Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Ajatteleeko miniät aina kaikkein pahinta anopista, työkavereista kaikesta. Tuntuvat olevan kovin negatiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Näin se yleensä menee. Sitten tullaan tänne haukkumaan minkäläinen anoppi heillä on ym. anoppiskeidaa. Ite ollaan tietysti syyttömiä.

Jos anoppi sanoo itseään miniän lapsen äidiksi, niin miten se on miniän syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi näitä nuorien äitien kuvitteluja ja vainoharhaisuutta. Ei minkäänlaista itsevarmuutta, eikä kykyä luottaa omaan osaamiseen lastenhoidossa. Jos anoppi sanoo itseään äidiksi vauvan kans leikkiessä, niin äideillä on jo kauhea pelko päällä, että vauva nyt alkaa luulemaan anoppia äidiksi.  Täällä on usein ketjuja anoppien puuttumisesta lastenhoitoon, kaikista paistaa läpi nuorten äitien täydellinen osaamattomuus ja ihmeelliset johtopäätökset ja kuvitelmat kaikista asioista. Ap:llä on hyvä ja rento ote asioihin.

Nuorien? Nämä haahkat eivät ole nuoria nähneetkään. Nykyään ensisynnyttäjien ikä taitaa olla jo yli kolmenkympin eikä se todellakaan ole mikään nuoren äidin ikä enää. Kunhan rähisevät aikansa kuluksi, tulevaisuuden kauhuanopit itse.

Voi elämä, itsehän olen jo kuuskymppinen mummo, muttei tulisi mieleenkään kutsua itseäni tyttäreni tai poikani lasten äidiksi! Ei ole mitenkään "normaali lipsautus" moinen, vaan kuulostaa oikeasti todella, todella häiriintyneeltä jos joku, joka EI OLE lapsen äiti, nimittelee itseään tämän lapsen äidiksi! Siitä saa ja kannattaa kimpaantua, ei siinä ole kysymys mistään, että "nykyäidit pahoittaa mielensä kaikesta" vaan ihan oikeasti tuollaiseen on syytä puuttua.

N64

Kuka tätäkin alapeukuttaa? Noinhan asia on, perin kummallista kutsua itseään äidiksi lapselle, jonka äiti ei ole.

Ihan sama, kun jos minä vaarina alkaisin nimittää itseäni pojantyttärelleni "isiksi" ! Eikö olisi outoa?! Nii-in.

M56

Vierailija kirjoitti:

Omalle koiralleen voikin olla äiti, mutta ei toisen naisen lapselle. Jösses.

No mun mielestä on tuokin melko pöhköä nimittää itseään koiransa äidiksi, mut ihassama, onhan hän koiransa omistaja . Ei kuulu muille.

Sen sijaan toisen henkilön lapselle itsensä kutsuminen äidiksi - Tai isäksi! Kielii jo jostain mt-ongelmista.

Kyllä itselläni ainakin hälytyskellot sois, jos joku, edes mun oma äiti tai sisko, kutsuis itseään äidiksi mun pojalle. Ei hyvää päivää....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en tule toimeen muiden kanssa = se toinen on narsisti.

Itse olen rauhallinen ja sosiaalisesti taitava.

Tuo juuri toistuu tällä palstalla lähes kaikissa keskusteluissa.

Olen tullut allergiseksi koko termille.

Aina jos ei pidä toisen tavasta toimia, napsahtaa diagnoosi.

Jos ongelma on toisen reviirille (kotona, lasten kanssa) tunkeva rajaton ihminen (isoäiti joka ei tiedä mikä ero on äidillä ja isoäidillä), se ongelma on tämä reviirille tunkeva rajaton ihminen. Se ei ole se ihminen joka on omalla reviirillä ja ymmärtää kenen kotona ollaan ja kuka on äiti.

Sulla on selkeästi vain mt-ongelmia, jos et tätä edes erota.

Siis mitä väliä? Sinähän sen äiti olet, ei se mitään muuta, että joku sekoaa sanoissaan.

Peace and love, hysteerikot - näytetään lapsille, miten toisia ymmärretään, ei tulkita pahimman kautta.

Ajattelevatko kaikki aina toisistaan pahinta heti ensimmäisenä? Minä en - siksi minulla on varmaan rikas ystäväpiiri, joita kunnioitan ja jotka kunnioittavat minua.

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Meillä mummo käyttää itsestään etunimeä ja sanoo lapselle, että "tule minun viereeni", ei vahingossakaan, että tule Kaisan viereen. Jotenkin kamalaa teeskentelyä koko mummoilu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tuo on outo ilmiö. Yrittävätköhän hyvittää poikansa kanssa tekemänsä kasvatusvirheet noin tai jotain?

No ei ole outo :D :D :D Outoja olette itse. Olen lukemattomia kertoja kutsunut itseäni äidiksi vahingossa vaikka ja kelle. Lapseni on suhutellut mummiaan äitinä, ja jopa isänä, sekä meitä kaikki opettajana :D 

Kyllä mua on luultu lapsenlapseni äidiksi, mikäs ihme se nyt on? Olin 42v kun tulin mummiksi. Monella samanikäisellä oli silloin vielä omia lapsi vaipoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle koiralleen voikin olla äiti, mutta ei toisen naisen lapselle. Jösses.

