Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät harrasta liikuntaa?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
En ajattele siirtymistä kävelemällä paikasta toiseen, harrastuksena. Tänäänkin olen kävellyt viitisen kilometriä, joista kaksi km täysi kauppakassi molemmissa käsissä.
Ohiksena: miksi et käytä reppua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi liikkuisin?
Olen normaalipainoinen, 49 v. perusterve ja säästyn yleensä myös kausiflunssilta ym (tässä työssä ollut 2v 9 kk, ei yhtään sairauspoissaoloa vaikkei etätyömahdollisuutta). Syön paljon ja epäterveellisesti, juon, poltan. Enkä liiku tasan mihinkään suuntaan vapaaehtoisesti lihasvoimin, koska liikkuminen vaan ei tuota mulle mitään iloa.
Sitävastoin musta tuntuu, että ne on nämä aktiiviliikkujat, jotka kärsivät vammoista ihan jatkuvasti, milloin mikäkin venähdys tai rasitusvamma jossain päin kroppaa. Sellaisista ei tällaisella liikkumattomalla ole pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
En ajattele siirtymistä kävelemällä paikasta toiseen, harrastuksena. Tänäänkin olen kävellyt viitisen kilometriä, joista kaksi km täysi kauppakassi molemmissa käsissä.
väh tunnin kävelylenkki täysillä 6 krt viikko on harrastus. Enkä laske lenkkeilyksi hidasta löntystelyä päivän mittaan. Ei pyöräilykään ole aina kuntoilua riippuu pyörästä ja pyöräilijästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele siirtymistä kävelemällä paikasta toiseen, harrastuksena. Tänäänkin olen kävellyt viitisen kilometriä, joista kaksi km täysi kauppakassi molemmissa käsissä.
väh tunnin kävelylenkki täysillä 6 krt viikko on harrastus. Enkä laske lenkkeilyksi hidasta löntystelyä päivän mittaan. Ei pyöräilykään ole aina kuntoilua riippuu pyörästä ja pyöräilijästä
Mutta liikkumista ne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele siirtymistä kävelemällä paikasta toiseen, harrastuksena. Tänäänkin olen kävellyt viitisen kilometriä, joista kaksi km täysi kauppakassi molemmissa käsissä.
väh tunnin kävelylenkki täysillä 6 krt viikko on harrastus. Enkä laske lenkkeilyksi hidasta löntystelyä päivän mittaan. Ei pyöräilykään ole aina kuntoilua riippuu pyörästä ja pyöräilijästä
Miksi ajattelet, että sinun laskemisillasi olisi mitään merkitystä?
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sulle kuuluu?
Aika monen asian keskustelu olisi yhteiskunnallisesti järkevää, että ymmärretään toisen ihmisen käytöstä. Vaihtoehtona on toisen ihmisten päätösten suora kieltäminen ja haukkuminen - onko se parempi? Ei minustakaan.
Eivätköhän nuo harrastukset ole jokaisen oma asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kun osaisin kertoa miksi liikunnallinen elämäntapa ei ole mun juttu. Olen harrastanut liikuntaa, välillä enemmän ja välillä vähemmän ja joskus ei ollenkaan. Vaikka liikuntasuoritusten jälkeen tulee hyvä olo ja sillä on ollut positiivisia vaikutuksia, liikunta ei vedä puoleensa. Se on pakkoa olipa laji mitä tahansa.
Arvelen että liikunnallinen kipinä syntyy lapsuudessa. Itselläni ei ollut ohjattuja liikuntaharrastuksia paitsi koulun järjestämä voimistelukerho 4-5 luokilla. Juostiin kyllä pitkin metsiä ja kallioita, luisteltiin ja hiihdettiin. Vasta yläkoulussa hakeuduin muutaman liikuntaharrastuksen pariin omasta aloitteesta. Aikuisena liikkuminen on ollut pakottamista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi liikkuisin?
