Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Sinusta vain tuntuu siltä, mutta ei nuoret ole yhtään sen fiksumpia tai viisaampia kuin aiemmissa polvissakaan.  He ovat varmasti monistakin maailman asioista tietoisempia kuin esim. me 60-luvun nuoret,  koska media syöttää heille tietoa aivan eri määrissä kuin meidän aikanamme, mutta eivät he sen tiedon käsittelyssä ole sen kummempia.

Ajattele, kuinka fiksuja ja viisaita nuoria on ollut kautta aikojen.  Ihan random esimerkki vaikkapa nuori mies nimeltä Kristjan Jaak Peterson, jolla oli suuri vaikutus Viron kansalliseen heräämiseen ja oli ensimmäinen virolainen runoilija, ja teki valtavan työn, teki arvokkaita käännöstöitä, osasi muinaisia kieliä ja opiskeli sekä teologiaa että filosofiaa.  Hän kuoli 21-vuotiaana v. 1822.

Joten ei ehkä ihan kannata sanoa, että nykynuoret ne vasta jotain fiksuja ja viisaita ovat.  Heillä on vain enemmän mahdollisuuksia.  Me varsinkin sodan jälkeen syntyneet Suomen nuoret elimme eräänlaisessa umpiossa, vaikka maailma ei meille suljettu ollutkaan.  Meille ei kuitenkaan ollut samanlaista informaatiota kaikesta mahdollisesta, kuin nykynuorille.   Siksi he ovat ehkä mielestään viisaampia, mutta samoja virheitä ja älyttömyyksiä he tekevät elämässään, mitä kaikki nuoret ihmiset tekevät, kaikkina aikoina. 

Kaikkina aikoina niin nuorissa kuin muissakin ihmisissä on ollut sekä tyhmyreitä että viisaita.  Perusajatus on se, että miten he käyttävät sen tiedon ja taidon, mikä heillä omissa olosuhteissaan on.  Ja miten innostuneita ja asialleen omistautuneita he ovat, vai kiinnostaako heitä vain olla innostumatta ja tekemättä mitään.

Nytkin saa täältäkin palstalta lukea, kuinka nuoret ihmiset kirjoittavat, että kannattaako mun mennä ollenkaan töihin, kun saisin palkkaa vain satasen pari enemmän kuin toimeentulotukea?

Eli viisaus ja elämisen palo puuttuu kokonaan.  

Vierailija kirjoitti:

Oliko narkkareita ja puliukkoja vähemmän? Olivatko he piilossa vai joka paikassa kuten nykyään?

Narkkareita oli vähemmän, mutta puliukkoja enemmän.

Narkkareita ei itse asiassa meidän pikkukauppalassa ollut yhtään.  Tai hmm, hetkinen.  Puhuttiin yhdestä lääkäristä, että määräili itselleen lääkkeitä ja käytti niitä, kyllä hän vähän oudon oloinen olikin.  Kerrottiin, että ryyppäsi raskaasti, ja niillä lääkkeillä tai ruiskeilla sitten "selvitti" itsensä työkuntoon.  Tiedä häntä.

Mutta siis narkkareita siinä mielessä, miten nykyään se sana käsitetään, ei katukuvassa näkynyt.  Puhun nyt 60-luvusta.

Puliukkoja oli ja paljon.  Oli yksi tietty paikka ihan siinä keskustassa, missä ne majaili, ja siellä sitten joskus jotkut vähän "kunnollisemmatkin" tyypit kävi viinaa hakemassa tms.  Pulit haki pikku maksusta jopa koulupojille kossua Alkosta, kuulemma.  Mutta kyllä ne puliukot oli rankan näköisiä tyyppejä, resuisia ja likaisia ja mölysivät paljon.  Yksi puisto oli myös sellainen, ettei sinne oikein kukaan kunnon ihminen ainakaan illemmalla enää mennyt.  Ja ne joi kyllä muutakin kuin viinaa, kaiken näköistä kuulemma lasolista lähtien.  Ja kiljua keittivät jossain.

