Syötetäänkö vanhuksia hoivakodissa jos ei itse kykene?

Vierailija kirjoitti:

"Yleensä jos se toimiston ovi on kiinni, siellä on työn tekeminen käynnissä. Pitää kirjata asiakkaiden voinnit, lääkemuutokset, lääkärin tai terapeuttien yhteydenotot. Yhdellä hoitajalla saattaa olla 8 asiakkaan kirjaukset, joihin menee ehkä 45 min., joskus tuntikin. "

Lainaan vielä tämän kohdan. Meillä ei ole edes mitään toimistoa. Pomolle vaan on, mutta kaikki hoitajat tekevät kirjaukset ihan vaan siinä ns yleisessä aulassa missä vanhukset kulkevat ja omaiset puhuvat yms. Koneita kaksi ja niihin jonoa. Siinä on monesti vaikeaa keskittyä kirjaamaan ja tärkeitä tietoja. Joskus joku asia unohtuu ja sitten lisäillään. Tuo pomo ei ole paikan omistaja vaan vähän kuin osastonhoitaja. Ei voi vaikuttaa puutteisiin paljoa. Meillä ei ole edes taukohuonetta vaan syödään siellä asukkaiden joukossa ja istutaan samoilla sohvilla. Vähän aikaa oli yksi huone käytössä mutta sekin otettiin asukaskäyttöön. Näin mitään tilaa ei enää ole. Iso uusi vanhainkoti.

Tsemppiä teille! Kuulostaa kauhealta. Ja on myös johdon teeskentelyä, että näytetään omaisille, kuinka meillä on koko ajan henkilökuntaa. Eivätpä omaiset enää valita, missä hoitajat piileskelee suljettujen ovien takana. Kirjaamiseen menee varmasti tupla-aika, jos ei pysty rauhassa keskittymään. Meillä on vielä onneksi pieni toimisto ja sen yhteydessä lääkehuone. En voi edes kuvitella, miten jotain lääkkeitäkin kirjaa koneelle, jos asukkaat on koko ajan samassa tilassa. Meillä ei ole taukohuonetta ollut ikinä. On vaadittu, että hoitohenkilöstö syö samoissa tiloissa kuin asukkaat. Minä en syö, koska asukkaat ihmettelevät, miksei heille anneta, saattavat käydä nappaamassa eväitä, kun eivät enää ymmärrä, ettei ole heidän ruoka-aikansa. Olen syömättä koko työvuoron. Syön kotona ennen työvuoroa runsaasti ja sitten taas töiden jälkeen. Tuplavuoroja en suostu tekemään, kotona yksi alle kouluikäinen lapsi, joka odottaa äitiä. Kahvia juon töissä yhdessä asukkaiden kanssa. Minä myös maksan omasta kahvistani, se ei ole meillä ilmainen.

Attendolla taitaa olla yleistä, että hoitajat tekee kirjaamiset päiväsalissa missä asukkaat on. Välillä on vaikea keskittyä siihen kirjaamiseen kun on niin levotonta päiväsalissa. Myöskään taukotilaa meillä ei ole ja siinä sitten syödessäsi kuuntelet kun muistisairaat keskenään moittii hoitajia kun nämä vain syövät eikä anna heille ollenkaan ruokaa. Koko päivänä eivät ole saaneet ruokaa ja tuolla nuo hoitajat vain itse syö. Huoh.

Ylemmältä taholta tällaiset päätetään, mutta olisi hauska nähdä nämä isommat pomot syömässä siellä samassa tilassa missä asukkaat on... Sellaista päivää ei tulla näkemään. Meillä entinen esimies yritti yhdessä vaiheessa, että meidän pitäisi syödä samassa pöydässä asukkaiden kanssa ja meidän oma pöytä poistettaisiin, mutta siihen emme suostuneet. Siinä olisikin todella kiva syödä kun samassa pöydässä oleva yskii ja aivastelee päin naamaa ja ruokalautasta, kaivaa tekarit pois suusta ja nuolee niitä, kaivaa nenää ja heittelee räkää joka paikkaan, syljeskelee lattialle, yrittää ottaa toisen ruokaa, piereskelee jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli sairaalassa vähän ennen kuolemaansa, yli 90-vuotiaana muistisairaana. Kävin vierailulla juuri ruoka-aikaan. Pöydän viereen hänet oli talutettu ja yritin häntä syöttää, tosin huonolla menestyksellä. Sitä jäin ihmettelemään, että ruokana oli laihaa kasviskeittoa! Ilmeisesti tosiaan tarkoitus näivettää kuoliaaksi, kun niin vähäenergistä ruokaa tarjottiin.