Olen normaalipainoinen, 49 v. perusterve ja säästyn yleensä myös kausiflunssilta ym (tässä työssä ollut 2v 9 kk, ei yhtään sairauspoissaoloa vaikkei etätyömahdollisuutta). Syön paljon ja epäterveellisesti, juon, poltan. Enkä liiku tasan mihinkään suuntaan vapaaehtoisesti lihasvoimin, koska liikkuminen vaan ei tuota mulle mitään iloa.Sitävastoin musta tuntuu, että ne on nämä aktiiviliikkujat, jotka kärsivät vammoista ihan jatkuvasti, milloin mikäkin venähdys tai rasitusvamma jossain päin kroppaa. Sellaisista ei tällaisella liikkumattomalla ole pelkoa.
Toiset ihmiset ovat voittaneet geenilotossa toisia paremmin, onneksi olkoon.
Laajemmin ajatellen kuitenkin liikkumattomuudesta johtuvat oireet ovat suurimpia syitä sairaspoissaoloihin.
Kannattaa ajatella asioita hieman laajemmalla kuvalla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnan "harrastaminen" on monelle turhaa ajanhukkaa. Siis sellainen liikunta, jossa varta vasten vain mennään kävelemään.
- Omasta mielestäni ylivoimaisesti parasta liikuntaa on se, kun askeleet tulevat jonkin muun tekemisen kautta itsestään ja erikseen siihen "liikuntaan" keskittymättä.
Esimerkki 1:
Viime talven "ennätys" oli askelmittarissa yli 35.000 askelta ja sykekäyrästä pystyi laskemaan yli 100 intervalliosuutta ja sessio kesti siinä kahdeksan tuntia. Keskisyke oli pitkälti päälle sata tuon session aikana... Kertaakaan en muista miettineeni sitä, että nyt "liikutaan" tai harjoitellaan. Tuo setti koostui pilkkiretkestä maaliskuisella merellä loistavassa säässä ja käsikairaa "intervalliosuutta" käyttäen.
Esimerkki 2: Marjastus ja sitä edeltävät marjapaikkojen etsintäretket ovat ihan vastaavia. Focus ei ole tuottamattomassa ja turhaankävelyssä😎
Vierailija kirjoitti:
Eivätköhän nuo harrastukset ole jokaisen oma asia?
Eiköhän se pilven polttelukin ole sitten jokaisen ihmisen oma asia?
Samalla tavalla maataan sohvalla, ei ole ongelmaksi toisille (ja vain itselleen), eikä kummallakaan ole pidemmällä aika välillä terveyttä edistävä vaikutus vaan päinvastoin verovaroista ylläpidettävän terveyden- ja sairaanhoidon sekä mahdollisesti jopa ennen aikaisen sairaseläkkeelle jäännin riski.
Vai kiellätkö?
Mikä on kansalaisen vastuu tässä asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi harrastaa?
En harrasta minkäänlaista liikunta, en käy edes kävelyllä.Jotta voisi paremmin. Tulee väsynyt ja särkyinen olo, jos ei liiku.
Ei liikuntaa harrastamattomuus estä liikkumista.
Tuo, jolle vastasin ei edes kävele eli tuskin liikkuu harrastamattakaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, itseppähän ne siinä kropassa on elämänsä, ne herää sitten kun terveys on jo niin huono että mahdotonta palata takaisin, mietippä noita himoläskejä vaikka laihduttais niin iho on jo niin löysä et see jää roikkumaan, vaikka kävis leikkauttaa niin ei tule enää normaalia.
Sinä olet ilmeisesti normaalipainoinen, mutta yksinkertainen ja se on kyllä ikävää. Himol**i voi laihduttaa, mutta sinä pysyt tyhmänä, vaikka mitä tekisit.
Ja kun et nyt kumminkaan ymmärrä, miten minä TIEDÄN sinun olevan vähän yksinkertainen, niin kerron: kaikki liikkumattomat ihmiset eivät ole lihavia, ajatella! Ja mikä vielä ihmeellisempää, on lä***jä, jotka liikkuu!! Uskomatonta, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin syrjäisillä pikkupaikkakunnilla on tyypillistä, etteivät niiden asukkaat halua harrastaa liikuntaa vaan pikemminkin oikein välttävät sitä, että ottaisivat yhtään ylimääräisiä askeleita kuin mitä on pakko. Ruokakauppaankin kun menee, niin pitää saada se oma auto ihan kaupan oven eteen parkkiin.
