Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen opiskelijat tekivät kesäisin, viikonloppuisin ja iltaisinkin töitä ja tienasivat rahat näin. Nykyään höyläävät opintolainaa ja lojuvat trendikahviloissa. Ammattikorkeakouluopiskelijat sentään tekevät töitä opintojensa eteen, mutta yliopistoissa homma on ihan liian lepsua.

Onko sinulla kovinkin paljon ajankohtaista ja omakohtaista tietoa tämän päivän yliopisto-opiskelijoista?

Kiva yleistys tosiaan. Itse olisin mielelläni tehnyt opiskeluaikoinani osa-aikatyötä, mutta en vaan saanut sellaista. Kesätyöpaikankin saaminen oli pieni ihme, sillä ihan joka paikkaan (aspahommiin, kahvilatyöhön, siivoojaksi jne.) oli aivan älytön määrä hakijoita - omaan alaani liittyvistä töistä puhumattakaan. Tein sitten viimeiset pari vuotta niin, että hain oman alani työharjoittelupaikkoihin ja työskentelin lukukaudet niissä, kesälomien ajan taas opiskelin ja tein gradua. Siinä ei paljon vapaa-aikaa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen joukkotyhmeneminen Ok tapahtunut yllättäen tässä n. kymmenen vuoden aikana

Kiitä siitä vihervasemmistoa, he ovat juntanneet paskaansa jo useita kymmeniä vuosia - ainakin lähinnä sieltä 2000-luvulta lähtien, tai se alkoi kyllä jo aikaisemminkin, voimistuvasti plörönäaikaan ja siitä eteenpäin.

Ja koko leikkiflunssa-ajan kaikki tuo tyhmyyden jumppaus on oikein korostunut hysteriaan saakka.

Nyt on uusi hallitus ja kaikkeen siihen paskaan tehdään stoppi.

Luulo, ei ole tiedon väärdi.

Vai, lasketaanko vihervasemmistoksi myös Kokoomus ja Keskusta? Äärioikeisto (persut) hallitusta ei tosin ole ollut

Suomessa 2000-luvun on ollut oikeistohallitus useammin, kuin vasemmisto.

https://yle.fi/a/3-11100729

oon 50v ja kerroin joskus nuoremmille työkavereille että mut penskana isovanhemmat haki  asemalta hevosella ja reellä joulunviettoon kun heillä ei ollut silloin autoa 70-luvulla. Kollegat ihmetteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen opiskelijat tekivät kesäisin, viikonloppuisin ja iltaisinkin töitä ja tienasivat rahat näin. Nykyään höyläävät opintolainaa ja lojuvat trendikahviloissa. Ammattikorkeakouluopiskelijat sentään tekevät töitä opintojensa eteen, mutta yliopistoissa homma on ihan liian lepsua.

Onko sinulla kovinkin paljon ajankohtaista ja omakohtaista tietoa tämän päivän yliopisto-opiskelijoista?

Kiva yleistys tosiaan. Itse olisin mielelläni tehnyt opiskeluaikoinani osa-aikatyötä, mutta en vaan saanut sellaista. Kesätyöpaikankin saaminen oli pieni ihme, sillä ihan joka paikkaan (aspahommiin, kahvilatyöhön, siivoojaksi jne.) oli aivan älytön määrä hakijoita - omaan alaani liittyvistä töistä puhumattakaan. Tein sitten viimeiset pari vuotta niin, että hain oman alani työharjoittelupaikkoihin ja työskentelin lukukaudet niissä, kesälomien ajan taas opiskelin ja tein gradua. Siinä ei paljon vapaa-aikaa ollut.

Lisään vielä, että tämä siis viitisen vuotta sitten.

Olen 60v  mies ja suuri muutos on tapahtunut nuorempien ihmisten seksuaalisuudessa. 80- ja 90-luvulla oltiin vapautuneita. Jotain tapahtui 2000-luvun alussa. Ihmisistä tuli seksuaalisesti paljon sulkeutuneimpia. Ilmeisesti otettiin siinäkin mallia Amerikan ihmemaasta. Ennen tissit paljaana rannalla aurinkoa ottava nainen ei ollut kovinkaan harvinainen. Nyt soitetaan poliisit ja saadaan elinikäisiä traumoja. Nykyisin ahdistutaan, loukkaannutaan ja pöyritytään jokaisesta asiasta. Oikein haetaan pöyritymisen aiheita toisen puheista. Jotkut sanatkin ovat kiellettyjä sanoa.

