Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Ennen matkapuhelimia asiat meni niin, että kun jotain sovittiin niin siitä pidettiin kiinni ja oli pakko pitää, kun ei voinujt millään tekstiviestillä perua tai muuttaa tai ilmoittaa ja jos ei ollut kotona, ei voinut tavoittaa puhelimella tai millään muullakaan.

Kun matkapuhelimet ja tekstarit tulivat, ihmiset muuttuivat paljon, alettiin lupailemaan vaikka mitä ja sitten vain peruttiin tekstiviestillä, tämän jälkeen myös naiset akoivat harrastamaan paljon pettämistä, tämä loi jotenkin sellaiset ihan uudenlaiset mahdollisuudet epärehelliselle toiminnalle.

Vierailija kirjoitti:

Pankissa tai muualla asioidessa oltiin kohteliaita. Kaikkialla oli ihminen palvelemassa, yleensä vielä tuttu. Meilläkin pankinjohtaja ja pankkihenkilöt tunsi kaikki asiakkaansa, ehkä jo lapsesta asti. Kauppiaat myös, vähintään tiesivät kenen lapsia sitä ollaan.

Tästä syystä myös niitä töitä voi kävellä sinne tiskille kysymään, koska kyllähän he tiesivät, onko tämä tyyppi asiallinen vai raggari. Olisi ollut ennemmin outoa käytöstä, vain laittaa paperi vetämään, ilman että käy tai soittaa perään, että "minä laitoin teille hakemuksen tulemaan".

Lähikauppa myös, se oli muutaman talon päässä pieni myymälä, ja siellä käytiin kävellen joka päivä. Ei tarvinnut olla rahaa mukana, koska ruuat pyydettiin laittamaan "Niemisen" tiliin, eli vihkoon ylös.

Eineksiä tai puolivalmisteita ei ollut, joten äidin työpäivä jatkui heti töistä tultua ruuanlaitolla.

Maailma oli aika rajoitettu, vanhemmat ei olleet koskaan olleet ulkomailla eikä lentokoneessa. Äidillä oli hätä, kun kaverin kanssa päätettiin lukiolaisina lähteä Lontooseen. Hän yritti viimeiseen asti kieltää minua lähtemästä.

Naapurien kanssa oltiin tuttuja, äiti on edelleen. Hän autteli nyt naapurissa, kun rouva jäi leskeksi. Tämän poika taas käydessään autteli äitiä auton kanssa. Omien naapurien kanssa jatkettiin samaa, saatettiin istua iltaa tai vahtia toistemme lapsia, kunnes he muuttivat kerrostaloon lasten lähdettyä opiskelemaan.

Kun yritin tutustua uusiin , nuorempiin naapureihin tervehtimällä muuttopäivänä ja viemällä joulukukan ovelle, he lähinnä pelästyivät. Olisin hyvin voinut autella jotenkin tai vaikka vahtia hetken lapsia, mutta heille ei taida tulla mieleen tämmöinen naapuriapu. Ei se tarkoita että sydänystäviä pitäisi olla, kyläläisiä ja naapureita vaan. Turvallisia aikuisia.

Minäkin muistan tuon ajan ja kaipaan sitä valtavasti.

Some on muuttanut ihmiset hyvin pinnallisiksi, esimerkiksi julkisuuteen ja vaikuttavaksi henkilöksi pääsee pelkän ulkonäön perusteella ja monet oikeasti tärkeät ja merkittävät ominaisuudet jäävät sivuseikoiksi.

Lapsia kehutaan mikä on näille vahingoksi. Tulee ylimielisiä itsestään liikoja luulevia kakaroita.

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Täsmälleen samaa mieltä!

T. Nainen 51v jolla on 14v poika

Ennen ei oltu erityisherkkiä lumihiutaleita.

Ennen ei äitiys pätevöittänyt kaikkien alojen asiantuntijaksi.

Nykyään näyttää ihan minkälainen tahansa julkisuus olevan tavoiteltua. Ihan käsittämättömiä tositv formaatteja, sellaista roskalehdistön liveseuranta tyyppistä.

Ennen olisi hävettänyt, nykyään idiotismi ja sen esille tuominen on hienooooo.

Mikään ei näytä olevan enää yksityistä.

Toisaalta sitten on paljon fiksujakin ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen joukkotyhmeneminen Ok tapahtunut yllättäen tässä n. kymmenen vuoden aikana

Tuijotetaan liikaa puhelimia ja uskotaan herkästi valeuutisiinkin.

