Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä

Vierailija kirjoitti:

Kun seksi kuolee, kuolee myös suhde.

Tätä mini ei ymmärrä.

On suhteita jossa mielenterveyden ongelmia, sairauksia, uupumusta, stressiä, konkursseja ja vaikka mitä hankaluutta. On oikeasti asioita jotka syö parisuhdetta ilman että kumpikaan on syyllinen.

Itse esim uuvuin kun 10 vuoden sisään oli paljon tuonkaltaista ongelmaa mitä yllä luettelin. Miehen mielenterveys ja jaksaminen oli huonoa, seisoin rinnalla ja tuin, hoidin lapset ja pidin suuni supussa omista asioista.

Mies halusi seksiä, minä en jaksanut. Henkisesti koin olevani vain hänen omahoitaja. Hän oli myös lihonut valtavasti eikä hoitanut hygieniaa. Oli aina pahatuulinen, jopa uhkaava ja ei tehnyt kotona yhtään mitään.

Mies alkoi toipumaan, minä olin uupunut ja kadottanut oman minuuteni kokonaan. Mies hoiti homman etsimällä itselleen toisen naisen ja jätti minut yksin selviämään lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seksi kuolee, kuolee myös suhde.

Tätä mini ei ymmärrä.

On suhteita jossa mielenterveyden ongelmia, sairauksia, uupumusta, stressiä, konkursseja ja vaikka mitä hankaluutta. On oikeasti asioita jotka syö parisuhdetta ilman että kumpikaan on syyllinen.

Itse esim uuvuin kun 10 vuoden sisään oli paljon tuonkaltaista ongelmaa mitä yllä luettelin. Miehen mielenterveys ja jaksaminen oli huonoa, seisoin rinnalla ja tuin, hoidin lapset ja pidin suuni supussa omista asioista.

Mies halusi seksiä, minä en jaksanut. Henkisesti koin olevani vain hänen omahoitaja. Hän oli myös lihonut valtavasti eikä hoitanut hygieniaa. Oli aina pahatuulinen, jopa uhkaava ja ei tehnyt kotona yhtään mitään.

Mies alkoi toipumaan, minä olin uupunut ja kadottanut oman minuuteni kokonaan. Mies hoiti homman etsimällä itselleen toisen naisen ja jätti minut yksin selviämään lasten kanssa.

No kannattiko pihtailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Täysin eri asia tottakai kysyä vaikkapa, että kokeillaanko saadaanko halusi heräämään. Mutta millainen ihminen haluaa "seksiä", jos toinen ei halua ja väittää rakastavansa tätä toista ihmistä? Tuohan on suorastaan yököttävä asenne. Vaikea kuvitella että olisi kummallekaan kovin hyvä kokemus. Jos ei sitten nimenomaan ole itsekäs luonne, joka haluaa omat tarpeensa tyydyttää toiseen. Hyi.

No ei kai kukaan sinua estä pihtaamasta vaikka maailman tappiin. Miksi se sinua yököttää, mitä muut tekevät omissa makkareissaan?

Aina ei voi saada. Ei edes joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Täysin eri asia tottakai kysyä vaikkapa, että kokeillaanko saadaanko halusi heräämään. Mutta millainen ihminen haluaa "seksiä", jos toinen ei halua ja väittää rakastavansa tätä toista ihmistä? Tuohan on suorastaan yököttävä asenne. Vaikea kuvitella että olisi kummallekaan kovin hyvä kokemus. Jos ei sitten nimenomaan ole itsekäs luonne, joka haluaa omat tarpeensa tyydyttää toiseen. Hyi.

Sen on katsos merkki siitä, että vaimo rakastaa, kun antataa seksiä aina kun mies haluaa. Ja se taas merkki siitä ettei rakasta, jos joskus kieltäytyy ilman miehen mielestä hyvää syytä. Se ei kuulemma ole hyvä syy, ettei sillä kertaa nyt huvita, ei jaksa, on päänsärky, stressi painaa tms. Ne on tekosyitä. Hyväksyttävää syytä ei kukaan mies ole vielä osannut nimetä. Tai ehkä sen, että nainen on kuolemansairas. Mutta silloinkin voi toki ainakin ottaa suihin tai antaa edes käsihoitoa.