Itse tiedän vain maalaistmpäristöstä. Ainakin ihmiset olivat ennen kovakuntoista porukkaa, koska tekivät kovaa ruumiillista työtä. Koneita kun ei ollut vielä kaikkia keksittykään eikä kaikissa talouksissa ollut sähköjä. Emännät pesivät kaikki pyykit käsin ja maatöissä sitä likapyykkiä kertyi oman eri tavalla kuin toimistossa sipsutellessa. Nämä rintamamiestalot ja vanhat kyläkoulut on kuulkaa naputeltu kokonaan käsin ihan tavallisella vasaralla. Vanhat hirsitalot on puut kaadettu pokadahalla ja hirtet vedetty hevosella. Mitään nostureita ei ole ollut joten ihan vasn lihasvoimalla ne tukit on nostettu rekeen ja hirret vedetty seinille ylös. Se lihastyön määrä mitä nuo entisaikojen ihmiset ovat tehneet olisi nykyihmisistä useimmille tekemätön paikka arvelen minä. Hattua vain nostan menneille polville. Sota-ajpista minulla ei tietoa, mutta kuvitella saattaa, mitä elämä maatiloilla lienee ollut, kun maatalon työt ja polttopuun hankinta ovat jääneet naisten ja lasten hartioille, kun miehet ja hevoset ovat olleet rintamalla. Ilman noiden ihmisten käsittämätöntä sitkeyttä moni meistä ei nyt olisi edes olemassakaan.

Itse olen vähän nuorempaa sukupolvea. Sitä "kultalusikka suussa syntynyttä" suurta ikäluokkaa tai hiukan heitä jäljessä. Ihan yhtä kovilla ei mun lapsuudessa enää oltu. Oli jo traktorikin mukana peltotöissä, vaikka paljon vielä tehtiin lihasvoimilla. Sähköt tulivat joskus 70-luvulla. Siihen asti pyykit pestiin käsin edelleen ja vesi pumpattiin käsin. Meillä kun oli jo vesijohto ja viemäri. Kaikilla ei siihen aikaan vielä ollut. Minulla oli kuukautishäiriöitä eli ne eivät tulleet ennenkuin 18-vuotiaana muutin pois kotoa. Jälkikäteen olen näistä asioista vähän oppinut ja olen sitä mieltä, että se johtui liian kovasta ruumiillisesta työstä kotona. Sitä arvelin tosin jo silloin, mutten kehdannut lääkäreiltä kysyä Voisiko olla yhteys siihen.

Miten ihmiset oli erilaisia? Sanoisin ainakin, että kaikenlaisiin avustuksiin turvautumista pidettiin vähän niinkuin häpeällisenä. Ihmisen kunnia-asia oli selvitä itse ja hankkia itse elantonsa. Muunlainen toiminta oli jäätävä häpeä. Tämän suhteen taidetaan nykyisin olla vähän rennompia kai? Elintaso kun on noussut, niin ihmisistä on ehkä muutenkin tullut hiukan pehmeämpiä kuin ennen. Mutta ihan viime aikojen muutos minusta on selvästi lisääntynyt itsekkyys ja suoranainen ilkeys muita kohtaan. Voi tietysti niinkin olla että vanhempana sen vain huomaa aiempaa paremmin. Ehkä siten myötä on päässyt paremmin näkemään millaisia muut kuin se oma lähipiiri ovat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen joukkotyhmeneminen Ok tapahtunut yllättäen tässä n. kymmenen vuoden aikana

Tuijotetaan liikaa puhelimia ja uskotaan herkästi valeuutisiinkin.

Luettiinhan ennenkin kirjoja ja lehtiä, mutta yleensä julkisesti mielipiteen esittämistä harkittiin huolellisemmin kuin nykyään.

Jos joku viisas olisi keksinyt älypuhelimet 70-luvulla, niin tasan tarkkaan niitä olisi tuijotettu ihan nykyiseen tapaan.

70-luvulla ihmiset tuijottivat iltapäivälehtiä, joita julkaistiin 2x päivässä, bussissa, junissa ja moni luki lehteä kadulla kävellessä. Ja kaikkialla oli lehtikioskeja ja kärryjä, josta sai ostaa iltapäivälehtejä. Eli ihmisten tuijottaminen ei ole mikään uusi ilmiö, vaan nyt tujoitetaan kännykkään, joka vie vähemmän tilaa, tieto reaaliajassa ja halpaa.

