Murteela

Mie olen olt Veera ja nyt olen Saiko.

Kirjotan -murteel-a tuonne etsintään ja het antaa tään mei palstan vauvafi ohjeena.

Sit meen -etlehti murteela- ja sekkii avvautuu ja saan selattuu entisii kirjotuksii ja samalla kaikkii muitakii.

Muistan loppupelissä lukeneeni, et kirjotuksii pystyy sellaamaa palstan sulkemisen jälkee.

Vanhainkottii oon vient pientä tavaraa kuten Sofia myös tekköö.

Mut suurempii oon vient koiratarhaan ja kissatarhaan kodittomille. Oon vient puhtaita patjoja ja peittoja ja muuta peiton tai tyynyn olosta. Ovat sekä hoitajat, et asukkaat olleet tyytyväisii. Koiratkii saavat riepoteltavvaa sinne ikävää olemissee.

Kukkaasetelmii, ruukkukukkasii ja kanervii oon sit vient vanhoille ihmisille.  Tällästä harrastusta miul on. Mie nii tykkään kukkii asetella.

Sofia, miust tuntuu, et siulla on kypsymässä jokkii muuttopuuha. Mieti nyt hyvi tarkkaa ja piirrä vaik karttaan mihi tahot muuttaa ja millane sen talon pitäis olla. Muista sit kesällä nää mahottomat lumtyöt. Nii, se viel, et miu kot on omakottalo ja siin on reilust lumitöitä enneku saap auton  autotallist kavulle. Voi harmi tätä talvea. Mut kaikest selvitää, pittää ottaa  asjat kevyest.

Terveisii

T. Saiko

Hei vielä.

Ootpa sinä Saiko ollu monille avuksi. Oot saanu kokia antamisen ilua, mikä taitaa olla se issoin ilon muoto.

Kysyn vielä siitä sun aiemmasta kojista, mikä sullon vieläki, että onko se rivarikoti? Välillä meki ollaan semmosta harkittu.

Aika jännä, kuinka annoitki niin hyvän ohojeen kojin löytämisseen. Just semmosta käytin sillon viimeksi ku löyettiin se koti, mitä välillä kaipailen. Sillon oltiin just saatu oma aiempi koti myytyä, niin ei tarvinu jäähä ns. kahen asunnon loukkuun ja oli heleppo tehä päätös, ku oli vähä pakkoki uus koti löytää. Sillon oli vaan yks asuinalue, mikä kiinnosti.

Nyt on usiampi alue, mitä mietitään. Haluttas johonki, misois palavelut vähintäänki kilometrin pääsä, muttei ois kovin pahhaa liikennemelua kojin lähellä. Mietityttää, että jos tämän talon saiski myytyä, niin mistä löytää uuven, ees väliaikasen kojin tarpeeksi nopiasti.Jollaki ostajalla voi olla ehtona, että talo pittää vappautua kuukauesa. Meille kaksiki kuukautta on liian vähä, kun minen pysty kantamaan oikein mittään, eli puolikas ruokakassiki on mulle ihan liian raskas, siis käy selekään. Nyt tuntuu, etton aikas haasteellinen  homma, mutta pittää muistaa ihanan Samettiruusun ohoje, ettei kannata murehtia, kun kaikki kuitenki aina järjestyy. Hää kirjotti kerranki, että antaa hevosen murehtia, kun sillon isompi pää. :)

Mua on jääny vaivaamaan, mitä Samettiruusulle oikein tapahtu 15.1.2021 tai sen jäläkeen.Tuollon hää kerto olevasa hyvin väsyny. Tullee mieleen joku sairauskohtaus yhtenä vaihtoehtona. Oishan se ihana, ku hänki täälä vielä kirjottelis. Ja ois kiva, jos vaikka Hyvämieli, Annilina ja Mökin muorikin löytäsivät tänne.

Mitähän Miinalle kuuluilee? Onko teillä satanu palijo lunta? Mies teki eilen meillä kaksi kertaa lumityöt, ku lunta tuli niin mahottomasti. Meillon kans, kuten Saikollaki, iso etupiha, jokon saatava puhtaaksi lumesta, jotta autolla pääsee johonki.