Sairaalassakin olen työskennellyt ja ruoka on yleensä heikompaa kuin hoivakodeissa. Päivän toinen pääruoka on keitto ja toinen on tuhti. Yleensä makaaminen vähentää energiantarvetta ja voi olla, että siksi ei soppa maistunut. Päivän ruokavalio on laskettu täsmälleen energiantarpeeseen sopivasti. Isoille miehille ja raskaana oleville tai juuri synnyttäneille voi olla 1,5-kertaiset annokset, jos on tarvetta. Yleensä ottaen ruuan pitää olla helposti sulavaa. Sairaalassa vältetään pihvejä ja sellaisia ruokia, jotka aiheuttaa ummetusta tai sulaa hitaasti. Liian rasvaistakaan ei saa olla, koska se närästää ja toisaalta heti leikkausten jälkeen vain vähärasvaista ruokaa.

T. Sh

Sivusta tähän lisään, että sairaalassa on varmaan parempaa ruokaa monesti kuin vanhainkodeissa. Meillä ainakin ruoka hyvin kehnoa ja sitä on vähän. Loppuu välillä kesken ja joltakin jää esim leipä saamatta. Päivällinen on yleensä puuroa ja joskus keittoa. Päivän ruuat aamulla puuroa sitten kehno lounas, päivällinen puuroa sekä pieni iltapala. Huonoa ruokaa ja ymmärrän jos ei maistu. Asiasta sanottu, mutta pitää kuulemma säästää ruuassa. Yksityinen iso vanhainkoti. Hävettää koko touhu.

Muuten hyvin kirjoitettu, mutta yksityinen ja vanhainkoti ei sovi samaan lauseeseen.

Kaikki alan ihmiset tietäisi, ettei yksityistä vanhainkotia ole ollut olemassa 20 vuoteen. Kohta tulee selitys, että ei kun se työpaikka onkin yksityinen palvelutalo tai yksityinen hoivakoti, mutta en kiireessä muistanut, missä olen töissä.

Ruoka on ollut hyvää niissä paikoissa, joissa olen ollut töissä. Paremmin ovat ikääntyneet hoidettavat syöneet kuin minä pienellä hoitajan palkalla. Ei minulla ole kotona salaattia, perunaa, lihakastiketta ja jälkiruuaksi mansikkarahkaa. Päivän toinen ruoka voi olla velli, puuro tai keitto, koska niitä ikääntyneet yleensä syövät mielellään. En usko, että moni työssä käyväkään syö kahdesti päivässä erilaisen lämpimän ruuan lisukkeineen. Proteiinia on viime vuosina lisätty ikääntyneiden ruokavalioon, mutta rehellisyyden nimissä sitkeät lihat pitäisi kieltää kokonaan, kun ei niitä kukaan ikääntyneistä syö. Karjalanpaistia ei vanha ihminen jaksa pureskella.

Ja kebabit pois listoilta, ne joutuu aina heittämään lautaselta biojätteeseen, kun ei vaan maistu ikääntyneille. Jos kebab-päivänä olisi riisivelli, niin menisi suusta alas niin että kesken loppuu. Välillä ihmiset luulee ikääntyneistä, että ne syö sitä tai tätä gourmet-ruokaa eikä saisi syöttää velliä tai keittoa. Ok, mutta kun ne parhaiten maistuu, niin miksei. Jauhelihakeitto ja lohikeitto ovat aina suuressa suosiossa ja borssikeittoa ja kaalikeittoa pyydetään toiveruokapäiville, jos asiakas osaa puhua ja kertoa. Kaalikeitto oli entisajan arkinen ruoka, jota nuoret sukupolvet ei osaa arvostaa. Minusta tuntuu, että se saattaa olla jopa terveellistä.

