Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.

Juuri näin. Kaikesta etsitään jokin kulma, mistä saisi möksähtää.

No siis tuossa ap:llahan se oli se innostunut onnellienn reaktio noihin luuloihin, joka on sairasta.

Niin, sairas ja harhainenhan se anoppi tietysti on, suorastaan vaarallisen hullu, kun on joku erehtynyt pitämään sitä niin nuorena, että olisi voinut olla sen lapsen äiti, ja se on siitä ilahtunut. Ei teilläkään kyllä kaikki muumit ole laaksossa 🙄

Tämä. Menkää hoitoon jo. Itse täällä kehutte kuinka aina kysytään papereita ja ollaan niin innoissaa kun luullaan nuoremmaksi, mutta auta armia jos joku anoppia pitää nuoren näköisenä ja hän siitä jopa kehtaa ilahtua, niin on ämmillä herneet nenässä.

Toivottavasti saatte itse yhtä ihanat miniät kuin olette itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki anopinvihaajat ovat itse parinkymmenen vuoden päästä samanlaisia vihattavia.

Ei ole mitään anopinvihaajia. On rajattomista ihmisistä kärsiviä äitejä ja isiä.

Ja rajattomista äideistä ja isistä kärsiviä ihmisiä,

Kyllä. Koska se rajaton on yleensä ollut rajaton aina. Ensin vanhempana ja sitten isovanhempana.

Tyypillinen kuvio on myös se että oma lapsi on jo niin vaurioitettu että hän luulee rajattoman käytöstä normaaliksi, joksikin mihin pitää vain sopeutua.

Sitten kuvioon tulee miniä/vävy, joka ei alistukaan rajattomuuteen.

Pitää valita puoliso eikä hyökätä naimisinnossaan naimisiin. Pari vuotta seurustelua ennen yhteisasumistakin. Rajattomilla miniöillä on tainnut olla kiiru saada mies kiikkiin jottei ole tullut mietittyä.

Tilanteeseen ratkaisuja: avioero, lapset isälleen, tai perheterapia ja yksilöterapiaa molemmille vanhemmille.

Anopille lähestymiskielto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Minustakin se on lasten etu, että heillä on mahdollisimman paljon turvallisia aikuisia elämässään. Mutta jos isoäiti alkaa kävellä äidin yli ja pitää itseään äitinä, en jotenkin osaa pitää tätä sellaisena turvallisena aikuisena.

Voin myös kokemuksesta kertoa, että tuo on ikävää, kun anoppi alkaa äiteilemään. Minunkin anoppi ihan suoraan sanoi, että noin vuoden ikäinen lapsi pitää häntä selvästi äitinään. Tästä ei mitään merkkejä ollut. Ihan itse keksi tuon ja sanoi loukatakseen minua. Lisäksi päsmäröi voimakkaasti kaikessa. Tällaiseen anoppiin kannattaa ottaa etäisyys. Ei lisää äidin eikä lasten hyvinvointia, päinvastoin. Kun pysyy etäällä, kaikki voivat hyvin ja välit säilyy.

Minulle ikuinen arvoitus miten se anoppi pääsee päsmäröimään jonkun kotiin tai siellä työkseen olemaan? Hyvin nuoria pareja?

Sen ymmärrän jossain maalaistalossa mutta vähemmän taitaa enää yhteisasumista niissäkään olla.

Minusta olisi ollut kiva kun lapset oli pieniä jos olisi ollut rakastavia mummoja tai kummeja. Ilman mitään lastenvahtiapua ( satunnaisesti naapuriapua) piti pärjätä.

Ja kun sulle selittää, et ymmärrä etkä ainakaan muista.

Rajaton ihminen ei noudata rajoja. Siksi se pääsee päsmäröimään rajojen yli.

Minä olen hakenut jopa lähestymiskiellon ja silti se rajaton keksii häirintäkeinoja. Ajelee bussilla talon ohi, yrittää ohjailla sukulaisten kautta jne.

Nyt on kyllä paksua tekstiä.

Mistä muuten näit, rajattoman anoppisi ajelevan bussilla talosi ohi? Kuulostaa ihan sairaalta, jos kyttää jonkun bussin matkustajatkin. Voihan anopilla olla ajeluun joku syykin. Eikö se ole vaikea lapsiperheen arjessa?

