Murteela

Niin se on, ettei myö ennää (täs iäs) laiteta tuollasta vaunuu, mut 10 vuotta sitte olin kovast innostunt. Ihana katsella mitä toiset ossaavat kunnostaa ja mite kauniisti voip tuollasii vaunuja sisustaa. Iha eri luokkaa, ku nuo tylsät messutalot nykyää.

Saiko-Taas

Kiitos, Sofia! Kaunis kukkakimppu.

Tilaamani on juuri tuo mihin linkin laitoit.

Aipalle mukavia eläkepäiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia!

T. Emmastiina

Kiitos kovast kaikist mukavist eläketoivotuksist. Ehkä sitä puuhaa piisaa, laiskotellakkii kerkiää. Hernekeittoo just tein, puol killoo vihreit herneit liotin, mut unohin syyä raakana, vaik ne on miun herkkuu. Currybroilerii paistoin ja kuutioin sekkaa. Kirjotinkoha mie jo tänne tämän, osan pakastin.

Huomenis tien pizzaa, perjantain kunniaks: jauheliha, tonnikala, punasipuli, valkosipuli. Pellillinen.

Mukavaa viikonloppuu kaikil

Aippa

Torstai-iltaa,

Aipalle onnittelut eläköitymisen johdosta! On mukavaa, kun elinvoimat ovat tallella tuossa vaiheessa ja voit tehdä, mitä huvittaa.

Minulla on menossa tutkimukset, joista kerron sitten, kun saan tarkempaa tietoa. Terveydestä on kyse tai sairaudesta.

Sofia, kysyit, mihin ruokiin käytän omenia. Tietenkin leivontaan, marjakeittoihin ja -puuroihin  lisukkeena. Myös jauhelihakastikkeeseen, johon tulee lisäksi tomaattia, sipulia ja kesäkurpitsaa. Teen sitä kerralla paljon ja pakastan kahden hengen annoksina. Siinä sitten tarvitsee vain keittää perunat. Kerroskattila on kätevä. Ajatella, että sen käyttö opetettiin jo 50-luvulla oppikoulun kotitaloudessa. Samoin näytettiin Mehu-Maijan käyttö. En ole unohtanut, miten laskin mehua suoraan kylmään lasipulloon ja särkyihän se. Kaikki ryntäsivät auttamaan pelästynyttä tyttörukkaa. 

Saatiin ämpärillinen punaposkisia, komeita omenia. Ovat niin hyviä syödä, etten raaski sosetta tehdä, mutta vähän pakastin. 

Minulla on parveke vielä täynnä kasveja, kukkiviakin. Tulee tilanpuute sisällä. Täytynee osa heittää menemään, kun taloyhtiö lopetti kierrätyshyllyt. Niihin alkoi tulla liikaa tavaraa. 

Hyvää alkanutta lokakuuta kaikille! Nautitaan hienosta ruskasta, jota alkaa olla.

T. Tilo

Kiitos Tilo

Itsekin ihmettelen, miten tällänen tytöhuitukka 5 vaille 65 voip eläkkeelle jäähä :) hah.

Pit kirjottaa katsastuksest. Ok, mutta sumuvalo oikial kohistuu maaha, pittää korjata kk kulues.

Laiska olo, pitäis lähtiä kaupoil, mut taiettaa siirtää huomisel. Iha tavallist arkee elettää, syksykii on tosi mukavaa.

Aippa

Viel omenist, viimeks ol kaupas hyvvii, ei vaa olt lajiketta. Muistelen viime vuelt, et Rubinola ol erittäinki mehukas ja hapokas

Iltaa ystävät hyvät. 🌼

Tännää on ollu tuuline päivä. Lehet ovat lennelleet ilmassa pyörähellen. Nyt on tuuli vähä rauhottunu, on 12 m/sek.

Kiitos Emmastiina ja Aippa kitoksista. Eikös se olekki mukava ilahuttaa toisia eri tavoin. Ja olipa Aippa kiva, ettei isompaa autoremppaa katastusmies keksiny. Vai oliko -nainen? En oo ite kohannu koskaan naispuolista katastajjaa, mutta varmaan heitäki on ja hyvä nii.