Niitä oli jonkun verran vielä 80-luvullakin, mutta sitten alkoi tyyli muuttua.  Kunnon vanhan koulukunnan puliukot katosi, kun ne kuoli pois.  Tilalle alkoi tulla nuorempaa sakkia, jotka saattoi sitten käyttää lääkkeitä ja huumeita, viinan ohella.  Eikä heitä enää ihan niin paljon näkynyt siinä katukuvassa, koska heille oli osoittaa sitten jo asunnot, kunnalla ilmeisesti oli velvollisuus.  Asunnottomia ei saanut enää olla. 

Ne entiset puliukot oli kuitenkin yleensä vaarattomia, ihmiset tunsikin heidät hyvin, saattoivat jutella ja olla leppoisia kavereita, yhdet tyypit päivysti aina siinä viinakaupan lähellä ja ihmiset sanoi, että kattokaa ettei mun pyörää varasta kukaan kun käyn kaupassa, ja ne lupasi pitää vahtia.  

Narkkareiden kohdalla tilanne oli jo sitten toinen.  Ne saattoi olla arvaamattomia.

Surullista oli, kun molemmissa porukoissa oli silloin tällöin naisiakin.  Yhden nuoren tytön muistan hyvin, oli siis puliukkojen kanssa heilumassa, ei hampaita suussa ja usein silmä mustana tai muuten naama verillä.  Mikä lie oli kohtalonsa sittemmin.

Nykyään ei oikein enää selkeästi näy katukuvassa, ainakaan pienellä paikkakunnalla, mikä on tietysti hyvä asia.  Ei silloin ennen heille mitään hoitoon ohjaamisiakaan ollut.  Jos tekivät rikoksen, vietiin putkaan tai linnaan, jos loukkasivat itsensä, pääsivät sairaalaan hoitoon, sitten vaan takaisin siihen kylän pintaan heilumaan.  Jokainenhan oli oman onnensa seppä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Sinusta vain tuntuu siltä, mutta ei nuoret ole yhtään sen fiksumpia tai viisaampia kuin aiemmissa polvissakaan.  He ovat varmasti monistakin maailman asioista tietoisempia kuin esim. me 60-luvun nuoret,  koska media syöttää heille tietoa aivan eri määrissä kuin meidän aikanamme, mutta eivät he sen tiedon käsittelyssä ole sen kummempia.

Ajattele, kuinka fiksuja ja viisaita nuoria on ollut kautta aikojen.  Ihan random esimerkki vaikkapa nuori mies nimeltä Kristjan Jaak Peterson, jolla oli suuri vaikutus Viron kansalliseen heräämiseen ja oli ensimmäinen virolainen runoilija, ja teki valtavan työn, teki arvokkaita käännöstöitä, osasi muinaisia kieliä ja opiskeli sekä teologiaa että filosofiaa.  Hän kuoli 21-vuotiaana v. 1822.

Joten ei ehkä ihan kannata sanoa, että nykynuoret ne vasta jotain fiksuja ja viisaita ovat.  Heillä on vain enemmän mahdollisuuksia.  Me varsinkin sodan jälkeen syntyneet Suomen nuoret elimme eräänlaisessa umpiossa, vaikka maailma ei meille suljettu ollutkaan.  Meille ei kuitenkaan ollut samanlaista informaatiota kaikesta mahdollisesta, kuin nykynuorille.   Siksi he ovat ehkä mielestään viisaampia, mutta samoja virheitä ja älyttömyyksiä he tekevät elämässään, mitä kaikki nuoret ihmiset tekevät, kaikkina aikoina. 

Kaikkina aikoina niin nuorissa kuin muissakin ihmisissä on ollut sekä tyhmyreitä että viisaita.  Perusajatus on se, että miten he käyttävät sen tiedon ja taidon, mikä heillä omissa olosuhteissaan on.  Ja miten innostuneita ja asialleen omistautuneita he ovat, vai kiinnostaako heitä vain olla innostumatta ja tekemättä mitään.

Nytkin saa täältäkin palstalta lukea, kuinka nuoret ihmiset kirjoittavat, että kannattaako mun mennä ollenkaan töihin, kun saisin palkkaa vain satasen pari enemmän kuin toimeentulotukea?

