Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Lapsuuden ystävän äidillä oli tekarit 12 vuotiaasta asti. Siinä sota-aikojen hammashuolto.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen joukkotyhmeneminen Ok tapahtunut yllättäen tässä n. kymmenen vuoden aikana

Kiitä siitä vihervasemmistoa, he ovat juntanneet paskaansa jo useita kymmeniä vuosia - ainakin lähinnä sieltä 2000-luvulta lähtien, tai se alkoi kyllä jo aikaisemminkin, voimistuvasti plörönäaikaan ja siitä eteenpäin.

Ja koko leikkiflunssa-ajan kaikki tuo tyhmyyden jumppaus on oikein korostunut hysteriaan saakka.

Nyt on uusi hallitus ja kaikkeen siihen paskaan tehdään stoppi.

Isä sai 50v lahjaksi keinutuolin v.1973. Aikuiset katsoivat klo 21 uutiset ykköseltä, sanomalehtiä luettiin ja myös Apu-lehti tuli. Oppikouluun pyrittiin (peruskoulu v:sta 1975?lähtien), vanhemmat maksoivat lukukausimaksut ym. ja silloin piti opiskella tosissaan koska ylimääräistä rahaa ei ollut. Peruskoulun myötä häiriköintiä aina lukion alkamiseen saakka, jolloin nämä menivät amikseen tai alkoivat dokailla. Lukio tiukkaa opiskelua, tupakasta sai jälki-istuntoa 2 tuntia ja sukset piti tuoda kouluun lukiossakin kolmesti talvessa. Jotain hauskoja ohjelmia tuli tvstä ja niille naurettiin. Nykyään velttoa touhua, hauskaa pitävät tv-kilpailijat jotka ovat julkkuja, eikä niitä ohjelmia viitsi edes seurata. Kaikki pitää nykyään olla kivaa ja hauskaa tai muuten ahdistuu tms. ja vanhemmat hommaavat diagnoosin. Muuten ok, ruokakaupoissa on valinnan varaa. Ennen kaupat olivat auki vain tietyn ajan, ei juhlapyhinä eikä sunnuntaisin. Siltii ehdittiin kauppaan ja tekemään juhlaruoat, lepäämään. Nyt mikään ei ole mitään ja joka paikassa samat valikoimat ja Lidlit, Jyskit, Sparit vaikka olisit ulkomailla.

En sano että ennen kaikki oli paremmin, mutta ennen otettiin vastuu omasta elämästä eikä yhteiskunta yrittänyt omia lasten kasvatusta itselleen. Vanhemmilla oli vastuu, ei muilla. Sossussa kävi vain tosi vaikeassa tilanteessa olevat, elämäntapatyöttömät makoilivat puistonpenkeillä tenuttamassa ja kuolivat pois.

Hyvin sanottu tuossa edellä, että ennen otettiin vastuu omasta elämästä, eikä yhteiskunta yrittänyt omia lasten kasvatusta, ja muitakin mielestäni täysivaltaiselle ihmiselle kuuluvia asioita itselleen.

Yhteiskunnalla ei kuitenkaan ole tosiasiassa mahdollisuutta menestyksekkäästi tehdä asioita yksilön puolesta.

Nykyään sitten ihmetellään kun yhteiskunta ei tee minusta laihaa, tervettä ja hyvätuloista, ja lapsistani kohteliaita ja menestyviä. Kun ei se siihen mitenkään pysty, ei vaikka julkisen sektorin rahoitus on kasvanut räjähdysmäisestl.

Ennen vanhemmat tiesivät mikä lasta vaivaa kun kävi lääkärissä. Nythän ei sitä kai saa paljastaa. Ihan kuin vähän toisella kymmenellä olevan pitäisi ottaa vastuu itsestään, koska GDPR. Ennen ei varasteltu rollaattoriporukalta, vanhuksia kunnioitettiin sen verran. Eikä ollut narkkejakaan niin paljon. Kakarana pidettiin lukua autojen rekkareista, ja silloin oli eri kirjaimet eri lääneissä. Nythän kaikki on tehty rikollisille helpoksi, en tajua miksi. Nythän sallitaan myös nettiosoitteissa fi. vaikka olisi hevonkuusesta. Huijarit kiittää, tavikset peloissaan millä keinoin rahat vievät.

