Järkytyin synnysosaston hoitajien käytöksestä potilaiden seläntakana

Olen järkyttynyt ap:n esiin tuomasta tilanteesta pohjois-suomalaisessa sairaalayhteisössä. Ketjun perusteella ongelma koskee laajemmin julkisen sektorin naisvaltaisia aloja. Selän takana haavoittuvassa asemassa olevista potilaista tai lapsista ilkeästi puhuminen osoittaa täydellistä vastuuttomuutta ja ammattitaidottomuutta.

Tällainen käytös ja sen hyväksyminen myrkyttää koko organisaation. Yleensä näissä työyhteisöissä on myös työpaikkakiusaamista ja muuta välinpitämättömyyttä eettisen koodiston suhteen. Tässä on esimiehillä vakava peiliin katsomisen paikka. On järkyttävää kuulla, että tällaista suvaitaan näin laajasti työelämässä vuonna 2022. Kyse on myös meidän verovarojemme tehottomasta käytöstä.

Eli lesboja on synnäri täysi, vai, mitä täällä pimitellään? Henkilökohtaisesti en tykkäisi. Varmaan ne miespuolta edustavat aikamoisia karskisti käyttäytyviä. Mielipide saa olla. Not.

Onko mieskätilöitä? Siis mies-mies?

Kamalaa käytöstä monet tuoreet äidit joutuneet kokemaan. Vihaksi aivan pistää! Jos koskaan saan vauvan ja minulle uskaltavat käyttäytyä noin niin pistän heille luun kurkkuun ja v*ttuilen takaisin minkä kerkeän.

suvileena kirjoitti:

Olen järkyttynyt ap:n esiin tuomasta tilanteesta pohjois-suomalaisessa sairaalayhteisössä. Ketjun perusteella ongelma koskee laajemmin julkisen sektorin naisvaltaisia aloja. Selän takana haavoittuvassa asemassa olevista potilaista tai lapsista ilkeästi puhuminen osoittaa täydellistä vastuuttomuutta ja ammattitaidottomuutta.

Tällainen käytös ja sen hyväksyminen myrkyttää koko organisaation. Yleensä näissä työyhteisöissä on myös työpaikkakiusaamista ja muuta välinpitämättömyyttä eettisen koodiston suhteen. Tässä on esimiehillä vakava peiliin katsomisen paikka. On järkyttävää kuulla, että tällaista suvaitaan näin laajasti työelämässä vuonna 2022. Kyse on myös meidän verovarojemme tehottomasta käytöstä.

Miten selän takana pahaa puhuminen olisi mukamas verovarojen tehotonta käyttämistä?

Eivätkö lääkärit ja hoitajat saa puhua kahvitauolla, mistä haluavat? Pitäisikö kahvitauollakin puhua kirjakieltä ja esittää tekopirteää?

Eikös tärkeintä ole, että potilaille ollaan kasvotusten ystävällisiä ja synnytys hoidetaan turvallisesti.

Tämä lumihiutalesukupolvi haluaisi määrätä senkin, mitä hoitajat puhuvat kahvitauoillaan.

Millä tavalla aivokirurgi on ammattitaidoton, jos hän leikkauksen aikana pilkkaa potilasta?

Tänne kirjoittavat, ei työssä käyvät ihmiset, joilla ei ole hajuakaan työelämästä tai siellä vaaditusta osaamisesta.

Työtehtäviin kuuluu tulla ajoissa työpaikalle, tehdä esimiehen antamat työtehtävät, olla kohtelias asiakkaille. Taukotilassa saa aivan vapaasti naureskella potilaille.

Itselle tullut kans synnärillä Seinäjoella sama kylmänkalsea ja sosiopaatin (joo liioittelua) oloinen nainen ottamaan vauvalta verikoetta. Hyi ie kun  tuli kylmät väreet tästä ihmisestä, En uskaltanut minäkään sanoa mitään mutta katseeni kyllä kertoi mitä mieltä olin.

