Miksi jotkut ihmiset eivät harrasta liikuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä kun en käy koskaan saunassa: olen allerginen omalle hielleni. Toki kävelen koiran kanssa joka päivä pitkiä lenkkejä mutta niin hitaasti etten hikoile. Jos hikoilen, iholleni nousee hirveästi kutisevia vesikelloja ja punaisia ihottumaläiskiä.

Voisit uida. Mutta arvaan, olet allerginen koorille tai vedelle?

Suklaa kiinnostaa enemmän kuin liikunta.

Itse en nuorempana harrastanut, koska siitä tuli inhottava olo ja inhosin hikoilla. Tunsin myös olevani huono, joten en halunnut tehdä mitään. Olin myös alipainoinen ja mulla oli syömishäiriö, jonka takia en syönyt paljoa niin en viitsinyt liikkua, etten laihtuisi. 

Nyt sitten on jotain tapahtunut, koska tykkään liikkua. Hankin käsipainot ja nostelen niitä. Toinen harrastus on maastopyöräily. Mun piti vain löytää joku liikuntamuoto, josta nautin. Enkä vaadi itseltäni liikoja vaan teen kaiken rauhallisesti enkä suutu jos en osaa jotain. Hikoilu ärsyttää edelleen joskus, mutta ei enää niin paljoa. Syömishäiriö on kyllä edelleen, mutta liikkuminen motivoi syömään paremmin.

Jotkut taas tykkäävät kävellä tai lenkkeillä, mutta mä en tykkää yhtään. Jotkut eivät tykkää liikkua eikä siihen pidä itseään pakottaa. Ottaa rennosti.

Fyysinen työ on yleensä yksipuolista ja altistaa rasitusvammoille. Siksi fyysistä työtä tekevien kannattaisi myös treenailla vähän niitä osa-alueita jotka työssä jää vähemmälle ja myös vahvistaa tukikudoksia kestämään sitä kroonista rasitusta. Nykyisistä töistä esim rakennusalalla on paljon fyysisiä tehtäviä ja varmaan yleisesti monipuolisinta liikettä, mutta on silti yksipuolista ja tukikudoksia runsaasti kuormittavaa. Joku siivous tai varastohommat sitten vielä huonompia.

Jotkut aina höyryävät liikunnan endorfiineistä mutta en ole kokenut koskaan hyvänolontunteita liikunnasta.

Voin kyllä tarvittaessa kävellä paikasta a paikkaan b ja välillä pulahtaa järveen tai hakata halkoja ja joskus käydä tanssimassa, mutta mitään mukahauskaa pallon perässä juoksemista en voisi ikinä tehdä.

Saati vetää rahkaa paskat housuissa jossain kuntosalilla. Hyi hemmetti.

Juokseminen aiheuttaa semmoisen oksetuksen tunteen.

Mielummin olen käpertyneenä vilttiin ja luen kirjaa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ei ole tarvetta. Saan työssäni liikuntaa enemmän kuin tarpeeksi. 8h melkein tauotonta liikkumista. 

Ei tuollainen riitä kuormittamaan koko kehoa monipuolisesti.

Tervetuloa kokeilemaan :D 

t. toinen fyysistä työtä tekevä

Teen itsekin. Kroppa kuormittuu todella yksipuolisesti erittäin monessa työssä.

Tiedätkö siis mitä he tekevät työkseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ei ole tarvetta. Saan työssäni liikuntaa enemmän kuin tarpeeksi. 8h melkein tauotonta liikkumista. 

Ei tuollainen riitä kuormittamaan koko kehoa monipuolisesti.

Tervetuloa kokeilemaan :D 

t. toinen fyysistä työtä tekevä

Ja täällä kolmas! 😄 Itku saattais päästä tuolta kommentoijalta. 😄

Luulen että olen jotenkin sairas, mutta rasitun ja väsyn helposti, urheilusta seuraa huimausta ja rytmihäiriötä

Nepsynä olen aina vihannut liikuntaa, kun motoriikka ja koordinaatio on huono

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä kun en käy koskaan saunassa: olen allerginen omalle hielleni. Toki kävelen koiran kanssa joka päivä pitkiä lenkkejä mutta niin hitaasti etten hikoile. Jos hikoilen, iholleni nousee hirveästi kutisevia vesikelloja ja punaisia ihottumaläiskiä.

