Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuliko ap:lle yllätyksenä, että pihtaus on ärsyttävää. no, ehkä ap oppi, että teoilla on seurauksia.

Olipa lapsellinen kommentti.

tarkoitatko, että ap ei oppinut mitään. sen mää tosta pihtaavasta narsistista arvasinkin

Oho, tulipas sieltä, messevä kommentti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Jos mies haluaa keilaamaan, mutta nainen ei, niin pitääkö naisen silti mennä?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kerran avoin suhde, polyamoria tai seksinuket käy ratkaisuiksi, niin turha sitten täällä kaikkien valittaa.

Eikös se yleensä ole se haluton, jolle ei nuo kaksi ensiksi mainittua käy?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa keilaamaan, mutta nainen ei, niin pitääkö naisen silti mennä?

Saako mies mennä keilaamaan jonkun muun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?

Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.

Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää

Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas? 

Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä. 

Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?

Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?

No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.

Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.

Ja tuossa nainen tulisi onnelliseksi jos mies omasta halusta ja ilosta antaisi naisen olla seksijutuilta rauhassa, ja rakastaisi häntä myös naisena, eikä vain panopuuna.

Tiedätkö mitä? Kypsät normaalit aikuiset pystyvät rakastamaan toista ihan monella tavalla samaan aikaan. Seksin haluaminen ja muu rakastaminen eivät sulje tavallisesti toisiaan pois vaan kulkevat nimenomaan rinta rinnan.

Tämä. Yksi asia jonka olen tältä palstalta oppinut on se, että jos joskus vielä sinkuksi jäisin ja uutta kumppania etsisin, niin kiertäisin kaukaa ihmiset jotka tuntuvat pitävän seksiä ja rakkautta toistensa vaihtoehtoina ja vastakohtina pikemminkin kuin toisiaan täydentävinä ja toisiinsa limittyvinä asioina. Kaikki tällaiset seksiä ja seksuaalisuutta vähättelevät ilmaisut panopuista sun muista olisi täydellinen turn off. Samoin ajatus, että seksin haluaminen parisuhteessa tarkoittaa sitä että haluaa VAIN seksiä. Silloin kun rakkautta pitää todistaa esittämällä ettei halua rakastamansa ihmisen kanssa seksiä on menty jo jonnekin ihan hemmetin pitkälle metsään.

Kuten myös silloin kun rakkautta pitää todistaa esittämällä että haluaa rakastamansa ihmisen kanssa seksiä on menty jo jonnekin ihan hemmetin pitkälle metsään.

Maailman suurin vale on lause "kyllä minä sinua rakastan mutta..."

Aina voi uskotella itselleen että rakastaa toista mutta jos sitä ei kykene käytännössä toteuttamaan niin se on pelkkää puhetta.

Onko täällä porukkaa, joka keskustelee seksistä vain teorian tasolla, ilman käytännön kokemusta? Valtaosassa parisuhteiden seksiongelmista ei ole kyse siitä, ettei sitä seksiä olisi koskaan, vaan siitä, että halujen määrä on erilainen ja tilanteet vaihtelevat vuosien kuluessa. Silti jatkuvasti jankataan siitä, että mitä jos seksi loppuu kuin seinään kun pappi on aamenensa sanonut. En kyllä usko, että juuri kenelläkään on oikeasti tuollainen tilanne ollut. Jos on ollut, niin toivottavasti on älynnyt lähteä, ei ole normaali silloin tilanne eikä kumppani.

Nuo tyypit, jotka kertovat että seksiä pitää olla joka toinen päivä tai ero tulee, ovat kyllä puistattavia. Päteekö tuo silloinkin, kun vaatija itse makaa keuhkokuumessa, leikkauksesta toipumassa tai muuten huonohappisena? Hampaat irvessä vaikka pää kainalossa harrastetaan seksiä, koska pakko on vähintään joka toinen päivä olla seksiä? Enpä usko.