Nyt saunaan. Mukavaa illanjatkua kaikille! :) Sofia

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTEPhJEtnZWwy2XtTj… Jääkukkia ikkunassa.

Jos ei lumitöitä ois, ni mikä ois onnellisena ellää.

Omakotitalo on miun itsein suunnittelema (pohjaa muuttelin ja ulkonäkköö valmistalosta)  ja rakennuttama elementeistä se nous yhessä päivässä, tiiliverhoilu. Tontti on ympärillä ja sitä on hoijjettava, ettei siankärsämö vie voittoo. En mie siit taho luopuu, se on meille nii rakas, vaik ympärys on tiiviist rakennettu. Naapurit on tulleet jotekii nokkaviks, ne ei minnuu nii miellytä. Lummii laittamine miu tielle ja ne isot puut retkottaat häiritseväst, enkä tykkää ku meinaavat ottaa valtaa naapurinkii puolelta, auton parkkeeraamine miun tielle häiritseväst. Myö tahotaa ellää omassa rauhassa.

Sofia, jos työ valmiin talon ostatta, ni tarkasta naapurit hyvi tarkkaa. Saattaat isot venneet laittaa siihe rajalle kiusallisest, niiko miulla on vauraihe naapureihe venneet rajalle laitettu - pois heijjä omista silmistä. Kiukuttaa katsella niitä. Toine on asuntovaunu.

Miekii katselin aikanaa hyvi tarkkaa valmiita taloja ja kerros- ja rivitaloja, mut ei minnuu miellyttänt. Ja minnuu ku ei miellyttänt, ni ei mielyttänt ja etsin edellee,  kunnes se oikia paikka löyty mihin sen talon saatoin rakentaa. Sit kaik käi käteväst.

T. Saiko

Hyviä huomenia!

Unohin laittaa kuvan nallesta, mistä teiltä kyselin:

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSz-Tv3CRJkx5-6UrN…

Kiitos Saiko. Miinon käsittäny nuo teijän asumiset aivan toisin aiemmin. Pallailen asiaan tännään myöhemmin. Iloa kaikille tähän päivään. :) Sofia

Tuollane nalle ja vatsaa ku paino, ni karhu anto äänen. Tätä kertoo isäntä. Hää ol pieneen poikaan tutkint nallen sisält pittäin ja purkant vyllingit ja katsont mikä siel antaa ääntä.  Nalle ol hänelle teknine laite ja siit saatto häne tekniikan kiinnostukseese herätä, joka yhä jatkuu.

Miul on  oma talo, jonka oon rakennuttant, ku ol elämänmuutos männeillää. Se ei miust oo mikkää vanha.  Se on asutuskeskuksessa ja se on omakototalo ja  sitä aluetta ovat alkaneet rakentaa, ku vanhat talot puutalot ei kenellekkää kelpaa. Tontit on käyneet pienmmiks ja nyt on yks naapur laittant moottorvenneen iha miu rajalle. 

Myö luonnollisest ollaa vaihtoehtosest myös isännän omassa talossa ja tääl kolmannessa kerroksessa. Myö vaa tykätää  olla tääl korkiammalla, tää on ns. villa, ku tää on vanhemp rakennus ja ornamentteja ulkoseinissä. Puutarha- ja pihatöitä on täällä iha liikaa, nykysest mittapuust laskien. Lunta samoin.

Tuttu ol ostant sähköisen lumilapion. En viel oo ottant selvää, mihi käyttöö se on sopiva. En taho suurii konneita polttomoottoreilla tai muuta vastaavaa, mut sellanen ketterä mitä vois työntää ja se suihkuttais lumet ees vähä sivulle. Auraamista on aika paljo, et pääsen postilaatikolle.

Hyvvää aamuu kaikille.

