Onko teistä kohtuullista, jos isä ei suostu ottamaan vastuulleen yhtään päiväkotikuskauksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa ymmärtää että miten tuostakin saa ongelan kun asuu käytännössä päiväkodin vieressä.

Hanki auto.

Ei auto tässä mikään ongelma ole. Vaan se, että mies ei suostu koskaan viemään eikä hakemaan päiväkodista. Vaikka ostaisimme toisen auton niin ei se asiaan vaikuttaisi. Ap

Mieti tarkkaan, haluatko olla suhteessa, jossa toinen yksipuolisesti ilmoittaa, mitä hän suostuu ja ei suostu tekemään. Onko mies muutenkin joustamaton? Voin helposti kuvitella näin olevan. Harvoin on niin, että muuten leppoisa tyyppi on joustamaton vain yhdessä asiassa. Jos eroaisitte ja laatisitte tapaamissopimuksen, olisi miehen pakko hoitaa päiväkotikuskaukset niinä päivinä, kun lapset ovat hänellä.

Rehellisesti sanoen en usko, että mies ottaisi arkiöiksi tai arki-iltapäiviksi, jos erottaisiin. Ap

Ja tämä itsekkyys ei mitenkään tullut ilmi seurusteluaikoina? Jos on noin paljon muuttunut, ero heti ja miehelle kaikki viikonloput ja sinä hoidat arjet.

No ei kyllä tullut esille seurusteluaikoina eikä avioliiton alkuvuosina. Päinvastoin. Hän hoiti silloin jopa puolestani paljon minun asioita ihan pyytämättäkin. Tietenkin tein samoin myös hänelle. 

Ap

No sittenpä se on vakavan keskustelun paikka ja jos mies halua muuttua, ero vireille. Älä nyt herrasiunaa toista pukkaa maailmaan tuon tollosi kanssa.

Olen lapseton ja tämä saattaa olla siksi tyhmä kysymys. Mutta te jotka sanotte, että lopeta mahdollistaminen jne, niin miten aikuisen ihmisen voi pakottaa tekemään jotain, jota se ei kertakaikkiaan aio tehdä? Jos AP:n mies ei aio viedä lasta aamuisin päiväkotiin, niin miten hänet pakotetaan se tekemään? Ja onko tällainen lapsen kannalta sitten oikein?

Kieltäydy sinäkin. Sanot miehelle, että et enää vie etkä hae. Seuraavana aamuna lähdet töihin ennen miestä ja vedät vaan oven perässäsi kiinni jättäen lapsen ja isän kotiin.

Sitten keskustelette ihan varmasti asiasta.

Mikä ihme sinulla on, että suostut yli käveltäväksi? Jos mies kieltäytyy, kieltäydy sinäkin. Lapsi ei ole mitenkään sinun vastuullasi ja isälle vapaaehtoinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja tämä saattaa olla siksi tyhmä kysymys. Mutta te jotka sanotte, että lopeta mahdollistaminen jne, niin miten aikuisen ihmisen voi pakottaa tekemään jotain, jota se ei kertakaikkiaan aio tehdä? Jos AP:n mies ei aio viedä lasta aamuisin päiväkotiin, niin miten hänet pakotetaan se tekemään? Ja onko tällainen lapsen kannalta sitten oikein?

Ei voi pakottaa, sitten pitää kysyä jaksanko katsoa tuota ihmistä elämässäni. Ja sitä, että onko tämä naisen kannalta oikein. Eihän se ole oikein naisen eikä lapsen kannalta.

Itse aikoinani erosin kun mies muuttui, hyvästä ja osallistuvasta isästä ja puolisosta tuli hiljalleen ihminen joka taantui lähestulkoon teinin tasolle. Muista kuinka paljon energiaa vapautui kun jäimme lasten kanssa keskenämme. Yksin siivoaminen, hoitorumpa, ylipäätään mikään kotiin liittyvää ei ollut kuormittavaa kun se itsekäs mies oli kuvioista pois.

Sano miehelle, että huomenna haet piltin päivähoidosta, sinä et voi. Kerrot päiväkodille, että mies hakee iltapäivällä, tossa numero. Sitten istut ahterillas ja jos mies ei lasta hae, niin kestää seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi kuuloonkaan omassa perheessä. Jos on mies lapsia halunnut niin parempi sitten myös osallistua niiden hoitamiseen. Itse en katselisi sekuntiakaan tuollaista.

