Miten valitsit oman urasi ja ammattisi

Halusin vaan pelata ja modailla Doomia ja räplätä tietokoneilla niin rupesin muksuna koodaamaan. No nyt ollaan sitten ohjelmistoalan uralla oltu 20v+. Harrastuksesta lähti ihan rahakas ura, ei kai voi valittaa vaikkei ihan kärkipäässä olla, mutta 5500e/kk silti.

Pienessä maalaiskylässä kasvaneena en tiennyt muita hyvin tienaavia kuin paikkakunnan lääkärit ja apteekkarin. Valitsin noista lääkkeen.

Kiinnostus alaa kohtaan heräsi jo yläkoulussa. Käytännönläheinen akateeminen ammatti sopii myös minulle. Pääsee käyttämään sekä aivoja, että hyödyntämään käden taitoja.

Puhtaasti elannon varmistamisen takia. Matala palkka, mutta lähestulkoon varma työllisyys, jos suostuu ihan mihin vaan...

Opiskeluala mielenkiinnon ja pääsykoekirjallisuuden *helppouden* vuoksi, mutta varsinainen ammatti sitten elämän realiteettien perusteella.

Matikka, fysiikka ja kemia olivat minulle koulussa helppoja aineita mutta olin (ja olen edelleen) vähän peruslaiska. Menin opiskelmaan mihin pääsin yo-papereila suoraan v. 1995, eli DI:ksi. Sieltä sitten vahvuuksia seuraten ja mukavuusalueella pysyen töihin joissa sain vähimmällä panostuksella pienintä palkkaa. Tämä on johtanut johtajapositioon teknologiayrityksessä. En ole koskaan erityisemmin suunnitellut uraa enkä pyrkinyt mihinkään tavoitteiseen, olen vaan tarttunut tilaisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Halusin työn, missä tienaan sen verran, että pärjään aina omillani (en tarvitse miehestä elättäjää). Valitsin alan mikä kiinnosti eniten. Päädyin sosionomiksi. En olisi kuvitellut saavani sillä koulutuksella 3960€/kk palkalla olevaa päivätyötä.

siis oletusasetuksena että pienempipalkkaisen elättää mies? 

Sehän kävi tuo työ uran alku et kansakoulun jälkeen 16 vuotiaana tehtaale kartonkikoneelle kolmivuoro hommiin telapojaksi tuohon aikaan sai 16 vuotias tehdä kolmivuoroa työministeriön luvalla no piti olla vaan kesätyö mut armeija aika pois lukien työura kesti 40 vuotta koko ajan kolmivuoro työtä josta pidin päivätöihin ois ollu aikonaan mahdollisuus mutta ei ollu miun juttu se klo 7-16 vuorotyö oli paljon mukavampaa mut sitten 40 työvuoden jälkeen sairaus keskeytti työt ja nyt ollaan eläkeukkkona

Ai loisimisen. Se tuli veren perintönä

Kaupallinen ala kiinnosti jo lapsena. Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan merkonomiksi ja suoritin samalla yo-tutkinnon (kaksoistutkinto). Jatkoin opintoja tämän jälkeen vielä tradenomiksi.

Valmistumisen jälkeen olen ollut töissä mm. pankissa ja tilitoimistossa. Nyt viimeiset 9 vuotta valtiolla asiakaspalvelutehtävissä.

Hain lääkikseen äidin suosituksesta: olin lukenut ja tykännyt pitkästä matikasta ja kemiasta. Lääkiksen jälkeen homma on ollut yhtä ajautumista, oon lähtenyt erikoistumaan sille alalle jossa on aidosti kivaa ja hyvät työkaverit.

Vanhempieni nalkutuksen perusteella. Kauheaa kirjoittaa, mutta niin kävi. "Vanhempieni toiveuralla" olen ollut vuosikymmeniä, mutta kai siinä on ollut jotain hyvääkin, kun en ole lopettanut vielä.

Paremminkin olisi voinut ehkä käydä kuitenkin. En vaan uskaltanut lähteä "seikkailemaan".

En ole koskaan löytänyt sitä "omaa juttua", jotain mihin olisi ns. palava kiinnostus ja halu oppia kaikki.

"Ihan OK" vakituisissa hommissa ollut nyt yhtäjaksoisesti 10 vuotta, mutta aina välillä tarve tai halu enemmästä, "paremmasta" nostaa päätään. Aina kun alan miettimään jatko-opiskelua, aivoni sanovat etten olisi tämän onnellisempi vaikka saisin ~1000-2000€ lisää bruttona ja homma jää ajatuksen tasolle. En sitten tiedä.