Tuosta äidiksi sanomisesta: ymmärrän, että jos itsellä on lapset vielä kotona, ja sanoo itseään monta kertaa päivässä äidiksi, tai kuulee sitä äidin huutamista, voi sattua lipsahduksia -jopa sen naapurin Rekun suhteen. Kerrankos sitä joku väärä nimi suusta lipsahtaa, meillä mies sanoi minua eilen meidän koiran nimellä. Ei se muuten niin outoa olisi ollut, mutta koira on ollut vuoden kuolleena...

MUTTA isoäideillä on yleensä monta vuotta siitä, kun on itseään koko ajan äidiksi kutsunut ja kuullut äitiä huudettavan monta, monta kertaa päivässä. Luulisi, että siinä ajassa kun lapsi on asunut pois kotoan, olisi isoäitinkin palannut äiti-identiteetistä minä-identiteettiin, jossa ei siis ole vaan jonkun äiti, vaan "minä, Pirjo" tms.

Näenkin tämän, että isoäiti kutsuu itseään lapsenlapsen äidiksi surullisena merkkinä siitä, että ko. ihmisellä ei ole mitään omaa identiteettiä, eikä luultavasti juuri elämääkään.

Sehän tässä mummojen hurahtamisessa on muutenkin taustalla, jotenkin ne eivät koe riittävänsä omana itsenään, eivätkä ole osanneet luoda itselleen mielekästä elämää, ja kun lapsenlapsi syntyy, siitä mummoudesta tulee se oma identiteetti ja raison d'etre.

Kammottava taakka sille kohteena olevalle lapselle, olla mummon elämän tarkoitus ja halinalle.

(Itse olen vela, joten olen pystynyt seuraamaan näitä kuvioita vierestä neutraalisti, kun mitkään mummo/anoppi-draamat eivät koske minua itseäni mitenkään. Dynamiikan näkee selvemmin, kun asia ei hetkauta minua tunnetasolla mitenkään. Paitsi sen verran, että mukulaparkoja tulee kyllä sääli.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki anopinvihaajat ovat itse parinkymmenen vuoden päästä samanlaisia vihattavia.

Ei ole mitään anopinvihaajia. On rajattomista ihmisistä kärsiviä äitejä ja isiä.

Ja rajattomista äideistä ja isistä kärsiviä ihmisiä,

Kyllä. Koska se rajaton on yleensä ollut rajaton aina. Ensin vanhempana ja sitten isovanhempana.

Tyypillinen kuvio on myös se että oma lapsi on jo niin vaurioitettu että hän luulee rajattoman käytöstä normaaliksi, joksikin mihin pitää vain sopeutua.

Sitten kuvioon tulee miniä/vävy, joka ei alistukaan rajattomuuteen.

Pitää valita puoliso eikä hyökätä naimisinnossaan naimisiin. Pari vuotta seurustelua ennen yhteisasumistakin. Rajattomilla miniöillä on tainnut olla kiiru saada mies kiikkiin jottei ole tullut mietittyä.

Tilanteeseen ratkaisuja: avioero, lapset isälleen, tai perheterapia ja yksilöterapiaa molemmille vanhemmille.

Anopille lähestymiskielto.

Todella moni kertoo että ongelmat alkoivat vasta lapsenlasten myötä.

Anoppi on ollut jopa välinpitämätön.

Sitten yhtäkkiä huusholliin säntää mummo joka onkin mielestään äiti eikä kunnioita mitään rajoja.

Ja sitten höpötetään miten hyväähän se vain tarkoittaa.

Omituista höpötystä ketju täynnä.

Luulen, että anopitkin on ihmisiä. Kai.

Katsotte heitä niin kummalla suurennuslasilla., että huh. Odottakaa vaan omaa sitä kasvatusvirheiden tekijän osaa 👀😳🤗😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Joo, kummallinen ilmiö aikuisilta ihmisiltä. Ovat itse tulevia anoppeja, ehkä karma kostaa sitten korkojen kera. Saavat kunnon painajaisminiän ristikseen eikä mikään mite tekevät ole oikein, miniät haukkuvat heidät täällä vuorostaan.

Nämä anoppejaan haukkuvat miniät ovat usein myös kauhuanoppeja, nyt on miniä tunkeutunut heidän reviirilleen ja vienyt sen pojan, jonka äidiksi anoppi luultiin.

Joo niin se taitaa mennä. Ensin haukutaan omaa anoppi helvetin kuuseen ja sitten kun ollaan itse anoppi, niin miniä haukutaan sinne helvetin kuuseen. Karmeita akkoja. Onneksi on olemassa myös aikuisia ja tasapainoisia miniöitä ja anoppeja.