Eli viisaus ja elämisen palo puuttuu kokonaan.  

Nykyaika on kovin talous- ja hyötykeskeistä.

Ennen uskottiin, että tiedolla on arvoa itsessään.

Nykyään oletetaan, että kaikella pitäisi olla rahallista arvoa.

Jos siis innostut jostain, niin sitä ei arvosteta, jos sillä ei ole rahallista arvoa, jos siis et tienaa innostuksellasi rahaa.

Se on minusta tämä ajan henki ja nuoret ovat huomanneet sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kärjistys lisää, mutta ehkä avaavina esimerkkeinä kuitenkin:

Ennen kaikki lapset opetettiin siihen, että toisen omaa ei ilman lupaa oteta, ei edes hiekkalapiota tai jotain muuta vähäpätöistä, ja omistakin tavaroista pidetään huolta - edes sitä hiekkalapiota ei saanut hukata, koska uutta ei niin vaan saatu. Nykyään tavaraa on niin paljon, että niitä toisaalta jätetään minne sattuu ja toisaalta otetaan omaksi, kun satutaan löytämään, koska "mitä välii?!".

Edellisestä johtuen entisajan polkupyörävaras häpesi - häpesi paitsi sitä, että jäi kiinni, mutta ihan vaan varkauttaankin. Nykyään varastetaan ihan surutta - mitä välii?! - koska luvatta ottaminen ei ole kasvatuksessa enää niin paha juttu. Sama koskee mm. juopuneena hölmöilyä - juoppoja on ollut aina, mutta entisaikojen juoppo häpesi tekemiään tyhmyyksiä. Nykyään - hmmm, no niin.

Ihan sama kaava pätee toisten huomioimiseen mm. busseissa, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Entisaikaan vanhemmat huomauttivat, jos seistiin keskellä väylää eikä väistetty, kehottivat olemaan hiljempaa, jos huudettiin jne. jne. Nykyään monikaan ei edes ymmärrä, mitä esimerkilläni tarkoitan, koska muiden huomioimiseen ei enää opeteta, vaan on "normaalia" keskittyä vain itseensä ja omiin menemisiinsä.

Hmm, jotenkin tuntuu että nuo menneet kokemukset on vähän "korkeamman yhteiskuntaluokan" parista kuin nykyiset. Kun itse olin siellä pohjalla vanhoina aikoina, ei siellä tuommoisista tavoista piitattu tai mitään huomioimista opetettu. Mukulat kasvoivat miten kasvoivat siinä itsekseen, ei niitä kasvatettu. Nykyäänkin ne on usein niitä vähän huonompiosaisia, joiden lapset pääosin on noita jotka ei välitä esim. varastamisesta kunhan ei kiinni jäisi eikä osaa huomioida muuta. Yhtä lailla nykyaikana hyväosaiset tai sivistyneet kodit opettaa niitä kuin vanhoinakin aikoina, ja yhtä lailla niin nyt kuin ennen on koteja joissa ei välitetä.

Nämä yhteiskunnalliset erot ovat kyllä tärkeä pointti. Itsellänikin on ketjua lukiessa ollut tunne, että moni entisajan hyviä tapoja ja kohteliaisuutta muisteleva taitaa olla ollut keskiluokkaisen porvarisperheen kasvatti.

Ei se nyt ihan niinkään mennyt ennenkään. Isoäitini oli hyvin köyhästä kodista. Mutta hänet oli laitettu pienenä kylän pappilaan kasvamaan. Ilmeisesti jonkinlainen aputyttö oli ollut, mutta oli kuin papinpojan sisko ja oli saanut hyvän sivistävän kasvatuksen siellä, arvosti kirjoja ja jatkoi sieltä vielä opiskelemaan itselleen hyvän ammatin. Oli syystäkin hyvin uskonnollinen myöhemminkin, ja arvosti sivistystä ja hyviä tapoja yli kaiken, vaikka maatalon emäntä olikin. Olivat isoisäni kanssa mukana mm. sosiaalilautakunnassa ja isoisä  rakennusvalvojana.

Eli periaatteessa hän oli kuin pappilan tytär ja sai hyvän kasvatuksen.

