Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua myös ärsyttää, jos reissussa tai mökillä pitää kuluttaa aikaa tekemiseen, joka onnistuu kotonakin. Itsekin haluan levätä ja nauttia siitä, etten ole kotona, seksi sellaisessa tilanteessa tuntuu ajan hukalta.
Ajanhukalta???!!!
S on parasta, mitä elämässä on <3 Kaikki muu menee vasta sen jälkeen. Jos aamulla saa, niin sitten jää vaikka meikkaamatta tai aamupala syömättä, kunhan ehtii töihin ajoissa. Ja illalla sen takia saa jäädä yöunet lyhemmiksi.
Mulla olis tullut myös kriisi, jos vkoloppuna ei saisi. Sääliksi käy.
Kaikki muu menee vasta seksin jälkeen?
Toivottavasti teillä ei ole lapsia! 🥺
No, hänellä on oma arvomaailmansa. Mutta häneltä näköjään puuttuu kyky ymmärtää muiden arvoja. No, addiktit on yleensä sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.
Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.
Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve.
Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.
Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.
Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi.
Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.
Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?
Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.
Aika jännää ajattelua
En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK.
Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.
Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.
En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.
Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.
Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.
Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.
No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.
Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.
Niin, edelleen, tuo on sinun näkemyksesi ja kokemuksesi asiaan. Itse en koe tuota samaa tilannetta noin. Minusta seksi voi ihan hyvin olla samaan aikaan sekä halujen tyydyttämistä toisen puolelta että puhdasta hellyyttä toisen puolelta. Useimmiten tietysti niin että molemmat haluaa, muttei silloinkaan molemmat halua aina täsmälleen yhtä paljon. Toinen voi olla ihan himoissaan ja toinen enemmän meiningillä, että lähdetään nyt sitten mukaan, eiköhän siitä ihan kivaa tule vaikkei nyt niin himotakaan. Saattaa lopulta itsekin innostua. Kun siinä on kuitenkin kaksi aktiivista toimijaa tekemässä toisilleen hyvää, niin en minä tajua mikä siitä toisesta tekee patjan, vaikka himojen määrässä oli alunperin joku epäsuhta.
Yritän nyt vielä jatkaa selittämistä, vaikka ei varmaan pitäisi. Jos sinä koet itsesi patjaksi harrastaessasi seksiä ilman halua, niin silloin sinä koet niin, eikä kukaan rakastava harrastakaan seksiä ihmisen kanssa joka tuntee itsensä patjaksi. Ihan totta. Mutta ymmärrätkö, että joku muu ei ehkä tunne niin? Joku muu voi tuntea rakkautta ja läheisyyttä, ei koe että se jotenkin halventaisi häntä tai olisi jotain ällöä tarpeiden tyydyttämistä häneen - silloin seksi tällaisen ihmisen kanssa ei ole ollenkaan sama asia. On myös mahdollista, että kumpikin osapuoli pariskunnasta tekee tätä. Pääsääntöisesti lähtevät seksialoitteeseen aina mukaan, vaikkei juuri sillä hetkellä tekisikään niin mieli. Koska vaikka ei juuri sillä hetkellä himotakaan, se seksi ei ole ällöä, ei inhottavaa eikä ahdistavaa vaan kuitenkin ihan kivaa. Ei se ole sitä itkua pidättelevän vastentahtoisen kumppanin panemista mitä te tunnutte ajattelevan. Joskus se haluton ei edes kerro olevansa haluton.
Tämä on jotain sellaista seksuaalisuutta mitä minä haluaisin. Että toisen keho ei ole koskaan ällö eikä ajatus seksistä toisen kanssa koskaan vastenmielistä. Se on parhaimmillaan taivaallista ja huonoimmillaankin ihan mukiinmenevää.
Jos seksi menee töihin valimstautumisen ja hyvien yöunien edelle, niin kuulostaa jo vähän oudolle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.
Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.
Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve.
Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.
Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.
Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi.
Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.
Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?
Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.
Aika jännää ajattelua
En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK.
Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.
Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.
En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.
Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.
Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.
Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.
No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.
Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.
