Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Olin 6-kymppisenä mummona puistossa kolman leikki-ikäisen lapsenlapseni kanssa ja minua äidit luulivat tenavien åidiksi.

Korjasin kyllä asian.

Lapset kertoivat asiasta vamhemmilleen ja naurettiin sille yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän saisi sellaisen koulutuksen, että pystyisi määrittelemään ihmisen narsistiksi ihan vain kirjoitusten perusteella?

Vai vaaditaanko siihen joku eronnut yh-äiti joka sohvalla makaa ja bisseä kulauttelee kirjoitustensa lomassa?

Sen saa sillä kun elää narsistin vaikutuspiirissä. Sen jälkeen näkee otsallaankin ne kaikki kiemurat ja kommervenkit. Se on usein kuin hidasta kolaria seuraisi, kun se kehityskaari on aina sama.

Miksi ihmeessä hakeudut yhä uudelleen ja uudelleen jälleen uuden narsistin lähipiiriin? Onko tutkasi jotenkin vioittunut tai onko syy kenties sinussa itsessäsi? Diagnosoit muut, mutta et itseäsi.

Missään ei lukenut että hakeutuisin yhtään mihinkään. Synnyin sellaiseen. Otin etäisyyttä jo kymmenvuotiaasta alkaen enkä enää ole tekemisissä.

Näen kyllä edelleen kaikki tuhot mitä siinä syntyy koska en ole ainoa lapsi.

Tämän jälkeenkö määrittelet palstalla tuntemattomia ihmisiä narsisteiksi?

- ohis

Tunnistan narsistin ja narsistisen käytöksen, kyllä.

Tämän palstan kyökkipsykologit diagnosoivat suurimman osan ihmisistä narsisteiksi, ADHD-tapauksiksi, autisteiksi tai vanhan koulukunnan psykopaatteiksi. Kaikki ihmiset eivät vain välttämättä tule toimeen keskenään ilman tautimääritelmiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista höpötystä ketju täynnä.

Luulen, että anopitkin on ihmisiä. Kai.

Katsotte heitä niin kummalla suurennuslasilla., että huh. Odottakaa vaan omaa sitä kasvatusvirheiden tekijän osaa 👀😳🤗😂

Niinpä. Se on helppo aukoa päätään ja arvostella mutta mitäpä sitten, kun ollaan itse vuorossa olla anoppina😄

On aika simppeliä muistaa ettei ole toisen naisen lapsen äiti ja se missä itse asuu.

Eihän lapsi ole pelkästään "toisen naisen lapsi", vaan yhtälailla anopin lapsen lapsi.

Vai omivatko naiset lapset ja isä on vain pelkkä siittäjä ja samasta puusta kuin rajaton anoppi.

Lapsenlapsen perheessä ei ole mitään ns isän suvun kiintiötä, jota kuka tahansa isän sukuun kuuluva voi käyttää vain koska on sukua sille perheen isälle.

Perheen isä ja äiti päättävät omasta perheestään. Siellä ei ole muita aikuisia. Heidän päätöksensä, keskinäinen työnjakonsa ei myöskään kuulu muille kuin heille.

Tämä on jotenkin niin käsittämätöntä, että kuvitellaan, että isän äitinä/sukulaisena ollaan sitten sama asia kuin se isä. Minun siskoni puhuu jatkuvasti veljeni perheestä noin. Että siellä on jokin meidän suvun kiintiö perheen sisällä, joka mm oikeuttaa siskoni sekaantumaan perheen asioihin jatkuvasti, koska onhan perheessä isäkin.

Monessa perheessä sitä ei kutsuta sekaantumiseksi, vaan välittämiseksi.

Meidän 10v läksi viime viikolla vaarinsa ja enonsa kanssa mökille ja piti palata jo viikonlopuksi, mutta me vanhemmat sairastuttiin koronaan ja oltiin todella heikossa hapessa, eikä mitään jaksanut tehdä tai hoitaa asioita.

Veljeni hälytti vaarin avuksi äitini, kun joutui lähtemaan töihin ja lapsi saa jatkaa mökkeilyä ja taas appivanhemmat ovat kantaneet mieliruokia ja testeja rappusille ja kyselleet vointia päivittäin.

Enkä ole milläänlailla kokenut tätä sekaantumiseksi, päinvastoin huolenpidosta olen tosi otettu ja kiitollinen ja tämä kaikki tuli pyytämättå tai muuten olisimme olleet tosi pulassa, jos suku ei olisi auttanut.

Jos se kymmenvuotias oli jo sukulaisten hoteissa, nämä sukulaiset olisivat syyllistyneet heitteillejättöön, jos eivät olisi auttaneet.

Ja se että koronapotilaille viedään ruokaa onkin vielä ok, mutta kun nämä rajattomat raijaavat ihan koko ajan jotain sinne toisen huusholliin. Ruokaa, tavaraa, krääsää jne.