Mutta entä jos hän olisi vain elänyt siinä köyhässä kodissaan?  Kyllä hän silloin olisi ollut vain sivistymätön köyhän perheen eläjä eikä olisi tavoille oppinut.

Sellaisiahan ne olivat monetkin vielä 1900-luvun alun köyhät ja koulujakäymättömät ihmiset.

Ihmiset oli pidättyväisempiä, sivistyneempiä ja moraalisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Sinusta vain tuntuu siltä, mutta ei nuoret ole yhtään sen fiksumpia tai viisaampia kuin aiemmissa polvissakaan.  He ovat varmasti monistakin maailman asioista tietoisempia kuin esim. me 60-luvun nuoret,  koska media syöttää heille tietoa aivan eri määrissä kuin meidän aikanamme, mutta eivät he sen tiedon käsittelyssä ole sen kummempia.

Ajattele, kuinka fiksuja ja viisaita nuoria on ollut kautta aikojen.  Ihan random esimerkki vaikkapa nuori mies nimeltä Kristjan Jaak Peterson, jolla oli suuri vaikutus Viron kansalliseen heräämiseen ja oli ensimmäinen virolainen runoilija, ja teki valtavan työn, teki arvokkaita käännöstöitä, osasi muinaisia kieliä ja opiskeli sekä teologiaa että filosofiaa.  Hän kuoli 21-vuotiaana v. 1822.

Joten ei ehkä ihan kannata sanoa, että nykynuoret ne vasta jotain fiksuja ja viisaita ovat.  Heillä on vain enemmän mahdollisuuksia.  Me varsinkin sodan jälkeen syntyneet Suomen nuoret elimme eräänlaisessa umpiossa, vaikka maailma ei meille suljettu ollutkaan.  Meille ei kuitenkaan ollut samanlaista informaatiota kaikesta mahdollisesta, kuin nykynuorille.   Siksi he ovat ehkä mielestään viisaampia, mutta samoja virheitä ja älyttömyyksiä he tekevät elämässään, mitä kaikki nuoret ihmiset tekevät, kaikkina aikoina. 

Kaikkina aikoina niin nuorissa kuin muissakin ihmisissä on ollut sekä tyhmyreitä että viisaita.  Perusajatus on se, että miten he käyttävät sen tiedon ja taidon, mikä heillä omissa olosuhteissaan on.  Ja miten innostuneita ja asialleen omistautuneita he ovat, vai kiinnostaako heitä vain olla innostumatta ja tekemättä mitään.

Nytkin saa täältäkin palstalta lukea, kuinka nuoret ihmiset kirjoittavat, että kannattaako mun mennä ollenkaan töihin, kun saisin palkkaa vain satasen pari enemmän kuin toimeentulotukea?

Eli viisaus ja elämisen palo puuttuu kokonaan.  

Kaunis, pohtiva ja todenmukainen kirjoitus. Kiitos kirjoittajalle.

sannahan julkaisi tiedon kaikki yli 50v ovat poomereita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Sinusta vain tuntuu siltä, mutta ei nuoret ole yhtään sen fiksumpia tai viisaampia kuin aiemmissa polvissakaan.  He ovat varmasti monistakin maailman asioista tietoisempia kuin esim. me 60-luvun nuoret,  koska media syöttää heille tietoa aivan eri määrissä kuin meidän aikanamme, mutta eivät he sen tiedon käsittelyssä ole sen kummempia.

Ajattele, kuinka fiksuja ja viisaita nuoria on ollut kautta aikojen.  Ihan random esimerkki vaikkapa nuori mies nimeltä Kristjan Jaak Peterson, jolla oli suuri vaikutus Viron kansalliseen heräämiseen ja oli ensimmäinen virolainen runoilija, ja teki valtavan työn, teki arvokkaita käännöstöitä, osasi muinaisia kieliä ja opiskeli sekä teologiaa että filosofiaa.  Hän kuoli 21-vuotiaana v. 1822.

