Lue keskustelun säännöt.
Syötetäänkö vanhuksia hoivakodissa jos ei itse kykene?
31.07.2022 |
Vai riippuuko tapauksesta? Kerran satuin ruokailun aikaan (kysymyksessä yksityinen hoivakoti) niin liikuntakyvyttömät, dementoituneet vanhukset istuivat ison pöydän ääressä ja kukin söi miten kykeni. Eräs mummo ei osannut käyttää ruokailuvälineitä. Hän heitteli käsin lautaselta ruokaa viereensä lattialle, ei ymmärtänyt pistää suuhunsa. Ketään ei autettu. Eräs osasi syödä vaan pullaa, joka oli tarkoitettu ilmeisesti jälkiruoaksi kahvin kanssa. Ruoka-annos oli koskematon.
Toinen tapaus. Kunnallinen hoivakoti, jossa juuri vanhusikään ehtinyt asukas.
Sairastanut kolmekymmentä vuotta ääreishermostosairautta (polyneuropatia) ja mennyt liikuntakyky, vuodepotilas, kädet myös melkein halvaantuneet. Ei pysty enää kirjoittamaan ja puristusvoima käsissä olematon.
Kertoi, että hoitajat odottaa, että hänen pitäisi itse saada syötyä, että kun sinä et edes yritä. Puuroa vähän kuulemma pystyy saamaan suuhunsa, mutta muuten ei onnistu. Ilmeisesti kuitenkin syötetäänkin, mutta samalla syyllistetään, voisi sanoa, että halvaantunutta, säryistä kärsivää ihmistä.
Asun kaukana, enkä ole lähiomainen, vain satunnaisesti kävin katsomassa. Ei myöskään ole omaisia jotka kävisivät syöttämässä. Mitään kuntoutusta ei ole koskaan annettu.
Ymmärrän kyllä, että resussit ei ehkä riitä. mutta surullista. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Syötetään, jos ehditään. Aika monesti ei ehditä.
Miten niin ei ehdi? Ymmärrän kyllä kiireen, kun hoitaja olen itsekin, mutta älä sano että teillä osa jää syömättä?
Meillä kaikki syötetään, jotka ruokailussa tarvitsevat apua. Oli kiire kuinka, niin ikinä ei olla ketään jätetty ilman ruokaa. Kaikki tulee syötettyä.
Ymmärrän myös ettei joka paikassa ole mikroa, mutta meillä mikrotetaan annokset jos ovat ehtinyt mennä kylmäksi. Ei tulisi mieleenkään tarjota kylmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötetään, jos ehditään. Aika monesti ei ehditä.
Miten niin ei ehdi? Ymmärrän kyllä kiireen, kun hoitaja olen itsekin, mutta älä sano että teillä osa jää syömättä?
Meillä kaikki syötetään, jotka ruokailussa tarvitsevat apua. Oli kiire kuinka, niin ikinä ei olla ketään jätetty ilman ruokaa. Kaikki tulee syötettyä.
Ymmärrän myös ettei joka paikassa ole mikroa, mutta meillä mikrotetaan annokset jos ovat ehtinyt mennä kylmäksi. Ei tulisi mieleenkään tarjota kylmänä.
Eiköhän kaikki hoitajat tuota tiedä, mutta tässä ketjussa on sellaisia kommentteja, jotka on kirjoitettu lytätäkseen hoitotyötä. Syytä en siihen tiedä, mutta outoja joka tapauksessa. Kylmää ruokaa tarjotaan (miksi, kun mikro on keksitty) tai ei ehditä muka syöttää. Se on rikos, jos ei syötetä. Joku on nähnyt jonkun, jota ei ole syötetty. Niin, ei kaikkia samaan aikaan ehditä syöttää. Omatoimisuutta pyritään tukemaan. Oli minullakin vähän aikaa sitten asiakas, joka ei osannut syödä, kun tyttäret kävivät, mutta osasi syödä kun tyttäret eivät olleet paikalla. Ruokalautaset oli tyhjät ruokailun jälkeen ja etenkin kiisseleitä ja jukurtteja olisi syönyt niin paljon kuin olisi vaan annettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni oli sairaalassa vähän ennen kuolemaansa, yli 90-vuotiaana muistisairaana. Kävin vierailulla juuri ruoka-aikaan. Pöydän viereen hänet oli talutettu ja yritin häntä syöttää, tosin huonolla menestyksellä. Sitä jäin ihmettelemään, että ruokana oli laihaa kasviskeittoa! Ilmeisesti tosiaan tarkoitus näivettää kuoliaaksi, kun niin vähäenergistä ruokaa tarjottiin.
Sairaalassakin olen työskennellyt ja ruoka on yleensä heikompaa kuin hoivakodeissa. Päivän toinen pääruoka on keitto ja toinen on tuhti. Yleensä makaaminen vähentää energiantarvetta ja voi olla, että siksi ei soppa maistunut. Päivän ruokavalio on laskettu täsmälleen energiantarpeeseen sopivasti. Isoille miehille ja raskaana oleville tai juuri synnyttäneille voi olla 1,5-kertaiset annokset, jos on tarvetta. Yleensä ottaen ruuan pitää olla helposti sulavaa. Sairaalassa vältetään pihvejä ja sellaisia ruokia, jotka aiheuttaa ummetusta tai sulaa hitaasti. Liian rasvaistakaan ei saa olla, koska se närästää ja toisaalta heti leikkausten jälkeen vain vähärasvaista ruokaa.