No näin ei ole kukaan täällä kyllä sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun seksi kuolee, kuolee myös suhde.

Tätä mini ei ymmärrä.

On suhteita jossa mielenterveyden ongelmia, sairauksia, uupumusta, stressiä, konkursseja ja vaikka mitä hankaluutta. On oikeasti asioita jotka syö parisuhdetta ilman että kumpikaan on syyllinen.

Itse esim uuvuin kun 10 vuoden sisään oli paljon tuonkaltaista ongelmaa mitä yllä luettelin. Miehen mielenterveys ja jaksaminen oli huonoa, seisoin rinnalla ja tuin, hoidin lapset ja pidin suuni supussa omista asioista.

Mies halusi seksiä, minä en jaksanut. Henkisesti koin olevani vain hänen omahoitaja. Hän oli myös lihonut valtavasti eikä hoitanut hygieniaa. Oli aina pahatuulinen, jopa uhkaava ja ei tehnyt kotona yhtään mitään.

Mies alkoi toipumaan, minä olin uupunut ja kadottanut oman minuuteni kokonaan. Mies hoiti homman etsimällä itselleen toisen naisen ja jätti minut yksin selviämään lasten kanssa.

No kannattiko pihtailla?

Sinusta huokuu paha olo ja kokemus pihtaamisesta. Ovatko kaikki kumppanisi olleet pihtaajia? Voit miettiä että mistä se johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Täysin eri asia tottakai kysyä vaikkapa, että kokeillaanko saadaanko halusi heräämään. Mutta millainen ihminen haluaa "seksiä", jos toinen ei halua ja väittää rakastavansa tätä toista ihmistä? Tuohan on suorastaan yököttävä asenne. Vaikea kuvitella että olisi kummallekaan kovin hyvä kokemus. Jos ei sitten nimenomaan ole itsekäs luonne, joka haluaa omat tarpeensa tyydyttää toiseen. Hyi.

No ei kai kukaan sinua estä pihtaamasta vaikka maailman tappiin. Miksi se sinua yököttää, mitä muut tekevät omissa makkareissaan?

Se, että käytät sanaa "pihdata" kertoo kaiken oleellisen arvomaailmastasi.

Minkäs teet kun mies on muuttunut epähaluttavaksi.

No se nyt on vaan tyhmää panna liikaa.

Aikuinen ihminen pärjää yhden viikonlopun ilman seksiä. Jos tuosta mököttää, niin saattaapa mennä toinenkin viikonloppu ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Täysin eri asia tottakai kysyä vaikkapa, että kokeillaanko saadaanko halusi heräämään. Mutta millainen ihminen haluaa "seksiä", jos toinen ei halua ja väittää rakastavansa tätä toista ihmistä? Tuohan on suorastaan yököttävä asenne. Vaikea kuvitella että olisi kummallekaan kovin hyvä kokemus. Jos ei sitten nimenomaan ole itsekäs luonne, joka haluaa omat tarpeensa tyydyttää toiseen. Hyi.

No ei kai kukaan sinua estä pihtaamasta vaikka maailman tappiin. Miksi se sinua yököttää, mitä muut tekevät omissa makkareissaan?

Se, että käytät sanaa "pihdata" kertoo kaiken oleellisen arvomaailmastasi.

Joopa joo, kun argumentit loppuu alkaa tämän tason keskustelu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Niin, edelleen, tuo on sinun näkemyksesi ja kokemuksesi asiaan. Itse en koe tuota samaa tilannetta noin. Minusta seksi voi ihan hyvin olla samaan aikaan sekä halujen tyydyttämistä toisen puolelta että puhdasta hellyyttä toisen puolelta. Useimmiten tietysti niin että molemmat haluaa, muttei silloinkaan molemmat halua aina täsmälleen yhtä paljon. Toinen voi olla ihan himoissaan ja toinen enemmän meiningillä, että lähdetään nyt sitten mukaan, eiköhän siitä ihan kivaa tule vaikkei nyt niin himotakaan. Saattaa lopulta itsekin innostua. Kun siinä on kuitenkin kaksi aktiivista toimijaa tekemässä toisilleen hyvää, niin en minä tajua mikä siitä toisesta tekee patjan, vaikka himojen määrässä oli alunperin joku epäsuhta.

