Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole parjatumpi kuin nykyäiti. Ihan vapaata riistaa. Jokainen saa haukkua, tehdä johtopäätöksiä ja länkyttää. Joka päivä media täynnä ohjeita miten tehdä aina vaan täydellisemmin.

Suurimpia haukkujien joukkoja on eläköityneet isovanhemmat. Isoisät ja isoäidit.

Kun mikään ei riitä.

Lueppas nyt vaikka tämä ketju tai mikä tahansa ketju jossa on aiheena anoppi ja miniä, ja tule sitten kertomaan kumpiako haukutaan enemmän.

Anoppeja ei solvata aivan jatkuvasti valtamediassa tai heille jaella jatkuvasti julkisesti ohjeita siitä miten ollaan parempia anoppeja.

Miniöillä ei ole omaa virallista etujärjestöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Sinä ja sun uff-laatikkos. Tosi kiva pienten lasten kanssa taaperrella milloin minkäkin keräyksen perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan ole sama asia kuin aloittajan kohdalla, mutta itse vuosikausia kotiäitinä olleena puhun usein itsestäni kolmannessa persoonassa tyyliin "äiti auttaa, äiti tekee, kuuntele äitiä" jne. Helposti tulee sanottua esim. naapurin lapsellekin välillä näin, vaikka tietysti heti korjaan että eikun nyt taisin sanoa vähän väärin.

Kun 90% ajasta olet ympärillä oleville ihmisille äiti, niin se rooli leviää puheessa välillä myös siihen 10% kun näet muitakin ihmisiä, kuin omia lapsia.

Eihän se mummoikäinen nainen ole vuosikausiin ollut enää kenellekään mikään kotiäiti 24/7.

Hyvin voi olla ollut, ei kaikki tee kahta lasta 2-3 vuoden ikäerolla ja ole mummoja eka kertaa joskus kuusikymppisenä. Ei se nyt ihan yleistä ole että kuopuksen ja ekan lapsenlapsen ikäero on pieni, mutta ei mitenkään tavatontakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei hemmetti mikä muoti-ilmiö tuosta narsisti diagnoosista on tullut. Tuntuu että joka toisen avmamman mies tai anoppi on narsisti :D

Oon satavarma että kissani on narsisti. Manipuloi mua jatkuvasti, usein en edes huomaa sitä kuin vasta jälkeenpäin! Todella taitava siinä. Osaako eläinlääkäri auttaa vai pitääkö viedä bsykiaktrille?

Ja ei, en aio jättää tuota sikaa ennen kuin olen edes yrittänyt pelastaa suhteemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Sinä ja sun uff-laatikkos. Tosi kiva pienten lasten kanssa taaperrella milloin minkäkin keräyksen perässä.

Kai te kaupasda käytte. Joka kaupan pihassahan on uff -tai kontti- tai fida- laatikkosiinä se menee kärryissä, repussa tai kädessä kuin kauppaostokset kotiin päin.

Ja jos on anoppi, ehkä se mieskin on kuvioissa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Sinä ja sun uff-laatikkos. Tosi kiva pienten lasten kanssa taaperrella milloin minkäkin keräyksen perässä.

Kai te kaupasda käytte. Joka kaupan pihassahan on uff -tai kontti- tai fida- laatikkosiinä se menee kärryissä, repussa tai kädessä kuin kauppaostokset kotiin päin.

Ja jos on anoppi, ehkä se mieskin on kuvioissa ?

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Sinä ja sun uff-laatikkos. Tosi kiva pienten lasten kanssa taaperrella milloin minkäkin keräyksen perässä.

Kai te kaupasda käytte. Joka kaupan pihassahan on uff -tai kontti- tai fida- laatikkosiinä se menee kärryissä, repussa tai kädessä kuin kauppaostokset kotiin päin.

Ja jos on anoppi, ehkä se mieskin on kuvioissa ?

Ei ole. Ja sitä kuskattavaa on muutakin, mm muovit, kartongit jne.

Ja koska huono äiti käyttää rattaita, kuten mediassa anopit länkyttää, ei käsiä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Otaksut väärin. Taloudellinen tilanne on ihan hyvä, vaikka tili ei ole vielä täynnä. Verhot saan uusittua tarvittaessa ilman, että perheen tarvitsee nähdä nälkää.

Ei tuo anoppi halua/halunnut auttaa, vaan kontrolloida meidän kodin sisustusta. Anoppi ei tykkää, kun tykkään vaaleasta ja pikkunätistä. Anoppi haluaa, että kaikki on ruskeaa. Hän ei meillä asu, mutta silti mun sisustustyyli häntä on kovasti kynsittänyt.