T. Sh
Sivusta tähän lisään, että sairaalassa on varmaan parempaa ruokaa monesti kuin vanhainkodeissa. Meillä ainakin ruoka hyvin kehnoa ja sitä on vähän. Loppuu välillä kesken ja joltakin jää esim leipä saamatta. Päivällinen on yleensä puuroa ja joskus keittoa. Päivän ruuat aamulla puuroa sitten kehno lounas, päivällinen puuroa sekä pieni iltapala. Huonoa ruokaa ja ymmärrän jos ei maistu. Asiasta sanottu, mutta pitää kuulemma säästää ruuassa. Yksityinen iso vanhainkoti. Hävettää koko touhu.
Muuten hyvin kirjoitettu, mutta yksityinen ja vanhainkoti ei sovi samaan lauseeseen.
En ole tuo kirjoittaja, mutta sanon usein olevani töissä vanhainkodissa, paljon helpompaa kuin vanhusten tehostetussa palveluasumisen yksikössä.
Sekin välillä ihmisillä on hukassa, millä tavalla muistisairas syö. Hän voi syödä ensin sen jälkiruuan. Mitä sitten? Antaa syödä missä järjestyksessä haluaa. Hän voi myös välillä pysähtyä. Muistisairas henkilö unohtaa, mitä oli tekemässä. Se kuuluu sairauteen. Joskus pitää kehottaa jatkamaan, joskus hän aloittaa uudestaan itse. Kävelevä muistisairas voi käydä välillä heittämässä lenkin ja tulee uudestaan syömään. Se kuuluu sairauteen. Mitä sitten, vaikka välillä liikkuisi pois pöydän äärestä. Kyllä meillä aina on joku hoitohenkilökunnasta valvomassa, ettei muut mene syömään niitä. Muistisairas voi haluta ottaa ruokaa syömisen välillä kädellä suuhun, jättää haarukan pöydälle. Ennen sitä kiellettiin ja nykyisin ollaan sallivampia. Hana ja vesi on keksitty, sekä ennen ruokaa että ruuan jälkeen käsipesu. Muistisairas myös unohtaa syöneensä tai muistelee syöneensä jo. Minä sanon silloin, että tule seuraksi tähän viereen. Usein unohtaa senkin, että kieltäytyi syömästä tai sen, että sai jo aiemmin ruuan. Annan jonkin kirsikkatomaatin tai vähän kiisseliä, jos niin käy, että söi juuri ja unohti syöneensä, enkä ala väitellä, onko syönyt vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhustyössä työskentelevänä kommentoin vaan sen verran, että kaikkia ei syötetä. Se ei johdu siitä, että me hoitajat oltaisiin kylmiä, laiskoja tai ei vain haluta auttaa. Se johtuu siitä, että resurssit on niin pienet hoitotyöhön, että siellä yritetään vain saada vanhukset pidettyä jotenkin hengissä. Ne jotka vain jotenkin pystyvät syömään itse, syövät itse. Ja vaikka eivät täysin pystyisikään niin syövät silti. Tämä on meidän hallituksen linjaus asiaan.
Ilmeisesti ei oletettukaan sitä, että kaikkia pitäisi syöttää. Ymmärrettävää on, että jos suinkin kykenee niin syö itse.
Mutta jos todella tarkoitus on vain saada jotenkin vanhukset pysymään hengissä niin eikö heidän pitäisi saada edes se vähin mahdollinen kalorimäärä päivässä?
Eikö tämä ole asia numero 1. Vai onko? Omalla kohdallani ajattelen näin, että pysyäkseni hengissä minun on syötävä. Jos en suorita joka päivä vaikka aamupesua niin en siihen kuole.
Siis sarjassamme keisarin uudet vaatteet.En ole sama, mutta meillä ainakin syötetään. Jotkut eivät suostu syömään. En tiedä, montako tuhatta kertaa se pitää ketjussa hoitoalan ammattilaisten kertoa, että syötetään ja juotetaan ja ravinnon saantia pidetään tärkeänä.
Toiseksi harhaluulo, että aamupesujen puutteeseen ei kuole, niin vanhus voi hyvinkin kuolla. Tulee sepsis ja kun iho hautuu rikki, bakteerit pääsevät verenkiertoon. Ikääntynyt iho on hauras ja siksi niitä hautumia hoidetaan. Alapään puhdistaminen aamuisin ja ulostamisen jälkeen on elintärkeää. Osalla suoli falskaa ja sitä ulostetta menee vaippaan pitkin päivää. Silloin pestään joka vaipanvaihdolla. Ruokakaan ei muuten maistu, jos on kipua ja kirvelyä ihorikkojen takia.