Vierailija kirjoitti:

Omituista höpötystä ketju täynnä.

Luulen, että anopitkin on ihmisiä. Kai.

Katsotte heitä niin kummalla suurennuslasilla., että huh. Odottakaa vaan omaa sitä kasvatusvirheiden tekijän osaa 👀😳🤗😂

Miten se että anoppi nimittää itseään toiswn naisen lapsen äidiksi on kasvatusvirhe? Miten hänen rajattomuutensa on kasvatusvirhe? Mistä sinä edes puhut????

No sattuipas minulle ajankohtainen keskustelu: juuri eilen oli poikani ja miniäni lähdössä meiltä ja kun 2 vuotias ei saanut itse kenkää jalkaansa, kumarruin ja sanoin, annahan äiti auttaa. Itse hämmästyin, että mistähän tuo tuli, mutta miniä ja poika vain nauroivat. Miniä totesi nauraen, että äiti on aina äiti. Halasi, suukotti poskelle ja vilkutti vielä lähtiessään. Ei tuo tuntunut suuttuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikuisia anoppivihaketjuja. Olisi kaikkien etu, että isobåvanhemmilla olisi hyvä suhde lapsenlapsiin, mutta äidit omistuksenhalussaan eivät siedä etenkään anoppia, kun ollaan jo mustasukkaisia miehestä ja lapsesta. Kertoo ihmisen pienuudesta

Kohta jo hämmästelläänkin, kun ei ole isovanhemmista apua lapsenhoidossa ja muussa.

Minustakin se on lasten etu, että heillä on mahdollisimman paljon turvallisia aikuisia elämässään. Mutta jos isoäiti alkaa kävellä äidin yli ja pitää itseään äitinä, en jotenkin osaa pitää tätä sellaisena turvallisena aikuisena.

Voin myös kokemuksesta kertoa, että tuo on ikävää, kun anoppi alkaa äiteilemään. Minunkin anoppi ihan suoraan sanoi, että noin vuoden ikäinen lapsi pitää häntä selvästi äitinään. Tästä ei mitään merkkejä ollut. Ihan itse keksi tuon ja sanoi loukatakseen minua. Lisäksi päsmäröi voimakkaasti kaikessa. Tällaiseen anoppiin kannattaa ottaa etäisyys. Ei lisää äidin eikä lasten hyvinvointia, päinvastoin. Kun pysyy etäällä, kaikki voivat hyvin ja välit säilyy.

Minulle ikuinen arvoitus miten se anoppi pääsee päsmäröimään jonkun kotiin tai siellä työkseen olemaan? Hyvin nuoria pareja?

Sen ymmärrän jossain maalaistalossa mutta vähemmän taitaa enää yhteisasumista niissäkään olla.

Minusta olisi ollut kiva kun lapset oli pieniä jos olisi ollut rakastavia mummoja tai kummeja. Ilman mitään lastenvahtiapua ( satunnaisesti naapuriapua) piti pärjätä.

Ja kun sulle selittää, et ymmärrä etkä ainakaan muista.

Rajaton ihminen ei noudata rajoja. Siksi se pääsee päsmäröimään rajojen yli.

Minä olen hakenut jopa lähestymiskiellon ja silti se rajaton keksii häirintäkeinoja. Ajelee bussilla talon ohi, yrittää ohjailla sukulaisten kautta jne.

Nyt on kyllä paksua tekstiä.

Mistä muuten näit, rajattoman anoppisi ajelevan bussilla talosi ohi? Kuulostaa ihan sairaalta, jos kyttää jonkun bussin matkustajatkin. Voihan anopilla olla ajeluun joku syykin. Eikö se ole vaikea lapsiperheen arjessa?

Anoppi tulee piruuttaan 300 kmn päästä ajelemaan bussilla päiväksi talon ohitse ( no, onhan pääkatujenkin varrella lähiöissä taloja)ja jossain välissä ripustaa huonoja pullia munalukittuihin portteihin.

Missä on anopin poika, mitä hän ajattelee tilanteesta? Onko mummo tutkimussten tarpeessa, vaimo keskusteluavun ja lääkityksen tarpeessa? Vai onko hiljaa ja kotoa pois 18 h vuorokaudessa?

Vierailija kirjoitti:

Omituista höpötystä ketju täynnä.

Luulen, että anopitkin on ihmisiä. Kai.

