Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluan erota, kun liitossani ei ole mitään vikaa?
04.08.2022 |
Onko joku eronnut suhteesta jossa mies on upea, uskomaton, hyvä puoliso ja elämä kaikkiaan tosi hyvää?
En ymmärrä miksi pyörittelen eroajatuksia mielessäni!
Puolisoni (ja minä myös) olemme ihan hyväpalkkaisissa töissä ja taloutemme on kunnossa. Tulemme toimeen hyvin, emme juurikaan riitele. Saan harrastaa monta kertaa viikossa halutessani. Puoliso on lasten kanssa jos lähden konsertteihin tai illanistujaisiin, kuten minäkin olen jos puoliso lähtee. Yhdessä emme ole päässeet juuri käymään missään sillä meillä ei ole läheisverkostoa paikkakunnalla.
Puoliso sanoo mua päivittäin kauniiksi ja haluaa mua vieläkin, liki 20 yhteisen vuoden jälkeen. Hän tietää mistä sytyn ja meillä on hyvä, joskin melko rutinoitunut seksielämä. Kunnioitamme toisiamme, mutta tuntuu että tunteet on mun osalta hiipuneet. Rakastan häntä, mutta rakastanko häntä lasteni isänä vai miehenä ja puolisona?
Onko kukaan muu ollut niin hullu, että on lähenyt tavoittelemaan omaa onneaan vaikka suhteessa on ollut kaikki teoriassa ihan hyvin? Minua ei hakata, meillä on ns. kiiltokuvaperhe, raha-asioita ei tarvi miettiä, ei tarvi tapella omasta vapaudesta, mua halutaan, halataan ja rakastetaan. Mennään joka ilta nukkumaan sylikkäin ja sanotaan toisillemme että rakastetaan.
Kaipaan vapautta niin paljon. En ymmärrä miksi, sillä voin vapaasti harrastaa omia juttujani vaikka päivittäin.
Kaipaan miehen kosketusta niin paljon. En ymmärrä miksi, sillä oma mieheni haluaa koskettaa minua mutta häntä minä usein väistän. Kaipaanko vaan alkuhuumaa, kiihkoa? Sitä meillä ei ole. Häneltä en voi saada sitä tunnetta mikä tulee uuden kumppanin kanssa.
Kaipaan naiseutta, nyt tunnen olevani vain äiti. Olen niin pitkään hukannut itseni äitiydelle että en muistanutkaan miltä tuntuu irroittautua siitä roolista ja olla ensisijaisesti nainen.
Mitä tässä pitäis oikein tehdä?
Kommentit (91)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulenpa, että ap:llä on vaihdevuodet. Aiheuttaa tunteiden myllerrystä ja haluttomuutta parisuhteessa. Kannattaisiko käydä lääkärissä?
Porvoossa sitten kyllä tapahtuu......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun teillä on seksiä, niin suuteletteko vuolaasti?
Miten liittyy asiaan? Ei kaikki edes tykkää suutelusta.
eri
Minä rakastan loputonta suutelua, kun olen rakastunut. Ja kun rakastan. Muulloin en hakua suudella
Naisen mieli on ailahtelevainen. Tämän takia miehen pitäisi pitää ohjakset tiukasti itsellään. Ei teitä ole luotu tekemään päätöksiä.
mies54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on vaan erilaista eri aikoina ja meistä kukin myös muuttuu iän myötä. Monesti ajatellaan, että lapsi kasvaa ja kehittyy, murrosikä heittelee rajusti muutaman vuoden ja sitten tulee aikuisuus, joka on jokseenkin vakaata ja aina samanlaista vuosikymmenet, kunnes seuraava muutos on ehkä eläkkeelle pääsy tai ensimmäiset iän mukanaan tuomat krempat, mutta ei se niin mene.
Arvailen, että olet ehkä himpun verran yli neljänkymmenen? Monella, myös minulla, on siinä vaiheessa ollut vähän samanlaisia ihmettelyvuosia. Kun suhteesi ja elämäsi kuitenkin vaikuttaa varsin hyvältä, älä nyt oikopäätä eroa, vaan pyri kertomaan ajatuksistasi puolisollesi ja ottamaan enemmän omaa aikaa. Paljon mahdollista, että jossain vaiheessa tahdotkin sitten enemmän takaisin toisen kylkeen. Tuo on ehkä nyt sellainen aikuisen naisen itsenäistymistarve, ajatus siitä, että tahtoo olla vapaa, ei aina jotakuta toista varten tai jonkun toisen kautta. Jos yhtään lohduttaa, on tosiaan aika tavallista.