Eli mitä teksisit? Jättäisit miehen ja lapset  vai miten? Vai ottaisit lapset ja kuskaisit niitä kuitenkin itse?

Vierailija kirjoitti:

Sano miehelle, että huomenna haet piltin päivähoidosta, sinä et voi. Kerrot päiväkodille, että mies hakee iltapäivällä, tossa numero. Sitten istut ahterillas ja jos mies ei lasta hae, niin kestää seuraukset.

No miettikääs hetki tätä mitkä ne seuraamukset on. Mies ei hae. Mitä tekee päiväkoti? Soittaa äidille, että mies ei hakenut tule hakemaan lapsi. Jos äiti vastaa puheluun, niin on vähän pakko lähteä hakemaan lasta. Jos taas ei vastaa puheluun, niin päiväkoti soittaa varahakijalle. Riippuen kuka se on, niin ehkä hakee. Jos ei hae, niin päiväkoti pommittaa äitiä puheluilla ja lopulta soittaa sossuille, jotka hakee lapsen ja äiti joutuu sen sieltä sossuilta sitten hakemaan. Sossut kysyy miksi kukaan ei hakenut lasta. Äiti sanoo, että isän piti, mutta ei hakenut, itse en päässyt irtoamaan töistä. Sossut sanoo, että huolehtikaa jatkossa, että joku hakee. Ja mikä muuttui isän käytöksessä? Ei mikään.

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja tämä saattaa olla siksi tyhmä kysymys. Mutta te jotka sanotte, että lopeta mahdollistaminen jne, niin miten aikuisen ihmisen voi pakottaa tekemään jotain, jota se ei kertakaikkiaan aio tehdä? Jos AP:n mies ei aio viedä lasta aamuisin päiväkotiin, niin miten hänet pakotetaan se tekemään? Ja onko tällainen lapsen kannalta sitten oikein?

Suurin osa ihmisistä kyllä tarttuu toimeen kun oikeasti joutuu siihen tilanteeseen. Lapsen lyhytaikainen pieni epämukavuus on sen arvoista myös lapsen kannalta sillä itsensä ulkoistanut vanhempi ei ole lapsenkaan etu. Näiden ihmisten kohdalla muutosta vain ei tietenkään tule jos joku muu kiltisti vain hoitaa asiat. Sitten on tietenkin pieni osa niitä, joita oma lapsikaan ei motivoi toimimaan kunnollisesti edes ns. pakon edessä. Tällaisella puolisolla ei tee mitään, eikä lapsi tällaisella vanhemmalla, ja eroon pääse kun eroaa.

Olen myös lapseton mutta ihan tässä samassa maailmassa elän kuin muutkin ja lisäksi tätä käytöstä esiintyy yleisesti muissakin asioissa.

Miksi mulle tulee aina tämän tyyppisistä aloituksista vibat, että se yhdessä haluttu lapsi on kuitenkin enemmän naisen haluama ja mies on suostunut, koska miehellä on aina mahdollisuus luistaa vastuusta ja livistää takaportista karkuun, jollei se lapsiarki napostelekaan.

Miksi muuten ennen lasta huomaavainen, vastuullinen ja osallistuva mies muuttuisi vääristyneeksi peilikuvaksi itsestään heti, kun lapsi syntyy?

Jos näin on, mies ei ole yhtään vähemmän kpää kuin siinä tapauksessa, että haluaa lapsen vain sukua jatkaakseen ja valehtelee naiselle, että aikoo jakaa vastuun, vaikka tietää jo sanoessaan, ettei tule laittamaan rikkaa ristiin jälkikasvunsa eteen. Jos kylvää, on myös korjattava ja jos tietää, ettei viitsi, on oltava rehellinen ja päästettävä nainen etsimään joku, josta on isäksi niille alkuunpanemilleen lapsille.

Ainoa tilanne, jossa mies saa, ja pitääkin, jättää kaikki lapseen liittyvä naisen harteille, on se, että on joutunut huijatuksi isäksi ja tällöinkin vain, jos on itse yrittänyt ehkäistä raskauden alkamisen, eli käyttänyt kumia. Josnainen tökkii spärdäreihin reikiä nuppineulalla, miehellä ei ole vastuuta lopputuloksesta, mutta muuten isä on ihan yhtä lailla vastuussa lapsistaan kuin äitikin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mulle tulee aina tämän tyyppisistä aloituksista vibat, että se yhdessä haluttu lapsi on kuitenkin enemmän naisen haluama ja mies on suostunut, koska miehellä on aina mahdollisuus luistaa vastuusta ja livistää takaportista karkuun, jollei se lapsiarki napostelekaan.