Ihmiset ovat muuttuneet ystävällisemmiksi ja fiksummiksi. Varsinkin hoitoalan ihmiset, lääkärit ja opettajat ovat paljon ystävällisempiä kuin ennen. Muutos on tapahtunut 80-90 -luvulla. Entisaikojen ihmiset olivat traumatisoituneita. He kohtelivat varsinkin lapsia ja nuoria raa'asti. Muutenkin kaikki on nykyään paremmin.

Olen syntynyt 60 -luvun alussa ja pidän itseäni monella tapaa onnekkaana. 70 -luvulla arvostettiin työläiskodissakin koulutusta eikä oppikoululle, lukiolle ja korkeakoulututkinnolle asetettu esteitä. Tosin ei kotoa juuri tukeakaan pystytty antamaan, itse sai asiansa hoitaa.

Opiskelin 80 -luvulla pääasiassa opintolainalla, mutta työllisyystilanne oli sellainen, että kun rahat loppuivat, pääsi aina töihin. 90 -luvun laman aikaan olin jo valtion vakinaisessa virassa enkä joutunut työttömäksi. Varsinainen urakehitys tapahtui sen jälkeen.

Jos vertaan omaa kasvatustani myöhempiin, suurin ero on mielestäni siinä, että minut on työnnetty hyvin nuorena huolehtimaan itse omista asioista. Ja on korostettu, että itse pitää aina yrittää. Tuntuu, että nykynuoriso kasvatetaan siihen, että heille kuuluu kaikki hyvä itsestäänselvyytenä. Esimerkiksi nuorempien mielestä palkkauksessa on kannustavaa antaa heti täydet pisteet, kun itse ajattelen, että se kannustaa, että jää vielä parantamisen varaa.

En tarkoita tällä, että ennen oli paremmin, nuoremmilla on paljon sellaisia vaikeuksia, joita meillä ei ollut. Ja sillä on todella suuri merkitys, mihin kohtaan se syntymävuosi sattuu.

Nykyään tuhlataan rahat vuokriin. Vuokraisäntä tietysti kiittää, mutta pitäisi muistaa, että oma asunto tarvitsee maksaa vain kerran (n. 20 vuoden ajan), mutta vuokra-asuntoa koko loppuelämä (n. 70 vuotta).

Ennen opiskelijat tekivät kesäisin, viikonloppuisin ja iltaisinkin töitä ja tienasivat rahat näin. Nykyään höyläävät opintolainaa ja lojuvat trendikahviloissa. Ammattikorkeakouluopiskelijat sentään tekevät töitä opintojensa eteen, mutta yliopistoissa homma on ihan liian lepsua.

Ei ihmiset ole juuri muuttuneet, vaan maailma sen ympärillä on muuttunut - elintaso, koulutus, tiedonmäärä, teknologia, lääketiede jne. joka vaikuttaa ihmismieleen ja käyttäytymiseen.

Nyt esim. uusin tieto haetaan teknologian avulla, kun 60-luvulla se tapahtui ostamalla kirjoja ja tilaamalla lehtiä, joita tuli köyhäänkin kotiin useampi lehti.

Pitkään vanhuksia hoitaneena sanoisin, että 70-luvulla 50-vuotiaat olivat useimmiten samanlaisia kuin tämän päivän 70-vuotiaat.

Vierailija kirjoitti:

Ennen opiskelijat tekivät kesäisin, viikonloppuisin ja iltaisinkin töitä ja tienasivat rahat näin. Nykyään höyläävät opintolainaa ja lojuvat trendikahviloissa. Ammattikorkeakouluopiskelijat sentään tekevät töitä opintojensa eteen, mutta yliopistoissa homma on ihan liian lepsua.

Onko sinulla kovinkin paljon ajankohtaista ja omakohtaista tietoa tämän päivän yliopisto-opiskelijoista?

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset tiesi olevansa miehiä tai naisia, eikä sekoilleet jostain siitä väliltä. Menivät töihin eivätkä valittaneet koko ajan eläkkeistä. Sellainen oli kaukana tulevaisuudessa, vanhemman iän juttu.

