Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Olen himpun verran alle 50 v, mutta vastaan silti.

Minulla on mielikuva, että ennen muinoin aikuisuus oli jotenkin tavoiteltava olotila, ja oli hienoa olla aikuinen ja tehdä aikuisten juttuja.

Enää se ei ole mitenkään tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oltiin auttavaisempia, oma-aloitteisempia, ahkerampia, epäitsekkäämpiä, rehellisempiä,parempia kasvattajia...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ihminen on kehittynyt huonompaan koko ajan.

Ei pidä paikkaansa. Olen 50v, ja vanhempani eivät olleet kovin kummoista kasvattajia. Minkäänlaisia kiintymyksen osoituksia en ole koskaan saanut. Koin aina olevani tiellä ja tekeväni kaikessa väärin, vanhempieni mielestä en osannut mitään ja aina minua sai hävetä.

Aikuisena silmäni ovat avautuneet. Vanhempani olivat duunareita, pienipalkkaisia ja niin olivat heidän vanhempansakin. Kouluja ei juurikaan ollut käyty. Ei voi olettaa että sellaisilla on valmiuksia valmentaa lasta kasvamaan ja kehittymään hyväksi ihmiseksi. Minua mollattiin kotona aina, aloin uskoa itseeni ja kykyihini vasta kun muutin kotoa pois.

Itse olen kasvattanut omia lapsiani kannustaen ja rakastaen. Vikojakin minussa tietysti äitinä on, olen mm. syöttänyt heille paljon einesruokia ja tehnyt uraa. Äitini on aina vähätellyt saavutuksiani opiskelussa tai työuralla, nyt aikuisena tiedän että hän taitaa olla vain kateellinen siitä että minusta tuli jotain ihan muuta kun kaikesta mariseva pikkusieluinen ammattivalittaja.

Hygieniataso on ainakin parantunut ja uskonnollisia ihmisiä on vähemmän.

Tapakulttuuri ja julkiset käytöstavat puolestaan heikentyneet.

Saako 46-vuotias vastata? TYYSTIN erilainen maailma. Isäni on seitsemänkymppisillä, ja heillä oli tapana kertoa tarinoita. Tarinat olivat niitä, joilla ihmisiä viihdytettiin, kun ei ollut nettiä. Ihmiset tapasivat toisiaan savuisissa kuppiloissa, joissa poltettiin savukkeita ja ihmiset katselivat toisiaan silmiin, nauroivat ja osasivat olla toisten ihmisten kanssa.

Jo ihan 80-luvulla lapsena eläminen oli enimmäkseen ulkona olemista muiden lasten kanssa. Se tarkoitti sosiaalisia taitoja ihan eri tavalla kuin kännykän tuijottaminen.

Lyhyt on ihmiskunnan historia näillä vimpaimilla. Ja lyhyeksi myös jää tämä "menestystarina". Uskon näin. Menee vain kolme vuosikymmentä ja kaikki muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta. Kaverini ovat kyllä rypistyneet kovasti, ja vanhentuneet. Itsessäni en näe suurtakaan muutosta. Henkisesti tunnen olevani noin kolmikymppisen tasolla.

N55

Mulla samaa, kunnes näin pari kuvaa jotka oli napattu musta ohimennen.

Katoin kuka toi täti-ihminen on, pelkkää kaksoisleukaa.

Myös autossa istuessa kannattaa vilkaista, millainen kuva auton sivupeilistä näkyy. Minulla meni hetki tajuta, että se harmaa pulimummolta näyttävä ressukka oli minä.

Komppaan niin täysillä! Muutama vuosi hain uuden hlökortin ja passikuvasta tuijotti joku ylipainoinen valkotukkainen mummo?

Toivottavasti ainakaan nykyään ei lapsia kasvateta niihin rooleihin mitkä vielä ainakin 60-luvulla oli, tytöille nuket ja leikkiliesi että voivat harjoitella kodinhoitoa ja äitiyttä, ja pojille autoja ja leikkipyssyjä.