No mun mielestä on tuokin melko pöhköä nimittää itseään koiransa äidiksi, mut ihassama, onhan hän koiransa omistaja . Ei kuulu muille.

Sen sijaan toisen henkilön lapselle itsensä kutsuminen äidiksi - Tai isäksi! Kielii jo jostain mt-ongelmista.

Kyllä itselläni ainakin hälytyskellot sois, jos joku, edes mun oma äiti tai sisko, kutsuis itseään äidiksi mun pojalle. Ei hyvää päivää....

Edesmennyt isomummoni puhui olevansa minun äitini - hän oli tuolloin 93v ja vaikeasti dementoitunut. Luuli ihan oikeesti mua tyttärekseen. Olin tuolloin alle kouluikäinen, ja olihan se hämmentävää, mitä mummeli sekoilee. Mutta joo, pointtini oli, ettei ns täysissä järjissään oleva ihminen puhuttele itseään kenenkään äidiksi, jonka äiti ei ole :D

Komppaan ylempää. Kyllä sellanen lapsenlapsen omiminen viittaa jonkunlaiseen mielenterveyden häiriöön. Lisäksi sellainen pakottava tarve hoitaa isovanhempana näitä lapsia vaikka vanhempi on paikalla: on pakko vaihtaa vaipat, pakko saada tehdä ruoka ja syöttää, pakko leikittää ja sylittää. Kyllä järjellinen isovanhempi osaa keskustella vanhemman kanssa, eikä tee suinpäin ominpäin. Jotain harhaisuutta silloin on läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Kutsutko itseäsi naapurin Rekun äidiksi? On eri asia olla äiti omille eläimilleen ja lapsilleen kuin alkaa laajentaa sitä äitiyttä vieraisiin kotitalouksiin.

Minä olen vahingossa kutsunut itseäni äidiksi toisen lapselle. Minulla on 10 kk ikäinen vauva, joten sana "äiti" lipsahtaa vähän väliä suusta, enkä sillä mitään pahaa tarkoita eikä se ole kertaakaan ollut tahallista. Toki heti nolona korjaan, kun teen virheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle koiralleen voikin olla äiti, mutta ei toisen naisen lapselle. Jösses.

No mun mielestä on tuokin melko pöhköä nimittää itseään koiransa äidiksi, mut ihassama, onhan hän koiransa omistaja . Ei kuulu muille.

Sen sijaan toisen henkilön lapselle itsensä kutsuminen äidiksi - Tai isäksi! Kielii jo jostain mt-ongelmista.

Kyllä itselläni ainakin hälytyskellot sois, jos joku, edes mun oma äiti tai sisko, kutsuis itseään äidiksi mun pojalle. Ei hyvää päivää....

Se tulee automaattisesti, on vain sana, eikä se tarkoita että henkilö kuvittelisi olevansa poikasi äiti. Kyllähän ihmiset joskus kutsuu toisia ihmisiäkin väärillä nimillä, kun ne lipsahtaa vahingossa. Jos äiti kutsuu miniäehdokastaan poikansa exän nimellä vahingossa, niin ei se luule sitä naista siksi exäksi. Oma mummonikin luetelin aina rimpsun lapsenlapsien nimiä, ennenkuin oikea osui kohdalle, mutta ei se silti luullut Minjaa Elisaksi, vaikka välillä sillä nimellä saattoi kutsuakin.

Pointtina on se, että kun on tottunut sanomaan itseään äidiksi, niin se jää päälle. Voi olla että sinäkin huomaat sen 20 vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Ja sinä kun oot itse niiiin kultainen ja positiivinen ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Ja sinä kun oot itse niiiin kultainen ja positiivinen ihminen!

En ole vielä elämässäni vihasuhdetta luonut yhteenkään ihmiseen.

Kuten miniät sen taidon hallitsee heti vakiheilan löydettyään.

Miniäni ovat hyvätapaisia, minulla on oma elämäni, en mene pyytämättä käymään. Kiitokset olen saanut avusta jota olen antanut. Kun olin 10 vuotta nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Ja sinä kun oot itse niiiin kultainen ja positiivinen ihminen!

En ole vielä elämässäni vihasuhdetta luonut yhteenkään ihmiseen.

Kuten miniät sen taidon hallitsee heti vakiheilan löydettyään.

Miniäni ovat hyvätapaisia, minulla on oma elämäni, en mene pyytämättä käymään. Kiitokset olen saanut avusta jota olen antanut. Kun olin 10 vuotta nuorempi.

Mitä nyt tänne tulit sellaista luomaan kokonaiseen ihmisryhmään solvaten ja riehuen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Höpsis. Oma miniäni on ainakin fiksu ja mukava tolkun ihminen- enkä minäkään toisaalta ole mikään "vauvankaappaaja-mummo" tai tuputa apuani saati kasvatusohjeita.

Näille vauvapalstoille yleensä avautuu ne, joilla on vain pahaa sanottavaa anopistaan tai miniästään- välillä ihan aiheesta, välillä varmasti valittajankin olisi syytä katsoa peiliin...

N64