Vierailija kirjoitti:

No, se on työntekoa. Rutiinin ja ammattitaidon myötä tulee useimmilla myös kyynistymistä. Ei se mitään, kunhan ei överiksi mee. Taidat olla nuori.

Höpöhöpö.

Se menee överiksi aina, jos synnyttäjää pilkataan selän takana.

Ammattitaidon myötä tulee ja pitää tulla asiallinen ja ystävällinen suhtautuminen hoidettavaan.

No, jollekin .uorittelevalle päihtyneelle en itse olisi eikä muidenkaan tarvitse olla ystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa käytöstä monet tuoreet äidit joutuneet kokemaan. Vihaksi aivan pistää! Jos koskaan saan vauvan ja minulle uskaltavat käyttäytyä noin niin pistän heille luun kurkkuun ja v*ttuilen takaisin minkä kerkeän.

Älä .ittuile vaan näytä esimerkkiä, niin vauvasikin on mutsistaan ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on nyt lähes kakskytä vuotta aikaa, kun kaveri synnytti Naistenklinikalla. Hänen huoneensa oli henkilökunnan toimiston vieressä ja kuuli kaiken.

Välillä kirjoitti ylös potilaiden haukkumiset ja toisinaan siellä tapeltiin ihan tosissaan. Kätilöt yms huusivat toisilleen, haukkuivat jne.

Kaveri teki valituksen potilasasiamiehelle. Sai pahoittelut.

Mistä se johtuu että varsinkin naiset ovat näin kauheita ja ilkeitä toisilleen? Nämä jutut on kuultu niin moneen otteeseen naisvaltaisilta aloilta että olis mukavaa tietää. Kun aina ei se pelkää johto, kiire ja sellainenkana vaikuta. Tiedän rauhallisempiakin paikkoja, mutta siellä vaan on sellaista luonnehäröistä porukkaa että on pakko jotenkin sotkea sitä ilmapiiriä. Onko oma elämä niin tylsää tai kamalaa että pitää purata ja kiusata töissä? Itse ajattelen, ttä työpaikan pitisi olla mahdollisimman kiva paikka, koska siellä vietetään suurin osa ajasta. Miksi nämä luonnehäiriöiset kiusaajat ja kiukkuakat ei ajattele niin? Saavatko kiksejä siitä kaikesta pskasta?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että asiakaspalvelussa ja hoitoalalla työskentekevät kaikista mulkuimmat ihmiset. Miksi he hakeutuvat tuollaiseen työhön joka ei heille sovellu? Toki välillä kohtaa ihaniakin ihmisiä sote- ja asiakaspalvelualoilla. Silti jostain syystä niissä on myös paljon näitä täysiä mulkkuja.

Olin kiltti ja äärettömän ystävällinen ja empaattinen, kun aloitin nuorena tyttönä aspahommat. Nyt olen vanha  tantta, ja edelleenkin ystävällinen ja empaattinen, mutta sisältä olen kyyninen ja kuollut. Vuosien huorittelu ja haukkuminen ja känniurpojen sättimisen kuuntelu on vienyt minulta välillä jopa elämänilon. Enkä ole ainoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Newsflash, kaikilla sote -aloilla puhutaan asiakkaista selän takana. Joskus nauretaan paljonkin asiakkaiden jutuille ja tekemisille. Se on se millä sitä työtä jaksaa tehdä. Ammattimaisuutta on se, että sitä ei tehdä asiakkaiden edessä.

Pilkkaaminen lisää jaksamista? Tämäpä ihan uusi organisaatiopsykologinen tieto.

Todellisuudessa jatkuva negatiivinen puhe ja kielteisten asioiden etsiminen asiakkaista lisää työyhteisön pahoinvointia. Koko työyhteisö tarvitsisi apua.

