Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Tahallinen väärinymmärtäminen, omassa ideologiassa eläminen, vastuuttomuus on tätä päivää. Termi idioluutio nauratti vielä jokin aika sitten mutta oikeastaan se kuvaa hyvin todellisuutta.

Ollaan nuorekkaampia ja onneksi usein miten myös terveempiä. Kasikymppisellä voi olla aivan hyvin farkut.

Ennen todellakin viisi-/kuusikymppiselle tuotiin keinutuoli tai kävelykeppi synttärilahjaksi - eikä ollut vitsi!

Ihminen ei pohjimmiltaan muutu, mutta kasvatus oli täysin toisenlaista kuin nykyisin. Vanhempia piti totella,

oli istuttava kylässä hiljaa paikoillaan, syötävä sitä mitä oli ruokapöydässä. Työnteko aloitettiin aikaisin ainakin maalla, missä riitti vedenkantamista kaivosta, pumpattiin lehmille vettä, annettiin heiniä, oltiin peruna- ja heinäpellolla töissä, kitkettiin kasvimaata yms.

Nykyään näkyvimpänä on pinnallisuus ja itsekkyys. Sitten tulee tietämättömyys ja tyhmyys, mitkä molemmat näkyy myös pisa-pisteissä. Entinen suuresti arvostettu koulujärjestelmä on romutettu ja se oli kenties kaikkein typerin päätös, mikä on mahdollista tehdä. Alamäkeä mennään kovaa ja vauhti vain kiihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta käyttäytyminen ja tavat ovat muuttuneet.

Jos minun nuoruudessani joku olisi alvariinsa ottanut kuvia törröttävistä huulistaan ja pyllistävästä pepustaan ja ripustanut sitten kuvat kaikkien nähtäville vaikka koulun ilmoitustaululle, häntä olisi pidetty hieman omituisena.

t. Mummeli 71 vuotta

Kyllä nykypäivän mummelitkin ovat erilaisia kuin vaikkapa 70-luvulla.

80- 90 luvun taitteessa omakotitalo alueella kun kesällä oltiin pihalla ja naapuri tuli myös ulos niin hetki siinä vaihdettiin kuulumisia ja sitten jo toinen (se kumman vuoro oli) tarjoutui keittämään kahvit ja yleensä oli kääretorttua kastamisena. Eikä sinne jääty tuntikaupalla höpöttelemään, kahvit juotiin ja kiitettiin ja palattiin omalle tontille.

Tänä päivänä tuollainen taitaa olla aika harvinaista. Tekisi itse kullekin hyvää käväistä oman kuplan ulkopuolella.

Mummolassakin naapurin rouva tiesi käväistä iltapäiväkahvien aikaan kylässä, vaikka kävellen meni aikaa 10 minuuttia, eli ei ihan seinän takana asunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kärjistys lisää, mutta ehkä avaavina esimerkkeinä kuitenkin:

Ennen kaikki lapset opetettiin siihen, että toisen omaa ei ilman lupaa oteta, ei edes hiekkalapiota tai jotain muuta vähäpätöistä, ja omistakin tavaroista pidetään huolta - edes sitä hiekkalapiota ei saanut hukata, koska uutta ei niin vaan saatu. Nykyään tavaraa on niin paljon, että niitä toisaalta jätetään minne sattuu ja toisaalta otetaan omaksi, kun satutaan löytämään, koska "mitä välii?!".

Edellisestä johtuen entisajan polkupyörävaras häpesi - häpesi paitsi sitä, että jäi kiinni, mutta ihan vaan varkauttaankin. Nykyään varastetaan ihan surutta - mitä välii?! - koska luvatta ottaminen ei ole kasvatuksessa enää niin paha juttu. Sama koskee mm. juopuneena hölmöilyä - juoppoja on ollut aina, mutta entisaikojen juoppo häpesi tekemiään tyhmyyksiä. Nykyään - hmmm, no niin.