Ensinnäkin, suurin osa varmaan keskustelee omista kokemuksistaan, joko nykyisessä tai aiemmassa suhteessa. Osalla se kumppanin haluttomuus tarkoittaa seksiä vain kerran viikossa, osalle kerran vuodessa ja joillekin viiden vuoden selibaattia eikä loppua näy. Ei se sitä puutteessa elävää lohduta, että naapurin Erkin emäntä antaa ainakin kahdesti kuussa. Eikä se tee hyvin vähäisen seksin tai täysin seksittömän suhteen kokemuksia vääriä, että suurimmalla osalla ei puhuta yhtä vaikeasta tilanteesta.

Ja jos ihmettelet miksi täällä on paljon ääripään kommentteja, se voi johtua siitä että ne joille nämä asiat on kaikkein vaikeimpia ja kipeimpiä tulee herkemmin tällaisiin ketjuihin mukaan ja jää myös herkemmin vääntämään aiheesta sivutolkulla. Täällä on melko ääripään kommentteja myös toisesta suunnasta, "haluttomia" joiden kumppani vaatisi seksiä joka päivä, veikkaan että tämä on yhtä harvinaista kuin se lähes tai täysin loppunut seksielämä.

Ja käsittääkseni se, joka halusi seksiä joka toinen päivä ei käsittääkseni ole sanonut että ero tulee jos ei seksiä noin usein ole. Henkilö, joka tällaista väitti sanotun taisi sekoittaa useamman kirjoittajan tekstit keskenään.

Kertoi tuon joka toinen päivä -rytmin olevan jo hänen puoleltaan kompromissi ja vastaantulo, joten ellei vaimo siihen taivu niin on puhuttelun paikka pihtarille.

No käykö edes fleshlight jos seksinukke niin järkytti kaikkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa keilaamaan, mutta nainen ei, niin pitääkö naisen silti mennä?

Saako mies mennä keilaamaan jonkun muun kanssa?

Joo. Mies voi myös syöttää kakkafetissi kakkansa jollekin toiselle.💩

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen on pakko olla provo. Aina näitä ihme huuhaa aloituksia ilmestyy tänne. Teetkö jotain tutkimusta kenties? :) Voin toki silti kertoa oman mielipiteeni. Minä antaisin tuossa tilanteessa miehelleni seksiä, vaikkei itseäni juuri sillä hetkellä huvittaisikaan. Ai, miksi? Voi, kuule...On niitä sellaisiakin sikoja, jotka vaikka jättävät, kun tulet raskaaksi, tai eivät lähde vaimon kanssa viettämään mökki viikonloppuja, kun viettävät sen ennemmin rakastajattaren seurassa. Sinulla on mies, joka haluaa mökki viikonlopun sinun kanssa ja seksiä sinun kanssa. Miksi siis et antaisi miehellesi seksiä...? On toki eri asia, jos et millään pysty harrastamaan seksiä, kun "et ole sillä tuulella". Minulla ei ole sitä ongelmaa ollut koskaan. Pystyn aina seksiin, halusin tai en. Tietenkin valinta on omani, mies ei koskaan ole painistanut, eikä pakottanut. Se on ihan eri asia.

Ilmeisesti ihmiset on tässä erilaisia. Osalle on ihan okei harrastaa seksiä vaikkei juuri sillä hetkellä tuntisi halua, osa taas on sellaisia että ajatuskin ahdistaa ja satuttaa. Tuskin ne jälkimmäiset kiusallaan on sellaisia. Jos tietää rikkovansa itsensä haluttomalla seksillä, niin ei siihen silloin kannata ryhtyä.

Hanki oma mökki ja mene sinne nunnailemaan.

Kai tuossa jonkun kompromissin voisi kehittää? Ei seksi pelkkää yhdyntää ole.

Vierailija kirjoitti:

Hanki oma mökki ja mene sinne nunnailemaan.