Ihan varmasti uffin laatikkoon toivotaan tavaraa, joka ei mene normaalilla kirppiksellä kaupaksi. Olisivat vieneet ne rievut suoraan sinne, ei mun koti ole uffin välivarasto.

Nuo verhot on tositarina. En mäkään sitä uskonut, ennen kuin koin sen itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Sinä ja sun uff-laatikkos. Tosi kiva pienten lasten kanssa taaperrella milloin minkäkin keräyksen perässä.

Kai te kaupasda käytte. Joka kaupan pihassahan on uff -tai kontti- tai fida- laatikkosiinä se menee kärryissä, repussa tai kädessä kuin kauppaostokset kotiin päin.

Ja jos on anoppi, ehkä se mieskin on kuvioissa ?

Ei ole.

Käyn kahdessa lähikaupassa 1- 2 km päässä, molemmissa on hyvät kierrätyslaatikot joka lähtöön. Jopa muoville vaikkei se vielä kuulu kaupungin kerrostalojen lajitteluun.

1,5 kmn päässä ent. " Ostoskeskus" , r - kioskissa on posti, pieni k-kauppa, parkkiksella lajittelulaatikot.

Kaikissa orismoissa, citymarketeissa on myös hyvät lajittelupisteet, ulkona vaatekeräykset yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Otaksut väärin. Taloudellinen tilanne on ihan hyvä, vaikka tili ei ole vielä täynnä. Verhot saan uusittua tarvittaessa ilman, että perheen tarvitsee nähdä nälkää.

Ei tuo anoppi halua/halunnut auttaa, vaan kontrolloida meidän kodin sisustusta. Anoppi ei tykkää, kun tykkään vaaleasta ja pikkunätistä. Anoppi haluaa, että kaikki on ruskeaa. Hän ei meillä asu, mutta silti mun sisustustyyli häntä on kovasti kynsittänyt.

Ihan varmasti uffin laatikkoon toivotaan tavaraa, joka ei mene normaalilla kirppiksellä kaupaksi. Olisivat vieneet ne rievut suoraan sinne, ei mun koti ole uffin välivarasto.

Nuo verhot on tositarina. En mäkään sitä uskonut, ennen kuin koin sen itse.

Minulla on myös anoppi joka ei hyväksy sitä että kodissamme on keveitä kalusteita ja vaaleat värit.

Ruskeaa tunkee ovista ja ikkunoista. Ruskeita verhoja, ruskeita tyynyjä, ruskeita lakanoita, valtavia ruskeita ruskatauluja, ruskeaa taidelasia, ruskeita mattoja, ruskeita astioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Sinä ja sun uff-laatikkos. Tosi kiva pienten lasten kanssa taaperrella milloin minkäkin keräyksen perässä.

Kai te kaupasda käytte. Joka kaupan pihassahan on uff -tai kontti- tai fida- laatikkosiinä se menee kärryissä, repussa tai kädessä kuin kauppaostokset kotiin päin.

Ja jos on anoppi, ehkä se mieskin on kuvioissa ?

Ei ole.

Käyn kahdessa lähikaupassa 1- 2 km päässä, molemmissa on hyvät kierrätyslaatikot joka lähtöön. Jopa muoville vaikkei se vielä kuulu kaupungin kerrostalojen lajitteluun.

1,5 kmn päässä ent. " Ostoskeskus" , r - kioskissa on posti, pieni k-kauppa, parkkiksella lajittelulaatikot.

Kaikissa orismoissa, citymarketeissa on myös hyvät lajittelupisteet, ulkona vaatekeräykset yms.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Otaksut väärin. Taloudellinen tilanne on ihan hyvä, vaikka tili ei ole vielä täynnä. Verhot saan uusittua tarvittaessa ilman, että perheen tarvitsee nähdä nälkää.

Ei tuo anoppi halua/halunnut auttaa, vaan kontrolloida meidän kodin sisustusta. Anoppi ei tykkää, kun tykkään vaaleasta ja pikkunätistä. Anoppi haluaa, että kaikki on ruskeaa. Hän ei meillä asu, mutta silti mun sisustustyyli häntä on kovasti kynsittänyt.

Ihan varmasti uffin laatikkoon toivotaan tavaraa, joka ei mene normaalilla kirppiksellä kaupaksi. Olisivat vieneet ne rievut suoraan sinne, ei mun koti ole uffin välivarasto.

Nuo verhot on tositarina. En mäkään sitä uskonut, ennen kuin koin sen itse.