Käy niin sääliksi tuota Ap,n hyvää miestä joka ei osaa edes aavistaa, että vaimo hautoo eroa. Toista se on vaikkapa Kabulissa, jossa mies hakkaa vaimon kerran päivässä - ihan vaan varmuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kuvittelet. että ruoho on aidan takana vihreämpää eli kaipaat elämääsi jännitystä. Sinun on vaikea hyväksyä sitä, että suurin osa elämästä on harmaata arkea ja työtä. Ja kuitenkin viikossa on kuusi arkipäivää ja vain yksi pyhäpäivä. Miten siis elämäkään voisi olla yhtä juhlaa.
Vierailija kirjoitti:
Käy niin sääliksi tuota Ap,n hyvää miestä joka ei osaa edes aavistaa, että vaimo hautoo eroa. Toista se on vaikkapa Kabulissa, jossa mies hakkaa vaimon kerran päivässä - ihan vaan varmuuden vuoksi.
Se se on loistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteistä aikaa x 10. Siinä resepti.
Noissa asioissa leikitään myös tulen kanssa. Vaikka luulee tuntevansa kumppanin, niin voi seurata jotain todella traagista.
Oman työkaverin vaimo kanssa halusi eron. Metsästystä harrastava mies meni kaikki yllättäen mökille, veti perseet, ja ampui itseänsä kiväärillä päähän. Henki lähti.
Näilläkin oli ulkopuolisista kaikki hyvin ja lapsia ja hyvät työpaikat. Olivat myös kunnallispolitiikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran tunteet ovat hiipuneet, niin eihän suhteessa silloin ole kaikki hyvin. Kun se tunteiden hiipuminen ei ole hyvin menemistä.
Ehkä hän ei vain ole sinulle se oikea. Jostainhan se johtuu, että kumppani ei enää kiinnosta niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan asiat liian hyvin, ja siksi olet tylsistynyt, olet saanut makeaa mahan täydeltä ja nyt etoo.
Jos kerran saat tehdä mitä huvittaa, niin miten ihmeessä olet onnistunut saamaan itsesi siihen tilaan että olet vaan äiti? Minä en ole koskaan ollut vain äiti, en vaikka olen lasten kanssa ollut kotona vuosia kun olen ollut työttömänä useasti pidempiä aikoja. Minulla on aina ollut muutakin tekemistä kuin kytätä sitä lasta/lapsia. Olen ollut mukana yhdistyksissä, politiikassa, ammattiliiton paikallisosaston johtokunnassa, tehnyt sukututkimusta, lukenut kirjoja jne. täysin omia juttuja joihin mies tai lapset ei liity millään lailla.
Vika on nyt ihan sun omassa päässä. Ja jos lähdet miehesi luota "etsimään uutta onnea" huomaat vasta kun olet menettänyt hänet lopullisesti, että hän olikin se paras mies. En usko, usko että löytäisit mitään erityistä uutta onnea toisen miehen kanssa, sinä vaan fantasioit kaikenlaista että se muka olisi niin mahtavaa ja seksikästä, kun todellisuus olisikin luultavasti jotain ihan muuta. Jokainen ukko on kuitenkin arkinen piereskelijä ja röyhäilijä, sitten kun alkuhuuma hiipuu.
Jotain jännitystä voisit elämääsi silti keksiä, vaikka jopa sen miehesi kanssa yhdessä, ehkä hänelläkin on tylsää. Kokeilette parinvaihtoa tai jotain.
Tuo on täysin totta. Itse olin miehenä samanlaisessa avioliitossa jossa vaimolla oli asiat ilmeisesti liian hyvin ja lopulta tylsistyi? Se alkoi näkymään ihan liiaksi jokapäiväisessä elämässä, ja lopun voi tietenkin arvata.
Ero siitä tulee.
Erottiin noin 2 vuotta sitten ja nyt ex:llä näyttäisi olevan hirveä jonku palata takaisin yhteen.
Ilmeisesti se oli jokin itsensä etsimisen aikaa, mutta se vaan valitettavasti söi minun luottamuksen ihan täysin, enkä syty enää yhtään ajatukselle yhteen palaamisesta. Se juna meni jo.
