Miten valitsit oman urasi ja ammattisi

Ensimmäisen alan "valitsin" siten, että se oli yksi harvoista aloista mihin mun keskiarvolla pääsi opiskelemaan. Aikuisopiskelijana sitten myöhemmin valitsin alan mielenkiinnon perusteella (Insinööri)

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi edes kirjoittaa tähän ketjuun, kun olen ihan jossain alkumatkasta työ ja ammatti asioissa ja en ole edes mikään ihan nuori. Sen vuoksi jopa hävettää kirjoittaa mitään. Kävin itse lukion, koska amiksessa ei ollut yhtään kiinnostavaa alaa. Pidän lukemisesta ja lukio meni ihan ok paitsi pari ainetta. Neljä vuotta kävin näiden vaikeuksien vuoksi. Lukiossa kiinnosti erityisesti maantiede ja historia sekä biologia vähän erityisesti luonnonbiologian yms kurssit. Muut aineet itselle melko samantekeviä. Uskonnon perinteet yms kiinnosti vähän, mutta itse ajattelen ns ateistin tavoin joten uskon onkin osalta en kokenut mitään suurempaa kiinnostusta.

Olen lapsesta saakka ollut musiikin, liikunnan sekä taiteen parissa ja harrastanut näitä. En vaan koe olevani mikään hyvä näissä ja tarpeeksi taitava esim piirtämään tai soittamaan, että voisin uraa luoda niiden pariin.

Lukion jälkeen voin huonosti (mm kiusaamisen takia) ja tarvin aikaa toipua. Myöhemmin alkoi kiinnostaa esim puutarha ala. Sen hylkäsin osittain huonon selkäni vuoksi. Ajattelin etten kestä alalla kauaa. Sen jälkeen aloin hakea maantieteen sekä geologian opintoihin. Maantieteeseen hakee melko paljon ja sen hylkäsin. Geologiaan olen hakenut monia kertoja ja ollut lähellä päästä. Tänäkin keväänä kävi näin, että olin 2 varasijalla. Todistus itsellä niin huono etten koskaan voi sillä päästä.

Kuitenkin olen viime vuosina voinut melko huonosti. On ollut esim pahaa unettomuutta. Tosin tietysti moni voi vielä paljon huonomminkin ja typerää ehkä valittaa. Itse olen vaan alkanut miettiä pärjäänkö ja jaksanko sittenkään opiskella niin paljon. Enkku olisi ainakin vaikeuksia tuottava melkein missä alalla vaan. Olen oppinut sitä enemmän nyt, mutta vieläkin vaikeaa. Samoin kaupunkiin muuttaminen ei enää kiinnosta. Näin olen käynyt nyt artesaani koulutusta. Samalla pelkään, että käyn tätäkin turhaan ja en koskaan pysty tästä kunnon amnattia saamaan. En ole niin taitava kuitenkaan. Silti halusin saada ammatin ja en nähnyt muutakaan vaihtoehtoa. Yritän siis saada tämän käytyä loppuun. Sen jälkeen en tiedä mitä tehdä. Siivousalaa kokeilin ja minusta ihan ok työ (ainakin joissakin paikoissa). En vaan haluasi jäädä senkään pariin.

Minua ei kiinnosta palkka juurikaan. En kaipaa kunniaa tai halua edetä esimieheksi. Enkä olla kenenkään pomo. Pidän itsenäisestä työstä. Oikeastaan minua kiinnostaa vaan luonto, maantiede, eri kulttuurit, liikunta jossain määrin, musiikki, taideaineet sekä eläimet. Muiden asioiden kanssa ihan sama ja ne eivät kiinnosta juuri ollenkaan. Tässä yksi ajelehtia ja erakkokin.

Tykkäsin tarinastasi. Minusta on aika tavallista, että eri ammatteihin ja työpaikkoihin ajaudutaan vähän sattumankin kautta. Täällä on ihmetelty, miten 15v ei muka tiedä, mitä haluaa isona tehdä... veikkaisin, että suurin osa ei tiedä. Sit pitäis esim lukiossa valita tulevia opintoja tukevia aineita, vaikkei olis aavistustakaan. Itse laiskuuttani valitsin alimman mahdollisen opppiainemäärän. Kun ei siis ollut aavistustakaan, mistä aineista hyötyisin... sitten joskus. Lukioonkin menin, kun en muuta keksinyt.

Hohhoijaa

En osaisi varmaan paremmin valita vieläkään.