Kyllä nunnatkin seksiä harrastaa. Monia elokuvia tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Miksi kukaan täällä ei kyseenalaista tuota miehen naurettavaa käytöstä. Jos vaimon ei tee mieli seksiä 1-2 päivään niin aletaan kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua kuin pikku kakara konsanaan. Ehkä jos olisi kuunnellut naista ja nauttinut hänen kanssaan yhteisestä mökkiaamusta eikä lähtenyt kotiin ja murjottanut niin ois saattanut varmaan sitten illemmalla kotona seksi maistua vaimollekkin?

Parisuhde tai avioliittokaan ei velvoita olemaan valmiina seksiin milloin vaan kun toinen haluaa.

Ymmärrän, ettei vaimoni aina jaksa, ja voi sanoa esim. iltamyöhällä ettei jaksa nyt, rakastellaan huomenna, mutta jos ei mitään sairautta tms. syytä ole, niin se ei ole hyväksyttävää, että jatkuvasti oltaisiin vain tauolla (raskauden aikana ja jälkeen on ollut pitempiä välejä, samoin kuukautisten aikaan tauko, nämä ymmärrettäviä verrattuna "ei huvita"-syihin). Olen hänelle sanonutkin, että minulle kävisi joka päiväkin, mutta 2 pv välein on OK, yli sen olisi jo turhan pitkä väli. Rakastelu kuuluu aviovelvollisuuksiin, puolison pitämiseen tyytyväisenä muiden asioiden ohella, ja tämä on niin tärkeä liittoa ylläpitävä asia, että myöskään sillä "kiristäminen" tms. kaupankäynti ei ole oikein. Muista asioista voidaan neuvotella, mutta rakkauden suhteen pihistely ei ole OK. Tarkoitus olla yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

Rakastamisella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kyllä sinunkin kannattaisi tuohon addiktioon hakea hoitoa. Luulisi itsellekin olevan helpompaa kun mulkku ei määrää elämää

Onhan niillä erittäin paljonkin tekemistä keskenään. Haluan seksiä vaimoni kanssa, ja jos hän rakastaa minua, meillä on seksiä, koska rakastava vaimo tottakai haluaa tehdä miehensä onnelliseksi ja olla niin lähellä kuin mahdollista, ja samoin mies haluaa tehdä vaimonsa onnelliseksi. Seksiä ei myöskään tarvitse ajatella niin usein, jos se on normaali osa avioliittoa eikä siitä tarvitse vääntää, että joskos tällä viikolla taas? 

Jos mies rakastaa naistaan, hän tottakai haluaa tehdä tämän onnelliseksi. Eli jos nainen ei halua seksiä, niin mies ei kärtä sitä. 

Miksi nainen tulisi onnelliseksi siitä että mies on puutteessa ja kärsii siitä?

Miksi mies tulisi onnelliseksi siitä että nainen vastentahtoisesti antaa kehonsa käytettäväksi ja kärsii siitä?

No totta kai mies tulee, koska se oma muna on miehelle kaikkein rakkain.

Ei kai mies siitä tule onnelliseksi että nainen on vastentahtoinen. Mutta todella onnelliseksi mies tulisi jos nainen ihan omasta halusta ja ilosta harrastaa seksiä. Ja jos näin ei ole niin mies ihan aiheellisesti alkaa miettiä että rakastaako se nainen enää häntä myös miehenä vai vaan jonain henkilönä joka siinä arjessa tekee arkisia asioita.

Ja tuossa nainen tulisi onnelliseksi jos mies omasta halusta ja ilosta antaisi naisen olla seksijutuilta rauhassa, ja rakastaisi häntä myös naisena, eikä vain panopuuna.

Tiedätkö mitä? Kypsät normaalit aikuiset pystyvät rakastamaan toista ihan monella tavalla samaan aikaan. Seksin haluaminen ja muu rakastaminen eivät sulje tavallisesti toisiaan pois vaan kulkevat nimenomaan rinta rinnan.

