Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Ja sinä kun oot itse niiiin kultainen ja positiivinen ihminen!

En ole vielä elämässäni vihasuhdetta luonut yhteenkään ihmiseen.

Kuten miniät sen taidon hallitsee heti vakiheilan löydettyään.

Miniäni ovat hyvätapaisia, minulla on oma elämäni, en mene pyytämättä käymään. Kiitokset olen saanut avusta jota olen antanut. Kun olin 10 vuotta nuorempi.

Mitä nyt tänne tulit sellaista luomaan kokonaiseen ihmisryhmään solvaten ja riehuen!

Anteeksi, en tietänyt että täällä vaan miniät saavat solvata anoppiaan ja miehensä sukua. Onko se jossain säännöissä kerrottu, en ole lukenut.

Ettei saa anoppi- tittelillä kertoa miten anopit voivat asian nähdä.

Sääli monen miniän puolisoa, uskaltaako ne miesressut kotonaan mitään sanoa vai pysyvät autotallissa, lenkillä tai kaljalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle koiralleen voikin olla äiti, mutta ei toisen naisen lapselle. Jösses.

No mun mielestä on tuokin melko pöhköä nimittää itseään koiransa äidiksi, mut ihassama, onhan hän koiransa omistaja . Ei kuulu muille.

Sen sijaan toisen henkilön lapselle itsensä kutsuminen äidiksi - Tai isäksi! Kielii jo jostain mt-ongelmista.

Kyllä itselläni ainakin hälytyskellot sois, jos joku, edes mun oma äiti tai sisko, kutsuis itseään äidiksi mun pojalle. Ei hyvää päivää....

Se tulee automaattisesti, on vain sana, eikä se tarkoita että henkilö kuvittelisi olevansa poikasi äiti. Kyllähän ihmiset joskus kutsuu toisia ihmisiäkin väärillä nimillä, kun ne lipsahtaa vahingossa. Jos äiti kutsuu miniäehdokastaan poikansa exän nimellä vahingossa, niin ei se luule sitä naista siksi exäksi. Oma mummonikin luetelin aina rimpsun lapsenlapsien nimiä, ennenkuin oikea osui kohdalle, mutta ei se silti luullut Minjaa Elisaksi, vaikka välillä sillä nimellä saattoi kutsuakin.

Pointtina on se, että kun on tottunut sanomaan itseään äidiksi, niin se jää päälle. Voi olla että sinäkin huomaat sen 20 vuoden kuluttua.

Minä en ole 20 vuoteen kutsunut itseäni kenellekään äidiksi, joten en yhtään ymmärrä miten se muka voisi mummoikäiselle jäädä päälle se itsensä hakeminen kaikkien äidiksi ?

Sellainen.lipsahdus sattuu kaiketi helpoiten pienten lasten äideille, jotka joka päivä sanoittajat maailmaa lapsilleen, ja puhuvat itsestään äitinä x 100 kertaa päivässä, sitten kun esimerkiksi vahtivat ystävänsä lapsia samalla kuin omiaan, saattavat kutsua itseään näillekin lapsille äidiksi ....

Mutta kuten sanottua, ero on siinäkin, korjaako tuota lipsautusya mitenkään, vai ei. Jos mummo kutsuu itseään lapsenlapsen äidiksi useamman kerran vaikka kyläilyn aikana, kyllä se melko tavalliselta kuulostaa.

N64

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Ja sinä kun oot itse niiiin kultainen ja positiivinen ihminen!

En ole vielä elämässäni vihasuhdetta luonut yhteenkään ihmiseen.

Kuten miniät sen taidon hallitsee heti vakiheilan löydettyään.

Miniäni ovat hyvätapaisia, minulla on oma elämäni, en mene pyytämättä käymään. Kiitokset olen saanut avusta jota olen antanut. Kun olin 10 vuotta nuorempi.

Mitä nyt tänne tulit sellaista luomaan kokonaiseen ihmisryhmään solvaten ja riehuen!

Anteeksi, en tietänyt että täällä vaan miniät saavat solvata anoppiaan ja miehensä sukua. Onko se jossain säännöissä kerrottu, en ole lukenut.

Ettei saa anoppi- tittelillä kertoa miten anopit voivat asian nähdä.

Sääli monen miniän puolisoa, uskaltaako ne miesressut kotonaan mitään sanoa vai pysyvät autotallissa, lenkillä tai kaljalla.