N61

En tiedä vielä keski-ikäisenäkään mikä haluaisin olla isona. Sitä vain tuli otettua jotain paskahommia kun opiskelut eivät maistuneet ja sitten on kokemuksen myötä noussut samalla alalla pikkuhiljaa parempiin hommiin. Tässä sitä nyt ollaan, kun jotain täytyy elannon eteen tehdä.

työkkäri pakotti, tää on vähän ku pakkoavioliitto, no pidän huolen, että laatu on myös sen mukaista, potkuthan olisi palkinto

Olin aina tykännyt hiisata ja puuhailla noiden kasvien kanssa joten lopetin yliopisto-opinnot ja lähdin opiskelemaan puutarhuriksi. Töitä on riittänyt kohta 20 vuotta ja olen tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

valitsen ammattini palkan pohjalta mutta ensin pitää saada joku toinen ammatti mistä saisi riittävästi palkkaa koulutukseen.

Mielestäni kannattaa tähdätä aina siihen, jota oikeasti haluaa tehdä. Rakennusinsinööri ei ole puuseppä. Moni ajattelee, että alkaa tekemään jotain unelmaa liippaavaa. Ei se mene niin.

Hmm.

Jostain se on elintulokin revittävä. Kyllä puusepän hommia voi harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi edes kirjoittaa tähän ketjuun, kun olen ihan jossain alkumatkasta työ ja ammatti asioissa ja en ole edes mikään ihan nuori. Sen vuoksi jopa hävettää kirjoittaa mitään. Kävin itse lukion, koska amiksessa ei ollut yhtään kiinnostavaa alaa. Pidän lukemisesta ja lukio meni ihan ok paitsi pari ainetta. Neljä vuotta kävin näiden vaikeuksien vuoksi. Lukiossa kiinnosti erityisesti maantiede ja historia sekä biologia vähän erityisesti luonnonbiologian yms kurssit. Muut aineet itselle melko samantekeviä. Uskonnon perinteet yms kiinnosti vähän, mutta itse ajattelen ns ateistin tavoin joten uskon onkin osalta en kokenut mitään suurempaa kiinnostusta.

Olen lapsesta saakka ollut musiikin, liikunnan sekä taiteen parissa ja harrastanut näitä. En vaan koe olevani mikään hyvä näissä ja tarpeeksi taitava esim piirtämään tai soittamaan, että voisin uraa luoda niiden pariin.

Lukion jälkeen voin huonosti (mm kiusaamisen takia) ja tarvin aikaa toipua. Myöhemmin alkoi kiinnostaa esim puutarha ala. Sen hylkäsin osittain huonon selkäni vuoksi. Ajattelin etten kestä alalla kauaa. Sen jälkeen aloin hakea maantieteen sekä geologian opintoihin. Maantieteeseen hakee melko paljon ja sen hylkäsin. Geologiaan olen hakenut monia kertoja ja ollut lähellä päästä. Tänäkin keväänä kävi näin, että olin 2 varasijalla. Todistus itsellä niin huono etten koskaan voi sillä päästä.

Kuitenkin olen viime vuosina voinut melko huonosti. On ollut esim pahaa unettomuutta. Tosin tietysti moni voi vielä paljon huonomminkin ja typerää ehkä valittaa. Itse olen vaan alkanut miettiä pärjäänkö ja jaksanko sittenkään opiskella niin paljon. Enkku olisi ainakin vaikeuksia tuottava melkein missä alalla vaan. Olen oppinut sitä enemmän nyt, mutta vieläkin vaikeaa. Samoin kaupunkiin muuttaminen ei enää kiinnosta. Näin olen käynyt nyt artesaani koulutusta. Samalla pelkään, että käyn tätäkin turhaan ja en koskaan pysty tästä kunnon amnattia saamaan. En ole niin taitava kuitenkaan. Silti halusin saada ammatin ja en nähnyt muutakaan vaihtoehtoa. Yritän siis saada tämän käytyä loppuun. Sen jälkeen en tiedä mitä tehdä. Siivousalaa kokeilin ja minusta ihan ok työ (ainakin joissakin paikoissa). En vaan haluasi jäädä senkään pariin.

Minua ei kiinnosta palkka juurikaan. En kaipaa kunniaa tai halua edetä esimieheksi. Enkä olla kenenkään pomo. Pidän itsenäisestä työstä. Oikeastaan minua kiinnostaa vaan luonto, maantiede, eri kulttuurit, liikunta jossain määrin, musiikki, taideaineet sekä eläimet. Muiden asioiden kanssa ihan sama ja ne eivät kiinnosta juuri ollenkaan. Tässä yksi ajelehtia ja erakkokin.

Tykkäsin tarinastasi. Minusta on aika tavallista, että eri ammatteihin ja työpaikkoihin ajaudutaan vähän sattumankin kautta. Täällä on ihmetelty, miten 15v ei muka tiedä, mitä haluaa isona tehdä... veikkaisin, että suurin osa ei tiedä. Sit pitäis esim lukiossa valita tulevia opintoja tukevia aineita, vaikkei olis aavistustakaan. Itse laiskuuttani valitsin alimman mahdollisen opppiainemäärän. Kun ei siis ollut aavistustakaan, mistä aineista hyötyisin... sitten joskus. Lukioonkin menin, kun en muuta keksinyt.