Ihan sama kaava pätee toisten huomioimiseen mm. busseissa, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Entisaikaan vanhemmat huomauttivat, jos seistiin keskellä väylää eikä väistetty, kehottivat olemaan hiljempaa, jos huudettiin jne. jne. Nykyään monikaan ei edes ymmärrä, mitä esimerkilläni tarkoitan, koska muiden huomioimiseen ei enää opeteta, vaan on "normaalia" keskittyä vain itseensä ja omiin menemisiinsä.

Hmm, jotenkin tuntuu että nuo menneet kokemukset on vähän "korkeamman yhteiskuntaluokan" parista kuin nykyiset. Kun itse olin siellä pohjalla vanhoina aikoina, ei siellä tuommoisista tavoista piitattu tai mitään huomioimista opetettu. Mukulat kasvoivat miten kasvoivat siinä itsekseen, ei niitä kasvatettu. Nykyäänkin ne on usein niitä vähän huonompiosaisia, joiden lapset pääosin on noita jotka ei välitä esim. varastamisesta kunhan ei kiinni jäisi eikä osaa huomioida muuta. Yhtä lailla nykyaikana hyväosaiset tai sivistyneet kodit opettaa niitä kuin vanhoinakin aikoina, ja yhtä lailla niin nyt kuin ennen on koteja joissa ei välitetä.

Nämä yhteiskunnalliset erot ovat kyllä tärkeä pointti. Itsellänikin on ketjua lukiessa ollut tunne, että moni entisajan hyviä tapoja ja kohteliaisuutta muisteleva taitaa olla ollut keskiluokkaisen porvarisperheen kasvatti.

Olen 50-luvulla syntynyt työläisperheen kasvatti. Isä oli duunari, äiti kotiäiti ja asuimme melko homogeenisessä ympäristössä muiden samanlaisten perheiden kanssa Helsingissä.

Vanhempani olivat äärettömän tiedonjanoisia, ajattelevia ja pohtivia ihmisiä, jotka istuttivat lapsiinsa samanlaisen tiedonjanon ja kirjallisuuden, niin fiktion  kuin faktankin arvostamisen  ja kiinnostuksen yhteiskunnallisia asioita kohtaan. 

Heillä oli erittäin hyvät käytöstavat, mitkä sitten opetettiin meille lapsillekin. Saimme myös oppia, kuinka muihin ihmisiin tulee suhtautua arvostavasti ja kohteliaasti. Ja ennekaikkea sen, että muita ihmisiä autetaan - aina ,riippumatta siitä, millainen autettava on tai miksi hän on avun tarpeeessa.

Olimme aivan yhtä köyhiä kuin muutkin, mutta koska isämme ei useista muista isistä poiketen käyttänyt lainkaan alkoholia, silloinen vähäinen vapaa-aika oli omistettu perheellemme ja äitimme oli luontaisesti muita huomioonottava ja kauniisti kohteleva, saivat nämä tekijät aikaan sen, että perhettämme pidettiin jotenkin muita parempana., mutta ei negatiivisessa mielessä. 

Sivistys ei siis syntynyt silloin, eikä se synny tänäkään päivänä sosioekonomisesta statuksesta, vaan ihmisen omasta tahdosta elää ns. sivistyneesti, mikä tarkoittaa ensisijaisesti sekä itsen, mutta suuresti myös muiden kunnioittamista ja arvostamista.

Juuri nämä on nykymaailmassa on poljettu vähemmän arvokkaiden tai tavoiteltavien asioiden alle.

Se on suurin muutos, minkä olen elämäni aikana havainnut.

Tositeeveeseen ei olisi ollut tunkua. Yksityisyyttä varjeltiin. Tavalliset ihmiset eivät olisi kertoneet seksisuhteistaan tai sairauksistaan julkisesti.