Miksi muuten ennen lasta huomaavainen, vastuullinen ja osallistuva mies muuttuisi vääristyneeksi peilikuvaksi itsestään heti, kun lapsi syntyy?

Jos näin on, mies ei ole yhtään vähemmän kpää kuin siinä tapauksessa, että haluaa lapsen vain sukua jatkaakseen ja valehtelee naiselle, että aikoo jakaa vastuun, vaikka tietää jo sanoessaan, ettei tule laittamaan rikkaa ristiin jälkikasvunsa eteen. Jos kylvää, on myös korjattava ja jos tietää, ettei viitsi, on oltava rehellinen ja päästettävä nainen etsimään joku, josta on isäksi niille alkuunpanemilleen lapsille.

Ainoa tilanne, jossa mies saa, ja pitääkin, jättää kaikki lapseen liittyvä naisen harteille, on se, että on joutunut huijatuksi isäksi ja tällöinkin vain, jos on itse yrittänyt ehkäistä raskauden alkamisen, eli käyttänyt kumia. Josnainen tökkii spärdäreihin reikiä nuppineulalla, miehellä ei ole vastuuta lopputuloksesta, mutta muuten isä on ihan yhtä lailla vastuussa lapsistaan kuin äitikin.

En tiedä miksi sinulle tulee tuollaiset vibat.

Meidän tapauksessa mies oli se, jolla oli isompi vauvakuume ja joka innokkaammin halusi perustaa perheen.

Ap

Ei ole kohtuullista minusta. Meillä minä vein hoitoon ja mies haki. 

Miksi olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun? Miksi olet suostunut?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mulle tulee aina tämän tyyppisistä aloituksista vibat, että se yhdessä haluttu lapsi on kuitenkin enemmän naisen haluama ja mies on suostunut, koska miehellä on aina mahdollisuus luistaa vastuusta ja livistää takaportista karkuun, jollei se lapsiarki napostelekaan.

Miksi muuten ennen lasta huomaavainen, vastuullinen ja osallistuva mies muuttuisi vääristyneeksi peilikuvaksi itsestään heti, kun lapsi syntyy?

Jos näin on, mies ei ole yhtään vähemmän kpää kuin siinä tapauksessa, että haluaa lapsen vain sukua jatkaakseen ja valehtelee naiselle, että aikoo jakaa vastuun, vaikka tietää jo sanoessaan, ettei tule laittamaan rikkaa ristiin jälkikasvunsa eteen. Jos kylvää, on myös korjattava ja jos tietää, ettei viitsi, on oltava rehellinen ja päästettävä nainen etsimään joku, josta on isäksi niille alkuunpanemilleen lapsille.

Ainoa tilanne, jossa mies saa, ja pitääkin, jättää kaikki lapseen liittyvä naisen harteille, on se, että on joutunut huijatuksi isäksi ja tällöinkin vain, jos on itse yrittänyt ehkäistä raskauden alkamisen, eli käyttänyt kumia. Josnainen tökkii spärdäreihin reikiä nuppineulalla, miehellä ei ole vastuuta lopputuloksesta, mutta muuten isä on ihan yhtä lailla vastuussa lapsistaan kuin äitikin.

No minun eksäni ei osannut selittää miksi muuttui. Ensin oli hyvin osallistuva isä, esim. hänen viikolla olleina vapaapäivinä ei lasta viety hoitoon, pärjäsivät ihan hyvin, samoin hoiti ruuanlaiton ja siivouksen. Minun arvion mukaan ei aikuistunutkaan siinä tahdissa kuin olisi pitänyt perhettä kun hankimme ja talon rakensimme. Kun mies vanheni hänessä oli huomattavissa myös määrätynlaista laiskuutta, ja sellaista, että jätti asioita hoitamatta ja mieluummin kaljoitteli tuon ohessa, ei siis työaikana mutta viikollakin. Isänsä oli ollut aina työkeskeinen ja äitinsä hoitanut kaikki kotiin ja lapsiin liittyvän, ehkäpä oppi tuli sieltä, ensi jaksoi mutta määrätynlainen laiskuus iski.