Luettiinhan ennenkin kirjoja ja lehtiä, mutta yleensä julkisesti mielipiteen esittämistä harkittiin huolellisemmin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olivat tekemisissä toistensa kanssa enemmän, johtuu tietysti älylaittesta jotka vievät ihmisten ajan.

Fiksut naiset varoivat näyttämästä halvalta luntultttta, eikä olisi tullut mieleenkään julkaista sellaisia kuva, jotka nyt ovat instassa arkipäivää.

Jallu ja Kalle lehtien naisia halveksittiin.

Kukaan ei olisi pukeutunut, kuten esim. Eerika Vikman nyt, patsi tietysti maksulliset.

Aivan, naisia, naisten ulkonäköä ja naisten käytöstä kytättiin ihan porukalla, mutta miehet sai olla ja elää miten vain tahansa. Eronnut nainen oli hyihyi moraaliton vaikka mies olisi juonut ja hakannut, ero oli aina naisen syy ja häpeä.

Telkkarissa valkotakkinen lääkäri neuvoi miehiä, että ei riitä kun suihkusta tulee vettä niskaan vaan se suihku pitää ottaa käteen ja tehdä alapesu.

Minä olen 52v mutta näytän alle nelikymppiseltä, ja lisäksi monet vielä tytöttelee, ja tämä siksi koska voimme pukeutua miten haluamme, pitää sellaisia meikkejä ja kampauksia kuin haluamme, pitää ihomme hyvässä kunnossa nykyaikaisin hoidoin, ja ylipäätään seurata enemmän aikaamme. Varmaan monella sama juttu.

Ei siis enää tarvitse "pakko-tanttaantua" tiettyyn ikään mennessä.

Silloin oli vähemmän mielisairauksia, ja ihmiset keskittyi muihin asioihin kun oman napansa ympärille, eikä ajattelemaan liikaa turhaa. Ei ollut tällaista huomionhakua mitä nykyään, sekin on ihan somen vika.

Ihan hirveästi on kaikki muuttunut. Ihmiset näyttävät sivistymättömyytensä ja juurettomuutensa. Kaikki luulee olevansa jotain tai haluavat olla jotain. Ylpeitä ja pöyhkeitä ja tyhmiä. Eräs opettaja sanoi jo 20 vuotta sitten, että oppilasaines on tullut hirvittävät huonoksi. No nyt se 'oppilasaines' on jo täysikasvuisia ihmisiä. Valehdellaan ja käyttäydytään kummallisesti. Ei osata syödä ja laittaa ruokaa. Vaatetus aivan hirvittävää - plus meikit ja tukki. Kaikki tatuoituja yms yms pelkkää paskaa on porukat nykyään ja itsekin on tietysti pakko olla jotenkin muuttunut kun elää tämmöisessä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten näkynyt 1950 syntyneenä yhteisöllisyyttä, kun eli äärimmäisen köyhässä monilapsisessa talossa Varsinais-Suomessa. Ihmiset auttoivat, jos ketään, omaa sukuaan eikä meillä ollut sukua lähimailla ja kaukana olevatkin yhtä köyhiä. Meitä vain nälvittiin ja pilkattiin, osa vältti kuin meistä tarttuisi huono onni tai jotain. Kunnanvaivainen (tämä alkoi kun kerran äiti otti vastaan kunnan lasten talvikenkä-avustuksen koska se oli ainoa keino saada meille kengät, ja ne kengät jaettiin tietysti mahdollisimman nöyryyttävästi koulussa luokan edessä), miksi olet noin laiha (koska nälkä), miksi sulla on noin huonot vaatteet, kyökkifilosofointia siitä miten paremmat ihmiset aina keksii keinon nousta köyhyydestä ja köyhyyteen jäävät kuten me ollaan heikompaa materiaalia, miksei teidän lapset käy kouluja (koska ei ollut varaa) jne. Me oltiin siis tosi köyhiä isän kuoltua syöpään nuorena ja meilä oli 8 lasta, äiti hoisi lapsia ja pienviljelyä omiin tarpeisiin, eikä sosiaaliturvaa vielä ollut. Ei kyllä yhteisöllisesti autettu, pilkattiin vaan.

Tämä taitaa olla kyllä seudusta kiinni? Meillä oli melkein kaikilla köyhää ja niitä sosiaalihuollosta saatuja vaatelappuja jaettiin melkein kaikille.