Ihmiset oli järkevämpiä ja maanläheisimpiä. Inhimillisempiä. Nykyisin on tämä itsekeskeinen minäminä kulttuuri. Myös maalaisjärki on kadonnut ja eoänormaalista pyritään tekemään uusi normaali. T. Nuori 50 plus.🙂

Joitain vuosia sitten huomasin kerrostaloni pyykinkuivaushuoneessa jonkinlaisen itsekkyysmuutoksen: aiemmin pesijät laittoivat pyykit omille naruilleen ja narun täydeltä, kun uusi versio taas oli että viuhkaksi puhaltimen eteen, niin ettei jää oikeastaan yhtään tyhjää narua, ja ikäänkuin se kuivaushuone olisi vain yhden pesijän pyykeille.Samaten alkoi kuivan pyykin holvaaminen narulla.

Ehkä tämä ilmentää jonkinlaista muutosta yleisemminkin itsekkäämpään suuntaan?

Minusta olisi noloa olla hoke - sama kuin mainostaisi omaa yksinkertaisuuttaan.

(hoke= joka asiaan ja paikkaan vihervasemmistoa hokeva)

80-luvulla naiset olivat vielä naisia. Miehet on miehiä vieläkin, mutta naiset ovat muuttuneet valittajiksi, jotka haluavat leikkiä miehiä. Oli mukavaa aikaa, juteltiin poika-tyttö-porukoissa mitä kulloinkin huvitti. Kukaan ei pahoittanut mieltään vaikka oli roisimpaakin juttua seassa.

Olen 50 v. ja niin kauas kuin muistan lapsuuteeni 1970-luvulle, isovanhempani olivat kirjaimellisesti ja ulkonäöllisesti mummoja ja vaareja, todellisia vanhuksia. Kuitenkin he olivat silloin samaa ikäluokkaa kuin mitä itse olen nyt, enkä näytä yhtään vanhukselta. Päinvastoin, harmaita hiuksia ei ole ainuttakaan ja pukeudun ja käyttäydyn nuorekkaasti. Papereita ei enää tarvitse kaljaa ostaessa näyttää, mutta sekin jatkui lähemmäs nelikymppiseksi. Lapseni ovat vielä peruskoulussa.

Kun toinen mummoni alkoi lähestyä 80 v. ikää, hän oli kuin kävelevä muumio. Eletyn elämän raskaus huokui hänestä kilometrien päähän. Viimeinen vuosikymmen meni neljän seinän sisällä, poikkeuksena laahustus lähikauppaan, postiin ja välillä taksilla sairaalaan. Nyt oma äitini on samaa ikäluokkaa ja hän käy jumpassa, lenkillä ja ties missä pilateksessa. Koko ajan menossa ja touhuamassa, hoitamassa asioita siellä sun täällä. Ulkomaan matkusteluakin vähän väliä. 

Vierailija wrote:



Meistä nykynuoret on niin viisaita, kun he osaavat näppärästi käyttää tietokoneita ja elää digimaailmassa.

Nykynuoriso keskimäärin ei ymmärrä tietotekniikasta höykäsen pöläystä, kun siihen ei ole tarvetta. Julkimon p*rsp*skien kuva kyllä löydetään somesta ja joutavaa löpinää saadaan aikaiseksi, mutta mistään syvällisemmästä koneen sielunelämästä ei tajuta juuri mitään.



Yliopistoon ensi kertaa saapuville joudutaan kuulemma kädestä pitäen kertomaan, mikä on tiedosto ja miten hakemistoissa liikutaan. Tekstin alaviitteitä järjestellään manuaalisesti. Tietokoneen näyttö sammuttamalla sammuu kuulemma koko konekin. Poissa silmistä, poissa mielestä. Varmuuskopioinnista on joskus kuultu, mutta sille ei ole uhrattu ajatuksen puolikastakaan.



Ei ole tarvinnut tietää, kun puhelin järjestelee tauhkan riittävästi muutoinkin. Toimimattoman laitteen tilalle hankitaan uusi. Pappa betalar.



M55

Appivanhemmillani ei ollut autoa eikä ajokorttia, vaikka asuivat maalla. Lähimpään kauppaan oli 12km. Bussilla kävivät asioilla. Tarvetta tähän ei ollut kovinkaan usein, omavaraisia olivat ja shoppailua ei oltu vielä keksitty. He olivat kuitenkin ihmisiä, jotka lukivat kirjoja. Ymmärsivät maailmanmenoa, vaikka eivät juuri matkustelleet. Tekivät myös käsitöitä ja arvostivat kaikkea itsetehtyä. Anoppi myös lauloi ja soitti poljettavaa harmoonia.