Oli todella vapauttavaa kun ero tuli, lasten ja minun elämä oli ihanaa ja ovat nyt hyvin menestyviä aikuisia.

Ja hän halusi meillä lapsia, minä en ollut niinkään innostunut asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mulle tulee aina tämän tyyppisistä aloituksista vibat, että se yhdessä haluttu lapsi on kuitenkin enemmän naisen haluama ja mies on suostunut, koska miehellä on aina mahdollisuus luistaa vastuusta ja livistää takaportista karkuun, jollei se lapsiarki napostelekaan.

Miksi muuten ennen lasta huomaavainen, vastuullinen ja osallistuva mies muuttuisi vääristyneeksi peilikuvaksi itsestään heti, kun lapsi syntyy?

Jos näin on, mies ei ole yhtään vähemmän kpää kuin siinä tapauksessa, että haluaa lapsen vain sukua jatkaakseen ja valehtelee naiselle, että aikoo jakaa vastuun, vaikka tietää jo sanoessaan, ettei tule laittamaan rikkaa ristiin jälkikasvunsa eteen. Jos kylvää, on myös korjattava ja jos tietää, ettei viitsi, on oltava rehellinen ja päästettävä nainen etsimään joku, josta on isäksi niille alkuunpanemilleen lapsille.

Ainoa tilanne, jossa mies saa, ja pitääkin, jättää kaikki lapseen liittyvä naisen harteille, on se, että on joutunut huijatuksi isäksi ja tällöinkin vain, jos on itse yrittänyt ehkäistä raskauden alkamisen, eli käyttänyt kumia. Josnainen tökkii spärdäreihin reikiä nuppineulalla, miehellä ei ole vastuuta lopputuloksesta, mutta muuten isä on ihan yhtä lailla vastuussa lapsistaan kuin äitikin.

no huh, huh. Kylläpä olet tyhmä.

Mitä ihmettä? Onko hänellä jokin hyvä syy, miksei hän huolehdi lapsestaan? Onko hän niitä miehiä, jotka ovat isiä, silloin kuin se heille sopii?

Itseäni ei niin haitannut tuo osallistumisen puuttuminen tuolta kantilta kuten päiväkodin haut. Ehkä joissain muissa asioissa enemmänkin lapsen kannalta. Ihkuu jos isä on urheilullinen ja jaksaa pelata vaikka futista pojan kanssa.

Meilläkin tilanne jossa ulkopuoliset enemmänkin tohkeissaan ja huolissaan osallistumisista kun itse asianomaiset. Huvittavaa, todella huvittavaa. Nooh, onhan se vähän huonoa lapselle ja sille toisellekin vanhemmalle jos toinen ei osallistu ollenkaan, mutta parempi pienikin osallistuminen kun ei mitään.

Hyi helvetti tuo mainos missä nuo lepsot sylikkäin ällöttövä. Onksu puksu jengiä.

Yh mammat helvetistä. kirjoitti:

Meilläkin tilanne jossa ulkopuoliset enemmänkin tohkeissaan ja huolissaan osallistumisista kun itse asianomaiset. Huvittavaa, todella huvittavaa. Nooh, onhan se vähän huonoa lapselle ja sille toisellekin vanhemmalle jos toinen ei osallistu ollenkaan, mutta parempi pienikin osallistuminen kun ei mitään.

Juu, eihän sekään haittaa jos mies vähän lyö kunhan ei kovaa tinttaa.

Yh mammat helvetistä. kirjoitti:

Meilläkin tilanne jossa ulkopuoliset enemmänkin tohkeissaan ja huolissaan osallistumisista kun itse asianomaiset. Huvittavaa, todella huvittavaa. Nooh, onhan se vähän huonoa lapselle ja sille toisellekin vanhemmalle jos toinen ei osallistu ollenkaan, mutta parempi pienikin osallistuminen kun ei mitään.

Miehetkin voi jakaa: huono, parempi, paras, kuten naiset.

Tuo ehdotus, että itse lähdet aamulla aiemmin, on toimivin. Vaatisi jo melko paljon pokkaa isältä lähteä töihin ja jättää piltti yksin kotiin Tosin seuraavana aamuna hän saattaa lähteä ennenkuin heräät. Kunnon keskustelua siis tarvitaan mutta ehkä tuo aamulähtö toimisi keskustelun avaajana.

Onko sinulla työmatkoja? Miten lapsenhoito silloin toimisi?