En liiku vapaaehtoisesti. Siitä pitää saada joko palkkaa, sen pitää olla arkitoimien mukana tulevaa hyötyliikuntaa tai jos sen nyt täytyy olla lenkkeilyä, niin siinä pitää olla koira kusetettavana.
Liikunta vain liikuntana ja niin, että siitä pitää vieläpä maksaa ja hankkia jotain erityisiä välineitä tai vaatteita on kerta kaikkiaan turhaa ajan ja rahan haaskuuta. Ainoan myönnytyksen tässä teen kunnollisille kävelytossuille ja säädyllisyys syistä sopivalle uima-asulle luonnonvesissä pulikoimiseen. Uiminen on tärkeä kansalaistaito, en näe sitä niinkään liikuntana, ja kun perheessä on alaikäisiä uimaan opetettavia, on minunkin järveen joskus mentävä.
En tajua, miten kukaan yli 40v voi olla harrastamatta liikuntaa. Kyllä se nuorena meni, eikä tuntunut missään. Mutta nyt viisikymppisenä sohvaan jämähtäminen sattuu! Sitä tuli tuossa koronan aikana kokeiltua. Kroppa jäykistyi ja joka paikkaa aristi. Ihan sama, tykkäänkö valtavasti salilla käymisestä (joka muuten maksaa minulle huikeat 25 euroa kuussa). Siitä vaan tulee niin paljon parempi olo.
Tuleekohan näillä totaalisohvaperunoilla koskaan mieleen, miten pärjää portaissa ja kauppakassin kanssa vähän vanhempana? Vaihdevuosien jälkeen lihaskato kiihtyy, jos ei mitään tee. Jossain vaiheessa sitten havahdutaan siihen, että ei meinata päästä ylös istumasta omin avuin, kun reisilihaksissa ei ole enää paukkuja. Tasapainoakin on hyvin vaikea pitää ilman lihaksia ja liikuntaan tottumattomat jänteet ja nivelet ovat alttiimpia vahingoittumaan. Ja jos vielä sairaus kohtaa ja joutui petiin, se muutama viikko, kun loputkin lihaksista on kuihtunut pois.
Nämä ovat toki 20-40 - vuotiaille vielä ehkä kaukaisia ajatuksia, mutta monelle yllättävän pian kuitenkin todellisuutta.
En jaksa. Vihaan hikoilua ja hengästymistä. Käyn lenkillä noin pari kertaa viikossa ja sitten on penikat niin kipeet seuraavat viis päivää arrgh.
Minä rinnastan liikunnan työn tekoon. En tee työtä siksi, että saisin siitä mielihyvää vaan teen työtä rahasta jonka avulla saan kustannettua itselleni parempaa elämää nyt ja vanhuuden varalle.
En harrasta liikuntaa siksi, että saisin siitä mielihyvää vaan siksi, että pysyn liikunnan avulla terveenä ja saan hyvät vasta-aineet vanhuuden varalle. Liikunta on minulle omalla ajalla tehtyä palkatonta työtä jota vain täytyy tehdä.
Ps. Olen ns. kirveellä veistetyssä kunnossa ja jotkut naiset katsoo perään mutta se ei nyt oikeastaan kuulu tähän.
Ei kiinnosta. En ole koskaan saanut liikunnasta endorfiineja vaan vihaan jokaista hetkeä, kun yritän liikkua, oli kyseessä kuntosali, juoksu tai vaikka sulkapallo. Olen kokeillut myös ainakin näitä: tennis, uinti, vesijuoksu, itämainen tanssi, samba, hiihto, luistelu, lumikenkäily, laskettelu, keilailu, pilates, erilaiset jumpat. Yksikään ei ole herättänyt kipinää.