No annettaisiin sitten kuolla siihen verenmyrkytykseen jos tilanne on "vaikkeivat pystyisikään niin syövät silti" mikä mielestäni tarkoittaa että pidetään nälässä.
Ei pitkitettäisi enää kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isälläni muistisairas, asuu hoivakodissa. Saa hyvää hoitoa. Sairauteen kuuluu että kuihtuu, näivettyy pikkuhiljaa. Järki että fyysinen olemus.
Monet tänne kirjottaneet ovat tietämättömiä dementian kulusta. Käymme isää katsomassa viikottain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötetään, jos ehditään. Aika monesti ei ehditä.
Miten niin ei ehdi? Ymmärrän kyllä kiireen, kun hoitaja olen itsekin, mutta älä sano että teillä osa jää syömättä?
Meillä kaikki syötetään, jotka ruokailussa tarvitsevat apua. Oli kiire kuinka, niin ikinä ei olla ketään jätetty ilman ruokaa. Kaikki tulee syötettyä.
Ymmärrän myös ettei joka paikassa ole mikroa, mutta meillä mikrotetaan annokset jos ovat ehtinyt mennä kylmäksi. Ei tulisi mieleenkään tarjota kylmänä.Eiköhän kaikki hoitajat tuota tiedä, mutta tässä ketjussa on sellaisia kommentteja, jotka on kirjoitettu lytätäkseen hoitotyötä. Syytä en siihen tiedä, mutta outoja joka tapauksessa. Kylmää ruokaa tarjotaan (miksi, kun mikro on keksitty) tai ei ehditä muka syöttää. Se on rikos, jos ei syötetä. Joku on nähnyt jonkun, jota ei ole syötetty. Niin, ei kaikkia samaan aikaan ehditä syöttää. Omatoimisuutta pyritään tukemaan. Oli minullakin vähän aikaa sitten asiakas, joka ei osannut syödä, kun tyttäret kävivät, mutta osasi syödä kun tyttäret eivät olleet paikalla. Ruokalautaset oli tyhjät ruokailun jälkeen ja etenkin kiisseleitä ja jukurtteja olisi syönyt niin paljon kuin olisi vaan annettu.
Jos on niin kova kiire, ettei kerta kaikkiaan ehditä mikrottaa. Suuri määrä hoidettavia muutamalla ihmisellä. Eikö nytkin ole suuri vajaus hoitajista, ei edes saada palkattua tarpeellista määrää, sairauslomat, lakko ym.
En ole hoitaja eikä omaisia ole hoitokodeissa, mutta seuraan uutisia ja käsitykseni on, että tilanne hoitoalalla on huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 58-vuotias ja kerron jo viriketoiminnasta sen verran, kun aikoinaan olen palvelutalossa: Jos suutun, kun minut laitetaan askartelemaan, se ei johdu vanhuudesta tai dementiasta, vaan siitä, että tulen vihaamaan askartelua myös silloin, vihasin sitä päiväkerhossa, vihasin sitä koulussa ja aikuisena onneksi kukaan ei pakota. Yksi sukulainen, joka on oikea käsityöihminen valitti kun jotkut vanhukset eivät halunneet askarrella.
Omaisetkin voisivat vähän auttaa tuossa viriketoiminnassa. Se on suurinta virikettä, että joku edes piipahtaa. Meidän isällä, joka oli kova lukemaan, oli paljon äänikirjoja sitten kun ei enää nähnyt lukea. Hänelle hommattiin helppokäyttöienn CD-radio ja levyjä, lempimusiikkia ja kirjoja. Se että mikään ei kiinnosta, voi tarkoittaa että ne asiat ei kiinnosta. En minä halua kuunnella Mattia ja Teppoa tai virsiä, mulle kasaripurkkaheviä ja rockia kiitos. Laulamista myös inhoan, mulla ei ole ääntä. Joten ei mitään laulutuokioita mulle. Yleensä ne viriketoiminnat näyttää olevan jotain lastentarhajuttuja, muistutan että vanhukset on kuitenkin aikuisia ja vaikka taantuvat, ei se sitä tarkoita, että pitää lässyttää ja etsiä viriketoiminta päiväkotitasolta. Omaiset voisivat vähän laittaa lapulle, mikä kiinnostaa. Mulle se voisi olla ristikkolehdet ja dekkarit, jos vain näköä riittää. Ei askartelu ja laulu, lupaan vihata niitä jatkossakin.
Eikö vanhusten viriketoimintaa ole joskus hoidettukin vapaaehtoisten voimin? Veljeni oli joskus ja yhtenä juhannuksenakin, kun itse en päässyt syystä mitä en muista, siellä auttamassa ja se apu kelpasi. Silloin kun itse pääsin paikkakunnalle, täältä pitkän matkan päästä, isä otettiin poikkeuksetta kotiin, joten siksi en ollut siellä palvelutalossa auttamassa.
Alkuperäiseen syömisestä en tiedä, isäni pystyi viimeisenä päivänäkin vielä syömään täysin itse.