Joten ei ehkä ihan kannata sanoa, että nykynuoret ne vasta jotain fiksuja ja viisaita ovat.  Heillä on vain enemmän mahdollisuuksia.  Me varsinkin sodan jälkeen syntyneet Suomen nuoret elimme eräänlaisessa umpiossa, vaikka maailma ei meille suljettu ollutkaan.  Meille ei kuitenkaan ollut samanlaista informaatiota kaikesta mahdollisesta, kuin nykynuorille.   Siksi he ovat ehkä mielestään viisaampia, mutta samoja virheitä ja älyttömyyksiä he tekevät elämässään, mitä kaikki nuoret ihmiset tekevät, kaikkina aikoina. 

Kaikkina aikoina niin nuorissa kuin muissakin ihmisissä on ollut sekä tyhmyreitä että viisaita.  Perusajatus on se, että miten he käyttävät sen tiedon ja taidon, mikä heillä omissa olosuhteissaan on.  Ja miten innostuneita ja asialleen omistautuneita he ovat, vai kiinnostaako heitä vain olla innostumatta ja tekemättä mitään.

Nytkin saa täältäkin palstalta lukea, kuinka nuoret ihmiset kirjoittavat, että kannattaako mun mennä ollenkaan töihin, kun saisin palkkaa vain satasen pari enemmän kuin toimeentulotukea?

Eli viisaus ja elämisen palo puuttuu kokonaan.  

Nykyaika on kovin talous- ja hyötykeskeistä.

Ennen uskottiin, että tiedolla on arvoa itsessään.

Nykyään oletetaan, että kaikella pitäisi olla rahallista arvoa.

Jos siis innostut jostain, niin sitä ei arvosteta, jos sillä ei ole rahallista arvoa, jos siis et tienaa innostuksellasi rahaa.

Se on minusta tämä ajan henki ja nuoret ovat huomanneet sen.

Niin, ajan hengessä me elämme kaikki.  

Mutta silti on nytkin nuoria, joilla on tavoitteita ja päämääriä.  Oma kummipoikani on erittäin hyvä esimerkki.  Ei hän ole varakkaasta perheestä, mutta ei ole sille asialle koskaan mitään perustanutkaan.  Hän otti yhdistyneestä Euroopasta heti irti sen, mitä sillä oli annettavana.  Hän lähti Keski-Eurooppaan töihin, hyvin pienellä palkalla, mutta tarkoitus olikin saada kokemusta ja oppia kieliä.  Hän teki kaikkia töitä, mitä vain sai.  Sillä tavalla hän loi itselleen ison ystäväpiirin ja hyvän maineen.  Nyt hän asuu Aasiassa, keskisuuren yrityksen johtoportaassa.  Ei ole rikas, mutta hyvin toimeentuleva ja mahdollisuuksia on monenlaisia.  Eikä hän ole kuin vähän yli kolmenkymmenen.

Toinen tuntemani nuori lähti Ranskaan töihin, ruokapalkalla.  Sama taka-ajatus kuin tuolla kummipojallani.  Tavoitteena kielten oppiminen ja suhteitten luominen, avoin mieli mukaan.  Hänellä on selkeä ajatus siitä, mitä hän tulevaisuudessa tahtoo tehdä, enkä yhtään ihmettele, etteikö hän saavuta tavoitettaan.  Rahaa alkuun päästäkseen hän keräsi myymällä mansikoita kolmena kesänä koko kesän ilman viikonkaan lomaa.  Joululomillakin hän oli kaupassa töissä kiireapulaisena.  Kaikki rahat talteen.  

En voisi kuvitella hänen kirjoittavan tänne, että kannattaako mun mennä töihin, kun en saisi kuin satasen enemmän kuin ttt.?  Se satanenkin oli hänelle tarpeellista rahaa.  

Nuoret voi muuttaa maailman, mutta eivät tahdo.  Rahallahan saa vaikka peppuimplantin ja tekotissit.  Ne on tärkeämmät kuin joku tulevaisuus.

Onneksi on vielä erilaisia nuoria.  Heidän se tulevaisuus on, ei näiden, joille toimeentulotuki on se ainoa merkityksellinen asia, josta kannattaa taistella.  Jos sille aiotaan koko loppuelämä perustaa, mitään tulevaisuutta ei kannata edes ajatella.  Se on jo menetetty. 

