Järkytyin synnysosaston hoitajien käytöksestä potilaiden seläntakana

Vierailija kirjoitti:

Mikä kommentti tuo oli? Miten kehtaat?

Siis sille joka toivoi toisen kuolemaa.

Meidän pihassa asuu kaksi hoitajaa, juoksevat vuorotellen tupakalla. Vanhassa pihassa myös yksi sauhutteli muka lapsilta salaa, haju ainakin paljasti. En pidä yhdestäkään näistä, jotenkin sellaista ylimielistä välinpitämättömyyttä. Vanhan pihan tyyppi mollasi jatkuvasti jotain toista äitiä/naista, lapsille ja miehille oli aina hymyssä suin. 

Synnäriltä omat kokemukset 100% myönteiset, kävi mieletön tuuri henkilökunnan kanssa. Kauemminkin olisivat pitäneet mutta lähdimme kotiin kun luvan saimme. En mainitse sairaalaa/paikkakuntaa tunnistettavuuden takia. 

Synnyttäneiden naisten kohtelu on Suomessa jotain ihan käsittämätöntä! Synnytyksessä saatetaan tehdä isoja operaatioita ja olettaa, että niiden jälkeen nainen on valmis huolehtimaan itse kaikesta. Särkylääkkeetkin pitää leikkauksen jälkeen käydä itse kansliasta hakemassa, kun eihän herran jestas sentään hoitaja niitä voi tuoda.

Huono esimiestyöskentely. Tuollainen ei kuulu työpaikalle ja siihen pitäisi heti puuttua.

Oman kokemukseni mukaan riippuu tyypistä eikä sairaalasta, että millaista kohtelua saa. Olen synnyttänyt kahdesti, paikkana vks ja osa kätilöistä olivat aivan mahtavia ja joku yksittäinen noita-akka mahtui joukkoon.

Kuopusta synnyttäessäni vanhempi kätilörouva ei uskonut, kun sanoin monta kertaa, että synnytys ei etene ja tarvin jotain puudutusta, koska supistuksia oli vauhditettu tipalla jo kolmatta tuntia ja tätä ennen latenssivaihe kotona oli kestänyt vajaa 1,5h ilman varttia pidempää taukoa suppareissa.

Kipu koveni tipan avulla järkyttäväksi, mutta tunsin ja tiesin etten ole avautunut yhtään lisää. Lopulta tämä hapannaama suostui tutkimaan ja totesi saman kuin mitä olin jo useasti kertonut, että tilanne ei etene ja tilasi epiduraalin. Sen laitosta reilu tunti ja vauva oli sylissä.

Loppuvaiheessa olin jo 10cm auki, mutta joku reuna oli vielä ponnistamisen esteenä ja tämä rouva seisotti mua sängyn vieressä vaikka kuinka kauan supistusten ja hirveän ponnistustarpeen kanssa. Helppoa pidätellä ponnistusta pystyasennossa mutta muuta ei saanut hänen mukaansa tehdä. Keinui keinutuolissa ja katseli lasiensa takaa happamana kun itkin ja vaikeroin.

Osastolla porukka oli molemmilla kerroilla ihanaa ja ymmärtäväistä. Saa nähdä miten käy tulevalla kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäneiden naisten kohtelu on Suomessa jotain ihan käsittämätöntä! Synnytyksessä saatetaan tehdä isoja operaatioita ja olettaa, että niiden jälkeen nainen on valmis huolehtimaan itse kaikesta. Särkylääkkeetkin pitää leikkauksen jälkeen käydä itse kansliasta hakemassa, kun eihän herran jestas sentään hoitaja niitä voi tuoda.

Eikä millään muulla osastolla vaihdeta itse lakanoita tms kuin synnärillä. Toi on tosiaan aivan käsittämätöntä, että jonkun nielurisaleikkauksen jälkeen palvelu pelaa mutta synnytyksen jälkeen kohtelu on ala-arvoista. Mä en olisi pärjännyt siellä osastolla jos ei mies olisi ollut auttamassa, olin niin heikossa hapessa aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia lähihoitajat on joka paikassa. Itse olen töissä päiväkodissa ja kuulisittepa vaan lasten vanhemmat mitä teistä ja lapsistanne puhutaan heti kun olette paikalta poistuneet. 

Tämä on kyllä jotenkin vastenmielistä. Näiden ihmisten pitäisi olla auttamassa näitä lapsia elämässä alkuun ja tukemassa sosiaalisten taitojen kanssa ja itsellä sitten taidot ovat tuota luokkaa. Toivottavasti eivät sentään lasten kuullen juorua.

No meitä on moneen junaan työkavereina, vanhempina ja puolisona. Jälkimmäiset ei kyllä kuulu perheen ulkopuolisille.