Tuosta toimiston puuttumisesta tuli hauskakin tapaus mieleen, kun olin töissä vanhoissa tiloissa. Siellä kävi säännöllisesti erään hoidettavan vaimo ja sisko. Ei sitä kertaa, etteivät olisi koputelleet henkilökunnan pukuhuoneen ovelle. En tiedä, miksi toimistossa ne sitä luuli. Kerran olin vaihtamassa vaatteita aamuvuoron jälkeen ja luulin, että työkaveri koputtaa. Avasin oven ilman työhousuja. Alushousut oli tietty jalassa. Sen asukkaan sisko piti pitkän yksinpuhelua siinä ovella ja minä yritin sanoa, että kerrotko niille hoitajille, jotka on osastolla. Hänpä oli lähettänyt pitkän kirjeen talon johtajalle, että hoitajat ne on päiväunilla ilman housuja toimistossa keskellä kirkasta päivää. Kyllä me naurettiin sille jutulle ja johtaja selvitti, että työvuoronsa lopettanut hoitaja vaihtoi pukuhuoneessa vaatteita. Se sama kirje oli mennyt kaupungin vanhustyön johtajalle. Toinen omainen koputti aina lääkehuoneeseen oveen. Se oli vanha talo, jossa ovet valkoisia. Kerran sanoi nähneensä, että meidän sairaanhoitaja meni huoneeseen, muttei hänelle avaa ovea. Ei ole lupaa kertoa ulkopuolisille, että se on lääkehuone.

Vanhustyössä työskentelevänä kommentoin vaan sen verran, että kaikkia ei syötetä. Se ei johdu siitä, että me hoitajat oltaisiin kylmiä, laiskoja tai ei vain haluta auttaa. Se johtuu siitä, että resurssit on niin pienet hoitotyöhön, että siellä yritetään vain saada vanhukset pidettyä jotenkin hengissä. Ne jotka vain jotenkin pystyvät syömään itse, syövät itse. Ja vaikka eivät täysin pystyisikään niin syövät silti. Tämä on meidän hallituksen linjaus asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla avustaja auttamassa, paitsi jos ei maita tai huono olo. Kaapissa voisi olla valmiina ruokia, että omassa huoneessakin voi syödä myöhemmin. Yhteisruokailu ei ole kaikkien juttu.

Joo, laitapa dementikolle kaappiin ruokia, salli mun nauraa.

Mistä luulet niiden ruokien löytyvän, nillä on maalailtu ikkuna, sänky, tuoli yms.

T.exhoitsu

.

Vierailija kirjoitti:

Autetaan jos syöttämisestä on sovittu hoitosopimuksessa ja siitä maksetaan lisämaksua. Muussa tapauksessa ei auteta joko siksi että omaiset ei raatsi kun pelkäävät perinnön pienenevän ja edunvalvojaa taas ei kiinnosta koko asia. Usein vanhukset noissa laitoksissa kuolevatkin nälkään. Hiipui pois tarkoittaa juuri sitä.

Älä puhu paskaa!!! Asukkaan syöttäminen kuuluu automaattisesti asukkaan hoitoon, eikä siitä tehdä mitään sopimusta, eikä kukaan kuole nälkään. Aina asukas ei halua syödä, eikä ketään voi pakottaa syömään!!!!

T. Hoitaja

Olen 58-vuotias ja kerron jo viriketoiminnasta sen verran, kun aikoinaan olen palvelutalossa: Jos suutun, kun minut laitetaan askartelemaan, se ei johdu vanhuudesta tai dementiasta, vaan siitä, että tulen vihaamaan askartelua myös silloin, vihasin sitä päiväkerhossa, vihasin sitä koulussa ja aikuisena onneksi kukaan ei pakota. Yksi sukulainen, joka on oikea käsityöihminen valitti kun jotkut vanhukset eivät halunneet askarrella. 

Omaisetkin voisivat vähän auttaa tuossa viriketoiminnassa. Se on suurinta virikettä, että joku edes piipahtaa. Meidän isällä, joka oli kova lukemaan, oli paljon äänikirjoja sitten kun ei enää nähnyt lukea. Hänelle hommattiin helppokäyttöienn CD-radio ja levyjä, lempimusiikkia ja kirjoja. Se että mikään ei kiinnosta, voi tarkoittaa että ne asiat ei kiinnosta. En minä halua kuunnella Mattia ja Teppoa tai virsiä, mulle kasaripurkkaheviä ja rockia kiitos. Laulamista myös inhoan, mulla ei ole ääntä. Joten ei mitään laulutuokioita mulle. Yleensä ne viriketoiminnat näyttää olevan jotain lastentarhajuttuja, muistutan että vanhukset on kuitenkin aikuisia ja vaikka taantuvat, ei se sitä tarkoita, että pitää lässyttää ja etsiä viriketoiminta päiväkotitasolta. Omaiset voisivat vähän laittaa lapulle, mikä kiinnostaa. Mulle se voisi olla ristikkolehdet ja dekkarit, jos vain näköä riittää. Ei askartelu ja laulu, lupaan vihata niitä jatkossakin.