Katsotte heitä niin kummalla suurennuslasilla., että huh. Odottakaa vaan omaa sitä kasvatusvirheiden tekijän osaa 👀😳🤗😂

Niinpä. Se on helppo aukoa päätään ja arvostella mutta mitäpä sitten, kun ollaan itse vuorossa olla anoppina😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista höpötystä ketju täynnä.

Luulen, että anopitkin on ihmisiä. Kai.

Katsotte heitä niin kummalla suurennuslasilla., että huh. Odottakaa vaan omaa sitä kasvatusvirheiden tekijän osaa 👀😳🤗😂

Niinpä. Se on helppo aukoa päätään ja arvostella mutta mitäpä sitten, kun ollaan itse vuorossa olla anoppina😄

On aika simppeliä muistaa ettei ole toisen naisen lapsen äiti ja se missä itse asuu.

Vierailija kirjoitti:

No sattuipas minulle ajankohtainen keskustelu: juuri eilen oli poikani ja miniäni lähdössä meiltä ja kun 2 vuotias ei saanut itse kenkää jalkaansa, kumarruin ja sanoin, annahan äiti auttaa. Itse hämmästyin, että mistähän tuo tuli, mutta miniä ja poika vain nauroivat. Miniä totesi nauraen, että äiti on aina äiti. Halasi, suukotti poskelle ja vilkutti vielä lähtiessään. Ei tuo tuntunut suuttuvan.

Ihana miniä, olet onnekas. Minulla on jo teini-ikäiset pojat ja pelottaa näitä lukiessani millaiset miniät saan. Jos ovatkin riivinrautoja, jotka vahtivat suurennuslasin kanssa jokaista liikettäni ja sanaani. Kamalaa.

Jos anoppi välittää poikansa lapsista, miniä raivostuu.

Jos anopilla on omaa elämää ja antaa lastensa perheiden olla rauhassa, miniä raivostuu. Kun ei koskaan auta se itsekäs anoppi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Oma koira on vähän eri asia kuin jonkun toisen lapsi. En pitäisi kauhean viattomana, jos naapurin rouva alkaisi yhtäkkiä kutsua itseään minun lapsen äidiksi.

Mä taas voin hyvin kuvitella, että saattaisi lipsahtaa jostain selkäytimestä, että kutsuisin itseäni lapsenlapsen äidiksi. Sen näkee sitten, kun omat lapset saa lapsia. Varmasti suhtaudun joka tapauksessa lapsenlapsiin samoin kuin omiin lapsiini. Ainakaan en pysty kuvittelemaan, että he olisivat vähemmän rakkaita kuin omani. 

Sinähän et rakasta lapsiasi lainkaan, jos et kunnioita heidän vanhemmuuttaan tuon vertaa.

Tyydytät vain omia tarpeitasi, mikä on rakkauden vastakohta.

Onko sulla kaikki ihan hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Jos anoppi välittää poikansa lapsista, miniä raivostuu.

Jos anopilla on omaa elämää ja antaa lastensa perheiden olla rauhassa, miniä raivostuu. Kun ei koskaan auta se itsekäs anoppi...

Se että nimittää itseään äidiksi poikansa lapsille ja on rajaton ei ole välittämistä.

Se että on välinpitämätön ei myöskään ole välittämistä.

Miniä ja poika toivoisivat että olisi järkevät aikuiset asialliset isovanhemmat. Ei mitään omia tarpeitaan tyydyttäviä drama queenejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Meillä mies puolestaan säännöllisesti sotkee puheessaan kissamme ja poikamme nimet (sattuvat alkamaan samalla kirjaimella). Jotkut ihmiset nyt vain sekoilevat puhuessaan enemmän kuin toiset, ihan vahingossa.

Edelleen saman perheen jöseniä kaikki. Aika harva alkaa sekoilla toisten kissoista ja lapsista.

Tästä päästään taas siihen keskusteluun, ovatko isovanhemmat perheenjäseniä vai eivät. Minusta ovat, mutta toki lapsella on vain yhdet vanhemmat. Silloin tällöin sekaantuvat sanat ovat kyllä aika "easy mistake", jos anoppi leikkiessään vaikkapa juuri ajattelee omaa poikaansa ja miten tämän kanssa aikoinaan tuli touhuttua.

Easy mistake tuossa tilanteessa olisi nimittää sitä pojanpoikaa poikansa nimellä. Sen sijaan että sekoaa itsensä ja ventovieraan miniän nimityksistä.