Ihmiset ovat samanlaisia. Maailma on muuttunut, nyt on erilainen sosiaali- ja kulttuuriympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Sinusta vain tuntuu siltä, mutta ei nuoret ole yhtään sen fiksumpia tai viisaampia kuin aiemmissa polvissakaan.  He ovat varmasti monistakin maailman asioista tietoisempia kuin esim. me 60-luvun nuoret,  koska media syöttää heille tietoa aivan eri määrissä kuin meidän aikanamme, mutta eivät he sen tiedon käsittelyssä ole sen kummempia.

Ajattele, kuinka fiksuja ja viisaita nuoria on ollut kautta aikojen.  Ihan random esimerkki vaikkapa nuori mies nimeltä Kristjan Jaak Peterson, jolla oli suuri vaikutus Viron kansalliseen heräämiseen ja oli ensimmäinen virolainen runoilija, ja teki valtavan työn, teki arvokkaita käännöstöitä, osasi muinaisia kieliä ja opiskeli sekä teologiaa että filosofiaa.  Hän kuoli 21-vuotiaana v. 1822.

Joten ei ehkä ihan kannata sanoa, että nykynuoret ne vasta jotain fiksuja ja viisaita ovat.  Heillä on vain enemmän mahdollisuuksia.  Me varsinkin sodan jälkeen syntyneet Suomen nuoret elimme eräänlaisessa umpiossa, vaikka maailma ei meille suljettu ollutkaan.  Meille ei kuitenkaan ollut samanlaista informaatiota kaikesta mahdollisesta, kuin nykynuorille.   Siksi he ovat ehkä mielestään viisaampia, mutta samoja virheitä ja älyttömyyksiä he tekevät elämässään, mitä kaikki nuoret ihmiset tekevät, kaikkina aikoina. 

Kaikkina aikoina niin nuorissa kuin muissakin ihmisissä on ollut sekä tyhmyreitä että viisaita.  Perusajatus on se, että miten he käyttävät sen tiedon ja taidon, mikä heillä omissa olosuhteissaan on.  Ja miten innostuneita ja asialleen omistautuneita he ovat, vai kiinnostaako heitä vain olla innostumatta ja tekemättä mitään.

Nytkin saa täältäkin palstalta lukea, kuinka nuoret ihmiset kirjoittavat, että kannattaako mun mennä ollenkaan töihin, kun saisin palkkaa vain satasen pari enemmän kuin toimeentulotukea?

Eli viisaus ja elämisen palo puuttuu kokonaan.  

Nykyaika on kovin talous- ja hyötykeskeistä.

Ennen uskottiin, että tiedolla on arvoa itsessään.

Nykyään oletetaan, että kaikella pitäisi olla rahallista arvoa.

Jos siis innostut jostain, niin sitä ei arvosteta, jos sillä ei ole rahallista arvoa, jos siis et tienaa innostuksellasi rahaa.

Se on minusta tämä ajan henki ja nuoret ovat huomanneet sen.

Yleismaailmallinen ilmiö ja median aikaansaama.  Tarvitaan herättäjiä.  Toivottavasti sellainen ei kuitenkaan ole maailmansota.  Mikä on kuitenkin ihan mahdollinen ja varmasti tehokas.

Voi olla, että nuoriso jakautuu aika lailla ja se johtaa sitten tulevaisuuden yhteiskuntaan, joka on hyvin erilainen kuin nyt.  Nuoruutta kestää kuitenkin vain rajallisen ajan, aikuisuus on se pisin elämänjakso ja se on elettävä sitten niillä tehtyjen valintojen ehdoilla.  Kaikille ei voi taata kaikkea, niin ei ole ollut koskaan maailmassa.  