T. Saiko

Puoltapäivää Miinalasta

Sofia tuolla kyseli kuulumisia, kiitos. Lainaan tähän Saikoa: "Jos ei lumitöitä ois, ni mikä ois onnellisena ellää." Just noin! Talvi koettelee kovasti. Maanantaina tuli nuoskalunta monta senttiä. Tiistaiaamuna kävi traktoriurakoija työntämässä puskulevyllä tien auki, rakennusten välit kolasin itse. Ongelmaksi muodostuu korkeat lumivallit, en pysty nostamaan lunta niiden päälle. ja kolalla lumen siirtäminen jonnekin kauemmas on myös rankkaa. Kulkuväylistä tulee tällä menolla juoksuhautoja. Jo pari kertaa olen kutsunut urakoijan levittämään väyliä. Viimeksi hän otti niin raskaalla kalustolla leveästi että siinä irtosi hiekat ja sammaloitunut nurmikkokin mukaan. Tuli hiekkapuhallus ja sammalenpoisto samalla rahalla. :) Taisi katketa lumen peitossa olleita koristepensaitakin. Keväällä odottaa pihalla täystuho. - Ja omenapuu pitää lehtensä edelleen!

Lumi pysyy katoilla sitkeästi, ei auttanut yhden päivän suojasää. Nyt on onneksi tulossa vähäsateinen viikko. Soittelin lumenpudottajan perään, mutta hänellä on niin monta rautaa tulessa, ettei taida ehtiä piankaan. Yritin pudottaa autotallin katolta lunta seurauksella että työvälineestä irtosi pultti. Eilinen päivä kuluikin pultin etsinnässä. Meillä on entisessä miesluolassa monta lajittelematonta laatikkoa pienrautaa. Lopulta löysin sopivankokoisen pultin, mutta mutterin etsintä meinasi viedä hermot. Siinä jo ajatuksissa pyysin apua edesmenneeltä. Lopulta löysin sellaisen, jonka jengat (kierteet)  sopivat. Kuulkaas, ei ole helppoa tottumattoman muuttua talonmieheksi. 

Sähköinen kola kiinnostaisi. Meillä oli polttomoottorilla toimiva lumilinko, mutta sekin meni myyntiin, koska minulle käynnistäminen oli hankalaa. Nyt on vain kola, lumentyönnin ja Miina taistelussa luonnonvoimia vastaan.

Keskustelette asumisratkaisuista. Saiko, minullakin on kokemusta epätyypillisestä asumisratkaisusta avioliiton aikana. Asuimme avioitumisen jälkeen monta  vuotta satojen kilometrien päässä toisistamme. (Teillä ei varmaan ole noin pitkä matka kotien välillä.) Olihan se hankalaa ja kävi kalliiksi, mutta kumpikaan ei halunnut luopua työstään. Lapsen synnyttyä teimme kompromissin ja muutimme kumpikin, toinen etelään, toinen pohjoiseen, joten saimme jalat saman pöydän alle arkipäivisinkin. Erillään asumisemme arvelutti muita ihmisiä. Oli kuulemma veikkailtu koska se ero tulee. Meitä erillään asuminen yhdisti henkisesti, toinen ei ollutkaan arkinen  itsestäänselvyys. Vasta kuolema erotti yli 57 vuoden jälkeen.

Naapureistakin on ollut puhetta. Minua on siunattu hyvillä naapureilla. Täällä haja-asutusalueella naapurusto on vähän kauempana, mutta saatavissa apuun tarvittaessa. Usein kuulee kerrottavan, että maalla kytätään naapureita ja juorutaan toisista muiden puheenaiheiden puutteessa. Niinkin varmaan on. Mutta "kyttääminen" voi olla huolehtimista. Eräs yksinasuva naapuri kertoi, miten lumen linkoaja soitti eräänä aamuna ja kysyi, onko hän kunnossa. Naapuri ei ollut ehtinyt vetää  verhoja pois. Maanantain lumimyräkän aikaan ovelle koputettiin, ja siellä oli nuorempi naapuri, joka toi minulle postia. Omalla laatikolla käydessään hän oli huomannut, miten tuuli aukoo postilaatikon kansia ja työntää lunta laatikkoon. Naapuri pelasti kirjeeni ja teki päivän hyvän työn kuten se ilmaisi. Hänelle tuli ylimääräinen kilometrin lenkki siinä koiranilmassa. - Että hyvyyttä on suomalaisissa.