Mun isä onneks oli jotenkin edistyksellinen kun mä sain aina lahjaksi tietokirjoja ja esim mikroskoopin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kärjistys lisää, mutta ehkä avaavina esimerkkeinä kuitenkin:

Ennen kaikki lapset opetettiin siihen, että toisen omaa ei ilman lupaa oteta, ei edes hiekkalapiota tai jotain muuta vähäpätöistä, ja omistakin tavaroista pidetään huolta - edes sitä hiekkalapiota ei saanut hukata, koska uutta ei niin vaan saatu. Nykyään tavaraa on niin paljon, että niitä toisaalta jätetään minne sattuu ja toisaalta otetaan omaksi, kun satutaan löytämään, koska "mitä välii?!".

Edellisestä johtuen entisajan polkupyörävaras häpesi - häpesi paitsi sitä, että jäi kiinni, mutta ihan vaan varkauttaankin. Nykyään varastetaan ihan surutta - mitä välii?! - koska luvatta ottaminen ei ole kasvatuksessa enää niin paha juttu. Sama koskee mm. juopuneena hölmöilyä - juoppoja on ollut aina, mutta entisaikojen juoppo häpesi tekemiään tyhmyyksiä. Nykyään - hmmm, no niin.

Ihan sama kaava pätee toisten huomioimiseen mm. busseissa, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Entisaikaan vanhemmat huomauttivat, jos seistiin keskellä väylää eikä väistetty, kehottivat olemaan hiljempaa, jos huudettiin jne. jne. Nykyään monikaan ei edes ymmärrä, mitä esimerkilläni tarkoitan, koska muiden huomioimiseen ei enää opeteta, vaan on "normaalia" keskittyä vain itseensä ja omiin menemisiinsä.

Hmm, jotenkin tuntuu että nuo menneet kokemukset on vähän "korkeamman yhteiskuntaluokan" parista kuin nykyiset. Kun itse olin siellä pohjalla vanhoina aikoina, ei siellä tuommoisista tavoista piitattu tai mitään huomioimista opetettu. Mukulat kasvoivat miten kasvoivat siinä itsekseen, ei niitä kasvatettu. Nykyäänkin ne on usein niitä vähän huonompiosaisia, joiden lapset pääosin on noita jotka ei välitä esim. varastamisesta kunhan ei kiinni jäisi eikä osaa huomioida muuta. Yhtä lailla nykyaikana hyväosaiset tai sivistyneet kodit opettaa niitä kuin vanhoinakin aikoina, ja yhtä lailla niin nyt kuin ennen on koteja joissa ei välitetä.

Koska kirjoitin sen alkuperäisen, kommentoin tähän lyhyesti.

Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdallani. Molemmat vanhempani, 1930-40-lukujen taitteessa syntyneitä, olivat lähtöisin köyhistä mökeistä, joihin syntyi lapsia kuin emakolle porsaita. Molemmat lähtivät kotoaan mukanaan se, mitä matkalaukkuun mahtui ja lyhyiden koulutusten jälkeen etsivät paikkansa ihan perusduunarialoilta. Meitä lapsia syntyi muutamia ja vielä 1980-luvullakin meillä oli aika niukkaa ja vaatimatonta, vaatteetkaan eivät aina olleet uusimmasta päästä tai niitä sopivimpia, mutta siistejä oltiin ain. Aina kuitenkin edellytettiin asiallisia käytöstapoja. Vanhempani eivät juurikaan osanneet arvostaa lastensakaan kohdalla esim. kouluttautumista, mutta  pyrkimys jonkinlaiseen kunnollisuuteen ja yhteisen hyvän rakentamiseen oli varmasti se kantava ajatus. 