Vierailija wrote:

80-luvulla naiset olivat vielä naisia. Miehet on miehiä vieläkin, mutta naiset ovat muuttuneet valittajiksi, jotka haluavat leikkiä miehiä. Oli mukavaa aikaa, juteltiin poika-tyttö-porukoissa mitä kulloinkin huvitti. Kukaan ei pahoittanut mieltään vaikka oli roisimpaakin juttua seassa.

Kuule: siihen aikaan nuorena aikuisena eivät tasan tarkkaan kiinnostaneet joidenkin rasvaiset jutut ja naureskelut. Siihen aikaan naiset olivat vain kiltimpiä ja kohteliaampia ja sen vuoksi eivät jättäneet törkyturpia omiin oloihinsa.

Muuten ihmiset olivat kyllä avuliaampia tuntemattomiakin kohtaan. Eikä tervehtiminen, kiittäminen tai ole hyvän sanominen ollut suurimmalle osalle väestöä edes mikään ongelma.

Koen, että huonompaan suuntaan on menty. Kuvittelin, että tässä 50+ iässä elämä olisi erilaista ja parempaa mutta kaikki on paljon raskaampaa ja vaikeampaa kuin ennen. Jopa näytän vanhemmalta ja riutuneemmalta kuin äitini tämän ikäisenä.

Vierailija wrote:

Olen 60v  mies ja suuri muutos on tapahtunut nuorempien ihmisten seksuaalisuudessa. 80- ja 90-luvulla oltiin vapautuneita. Jotain tapahtui 2000-luvun alussa. Ihmisistä tuli seksuaalisesti paljon sulkeutuneimpia. Ilmeisesti otettiin siinäkin mallia Amerikan ihmemaasta. Ennen tissit paljaana rannalla aurinkoa ottava nainen ei ollut kovinkaan harvinainen. Nyt soitetaan poliisit ja saadaan elinikäisiä traumoja. Nykyisin ahdistutaan, loukkaannutaan ja pöyritytään jokaisesta asiasta. Oikein haetaan pöyritymisen aiheita toisen puheista. Jotkut sanatkin ovat kiellettyjä sanoa.

Oikeastaan aika ällöttävä kommentti. Sinua kiinnostaa vain se, että naiset eivät enää näytä rintojaan. Mitään et sano miehistä? Kuljitko itse ilman housuja, kun olit niin vapautunut?

Nyt on lähes kaikilla puhelin kädessä (tod. näk. sinullakin), eikä kukaan nuori nainen halua rintojaan kuvatuksi nettiin kaltaisiasi läähättäjiä varten. 

Minusta asiat on muuttuneet parempaan suuntaan. Tämä näkyi esim oman lapsen kaveripiiristä ja elämästä. Asioista joista olisi kiusattu armottomasti mun nuoruudessa ei kiusata enää. Tytöt ja pojat on kavereita keskenään. 

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

 

Oma isoäitini oli myös vajaa 50-vuotiaana harmaantunut, kutistunut ja rypistynyt mummo. Omia hampaitakaan hänellä ei ollut enää silloin.

Ennen nuoruus alkoi rippikouluiässä ja päättyi muutamaa vuotta myöhemmin avioliittoon ja vauvan odotukseen tai vaihtoehtoisesti vakituiseen työpaikkaan. 25-vuotias oli jo kypsä aikuinen. Ei nuori aikuinen eikä nuori vaan kohta keski-ikäistyvä rouva tai herra. Siihen päälle sitten kaksin verroin enemmän ikää, lisää raskasta työtä köyhällä ravinnolla, yksitoikkoista elämää pienissä ympyröissä, mahdollinen leskeksi tuleminen, terveyshuolet joita ei osata kunnolla vielä hoitaa ja muutama synnytys sekä usein myös lapsen, parin menetys niin vanheneminen tapahtuu kuin itsestään. Eikä ennen populaarikulttuuria ikääntymistä osattu kammoksua samalla tavalla kuin nykyään. Vanhuuden tuloa pidettiin luonnollisena asiana, jopa saavutuksena ja ikääntymisen annettiin tapahtua.

Vaikka lapset saatiin nuorempana, niin harva meistä muistaa isoisovanhempiaan. Oli ihan normaalia kuolla kuusikymppisenä vanhuuden vaivoihin, ei vanhuksina yleensä oltu useita vuosikymmeniä.