Sinä olet samaa ikäluokkaa kuin minä. Varmasti sitten kun me ollaan 80 v., musiikit on muuta kuin Mattia ja Teppoa. Se on vähän niin, että jokaisella sukupolvella omat suosikkityylit. Parikymmentä vuotta sitten vanhusten paikoissa soitettiin Olavi Virtaa ja Laila Kinnusta. Olen niin pitkään alalla ollut, että ehtinyt nähdä muutoksen.
Minun työyksikössä asiakkaat on keski-iältään 87 vuotta. Jos joku tulee noin 70-vuotiaana, me puhutaan hänestä nuorena. Alzheimerin tauti on yleisin tulosyy. Eksyvät ja kaatuilevat raukat liian pitkään yksin kotonaan. Omaishoitaja on joillakin ollut kotona ja he ovat jo hyvin uupuneita, kun paikka löytyy. Minä olen sanonut lapsilleni, että katsokaakin, ettei kukaan ala minun omaishoitajaksi, jos muisti menee.
Tuo on ihan totta, mitä joku kirjoitti, että ei hoivakotiin pääse, jos ei ole pitkälle alentunut muisti ja ymmärryskyky. Joskus tuntuu, että olisi pitänyt jo vuosia aiemmin päästä, kun katsoo uusia asukkaita. Moni ei osaa enää syödä edes sillon kun muuttavat. Hirveän pitkään joutuvat kotona asumaan. Unirytmi on ihan sekaisin, valvovat pitkin yötä ja nukkuvat päivällä.
Lähes kaikki täällä jotain apua (ohjausta tai syöttämistä) ruokailussa tarvitsevat ja siksi siihen kuluu niin paljon aikaa. Esim. päivällistä aletaan jakaa klo 16 ja viimeiset lautaset saadaan pois kuudelta. Iltapalan syöttäminen alkaa jo klo 19.
Huonoa ruokaa en ole nähnyt työssäni. Makuja on myös monia. Joku rakastaa hernekeittoa ja pannukakkua ja joku toinen ei lusikallistakaan suostu hernekeittoa syömään. Keittoruuat yleensä maistuu paremmin kuin muut. On meillä heitäkin, jotka mekaanisesti vain avaa suunsa ja nielevät. Makuaisti menee muistisairauksista. Meillä ei peg-lerkuruokintaan enää oteta asukkaita. Se on ihan turhaa, jos muistisairaus on edennyt niin pitkälle, ettei osaa liikkua, syödä tai puhua. Se on kärsimyksen pitkittämistä, jos peg-letkut laitetaan ja työnnetään suoraan mahaan ravintoliuosta. Nesteytystä suoneen käytetään myös hyvin vähän. Asukkailla on yleensä jo tullessaan hoitotahto. Suoneen voidaan nesteyttää esim. akuutissa mahataudissa, jos muuten on hyvässä kunnossa vielä, mutta muuten ei. Jos lakkaa juomasta, kuolee pois. Ruuat saa suuhun soseena tai nestemäisenä tarvittaessa. Nesteissä käytetään sakeuttajaa, jos nesteen nieleminen ei onnistu.
Noilla 'nuorilla' vanhuksilla hyvin monen dementian syy on alkoholi.
Vierailija kirjoitti:
Isälläni muistisairas, asuu hoivakodissa. Saa hyvää hoitoa. Sairauteen kuuluu että kuihtuu, näivettyy pikkuhiljaa. Järki että fyysinen olemus.
Monet tänne kirjottaneet ovat tietämättömiä dementian kulusta. Käymme isää katsomassa viikottain.
Kiitos noista sanoista! Tuntuu pitkän linjan hoitotyön ammattilaisena todella pahalta, kun haukutaan ja väitetään, ettei asukkaita syötetä. Tietysti syötetään.
Moni ei tunnu edes ymmärtävän tuota, että kaikki muistisairaudet johtavat kuolemaan eikä niihin vielä ole keksitty hoitokeinoa. Väkisin syöttämistä en itse hyväksy ja tuskin monet omaisetkaan sitä haluaisi. Aina silloin tällöin tulee läheisiä, jotka luulevat, ettei joku saa ruokaa, kun keho kuihtuu. Esim. Alzheimerin taudissa ihminen lopulta laihtuu, söi hän mitä vaan. Keho ei pysty hyödyntämään ravintoa. Laihtuminen on yksi sairauden piirteistä, samoin kuin motorisen levottomuuden lisääntyminen ja lopulta kaikki liike lakkaa, keho asettuu sikiöasentoon. Monet menehtyvät paljon ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 58-vuotias ja kerron jo viriketoiminnasta sen verran, kun aikoinaan olen palvelutalossa: Jos suutun, kun minut laitetaan askartelemaan, se ei johdu vanhuudesta tai dementiasta, vaan siitä, että tulen vihaamaan askartelua myös silloin, vihasin sitä päiväkerhossa, vihasin sitä koulussa ja aikuisena onneksi kukaan ei pakota. Yksi sukulainen, joka on oikea käsityöihminen valitti kun jotkut vanhukset eivät halunneet askarrella.