Tässäpä lörpöttelin monen päivän edestä. Voikaa hyvin, älkää langetko (liukasta on)!

Miina

Hei taas. Innostuin ettimään vanhan ajan aamutakkeja. Palijoki löyty, muttei semmosta, mikä itelläni oli. Tuola myymäläsä myyään tommosia aamutakkeja:https://www.vintageijas.com/epages/vintage.sf/fi_FI/?ObjectID=2441941&V…+

Ihana, ku Miina sinäki, kuten Saiko myös, kävitte kirjottamasa. Mullon täsä kotihommat ja takan lämmitys kesken, joten pallailen myöhemmin asiaan. :) Sofia

Iltapäivää ihanat kirjotuskaverit.

Tuosta lumenluonnista. Soon kyllä raskasta välillä. Onneksi oot Miina saanu apua "tehovekottimen" käyttäjältä, joka vie sammalekki pihasta. :) Ookko sinä Saiko ihan miehes kans kaksin teheny lumityöt? Ja onko teillä molempien talojen pihat suurtöisiä lumen ja puutarhahommien suhteen?

En jaksa pukata lunta kolalla, vaan tommosella lumentyöntimellä sitä pukkailen. Ei soo varttuneitten naisten hommaa usseinkaan, mutta kyllähän siinä saa raitista ilimaa ja kuntoilua, ja jos malttaa tehä homman usiammasa eräsä, nii ei rasitu liikaa kerralla.https://www.tokmanni.fi/kodin-kunnostus/tyokalut/talvityokalut-ja-tarvi…

Kokkeilin, joko omenapuista lähtis lehet heleposti, mutta ovat vieläki tiukasti kiinni, niinku sullaki Miina. On kyllä jännä juttu tuo. Kyllähän ne kevväällä lähtee, ku tullee alta uusia lehtiä essiin.

Sinoot Saiko ollu kyllä reipas ja rohkia, ku oot itekseen uuven omakotitalon hommannu. Ihana, ettoot voinu ite sitä suunnitella osin, nii oot saanu mieleisen. Hyvä myös, ku on tiiliverhoiltu, nii ei oo niin palijo maalattavaa ulukolaudotusta. Oon tosiaan luullu, että kerrot aina siitä teijän korkian talon piha- ja naapuriasioista ja että sullois joku kaupunkiasunto tai rivarikoti. Sorry. :) Meijän talosa on palijo hyviä puolia, mitä haluaisin olevan seuraavasaki talosa, mutta on myös monia semmosia, misä ei oo suunnittelija miettiny loppuun asti käytännöllisyyttä arjen askareitten suhteen. Ja talon iso koko ja iso piha on tietty työläs meille vanahoille.

Soon kyllä haasteellista nuitten naapureitten kans joissain tappauksisa. Meillon onneksi mukavat naapurit. Ei tosin olla tekemisissä juurikaan, ja hyvä niin. Mullon tuttu, joka yritti myyä ommaa kotiasa, mutta naapurin iso, ruma vene tonttien rajalla ja jopa parkkipaikkojen esteenä oli ostajien tehokas karkottaja. Niin oli kiinteistövälittäjä kertonu. Jos on ostamasa talua kesällä, niin venneethän on vesillä, joten ei voi tietää, mitä syksyllä pihan viereen ilimestyy. Mollaan aina talua ettiesä tarkisteltu, ettei ois innokkaasti haukkuvaa koiraa naapurin pihalla ympäri vuorokauen olemasa, ku ollaan herkkäunisia.

Jatkuu.. :) Sofia

En oo tiennykkään, että niisä vintage-nallekarhuisa on ollu sisällä äänen tuottava vekotin. Saiko, sun mies on tosiaan ollu tekninen tutkija/tekijä jo lapsena. Niin munkin. Ehkä Miinanki mies, ku hälläki on ollu se miesluola ja monenlaisia työkaluja, osia jne. Monet miehet taitavat olla teknisesti taitavia.