Saiko, minä iha luulin, että sinä oot tosissasi hankkimasa sitä vaunua kottiin. Jospa jottain muuta keksit kotipihalle, joka korvaa matkustamista sitte myöhemmi. Minustois ihana, ku ois semmone oikein viehättävä piharakennus, jonka vois sisustaa vaikka johonki ihan eri vuosikymmenen tyyliin. Minkähä sitä valittis, ehkä 50-60 -luvun, ku tulis lapsuus mieleen. Ja sitte vois välillä vaihtaa vaikka ihan eri maan tyylisen, vaikka italialaisen, ranskalaisen tai intialaisen jne. Sitte tulisi olo, kuin ois reissusa. 😊

Kiva, että Tilo sinäki kävit kirjottamasa. Piän peukkuja, että saat terveystutkimuksista mahollisimman hyviä uutisia huonojen sijasta. 

Me syyään enimmäkseen Granny Smith -omenoita. Ohan ne aika kirpeitä ja joskus mulla tekkee mieli vähä lempeempiä ja makiampia omenoita, mutta mies ei halua muita omppuja syyä. En ollu aatellukkaa, että omenaa vois laittaa esim. liharuokiinki. Pittääpä harkita, jos joskus laittas raasteena jauhelihakastikkeesee. Kiitos Tilo.

Serkkutyttyä oon yrittäny tukia. Hällön suru puserosa, ku hänen vuokrakoti on laitettu myyntiin. Hälle oli aikonaa nuorehko vuokra-antajaja luvannu, että serkkuni voi asua siinä nii pitkään ku haluaa, eli loppuelämä kojiksi hää sitä aatteli, mutta toisin kävi. Semmone pieni ja nätisti sisustettu kolomio, josta hää on kovasti tykänny. Nyt hällon vähä hätä käpäläsä, että mistä uuven kojin löytää. Palijo pienemmän joutuu hankkimaan, ku vuokrat ovat nii hurjia. Alle 50 m2 kaksioki yli 850 e/kk. Hää on jo vähä vanahempi, jote on ymmärrettävvää, ettei hää jaksais alakaa ennää muuttamaa. 

Mietin, että ootko sinä  Almastiina jo muuttanu miehesi kans kylälle? Muistankoha oikein, että joskus semmosta kirjotit miettineesi. Mietin ussein myös sinua Miina. Miten sinä pärjäilet itekses? Kulluuko sulla hyvin aika? Ja mitä sinä touhuilet sitte ku päivät lyhenee ja on kovat pakkaset?

Mullei ois kykyä yksin talua pittää. Tiukkaa tekis kerrostalosaki. Mieluiten asusin vanahempana rivarisa, mutta en tiiä uskaltasinko yksin siinäkää, ku tämä maalima on nykyää vähä turvaton. Ystäväni talon ikkuna oli rikottu aamuyöstä. On tästä jokune vuosi. Kyllä hää oli säikähtäny. Onneksi syän pysy ehijänä. Naapurikunnan facebuukisa luki, että nuoriso oli käyny sotkemasa rivaritalon ikkunoita ja paukutellu käsiä ikkunoihi yömyöhää. Semmosesa voi vanahempi ihiminen säikähtää jopa hengenvaarallisesti Ajattelemattomia ovat jotku nuoret. Monet nuoret ovat silti kunnon ihimisiä. 

Jahas, iltapalan aika. Mukavaa alakavvaa viikkua kaikille! :) Sofia

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRrH0c3DOvg28nU1f6…

https://www.elluyellow.com/wp-content/uploads/2022/05/Keltainen-tupa-5…

https://kotijakeittio.fi/image-3.404083.95931.20190331095628.f3e3b4678a…

Iha siksi laitoin nuin erilaiset kuvat, ku aattelin kysyä, miten teillä vaikuttaa mieliallaan sisustus?