Hohhoijaa

En osaisi varmaan paremmin valita vieläkään.

N61

Ihailen ihmisiä, joilla on jo nuoresta pitäen palo jotain alaa tai asiaa kohtaa. Oli se sitten historiaa, taidetta, eläinrakkautta, ihan mitä tahansa. Tykkään itse monista asioista, mutta en ole erityisen lahjakas missään eikä mikään ole selvästi ylitse muiden. Siksi on mieletöntä nähdä nuoria, jotka ovat jo todella hyviä harrastuksessaan ja josta voisi ehkä tulla jopa ammatti. Vähän toki myös kadehdin, olisihan se hienoa jos itsekin olisi jossain yhtä hyvä :)

Aikas monta puutarhuria täällä - hyvä me🍀

En valinnut mitenkään vaan menin ekaan työpaikkaan johon pääsin. Ammatinvalintaan ei siis kukaan tarjonnut aikanaan minkäänlaista apua vaan lähinnä päinvastoin jokaista haaveammattia/kiinnostuksen kohdetta vain vähäteltiin/naureskeltiin niin omien vanhempien kuin oponkin toimesta. Se oli joko lukio (niille joiden vanhemmatkin oli "parempaa" väkeä), amis heille jotka tiesi haluavansa vaikkapa kampaajaksi tai autonkorjaajaksi ja muille sitten ei oikein ohjeistettu mitään vaan heidän oletettiin työllistyvän kenen mihinkin asenteella kyllä työ tekijäänsä opettaa. Pääasia että saa jonkun työpaikan.

Ja tämä siis oli kauan ennen internettiä eli tietoa eri ammateista ei edes oikein saanut vaan sitä oli aikuisten antaman infon varassa. Ja tietenkin nuorena siihen myös uskoi, että aikuiset tietää paremmin eikä edes osannut kyseenalaistaa mitään vaan se oli ihan päivänselvä valinta että yläasteen jälkeen mennään töihin sinne minne päästään ja siitä se työura sitten alkaa.

Ei se todellisuudessa sitten mennytkään ihan niin. Lisäksi kiinnostus näitä ns pskahommia kohtaan tuli täyteen jo vissiin parikymppisenä, mutta niin vaan sitä ei vakipaikasta enää lähdettykään vaikka tietenkin näin jälkikäteen ajateltuna sitä olisi pitänyt. Ei sitä vaan silloin tiennyt sen enempää kuin 5 vuotta aiemminkaan, että itsekin saisi/voisi opiskella jonkun ammatin ja etenkään kun ne vaihtoehdot jotka tiesi ei kiinnostanut yhtään sen enempää kuin se vakityökään. Sitä vaan luotti, että kyllä tämä tästä ja paistaa se aurinko vielä risukasaankin.

Harmittaa, että elämä meni näin ja nuo aiemmat duunit on saaneet aikaan myös erilaista terveysmurhetta jotka vaikuttaa ihan kaikkeen liikkumisesta lähtien. Itsestä olisi oikeasti ollut niin paljon enempään kun vaan joku olisi ohjannut ja neuvonut aikoinaan.

Vanhempani käytännössä valitsivat sen minulle. Olen heille kiitollinen, sillä olen nyt helpossa ja hyväpalkkaisessa työssä. Typeränä teininä olisin voinut sortua ties mihin haihatteluihin. 

Insinöörit ovat runkkareita.

Olen tämän elämän aikana jo kolme kertaa kouluttautunut työvoimapula alalle. Työttömyys jaksot ovat olleet lyhyitä. Itse haen töistä ainoastaa rahaa, elämykset hankin vapaa ajalla.

Lähti harrastuksesta.

Peruskoulutus alalle ->

Töitä tehden, aina lisää oppien ->

Muutaman kerran vaihtanut työpaikkaa ->

Isossa kuvassa oman alani top 500 Suomessa, tarkennettuna top 20 kun katsotaan toimialatuntemusta.