On monia tapoja ellää parisuhteesa. Hyvä, jos löytyy jokkaiselle sopiva tapa eri elämäntilanteisiin. Olitte Miina kauan yhesä miehesi kans. Soon ihana asia. Ite en ossaa ennää kuvitella, mitä on ellää yksin. Välillä pelottaaki, jos jään leskeksi. Jos se kävis yllättäin, niin menisin kyllä rikki surusta ja paniikista. Olisin myös pahasa pulasa asioitten hoitamisen kans, ku terveyttä ei oo ennää riittävästi, ja saisko sitä ees nukuttua pitkiin aikoihin. Miina kysyn, muttei tarvi vastata, jollet halua. Menehtykö sinun mies yllättäin? Mieheni suvusa on moni kuollu syänkohtaukseen. Siksi mua välillä hirvittää, ku mieheni on kova tekemään raskaitaki hommia. Sisua hälle on siunaantunu reippaasti ja sen myötä voimiaki, mutta kuitenki... 

Onpa ihana, ku Miina sullon noin huolehtivaisia naapureita. Meiän naapureisa ei oo semmosia piirteitä havaittavisa. :)

Miina, mukava ku kirjotit vähä pitemmästi. Kirjota vastaki. Minuston ihana lukia kaikkien kirjotuksia, ajatuksia ja muistoja ym. Välillä toki tuntuu, että ite kirjotan ihan liikaa, mutta onneksi tekstieni lukeminen ei oo pakollista. :)

Ilua ja valua kaikille! :) Sofia https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSMq_trQa5J9SWtuhk…

Kirjotin hakkuun, että erilaisa kauluksia, ni tul villasukkia ja polvisukkia,  toine toistaa kauniimpia malleja.

Innostuin aamutakki mallista, Sofian sivulla ol heti ylhäällä kaunis malli, baby-kaulus , se on nimeltää. Siin on se baby-kaulus malli ja ylhäällä leikkaus mikä miul ol kauniina kukkakuvioon, tais kuitekii olla napit. Voi niitä aikoja.

Samal löyty ompeluohjeitakkii. Ompelikirjat oon tarkkaa säästänt. On myös kaava-arkkeja Burdaa ja jotakii muutakii.  Ol nii helppoo nuoreen ottaa kaava ja tehhä sen mukkaa. Sillo (ennevanhaa) ol vartato tasasen kokone.

Nostalkiaa voi sentää, itse tein hyvi paljo vaatteita, olliit jotekii kalliita ostaa. Neulomine ol 80-luvulla nii suosittuu.

Miesluola on meilläkii sopiva termi, hänen tavaroihensa määrä on saavuttamaton. Mie oon iha sekasii siel sokkeloissa jos jotakii tarvitsen. Ja niitähän ei saa siirrellä.

Kyl ollaa jouvvuttu pyytämää traktorimiestä joskus appuu, ei myö jakseta tällasii lummii itse kolalla siirrellä. Kunhan tekisiit naisten käsiteltävän sähkösen lumen puhaltimen. Kevyt sen pitäis olla käsittelyssä. Ei ne moottorkäyttöset oo vanhenevalle mahollissii.

Nii myö tunnetaa toisemme jo maaliman kauvvan ja ollaa vaihtelun vuoks toises koissa ja sit taas toisessa. Iha ku kesämökit on tarpeellissii, ni myö vaihellaa tään kolmikerroksisen ja sit maan tasalla olevan välillä.

T. Saiko

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201808312201173606 Vanhustenhoito on Suomessa retuperällä.

Pohiskelen vanhojen talojen kätevyyttä ja rupes kiinnostammaa, oon ain tykänt noist vanhoist rapatuista ja puutaloista myös, lapsuuvessa asuin puutalossa, joka kyllä hengitti mainiosti, ku ol tuulta pakkasta. Tätä nyt miun pittää kirjottaa tänne palstalle.

Tää: Sirpa osti omakotitalon 55 000 eurolla ihmettelee ihmisten jättilainoja ja -taloja.