Muuten yhteisöllisyys oli sitä, että välillä kylän miehet tekivät talkootyönä urheilukentän ja jalkapallokentän kaikille. Minäkin sain siellä treenata rauhassa oikeissa puitteissa. Naisväki sitten toi kahvia ja purtavaa talkoolaisille.

Muuten sitten naisilla parhaimmat ystävykset kiersivät juomassa kahvit kaverillaan. Meillä oli yksi juoruakka, joka kiersi talosta taloon levittelemässä juttujaan. Häntäkin siedettiin, mutta sitten talon emäntä päätti mennä pihatöihin ja juoruakka ei jaksanut kauaa siinä pihalla sitten tentata tai kertoa omia käsityksiään ihmisten asioista.

Vierailija kirjoitti:

Muutama kärjistys lisää, mutta ehkä avaavina esimerkkeinä kuitenkin:

Ennen kaikki lapset opetettiin siihen, että toisen omaa ei ilman lupaa oteta, ei edes hiekkalapiota tai jotain muuta vähäpätöistä, ja omistakin tavaroista pidetään huolta - edes sitä hiekkalapiota ei saanut hukata, koska uutta ei niin vaan saatu. Nykyään tavaraa on niin paljon, että niitä toisaalta jätetään minne sattuu ja toisaalta otetaan omaksi, kun satutaan löytämään, koska "mitä välii?!".

Edellisestä johtuen entisajan polkupyörävaras häpesi - häpesi paitsi sitä, että jäi kiinni, mutta ihan vaan varkauttaankin. Nykyään varastetaan ihan surutta - mitä välii?! - koska luvatta ottaminen ei ole kasvatuksessa enää niin paha juttu. Sama koskee mm. juopuneena hölmöilyä - juoppoja on ollut aina, mutta entisaikojen juoppo häpesi tekemiään tyhmyyksiä. Nykyään - hmmm, no niin.

Ihan sama kaava pätee toisten huomioimiseen mm. busseissa, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Entisaikaan vanhemmat huomauttivat, jos seistiin keskellä väylää eikä väistetty, kehottivat olemaan hiljempaa, jos huudettiin jne. jne. Nykyään monikaan ei edes ymmärrä, mitä esimerkilläni tarkoitan, koska muiden huomioimiseen ei enää opeteta, vaan on "normaalia" keskittyä vain itseensä ja omiin menemisiinsä.

Kyllä voi vuosituhannen vaihteessa 1960-70-lukujen taitteessa syntynyt äiti oikein käski lastaan ottamaan hiekkalaatikollani lapseni auton, koska hän päätteli ettei lapsi leiki sillä kun se ei ole lapseni kädessä. Tämän kyseisen henkilön äiti on varmaan vieläkin päiväkodissa töissä.

Minulla ensin tuli myötähäpeä hänen puolestaan, mutta sitten pyysin auton takaisin ja sanoin että keräämme kimpsut ja kampsut sekä lähdemme kotiin. Olisi tehnyt mieli sanoa muutama valittu sana kyseiselle rouvalle, mutta en iljennyt alkaa muistuttamaan aikuista ihmistä ja lapsen äitiä käytöstavoista.

En tiedä, että onko hän poikkeus vai onko tuo sitten nykyajan tyyli, jonka hän on omaksunut lasten kanssa työskentelevältä äidiltään.

Vierailija kirjoitti:

Hulluna olisi pidetty, jos ois kuvannut paljaita pakaroitaan ja jakanut siitä kuvia kaikille. Nettiä ei tietenkään ollut mutta olisi pistänyt valokuvia per**estään jakoon tutuille ja tuntemattomille.

Tai olisi mennyt leikkauttamaan hanuriaan suuntaan tai toiseen.

Siis ihmiset on aina samanlaisia, vain ajat muuttuu!

Vierailija kirjoitti:

Lapsia kehutaan mikä on näille vahingoksi. Tulee ylimielisiä itsestään liikoja luulevia kakaroita.

Ennen osattiin kurittaa lapsista ylpeys ja turhat luulot pois. Tuloksena oli nöyriä ja lainkuuliaisia kunnon kansalaisia, hyviä ja tunnollisia aikuisia.

Nykyisin ihmiset leuhkivat sillä, että ovat vihamielisiä toisia kohtaan ja teeskentelevät sen päälle, etteivät ymmärrä, mistä  on kyse. En pidä sitä parannuksena mihinkään suuntaan.

Nykyään on kolme uutta "ominaisuutta" ottanut vallan nuorissa ihmisissä. Ne ovat; Minäminä, pinnallisuus ja itsekkyys.