Täällä on sanottu asiasta. Anopin asiattomasta ja törkeästä käytöksestä.

Miksi samaistut tuollaiseen anoppiin???

Isän suvusta ei ole edes puhuttu.

Sinä et ole se poikasi. Usko jo. Hän on erillinen ihminen omassa perheessään. Se että ei siedä anopin törkeää käytöstä, ei liity perheen muihin ihmisiin millään tavalla eikä poikiesi perheiden asiat kuulu sinulle mitenkään! Saati ventovieraiden ihmisten perheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Kun äitini kuoli 85- vuotiaana oli kuopukseni 4- vuotias. Oli kyllä täyspäinen ystävällinen ihminen, hankki itsensä illalla ensiapuun ja yöllä kuoli. Sydän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä oli outoa, kun äitini sanoi vahingossa itseään äidiksi lapselleni. Olen itse nyt äitinä ollut 14 vuotta eikä se sana kyllä muille ole lipsahdellut.

Kun vanhenet ja olet mummo pääsi voi , etenkin väsyneenä, toimia ihan toisin .

Ihan kokemuksesta sanon kun olen puolivälissä kahdeksaakymmentä.

Itse en enää jaksaisi vauvojen ja taaperoiden kanssa, isompien kanssa jaksan askarrella ja touhuilla lautapelejä, lähteä uimista katsomaan jne.

Mutta jos se on pelkkää väsymystä, miten se aina osuukin just miniään. Ei ikinä muihin. Aina just se raja häviää, joka on toisen huushollin ja oman huushollin välissä.

Mistä se miniä tietää miten paljon mummolle tulee alitajuntalipsauksia muuallakin? Ja onko tuo maankaatojuttu? Lapsi ei ehkä itse edes huomaa.

Ja lapsethan sanovat päiväkodin tätejä ja vielä alakoulussakin vahingossa äidiksi. "Äiti, äiti, en löydä kynääni, äiti, noi ei ota mua leikkiin"

On aika eri asia että päiväkoti-ikäinen lapsi sanoo kuin mitä aikuinen ihminen sanoo. Eikä lapset sano todellakaan hoitajia äideiksi.

Kuinka paljon sinulle tulee lipsauksia niin, että olet Raimon ja Tuulan luona kylässä ja alat puhua itsestäsi Tuulana?

Mummo on joskus ollut pienten lasten äiti. Se takauma voi tulla lastenlasten kanssa jotka koetaan läheisiksi.

Tokko se mummokaan sanoo naapurin lapselle itseään vahingossa äidiksi. Saati luule itseään naapurin Tuulaksi.

Et oikei taida nyt olla kärryillä tuosta alitajunta- ilmiöstä. Ei dementiamummokaan luule olevansa naapurin Tuula vaan voi luulla lapsiaan sisaruksikseen, miniäänsä puolisonsa "hutsuksi" jne.

Ihmejuttu. Jos joku mies sanoo, että vaimokulta, kaadapa kahvia, et reagoi, vaikka varmasti olisi alitajunnassa.

Jos miniän lapsi huutaa äitiä, alitajunta herää salamannopeasti.

Äiti- huuto herättää jokaisen naisen, joka lapsistaan huolehtii tai on huolehtinut hyvin huomion.

Vieläkin , vaikka olen vanha, kaupassakin reagoin jokaiseen äitihuutoon katsoen mikä hätä huutajalla on. En mene puhumaan tai muuta.

Ja leikkikentillä huomaa, joku huutaa äitiä, äityköiden pää kääntyy jos nyt oma ei ihan lastenrattaissa vielä ole.

Äitiys on sellaista kun siihen ( monen lapsen äitinä) kasvaa.

Tietysti on kani-äitejä mutra eivät kuulu tähän keskusteluun.

Tuo on totta. Mummini oli Lotta ja rintamalla hoitamassa haavottuneita, hän kertoi, kuinka miehet huusivat aina äitejään, eikä koskaan vaimoa tai lasta.

Ja tämän sai kokea, kun äitini kuolinvuoteella ja teki pari vuorokautta kuolemaa, mikää ei toiminut, sydän vain hakkasi, eikä kuolemaa tullut.