Eikö vanhusten viriketoimintaa ole joskus hoidettukin vapaaehtoisten voimin? Veljeni oli joskus ja yhtenä juhannuksenakin, kun itse en päässyt syystä mitä en muista, siellä auttamassa ja se apu kelpasi. Silloin kun itse pääsin paikkakunnalle, täältä pitkän matkan päästä, isä otettiin poikkeuksetta kotiin, joten siksi en ollut siellä palvelutalossa auttamassa. 

Alkuperäiseen syömisestä en tiedä, isäni pystyi viimeisenä päivänäkin vielä syömään täysin itse. 

Syötetään. Ruoka muusataan hienoksi jos on vaikeuksia purra ja niellä, tai ei ymmärrä. Esim salaatti ja voileipä on aivan hienoa massaa. Vähän ällön näköistä mutta se ei olekaan pääasia.

Äitini on hoitolaitoksessa tällä tavoin ruokittuna. Eniten seuraan juottamista, äidillä on katetri jossa on pissapussi. Siitä näkee että nestettä on tarjottu riittävästi. Näin siis täkäläisessä hoitokodissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 58-vuotias ja kerron jo viriketoiminnasta sen verran, kun aikoinaan olen palvelutalossa: Jos suutun, kun minut laitetaan askartelemaan, se ei johdu vanhuudesta tai dementiasta, vaan siitä, että tulen vihaamaan askartelua myös silloin, vihasin sitä päiväkerhossa, vihasin sitä koulussa ja aikuisena onneksi kukaan ei pakota. Yksi sukulainen, joka on oikea käsityöihminen valitti kun jotkut vanhukset eivät halunneet askarrella. 

Omaisetkin voisivat vähän auttaa tuossa viriketoiminnassa. Se on suurinta virikettä, että joku edes piipahtaa. Meidän isällä, joka oli kova lukemaan, oli paljon äänikirjoja sitten kun ei enää nähnyt lukea. Hänelle hommattiin helppokäyttöienn CD-radio ja levyjä, lempimusiikkia ja kirjoja. Se että mikään ei kiinnosta, voi tarkoittaa että ne asiat ei kiinnosta. En minä halua kuunnella Mattia ja Teppoa tai virsiä, mulle kasaripurkkaheviä ja rockia kiitos. Laulamista myös inhoan, mulla ei ole ääntä. Joten ei mitään laulutuokioita mulle. Yleensä ne viriketoiminnat näyttää olevan jotain lastentarhajuttuja, muistutan että vanhukset on kuitenkin aikuisia ja vaikka taantuvat, ei se sitä tarkoita, että pitää lässyttää ja etsiä viriketoiminta päiväkotitasolta. Omaiset voisivat vähän laittaa lapulle, mikä kiinnostaa. Mulle se voisi olla ristikkolehdet ja dekkarit, jos vain näköä riittää. Ei askartelu ja laulu, lupaan vihata niitä jatkossakin.

Eikö vanhusten viriketoimintaa ole joskus hoidettukin vapaaehtoisten voimin? Veljeni oli joskus ja yhtenä juhannuksenakin, kun itse en päässyt syystä mitä en muista, siellä auttamassa ja se apu kelpasi. Silloin kun itse pääsin paikkakunnalle, täältä pitkän matkan päästä, isä otettiin poikkeuksetta kotiin, joten siksi en ollut siellä palvelutalossa auttamassa. 

Alkuperäiseen syömisestä en tiedä, isäni pystyi viimeisenä päivänäkin vielä syömään täysin itse. 

Miksi ne virikkeet on päiväkotitasolta, johtuu siitä, että nykyisin hoivakotien asukkaat on dementoituneita.. Tilanne oli ihan erilainen 20 vuotta sitten. Hoivakotiin ei pääse kuin muistisairas asiakas. Pitää olla alentunut ymmärryskyky. Somaattisista sairauksista johtuvat toimintakyvyn puutteet eivät oikeuta hoivakotipaikkaan. Ne somaattisesti asiakkaat asuvat nykyisin kotona kotihoidon avun turvin, kotihoito käy nykyisin jopa 5 kertaa vuorokaudessa, myös öisin. Alle 65-vuotiailla vammautuneilla on eri juttu, he pääsevät vammautuneiden asumispalveluihin, vaikkei olisi muistissa vikaa (laki vammaispalveluista).