Jos viittaat tekstilläsi esim homoseksuaaleihin tai transihmisiin, niin olet totaalisen väärässä. Sinun nuoruudessasi homoseksuaalisuus oli rikos  eli ei kukaan oikein uskaltanuttulla ulos kaapista ettei olisi joutunut toiseen kaappiin. Kai se nyt kuitenkin on parempi, että nykyään voi olla aidosti sitä mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Ennen opiskelijat tekivät kesäisin, viikonloppuisin ja iltaisinkin töitä ja tienasivat rahat näin. Nykyään höyläävät opintolainaa ja lojuvat trendikahviloissa. Ammattikorkeakouluopiskelijat sentään tekevät töitä opintojensa eteen, mutta yliopistoissa homma on ihan liian lepsua.

Ennen opiskelijoille työn tekeminen oli mahdollista, koska firmat tarvitsi paljon avustavaa työvoimaa, johon ei tarvinnut osaamista ja ammattitaitoa esim. arkistoiminen, kopiointi, varastointi, puhelimeen vastaaminen, konekirjoittaminen jne.

Nyt sen hoitaa vakituinen henk.kunta yhdellä napin painalluksella teknologialla.

Eli opiskelijoiden ja muiden vähemmän ammattiosaamattomien ja vähemmän työkykyiset työt hoidetaan teknologian avulla.

Nykyään, jos opiskelija haluaa töihin, häneltä vaaditaan ammattitaitoa ja osaamista, erilaisten tutkintojen, lupien ja serifikaattejen suorittamista, jotka maksavat, jotta pääset töihin.

Esim. raksalle, ravintolaan jne. ja vaatimukset perustuu lainsäädäntöön, yrityksen sakon uhalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen joukkotyhmeneminen Ok tapahtunut yllättäen tässä n. kymmenen vuoden aikana

Tuijotetaan liikaa puhelimia ja uskotaan herkästi valeuutisiinkin.

Luettiinhan ennenkin kirjoja ja lehtiä, mutta yleensä julkisesti mielipiteen esittämistä harkittiin huolellisemmin kuin nykyään.

Jos joku viisas olisi keksinyt älypuhelimet 70-luvulla, niin tasan tarkkaan niitä olisi tuijotettu ihan nykyiseen tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmiset tiesi olevansa miehiä tai naisia, eikä sekoilleet jostain siitä väliltä. Menivät töihin eivätkä valittaneet koko ajan eläkkeistä. Sellainen oli kaukana tulevaisuudessa, vanhemman iän juttu.

Ei, vaan silloin hyväksyttiin ihmisten erilaisuus. Jokaisessa kylässä oli omat kylähullut, taivaanrannan maalarit, homot, muu sukupuoliset, mutta ei siitä tehty numeroa.

Ja Tuntematon sotilas- kirjassa käsitellään homoutta ja Suomen ensimmäinen homojulkkis oli 60-luvulla Monsieur Mosse, joka antoi homoudesta juttuja eri lehtiin.

Luokkayhteiskunta on tullut takaisin, halusi sitä myöntää tai ei. Ei samanlaista luokkanousua pysty tekemään kovin helpolla enää. Tietenkin jos asuu koululla ja töissä (jos näissä onnistuu ensin) muu elämä jää sitten väliin...

Nuoruudessani tiedon saanti oli paljon suppeampaa. Elettiin sillä faktalla mikä tuli televisiosta, radiosta, oppilaitoksesta, paperilehdestä tai perintönä vanhemmilta. Elämän valinnat olivat huomattavasti rajoittuneimpia kuin tänä päivänä. Käytännössä ei huolta huomisesta.

Vaikka internet ja siitä poikineet some-ilmiöt lisäävät päivittäistä tuskaa, on myös saatavilla informaatiota, joka helpottaa tiedonjanoa, harrastuksia ja työntekoa. Kunhan tämä maailma itsessään vain tulisi järkiinsä.

Keskustelin tässä hetki sitten 80+ v. sukulaisen kanssa ja hän totesi, että syntyi sotaan ja nyt luultavasti kuolee sodassa.

61v

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu tuossa edellä, että ennen otettiin vastuu omasta elämästä, eikä yhteiskunta yrittänyt omia lasten kasvatusta, ja muitakin mielestäni täysivaltaiselle ihmiselle kuuluvia asioita itselleen.

Yhteiskunnalla ei kuitenkaan ole tosiasiassa mahdollisuutta menestyksekkäästi tehdä asioita yksilön puolesta.