Mä niin kovasti olisin halunnut olla joku taiteilija. Äitini oli taidemaalari ja sellaista elämää halusin. Ettei tarvi tehdä 8-16, ja jo se koko luova prosessi kiehtoi minua. Että elää sillä mikä tulee spontaanisti "sielusta", ilmaisten samalla itseään (tosin äiti teki paljon myös tilaustöitä, eikä se silloin toki ole puhtaasti vapaata itseilmaisua). Tiesin ettei mulla ole lahjoja kuvataiteeseen aika nuorena, mutta ajattelin että voisi olla musiikkiin tai kirjallisuuteen. Mutta: olin aina liian laiska, aloitin opettelemaan soittimia ja lopetin kun kyllästyin tai olisi pitänyt oikeasti alkaa harjoitella eikä käydä vaan soittotunneilla. Kirjoittamistakaan ei vaan tullut tehtyä vaikka kovasti olin vakuuttunut että kirjailija minusta voisi tulla ja fantasioin olevani tunnettu älykkönä pidetty kirjailija jonka kirjoja on käännetty monille kielille ja joka rennosti kirjailee viinilasi kourassa jossain Garda-järven rantamaisemissa ylellisten puitteiden ympäröimänä. Äiti palautti maan pinnalle ja sanoi, että rakastat ajatusta rikkaudesta ja kuuluisuudesta etkä kirjailijuudesta, koska jos rakastaisit kirjoittamista, sinä kirjoittaisit, intohimosta ja sisäisestä pakosta. Kuten hänkin oli piirtänyt ja maalannut jo lapsesta asti. 

Näin kun tylysti minun taiteilijaelämähaaveeni kärsivät kolhuja, valitsin vaan jotain, kun mikään ei kiinnostanut. Opiskelin laboratoriohoitajaksi ja olin sairaalan näytteenotossa töissä vuosia. Työ tuntui kuitenkin liian monotoniselta ja tylsältä. Halusin yliopistoon. Opiskelin fysiikasta maisterintutkinnon, mutta päivääkään en ole sen alan työtä tehnyt, päädyin koodaamaan jo kesken opintojen ja koodarina olen itseni elättänyt jo yli 10 vuotta.

sillen että "voi prkl, nytkö tässä pitäis jotaki osata valita?"

Ensihoitoon eksyin, ei oikein mikään muu kiinnostanut silloin noin parikymmentä vuotta sitten.

Nykyään tämä on kuulemma mediaseksikäs ala..... No, ei täällä moni kauan pysy, kun keikat on mummokyytejä enimmäkseen, eikä niitä elvytyksiä ja kolareita. Aika vääristyneen kuvan on moni saanut alasta. Lähtevät sitten muutaman vuoden kuluessa toisaalle tai pois hoitoalalta. Harva jää enää kymmeniksi vuosiksi.

Koko hoitoala on kaaoksessa enkä itse suosittele hoitoalaa kenellekään, menkää fiksumpiin töihin.

Olen panimossa töissä. Pidän oluesta.

Ensimmäiselle alalle päädyin, koska en uskaltanut lähteä tavoittelemaan unelma-ammattiani (oletin olevani liian tyhmä, liian laiska, en osaa tarpeeksi matematiikkaa jne..). Lähdin sitten opiskelemaan kaupalliselle puolelle, vaikka olin aina jotenkin kokenut sen vastenmielisenä - tiesin kuitenkin, että sieltä on mahdollisuus monenlaisiin työtehtäviin ja ihan hyvään palkkaukseenkin.

Löysin kaikkien vastenmielisten työvaihtoehtojen välistä itseäni kiinnostavan tehtäväkentän, jota jaksoin tahkota kymmenisen vuotta, kunnes sekin rupesi maistumaan puulta ja samalla tuntui etten pääse käyttämään aivojani ja oppimaan ja kehittymään enää lainkaan. Lähdin sitten yli 30-vuotiaana tavoittelemaan tätä unelma-ammattiani, ja useamman vuoden pääsykoetahkoamisen jälkeen pääsin sisään yliopistoon ja tekemään totaalista uramuutosta.

Nyt vielä vähän opintoja jäljellä, mutta tulevaisuudessa ei tule olemaan töistä tai rahastakaan pulaa. Unelma-ammattini kun sattui olemaan lääkäri.

menin 18 vuotta sitten valmistumiseni jälkeen ihan eri alan kesätöihin ja niiden aikana aukesi vakipaikka jonka sain. sille tielle jäin. päivääkään en ole koulutukseni mukaisia töitä tehnyt

Vietin lukion lopuilla pidempiä aikoja sairaalassa ja pääsin seuraamaan sairaanhoitajien arkea siis hyvinkin läheltä. Työ tuntui olevan kaikkea mitä toivoin : merkityksellistä, monipuolista ja sosiaalista. Töitäkin tulisi riittämään. Olin lisäksi ollut jo valmiiksi kiinnostunut mm. terveydestä, kemiasta ja biologiasta. Kaksi jälkimmäistä olin tuolloin jo kirjoittanutkin.

Sote-alalla työskennellyt äitini ei varsinaisesti kannustanut alalle hakemaan, mutta sydän veti sitten tänne.