Virikkeistä: meillä on yli 60 asukasta neljässä eri ryhmäkodissa. Yhtään sellaista ei ole, joka pystyisi ristikoita tekemään. Eivätkä pysty lukemaan dekkareita. Joskus asukkaille luetaan ääneen, mutta olen vakuuttunut, että eivät ymmärrä kuulemaansa. Lukeminen kuitenkin rauhoittaa ja vähentää asukkaiden huutamista. Laulutuokiot onnistuu vielä osalta, kun vanhat laulun sanat ihminen muistaa pitkään. Joululaulut ovat suosituimpia. Vanhoja sananlaskuja myös käydään läpi, moni puhuva osaa automaattisesti jatkaa sananlaskua, kun sanoo alkuosan. Meillä on kyllä tällä hetkellä paljon heitä, jotka eivät enää pysty puhumaan ja sanat kadonneet tai sitten huutelevat pelkästään ymmärtämättä sanojen merkitystä.

Meillä on myös tuolijumppaa, pallon heittelyä, ulkoilua aidatulla pihalla, kukkien hoitoa ja kaverikoirien vierailua. Tässä talossa olen työskennellyt 8 vuotta, eikä sinä aikana yksikään omainen ole käynyt pitämässä viriketuokioita, mutta vapaaehtoiset käyvät ulkoiluttamassa kerran kuukaudessa. Omaisten vierailu on monelle paras virike, mutta ei kaikilla käy ketään. Koronan takia oli vierailukieltoja moneen otteeseen, esim. talossa kävi kolmesti korona-aalto, asukkaista kaikki talossa olleet sen sairastivat ja monet myös kuolivat siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhustyössä työskentelevänä kommentoin vaan sen verran, että kaikkia ei syötetä. Se ei johdu siitä, että me hoitajat oltaisiin kylmiä, laiskoja tai ei vain haluta auttaa. Se johtuu siitä, että resurssit on niin pienet hoitotyöhön, että siellä yritetään vain saada vanhukset pidettyä jotenkin hengissä. Ne jotka vain jotenkin pystyvät syömään itse, syövät itse. Ja vaikka eivät täysin pystyisikään niin syövät silti. Tämä on meidän hallituksen linjaus asiaan.

Ilmeisesti ei oletettukaan sitä, että kaikkia pitäisi syöttää. Ymmärrettävää on, että jos suinkin kykenee niin syö itse.

Mutta jos todella tarkoitus on vain saada jotenkin vanhukset pysymään hengissä niin eikö heidän pitäisi saada edes se vähin mahdollinen kalorimäärä päivässä?

Eikö tämä ole asia numero 1. Vai onko? Omalla kohdallani ajattelen näin, että pysyäkseni hengissä minun on syötävä. Jos en suorita joka päivä vaikka aamupesua niin en siihen kuole.

Siis sarjassamme keisarin uudet vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhustyössä työskentelevänä kommentoin vaan sen verran, että kaikkia ei syötetä. Se ei johdu siitä, että me hoitajat oltaisiin kylmiä, laiskoja tai ei vain haluta auttaa. Se johtuu siitä, että resurssit on niin pienet hoitotyöhön, että siellä yritetään vain saada vanhukset pidettyä jotenkin hengissä. Ne jotka vain jotenkin pystyvät syömään itse, syövät itse. Ja vaikka eivät täysin pystyisikään niin syövät silti. Tämä on meidän hallituksen linjaus asiaan.

Ilmeisesti ei oletettukaan sitä, että kaikkia pitäisi syöttää. Ymmärrettävää on, että jos suinkin kykenee niin syö itse.

Mutta jos todella tarkoitus on vain saada jotenkin vanhukset pysymään hengissä niin eikö heidän pitäisi saada edes se vähin mahdollinen kalorimäärä päivässä?

Eikö tämä ole asia numero 1. Vai onko? Omalla kohdallani ajattelen näin, että pysyäkseni hengissä minun on syötävä. Jos en suorita joka päivä vaikka aamupesua niin en siihen kuole.

Siis sarjassamme keisarin uudet vaatteet.

En ole sama, mutta meillä ainakin syötetään. Jotkut eivät suostu syömään. En tiedä, montako tuhatta kertaa se pitää ketjussa hoitoalan ammattilaisten kertoa, että syötetään ja juotetaan ja ravinnon saantia pidetään tärkeänä.