Nuoruuden tavoittelu on tullut monelle jo pakkomielteeksi. En tarkoita tällä itsestä huolehtimista vaan kauneusoperaatioita, jotka usein vaan pahentaa tilannetta.

Ennen ei ajateltu, että kun osa miehistä perseilee niin tietenkin naisillakin on täysi oikeus perseillä. Nykyään myös naisilla on tasa-arvoisesti alkoholismia.

Tosin naisen maksa ei ole tasa-arvoinen, vaan maksakirroosi tulee nopeammin.

Perskarvojen ajelu on lisääntynyt.

Lihavampia, leimoja nahkassa monella.

Matkat olivat elämyksiä, koska ulkomailla moni asia oli toisin kuin kotona. Esim. oliiviöljy, fetajuusto, parmesaani ja espresso eivät kuuluneet kotimaan makumaailmaan. Matkakohteet eivät olleet täynnä kansainvälisiä ketjuliikkeitä eikä turistilaumoja. Kun palattiin kotiin, oli paljon kerrottavaa.

Vanhentuneet ihan helevetisti.

Ihmiset olivat hoikempia ja söivät vähemmän, jatkuvaa mussuttelua ei ollut yhtään. Tästä syystä ilmeisesti ei valitettu väsymystä arjessa.

Olimme ystävällisempiä ja auttavaisempia ennen vanhaan. Eli 70 luvulla autoimme naapureita ihan vaikka missä.  Yhteishenki oli erilainen. Nykyään kaikki vihaa kaikkia. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin, mutta käyttäytyminen ja tavat ovat muuttuneet.

Jos minun nuoruudessani joku olisi alvariinsa ottanut kuvia törröttävistä huulistaan ja pyllistävästä pepustaan ja ripustanut sitten kuvat kaikkien nähtäville vaikka koulun ilmoitustaululle, häntä olisi pidetty hieman omituisena.

t. Mummeli 71 vuotta

Paksut huulet ja iso peppu eivät olleet tavoiteltavia asioita 1970-luvulla.  Kauneusihanne oli silloin Cheryl Ladd-tyyppinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olivat hoikempia ja söivät vähemmän, jatkuvaa mussuttelua ei ollut yhtään. Tästä syystä ilmeisesti ei valitettu väsymystä arjessa.

Karkkipussit ja -laatikot olivat pieniä ja limsaa myytiin pikkupulloissa.  Ei ollut mitään mättö-ruokakulttuuria.  Lihavia ihmisiä oli vähemmän.

Ihmiset ovat muuttuneet hyvin vaativiksi. Jos ennen oli vaikka 2 kahvimerkkiä, niin se toinen kelpasi ihan hyvin mutta nyt ei meinaa mikään kelvata. Tai jos tv-kanavia oli 2 niin katsottiin jompaa kumpaa tai ei kumpaakaan, nyt on hirveä purnaus ja tappelu monilla mitä katsotaan ja pitää olla noiden 15 tv kanavan lisäksi vaikka mitä maksukanavia.

Ennen oli rentoa kun kenenkään ei tarvinnut varoa puheitaan ja pysyti heittämään herjaa ihan mistä vain.

Nyt kun heitää jotain tilannekomiikkaa töissä niin heti on joku cis-nainen nostamassa hirveen metelin tai soittamssa lehtitoimittajat paikalle tai jotain.

Väitän, että tuolloin kaikilla oli kyllä töissäkin hauskempaa ja enemmän sosiaalista kanssakäyntiä.

Te vanhemmat ihmiset, oletteko huomanneet tällaista kehitystä (huomiohakuisuutta, ei käytöstapoja, epärehellisyyttä) myös omanikäisissä?

Minä olen huomannut näitä ominaisuuksia esimerkiksi omissa vanhemmissani, jotka ovat noin 60-vuotiaita. Toinen tiuskii jatkuvasti asiakaspalvelijoille ja toinen suorastaan suuttuu, jos en vastaa Facebookissa minuutissa.