No herran tähden, työnnä roskikseen sitten. Älä aikuinen ihminen ole noin avuton.

Miten ihmeessä teillä alunperin anopit häärää, se ei millään sovi minun kokemuksiini sukulaispiireistä tai omastakaan.

Mun miniät ei haulu mun 70- lukulaista sisustysta ja minä hymisen kehuen jos he näyttävät jotain uutta kodissaan.

Klassiset jutut lehdistä poimittuina ovat huvittavia. "Anopin verhot", heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Sinä ja sun uff-laatikkos. Tosi kiva pienten lasten kanssa taaperrella milloin minkäkin keräyksen perässä.

Kai te kaupasda käytte. Joka kaupan pihassahan on uff -tai kontti- tai fida- laatikkosiinä se menee kärryissä, repussa tai kädessä kuin kauppaostokset kotiin päin.

Ja jos on anoppi, ehkä se mieskin on kuvioissa ?

Ihan riittävästi meillä tulee kierrätettävää ilman, että niitä tuodaan meille "hyvää hyvyyttään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Otaksut väärin. Taloudellinen tilanne on ihan hyvä, vaikka tili ei ole vielä täynnä. Verhot saan uusittua tarvittaessa ilman, että perheen tarvitsee nähdä nälkää.

Ei tuo anoppi halua/halunnut auttaa, vaan kontrolloida meidän kodin sisustusta. Anoppi ei tykkää, kun tykkään vaaleasta ja pikkunätistä. Anoppi haluaa, että kaikki on ruskeaa. Hän ei meillä asu, mutta silti mun sisustustyyli häntä on kovasti kynsittänyt.

Ihan varmasti uffin laatikkoon toivotaan tavaraa, joka ei mene normaalilla kirppiksellä kaupaksi. Olisivat vieneet ne rievut suoraan sinne, ei mun koti ole uffin välivarasto.

Nuo verhot on tositarina. En mäkään sitä uskonut, ennen kuin koin sen itse.

No herran tähden, työnnä roskikseen sitten. Älä aikuinen ihminen ole noin avuton.

Miten ihmeessä teillä alunperin anopit häärää, se ei millään sovi minun kokemuksiini sukulaispiireistä tai omastakaan.

Mun miniät ei haulu mun 70- lukulaista sisustysta ja minä hymisen kehuen jos he näyttävät jotain uutta kodissaan.

Klassiset jutut lehdistä poimittuina ovat huvittavia. "Anopin verhot", heh.

Kiva. Maksan sitten jätemaksuakin vielä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Sinä ja sun uff-laatikkos. Tosi kiva pienten lasten kanssa taaperrella milloin minkäkin keräyksen perässä.

Kai te kaupasda käytte. Joka kaupan pihassahan on uff -tai kontti- tai fida- laatikkosiinä se menee kärryissä, repussa tai kädessä kuin kauppaostokset kotiin päin.

Ja jos on anoppi, ehkä se mieskin on kuvioissa ?

Ei ole. Ja sitä kuskattavaa on muutakin, mm muovit, kartongit jne.

Ja koska huono äiti käyttää rattaita, kuten mediassa anopit länkyttää, ei käsiä ole.

Ukkosi on sitten ihan seinätapetti, ei tee mitään, ei ole mielipiteitä ja jos olis ei saa sanoa niitä. Toki rouvat tietävät paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Otaksut väärin. Taloudellinen tilanne on ihan hyvä, vaikka tili ei ole vielä täynnä. Verhot saan uusittua tarvittaessa ilman, että perheen tarvitsee nähdä nälkää.

Ei tuo anoppi halua/halunnut auttaa, vaan kontrolloida meidän kodin sisustusta. Anoppi ei tykkää, kun tykkään vaaleasta ja pikkunätistä. Anoppi haluaa, että kaikki on ruskeaa. Hän ei meillä asu, mutta silti mun sisustustyyli häntä on kovasti kynsittänyt.

Ihan varmasti uffin laatikkoon toivotaan tavaraa, joka ei mene normaalilla kirppiksellä kaupaksi. Olisivat vieneet ne rievut suoraan sinne, ei mun koti ole uffin välivarasto.

Nuo verhot on tositarina. En mäkään sitä uskonut, ennen kuin koin sen itse.

No herran tähden, työnnä roskikseen sitten. Älä aikuinen ihminen ole noin avuton.

Miten ihmeessä teillä alunperin anopit häärää, se ei millään sovi minun kokemuksiini sukulaispiireistä tai omastakaan.