Toiseksi harhaluulo, että aamupesujen puutteeseen ei kuole, niin vanhus voi hyvinkin kuolla. Tulee sepsis ja kun iho hautuu rikki, bakteerit pääsevät verenkiertoon. Ikääntynyt iho on hauras ja siksi niitä hautumia hoidetaan. Alapään puhdistaminen aamuisin ja ulostamisen jälkeen on elintärkeää. Osalla suoli falskaa ja sitä ulostetta menee vaippaan pitkin päivää. Silloin pestään joka vaipanvaihdolla. Ruokakaan ei muuten maistu, jos on kipua ja kirvelyä ihorikkojen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhustyössä työskentelevänä kommentoin vaan sen verran, että kaikkia ei syötetä. Se ei johdu siitä, että me hoitajat oltaisiin kylmiä, laiskoja tai ei vain haluta auttaa. Se johtuu siitä, että resurssit on niin pienet hoitotyöhön, että siellä yritetään vain saada vanhukset pidettyä jotenkin hengissä. Ne jotka vain jotenkin pystyvät syömään itse, syövät itse. Ja vaikka eivät täysin pystyisikään niin syövät silti. Tämä on meidän hallituksen linjaus asiaan.

Ilmeisesti ei oletettukaan sitä, että kaikkia pitäisi syöttää. Ymmärrettävää on, että jos suinkin kykenee niin syö itse.

Mutta jos todella tarkoitus on vain saada jotenkin vanhukset pysymään hengissä niin eikö heidän pitäisi saada edes se vähin mahdollinen kalorimäärä päivässä?

Eikö tämä ole asia numero 1. Vai onko? Omalla kohdallani ajattelen näin, että pysyäkseni hengissä minun on syötävä. Jos en suorita joka päivä vaikka aamupesua niin en siihen kuole.

Siis sarjassamme keisarin uudet vaatteet.

En ole sama, mutta meillä ainakin syötetään. Jotkut eivät suostu syömään. En tiedä, montako tuhatta kertaa se pitää ketjussa hoitoalan ammattilaisten kertoa, että syötetään ja juotetaan ja ravinnon saantia pidetään tärkeänä.

Toiseksi harhaluulo, että aamupesujen puutteeseen ei kuole, niin vanhus voi hyvinkin kuolla. Tulee sepsis ja kun iho hautuu rikki, bakteerit pääsevät verenkiertoon. Ikääntynyt iho on hauras ja siksi niitä hautumia hoidetaan. Alapään puhdistaminen aamuisin ja ulostamisen jälkeen on elintärkeää. Osalla suoli falskaa ja sitä ulostetta menee vaippaan pitkin päivää. Silloin pestään joka vaipanvaihdolla. Ruokakaan ei muuten maistu, jos on kipua ja kirvelyä ihorikkojen takia.

No sittenhän asiat ovat hyvin. Koska tiedät ammattilaisena että joka paikassa syötetään ja juotetaan ja ravinnon saantia pidetään tärkeänä. Eikä ole myöskään huonoja hoitajia eikä laiminlyöntejä.

Eri.

Vierailija kirjoitti:

Olen 58-vuotias ja kerron jo viriketoiminnasta sen verran, kun aikoinaan olen palvelutalossa: Jos suutun, kun minut laitetaan askartelemaan, se ei johdu vanhuudesta tai dementiasta, vaan siitä, että tulen vihaamaan askartelua myös silloin, vihasin sitä päiväkerhossa, vihasin sitä koulussa ja aikuisena onneksi kukaan ei pakota. Yksi sukulainen, joka on oikea käsityöihminen valitti kun jotkut vanhukset eivät halunneet askarrella. 

Omaisetkin voisivat vähän auttaa tuossa viriketoiminnassa. Se on suurinta virikettä, että joku edes piipahtaa. Meidän isällä, joka oli kova lukemaan, oli paljon äänikirjoja sitten kun ei enää nähnyt lukea. Hänelle hommattiin helppokäyttöienn CD-radio ja levyjä, lempimusiikkia ja kirjoja. Se että mikään ei kiinnosta, voi tarkoittaa että ne asiat ei kiinnosta. En minä halua kuunnella Mattia ja Teppoa tai virsiä, mulle kasaripurkkaheviä ja rockia kiitos. Laulamista myös inhoan, mulla ei ole ääntä. Joten ei mitään laulutuokioita mulle. Yleensä ne viriketoiminnat näyttää olevan jotain lastentarhajuttuja, muistutan että vanhukset on kuitenkin aikuisia ja vaikka taantuvat, ei se sitä tarkoita, että pitää lässyttää ja etsiä viriketoiminta päiväkotitasolta. Omaiset voisivat vähän laittaa lapulle, mikä kiinnostaa. Mulle se voisi olla ristikkolehdet ja dekkarit, jos vain näköä riittää. Ei askartelu ja laulu, lupaan vihata niitä jatkossakin.