Mietippä uudestaan. Onhan se mummukin edelleen äiti. Äitiys ei mihinkään katoa lastenlasten synnyttyä. Ja jos henkilö on ollut 20-30... vuotta elämästään äiti ja vaan muutaman vuoden mummuna, niin kumpi nimitys tulee helpommin selkäytimestä? Kyseessä ei siis ole se, että erehtyisi pitämään itseään miniänään (ts. ei kutsu itseään miniän etunimellä) vaan lipsahtaa "äiti" joka pitää täysin paikkansa. Ei vaan juuri sen taaperon äiti.

Minusta on itse asiassa erittäin omituista puhua itsestään muuna kuin "minuna" toisille, poislukien hyvin, hyvin pienet lapset, jotka eivät vielä tiedä maailmasta mitään.

Sen jälkeen kun lapsi alkaa itse puhua, sille voi aivan hyvin alkaa puhua kuten ihmisille puhutaan "annas kun mä näytän", tules tänne syliin" tms. Ei ole pakko korostaa koko ajan itseään ja sitä, että minäminämäninä olen vallan ÄITI.

Tuskinpa sinä nimittäin miehellesikään puhut koko ajan, että annas kun vaimo oikaisee kravattisi, tule antamaan vaimolle suukko, vaimo ei jaksa tänään laittaa päivällistä, laitatko sinä.

Tuo itsensä hukkaaminen äidin rooliin on äärimmäisen epätervettä, ja mitä suurimmassa määrin nykyajan ilmiö. Itse olin 80-luvulla lapsi, eikä silloin enää kenenkään kouluikäisen äiti puhunut itsestään lapselleen "äiti sitä ja äiti tätä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista höpötystä ketju täynnä.

Luulen, että anopitkin on ihmisiä. Kai.

Katsotte heitä niin kummalla suurennuslasilla., että huh. Odottakaa vaan omaa sitä kasvatusvirheiden tekijän osaa 👀😳🤗😂

Niinpä. Se on helppo aukoa päätään ja arvostella mutta mitäpä sitten, kun ollaan itse vuorossa olla anoppina😄

On aika simppeliä muistaa ettei ole toisen naisen lapsen äiti ja se missä itse asuu.

Eihän lapsi ole pelkästään "toisen naisen lapsi", vaan yhtälailla anopin lapsen lapsi.

Vai omivatko naiset lapset ja isä on vain pelkkä siittäjä ja samasta puusta kuin rajaton anoppi.

Anoppi tulee viikottain arkivapailla meille leikkimään ja leikittämään. Olemaan lasten ja mun seurana. Käydään kaupoilla, leikkipuistossa, tehdään ruokaa... eletään arkea.

Pariin kertaan kaupoilla on anoppia luultu lasten äidiksi ja tämä on aidosti mennyt hämilleen. Kuvitellut, että mä loukkaannun siitä. Antaa ihmisten luulla mitä luulee. Ei se mua häiritse.

Useammin meitä luullaan sisaruksiksi. Siitä anoppi mielissään. Meillä on vaan 13 vuotta ikäeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista höpötystä ketju täynnä.

Luulen, että anopitkin on ihmisiä. Kai.

Katsotte heitä niin kummalla suurennuslasilla., että huh. Odottakaa vaan omaa sitä kasvatusvirheiden tekijän osaa 👀😳🤗😂

Niinpä. Se on helppo aukoa päätään ja arvostella mutta mitäpä sitten, kun ollaan itse vuorossa olla anoppina😄

On aika simppeliä muistaa ettei ole toisen naisen lapsen äiti ja se missä itse asuu.

Eihän lapsi ole pelkästään "toisen naisen lapsi", vaan yhtälailla anopin lapsen lapsi.

Vai omivatko naiset lapset ja isä on vain pelkkä siittäjä ja samasta puusta kuin rajaton anoppi.

Kyllä se lapsenlapsi on tasan toisen naisen lapsi. Anoppi ei ikinä ole lapsenlapsensa äiti.

Anoppi ei myöskään ole sama asia kuin poikansa.

Juuri tätä on se rajattomuus.

Ei hahmoteta missä se oma lapsi edes alkaa vaan puhutaan kuin se oma poika olisi pelkkä oman itsen jatke. Ei hahmoteta mikä on lapsenlapsi. Vaan kaikki on rajattomasti oman itsen jatkeita.