59 v voin sanoa käyneen omalla tavalla kovan koulun, mutta se on tehnyt minusta vahvan ja itsetuntoni on kohdillaan. En haavoitu pienistä, en murehdi 10 v. päähän vaan elelen tässä ja nyt. En vertaile itseäni toisten elämiin ja valintoihin, jokaisen on selvittävä tämä matka loppupeleissä yksin. Monta asiaa olisi voinut mennä toisin ja paremmin, mutta mistä minä sen lopulta tiedän, jos tämä on ollutkin ainoa oikea polku. Siksi menneissä ei kannata märehtiä ja murehtia. Sanna Ukkolan kolumni antoi vertailukohtaa nykyisen nuorten aikuisten probleemiin, kaikki pitäisi olla monin kerroin helpompaa, täydellisyyttä hipovaa ja tyydyttävämpää, mutta eipä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisyys on vähentynyt. Aiemmin naapureidenkin kanssa oltiin ystäviä, käytiin paljon toisten luona kylässä, autettiin. Nyt sitä on aika lailla yksin. Ihmiset ei jaksa töiden jälkeen tehdä mitään, naapurien kanssa ei puhuta, hyvä jos tervehditään. Ihmiset on uuvuksissa, perheet ja vanhukset jäävät oman onnensa nojaan.

Totta. Tuntuu,että nykyään ei tarvitse olla kohtelias ja ottaa kaikkia huomioon,vaan mennään enemmän minä minä -asenteella :/ jos jonkun naama ei miellytä,näytetään se rohkeasti. Esim.uusi sukuun tullut ihminen saattaa olla niin nykyaikainen,että jos häntä ei suvussa jonkun naama miellytä eikä joku sovi hänen tyyliinsä ja värimaailmaan tai tanssi hänen pillinsä mukaan,niin käytös voi olla hyvin erikoista  :O. Itse olen oppinut käytöstavat ja ihmisten kunnioittamisen. Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää,mut voi silti käyttäytyä ja tosiaan ottaa muut ihmiset enemmän huomioon. 

Pöyristyin,kun veljeni tuore vaimo ingnoorasi mut täysin,vaikka en ollut mitään hänelle tehnyt tai sanonut mitään ikävää ikinä. Syntymäpäivänäni naamani edessä ei onnitellut,veli kyllä. Siis en vaadi mitään,onnitteluja,ihmiseltä,joka ei kuulu sydänystäviini,mut yleensä normaalisti ihminen kai onnittelee,jos sattuu seisomaan vieressä....:) Syytä en tiedä käytökseensä. Mistä hän olisi kateellinen? Miksi hän vihaisi minua? Jos ihminen ei harrasta samaa kuin sinä tai tykkää samasta musiikista,pitääkö siitä vetää herneet nenään ja vihastua? Ihme homma. Tässä siis esimerkki,miten näytetään reilusti,kun ei jostakin ihmisestä pidetä.

Silloin pojat sai olla poikia ja tytöt tyttöjä ja tässä asiassa lapsia tuettiin. Eipä kenenkään tarvinnut silloin viillellä itseään tai vetää päätä aineilla sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisyys on vähentynyt. Aiemmin naapureidenkin kanssa oltiin ystäviä, käytiin paljon toisten luona kylässä, autettiin. Nyt sitä on aika lailla yksin. Ihmiset ei jaksa töiden jälkeen tehdä mitään, naapurien kanssa ei puhuta, hyvä jos tervehditään. Ihmiset on uuvuksissa, perheet ja vanhukset jäävät oman onnensa nojaan.

Totta. Tuntuu,että nykyään ei tarvitse olla kohtelias ja ottaa kaikkia huomioon,vaan mennään enemmän minä minä -asenteella :/ jos jonkun naama ei miellytä,näytetään se rohkeasti. Esim.uusi sukuun tullut ihminen saattaa olla niin nykyaikainen,että jos häntä ei suvussa jonkun naama miellytä eikä joku sovi hänen tyyliinsä ja värimaailmaan tai tanssi hänen pillinsä mukaan,niin käytös voi olla hyvin erikoista  :O. Itse olen oppinut käytöstavat ja ihmisten kunnioittamisen. Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää,mut voi silti käyttäytyä ja tosiaan ottaa muut ihmiset enemmän huomioon. 