Otsikko ol Ilta sanomissa. Miust nii hellyttävä kirjotus rohkeasta henkilöst, joka osti 60-luvun talon. Hää kertoo, et kaik on lähellä ja helpost saavutettavissa.

Nuo tuon malliset talot ovat miusta nii ihania. Riski vanhassa kuitekii, mut mikä on assuissa jos ei oo vanhahtavvaa hajjuu. Ain voip vähä remontoijja. Huonejako on monest hyvi käytännölline. Ei vessoja ja kylpyhuoneita nii montaa tarvita. Kaik välttämätön on ain saatavilla vanhoissa taloissa.

Oon huomant, et joihikii taloihe sissää astuissa tulee ihana ilmapiiri tai se talon henki ja hyvä olo miulle sisäisesti.

Sukulaine sanokii, et sellane talo on rakkauvven talo, siis kuvainnollisesti. Mikä se onkii, ku minnuu ei mitkää kirkkosalin korkuiset betonirakennukset miellytä. Alkaa puistattaa, jo sissää mennessä. Olkoot asukkaat kui mukavii tahansa. Tätä sammaa sannoo miu mieskii.

Katselen nyt virtuaalisii kuvvii vanhoista taloista, no niillä ei nykyää oo muuta arvoo, ku tontin arvo. Harmi ku kaik vanha romutettaa ja uutta raskasta rakennettaa. Ainakii osan voip kunnostaa, jos on voimii tehhä. Nii kauniita asuinalueita muutetaa.

T. Saiko

Liel käyn uuvvestaa tääll Murteelassa. Työ ootta tietäväisempii ja Sofia ossaa myyvvä ja ostaa kiinteistöjä. Tää minnuu ihmetyttää:

Mitä eriksee mainitut kiinnitykset tarkottaat:  Asuntoilmoituksessa lukkee:   Myyntihinta 800 000 kiinnitykset 860 000.

Tai myyntihinta 600 000 ja kiinnitykset 600 000.

Eikö kiinnitykset oo vaarallissii ja mitä varte niitä kiinnityksii ilmotuksii laitetaa? En oo uskaltant keneltäkkää välittäjältä kyssyy, eikä oo olt ees mittä tekemissii välittäjiin kanssa. Aattelin, et tarkottaaks tuollane, et on konkurssii mänössä.

Tään mie ymmärrän Velaton hinta 180 000 € , ja Myyntihinta 150 000 € siin on Lainaosuuden maksu lisäks.

Velaton hinta on sama kuin myyntihinta, sekkii on miulle selvää.

Voi tätä.

Saiko taas ihmeissää

Kiinnitykset ovat hyviä, jos ovat vapaana ja tulevat kaupan mukana ostajalle. Valmis vakuus, jos tarvitsee lainaa. Ei tarvitse itse hakea niitä. Kaikki eivät itse osaa ja pankki ottaa hakemisestavpalkkio.

Hei,

Kiinteistökaupoissa on tavallisempaa, että velaton hinta ja myyntihinta ovat sama summa, mutta voivat ne olla  myös eri summa.

Myös asunto-osakekaupassa velaton hinta ja myyntihinta voivat olla samat, mutta on aika yleistä, että ne ovat siellä eri summia, kuten alla olevasta esimerkistä näkyy, eli asunto-osakehuoneistoon kohdistuu silloin yhtiövelkaa, jonka ostaja voi halutessaan maksaa kerralla pois tai voi maksaa pois kuukausierissä, joita kutsutaan esim. nimellä rahoitusvastike tai pääomavastike.

Myyntihinta 79 702,26 € (tuo merkitään kauppakirjaan ja sen ostaja maksaa asunto-osakehuoneiston myyjälle).