Jonka lisäksi on ihan eri asia purkaa joku oikeasti hankala tilanne hankalan ihmisen kanssa, kuin pilkata kyseistä ihmistä. Itsekin aspatyötä teen, ja työkavereiden kanssa pyöritellään silmiä ja pudistellaan päätä välillä niille asiakkaiden jutuille, mutta asiakasta ei pilkata. Asiakkaat voi olla vaikeita ja raskaita, mutta on aivan eri asia päivitellä että sekin olisi taas sitä ja tätä halunnut, mutta tätähän tämä on. Ikinä ei asiakkaalle tuhahdella, eikä kohdella ihme kitisijänä. Varsinkin kun ollaan terveydenhuoltoalalla. Jokainen ymmärtää että on kipua, stressiä, huolta, mielenterveydellistä ongelmaa, monenlaista. Me olemme siellä kuitenkin auttamassa heitä, ja vaikka ärsytystä pitääkin purkaa, on hirveän tärkeää tiedostaa mikä on oikeasti ärsyyntymisen arvoista, ja miten sitä purkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että asiakaspalvelussa ja hoitoalalla työskentekevät kaikista mulkuimmat ihmiset. Miksi he hakeutuvat tuollaiseen työhön joka ei heille sovellu? Toki välillä kohtaa ihaniakin ihmisiä sote- ja asiakaspalvelualoilla. Silti jostain syystä niissä on myös paljon näitä täysiä mulkkuja.

Moni "sosiaalinen" ei oikeasti ole sosiaalinen vaan sosiopaatti. 

Niin totta. Ja moni "empaattinen" on vain holhoava päällepäsmäri, joka ei osaa asettua toisen asemaan vaikka rautalangasta vääntäisi. Ne oikeasti sosiaaliset ja empaattiset kuvittelevat usein olevansa jotenkin kömpelöitä ja sopimattomia ihmisten kanssa työskentelyyn, mikä on surullista. Liekö heidät kiusattu työyhteisöissä niin raunioiksi, että oma minäkuvakin on murentunut täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on nyt lähes kakskytä vuotta aikaa, kun kaveri synnytti Naistenklinikalla. Hänen huoneensa oli henkilökunnan toimiston vieressä ja kuuli kaiken.

Välillä kirjoitti ylös potilaiden haukkumiset ja toisinaan siellä tapeltiin ihan tosissaan. Kätilöt yms huusivat toisilleen, haukkuivat jne.

Kaveri teki valituksen potilasasiamiehelle. Sai pahoittelut.

Mistä se johtuu että varsinkin naiset ovat näin kauheita ja ilkeitä toisilleen? Nämä jutut on kuultu niin moneen otteeseen naisvaltaisilta aloilta että olis mukavaa tietää. Kun aina ei se pelkää johto, kiire ja sellainenkana vaikuta. Tiedän rauhallisempiakin paikkoja, mutta siellä vaan on sellaista luonnehäröistä porukkaa että on pakko jotenkin sotkea sitä ilmapiiriä. Onko oma elämä niin tylsää tai kamalaa että pitää purata ja kiusata töissä? Itse ajattelen, ttä työpaikan pitisi olla mahdollisimman kiva paikka, koska siellä vietetään suurin osa ajasta. Miksi nämä luonnehäiriöiset kiusaajat ja kiukkuakat ei ajattele niin? Saavatko kiksejä siitä kaikesta pskasta?

Vahinko kiertämään eli jos itseä on kohdeltu huonosti, niin sitten jatketaan "perinnettä" niin, että ryhdytään itse simputtajiksi. Lisäksi monella naisella on huono itsetunto, joka rakentuu lähinnä ulkonäön ja miesten huomion ympärille. Muut naiset nähdään kilpailijoina, ei työtovereina tai edes kanssaihmisinä. Terveellä itsetunnolla varustettuja naisia pidetään leuhkoina ja työnsä asiallisesti suorittavia nipottajina. Pahimmat kiusaajatyypit ovat itse asiassa vainoharhaisia, koska kuvittelevat, että heidän pitää olla koko ajan kampittamassa jotakuta, jotta eivät itse jäisi jalkoihin. Tavallaan surullinen ilmiö mutta käytöksensä ja sen tuhoisuuden vuoksi heitä kohtaan on vaikea tuntea myötätuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että puhuvatko päiväkotien hoitajat usein pahaa lapsesta tai perheestä? Selväksi on tullut että lapset ovat eri-arvoisia riippuen vanhempien taustasta. Esim jaakon äiti lääkäri niin siedetään jaakolta huonoa käytöstä ja mielistellään vanhempia. Erkin äiti yh ja työtön niin erkin perään ei kysellä eikä juurikaan toivota erkin olevan usein paikalla. Todella surullista ja järkyttävää