Todella surullista, että terveydenhuollon ammattihenkilöt käyttäytyvät näin, ja vielä opiskelijan kuullen. Synnytys ja sairastuminen ovat ihmisille erittäin arkoja paikkoja, ja niissä ihminen on paljaimmillaan ja muiden armoilla. Aina pitää muistaa, että myös ovien läpi voi kuulua äänet.

Omaltakin opiskeluajalta muistan, kun hoitaja sulki potilashuoneen oven, niin kailotti kollegalle että pitää hakea vinkuintiaanille kipulääkettä. Olin ihan järkyttynyt tästä käytöksestä, etenkin kun mielestäni potilas oli oikeasti kipeä. Koulussa oli juuri painotettu eettisiä sairaanhoitajan velvollisuuksia ja vastuita. Mutta mitäpä sitä nuorena opiskelijana uskaltaisi sanoa..

Osin alan eettiset ristiriidat aiheuttivat sen, että meinasin jättää opiskelut kesken. Se mitä koulussa opetettiin, ei pätenyt harjoitteluissa. Koulussa kuitenkin opetettiin ihan oikein. Valmistuin kuitenkin ja työelämässä olin 10 vuotta, ennen kuin vaihdoin alaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä miten nielurisaleikkauksen jälkeen sai osastolla ystävällistä palvelua, ruoka tuotiin sängyn viereen jne vaikken edes ollut kovin kipeä. Synnytyksen jälkeen olin niin heikossa kunnossa etten pysynyt jaloillani kun alkoi pyörryttää, siellä osastolla olisi kuitenkin pitänyt kyetä tekemään kaikki itse ja v*tultiin ilkeästi päin naamaa kun en yksinkertaisesti pystynyt huimauksen takia.

Joo synnytyksen jälkeen imetetään vuorokaudet läpeensä rinnat verillä, jälkisuppareihin saa anella buranaa, pesulle tuskin pääsee jos vauvan isä ei pysty olla vauvan kanssa sen aikaa, äidin unilla ei ole mitään väliä, ei vaikka olisi valvonut 2 vuorokautta ennen synnytystä ja kolme sen jälkeen. Ruuat haettava ja vietävä pois itse, jos vauva on just rinnalla niin voivoi, veriset lakanat pitää vaihtaa itse ja pedata sänky jne. Muilla osastoilla kohtelu on ihan erilaista 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Newsflash, kaikilla sote -aloilla puhutaan asiakkaista selän takana. Joskus nauretaan paljonkin asiakkaiden jutuille ja tekemisille. Se on se millä sitä työtä jaksaa tehdä. Ammattimaisuutta on se, että sitä ei tehdä asiakkaiden edessä.

Pilkkaaminen lisää jaksamista? Tämäpä ihan uusi organisaatiopsykologinen tieto.

Todellisuudessa jatkuva negatiivinen puhe ja kielteisten asioiden etsiminen asiakkaista lisää työyhteisön pahoinvointia. Koko työyhteisö tarvitsisi apua.

Tuota tehdään ihan joka ikisellä asiakkaita palvelevilla työpaikoilla, eli juorutaan asiakkaista kahvihuoneessa. Siinäpä järjestele apua joka työpaikkaan. 

Hassua, yhdessäkään työyhteisössä jossa olen ollut töissä ei ole juoruttu/haukuttu asiakkaita... olet ehkä naisvaltaisella alalla? Naiset kun tuntuvat olevan hyvinkin myrkyllisiä työelämässä, jos asiakkaiden haukkuminen on normaalia olisi hyvä tarkastella omaa toimintaa.

Kaltaisesi ovat aina niin surkuhupaisia, kun eivät vain tajua sitä, että on juuri se henkilö, jolle ei kerrota niitä kahvihuonejuoruja vaan lopetetaan jutut heti, kun tuollainen hapannaama tulee sinne kahvihuoneeseen. 

Mitä sillä on väliä, mitä ne hoitsut keskenään puhuu. Se on niiden asia ja jos ovat tuollaisia ihmisiä niin sitten ovat. Ap sanoi, että juoruilu ja panettelut ovat asiakkaan selän takana tapahtuvaa. Hänelle itselleen ehkä tärkeä huomio, jos on kouluttautumassa alalle eikä haluaisi kuvottavaan työyhteisöön jäseneksi eli pakotetuksi kuuntelemaan tuollaista. Kukaan ei halua vastenmielistä työkaveria ja huonoa työilmapiiriä, hoitotyö on rankkaa, kiireistä ja paineista, vaikka olisi hyväkin tiimi tukena.