Minä en kyllä millään pysty myöskään hahmottamaan, miten on välittämistä se, että mummo alkaa nimittää itseään äidiksi. Tai se että aiheutetaan perheeseen riitoja, koska tungetaan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.

Tää minuakin ihmetyttää. Mitä väliä, luuleeko joku ap sun anoppia vauvan äidiksi? Mitä väliä, mitä joku tuntematon ohikulkija ajattelee?

Jos sun anoppi on nuori, sanotaanko alle 45v, niin ihan hyvin voi joku luullakin, ellei ole kovin rupsahtanut ikäisekseen. Esim minun oma mummoni sai kuopuksensa 45-vuotiaana .

Mun oma anoppi ja äitikin on jo sen ikäisiä, ettei kenellekään kyl jää epäselväksi, että ovat vauvani mummoja. Mutta mikäli joku nyt luulisi, että jompikumpi heistä on vauvan äiti, ihan sama, sehän ois vaan huvittavaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä nuorien äitien kuvitteluja ja vainoharhaisuutta. Ei minkäänlaista itsevarmuutta, eikä kykyä luottaa omaan osaamiseen lastenhoidossa. Jos anoppi sanoo itseään äidiksi vauvan kans leikkiessä, niin äideillä on jo kauhea pelko päällä, että vauva nyt alkaa luulemaan anoppia äidiksi.  Täällä on usein ketjuja anoppien puuttumisesta lastenhoitoon, kaikista paistaa läpi nuorten äitien täydellinen osaamattomuus ja ihmeelliset johtopäätökset ja kuvitelmat kaikista asioista. Ap:llä on hyvä ja rento ote asioihin.

Nuorien? Nämä haahkat eivät ole nuoria nähneetkään. Nykyään ensisynnyttäjien ikä taitaa olla jo yli kolmenkympin eikä se todellakaan ole mikään nuoren äidin ikä enää. Kunhan rähisevät aikansa kuluksi, tulevaisuuden kauhuanopit itse.

Voi elämä, itsehän olen jo kuuskymppinen mummo, muttei tulisi mieleenkään kutsua itseäni tyttäreni tai poikani lasten äidiksi! Ei ole mitenkään "normaali lipsautus" moinen, vaan kuulostaa oikeasti todella, todella häiriintyneeltä jos joku, joka EI OLE lapsen äiti, nimittelee itseään tämän lapsen äidiksi! Siitä saa ja kannattaa kimpaantua, ei siinä ole kysymys mistään, että "nykyäidit pahoittaa mielensä kaikesta" vaan ihan oikeasti tuollaiseen on syytä puuttua.

N64

Vierailija kirjoitti:

Mikä minusta on kammottavaa nämä jutut: meitä luultiin sisaruksiksi tyttäreni kanssa.

Mikä meriitti on olla olemukseltaan nuori eikä aikuinen ihminen?

Ja on se kolmikymppiselle tyttärelle taas loukkaus jos viiskymppistä äitiä luullaan sisareksi.

Se on sellainen pitäisikö äidin olla ylpeä kun on niin nuorekas vai tyttären huolissaan et näyttää vanhemmalta kuin on. Tää on käynyt aika monesti mulle ja mun äidille. Meidät myös iloisesti sekoitetaan keskenään ja äidin työkaverit on tulleet mulle juttelemaan kun ovat erehtyneet.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.

Juuri näin. Olin paljon ulkona vauvani ja miehen siskon kanssa. Sitä miehen siskoa luuli joku lapsen ISOäidiksi, vaikka on samaa ikäluokkaa kuin minä. Ärsytti hänen puolestaan, mutta hänen itsetuntonsa kesti sen hyvin. Parin vuoden päästä hän oli laihduttanut 25 kiloa eikä varmasti kukaan nää koskaan luullut vanhemmaksi kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt/naiset/tädit/mummot tykkää saada huomiota

Ja miehetkö ei :D

No enpä ole kuullut miehestä, joka tulisi tohkeissaan leikkipuistosta, kun puolen tusinaa lähialueen yh-äitiä on roikkunut lahkeissaan kun on itse vain yrittänyt leikittää taaperoaan.

Miehillä tämä kohdistuu koiriin. Tunnen monta miestä, jotka mielellään ulkoiluttavat koiraa, saavat näin monelta naiselta huomiota. Naiset kuulemma herkästi antavat huomiota koiralle, ja samalla miehellekin.

No mikäs siinä, voisin kutsua anoppisi tänne kahville niin myös vauva-asia saadaan alulle sauna illan myötä.

Sitten voitte esittää siskoksia naapurustossa?

Hyvin on voitu luulla äidiksi, miksi ap luulee valheeksi? Viisikymppisiä äitejäkin on.

Anopit ja miniät keskenään tuhmailee niin johan ymmärtävät toisiaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Joo, mulla on kans lipsahtanut. Ihan kamalaa. Koiralle tosiaan puhun itsestäni äitinä. Samalla tyylillä puhun lapsille (en lässytä, inhoan lässyttämistä, mutta silti vähän jotenkin pehmeämmin ja ystävällisemmin kuin ihan normaali puhe), ja sitten on lipsahtanut äiti, kun pitäisi sanoa mieluummin täti. Voi apua. Ja siis mä en edes välitä lapsista, en todellakaan halua olla lapselle äiti, kunhan yritän olla ystävällinen ja puhua lapselle nätisti, eikä liian aikuismaisesti.