Kaikkien ei olisi mikään pakko mennä sen ajan hengen, eli rahan vallan, mukaisesti.  Aikamatkat ei ole mahdollisia, emme voi hypätä 60-luvulle, jolloin ihmisillä ei kaikilla ollut puhelinta eikä autoa eikä kaikilla aina tarpeeksi ruokaakaan.  Mutta voisiko ajatella tarpeiden vähentämistä siinä mielessä, että kaiken ei tarvitsisi olla ensiluokkaista.  Nuoret kiukuttelee, että heidän vanhempansa pystyivät duunarin palkalla rakentamaan talon, mutta he itse eivät pysty.  Saattaa johtua siitä, että nykyään ei voi rakentaa edullisesti.  Ennen pystyi, ei ollut sellaisia määräyksiä eikä välttämättömyyksiä kuin nyt.  Voi olla, että syntyi huonoa tekoa olleita pieniä asuntoja, mutta niissä pystyttiin kuitenkin asumaan ja ne oli omia.  Silloin se riitti. nyt ei.

Minusta ihmiset eivät ole juurikaan muuttuneet. Lisäksi tänä päivänä tietoisuus on niin laajaa, että ehkä sen takia tuntuu, että ihmiset ovat muuttuneet. Aikaisemmin ei ollut esimerkiksi somea. Itse ainkin lähe 60-vuotiaana ihmiset ovat suunnilleen samanlaisia, mutta maailma ympärillä on muuttunut. Myös itse olen muuttunut näiden muutosten mukana, enkä ole enää sama kuin lähes 60 vuotta sitten. Olen kyllä luonteeltani hyvin sopeutunut ja nopea omaksumaan kaikkea uutta. Ehkä tämä on myös luonnekysymys.

Ei olisi voinut kuvitellakaan että kuljetaan alusvaatteita muistuttavissa kledjuissa ihmisten ilmoilla. Tatuoinnit vain merimiehillä. Mitä ihmisetkin sanovat, oli tuttu sanonta.

Todellakin ihmiset ikääntyi fyysisesti aiemmin. Kun katsoo vaikka isoisoäitini kuvaa 40-luvulta, jolloin on noin 55v., niin tuohan on kuin nykypäivän 90-vuotias. Mutta siihen oli syynsä. Ne ihmiset eli kovaa elämää. Varmasti "kevyttä" rouvan elämää elänyt näytti toisenlaiselta, mutta valtaosa ihmisistä oli raatanut pienestä lapsesta asti huonolla ravinnolla ja olivat hyvin rasittuneita jo kolmekymppisenä ulkoisesti. Esim. tämä oma isomummuni oli käytännössä huutolaislapsi, koska äidin kuoleman jälkeen kiersi sukulaisten nurkissa. Pienestä tytöstä oli paimenessa, aamulla navettaan avuksi, vaikka sitten kansakouluun pääsikin, ja sen jälkeen taas takaisin navettaan. Ei ole helppoa olla 10v., jonka aamu alkaa navetasta ennen koulupäivää.... Aikuistuttua syntyi lapsia toisensa jälkeen. Viisi lastaan hautasi jo pienenä, yhden teini-iässä. Ennen kuolemaa ehti nähdä vielä yhden kaatuvan sodassa. Jäljelle jäi vain kaksi lasta, vaikka oli yhdeksän synnyttänyt. Mieskin oli juoppo ja kuoli ennen aikojaan. Piikana tuo raatoi ja veti lapsia perässään. Sitä voi miettiä, millaiselta nykyajan 55v. näyttäisi tuon kaiken työn ja surun jälkeen.

Kylään mentiin kutsumatta ja se oli normaalia. Kahvivaraa piti olla aina kaapissa.

Muistan lapsuudesta kuinka korttia lyötiin ja istuttiin tarinoimassa vauvasta vaariin. Lämpö yhdessäolosta.

Tansseissa kävivät ja vanhemmat lapset kaitsi nuorempia.

Kupillisen sokeria tai kananmunan saattoi lainata naapurista.

Lapsia komensi kuka vaan jos oltiin pahoilla teillä.

Siivosti piti elää, mitä ihmisetkin sanoo.

Vaatteet oli perittyjä, paikattuja ja pestyjä.

Itse saat lapsesi kasvattaa. Turha tulla tänne vinkumaan.

T. N50 joka ei pidä yhteyttä vanhempiin vaikka lapseni itse kasvatin enkä apuja pyydellyt eikä sitä tosiaankaan tarjottu.