Pöyristyin,kun veljeni tuore vaimo ingnoorasi mut täysin,vaikka en ollut mitään hänelle tehnyt tai sanonut mitään ikävää ikinä. Syntymäpäivänäni naamani edessä ei onnitellut,veli kyllä. Siis en vaadi mitään,onnitteluja,ihmiseltä,joka ei kuulu sydänystäviini,mut yleensä normaalisti ihminen kai onnittelee,jos sattuu seisomaan vieressä....:) Syytä en tiedä käytökseensä. Mistä hän olisi kateellinen? Miksi hän vihaisi minua? Jos ihminen ei harrasta samaa kuin sinä tai tykkää samasta musiikista,pitääkö siitä vetää herneet nenään ja vihastua? Ihme homma. Tässä siis esimerkki,miten näytetään reilusti,kun ei jostakin ihmisestä pidetä.

Kyse voi olla myös sosiaalisen tilanteen pelkona tms. ujoutena. Sinä tulkitsit asian väärin ja nykyihmisenä loukkaannuit ja käsittelet sinun ja hänen välistä asiaa netissä kaikkien nähden.

Ennen ei valitettu vaan hyväksyttiin mikä annettiin ja tehtiin mitä voitiin omien asioiden eteen. Ei heittäydytty tumpeloiksi ja vaadittu muita hoitamaan omia asioita.

Eiväthän esim. 1970-luvun nuoret fyysisesti,eivätkä inhimillisiltä perusajatuksiltaan ja tuntemistavoiltaan  olleet mitenkään nykypäivän nuorista poikkeavia.

Heillä oli nykyisistä poiketen  vain se 1970-luvun maailma ja sen mahdollisuudet ympärillään koska  muuta ei vielä ollut,eikä muusta tietänyt koko sen ajan maailmassa vielä kukaan.

Tämä on oikeastaan ainoa ero ja sen mukana tuli kaikki.

Ero EI  siis ollut(eikä ole) niissä nuorissa, vaan tässä hetki hetkeltä muuttuvassa maailmassamme jossa kaikki elämme .

Eroa ei pidä siis etsiäkään ihmisistä vaan aina pelkästään siitä  ajasta ja ympäristöstä jossa elämme.

Eli että 70-luvulla et olisi osannut haaveillakaan esim. älykännykästä etkä rakentamaan mitään some-profiilia itsestäsi  .

Silloinhan tuollaisia sanoja ei olisi vielä kukaan ymmärtänytkään.

Eivät nuoret,eivätkä vanhat.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ollaan itsekkäämpiä ja röyhkeämpiä. Tilanne juontanee 90-luvun lamaan, jossa moni koki yhteiskunnan hylkäävän heidät täysin.

Sivistystaso on laskenut, myös sananvapaus murentunut.

N58

Ennen sananvapaus oli sitä että h*mot ja muuten erikoiset hakattiin, nykyään heilläkin on ihmisoikeudet niin "sananvapaus on murentunut"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ollaan itsekkäämpiä ja röyhkeämpiä. Tilanne juontanee 90-luvun lamaan, jossa moni koki yhteiskunnan hylkäävän heidät täysin.

Sivistystaso on laskenut, myös sananvapaus murentunut.

N58

Ennen sananvapaus oli sitä että h*mot ja muuten erikoiset hakattiin, nykyään heilläkin on ihmisoikeudet niin "sananvapaus on murentunut"

Eikä se sananvapaus kyllä ennenkään merkinnyt sitä että ihan mitä tahansa olisi ollut lupa toitottaa ympärilleen.

Mitä kauemmas ajassa taaksepäin tarkastellaan niin sitä rajoitetumpihan se kaikkia kansalaisia lainsäädännössä koskeva  sananvapaus on ollut. 

Mennään ajan mukaan. Elämää eletään tänään, ei syyttelemällä toisia. Nyt ois ihan oikeasti tarve miettiä onko sitä tulevaisuutta ja toimia. 