Eikö vanhusten viriketoimintaa ole joskus hoidettukin vapaaehtoisten voimin? Veljeni oli joskus ja yhtenä juhannuksenakin, kun itse en päässyt syystä mitä en muista, siellä auttamassa ja se apu kelpasi. Silloin kun itse pääsin paikkakunnalle, täältä pitkän matkan päästä, isä otettiin poikkeuksetta kotiin, joten siksi en ollut siellä palvelutalossa auttamassa. 

Alkuperäiseen syömisestä en tiedä, isäni pystyi viimeisenä päivänäkin vielä syömään täysin itse. 

Sinä olet samaa ikäluokkaa kuin minä. Varmasti sitten kun me ollaan 80 v., musiikit on muuta kuin Mattia ja Teppoa. Se on vähän niin, että jokaisella sukupolvella omat suosikkityylit. Parikymmentä vuotta sitten vanhusten paikoissa soitettiin Olavi Virtaa ja Laila Kinnusta. Olen niin pitkään alalla ollut, että ehtinyt nähdä muutoksen.

Minun työyksikössä asiakkaat on keski-iältään 87 vuotta. Jos joku tulee noin 70-vuotiaana, me puhutaan hänestä nuorena. Alzheimerin tauti on yleisin tulosyy. Eksyvät ja kaatuilevat raukat liian pitkään yksin kotonaan. Omaishoitaja on joillakin ollut kotona ja he ovat jo hyvin uupuneita, kun paikka löytyy. Minä olen sanonut lapsilleni, että katsokaakin, ettei kukaan ala minun omaishoitajaksi, jos muisti menee.

Tuo on ihan totta, mitä joku kirjoitti, että ei hoivakotiin pääse, jos ei ole pitkälle alentunut muisti ja ymmärryskyky. Joskus tuntuu, että olisi pitänyt jo vuosia aiemmin päästä, kun katsoo uusia asukkaita. Moni ei osaa enää syödä edes sillon kun muuttavat. Hirveän pitkään joutuvat kotona asumaan. Unirytmi on ihan sekaisin, valvovat pitkin yötä ja nukkuvat päivällä.

Lähes kaikki täällä jotain apua (ohjausta tai syöttämistä) ruokailussa tarvitsevat ja siksi siihen kuluu niin paljon aikaa. Esim. päivällistä aletaan jakaa klo 16 ja viimeiset lautaset saadaan pois kuudelta. Iltapalan syöttäminen alkaa jo klo 19.

Huonoa ruokaa en ole nähnyt työssäni. Makuja on myös monia. Joku rakastaa hernekeittoa ja pannukakkua ja joku toinen ei lusikallistakaan suostu hernekeittoa syömään. Keittoruuat yleensä maistuu paremmin kuin muut. On meillä heitäkin, jotka mekaanisesti vain avaa suunsa ja nielevät. Makuaisti menee muistisairauksista. Meillä ei peg-lerkuruokintaan enää oteta asukkaita. Se on ihan turhaa, jos muistisairaus on edennyt niin pitkälle, ettei osaa liikkua, syödä tai puhua. Se on kärsimyksen pitkittämistä, jos peg-letkut laitetaan ja työnnetään suoraan mahaan ravintoliuosta. Nesteytystä suoneen käytetään myös hyvin vähän. Asukkailla on yleensä jo tullessaan hoitotahto. Suoneen voidaan nesteyttää esim. akuutissa mahataudissa, jos muuten on hyvässä kunnossa vielä, mutta muuten ei. Jos lakkaa juomasta, kuolee pois. Ruuat saa suuhun soseena tai nestemäisenä tarvittaessa. Nesteissä käytetään sakeuttajaa, jos nesteen nieleminen ei onnistu.