Voi veikkonen, oli lääkäri tai kirvesmies niin jos joku asia nyppii lapsen tai vanhemman käytöksessä ja varsinkin vanhemman niin kyllä siitä puhutaan samalla mallilla. Usein se nk. tavallisessa ammatissa toimiva osaa kasvattaa jopa paremmin lapsensa eli opettaa hyvät käytöstavat kaikin puolin. Lapsen puheista tunnistaa esim. ylimielisyyden. Kuitenkin on kaikenlaisia hoitajia ja muuta henkilökuntaa sekä asiakkaita, joten mukaan mahtuu vähän sitä sun tätä.

Jälleen kerran voi sanoa, että johtajalla ja esimiehellä on suurin valta puuttua epäasialliseen käytökseen eli sitä ei vaan saa hyväksyä työpaikalla vaikka mikä olisi ja on asiakas millainen tahansa. Sama juttu työkaverien kohtelun kanssa. On ollut ilo nähdä päiväkodissa myös hyvä johtaja, jollaisia toivoisi olevan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin... Jotkut ihmiset vaan aiheuttavat sen hohhoijaa-reaktion. Ja minä en ole edes hoitaja.

Ompa ammattimaista.

Onpa... Eikö "amatikoulusa" enää opeteta äidinkieltä?

Eli summasummarum: Sairaalat kuulostaa olevan melko katseita paikkoja olla töissä. Ei nykynuoret sinne halua töihin jos homma on siinä pisteessä kuten monessa kirjoituksessa jo kerrottu eli potilaiden ja työkavereiden kiusaamista ja simputtamista monin eri tavoin. Saa sinne sitten haalia köyhien maiden hoitajia "paikkaamaan" itseaiheutettua hoitajapulaa. Ette saa edes isommalla palkalla houkuteltua kotimaisia hoitajia sinne hellholeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, ne potilaat ja perheet kun on päivittäin sulla työn alla niin ei niitä kukaan jaksa ihailla. Osa on kivempia kuin toiset ja paskat asiakkaat ruoditaan kolleegojen kesken, niin jaksetaan taas jatkaa sitä omaa epäkiitollista, huonosti palkattua työtä.

Ketään ei tartte ihailla, mutta ammattimaisesti pitää osata käyttäytyä. Kyllä ne potilaat sen huomaa, mikä on asenne. Synnäreillä tunnetusti asenne ja muelenkiinto potilaiden hyvinvointiin on surkea. Ei se jää huomaamatta ja tuloksena on karmeita kokemuksia.

En tiedä, mutta itse en ole ikinä saanut huonoa kohtelua synnärillä tai missään missä olen ollut asioimassa. Aina olen saanut tarvitsemani palvelun ja avun.

Hieno juttu, moni muu on saanut tylyä ja tympeää käytöstä osakseen.

Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa!

Te ämmät olette vaatimuksinenne järkyttävää sakkia. Katsokaa peiliin. Emme ole teidän palvelijoitanne, olemme hoitajia, ei meidän tarvitse juosta teidän tahtoneet mukaan.

Tämä!

Muutin Kajaaniin, en kertakaikkiaan jaksanut kiittämättömiä akkoja suurhelsingin alueella.

Allekirjoitan. Nykyäidit ovat hysteerisiä valittajia. Ei yksin synnytyksen suhteen, vaan kaikissa asioissa.

Kyllä ennen oli vaan kaikki paremmin, kun äitien itsetunto oli lytätty jo lapsena niin matalaksi, etteivät osanneet synnärilläkään muuta kuin totella pelokkaina ja ottaa mukisematta vastaan kaiken huonon kohtelun. Voi näitä kiittämättömiä nykyäitejä, kun heitä ei voikaan enää tylyttää yhtä helposti.