On kyllä heidän valinta etäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat kai pohjimmiltaan samanlaisia kuin vuosikymmenet sitten. Maailmanmeno on vaikuttanut siihen, millaisia ihmisistä on tullut.

Hyvää on se, että ollaan kansainvälisempiä kuin ennen ja nuoret ovat maailmaa nähneitä, kielitaitoisia ja heillä on sata kertaa paremmat mahdollisuudet päästä ulkomaille töihin, opiskelemaan tai asumaan, kuin esimerkiksi vielä 80-90-lukujen nuorilla.

Suomi ei ole enää sellainen perähikiä kuin joskus ennen. Omassa nuoruudessani 80-luvulla, maailma oli paljon suurempi ja kauempana kuin nyt. Kun pääsi etelänmatkalle vaikka Kreikkaan, niin olipas maailmaa nähnyt olo.

Nuorten kielitaito on nykyään huonompi kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Älä trollaile. Nuoriso on nykyään todella tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Silloin pojat sai olla poikia ja tytöt tyttöjä ja tässä asiassa lapsia tuettiin. Eipä kenenkään tarvinnut silloin viillellä itseään tai vetää päätä aineilla sekaisin.

Kuule, kyllä viilleltiin ja vedettiin päätä aineilla sekaisin!

Tytöt saa edelleen olla tyttöjä ja pojat poikia, ei se asia ole miksikään muuttunut.

Miten tuettiin? Tytöt on kilttejä ja pojat on poikia? Kuinkahan montaa tyttöä on ahdistanut, kun ei olekaan "kiltti". Tai poikaa, joka ei ole reipas ja rohkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen kännykkäaikaa ei kellekään ikinä olisi tullut mieleenkään käyttää - ainakaan avoimesti - työnantajan aikaa omiin asioihinsa, ainakaan tässä määrin, kuin nykyään monet tekevät. Ihmiset olivat työelämässä - mielestäni - itseohjautuvampia, kuin nykyään; ei tarvinnut jokaisen työtehtävän jälkeen jäädä tumput suorassa odottamaan uutta komentoa. Työstä ei myöskään oltu poissa yhtä helposti, kuin nykyään monet ovat.

Rehellisyys täällä onkin mainittu.

Alapääasiat olivat aiemmin henkilökohtaisia asioita, eikä niistä lähdetty lehtiin tms avautumaan. Masennuksen takia eläkkeellä olevia parikymppisiä tuskin montaa löytyi.

Höpö höpö. Nuo yllä mainitut asiat pätevät vain osaan työpaikoista. Sen mitä olen kuullut ja tiedän esimerkiksi isoista teollisuuslaitoksista, käytettiin työaikaa ihan surutta omiin juttuihin. Esimerkiksi tehtaiden korjauspajoilla tehtiin omia töitä aivan koko ajan. Teollisuuspaikkakunnilla melkein joka perheessä oli metalliesineitä, joita oli tehty työajalla - ja vieläpä yhtiön raaka-aineista. Kiirettä oli vähemmän, koska työntekijöitä oli paljon enemmän. Osalla porukasta oli aikaa kirjaimellisesti nukkua työnsä ääressä.

Isäni ajoi trukkia samalla työnantajalla joku 30 vuotta.

80 luvusta kertoi että kerkesivät ottaa aurikoa ja kahvitella työajalla.

Enemmän työtekiöitä.

Tänäpäivänä tehtaat ottaa mallia Japanista, Jokaiselle työtehtävälle on laskettu maksimiaika.

Tällä palstalla on monta avausta siitä miten saisi työpäivän kulumaan, kun työt on tehty vartissa. Ovat sitten netissä. Nuoret ovat naamari kiinni kännykässä koko päivän. Silmät auki.

Vierailija kirjoitti:

Ennen otettiin toiset paremmin huomioon, auttavaisempia, talkoohenkisiä, ei oltu näin pinnallisia. Väkivaltaa vähemmän.

Eipäs, vaan väkivaltaa oli enemmän! Ja nuortiin naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää enemmän!

Ihmiset on nykyään lapsellisia.