Uteliaana kysyn, onko sinulla vaikeuksia kunnioittaa puolisosi sanoja "Ei kiitos" yleisestikkin?

Jo on heikko mies jos tuosta sai itkun aikaiseksi.🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Kuinka kävisi jos vaimosi odottaisi rakastelua sinun kanssasi normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään neljä kertaa päivässä? Ei siinä mitään väärää olisi, jos sinä toivoisit yhtä kertaa päivässä, mutta hänelle olisi tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos sinä häntä rakastat, varmasti haluaisit mennä vastaan tässä. Vaimollesi olisi jo vastaantulo se, jos olisitte kolme kertaa päivässä. Useamminkin hänelle kelpaisi, mutta tuo olisi ok.

Mitä luulet, miten pitkään sinulle olisi ok? Jos et aina jaksaisi yhdyntää, tietenkin auttaisit häntä toteuttamaan seksuaalisia tarpeitaan suullasi, käsin ja leluilla. Koska niinhän sinun pitäisi tehdä, jos häntä rakastat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Täysin eri asia tottakai kysyä vaikkapa, että kokeillaanko saadaanko halusi heräämään. Mutta millainen ihminen haluaa "seksiä", jos toinen ei halua ja väittää rakastavansa tätä toista ihmistä? Tuohan on suorastaan yököttävä asenne. Vaikea kuvitella että olisi kummallekaan kovin hyvä kokemus. Jos ei sitten nimenomaan ole itsekäs luonne, joka haluaa omat tarpeensa tyydyttää toiseen. Hyi.

Sen on katsos merkki siitä, että vaimo rakastaa, kun antataa seksiä aina kun mies haluaa. Ja se taas merkki siitä ettei rakasta, jos joskus kieltäytyy ilman miehen mielestä hyvää syytä. Se ei kuulemma ole hyvä syy, ettei sillä kertaa nyt huvita, ei jaksa, on päänsärky, stressi painaa tms. Ne on tekosyitä. Hyväksyttävää syytä ei kukaan mies ole vielä osannut nimetä. Tai ehkä sen, että nainen on kuolemansairas. Mutta silloinkin voi toki ainakin ottaa suihin tai antaa edes käsihoitoa.

No näin ei ole kukaan täällä kyllä sanonut.

Miten?

No eihän sitä huonosta seksistä innostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41945 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?

Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.

Herranjumala jos ei tee mieli seksiä niin ei tee mieli, ei sitä silloin tarvitse toiselle antaa. Ei parisuhde tarkoita sitä että tarvitsisi kokoajan olla valmis harrastamaan seksiä, aina ei vaan tahdo.  Vielä vähemmän tekee mieli jos mies käyttäytyy kuin pikkulapsi niinkuin tässä aloittajan tarinassa.

Kyllähän rakkaus on pohjimmiltaan juuri sitä että halutaan antaa sille toiselle sitä mistä toinen pitää ja mistä toinen saa nautintoa. Jos tämä halu loppuu niin sitten voi alkaa miettiä että mitä se oma rakkaus toista kohtaan oikein käytännössä tarkoittaa. Onko se vain sanoja vai haluaako sitä ihan oikeasti että toisella on hyvä olla?

Ja tämä ei sitten tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä antaa vaan sitä että jos ei enää juurikaan halua ihan omasta halustaan tuottaa toiselle nautintoa niin kannattaa miettiä että miksi näin on.

Ei seksi ole mikään pelkkä nautinto toiselle joka annetaan rakastetulle armolahjana. Seksi jos mikä on kahdenkeskistä. Masturbointi on eri asia.