Kunnes vanhempi sairaanhoitaja pyysi minua laskemaan jo äitini lähtemään ja kutsumaan häntä äidin sijaan etunimellä ja kun tein sen, äidin sydän pysähtyi kymmenessä minuutissa ja äitini kuoli.

Jos nainen on äiti, hän pysyy ikuisesti äitinä ja se pysyy lapsen sydämessä ikuisesti, vaikka olisi puoliso, koska äiti-lapsisuhde on elinikäinen, toisin kuin puolison kanssa.

Hyvin monet sotilaat olivat myös hyvin nuoria, eivät vielä naimisissa.

Kuolemansairaat ja elävät ovat hieman eri kategoriaa.

Kun olin nuorena eräässä kroonikkosairaalassa kesätöissä, muistan aina erään vanhan naisen, joka somalla pikkutytön äänellä huuteli äitiä. Ihan hyvin hän voi (niin hyvin kuin sänkyyn sidottu 80-90-vuotias parhaimmillaan), mutta eli siellä lapsuudessaan, ei nykyhetkessä. Välittyi hänen juttelustaan onnelliset muistot äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Totisinta totta sanoit! Täällä on harvinaisen paljon anoppejaan herjaavia äityleitä. Avioero taitaa olla taattu, ellei vielä niin kohta. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tällainen voi olla viatontakin. Mä sanon itseäni usein meidän koirankin äidiksi.

Kutsutko itseäsi naapurin Rekun äidiksi? On eri asia olla äiti omille eläimilleen ja lapsilleen kuin alkaa laajentaa sitä äitiyttä vieraisiin kotitalouksiin.

Minä olen vahingossa kutsunut itseäni äidiksi toisen lapselle. Minulla on 10 kk ikäinen vauva, joten sana "äiti" lipsahtaa vähän väliä suusta, enkä sillä mitään pahaa tarkoita eikä se ole kertaakaan ollut tahallista. Toki heti nolona korjaan, kun teen virheen.

Kahdella sisarellani ja minulla oli samanikäiset lapset.

Siskoni lapsi kutsui kaikkia meitä kolmea äidiksi. Hän luuli, että se oli meidän yhteinen nimemme. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Totisinta totta sanoit! Täällä on harvinaisen paljon anoppejaan herjaavia äityleitä. Avioero taitaa olla taattu, ellei vielä niin kohta. ;)

Anopillako? Saa pappakin tarpeeksi hourupäästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Puhutko nyt omasta miniästäsi?

Oikeuttaako iän tuoma arvostelukyky ilkeilyn miniälle?

Itselläni on fiksu anoppi (80 v.), jolla oli itsellään aikoinaan hirviöanoppi.

Oma äitini (80 v.) moittii isäni äitiä edelleen ja koko isän sukua. Äitini itse ei ole mikään helppo ihminen.

Vastaan aloitukseen. Minulla oli 2 lapsenlasta (3v. ja 1v.) ollessani 43v. Minua ihan oikeasti luultiin heidän äidikseen. Kyllä mummoa siis hyvinkin voi luulla äidiksi! Nykyään tuon ikäisiä vanhempia äitejä on jonkin verran.

Aikoinaan 19v. äitinä minua luultiin lapseni hoitajaksi ja toiset isosiskoksi.

Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Totisinta totta sanoit! Täällä on harvinaisen paljon anoppejaan herjaavia äityleitä. Avioero taitaa olla taattu, ellei vielä niin kohta. ;)

Juu, noin on! Varma tapa eroon on irvuilla anoppia, miehensä äitiä. Tyhmä nainen ei ymmärrä, ettei mies sellaista pitkän päälle jaksa. Lapsetkin kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Puhutko nyt omasta miniästäsi?

Oikeuttaako iän tuoma arvostelukyky ilkeilyn miniälle?

Itselläni on fiksu anoppi (80 v.), jolla oli itsellään aikoinaan hirviöanoppi.

Oma äitini (80 v.) moittii isäni äitiä edelleen ja koko isän sukua. Äitini itse ei ole mikään helppo ihminen.

Lukutaito. Iän tuoma arvostelukyvyn puute. Se voi vaivata joskus anoppeja, alkavat muistihäiriöt. Jopa jo viiskymppisillä.

Sovitaan sit niin ettei miniöille ole kehittynyt ollenkaaan arvostelukykyä ja itsekritiikkiä mitä on sopivaa sanoa miehensä äidille ja miten näyttäää suurta viisauttaan.