Mulle soon tärkiää ja vaikuttaa palijo, että kojin sisustus on itelle mieleine. Hyvä, että meillon miehen kans sama maku sisustuksen suhtee. Ihimiset ovat hyvin erilaisia. Joitaki ei haittaa yhtää semmoset asiat sisustuksesa, mitkä mua haittais kovastikki. Erilaisuus on rikkautta! :) Sofia

Olpa taas nättiä kuvia, Sofia. Tuo keltanen kuva ol mukavan ilonen. Mie meillä sisustan ja mies on sitä mieltä, et vähempiki piisais. No, sovussa ollaan silti.

Tännää mie keitin pottuja ja puoliso tek lihakastikkeen. Hyvvää ol. Huomenis hää golfaa, mie lämmitän pihasaunan. Käyn viel puolukkaa huviksein kerräämäs, jossei sae tule. Epävakaista ennustettu kyl

Nyt Hyvää Yötä.

Aippa

On tosi kauniita kuvia Sofia.

Miulla on sellane aika, etten jaksais tai huvittais tehhä mittää muuta ku, et talo pyssyy pystyssä. Oon ajatelt, etten mitekää jaksais ruveta muuttamaa kummastakkaa koista. Ja olkoo tääl nii paljo tavaraa ku on, en niitä ainakaa nyt jaksais ruveta mihinkää kulettammaa. No vanhat kelvottomat sähkölaitteet, siis tietsikoista vanhaan uuniin saakka olis kyllä helppo viijjä sorttiasemalle.

On virkistävvää vaihella sisustuksen värejä ja siirtää huonekaluja toisee paikkaa. Tosin joka ikinen kerta oon palauttant huonekalut entisille paikoille. Verhoja mielellää vaihtelen. Tahon erilaiset verhotangot, jotta verhoja voip helpommi vaihella. Nyt kauhistukseksi jouvvun pujottelemaa sellasii vanhan mallisii juoksijoita listaan. En mie oikeestaa marmata, ku asjoihe saahaa tietyst ratkaisu, mut sehä on ain ajan kysymys.

Tuollane ikkunoihe kopistelemine on iha järkyttävvää. Meiö kyl kävviit lapset ovikelloo soittamassa, mut hävisiit ku huusin niille ja kerra juoksin niihe perrään ja otin kameran mukkaa. Ei se oo tarpeellista etukättee pelätä tapahtummii. Sofia, elä ja ole iha rauhassa. Ja ne varkauvvet mitkä oon kokent säikähyttäät aluks, mut unohtuut ajan mittaa. Vakuutusyhtiö on suurin työ ja korjaajien saamine.

Kumma mite huonost taas nukun kello on yks ku saan unesta kiinni ja kello on viis ku herrään. Ussein alaselkä kipuilee ja kääntyilen sen takia. Ei oo olemassa sopivaa patjaa miulle. Unettomuus muutekii on harmi ja ilman selkäsärkyy ei uni jatku kauvvaa. Päivällä oon pökkyrässä, etten aina muista mitä oon tehnt, sen tiijjän mitä pitäis tehhä. Käyp nii, et teen ikkää ku kahta asjaa kerrallaa ja kolmais on sit matkan varrella jota mänen viel tekemää. Sit unohtuu se alkuperäne. Miks pittääkii olla monta asjaa mielessä ja ne kolmannet asjat siinä kaiken sekottamassa, jotka teen ensimmäiseen.

Kerra kerroin miun tutulle yhestä vakavasta  onnettomuuvesta, sain kerrottuu, mut hää tosiaa räpättää nii, ettei kykene ollenkaa lopettammaa lausetta, eikä ees vedä henkeä, et mie voisin jotakii sannoo. Sit käi muutaman päivän päästä, et rupesin kertomaa sammaa asjaa iha uutena kerrottavana, hää heti keskeytti ja sano, et mie oon sen jo kertont ja jatko  omiaan. Hämmennyin iha kokonaa ku en ollenkaa, en ollenkaa muistant sitä kertoneeni hänelle.

T. Saiko