Omaisetkin voisivat vähän auttaa tuossa viriketoiminnassa. Se on suurinta virikettä, että joku edes piipahtaa. Meidän isällä, joka oli kova lukemaan, oli paljon äänikirjoja sitten kun ei enää nähnyt lukea. Hänelle hommattiin helppokäyttöienn CD-radio ja levyjä, lempimusiikkia ja kirjoja. Se että mikään ei kiinnosta, voi tarkoittaa että ne asiat ei kiinnosta. En minä halua kuunnella Mattia ja Teppoa tai virsiä, mulle kasaripurkkaheviä ja rockia kiitos. Laulamista myös inhoan, mulla ei ole ääntä. Joten ei mitään laulutuokioita mulle. Yleensä ne viriketoiminnat näyttää olevan jotain lastentarhajuttuja, muistutan että vanhukset on kuitenkin aikuisia ja vaikka taantuvat, ei se sitä tarkoita, että pitää lässyttää ja etsiä viriketoiminta päiväkotitasolta. Omaiset voisivat vähän laittaa lapulle, mikä kiinnostaa. Mulle se voisi olla ristikkolehdet ja dekkarit, jos vain näköä riittää. Ei askartelu ja laulu, lupaan vihata niitä jatkossakin.
Eikö vanhusten viriketoimintaa ole joskus hoidettukin vapaaehtoisten voimin? Veljeni oli joskus ja yhtenä juhannuksenakin, kun itse en päässyt syystä mitä en muista, siellä auttamassa ja se apu kelpasi. Silloin kun itse pääsin paikkakunnalle, täältä pitkän matkan päästä, isä otettiin poikkeuksetta kotiin, joten siksi en ollut siellä palvelutalossa auttamassa.
Alkuperäiseen syömisestä en tiedä, isäni pystyi viimeisenä päivänäkin vielä syömään täysin itse.
Sinä olet samaa ikäluokkaa kuin minä. Varmasti sitten kun me ollaan 80 v., musiikit on muuta kuin Mattia ja Teppoa. Se on vähän niin, että jokaisella sukupolvella omat suosikkityylit. Parikymmentä vuotta sitten vanhusten paikoissa soitettiin Olavi Virtaa ja Laila Kinnusta. Olen niin pitkään alalla ollut, että ehtinyt nähdä muutoksen.
Minun työyksikössä asiakkaat on keski-iältään 87 vuotta. Jos joku tulee noin 70-vuotiaana, me puhutaan hänestä nuorena. Alzheimerin tauti on yleisin tulosyy. Eksyvät ja kaatuilevat raukat liian pitkään yksin kotonaan. Omaishoitaja on joillakin ollut kotona ja he ovat jo hyvin uupuneita, kun paikka löytyy. Minä olen sanonut lapsilleni, että katsokaakin, ettei kukaan ala minun omaishoitajaksi, jos muisti menee.
Tuo on ihan totta, mitä joku kirjoitti, että ei hoivakotiin pääse, jos ei ole pitkälle alentunut muisti ja ymmärryskyky. Joskus tuntuu, että olisi pitänyt jo vuosia aiemmin päästä, kun katsoo uusia asukkaita. Moni ei osaa enää syödä edes sillon kun muuttavat. Hirveän pitkään joutuvat kotona asumaan. Unirytmi on ihan sekaisin, valvovat pitkin yötä ja nukkuvat päivällä.
Lähes kaikki täällä jotain apua (ohjausta tai syöttämistä) ruokailussa tarvitsevat ja siksi siihen kuluu niin paljon aikaa. Esim. päivällistä aletaan jakaa klo 16 ja viimeiset lautaset saadaan pois kuudelta. Iltapalan syöttäminen alkaa jo klo 19.
Huonoa ruokaa en ole nähnyt työssäni. Makuja on myös monia. Joku rakastaa hernekeittoa ja pannukakkua ja joku toinen ei lusikallistakaan suostu hernekeittoa syömään. Keittoruuat yleensä maistuu paremmin kuin muut. On meillä heitäkin, jotka mekaanisesti vain avaa suunsa ja nielevät. Makuaisti menee muistisairauksista. Meillä ei peg-lerkuruokintaan enää oteta asukkaita. Se on ihan turhaa, jos muistisairaus on edennyt niin pitkälle, ettei osaa liikkua, syödä tai puhua. Se on kärsimyksen pitkittämistä, jos peg-letkut laitetaan ja työnnetään suoraan mahaan ravintoliuosta. Nesteytystä suoneen käytetään myös hyvin vähän. Asukkailla on yleensä jo tullessaan hoitotahto. Suoneen voidaan nesteyttää esim. akuutissa mahataudissa, jos muuten on hyvässä kunnossa vielä, mutta muuten ei. Jos lakkaa juomasta, kuolee pois. Ruuat saa suuhun soseena tai nestemäisenä tarvittaessa. Nesteissä käytetään sakeuttajaa, jos nesteen nieleminen ei onnistu.
Noilla 'nuorilla' vanhuksilla hyvin monen dementian syy on alkoholi.
Monella on kyllä, tai päihteet yleensäkin.