Mun miniät ei haulu mun 70- lukulaista sisustysta ja minä hymisen kehuen jos he näyttävät jotain uutta kodissaan.

Klassiset jutut lehdistä poimittuina ovat huvittavia. "Anopin verhot", heh.

Jostain ne jutut sinne lehteenkin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Otaksut väärin. Taloudellinen tilanne on ihan hyvä, vaikka tili ei ole vielä täynnä. Verhot saan uusittua tarvittaessa ilman, että perheen tarvitsee nähdä nälkää.

Ei tuo anoppi halua/halunnut auttaa, vaan kontrolloida meidän kodin sisustusta. Anoppi ei tykkää, kun tykkään vaaleasta ja pikkunätistä. Anoppi haluaa, että kaikki on ruskeaa. Hän ei meillä asu, mutta silti mun sisustustyyli häntä on kovasti kynsittänyt.

Ihan varmasti uffin laatikkoon toivotaan tavaraa, joka ei mene normaalilla kirppiksellä kaupaksi. Olisivat vieneet ne rievut suoraan sinne, ei mun koti ole uffin välivarasto.

Nuo verhot on tositarina. En mäkään sitä uskonut, ennen kuin koin sen itse.

No herran tähden, työnnä roskikseen sitten. Älä aikuinen ihminen ole noin avuton.

Miten ihmeessä teillä alunperin anopit häärää, se ei millään sovi minun kokemuksiini sukulaispiireistä tai omastakaan.

Mun miniät ei haulu mun 70- lukulaista sisustysta ja minä hymisen kehuen jos he näyttävät jotain uutta kodissaan.

Klassiset jutut lehdistä poimittuina ovat huvittavia. "Anopin verhot", heh.

Kiva. Maksan sitten jätemaksuakin vielä.

Eri

Keräyslaatikoiden käytöstä ei tarvitse maksaa.

Ja jos omakotitalossa asutte on tosiaan taloudellisia vaikeuksia jos jätemaksut tuottaa vaikeuksua 300 -500 tuhannen lukaalissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Otaksut väärin. Taloudellinen tilanne on ihan hyvä, vaikka tili ei ole vielä täynnä. Verhot saan uusittua tarvittaessa ilman, että perheen tarvitsee nähdä nälkää.

Ei tuo anoppi halua/halunnut auttaa, vaan kontrolloida meidän kodin sisustusta. Anoppi ei tykkää, kun tykkään vaaleasta ja pikkunätistä. Anoppi haluaa, että kaikki on ruskeaa. Hän ei meillä asu, mutta silti mun sisustustyyli häntä on kovasti kynsittänyt.

Ihan varmasti uffin laatikkoon toivotaan tavaraa, joka ei mene normaalilla kirppiksellä kaupaksi. Olisivat vieneet ne rievut suoraan sinne, ei mun koti ole uffin välivarasto.

Nuo verhot on tositarina. En mäkään sitä uskonut, ennen kuin koin sen itse.

No herran tähden, työnnä roskikseen sitten. Älä aikuinen ihminen ole noin avuton.

Miten ihmeessä teillä alunperin anopit häärää, se ei millään sovi minun kokemuksiini sukulaispiireistä tai omastakaan.

Mun miniät ei haulu mun 70- lukulaista sisustysta ja minä hymisen kehuen jos he näyttävät jotain uutta kodissaan.

Klassiset jutut lehdistä poimittuina ovat huvittavia. "Anopin verhot", heh.

Jostain ne jutut sinne lehteenkin tulee.

Ne verhojutut oli jo 70 - luvulla kun olin nuori rouva , silloin vain oli " kevennä mieltäsi " tai " lukijoiden kirjeet".

Silloin sen vielä ymmärsi, nuoret parit asuivat vanhempien yläkerrassa tai maalaistalon päädyssä.

Silloin jo ihmettelin. Itse muutin kerrostalokaksiosta jossa asuin toisen tytön kanssa naimisiin kerrostalokaksioon. Huonekaluja oli, verhoja oli, ostettiin yhdessä mitä ei kummaltakaan löytynyt.

Ei siinä äitejä tarvittu. Eikä anoppeja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun lukee, niin ajattelen jälleen kerran (niinkuin aina anoppiketjuja lukiessa) että kuinka mukavaa on kun on ihan normaalilla järjellä varustetut miniät. 