Minä ole neljä synnyttänyt, aina olen saanut hyvän ja asiallisen kohtelun.

Kun teitä valittajia olen seurannut niin en ihmettele, että hoitajat uupuu ja ovat teihin kyllästyneitä. Järkyttävän itsekeskeistä sakki on iso osa odottavista nykyään.

Kun te tylytätte hoitajia, toki vastaavat samoin. Niin pitääkin.

Ei ollut synnärillä, mutta huonoa kohtelua kyllä sain osastolla. Olin ilmeisesti vaikea potilas, koska valitin huonovointisuutta. Tippapussi oli tyhjä, enkä ollut pariin vuorokauteen saanut ruokaa, kun ei tiedetty joudutaanko leikkaamaan vai ei. Kun ravintoliuos loppui, alkoi huono olo iskeä. Tähän avun pyytäminen oli väärin. En myöskään saanut nukuttua, koska sairaalavuoteissa on ne hemmetin muovit, ja valuin hikeä. Sairaalavaatteeni ja petivaatteet olivat siis jatkuvasti läpimärät hiestä. Lisäksi kanyyli kämmenselässä särki aivan hirveästi koko ajan, vihloi kyynärpäähän saakka. Tämä vihlonta jatkui vielä pari viikkoa kanyylin pois oton jälkeen niin etten voinut edes autoa ajaa. En valittanut kivusta tai siitä etten saanut kahteen vuorokauteen nukuttua lainkaan, mutta hoitajat kierroksillaan huomasivat asian ja olivat vihaisia siitä etten pystynyt nukkumaan. Lisäksi sen jälkeen kun vihdoin todettiin ettei tarvitse leikata ja sain ruokaa, olin vaikea kun olin jatkuvasti nälissäni saatuani jatkuvasti ruokaa jota en voinut syödä, vaikka keliakia oli osastolle ilmoitettu. Niin ja minulle oltiin vihaisia myös siitä, että tarvittiin anestesialääkäri laittamaan kanyyli, ihan kuin minä voisin jotenkin vaikuttaa verisuoniini, niiden kokoon ja sijoittumiseen. Sitten kun se anestesialääkärin laittama kanyyli irtosi, aivan ihana vastavalmistunut hoitaja sai minulle uuden laitettua ilman mitään ongelmia, otti vain hieman pienemmän neulan. Mutta kai se minun vikani oli, että ravintolius loppui, en saanut unta, sain minut sairastuttavaa ruokaa, ja jotkut hoitajat eivät saaneet kanyylia laitettua.

Vierailija kirjoitti:

Eli summasummarum: Sairaalat kuulostaa olevan melko katseita paikkoja olla töissä. Ei nykynuoret sinne halua töihin jos homma on siinä pisteessä kuten monessa kirjoituksessa jo kerrottu eli potilaiden ja työkavereiden kiusaamista ja simputtamista monin eri tavoin. Saa sinne sitten haalia köyhien maiden hoitajia "paikkaamaan" itseaiheutettua hoitajapulaa. Ette saa edes isommalla palkalla houkuteltua kotimaisia hoitajia sinne hellholeen.

Minä ihmettelen, miksi hoitoalan huonosta työilmapiiristä ja ammattieettisesti kyseenalaisista toimintatavoista puhutaan niin vähän. Aina syytetään palkkatasoa ja/tai nykynuorten itsekkyyttä ja mukavuudenhalua, kun pohditaan sitä, miksi hoitoalalle ei saada tekijöitä. Ei varmasti saada, jos riskinä on joutua työyhteisön sylkykupiksi, tulla savustetuksi ulos työpaikalta tai joutua toimimaan vastoin yleisiä ammattieettisiä periaatteita, koska ryhmäpaine/kirjoittamattomat säännöt/yleinen välinpitämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole noin mustavalkoista. Kyllä on ok purkaa työkaverille jos on sattunut kohdalle joku ihan järkkyasiakas, joka esim on ollut itse hoitajaa kohtaan törkeä. Näitäkin on paljon. Potilaalle ollaan tietenkin kuitenkin asiallisia.