On heitäkin, joilla on perinnöllinen alttius muistisairauksiin. Jos äiti ja isä ovat sairastuneet muistisairauteen, heidän lapsistaan jollakin se puhkeaa yleensä jo hyvin varhain. Syytä eivät tiedä tutkijatkaan, mikä geneettinen syy siinä on taustalla.
Aivoinfarkti voi iskeä myös jo nuorena ja joillakin se vie muistin ihan täysin, riippuen siitä, missä osissa aivoja vauriot ovat ja kuinka nopeasti pääsi hoitoon. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat myös perinnöllisiä ja aiheuttavat vaskulaarista dementiaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on niin kova kiire, ettei kerta kaikkiaan ehditä mikrottaa. Suuri määrä hoidettavia muutamalla ihmisellä. Eikö nytkin ole suuri vajaus hoitajista, ei edes saada palkattua tarpeellista määrää, sairauslomat, lakko ym.
En ole hoitaja eikä omaisia ole hoitokodeissa, mutta seuraan uutisia ja käsitykseni on, että tilanne hoitoalalla on huono.
Höpöhöpö. Kun on henkilökuntapulaa niin ruokailu kestää vain pidempään. Aloitetaan aamupala kahdeksalta ja syötetään viimeisille aamupala 10:30 ja siitä suoraan sitten antamaan jo välipaloja ja sitten lounasta. Mikrossa lämmittäminen sujuu sillä aikaa kun valmistelee sen muun aterian valmiiksi.
Ilman ruokaa ei jätetä. Ilman kuntouttavalla työotteella tehtyä hoitotyötä kyllä, koska ei ihan oikeasti ole mahdollista tehdä mitään ylimääräistä kun hoidettavia on 13 :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syötetään. Noissa paikoissa on vaan yleensä niin järkky kiire, että moni saa ruokansa jäähtyneenä.
Eri hoitolaitoksissa työskennellessäni huomioni on kiinnittynyt siihen että hoitajat juttelevat taukohuoneessa kun vanhuksilla on koskematon ruoka edessä. Kerran kysyin syöttääkö kukaan, vastaus oli että heidän kuuluu vain toimittaa ruoka pöydälle ja vanhus pöydän viereen. Koskemattomat annokset heitetään roskiin.
Hoitajilla ei ollut oma tauko silloin, se oli sitten ruokailun jälkeen.
Hoitajia on moneen junaan. Varsinkin nykyään seula on löysä ja jos oma-aloitteisuutta ja maalaisjärkeä ei löydy, niin sitten se menee niin että vanhus istuu lautasen vieressä ja hoitaja eri huoneessa räplää puhelintaan.
Ja millasta ruokaa hoivakodeissa tarjotaan, ei aina sen rahan arvosta, ainakaan päivällinen ja iltapala, usein jotaki sose keittoa, puuroja, iltapalaks kiisseliä tai jugurtti, niille jotka ei pysty syömään voileipää, mutta kallista ruokaa on, ymmärrän kyllä ettei niitä vaihtoehtoja niin vaan oo, niille jotka ei kunnolla pysty pureskelemaan, ottaa vaan päähän ku ne joutuu maksamaan niin paljo tosta ruuasta, vaikkei söiskään juuri mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 58-vuotias ja kerron jo viriketoiminnasta sen verran, kun aikoinaan olen palvelutalossa: Jos suutun, kun minut laitetaan askartelemaan, se ei johdu vanhuudesta tai dementiasta, vaan siitä, että tulen vihaamaan askartelua myös silloin, vihasin sitä päiväkerhossa, vihasin sitä koulussa ja aikuisena onneksi kukaan ei pakota. Yksi sukulainen, joka on oikea käsityöihminen valitti kun jotkut vanhukset eivät halunneet askarrella.
Omaisetkin voisivat vähän auttaa tuossa viriketoiminnassa. Se on suurinta virikettä, että joku edes piipahtaa. Meidän isällä, joka oli kova lukemaan, oli paljon äänikirjoja sitten kun ei enää nähnyt lukea. Hänelle hommattiin helppokäyttöienn CD-radio ja levyjä, lempimusiikkia ja kirjoja. Se että mikään ei kiinnosta, voi tarkoittaa että ne asiat ei kiinnosta. En minä halua kuunnella Mattia ja Teppoa tai virsiä, mulle kasaripurkkaheviä ja rockia kiitos. Laulamista myös inhoan, mulla ei ole ääntä. Joten ei mitään laulutuokioita mulle. Yleensä ne viriketoiminnat näyttää olevan jotain lastentarhajuttuja, muistutan että vanhukset on kuitenkin aikuisia ja vaikka taantuvat, ei se sitä tarkoita, että pitää lässyttää ja etsiä viriketoiminta päiväkotitasolta. Omaiset voisivat vähän laittaa lapulle, mikä kiinnostaa. Mulle se voisi olla ristikkolehdet ja dekkarit, jos vain näköä riittää. Ei askartelu ja laulu, lupaan vihata niitä jatkossakin.