Niin, edelleen, tuo on sinun näkemyksesi ja kokemuksesi asiaan. Itse en koe tuota samaa tilannetta noin. Minusta seksi voi ihan hyvin olla samaan aikaan sekä halujen tyydyttämistä toisen puolelta että puhdasta hellyyttä toisen puolelta. Useimmiten tietysti niin että molemmat haluaa, muttei silloinkaan molemmat halua aina täsmälleen yhtä paljon. Toinen voi olla ihan himoissaan ja toinen enemmän meiningillä, että lähdetään nyt sitten mukaan, eiköhän siitä ihan kivaa tule vaikkei nyt niin himotakaan. Saattaa lopulta itsekin innostua. Kun siinä on kuitenkin kaksi aktiivista toimijaa tekemässä toisilleen hyvää, niin en minä tajua mikä siitä toisesta tekee patjan, vaikka himojen määrässä oli alunperin joku epäsuhta.
Yritän nyt vielä jatkaa selittämistä, vaikka ei varmaan pitäisi. Jos sinä koet itsesi patjaksi harrastaessasi seksiä ilman halua, niin silloin sinä koet niin, eikä kukaan rakastava harrastakaan seksiä ihmisen kanssa joka tuntee itsensä patjaksi. Ihan totta. Mutta ymmärrätkö, että joku muu ei ehkä tunne niin? Joku muu voi tuntea rakkautta ja läheisyyttä, ei koe että se jotenkin halventaisi häntä tai olisi jotain ällöä tarpeiden tyydyttämistä häneen - silloin seksi tällaisen ihmisen kanssa ei ole ollenkaan sama asia. On myös mahdollista, että kumpikin osapuoli pariskunnasta tekee tätä. Pääsääntöisesti lähtevät seksialoitteeseen aina mukaan, vaikkei juuri sillä hetkellä tekisikään niin mieli. Koska vaikka ei juuri sillä hetkellä himotakaan, se seksi ei ole ällöä, ei inhottavaa eikä ahdistavaa vaan kuitenkin ihan kivaa. Ei se ole sitä itkua pidättelevän vastentahtoisen kumppanin panemista mitä te tunnutte ajattelevan. Joskus se haluton ei edes kerro olevansa haluton.
Tämä on jotain sellaista seksuaalisuutta mitä minä haluaisin. Että toisen keho ei ole koskaan ällö eikä ajatus seksistä toisen kanssa koskaan vastenmielistä. Se on parhaimmillaan taivaallista ja huonoimmillaankin ihan mukiinmenevää.
No kun aina ei vaan halua! Onko sinne keilaamaankin muka ihan pakko lähteä ettei toiselle tule paha mieli?
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjun voi tiivistää näin:
Nainen ei halua seksiä, mies päättelee ettei nainen rakasta enää, mies alkaa jankata kuinka seksi nyt vaan kuuluu parisuhteeseen, jankkaus jatkuu, nainen ei nyt varsinkaan halua, jankkausta ja jankkausta kuinka parisuhde=seksi, mies uhkaa hakea seksiä muualta, mies hakee seksin muualta. Loput voi arvata.
Lyhyemmässä versiossa mies jättää jankkauksen väliin ja siirtyy suoraan panemaan naapurin Pirjoa koska miehen logiikalla naapurin Pirjon paneminen herättää maagisesti ne oman vaimon seksihalut.
Paitsi, että tämä on väsynyt stereotypia. Halukas ei läheskään aina ole mies eikä haluton ole aina nainen.
Muuten joo, aika hyvin varmaan kuvaa sitä miten nämä suhteet menee joissa seksihaluissa on isot erot. Paitsi ettei sen naapurin panemisen ole tarkoitus herättää kenenkään haluja, sen avulla on vaan tarkoitus kärvistellä sinne lasten kouluikään niin kehtaa vihdoin ottaa eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies haluaa katsoa elokuvan, se katsotaan. Jos hän haluaa pelata peliä, niin pelataan. Jos hän halua kuunnella täysillä musiikkia, niin kuunnellaan. Jos hän haluaa panna, niin pannaan. Naisen pitää suostua joka tekemiseen vaikka ein sillä hetkellä olisi kiinnostusta tai jaksamista. Jumala loi naisen alistumaan miehelle.
No aina ei vaan kiinnosta kaikki tekeminen tai ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekin tulee kriisi kun ei saa muutamaan päivään seksiä?🤣 Onneks mulla ei oo yhtä hankala elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.
Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.
Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve.
Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.
Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.
Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi.
Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.
Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?
Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.
Aika jännää ajattelua
En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK.
Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.
Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.
En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.
Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.
Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.
Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.
No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.
Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.