Nykyään sitten ihmetellään kun yhteiskunta ei tee minusta laihaa, tervettä ja hyvätuloista, ja lapsistani kohteliaita ja menestyviä. Kun ei se siihen mitenkään pysty, ei vaikka julkisen sektorin rahoitus on kasvanut räjähdysmäisestl.

Siinä oli sekin,että köyhän duunarin kunnia oli koettaa kasvattaa lapsistaan sisukkaita ja pärjääviä. Ei ollut tätä uhkailua että jos ette anna mulle fyffee niin lähdenpä tästä sitten rötöstelemään/tämä on puutteen automaattinen seuraus. MUTTA se ero tässä on että sukulaiset jeesivät useimmiten huono-osaisempaa, lapset saattoivat lomailla kesät muualla jne. Penniä todellakin venytettiin, se oli ihan naistenlehtiä myöten tuo miten suunniteltiin viikon ruokalista eikä säästäväisyyttä katsottu kieroon, päin vastoin. Kestettiin vaatimattomuutta kun sitä näki kaikkialla ympärillä.

Nyt elämme omituisessa ylenpalttisuuden kurimuksessa. Mukavuus, helppous, nopeus, välitön nautinto. Kyllä nuo muokkaavat sitä millaisia ihmiset nykyään ovat. Tehdään valtava spektaakkeli pienistä tuloista kuin se olisi ihmisoikeusrikos. Kuitenkin tietyt mukavuudet todennäköisesti löytyvät eikä nälkää nähdä. Valittaminen on vasureiden uuvutustaktiikka kohti unelmiensa tasa-jakoa ilman vaivannäköä. Miten veltoksi porukka vielä saadaankaan? Keinot eivät tuossa hankkeessa lopu kesken. Kuin vastuu elämästä olisi aina jossain muualla kuin itsellä. Sietämätön ihmistyyppi,jota selvästi tuotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 61 v ja mun mielestä ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Tosin olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä siten ole kokemusta edes lapsuudessani sellaisesta yhteisöllisyydestä, jota ehkä oli maaseudulla. Ja saattaahan sellaista yhteisöllisyyttä olla maaseudulla edelleenkin, en tiedä.

Se mikä on muuttunut, on yhteiskunta ja ylipäätään maailma. Mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita on paljon enemmän. 

Tuo ero kaupunki/maaseutu oli vaikka 1950-luvulla ihan valtava. Maalla varsinkin köyhissä tölleissä asui niitä resuisia hampaattomia mummoja, aikaisin lukemattomista raskauksista kropaltaan väsyneitä ja vanhentuneita (esim. mun isoäidillä oli 9 lasta, ihan vaan siksi kun ei ehkäisyä ollut ja lapsia vaan tuli kun mies halusi seksinsä). Eikä ne naiset välttämättä koskaan edes lähteneet kotoa mihinkään, tuo minun mummokin oli aiina kotona, vain mies kävi kaupassa tms. kylillä (jonne oli lähes 10 km) ja toi tavarat kotiin. Joskus isoäidin ollessa vanha ja miehen jo kuoltua olisin halunnut hänet tuoda meille Turkuun kylään mutta hän ei ollut lähtenyt nuoruuden jälkeen sieltä talosta ja pelkäsi liikaa kodin ulkopuolista maailmaa, ei halunnut. 

Ja sitten tosiaan ne kaupunkilaissukulaiset olivat kuin eri rotua. Ei risuisia vanhoja vaatteenriepuja, ei hampaattomia, hiukset laitettu eikä vaan emännänhuivi päässä, niillä oli lapsiakin yleensä vähemmän ja naisetkin oli itsenäisiä usein työ joko tehtaassa tai toimistossa siinä missä töllinakka vaan hoisi kotieläimiä ja vähän viljeli hyötykasveja perheen tarpeisiin, ja olisi ollut täysin tyhjän päällä jos mies olisi jättänyt (ei naisille tuollaisissa paikoissa ollut töitäkään, koska oli niin maaseutuvaltaisia ja tiloja hoiti isäntä/emäntä/lapset).

Maalla oltiin uskovaisia. Kaikki kaunistaituminen oli turhamaista ja syntiä. Näin oli vielä 80-luvulle asti.