Jos asiakkaan edessä ja kanssa ammattilainen pitää toimintansa roolisuorituksen mukaisena, niin kaikki ok. Ei työnantaja voi muuttaa henkilön persoonaa jollain työsopimuksella. Nytkin on jo hoitajapula, kun ketään ei oikeastaan kiinnosta uhrata itsensä muiden hyväksi. Palkka, vaikka onkin surkea, on ainoa syy, että töihin mennään. Se on roolityötä, joskus onnistuu ja joskus ei. Kuten missä vaan työssä.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan riippuu tyypistä eikä sairaalasta, että millaista kohtelua saa. Olen synnyttänyt kahdesti, paikkana vks ja osa kätilöistä olivat aivan mahtavia ja joku yksittäinen noita-akka mahtui joukkoon.

Kuopusta synnyttäessäni vanhempi kätilörouva ei uskonut, kun sanoin monta kertaa, että synnytys ei etene ja tarvin jotain puudutusta, koska supistuksia oli vauhditettu tipalla jo kolmatta tuntia ja tätä ennen latenssivaihe kotona oli kestänyt vajaa 1,5h ilman varttia pidempää taukoa suppareissa.

Kipu koveni tipan avulla järkyttäväksi, mutta tunsin ja tiesin etten ole avautunut yhtään lisää. Lopulta tämä hapannaama suostui tutkimaan ja totesi saman kuin mitä olin jo useasti kertonut, että tilanne ei etene ja tilasi epiduraalin. Sen laitosta reilu tunti ja vauva oli sylissä.

Loppuvaiheessa olin jo 10cm auki, mutta joku reuna oli vielä ponnistamisen esteenä ja tämä rouva seisotti mua sängyn vieressä vaikka kuinka kauan supistusten ja hirveän ponnistustarpeen kanssa. Helppoa pidätellä ponnistusta pystyasennossa mutta muuta ei saanut hänen mukaansa tehdä. Keinui keinutuolissa ja katseli lasiensa takaa happamana kun itkin ja vaikeroin.

Osastolla porukka oli molemmilla kerroilla ihanaa ja ymmärtäväistä. Saa nähdä miten käy tulevalla kerralla.

Mulla oli samanalainen reuna, mutta kätilö työnsi sitä supistuksen aikana edestä. Parilla supistuksella sai sen edestä ja vauva syntyi heti.

Vierailija kirjoitti:

No, se on työntekoa. Rutiinin ja ammattitaidon myötä tulee useimmilla myös kyynistymistä. Ei se mitään, kunhan ei överiksi mee. Taidat olla nuori.

Mitä selität, kyynistyminen on patologista eikä missään nimessä ok. Jos hoitoalan ihminen on kyynistynyt, hän ei ole enää sopiva työhönsä ja silloin pitää tajuta hakea apua ja/tai vaihtaa maisemaa.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan riippuu tyypistä eikä sairaalasta, että millaista kohtelua saa. Olen synnyttänyt kahdesti, paikkana vks ja osa kätilöistä olivat aivan mahtavia ja joku yksittäinen noita-akka mahtui joukkoon.

Kuopusta synnyttäessäni vanhempi kätilörouva ei uskonut, kun sanoin monta kertaa, että synnytys ei etene ja tarvin jotain puudutusta, koska supistuksia oli vauhditettu tipalla jo kolmatta tuntia ja tätä ennen latenssivaihe kotona oli kestänyt vajaa 1,5h ilman varttia pidempää taukoa suppareissa.

Kipu koveni tipan avulla järkyttäväksi, mutta tunsin ja tiesin etten ole avautunut yhtään lisää. Lopulta tämä hapannaama suostui tutkimaan ja totesi saman kuin mitä olin jo useasti kertonut, että tilanne ei etene ja tilasi epiduraalin. Sen laitosta reilu tunti ja vauva oli sylissä.

Loppuvaiheessa olin jo 10cm auki, mutta joku reuna oli vielä ponnistamisen esteenä ja tämä rouva seisotti mua sängyn vieressä vaikka kuinka kauan supistusten ja hirveän ponnistustarpeen kanssa. Helppoa pidätellä ponnistusta pystyasennossa mutta muuta ei saanut hänen mukaansa tehdä. Keinui keinutuolissa ja katseli lasiensa takaa happamana kun itkin ja vaikeroin.

Osastolla porukka oli molemmilla kerroilla ihanaa ja ymmärtäväistä. Saa nähdä miten käy tulevalla kerralla.

Latenssivaihe kotona 1,5 vuorokautta eikä tuntia siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä miten nielurisaleikkauksen jälkeen sai osastolla ystävällistä palvelua, ruoka tuotiin sängyn viereen jne vaikken edes ollut kovin kipeä. Synnytyksen jälkeen olin niin heikossa kunnossa etten pysynyt jaloillani kun alkoi pyörryttää, siellä osastolla olisi kuitenkin pitänyt kyetä tekemään kaikki itse ja v*tultiin ilkeästi päin naamaa kun en yksinkertaisesti pystynyt huimauksen takia.