Et ilmeisesti oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin. Se mitä yritin sanoa on että rakkaus antaa nimenomaan sen oman aidon halun tuottaa toiselle naitintoa. Silloin se on kahdenkeskistä ja molemminpuolista eikä mikään "armolahja". Jos parisuhteesta hiipuu aito pyyteetön halu tuottaa toiselle nautintoa ja hyvää niin siitä rakkaudesta on silloin kadonnut aika paljon.

Minusta on surullista miten moni tuntuu ajattelevan että parisuhtessa ja rakkaudessa on kaikki kunnossa vaikka toisen huomioiminen myös rakkauden teoin tuntuu ihan pakkopullalta ja sitä tehdään vain kun siitä hyödytään mahdollisimman paljon itse eli kun itseä haluttaa kamalasti.

Tuputat seksiä osoituksena rakkaudestasi? Jos toinen ei halua sitä sinun huomiota? Joskus kannattaa myös uskoa, kun toinen sanoo jotain.

En. Et edelleenkään ymmärrä tai halua ymmärtää. Seksi ei ole mikään osoitus rakkaudesta vaan asia jota haluaa aidosti antaa toiselle kun rakastaa. Jos tiedät kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen ja hyvinvoiva niin rakkaudesta sinä tietenkin tuon asian sille kumppanillesi suot. Rakastava ihminen haluaa rakkaansa olevan onnellinen kaikin puolin. Ja sen toteuttaminen tuo myös sille toteuttajalle iloa.

Ihan kuten jos annat lapselle joululahjan jota hän on kovasti toivonut niin myös antaja kokee iloa ja onnea kun voi täyttää toisen toiveen ja tehdä toisen onnelliseksi.

Jos sinä tiedät että kumppanisi tarvitsevan jotain ollakseen onnellinen, niin sinä tietenkin sen hänelle suot. Olethan rakastava ihminen. Tämän toteuttaminen tuo mysös sinulle iloa, eli et vaadi seksiä.

Jokaiselle ihmisellä on tietyt perustarpeet joita hän tarvitsee voidakseen olla täysin onnellinen. Noista asioista ei voi luopua tai ei ole enää onnellinen. Rakastava ihminen ei vaadi toista luopumaan perustarpeistaan eikä sellaista voi rakkauden nimissä edellyttää.

Monille ihmiselle edes kohtuullinen seksielämä on yksi perustarve. 

Toki jos tarpeiteni tyydyttäminen olisi toiselle niin vastenmielistä että hän ei kerta kaikkiaan siihen pystyisi niin silloin en sitä häneltä vaatisi. Mutta silloin rakkaus vaatisi myös luopumaan koko parisuhteesta koska siinä molemminpuolinen rakkaus ei voisi enää toteutua.

Olen samaa mieltä. Ihmisen perustarve on olla harrastamatta vastentahtoista seksiä. Jos toinen haluaa sivuuttaa tämän perustarpeen, niin hän ei enää rakasta.

Kun tuossa tilanteessa rakkaus on selvästikin molemmin puolin loppu niin on parempi lopettaa koko suhde. Ongelmahan onkin siinä että niin moni ajattelee että on ihan ok vaatia toista osapuolta louumaan seksielämästä mutta siltä odotetaan että se parisuhde jatkuisi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta ei se niin toimi. 

Edelleen, jos halu harrastaa seksiä loppuu täysin ja kokee toisen vain vastenmieliseksi niin se ei ole mikään perustarve vaan osoitus siitä että suhteessa on paljon pielessä eikä se rakkauskaan enää niin kukoista.

Tässä ketjussa miehet ovat toitottaneet, että aivan vähintään joka toinen päivä on oltava seksiä tai liitto on ohi. Naisen toivoma 1-2 kertaa viikossa on jostain syystä väärin, miehen tahtoma määrä oikein. Millä perusteella?

Tuolla joku nainen kirjoitti, että hänen miehensä haluaa vain kerran viikossa, nainen itse vähintään joka toinen päivä. Tässä miehet kyllä olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei miestä voi pakottaa jos se pysty ja haluu.