Velkaosuus 5 297,74 € (asuntoon kohdistuva yhtiövelkaosuus)

Velaton hinta 85 000,00 €

Alla laskelma, mitä asukas maksaa kyseisessä tapauksessa kuukausittain taloyhtiölle:

Hoitovastike 300,30 € / kk

Pääomavastike (tai Rahoitusvastike) 93,74 € / kk

Yhtiövastike yhteensä 394,04 € / kk

Nyt syömään. Pallailen myöhemmin. :) Sofia

Hei taas. Oli mukava lukia tuo Saikon mainittema juttu, kun Sirpa osti pienen talon 55.000 eurolla. Täsä on linkki juttuun: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000010073609.html

Hän tais olla onnekas ja löysi kai terveen talon. Niiton onneksi vanahoisaki talloisa, vaikkon niitä huonokuntosiaki. Iso merkitys on sillä, miten omistajat ovat taluasa hoitaneet ja ovatko aina pian korjanneet viat, miton tullu essiin.

Meki tykätään vanahoista talloista, mutta ussein niison riskirakenteita, kuten valesokkeli. Tasakattoja oli ennen, mutta noon monet muutettu harja- tai pulpettikattoiksi.

Lisäksi talloisa voi olla asbestia, jos talo on rakennettu ennen vuotta 1994. Nykysen asbestia koskevan lainsäädännön mukkaan pitäs monisa pienisäki remonteisa teettää ennen niitten alotusta asbestikartotus. Esim. tapettiliimasa, -liisterisä tai seinätasotteisa voi olla asbestia. Jos asbestia löytyy, nii asbestinpurkuremontti (jopa tapettien poistoki) pittää teettää firmoilla, joillon oikeus niitä tehä. Asbestinpurkuhommat on valitettavan kalliita. Monisa vanahoisa talloisa on asbestia sisältävä mineriittikatto. Sen purku voi nostaa kattoremontin hinnan moninkertaseksi.

jatkuu.. :) Sofia

Vielä asuntoasiasta.

Ussein entinen omistaja on uusinu lattioita, sisäkattua tai tapetoinu palijo. Sillon ostajaehokas ei voi yhtään tietää, mitä uusien lattia-, katto- ja seinäpintojen alle on jääny. Semmostaki on tapahtunu palijo, että uuet asukkaat ovat saaneet uuesa kojisa terveyshaittoja ja tutkimusten jäläkeen on remontoitujen pintojen alta löytyny seleviä merkkejä hommeesta tai kastuneista materiaaleista. Jotku entisistä omistajista on jopa tietosesti peittäneet ne vialliset pinnat, jotta saavat kotisa helepommin myytyä.

Vanhan talon perusteellinen korjaaminen voi siis tulla pahimmillaan hurjan kalliiksi. Onneksi on palijo myös hyvinpiettyjä vanhoja taloja, mutta valitettavasti niitei siltikään meinaa saaha kaupaksi.

Meiton on kiinnostanu pariki 70-luvun talua, joison tosi hyvä sijainti. Niison molemmisa korjattu tasakatto harjakatoksi, ja molemmisa on valitettavasti valesokkeli. Toista on myyty jo yli kaks vuotta ja toista melekein kaks vuotta. Ihimiset ei näköhään uskalla niitä ostaa eikä uskalleta mekkään. Jos siinä vois esim.10 vuotta asua, niin kuinka monta vuotta sitä yli 60 vuotiasta talua pitäs lopulta myyä, vaikka siihen ois käytetty palioki remonttirahhaa, jotka siis menis neki hukkaan. Ehkä se tontin hinnalla menis kaupaksi, mutta sitte oiski tullu n. 100.000 eurua tappiota, ku näillä suunnilla vanhojen talojen hinnat ovat 150.000 euron molemmin puolin.