Joo synnytyksen jälkeen imetetään vuorokaudet läpeensä rinnat verillä, jälkisuppareihin saa anella buranaa, pesulle tuskin pääsee jos vauvan isä ei pysty olla vauvan kanssa sen aikaa, äidin unilla ei ole mitään väliä, ei vaikka olisi valvonut 2 vuorokautta ennen synnytystä ja kolme sen jälkeen. Ruuat haettava ja vietävä pois itse, jos vauva on just rinnalla niin voivoi, veriset lakanat pitää vaihtaa itse ja pedata sänky jne. Muilla osastoilla kohtelu on ihan erilaista 😂

Kyllähän se olisi kaikkien edun mukaista hoitaa aluksi äiti sellaiseen kuntoon, että kykenee huolehtimaan vauvasta. Se osastolla olo synnytyksen jälkeen oli niin kamalaa, ettei mulla imettäminen onnistunut sairaalassa mutta kotona kun rentouduin alkoi sujua.

Ei kai tuossa mitään, kun eivät ole kuulemassa ja jos käytös on ammatillista muutoin. Kyllähän hoitajien täytyy saada puhuttua tuntemuksistaan edes keskenään, jotta jaksavat työtä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

No, hoitoalalla työskentelee narsistisimmat ja itsekeskeisimmät ihmiset, mitä on, niin ei tuo ole mikään ihme.

Hoitsut kuvittelevat olevansa jumalasta seuraavia, vastenmielisiä lässyttäjiä 99% hoitajista ja sossuämmistä.

Jep, tutkimuksissakin on todettu, että esihenkilöillä, joilla on hoitoalan amk-tutkinto, on selvästi eniten narsistista käytöstä.

(Lääkäri-esihenkilöillä oli selvästi vähemmän, minkä myönnän kyllä hieman yllättäneen itseni. 😬)

Kun hetken sitä menoa katsoin niin kyllä täytyy sanoa, että myötätunto on ihan hoitajien puolella. Nykynaiset ovat helvetin itsekeskeisiä raukkamaisia, mitään kestämättömiä tolloja. Olisi ehkä parempi kun eivät lapsia tekisi, pilaavat ne kumminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itsekin miettinyt, että iso syy alhaiseen syntyvyyteen Suomessa on ihan vain äitien saama kohtelu. Liian monia kokemuksia olen lukenut missä synnytyksessä äitiä on hoputettu, kohdeltu kovakouraisesti, jälkikäteen paikat tikattu hutiloiden ja jätetty oman onnensa nojaan.

Ei ihmekään siis että lapsia harvoin tulee lisää kun se yksi tai kaksi on hankittu. Pitäisi ehdottomasti olla äideille parempi kohtelu. Ja hoputtamisen sijaan olisi tärkeää että äidin annettaisiin toipua rauhassa ja tarkkailun alla koska jälkiongelmat niin isosta koettelemuksesta ovat yleisiä. Mallia voitaisiin ottaa vaikka Etelä-Korean plastiikkakirurgia-sairaala-hotelleista; olisi siistinä pidetyt, hotellimaisemmat huoneet joissa voisi toipua rauhassa. Ja kätilöille ja lääkäreille pitäisi painottaa että kyseessä on usein traumatisoiva kokemus joten ymmärrystä peliin.

Mutta eihän tällaisia muutoksia saa toteuttaa, parempi vain syyllistää naisia alhaisesta syntyvyydestä ja huoltosuhteen kippaamisesta.

Nyt tuli kyllä uhriutumisen maailmanennätys :)

Luultavasti synnyttäisit mieluummin jossain sellaisesssa maassa missä on korkea lapsiluku naisilla? Siellähän on pakko olla asiat hyvin, kun kerran syntyvyys on korkealla. Esim intia ja moni afrikan maa.

Kommenttisi sisältö on hyödyllisyydeltään samaa tasoa kuin monen lapsuudessa kokema kannustus ruokapöydän ääressä: Syö reippaasti lautanen tyhjäksi, koska Afrikan lapset näkevät nälkää.

- Intian ja Afrikan syntyvyyteen liittyvät ongelmat eivät vähene sillä, että synnyttäjiä kohdellaan epäempaattisesti tai suorastaan hoidetaan synnytys huonosti. - Kuten maailman nälänhädät eivät ole sen pienen lapsen syy, jolle on mätetty hänen ravinnontarpeeseensa nähden liian suuri annos.

Toi synnärin meininki on jotenkin käsittämätöntä, kun ne työntekijät ovat itsekin suuri osa synnyttäneitä naisia. Tuollaisiako kokemuksia muille naisille tai vaikka omalle tyttärelle halutaan äidiksi tulemisesta?