Tämä. Yksi asia jonka olen tältä palstalta oppinut on se, että jos joskus vielä sinkuksi jäisin ja uutta kumppania etsisin, niin kiertäisin kaukaa ihmiset jotka tuntuvat pitävän seksiä ja rakkautta toistensa vaihtoehtoina ja vastakohtina pikemminkin kuin toisiaan täydentävinä ja toisiinsa limittyvinä asioina. Kaikki tällaiset seksiä ja seksuaalisuutta vähättelevät ilmaisut panopuista sun muista olisi täydellinen turn off. Samoin ajatus, että seksin haluaminen parisuhteessa tarkoittaa sitä että haluaa VAIN seksiä. Silloin kun rakkautta pitää todistaa esittämällä ettei halua rakastamansa ihmisen kanssa seksiä on menty jo jonnekin ihan hemmetin pitkälle metsään.

Kuten myös silloin kun rakkautta pitää todistaa esittämällä että haluaa rakastamansa ihmisen kanssa seksiä on menty jo jonnekin ihan hemmetin pitkälle metsään.

Maailman suurin vale on lause "kyllä minä sinua rakastan mutta..."

Aina voi uskotella itselleen että rakastaa toista mutta jos sitä ei kykene käytännössä toteuttamaan niin se on pelkkää puhetta.

Onko täällä porukkaa, joka keskustelee seksistä vain teorian tasolla, ilman käytännön kokemusta? Valtaosassa parisuhteiden seksiongelmista ei ole kyse siitä, ettei sitä seksiä olisi koskaan, vaan siitä, että halujen määrä on erilainen ja tilanteet vaihtelevat vuosien kuluessa. Silti jatkuvasti jankataan siitä, että mitä jos seksi loppuu kuin seinään kun pappi on aamenensa sanonut. En kyllä usko, että juuri kenelläkään on oikeasti tuollainen tilanne ollut. Jos on ollut, niin toivottavasti on älynnyt lähteä, ei ole normaali silloin tilanne eikä kumppani.

Nuo tyypit, jotka kertovat että seksiä pitää olla joka toinen päivä tai ero tulee, ovat kyllä puistattavia. Päteekö tuo silloinkin, kun vaatija itse makaa keuhkokuumessa, leikkauksesta toipumassa tai muuten huonohappisena? Hampaat irvessä vaikka pää kainalossa harrastetaan seksiä, koska pakko on vähintään joka toinen päivä olla seksiä? Enpä usko.

Ensinnäkin, suurin osa varmaan keskustelee omista kokemuksistaan, joko nykyisessä tai aiemmassa suhteessa. Osalla se kumppanin haluttomuus tarkoittaa seksiä vain kerran viikossa, osalle kerran vuodessa ja joillekin viiden vuoden selibaattia eikä loppua näy. Ei se sitä puutteessa elävää lohduta, että naapurin Erkin emäntä antaa ainakin kahdesti kuussa. Eikä se tee hyvin vähäisen seksin tai täysin seksittömän suhteen kokemuksia vääriä, että suurimmalla osalla ei puhuta yhtä vaikeasta tilanteesta.

Ja jos ihmettelet miksi täällä on paljon ääripään kommentteja, se voi johtua siitä että ne joille nämä asiat on kaikkein vaikeimpia ja kipeimpiä tulee herkemmin tällaisiin ketjuihin mukaan ja jää myös herkemmin vääntämään aiheesta sivutolkulla. Täällä on melko ääripään kommentteja myös toisesta suunnasta, "haluttomia" joiden kumppani vaatisi seksiä joka päivä, veikkaan että tämä on yhtä harvinaista kuin se lähes tai täysin loppunut seksielämä.

Ja käsittääkseni se, joka halusi seksiä joka toinen päivä ei käsittääkseni ole sanonut että ero tulee jos ei seksiä noin usein ole. Henkilö, joka tällaista väitti sanotun taisi sekoittaa useamman kirjoittajan tekstit keskenään.