Ehkä osaat kohdella miniöitäsi ihmisinä, etkä tallo heitä jokaisen mahdollisuuden tullen? Kyllä hyvät välit ovat mahdolliset, jos molemmat osapuolet ovat ns normaaleja ihmisiä. Oman anopin kanssa tukee toimeen vain, jos alistuu hänen tahtoonsa. Hän on ihan suoraan sanonut minulle, että minun tulee totella häntä. Tätä et varmaan edellytä omilta miniöiltäsi?

Mulle ei tule mieleen mitään sellaista tilannetta, missä anoppi voisi sanoa miniälleen, että tämän tulee häntä totella.  Mikä ihme se voisi olla?

.

Minäpä kerron. Anoppi oli tuonut taas kerran meille kasan vaatteita lapselle. Oli saanut "iliman" kaverin tyttären kirppikseltä myymättä jääneitä vaatteita. Ne oli mun lapselle liian isoja, lisäksi vaaleanpunaisia. Mulla on vain poikia. En luvannut ottaa niitä vastaan. Anoppi suuttui, ja oli seuraavan "lahjan aika".

Anoppi oli omia kätköjään kaivaessa löytänyt verhot meidän olohuoneeseen. En luvannut pistää niitä ikkunaan, koska olivat rumat. Olen myös niin paha, että haluan ihan itse sisustaa kotini ilman anopin puuttumista asiaan. Mieheni mielipide otetaan päätöksissä huomioon.

Niistä verhoista jaksoi länkyttää. Käskin jo lopettamaan, sain kuulla olevani tyhmä, ruma ja kiittämätön, kun en huoli hänen rakkaita verhojaan. Ei muuten kelvannut hänellekään ne verhot, mutta mun ikkunaan pitäisi kelvata. Sitä sättimistä kuunnellessa meni hermot, joten sanoin hänelle, että jos aikoo olla tekemisissä, hänen tulee kohdella mua kuin ihmistä.

Siitähän meni kuppi nurin anopilla ihan tosissaan. Huusi pää punaisena jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella, vaan minun pitää totella häntä.

Aloin nauramaan, olihan tuo ihan älyttömän absurdi tilanne. Seuraavaksi anoppi alkoi väännellä naamaansa, yritti raivoissaan edes yhden kyyneleen saada valumaan pitkin poskea. Käskin hänen lopettaa, kun näen kyllä hänen teatteriesityksensä läpi. Sitten anoppi lähti ovet paukkuen.

Oli kyllä erittäin wtf-tilanne.

Teillä varmaan taloudellisesti huono tilanne , otaksun. Anoppi yrittää auttaa tavoilla joilla osaa.

Voihan ne vaatteet kipata uff laatikkoon.

Nuo verhot on niin klassinen vale etten viitti edes ottaa kantaa. " Anoppi kävi salaa vaihtamassa verhot".

Otaksut väärin. Taloudellinen tilanne on ihan hyvä, vaikka tili ei ole vielä täynnä. Verhot saan uusittua tarvittaessa ilman, että perheen tarvitsee nähdä nälkää.

Ei tuo anoppi halua/halunnut auttaa, vaan kontrolloida meidän kodin sisustusta. Anoppi ei tykkää, kun tykkään vaaleasta ja pikkunätistä. Anoppi haluaa, että kaikki on ruskeaa. Hän ei meillä asu, mutta silti mun sisustustyyli häntä on kovasti kynsittänyt.

Ihan varmasti uffin laatikkoon toivotaan tavaraa, joka ei mene normaalilla kirppiksellä kaupaksi. Olisivat vieneet ne rievut suoraan sinne, ei mun koti ole uffin välivarasto.

Nuo verhot on tositarina. En mäkään sitä uskonut, ennen kuin koin sen itse.

No herran tähden, työnnä roskikseen sitten. Älä aikuinen ihminen ole noin avuton.

Miten ihmeessä teillä alunperin anopit häärää, se ei millään sovi minun kokemuksiini sukulaispiireistä tai omastakaan.

Mun miniät ei haulu mun 70- lukulaista sisustysta ja minä hymisen kehuen jos he näyttävät jotain uutta kodissaan.

Klassiset jutut lehdistä poimittuina ovat huvittavia. "Anopin verhot", heh.

Kiva. Maksan sitten jätemaksuakin vielä.

Eri

Keräyslaatikoiden käytöstä ei tarvitse maksaa.

Ja jos omakotitalossa asutte on tosiaan taloudellisia vaikeuksia jos jätemaksut tuottaa vaikeuksua 300 -500 tuhannen lukaalissa.

Käskit heittää roskiin. Se maksaa. MIKSI minun pitäiis vielä maksaa siitä että minulla on turhaa vaivaa toisen takia?