Miksi ihmiset kuvittelevat että toiset ajattelevat tai luulevat heistä jotain? Toki jos tulee puhetta, niin asia on selvä. Mutta aika paljon on tapauksia joissa esimerkiksi mummo hihkuu että häntä luultiin vauvan äidiksi, vaikka kukaan ei varmaan ajatellut hänestä yhtään mitään. Ei ihmisiä kiinnosta mikään muu kuin oma pärse.

Vierailija kirjoitti:

Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.

Lähtekäämme kaikki haukutut äidit ja anopit Kanarialle eläkepäiviä viettämään. Sinne ei miniän räksytykset kuulu. Kesällä käydään lomalla Suomessa. Ei lapsia hoitamassa. 😉

Vierailija kirjoitti:

Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.

Se että isoäiti tunkee äidin paikalle ja stressaa äitiä on omien tarpeiden tyydyttämistä ja henkistä väkivaltaa eikä mitään rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.

Lähtekäämme kaikki haukutut äidit ja anopit Kanarialle eläkepäiviä viettämään. Sinne ei miniän räksytykset kuulu. Kesällä käydään lomalla Suomessa. Ei lapsia hoitamassa. 😉

Ei se mummo edelleenkään ole äiti. Taas lipsahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Ja sinä kun oot itse niiiin kultainen ja positiivinen ihminen!

En ole vielä elämässäni vihasuhdetta luonut yhteenkään ihmiseen.

Kuten miniät sen taidon hallitsee heti vakiheilan löydettyään.

Miniäni ovat hyvätapaisia, minulla on oma elämäni, en mene pyytämättä käymään. Kiitokset olen saanut avusta jota olen antanut. Kun olin 10 vuotta nuorempi.

Mitä nyt tänne tulit sellaista luomaan kokonaiseen ihmisryhmään solvaten ja riehuen!

Anteeksi, en tietänyt että täällä vaan miniät saavat solvata anoppiaan ja miehensä sukua. Onko se jossain säännöissä kerrottu, en ole lukenut.

Ettei saa anoppi- tittelillä kertoa miten anopit voivat asian nähdä.

Sääli monen miniän puolisoa, uskaltaako ne miesressut kotonaan mitään sanoa vai pysyvät autotallissa, lenkillä tai kaljalla.

Täällä on sanottu asiasta. Anopin asiattomasta ja törkeästä käytöksestä.

Miksi samaistut tuollaiseen anoppiin???

Isän suvusta ei ole edes puhuttu.

Sinä et ole se poikasi. Usko jo. Hän on erillinen ihminen omassa perheessään. Se että ei siedä anopin törkeää käytöstä, ei liity perheen muihin ihmisiin millään tavalla eikä poikiesi perheiden asiat kuulu sinulle mitenkään! Saati ventovieraiden ihmisten perheet.

  Vähän käytöstapoja nyt! -ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun oma äitini ei ole koskaan sanonut itseään lapsilleni tai yhdellekään lapsenlapselle äidiksi.

Anoppi sanoi systemaattisesti jokaisella vierailulla viiden vuoden ajan, kunnes lapsi itse antoi palautetta. Kummallista siinä oli, että anoppi ei kuitenkaan tehnyt tätä koskaan muiden edessä kuin meidän vanhempien.

Minä olen pari kertaa sanonut kaverin lapselle, että äiti auttaa. Ja samantien nauranut perään, että paitsi ei auta, kun en ole äitisi.

Minun ja anopin lipsautuksissa on kaksi merkittävää eroa:

1) Minä huomasin lipsautuksen ja korjasin sen, en toistanut

2) Minä sanon jatkuvasti päivittäin itseäni äidiksi. Anoppi teki tätä n. 30v sitten, joten hänelle sen ei pitäisi enää tulla kuin apteekin hyllyltä. Ihan niin kuin äidillenikään ei tule.

Luulen, että anopilleni herää lapsistani äidillisiä tunteita ja siksi sanoo noin. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ei pahoittele kun huomaa virheen tai korjaa sanomisiaan. En myöskään ymmärrä, miksi ei korjannut tapaansa kun minä siitä huomautin. Ja kyllä, tekin olisitte huomauttaneet. Anoppi ei ikinä kutsunut itseään nimittäin mummoksi, aina äidiksi. Älkää yhtään väittäkö että olisitte sietäneet, että anoppinne kokoajan nimittäisi itseään äidiksi lapsillenne. Kymmeniä kertoja viikottaisen vierailun aikana. En usko.