Uskonnollisuus on vähentynyt ja henkistä tyhjiötä täytetään huumeilla yms. Samalla mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Ikä alkaa nelosella, mutta vastaan silti.

Ennen käytiin enemmän kylässä kutsumatta ja osallistuttiin muiden auttamiseen paljon enemmän (esim. talkoilla). Eli ei keskitytty omaan elämään yhtä paljon kuin nykyisin, eli ihmiset olivat yhteisöllisempiä ja yksin jääminen omien ongelmien kanssa oli harvinaisempaa (tottakai heitäkin silloin oli). Oman navan ympärillä pyöriminen lisää ahdistusta, masennusta ja itsemurhariskiä. 

Niih silloin avuliaat ihanat ihmiset järjestävät sairaan gang stalkingin johon kuuluu pääpiirteittäin valehtelu jonkun itsekkyydestä ja muista negatiivisista piirteistä ja mukamas "hyvällä" hankitaan ystäviä sun muuta kun Ensin on tehty todella törkeitä rikoksiksi luokiteltuja juttuja.

Eikö olekin hulppeaa jos jostain Valehdellaan, että kärsii masennuksesta ahdistksesta tai jostain itsemurhariskistä, vaikka mitään tuollaista ei ole. Sitten järjestetään kiäh kiäh "apu". Tuo kaikki on vain tarkoituksella järjestettyä häirintää.

Siis upeaa yksipuolisesti diagnosoidaan ilman mitään kontaktia ja sitten vielä järjestetään jotain konkreettista. Oksettavaa!

Se joka näitä järjestelee naureskelee kun saa hyväuskoiset hyvää tarkoittavat tomppelit uskomaan tilanteeseen ja toimimaan vielä hullulla tavalla koska heille annettu info on ollut valheita!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä alkaa nelosella, mutta vastaan silti.

Ennen käytiin enemmän kylässä kutsumatta ja osallistuttiin muiden auttamiseen paljon enemmän (esim. talkoilla). Eli ei keskitytty omaan elämään yhtä paljon kuin nykyisin, eli ihmiset olivat yhteisöllisempiä ja yksin jääminen omien ongelmien kanssa oli harvinaisempaa (tottakai heitäkin silloin oli). Oman navan ympärillä pyöriminen lisää ahdistusta, masennusta ja itsemurhariskiä. 

Niih silloin avuliaat ihanat ihmiset järjestävät sairaan gang stalkingin johon kuuluu pääpiirteittäin valehtelu jonkun itsekkyydestä ja muista negatiivisista piirteistä ja mukamas "hyvällä" hankitaan ystäviä sun muuta kun Ensin on tehty todella törkeitä rikoksiksi luokiteltuja juttuja.

Eikö olekin hulppeaa jos jostain Valehdellaan, että kärsii masennuksesta ahdistksesta tai jostain itsemurhariskistä, vaikka mitään tuollaista ei ole. Sitten järjestetään kiäh kiäh "apu". Tuo kaikki on vain tarkoituksella järjestettyä häirintää.

Siis upeaa yksipuolisesti diagnosoidaan ilman mitään kontaktia ja sitten vielä järjestetään jotain konkreettista. Oksettavaa!

Se joka näitä järjestelee naureskelee kun saa hyväuskoiset hyvää tarkoittavat tomppelit uskomaan tilanteeseen ja toimimaan vielä hullulla tavalla koska heille annettu info on ollut valheita!

Ai niin oksettavana piirteenä myös se että joskus jopa tahalleen manipuloidaan kohdetta jotta kärsisi jostain ahdistuksesta sun muusta ja sitten ollaan että voi voi raukkaa me autetaan. Tuollainen manipulointi ei kyllä toimi läheskään kaikkiin.

Jossain päin maailmaa voidaan käyttää jotain järeämpää kun mielen manipulointia paitsi silloinhan ei ole kyse enää mielen manipuloinnista ollenkaan.

Ennen ihmisillä oli moraali.