Niin, edelleen, tuo on sinun näkemyksesi ja kokemuksesi asiaan. Itse en koe tuota samaa tilannetta noin. Minusta seksi voi ihan hyvin olla samaan aikaan sekä halujen tyydyttämistä toisen puolelta että puhdasta hellyyttä toisen puolelta. Useimmiten tietysti niin että molemmat haluaa, muttei silloinkaan molemmat halua aina täsmälleen yhtä paljon. Toinen voi olla ihan himoissaan ja toinen enemmän meiningillä, että lähdetään nyt sitten mukaan, eiköhän siitä ihan kivaa tule vaikkei nyt niin himotakaan. Saattaa lopulta itsekin innostua. Kun siinä on kuitenkin kaksi aktiivista toimijaa tekemässä toisilleen hyvää, niin en minä tajua mikä siitä toisesta tekee patjan, vaikka himojen määrässä oli alunperin joku epäsuhta.
Yritän nyt vielä jatkaa selittämistä, vaikka ei varmaan pitäisi. Jos sinä koet itsesi patjaksi harrastaessasi seksiä ilman halua, niin silloin sinä koet niin, eikä kukaan rakastava harrastakaan seksiä ihmisen kanssa joka tuntee itsensä patjaksi. Ihan totta. Mutta ymmärrätkö, että joku muu ei ehkä tunne niin? Joku muu voi tuntea rakkautta ja läheisyyttä, ei koe että se jotenkin halventaisi häntä tai olisi jotain ällöä tarpeiden tyydyttämistä häneen - silloin seksi tällaisen ihmisen kanssa ei ole ollenkaan sama asia. On myös mahdollista, että kumpikin osapuoli pariskunnasta tekee tätä. Pääsääntöisesti lähtevät seksialoitteeseen aina mukaan, vaikkei juuri sillä hetkellä tekisikään niin mieli. Koska vaikka ei juuri sillä hetkellä himotakaan, se seksi ei ole ällöä, ei inhottavaa eikä ahdistavaa vaan kuitenkin ihan kivaa. Ei se ole sitä itkua pidättelevän vastentahtoisen kumppanin panemista mitä te tunnutte ajattelevan. Joskus se haluton ei edes kerro olevansa haluton.
Tämä on jotain sellaista seksuaalisuutta mitä minä haluaisin. Että toisen keho ei ole koskaan ällö eikä ajatus seksistä toisen kanssa koskaan vastenmielistä. Se on parhaimmillaan taivaallista ja huonoimmillaankin ihan mukiinmenevää.
No kun aina ei vaan halua! Onko sinne keilaamaankin muka ihan pakko lähteä ettei toiselle tule paha mieli?
No ei minulle ainakaan ole mikään ongelma mennä toisen mieliksi keilaamaan, onko sinulle? Onko se seksin haluamattomuus tässä sitä, ettei juuri nyt aktiivisesti halua seksiä, vai sitä että nimenomaan haluaa kovasti olla harrastamatta seksiä? Näillä on nimittäin iso ero. Se, ettei erityisen kiihkeästi halua tehdä jotain mutta sitä on kuitenkin ihan okei tehdä on ihan eri asia kuin se, että ajatuskin tuntuu kauhealta. En näe mitään syytä, miksei ensimmäisessä tapauksessa voisi harrastaa seksiä jos se on molemmille okei. Jälkimmäisessä tapauksessa ei tietenkään pidä harrastaa seksiä, mutta henkilökohtaisesti en haluaisi olla suhteessa jossa kumppanilla on toistuvasti sellaisia tunteita minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistuvasti kieltäytyvä?
Eikö kukaan ymmärtänyt että kyse oli yhdestä viikonlopusta?
Miksi tehdä jos itseään ei sillä hetkellä kiinnosta tai jaksa?
Kaikkea ei nyt vaan aina kiinnosta tehdä vaikka kyseessä olisikin joku mieluinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi on parasta silloin kun molemmat nauttivat. Se että ei joskus halua seksiä tarkoita että pitäisi kumppania vastenmielisenä. Joskus on voi olla kivaa vaan olla vierekkäin ja nauttia vaikka hiljaisuudesta ja rauhasta.
Eli parisuhteessa on pakko tehdä kaikki mitä toinen käskee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli parisuhteessa on pakko tehdä kaikki mitä toinen käskee?
Kuka on sanonut, että on pakko?
Vierailija kirjoitti:
Toistuvasti kieltäytyvä?