Kyllä tuossa on anopin kaali jo mätimässä, ellei sitten tee sitä kiusallaan. Kaikki me vanhenemme ja olisi suotavaa se hyväksyä. Joillakin naisilla se on äärettömän vaikeaa ja se, jos jokin on erittäin epätervettä.

Ei se vanheneminen ole mikään tekosyy olla epämiellyttävä, eikä törkeää käytöstä koskaan tarvitse sietää.

Mene kertomaan tuo dementiakotiin, vanhuus ei ole mikään syy olla huonokäytöksinen.

Tai sairauksien kanssa kamppailevalle vanhukselle, joka yrittää kotona sinnitellä. Jos ei aina jaksa olla päivänsäde ja vielä unohtelee tärkeitä asioita, vaikka miniän lasten nimet tms.

Kotihoitotyöntekijät kohtaa monenlaista, kuten myös laitoshoitajat

Kirjoitus johon sössötit ei kuvannut dementikkoa vaan naista joka tarkoituksella käyttäytyi paskamaisesti viisi vuotta.

Ei ne vauvojen isovanhemmat ole mitään kasikymppisiä.

Olen 76. Nuorin lapsenlapseni ei ole vielä kahta vuotta ja toista suunnitellaan. Hoitaa en missään nimessä jaksaisi heitä enää enkä tuppaakaan.

Miniän ykkösvaatimus näyttää olevan se mitä enemmän vihaa miehensä sukua ja anoppia, mitä suvaisemattomampi on, eniten saa peukutuksia.

Miniät saavat käyttäytyä huonosti, ( vaikkei ees iän tuomaa arvostelukyvyn puutetta) ilkeillä anopille, kohautella ivallisena silmäkulmiaan suu häijyssä virneessä. Oikein näen silmieni edessä näitä vauvapalstan äityköitä.

Ja sinä kun oot itse niiiin kultainen ja positiivinen ihminen!

En ole vielä elämässäni vihasuhdetta luonut yhteenkään ihmiseen.

Kuten miniät sen taidon hallitsee heti vakiheilan löydettyään.

Miniäni ovat hyvätapaisia, minulla on oma elämäni, en mene pyytämättä käymään. Kiitokset olen saanut avusta jota olen antanut. Kun olin 10 vuotta nuorempi.

Mitä nyt tänne tulit sellaista luomaan kokonaiseen ihmisryhmään solvaten ja riehuen!

Anteeksi, en tietänyt että täällä vaan miniät saavat solvata anoppiaan ja miehensä sukua. Onko se jossain säännöissä kerrottu, en ole lukenut.

Ettei saa anoppi- tittelillä kertoa miten anopit voivat asian nähdä.

Sääli monen miniän puolisoa, uskaltaako ne miesressut kotonaan mitään sanoa vai pysyvät autotallissa, lenkillä tai kaljalla.

Täällä on sanottu asiasta. Anopin asiattomasta ja törkeästä käytöksestä.

Miksi samaistut tuollaiseen anoppiin???

Isän suvusta ei ole edes puhuttu.

Sinä et ole se poikasi. Usko jo. Hän on erillinen ihminen omassa perheessään. Se että ei siedä anopin törkeää käytöstä, ei liity perheen muihin ihmisiin millään tavalla eikä poikiesi perheiden asiat kuulu sinulle mitenkään! Saati ventovieraiden ihmisten perheet.

  Vähän käytöstapoja nyt! -ohis

Sitähän tässä on koko ketju mummoilta toivottu mutta sama vanha vihakuona ja uhrimieli se vain velloo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten huono itsetunto voi olla äidillä, joka pelkää, että vauva kiintyy anoppiin tai anoppi vauvaan. Että näkee tässä lapsenlapsen ja isovanhemman rakkaudessa uhkan.

Lähtekäämme kaikki haukutut äidit ja anopit Kanarialle eläkepäiviä viettämään. Sinne ei miniän räksytykset kuulu. Kesällä käydään lomalla Suomessa. Ei lapsia hoitamassa. 😉

Ei se mummo edelleenkään ole äiti. Taas lipsahti.

Aivan varmasti anoppi on äiti.