Mulla vähän samanlainen tilanne. Vaimon uusi työ on ollut hänelle vähän liiankin puoleensa vetävää eikä hän saa ajatuksia pois töistä. Aluksi ajattelin että kevennän mahdollisimman paljon hänen taakkaansa kotona ja ajattelin että muutaman kuukauden jälkeen helpottaa...no eipä helpottanut. Tätä on jatkunut jo 2 vuotta ja nyt sitten rouva ilmoitti että hänen täytyy keskittyä enemmän itseensä ja palautumiseensa, jottei pala loppuun. Tämä sitten tarkoittaa käytännössä sitä että saan jatkossa harrastaa yhteisiä harrastuksia yksin. Tällainen minäminä-ajattelu on johtanut siihen että kaikki hänen vapaa-aikansa meneekin sitten omassa palauttelussaan: kirjojen lukua, yksin lenkkeilyä yms. Kompromisseihin hänellä ei ole enää energiaa, eli minulle tärkeisiin yhteisiin asioihin. Pyydän häneltä harvoin asioita, mutta nyt en voi sitäkään vähää. Ilmoitti juuri että 2023 juhannuksena ei lähde enää yhdeksi päiväksi mukaan mökille, vaikka ollaan käyty melkein joka vuosi.
Olen tässä koittanut opetella nauttimaan asioista yksin, mutta ei se ole kovinkaan helppoa. Jaettu ilo on minulle se kaksinkertainen ilo. Saas nähdä kauanko tässä jaksan odotella josko tämä "vaihe" menisi ohitse, vai täytyykö kohta laittaa uutta matoa koukkuun.
Tuntuu että suurin osa siitä parisuhteen liimasta on kadonnut meikäläiseltä.
Minä erosin ex-miehestäni, lapsieni isästä kun olimme olleet yhdessä kymmenisen vuotta. Olen nelikymppinen.
Välillä on kyllä tullut mieleen teinkö ihan fiksun päätöksen. Ikävä on välillä ollut ihan mieletön. Vaikka kun olimme yhdessä, en halunnut hänen edes koskevan minua.
Eron jälkeen meillä olikin muutama intohimoinen hetki. Suudeltiinkin kunnolla pitkästä aikaa.
Mutta nyt kun erosta on puolisen vuotta, alkaa helpottamaan. Vieläkin toki tulee hetkiä kun kaipaa sitä toista vierelle, mutta koko ajan vähemmän.
Olin myös hirveän mustasukkainen kun luulin, että ex-miehellä oli jotain sutinaa toisen naisen kanssa. Itkinkin. Pidin kyllä nämä tunteet itselläni.
Olenkin sanonut exälle, ettei tartte mulle kertoo muista naisista. No tietenkin jos vakava suhde tulee, niin sitten voi mainita.
Meillä tosin oli isojakin ongelmia suhteessamme, eli eri tilanne kuitenkin. Mutta jos näitä ongelmia ei olisi ollut tai niistä olisi selvitty niin en olisi halunnut erota.
Jos ette nykyään koskaan vietä aikaa yhdessaä, niin mitäpä jos kokeilisitte sitä ensin ennen kuin teet mitään hätiköityjä päätöksiä? Alkakaa pitää taas hauskaa yhdessä.
Kiikalan vaakunassa on nauris:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiikalan_vaakuna
Itse en ole hirveän iso nauriin ystävä, mutta muutaman kerran vuodessa syön toki; olen enemmän lanttuihmisiä: sitä yön pari kertaa viikossa ympäri vuoden.
Sanonta: "Sullehan/teillehän/meillehän nauraa naurismaan aidatkin!"
Vierailija kirjoitti:
Kiikalan vaakunassa on nauris:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiikalan_vaakunaItse en ole hirveän iso nauriin ystävä, mutta muutaman kerran vuodessa syön toki; olen enemmän lanttuihmisiä: sitä yön pari kertaa viikossa ympäri vuoden.
Sanonta: "Sullehan/teillehän/meillehän nauraa naurismaan aidatkin!"
Anteeksi, tuli väärään ketjuun!
Rakkaus muuttaa muotoaan. Ei se kenelläkään roihua täysillä 20 vuotta. Tulee kiintymys ja turvallisuus, lämpö. Olemme jo vanhempi 60+ pariskunta ja yhä onnelliset yhdessä. Enää ei mitään huumaa jaksaisikaan. Näin on hyvä.