Aina sellainen annas kun äiti kat. Eikun täti! Täti kattoo.

Omalle koiralleen voikin olla äiti, mutta ei toisen naisen lapselle. Jösses.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt/naiset/tädit/mummot tykkää saada huomiota

Ja miehetkö ei :D

No enpä ole kuullut miehestä, joka tulisi tohkeissaan leikkipuistosta, kun puolen tusinaa lähialueen yh-äitiä on roikkunut lahkeissaan kun on itse vain yrittänyt leikittää taaperoaan.

Miehillä tämä kohdistuu koiriin. Tunnen monta miestä, jotka mielellään ulkoiluttavat koiraa, saavat näin monelta naiselta huomiota. Naiset kuulemma herkästi antavat huomiota koiralle, ja samalla miehellekin.

Juu, muhun ainakin toimii. Mä en edes meinaa muistaa ihmisten nimiä, työn aiheuttama ongelma, mutta koirat mä muistan. Huomaan hymyileväni koiralle, kohotan katseeni, ja hymy ja pieni nyökkäys omistajalle. Lapsirakkaiden naisten kohdalla lapset varmaan toimii ihan samalla tavalla.

Voi olla, että moni luuleekin. Minuakin on luultu ja edelleen luullaan lapsenlapsen äidiksi. Naapurikin luuli niin pari vuotta kunnes asia sattumalta tuli ilmi.

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että moni luuleekin. Minuakin on luultu ja edelleen luullaan lapsenlapsen äidiksi. Naapurikin luuli niin pari vuotta kunnes asia sattumalta tuli ilmi.

Tunnen naisen joka sai esikoisena 16 vuotiaana. Esikoinenkin sai esikoisensa samoilla haminoilla, eli tämä nainen oli tullut mummoksi jo kolmenkympin tietämissä. Mummo oli sitten ollut lapsenlapsensa (lapsikin jo kunnon teini silloin) kaupoissa, ja oli nähnyt luokkakaverinsa. Luokkakaveri oli myöhemmin ihmetellyt, että onpas sulla nuorekas äiti. Tähän oli sitten toinen joutunut korjaamaan, että se on kyllä mun mummo..

Mutta kyllä tämä rouva oli ihan oikeasti nuorekas noin viisikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en tule toimeen muiden kanssa = se toinen on narsisti.

Itse olen rauhallinen ja sosiaalisesti taitava.

Tuo juuri toistuu tällä palstalla lähes kaikissa keskusteluissa.

Olen tullut allergiseksi koko termille.

Aina jos ei pidä toisen tavasta toimia, napsahtaa diagnoosi.

Jos ongelma on toisen reviirille (kotona, lasten kanssa) tunkeva rajaton ihminen (isoäiti joka ei tiedä mikä ero on äidillä ja isoäidillä), se ongelma on tämä reviirille tunkeva rajaton ihminen. Se ei ole se ihminen joka on omalla reviirillä ja ymmärtää kenen kotona ollaan ja kuka on äiti.

Sulla on selkeästi vain mt-ongelmia, jos et tätä edes erota.

Siis mitä väliä? Sinähän sen äiti olet, ei se mitään muuta, että joku sekoaa sanoissaan.

Peace and love, hysteerikot - näytetään lapsille, miten toisia ymmärretään, ei tulkita pahimman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en tule toimeen muiden kanssa = se toinen on narsisti.

Itse olen rauhallinen ja sosiaalisesti taitava.

Tuo juuri toistuu tällä palstalla lähes kaikissa keskusteluissa.

Olen tullut allergiseksi koko termille.

Aina jos ei pidä toisen tavasta toimia, napsahtaa diagnoosi.

Jos ongelma on toisen reviirille (kotona, lasten kanssa) tunkeva rajaton ihminen (isoäiti joka ei tiedä mikä ero on äidillä ja isoäidillä), se ongelma on tämä reviirille tunkeva rajaton ihminen. Se ei ole se ihminen joka on omalla reviirillä ja ymmärtää kenen kotona ollaan ja kuka on äiti.

Sulla on selkeästi vain mt-ongelmia, jos et tätä edes erota.

Siis mitä väliä? Sinähän sen äiti olet, ei se mitään muuta, että joku sekoaa sanoissaan.

Peace and love, hysteerikot - näytetään lapsille, miten toisia ymmärretään, ei tulkita pahimman kautta.

Mitähän tässäkin nyt taas sössötetään? Täyttä päätöntä hölynpölyä.

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Näin se yleensä menee. Sitten tullaan tänne haukkumaan minkäläinen anoppi heillä on ym. anoppiskeidaa. Ite ollaan tietysti syyttömiä.