Miten valitsit oman urasi ja ammattisi

Olin kiinnostunut tutkimuksesta jo pienenä ja ensimmäinen haaveammattini oli professori. Mietin sitten alan sen mukaan, että tienaa riittävästi eli käytännössä oli suunnattava ns. kovalle alalle. Nyt olen sitten aika nuorena proffana tällä alalla ja varsin tyytyväinen elämääni.

Lähdin opiskelemaan kaupallista alaa kun en muutakaan keksinyt. Pärjäsi opinnoissa hyvin, pari päivää ennen valmistumista huomasin työpaikkailmoituksen oppilaitoksen seinällä. Nyt olen ollut 27 v. saman työnantajan palveluksessa ja työnkuvakin on muuttunut huomattavasti painottuen nyt luksustuotteiden myyntiin ja markkinointiin. Kun muita on irtisanottu, olen aina osoittanut uusitumiskykyni ja päässyt eteenpäin.

Ajauduin siihen, vasta paljon yli 20 v.  Kaikki eivät todellakaan tiedä 15 v. mitä tahtovat.

Oikeastaan vain ajauduin. Kouluttauduin ammattiin joka kiinnosti, kunnes koulun edetessä ymmärsin ettei tämä sovi minulle lainkaan. Niin sanotusta lapsuuden haaveelliset kuvat katosivat ja karu todellisuus paljastui. Lisäksi lopulta terveyskään ei kestänyt kyseistä työtä. Jonkin aikaa haahuilin kelan kustantamassa työharjoittelussa muutamissa paikoissa eri duuneja kokeilemassa, kunnes päätin hakea paikalliseen kouluun jonne on helppo päästä kun en muutakaan keksinyt. Sieltä oli kuitenkin moni työllistynyt hyvin, ja niin työllistyin minäkin työharjoittelupaikkaani. Siellä noin periaatteessa olen edelleen. Eri työpiste mutta sama työnantaja. Olen myös löytänyt ajan mittaan sen, millaisesta työstä erityisesti pidän, ja oma työni on sillä sektorilla. Ei juuri sitä parasta, mutta koko ajan hakeudun enemmän ja enemmän toivomaani suuntaan.

Jatkoin isäni jalanjäljissä

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta alaan, ja lisäplussana yksintyöskentely ilman työkavereita tai asiakkaita.

Mitä teet työksesi?

Ihan piti lähtä töihin ihan eri alalle kuin opiskelin. Tuli perhettä jne. oli 90 luvun lama.

Löin vetoa, että pystyn tosi miesten hommaan ja pystyin. 46 v ura urkeni siis puhtaasti vedon luonnillä. 🔨

Tiesin jo yläasteelle mennessäni että haluan työskennellä ruoan parissa. Ravintola-ala kiinnosti, sinne hakeuduin ja hyvin olen uralla edennyt keskijohtoon saakka vastaamaan asiakkuuksien kaikista palveluista.

Kävin nuorena kokeilemassa puutarha-alaa taimitarhalla ihan extempore, olin et ei saakeli jotain kitkemistä ötököiden piirittämänä ja mua ei kukat kiinnosta yhtään.

10 vuotta myöhemmin päädyin työttömänä ja sitä ennen ajelehdittuani kaikenlaisilla aloilla uudestaan puutarha-alalle, niin sehän iskikin ihan satanolla! Kouluttauduin puutarhuriksi heti tuon kauden loputtua, sain saman tien vakityön ja siitä jatko-opiskelin viherrakentajaksi vähän myöhemmin, nyt olen edennyt tiiminvetäjäksi ja tulevaisuudessa aion jatkaa lisää opiskeluja.

En tiedä miten ala ei aluksi iskenyt yhtään, vihasin sitä työkokeilua taimitarhalla, mutta sitten myöhemmin viheralueiden kunnossapidossa tuntui siltä, että tää on mun unelma-ala. Ainut miinus, että palkka aivan surkea vaikka miten kouluttautuisi, alta kahta tonnia brutto.

Puhtaasti kiinnostuksen mukaan. Nuorena kaupallinen ala, sitten opiskelin erästä erikoismyyntialaa, sitten olin sen erikoisalan yrittäjä, sitten opiskelin isännöitsijäksi, ja sen jälkeen opiskelin taas ihan erilaisen erikoisammattitutkinnon ja nyt olen samaa alaa opiskelemassa ammattikorkeassa. Löysin oman alani (luultavasi) vasta nelikymppisenä, mutta eihän sitä tiedä kun 20 vuotta on vielä eläkkeeseen, että onko tämä viimeinen ammatti.

Vanhemmat painostivat korkeakouluun, ja pikkupaikkakunnan silloisen kehnon opinto-ohjauksen perusteella vaihtoehtoisia aloja vaikutti olevan ehkä viisi. :D Joten valitsin sitten sen, joka lukiolaisen silmiin vaikutti vähänkään mielenkiintoiselta ja jonka tiesin työllistävän jokseenkin hyvin.

Aikuisena olen sitten monta kertaa harkinnut alanvaihtoa, mutta eipä ole toistaiseksi löytynyt tämän parempaa.