Eikö kukaan ymmärtänyt että kyse oli yhdestä viikonlopusta?
Miksi tehdä jos itseään ei sillä hetkellä kiinnosta tai jaksa?
Tämä ketju on rönsyillyt 57 sivua aloituksen jälkeen, ei kaikki kommentit koske enää juuri aloituksen tapausta vaan täällä käydään myös yleisemmin tason keskustelua haluttomuudesta.
Enpä olisi itsekään sinne mökille kaverisuhdetta leikkimään lähtenyt. Oikea veto pakata auto ja ajaa takaisin. Kerro vielä että rajasit saunakaljat kahteen tölkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Seksi on parasta silloin kun molemmat nauttivat. Se että ei joskus halua seksiä tarkoita että pitäisi kumppania vastenmielisenä. Joskus on voi olla kivaa vaan olla vierekkäin ja nauttia vaikka hiljaisuudesta ja rauhasta.
Aivan ehdottomasti on parasta silloin. Jotkut parit voivat lisäksi harrastaa seksiä silloinkin, kun toinen käy kuumempana kun toinen. Jotkut hellivät silloin kumppania mieluummin kädellä tai suulla, toiset harrastavat ihan yhdyntääkin, jotkut kokevat kaikenlaisen eroottisen kosketuksen ahdistavana silloin kun itseä ei haluta. Ihmisiä mahtuu niin moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli parisuhteessa on pakko tehdä kaikki mitä toinen käskee?
Kuka on sanonut, että on pakko?
Ai kuka? Tuossahan tuo on tullut pitkä litania viestejä, joissa selitetään että on pakko tai muuten pitää kumppania epämiellyttävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä41945 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo. Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.
Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?
Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.
Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.
Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.
Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.
Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.
En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.
Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.
Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.
Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.
Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve.
Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.
Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.
Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi.
Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.
Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?
Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.
Aika jännää ajattelua
En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK.
Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.
Mun ex oli kovin innokas päättämään, että seksiä pitää aina olla kun jompikumpi sitä haluaa. Mulle olis ollut ok 2-3 kertaa viikossa, mutta hänestä se oli ihan liian vähän ja haukkui pihtariksi ja piti mykkäkouluja ellen väsyneenä, päänsärkyisenä tai kiireisenä suostunut.
No sitten kerran kesälomalla aattelin, että annetaan nyt miehelle seksiä kerrankin niin että riittää. Aamulla herätin sen ajoissa, että ehtii aamupanon ennen töihinlähtöä. Kun tuli töistä, odottelin hepenissä päiväpanolle. Ruokailun jälkeen oli kiva kulutella kaloreita seksin merkeissä. Illalla menin kaveriksi suihkuun ja pitämään sellaista suihkukivaa. Nukkumaan mennessä vielä olisin halunnut yömyssyksi herkkää rakastelua, mutta ei kelvannut. Kun sanoin, että seksiähän pitää meillä olla aina kun jompikumpi sitä haluaa, vetäisi kilarit siitä, ettei jaksa mennä töihin ellei saa nukkua. Seuraavana aamuna ei enää kelvannut, eikä päivälläkään. Vonkailin sitten pitkin iltaa - itsellä rento ja levännyt olo niin kyllähän sitä olisi jo haluttanut, kun olin päivällä viritellyt itseäni moodiin pehmopornon parissa. Ei lämmennyt, ei. Haukkui seksihulluksi.
Jostain syystä ei se enemmän haluavan rytmi sitten ollutkaan sopiva, vaan sopiva olikin hänen rytminsä, ja vain se. Pihtariksi toki muistin kehua. Mutta ehkä se vähän jotain oppi.
Ero tuli myöhemmin muista syistä. ;)
Alue: Seksi
Koko ketjun voi tiivistää näin:
Nainen ei halua seksiä, mies päättelee ettei nainen rakasta enää, mies alkaa jankata kuinka seksi nyt vaan kuuluu parisuhteeseen, jankkaus jatkuu, nainen ei nyt varsinkaan halua, jankkausta ja jankkausta kuinka parisuhde=seksi, mies uhkaa hakea seksiä muualta, mies hakee seksin muualta. Loput voi arvata.
Lyhyemmässä versiossa mies jättää jankkauksen väliin ja siirtyy suoraan panemaan naapurin Pirjoa koska miehen logiikalla naapurin Pirjon paneminen herättää maagisesti ne oman vaimon seksihalut.