Voisit uida. Mutta arvaan, olet allerginen koorille tai vedelle?

Arvasit oikein, atooppiselle iholle ei kloori ja makea vesi tee hyvää. Mutta pari kertaa vuodessa käyn kaukomailla snorklaamassa suolaisessa vedessä, se tekee hyvää iholle. En tosin tee sitä liikunnan vuoksi vaan tykkään katsella mereneläviä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, itseppähän ne siinä kropassa on elämänsä, ne herää sitten kun terveys on jo niin huono että mahdotonta palata takaisin, mietippä noita himoläskejä vaikka laihduttais niin iho on jo niin löysä et see jää roikkumaan, vaikka kävis leikkauttaa niin ei tule enää normaalia.

Ai jaa.

Olen 50v ja laihduttanut 35 kg viimeisen reilun vuoden aikana eikä roiku mikään!

Harrastin vielä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa paljonkin liikuntaa, hiihdin talvisin ja kävin uimassa uimahallissa. Sitten liikunnasta tuli 30+ vuotiaiden trendi ja laduille alkoi tulla laturaivoajia ja uimahalleihin "kilpauimareita". Silloin meiltä tavallisilta kuntoliikkujilta hävisi into liikkua kun liikuntapaikat täyttyi ap:n kaltaisista tosissaan liikkujista ja muiden neuvojista. Niistä, jotka treenaa hampaat irvessä puolimaratonille tai triathloniin tms eivätkä siedä hitaampia, vanhoja ihmisiä tai lapsia.

Itsellä on nivelsairaus, joten pystyn ainoastaan harrastamaan hyvin kevyttä liikuntaa, joka ei rasita niveliä liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nepsynä olen aina vihannut liikuntaa, kun motoriikka ja koordinaatio on huono

Up

Vierailija kirjoitti:

En koskaan harrasta liikuntaa, inhoan hikoilua.

Sohvani on linnani.

Minä olen nuoresta lähtien tykännyt uinnista, koska se on laji, jossa ei tule hiki. Käyn nykyäänkin uimahallissa 3-4 kertaa viikossa.

En ehdi. Olen pienen lapsen äiti eikä koskaan omaa aikaa. En siispä ehdi harrastamaan mitään.

Harrastin vuosia erilaisia lajeja; sauvakävelyä, vesijuoksua, sulkapalloa, kävin salilla ja tanssin. Tuolloin lapset olivat pieniä ja nipistin aikaa itselleni mm. yöunista ja ruokatunneista. Nyt voisin harrastaa mitä vain, aikaa olisi, sillä lapset ovat jo isoja. Mutta enää en jaksa, hyötyliikunta saa riittää. En omista autoa, joten liikun joka paikkaan kävellen tai fillarilla. Ja nautiskelen myös sohvalla makoilusta, nyt siihenkin on aikaa!

Kuvitelkaapa omalle kohdalle se kaikista vastenmielisin asia, mitä olla voi ja miettikää sitten, kuinka usein haluaisitte sitä tehdä. Kuinka usein teette niitä inhottavia asioita, joista aina tulee huono fiilis ja vaikka päänsärky ja paha olo?

Liikunta on minulle juuri se asia, mitä teen vasta kun on ihan viimeinen pakko. Esim työpaikan tyhypäivä.

Keuhkoissa repii ja jalat on kipsissä. En saa liikunnasta mitään iloa. Silti käyn juoksemassa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Fyysinen työ on yleensä yksipuolista ja altistaa rasitusvammoille. Siksi fyysistä työtä tekevien kannattaisi myös treenailla vähän niitä osa-alueita jotka työssä jää vähemmälle ja myös vahvistaa tukikudoksia kestämään sitä kroonista rasitusta. Nykyisistä töistä esim rakennusalalla on paljon fyysisiä tehtäviä ja varmaan yleisesti monipuolisinta liikettä, mutta on silti yksipuolista ja tukikudoksia runsaasti kuormittavaa. Joku siivous tai varastohommat sitten vielä huonompia.

Yksipuolisuuspointin ymmärrän, mutta tuota vahvistamisjuttua en. Kroppa siis kärsii ja rasittuu, kun tekee liikkeitä joista saa rahaa, mutta vahvistuu, kun tekee liikkeitä joista maksaa kovaa kuukausimaksua kuntosalille? Mistä se lihas tietää, mihin suuntaan raha liikkuu?