Jatkan vielä kiinnistyksistä.. :)

Kiinnistyksistä väännän, vaikka ohan nämä monille tuttuja asioita, mutta ehkä näitä viestejä voi lukia joku, jonkei oo tarttenu näihin asioihin aiemmin tutustua. Siksi myös kirjotin aiheesta myyntihinta/velaton hinta. Ja saa korjata, jos huomaa, ettoon kirjottanu väärin. :)

Usseimat asunnon tai kiinteistön ostajat joutuvat ottaan asuntolainaa. Pankki vaatii lainan vakkuueksi jonkulaisen pantin. Osakehuoneistojen kohalla se pantti on asunnon osakekirja. Kiinteistöjen kohalla haetaan kiinnitykset. Ennen niitä kututtiin nimellä haltijavelkakirja, joiden kelposuusaika oli 10 vuotta ja ne piti sitte pankin toimesta uusia, jos velallisella oli vielä velekaa maksamatta. Uusimiskulut makso tietenki ostaja. Niitten nimi muuttu myöhemmin panttikirjaksi, ja ne on voimassa aina. Nykyään puhutaan kiinnityksistä, eli on hyvä, jos kiinteistöllä on valamiina kiinnityksiä, niin niitä vastaan voi hakia asuntolainaa tai vaikka remontti- tai muuta lainaa. Joskus aikonaan ihimisillä oli joku tuttu, joka suostu antamaan henkilötakkauksen pankille, jos ei velallinen pystyskään velekaasa maksamaan, mutta se taitaa olla nykyään harvinaista.

Pankkihan mielellään ehottaa, että he voivat hoitaa velallisen puolesta kiinnityksien haun, mutta pankki ottaa siitä kans isot korvaukset. Luin keskusteluista, että 10 vuotta sitte yks pankki velotti asiakkaalta kiinnityksen ja lainhuuon hakemisesta 420 euroa. Nyt se maksaa varmaan palijo enempi.

Ne kannattaaki hakia ite, niin säästää palijo rahhaa. Soon heleppua, ku nykyään onnistuu kaikki sähkösestikki. Kuitenki niiston jottain kuluja maksettava. Tuola näkkyy hintoja: https://www.maanmittauslaitos.fi/kiinteistot/kiinteiston-omistajalle/ka…

Hakija saa panttikirjan todistukseksi kiinnityksestä, kun kiinnitys on merkitty kiinteistörekisteriin. Ne panttikirjat pittää toimittaa pankkiin, ellei oo jotenki muuttunu toiminta ihan erilaiseksi nykyään.

No nyt tuli tekstiä reilusti usiammallekki päivälle. Vielois mielesä muutaki aihetta, mutta jätetään toiseen aikaan.

Lepposaa päivää kaikille! :) Sofia

Aikoinaan olimme ihan tietämättömiä talojen kunnoista. Löysimme halvan talon. Onneksi siinä ei ollut mitään kosteusvaurioita eikä hometta. Tehtiin paljon remppaa ja saatiin siitä mieluinen. Rakastin sitä kotia. Kun tuli lapsia, oli talo jossain vaiheessa liian pieni. Saimme sen hyvin myytyä. Tilalle emme löytäneet millään hyvää vanhaa taloa, kaikissa oli jotain vikaa. Rakensimme uuden talon. Se tuli todella kalliiksi enkä viihdy tässä yhtään. Tässä on tavallaan kaikki, mitä halusimme, mutta jotain puuttuu. Se kodin tunnelma. Koko ajan etsimme vanhaa taloa, ongelma on vain se, että ne ovat nykyään aivan hirvittävän kalliita, vaikka voivat olla isojen remonttien tarpeessa. Remonttien jälkeen vanha talo olisi jopa kalliimpi kuin samankokoinen uusi. Eihän siinä ole mitään järkeä. Kummallista sekin, että alkuperäinen talon rakentaja on saanut talon tooodeeella halvalla mummonmarkoissa, mutta haluaa nyt siitä  jopa kaksisataa tuhatta euroina. Johtuu kai siitä, että kerrostaloasunnotkin ovat niin kalliita, vaikkei niissä omisteta maatakaan.

T. satunnainen lukija

Äilen ja tälin kanssa just puhuttiin että jos olis mahlollista niin kehlattasko puhua Hämmeen murretta. Tultiin siihen tulokseen ettei kehlattas vaikka tahlottaisiinkin. Meilän äitenäite kun on tualta Hämmeestä kotosin. Lahti-Tampere tiän verrelta enemmän Päläkeneen pualelta kun Lahlen suunnalta. Hänen kolissaan puhuttiin ällän päälle.