Eikö vanhusten viriketoimintaa ole joskus hoidettukin vapaaehtoisten voimin? Veljeni oli joskus ja yhtenä juhannuksenakin, kun itse en päässyt syystä mitä en muista, siellä auttamassa ja se apu kelpasi. Silloin kun itse pääsin paikkakunnalle, täältä pitkän matkan päästä, isä otettiin poikkeuksetta kotiin, joten siksi en ollut siellä palvelutalossa auttamassa.
Alkuperäiseen syömisestä en tiedä, isäni pystyi viimeisenä päivänäkin vielä syömään täysin itse.
Sinä olet samaa ikäluokkaa kuin minä. Varmasti sitten kun me ollaan 80 v., musiikit on muuta kuin Mattia ja Teppoa. Se on vähän niin, että jokaisella sukupolvella omat suosikkityylit. Parikymmentä vuotta sitten vanhusten paikoissa soitettiin Olavi Virtaa ja Laila Kinnusta. Olen niin pitkään alalla ollut, että ehtinyt nähdä muutoksen.
Minun työyksikössä asiakkaat on keski-iältään 87 vuotta. Jos joku tulee noin 70-vuotiaana, me puhutaan hänestä nuorena. Alzheimerin tauti on yleisin tulosyy. Eksyvät ja kaatuilevat raukat liian pitkään yksin kotonaan. Omaishoitaja on joillakin ollut kotona ja he ovat jo hyvin uupuneita, kun paikka löytyy. Minä olen sanonut lapsilleni, että katsokaakin, ettei kukaan ala minun omaishoitajaksi, jos muisti menee.
Tuo on ihan totta, mitä joku kirjoitti, että ei hoivakotiin pääse, jos ei ole pitkälle alentunut muisti ja ymmärryskyky. Joskus tuntuu, että olisi pitänyt jo vuosia aiemmin päästä, kun katsoo uusia asukkaita. Moni ei osaa enää syödä edes sillon kun muuttavat. Hirveän pitkään joutuvat kotona asumaan. Unirytmi on ihan sekaisin, valvovat pitkin yötä ja nukkuvat päivällä.
Lähes kaikki täällä jotain apua (ohjausta tai syöttämistä) ruokailussa tarvitsevat ja siksi siihen kuluu niin paljon aikaa. Esim. päivällistä aletaan jakaa klo 16 ja viimeiset lautaset saadaan pois kuudelta. Iltapalan syöttäminen alkaa jo klo 19.
Huonoa ruokaa en ole nähnyt työssäni. Makuja on myös monia. Joku rakastaa hernekeittoa ja pannukakkua ja joku toinen ei lusikallistakaan suostu hernekeittoa syömään. Keittoruuat yleensä maistuu paremmin kuin muut. On meillä heitäkin, jotka mekaanisesti vain avaa suunsa ja nielevät. Makuaisti menee muistisairauksista. Meillä ei peg-lerkuruokintaan enää oteta asukkaita. Se on ihan turhaa, jos muistisairaus on edennyt niin pitkälle, ettei osaa liikkua, syödä tai puhua. Se on kärsimyksen pitkittämistä, jos peg-letkut laitetaan ja työnnetään suoraan mahaan ravintoliuosta. Nesteytystä suoneen käytetään myös hyvin vähän. Asukkailla on yleensä jo tullessaan hoitotahto. Suoneen voidaan nesteyttää esim. akuutissa mahataudissa, jos muuten on hyvässä kunnossa vielä, mutta muuten ei. Jos lakkaa juomasta, kuolee pois. Ruuat saa suuhun soseena tai nestemäisenä tarvittaessa. Nesteissä käytetään sakeuttajaa, jos nesteen nieleminen ei onnistu.
Noilla 'nuorilla' vanhuksilla hyvin monen dementian syy on alkoholi.
Myös mitä töitä tehnyt työelämässä. Esm iin eri alat kuten maalarit, hammaslääkärit saaneet pelata aika myrkyillä.
Perinnöllisyyttäkään ei pidä unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on niin kova kiire, ettei kerta kaikkiaan ehditä mikrottaa. Suuri määrä hoidettavia muutamalla ihmisellä. Eikö nytkin ole suuri vajaus hoitajista, ei edes saada palkattua tarpeellista määrää, sairauslomat, lakko ym.
En ole hoitaja eikä omaisia ole hoitokodeissa, mutta seuraan uutisia ja käsitykseni on, että tilanne hoitoalalla on huono.Höpöhöpö. Kun on henkilökuntapulaa niin ruokailu kestää vain pidempään. Aloitetaan aamupala kahdeksalta ja syötetään viimeisille aamupala 10:30 ja siitä suoraan sitten antamaan jo välipaloja ja sitten lounasta. Mikrossa lämmittäminen sujuu sillä aikaa kun valmistelee sen muun aterian valmiiksi.
Ilman ruokaa ei jätetä. Ilman kuntouttavalla työotteella tehtyä hoitotyötä kyllä, koska ei ihan oikeasti ole mahdollista tehdä mitään ylimääräistä kun hoidettavia on 13 :(
Kyllä hoitokoteja on jouduttu sulkemaankin koska alimitoitus ja laiminlyöntejä. Etkö seuraa uutisia? Sitä en tiedä onko kärsitty vilua vai nälkää. Nyt ei keskustella vaan sinun työpaikastasi. Uskon, että teillä homma toimii.