Itse en myöskään ole lähiomainen. Mutta jonkin verran kävin tapaamassa. Kotihoidossa asiat sujuivat hyvin, mutta osastolle joutumisen jälkeen tilanne muuttui.

Oma käsitykseni on, että vanhus olisi saanut syöttämistä, jos olisi 10 minuutissa kyennyt syömään. Tämä vanhus oli kuitenkin hidas syömään. Kun itse ajan kanssa rauhassa syötin, hän söi ahnaasti.

Koetin henkilökunnalle puhua asiasta, mutta heidän käsityksensä oli, että vanhus syö itse. Mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Tilanne meni siihen, että arvelen, että vanhus sai ruokaa lähinnä niinä parina kertana viikossa, kun itse kävin vierailulla.

Vanhus kuoli seitsemässä viikossa osastolle joutumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Syötetään. Noissa paikoissa on vaan yleensä niin järkky kiire, että moni saa ruokansa jäähtyneenä.

Eri hoitolaitoksissa työskennellessäni huomioni on kiinnittynyt siihen että hoitajat juttelevat taukohuoneessa kun vanhuksilla on koskematon ruoka edessä. Kerran kysyin syöttääkö kukaan, vastaus oli että heidän kuuluu vain toimittaa ruoka pöydälle ja vanhus pöydän viereen. Koskemattomat annokset heitetään roskiin.

Hoitajilla ei ollut oma tauko silloin, se oli sitten ruokailun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Itse en myöskään ole lähiomainen. Mutta jonkin verran kävin tapaamassa. Kotihoidossa asiat sujuivat hyvin, mutta osastolle joutumisen jälkeen tilanne muuttui.

Oma käsitykseni on, että vanhus olisi saanut syöttämistä, jos olisi 10 minuutissa kyennyt syömään. Tämä vanhus oli kuitenkin hidas syömään. Kun itse ajan kanssa rauhassa syötin, hän söi ahnaasti.

Koetin henkilökunnalle puhua asiasta, mutta heidän käsityksensä oli, että vanhus syö itse. Mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Tilanne meni siihen, että arvelen, että vanhus sai ruokaa lähinnä niinä parina kertana viikossa, kun itse kävin vierailulla.

Vanhus kuoli seitsemässä viikossa osastolle joutumisen jälkeen.

Kotihoidossa asiat sujuivat hyvin? Eli hän oli syönyt ihan itse kotonaan vai eikö ollut syönyt? Kotona oli ottanut ruuat kaapista ja syönyt vai kävikö kotihoito lämmittämässä ruuan kerran päivässä ja söi sitten itse?

Oudolta kuulostaa, että asiat oli kotona hyvin ja söi itse, mutta joutui jonnekin osastolle, jossa ei enää syönytkään itse. Mille osastolle? Sairaalaan? En ole urallani nähnyt osastoa, hoitokotia tai muutakaan paikkaa, jossa olisi syötetty, jos syö 10 minuutissa mutta muuten ei. Työvuosia takana hoitoalalla yli 30 vuotta ja monenlaista syytöstä olen kuullut, mutta joku 10 minuutin aikaraja on ihan typerimmästä päästä. Kuulostaa niin oudolta selitykseltä, että en usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syötetään. Noissa paikoissa on vaan yleensä niin järkky kiire, että moni saa ruokansa jäähtyneenä.

Eri hoitolaitoksissa työskennellessäni huomioni on kiinnittynyt siihen että hoitajat juttelevat taukohuoneessa kun vanhuksilla on koskematon ruoka edessä. Kerran kysyin syöttääkö kukaan, vastaus oli että heidän kuuluu vain toimittaa ruoka pöydälle ja vanhus pöydän viereen. Koskemattomat annokset heitetään roskiin.

Hoitajilla ei ollut oma tauko silloin, se oli sitten ruokailun jälkeen.

Pötyähän tuo on.

Minua ihmetyttää, miksi näihin ketjuihin aina löytyy juttujen keksijöitä. Ollaan oltu töissä ns. hoitolaitoksissa tai ns. yksityisessä vanhainkodissa, jollaista ei ole Suomessa ja jokainen hoitoalan ihminen tietää oikeat nimikkeet. Samaa se oli jossain ketjussa, jossa oli hoitajia ja kommenteista huomasi, että myös valehoitajia. Kun joku huomautti faktoista, yhä kovemmilla sanoilla vakuutteli, että totta on. Voihan sitä keksiä mitä vaan, minäkin voin alkaa keksiä tarinoita.