Aika jännää ajattelua

En tiedä kuka uhkasi liiton päättämisellä. Itse en niin tekisi, vaikka mainitsinkin aiemmin odottavani rakastelua vaimoni kanssa normaalina osana avioliittoa ja sen tapahtuvan usein, vähintään joka toinen päivä. Ei siinä mitään väärää olisi, jos vaimoni toivoisi 1-2 krt/vko, mutta on tärkeää, että kumpikaan ei ole puutteessa, joten jos vaimoni minua rakastaa, hän varmasti halua tulla vastaan tässä. Itselleni on jo vastaantulo se, jos ollaan "vain" joka toinen päivä. Useamminkin kelpaisi, mutta tuo on OK. 

Enkä tunnista myöskään mainitsemaasi miesten liikuttavaa yksimielisyyttä tilanteessa, jossa mies ei "pysty ja haluu". Jos vaimoni haluaa minun hellivän häntä, on velvollisuuteni "pitää häntä hyvänä". Eikä ainoastaan velvollisuus, vaan ilo, omasta rakkaastahan on kyse, joten totta kai haluan hänen nauttivan.

 

Minua hieman häiritsee tuo sana helliä, ja pitää hyvänä. Tarkoitatko tyydyttämistä muuten kuin yhdynnällä? Vai tarkoitatko hierontaa ilman happy endingiä, suukottelua, halailua, kainalossa pitämistä? Minulle naisena helliminen ja hyvänä pito on jotakin missä ei ole mitään seksuaalista. Minun mieheni helli minua kun äitini kuoli ja surin, se oli lohduttavaa. Koskettelua ilman seksuaalista virettä. Ja kuitenkin paljon läheisempää kuin minkään tyttökaverin tai sisaruksen kanssa.

En ole se jolle vastasit, mutta tässä yhteydessä epäilen hellimisen tarkoittavan seksiä ilman yhdyntää. Esimerkiksi käsihoitoa. Osa ihmisistä varmaan ajattelee, että seksiä on mahdollista harrastaa niin, että kosketus on toisen puolelta seksuaalista ja toisen puolelta pelkkää hellyyttä. Ajatellaan, että jos sinä käytät kättä ja minä sukuelintä, niin eikö se ole silloin sinulle silittelyä ja minulle seksiä? Molemmat saa mitä haluaa? Eikä siinä, joillain pareilla se kai oikeasti toimiikin näin. Toisia taas tuntuu ällöttävän kaikki seksiin liittyväkin silloin kun ei itse ole halukas, ja silloin ei tietenkään tämäkään toimi.

Toki ihmiset saa tyydyttää toisiaan ihan niin paljon ja niillä tavoilla kuin heille sopii. Eli siis seksuaalinen tyydyttäminen muutenkin kuin yhdynnällä on tietenkin ihan ok ja normaalia, ja on ihanaa jos puolisot haluaa toisilleen näilläkin tavoin nautintoa tuottaa. Mun korvissa vaan sana helliminen on harhaanjohtava tähän toimintaan. Jos mun mies sanoisi että hän haluaa helliä mua, en todellakaan odottaisi seksuaalisia tekoja. Ja jos kaipaan hellimistä ja toinen lähtisi ujuttamaan kättä housuihin, niin hermot menisi rankasti. Ongelmaahan ei tietenkään ole jos molemmilla on sama ajatus siitä, mitä ilmaisulla tarkoitetaan. Keskustelun selkeyden takia vain halusin varmistaa mistä tässä nyt tarkalleen ottaen puhutaan.

Minusta haluttomuuskeskusteluissa on aika yleinen ilmiö, että halukkaammat osapuolet puhuvat seksistä enemmän läheisyyteen viittaavilla termeillä, hämärtävät puheissaan seksin ja muun läheisyyden välistä rajaa ja korostavat seksuaalisuuden merkitystä osana rakkautta. Haluttomat taas saattavat puhua seksistä hyvin rumasti, puhutaan mm. panopuista ja runkkupatjoista jne. Ei toki aina. Varmaan erot kuvastavat osittain sitä miten ihminen näkee seksin ja seksuaalisuuden.