Lähdin opiskelemaan sitä mikä tuntui omalta ja kiinnosti ja yhä tuntuu omalta alalta 

Ajelehtimalla, sain yks kaks päähänpiston hakea tietotekniikan inssiks. Lukion jälkeen oli mennyt viisi välivuotta kun olin saanut kaksi lasta ja hoitanut niitä. Sit ajattelin, et pitää opiskella. Orientoivien jälkeen päädyin valitsemaan pääaineeksi hyvinvointi- ja terveysteknologian.

Lyhyen työajan perusteella

Tuurilla ja ajautumalla. Koulun valitsin kun oli lähellä, alan sillä, että työllistäisi melko varmasti. Valmistuttuani ajauduin hommiin, missä melkein mikä vain vastaava tekniikan alan koulutus olisi käynyt. No, töitä on ja palkkaa tulee, vaikka ei mikään tavoiteammatti ollutkaan

Ei pitäisi edes kirjoittaa tähän ketjuun, kun olen ihan jossain alkumatkasta työ ja ammatti asioissa ja en ole edes mikään ihan nuori. Sen vuoksi jopa hävettää kirjoittaa mitään. Kävin itse lukion, koska amiksessa ei ollut yhtään kiinnostavaa alaa. Pidän lukemisesta ja lukio meni ihan ok paitsi pari ainetta. Neljä vuotta kävin näiden vaikeuksien vuoksi. Lukiossa kiinnosti erityisesti maantiede ja historia sekä biologia vähän erityisesti luonnonbiologian yms kurssit. Muut aineet itselle melko samantekeviä. Uskonnon perinteet yms kiinnosti vähän, mutta itse ajattelen ns ateistin tavoin joten uskon onkin osalta en kokenut mitään suurempaa kiinnostusta.

Olen lapsesta saakka ollut musiikin, liikunnan sekä taiteen parissa ja harrastanut näitä. En vaan koe olevani mikään hyvä näissä ja tarpeeksi taitava esim piirtämään tai soittamaan, että voisin uraa luoda niiden pariin.

Lukion jälkeen voin huonosti (mm kiusaamisen takia) ja tarvin aikaa toipua. Myöhemmin alkoi kiinnostaa esim puutarha ala. Sen hylkäsin osittain huonon selkäni vuoksi. Ajattelin etten kestä alalla kauaa. Sen jälkeen aloin hakea maantieteen sekä geologian opintoihin. Maantieteeseen hakee melko paljon ja sen hylkäsin. Geologiaan olen hakenut monia kertoja ja ollut lähellä päästä. Tänäkin keväänä kävi näin, että olin 2 varasijalla. Todistus itsellä niin huono etten koskaan voi sillä päästä.

Kuitenkin olen viime vuosina voinut melko huonosti. On ollut esim pahaa unettomuutta. Tosin tietysti moni voi vielä paljon huonomminkin ja typerää ehkä valittaa. Itse olen vaan alkanut miettiä pärjäänkö ja jaksanko sittenkään opiskella niin paljon. Enkku olisi ainakin vaikeuksia tuottava melkein missä alalla vaan. Olen oppinut sitä enemmän nyt, mutta vieläkin vaikeaa. Samoin kaupunkiin muuttaminen ei enää kiinnosta. Näin olen käynyt nyt artesaani koulutusta. Samalla pelkään, että käyn tätäkin turhaan ja en koskaan pysty tästä kunnon amnattia saamaan. En ole niin taitava kuitenkaan. Silti halusin saada ammatin ja en nähnyt muutakaan vaihtoehtoa. Yritän siis saada tämän käytyä loppuun. Sen jälkeen en tiedä mitä tehdä. Siivousalaa kokeilin ja minusta ihan ok työ (ainakin joissakin paikoissa). En vaan haluasi jäädä senkään pariin.

Minua ei kiinnosta palkka juurikaan. En kaipaa kunniaa tai halua edetä esimieheksi. Enkä olla kenenkään pomo. Pidän itsenäisestä työstä. Oikeastaan minua kiinnostaa vaan luonto, maantiede, eri kulttuurit, liikunta jossain määrin, musiikki, taideaineet sekä eläimet. Muiden asioiden kanssa ihan sama ja ne eivät kiinnosta juuri ollenkaan. Tässä yksi ajelehtia ja erakkokin.

Koska en keksinyt muutakaan, tuntui tradenomi sellaiselta yleispätevältä tutkinnolta ihmiselle, joka ei voisi kuvitella olevansa sote-alalla eikä tiedä mitä haluaisi työkseen tehdä. Ihan kivoja töitä olen päässyt tekemään, mutta vieläkin on hakusessa mikä olisi se omin juttuni. Saas nähdä löytyykö ennen eläkeikää. Semmoset 26 vuotta olisi vielä siihen jäljellä :D

Minut kutsuttiin nykyiseen työhöni, koska vaikutin sopivalta henkilöltä. Olen suntio- kiinteistönhoitaja ja tykkään työstäni.

Isäni pakotti.