Halusin matkustaa paljon ja ihailin pienempänä ruotsinlaivoilla orkestereita. Lisäksi tykkään nukkua pitkään ja teen töitä mieluiten illalla ja yöllä. Siksi olen keikkamuusikko nykyään. Kivana lisäbonuksena töissä saa olla pienessä hiprakassa ja tilaajat yleensä takahuoneeseen tuovatkin hieman viiniä bändiä varten. Vaikea keksiä mukavampaa työtä, vaikka kovin rahakasta tällainen rivimuusikon perusduuni ei olekaan.

Suurimmalle osalle ammatti lankeaa sattuman oikusta, tai se valitaan heille., mitään omaa vapaata tahtoa pääsee "käyttämään" harva.

Kiinnostus luonnosta syntyi jo lapsena. Lukion aikana alkoi muodostua kiinnostus ympäristöongelmiin. Tuli biologi, väittelin ja suuntauduin hallintoon. Sillä tiellä, valintoihin tyytyväisenä.

valitsin ammattini kiinnostukseni mukaan mut ura ei vielä oo mikään hääppöinen,että näin. Ammatti on kyllä yhä se omin :) että ei oo ollu ajatusta vaihtaa tai tullu mieleen, mitä muuta vois tehdä.

Työtapaturman kautta firman lakimies puhui järkeä, että älä jää tuohon vaan mene kauppaopistoon. Tein niin ja päädyin moninaisten erilaisten toimistöiden ja irtisanomisen kautta lisäkoulutukseen ja edelleen toimistossa, mutta sellaisessa työssä, josta tykkään.

Aluksi oli vain pakko saada töitä.

Koulu kun loppui ja täytin 16 vuotta sain töitä.

Ala kiinnosti mutta palkkaus oli myöhemmin syy alan vaihtoon.

Uusi työpaikka ja ura nostivat palkkaa hyvin ja viihdyin siellä hyvin.

Lisä ansioita hankin uudella alalla, josta laman seurauksena tuli pakko. En siis valinnut alaa palkan tai kiinnostuksen takia mutta se sopi muuten kuvaan hyvin.

Siitä tuli sitten 20 vuodeksi työni ja myös yrittäjäksi johtanut ammatti. Kehitin ym työtäni koko ajan ja lopulta lopetin sen kokonaan. Opin paljon ja halusin tehdä myös paljon muuta.

Hankin uuden ammatin työttömänä ollessani ja pidin siitä. Sitten tuli 2022 taas yt neuvottelut ja työt loppuivat. Alalla on töitä mutta ikä taitaa olla nyt suurin este saamisessa.

Vuoden alussa hankin vielä yhden ammattin joka ei kiinnosta yhtään ja ajattelin sen avaavan mahdollisuuksia yhteen toiseen tehtävään josta olin kiinnostunut. Ei se tuottanut tulosta lainkaan. Nyt vain tehtaillaan työhakemuksia ja odotellaan saako mitään työtä.

Unelma ammattia en ole vielä toteuttanut. Se vaatii paljon osaamista ja pääomaa johon ei ole mahdollisuutta nyt.

Suunnittelu ja kehitys sekä ongelmien ratkaiseminen sekä talousasiat on hallussa joten voisin perustaa uuden yrityksen ja siten hyödyntää kaikkea osaamistani siinä. Ongelmana on kuitenkin yhteiskunta. Täällä viedään tuhkatkin pesästä kateuden takia. Kokemusta on. Yrittäjä on lainsuojaton Suomessa. Byrokraatit ei pärjäisi omillaan päivääkään ja suojatyössä he tekevät elämästä helvettiä muille.

Järjestäytynyt rikollisuus viranomaisten toiminnassa ei ole tutkimuksia tehty koskaan ja seuraukset on pahoinvointi yhteiskunta Suomi.

Lastenkodissa kasvaneena pärjäisin paremmin kuin moni muu. Ilman tukiverkostoja ym. Sekös niitä v***taa paljon. Eikä ihme. Heidän toimet ei kestäisi tutkimuksia joita olen tehnyt harrastuksena heidän toimistaan.

Ei se ole unelma harrastus mutta aika kuluu paremmin töitä odotellessa.

Pakon edessä on tehtävä jotain ammatilla tai työllä ei ole väliä.

Ei työstä tarvitse pitää.

Orjana on vain palkan takia sitä tehnyt.

Ajautuuhan ihmiset aloille, joissa he eivät sitä osaa ja motivaatio on vain oman talouden ja palkan varmuus.

Muuten he tekevät rutiinilla tehtävänsä ilman mielenkiintoa.

Unelma työtä tuskin on monella kuitenkaan.

Onhan se usein pakkopullaa tehdä väärin mutta se on maan tapa ainakin valtiolla.

Salata väärinkäytöksiä valheilla.