Minä olen välillä ollut haluton ja näen seksin hyvin positiivisena asiana. On sekin yksi läheisyyden muoto, vaikkakin hyvin intiimi. Tai siis sen KUULUISI olla läheisyyden muoto, eikä mitään kylmää ja teknistä elinten kilkattelua yhteen. Se, että joku tietäisi minun olevan haluton ja haluaisi silti harrastaa seksiä kanssani, ei todellakaan tuntuisi rakastavalta läheisyyden osoitukselta, vaan siltä että rakastelun sijaan kaivataan patjaa. Ei kiitos.

No, siinä varmaan yksi näkemysero. Itse en ole ikinä kokenut seksiä rakkaan ihmisen kanssa vastenmielisenä, laimeimmillaankin se on sellaista mukavaa hellyyttä. Minun olisi varmaankin hyvin vaikea käsitellä tilannetta, jossa kumppani kokisi ajatuksen seksistä kanssani niin kauheana, että vertaisi sitä patjana olemiseen.

Ymmärsit väärin. Patjaahan siinä nimenomaan halutaan, jos aletaan vaatimaan halutonta harrastamaan "seksiä", eihän se silloin mitään rakastelua ole vaan omien tarpeiden tyydyttämistä elävään ihmiseen.

Täysin eri asia tottakai kysyä vaikkapa, että kokeillaanko saadaanko halusi heräämään. Mutta millainen ihminen haluaa "seksiä", jos toinen ei halua ja väittää rakastavansa tätä toista ihmistä? Tuohan on suorastaan yököttävä asenne. Vaikea kuvitella että olisi kummallekaan kovin hyvä kokemus. Jos ei sitten nimenomaan ole itsekäs luonne, joka haluaa omat tarpeensa tyydyttää toiseen. Hyi.

No ei kai kukaan sinua estä pihtaamasta vaikka maailman tappiin. Miksi se sinua yököttää, mitä muut tekevät omissa makkareissaan?

Se, että käytät sanaa "pihdata" kertoo kaiken oleellisen arvomaailmastasi.

Joopa joo, kun argumentit loppuu alkaa tämän tason keskustelu...

Oletko sinä pihtari, ellet joka kerta halua tai pysty kun joku keksii pyytää?

Seksi on niin työlästä. Mökille mennään rentoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua myös ärsyttää, jos reissussa tai mökillä pitää kuluttaa aikaa tekemiseen, joka onnistuu kotonakin. Itsekin haluan levätä ja nauttia siitä, etten ole kotona, seksi sellaisessa tilanteessa tuntuu ajan hukalta.

Ajanhukalta???!!!

S on parasta, mitä elämässä on <3 Kaikki muu menee vasta sen jälkeen. Jos aamulla saa, niin sitten jää vaikka meikkaamatta tai aamupala syömättä, kunhan ehtii töihin ajoissa. Ja illalla sen takia saa jäädä yöunet lyhemmiksi.

Mulla olis tullut myös kriisi, jos vkoloppuna ei saisi. Sääliksi käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua myös ärsyttää, jos reissussa tai mökillä pitää kuluttaa aikaa tekemiseen, joka onnistuu kotonakin. Itsekin haluan levätä ja nauttia siitä, etten ole kotona, seksi sellaisessa tilanteessa tuntuu ajan hukalta.

Ajanhukalta???!!!

S on parasta, mitä elämässä on <3 Kaikki muu menee vasta sen jälkeen. Jos aamulla saa, niin sitten jää vaikka meikkaamatta tai aamupala syömättä, kunhan ehtii töihin ajoissa. Ja illalla sen takia saa jäädä yöunet lyhemmiksi.

Mulla olis tullut myös kriisi, jos vkoloppuna ei saisi. Sääliksi käy.

Kaikki muu menee vasta seksin jälkeen?

Toivottavasti teillä ei ole lapsia! 🥺