Tuollainen, että pilkataan jonkun vauvan nenää tms menee ehkä hyvän maun rajojen yli. Tiedän että moni hoitaja on kyllä tosi ronski jutuissaan, eivätkä välttämättä pahaa kuitenkaan tarkoita.

T. Sairaanhoitaja itsekin

Eli saattavat tarkoittaa pahaakin, olen ollut töissä paikassa, jossa haukuttiin joka rapsalla asukkaita ja omaisia hoitokoti, tosi tympeä ilmapiiri. Osa ihan vihasi hoidokkejaan. Palveluasuminen kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko? 😬 Eikö hoitajilla ole mitään ammattiylpeyttä, ettei nyt asiakkaita haukuta tai arvostella? Valikoituuko hoitajiksi jotenkin ilkeitä ja tyhmiä ihmisiä? Ei muissakaan töissä asiakkaita ole tapana haukkua, ei päin naamaa, eikä seläntakana. Missä on kunnioitus toista ihmistä kohtaan? No, toisaalta, munkin eka lapsen synnytyksen yhteydessä synnärillä olo oli kyllä kokemus. Vaikka olin nopea synnyttäjä, enkä tarvinut kipulääkettäkään. Maito ei vaan noussut koko sairaalassa olon aikana, ja siitä sain ihmeellistä piilov***uilua muutamalta hoitajalta. Näköjään se on totta, että alalle hakeutuu porukkaa, jotka tykkäävät kyykyttää heikossa tilassa olevia ihmisiä.

Joka ikisessä työpaikassa ruoditaan hankalat/typerät/ilkeät jne. asiakkaat. Ihan sama, onko kyseessä kukkakauppa, lääkäri, kampaamo, eläinlääkäriasema, autoliike jne. Kun sen asiakkaan edessä on pakko vetää ammattiroolia, niin jollekin ne huonot kokemukset pitää päästä purkamaan. Tuon ei luulisi tulevan yllätyksenä kenellekään, joka joutuu työskentelemään ihmisten kanssa.

Miten olisi terapia, ettet myrkytä ja vallitse muitten mieliä? Ja asiallisuus sitten töissä? Oisko niinkuin mitenkään?

Saisi pistää terapiaan kaikkien kauppojen kaikki myyjät, jos uuvattiasiakkaan tempausten puiminen kollegoiden kanssa on terapiaa vaativaa toimintaa 😁. Päinvastoin tuo parantaa ryhmähenkeä, kun muut osoittaa myötätuntoa sille, joka on joutunut kahelin kanssa toimimaan.

Ehkä tuo tieto auttaa niitä huonosti käyttäytyviä/minä, minä,minä aasiakkaita edes yrittämään asiallista käytöstä.

Sinähän puhut kuin olisit itseäsi varten siellä synnärillä ja kuin olisit oikein moraalisotimassakin asiakkaitasi vastaan? Oletko sinä ollenkaan työkykyinen?

Minua ei saisi mistään hinnasta työskentelemään synnärillä. Ehkä pahin mahdollinen paikka, jonka keksin 😁. Ei sen puoleen kyllä muuallakaan terveydenhoidossa. Eli ei pelkoa, että minä olisin sielä jalkopäässä toljottamassa.

Minä puhuin yleensä asiakaspalvelusta ja siitä, että kyllä työpaikoilla puhutaan hankalat asiakkaat läpi.

Jaa. Olisiko ihan mahdoton ajatus keksiä muita keinoja siihen omaan jaksamiseen kuin tuo asiakkaiden asioiden läpikäyminen ja juoruilu? Vai onko tuossa juoruilussa sittenkin kyse sisällön hankkimisesta omaan ( tyhjään?) elämään ja vähän sellaisten heikkojen yksilöiden tapaan saada ryhmään yhteishenkeä? Tuohan on se kaikkein säälittävin tapa hitsata porukkaa yhteen.