Kertoi tuon joka toinen päivä -rytmin olevan jo hänen puoleltaan kompromissi ja vastaantulo, joten ellei vaimo siihen taivu niin on puhuttelun paikka pihtarille.

Jos näin oli niin my bad, meni minulta sitten ohi se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa keilaamaan, mutta nainen ei, niin pitääkö naisen silti mennä?

Et ole tosissasi. Eihän näitä asiakokonaisuuksia voi millään lailla verrata keskenään. Ei taida keilaaminen liittyä läheisesti PARISUHTEESEEn, mutta SEKSI ja LÄHEISYYS liittyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Täysin eri asia tottakai kysyä vaikkapa, että kokeillaanko saadaanko halusi heräämään. Mutta millainen ihminen haluaa "seksiä", jos toinen ei halua ja väittää rakastavansa tätä toista ihmistä? Tuohan on suorastaan yököttävä asenne. Vaikea kuvitella että olisi kummallekaan kovin hyvä kokemus. Jos ei sitten nimenomaan ole itsekäs luonne, joka haluaa omat tarpeensa tyydyttää toiseen. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Niin, edelleen, tuo on sinun näkemyksesi ja kokemuksesi asiaan. Itse en koe tuota samaa tilannetta noin. Minusta seksi voi ihan hyvin olla samaan aikaan sekä halujen tyydyttämistä toisen puolelta että puhdasta hellyyttä toisen puolelta. Useimmiten tietysti niin että molemmat haluaa, muttei silloinkaan molemmat halua aina täsmälleen yhtä paljon. Toinen voi olla ihan himoissaan ja toinen enemmän meiningillä, että lähdetään nyt sitten mukaan, eiköhän siitä ihan kivaa tule vaikkei nyt niin himotakaan. Saattaa lopulta itsekin innostua. Kun siinä on kuitenkin kaksi aktiivista toimijaa tekemässä toisilleen hyvää, niin en minä tajua mikä siitä toisesta tekee patjan, vaikka himojen määrässä oli alunperin joku epäsuhta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa keilaamaan, mutta nainen ei, niin pitääkö naisen silti mennä?

Et ole tosissasi. Eihän näitä asiakokonaisuuksia voi millään lailla verrata keskenään. Ei taida keilaaminen liittyä läheisesti PARISUHTEESEEn, mutta SEKSI ja LÄHEISYYS liittyy. 

Totta kai voi verrata. Naisella on velvollisuus ottaa miehen keilaamishalut huomioon tai mies mököttää loppupäivän, nyyhkyti nyy!

Tosimies kestää yhden viikonlopun, mieslapsi itkee, voi pientä ressukkaa.🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Täysin eri asia tottakai kysyä vaikkapa, että kokeillaanko saadaanko halusi heräämään. Mutta millainen ihminen haluaa "seksiä", jos toinen ei halua ja väittää rakastavansa tätä toista ihmistä? Tuohan on suorastaan yököttävä asenne. Vaikea kuvitella että olisi kummallekaan kovin hyvä kokemus. Jos ei sitten nimenomaan ole itsekäs luonne, joka haluaa omat tarpeensa tyydyttää toiseen. Hyi.

Sen on katsos merkki siitä, että vaimo rakastaa, kun antataa seksiä aina kun mies haluaa. Ja se taas merkki siitä ettei rakasta, jos joskus kieltäytyy ilman miehen mielestä hyvää syytä. Se ei kuulemma ole hyvä syy, ettei sillä kertaa nyt huvita, ei jaksa, on päänsärky, stressi painaa tms. Ne on tekosyitä. Hyväksyttävää syytä ei kukaan mies ole vielä osannut nimetä. Tai ehkä sen, että nainen on kuolemansairas. Mutta silloinkin voi toki ainakin ottaa suihin tai antaa edes käsihoitoa.