Kerran oli televisiossa juttua hoitokodeista, mitä ruoan haaskausta tapahtuu.
Laitetaan täydet annokset ja sitten menee puolet roskiin kun jotkut syövät niin vähän. Ei ihme jos on kalliit kuukausimaksut.
Vierailija kirjoitti:
Autetaan jos syöttämisestä on sovittu hoitosopimuksessa ja siitä maksetaan lisämaksua. Muussa tapauksessa ei auteta joko siksi että omaiset ei raatsi kun pelkäävät perinnön pienenevän ja edunvalvojaa taas ei kiinnosta koko asia. Usein vanhukset noissa laitoksissa kuolevatkin nälkään. Hiipui pois tarkoittaa juuri sitä.
Ite oon lapseton, eikä sukuakaan ole. Eli kun olen vanhus, vaikka dementoitumassa, mut tapetaan nälkään? Siis sossutkaanko ei välitä? Pitääkö itse nyt jo 50v tehdä joku hoitosopimus että juottaavat ja syöttäävät sitten ja kuka sitä valvoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni muistisairas, asuu hoivakodissa. Saa hyvää hoitoa. Sairauteen kuuluu että kuihtuu, näivettyy pikkuhiljaa. Järki että fyysinen olemus.
Monet tänne kirjottaneet ovat tietämättömiä dementian kulusta. Käymme isää katsomassa viikottain.Kiitos noista sanoista! Tuntuu pitkän linjan hoitotyön ammattilaisena todella pahalta, kun haukutaan ja väitetään, ettei asukkaita syötetä. Tietysti syötetään.
Moni ei tunnu edes ymmärtävän tuota, että kaikki muistisairaudet johtavat kuolemaan eikä niihin vielä ole keksitty hoitokeinoa. Väkisin syöttämistä en itse hyväksy ja tuskin monet omaisetkaan sitä haluaisi. Aina silloin tällöin tulee läheisiä, jotka luulevat, ettei joku saa ruokaa, kun keho kuihtuu. Esim. Alzheimerin taudissa ihminen lopulta laihtuu, söi hän mitä vaan. Keho ei pysty hyödyntämään ravintoa. Laihtuminen on yksi sairauden piirteistä, samoin kuin motorisen levottomuuden lisääntyminen ja lopulta kaikki liike lakkaa, keho asettuu sikiöasentoon. Monet menehtyvät paljon ennen sitä.
Tapatte ne psyykelääkkeillä ja tiedät sen. Vie ruokahalun ja liikuntakyvyn.älä valehtele
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni muistisairas, asuu hoivakodissa. Saa hyvää hoitoa. Sairauteen kuuluu että kuihtuu, näivettyy pikkuhiljaa. Järki että fyysinen olemus.
Monet tänne kirjottaneet ovat tietämättömiä dementian kulusta. Käymme isää katsomassa viikottain.Kiitos noista sanoista! Tuntuu pitkän linjan hoitotyön ammattilaisena todella pahalta, kun haukutaan ja väitetään, ettei asukkaita syötetä. Tietysti syötetään.
Moni ei tunnu edes ymmärtävän tuota, että kaikki muistisairaudet johtavat kuolemaan eikä niihin vielä ole keksitty hoitokeinoa. Väkisin syöttämistä en itse hyväksy ja tuskin monet omaisetkaan sitä haluaisi. Aina silloin tällöin tulee läheisiä, jotka luulevat, ettei joku saa ruokaa, kun keho kuihtuu. Esim. Alzheimerin taudissa ihminen lopulta laihtuu, söi hän mitä vaan. Keho ei pysty hyödyntämään ravintoa. Laihtuminen on yksi sairauden piirteistä, samoin kuin motorisen levottomuuden lisääntyminen ja lopulta kaikki liike lakkaa, keho asettuu sikiöasentoon. Monet menehtyvät paljon ennen sitä.
Näinhän se menee.
Olin toi joka kirjotti isästään. Olemme todella kiitollisia isän saamasta hoidosta.
Jutellaan paljon isän kanssa mitä ruokaa on ollut päivän aikana. Ei ole ikänä tykännyt riisistä, eikä makaroonista. Pitäs olla perunaa, ruskeeta kastiketta ja lihaa. Sula mahdottomuus tietysti. Ja kaikki uuden kokeilu on kun pikkulapsella, joskus hyvää joskus ei.
Jos olen sattunut paikalle syömisen jälkeen niin henkilökunta syöttää vielä niitä matti ja liisa myöhäisiä. Syövät kaikki keittiö/ruokaosassa.
Pahinta mitä ollut niin sanoisin että kun asukas saanut koronan niin jouduttu laittamaan eristykseen muualle, pois omalta osastolta. Varmasti hirveä stressi dementikolle. Onneksi isäni ei ole saanut.
Tämä!