Mieheni kertoi eilen kärsineensä kanssani vuosia

Mies halusi loukata sinua mahdollisimman paljon ja tiesi tarkkaan, kuinka sen tekee. Hän on luonteeltaan ilkeä, joten vaikka nyt tuntuu miten pahalta tahansa, niin ero on paras ratkaisu. Pidä pää kylmänä ja tee ratkaisut järjellä, älä tunteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluyhteys on avattu ja nyt paetaan paikalta? Pitääkö vääntää rautalangasta miten keskustelun kuuluu edetä? Keskustelu on kahden ihmisen välistä ajatustenvaihtoa. Perheenjäsenten väliset tunnepitoisempia ja sekavampia. Mies on nyt puhunut omat sekavat tunteensa läpi ja nyt on sinun vuorosi.

Mies sanoi jo kaiken. Ei ap:lla ole syytä enää vastata. Korkeintaan voi kysyä milloin mies aikoo häipyä. Tuo ei ole keskustelun aloitus mieheltä. Se oli suhteen lopetus. Mies teki sen näin, koska ei halua reilusti sanoa haluavansa eron.

Täällä on tarina esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna ja nyt tiedämme kaiken tuon parisuhteen ongelmista?

Ei tarvitse tietää kaikkea, kun tietää deal breakerit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihreä liike kirjoitti:

Kauhea mammojen hybridi operaatio päällä.Mitä jos mies on oikeassa ja ap voisi korjata käytöstään

Mies oikeassa?!? Ei kukaan voi syyttää toista omista väleistä lapsiin. Ei kukaan normaali ihminen mene naimisiin hammasta purren parantaakseen suhdetta.

Mies on nyt keksinyt kaikkea paskaa, jotta saa syyn lähteä toisen naisen matkaan.

Hän ei koskaan halunnut sinua, hän ei koskaan osallistunut kasvatukseesi, jne. Luuletko, että alle kouluikäinen lapsi osaa käsitellä näitä lauseita? Nämä oli lauseita joita kuulin koko isäni ja äitini avioliiton ajan. Minä sain isän vasta, kun he erosi.

Vieraannuttamista tapahtuu myös ydinperheissä, eikä vain eroperheissä. Vieraannuttamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta eri tavoin.

olen kyllä noussut puolustamaan lapsia, koska mie-les-tä-ni. Jos tätä tekee lasten nähden ei se oikein ole. Se on toisen vanhemman mitätöintiä.

Ja lasten laittamista varsin ikävään välikäteen. Vanhempien väliset näkemyserot hoidetaan aina heidän kesken. Ne ei ole lasten asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluyhteys on avattu ja nyt paetaan paikalta? Pitääkö vääntää rautalangasta miten keskustelun kuuluu edetä? Keskustelu on kahden ihmisen välistä ajatustenvaihtoa. Perheenjäsenten väliset tunnepitoisempia ja sekavampia. Mies on nyt puhunut omat sekavat tunteensa läpi ja nyt on sinun vuorosi.

Mies sanoi jo kaiken. Ei ap:lla ole syytä enää vastata. Korkeintaan voi kysyä milloin mies aikoo häipyä. Tuo ei ole keskustelun aloitus mieheltä. Se oli suhteen lopetus. Mies teki sen näin, koska ei halua reilusti sanoa haluavansa eron.

Täällä on tarina esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna ja nyt tiedämme kaiken tuon parisuhteen ongelmista?

Ei tarvitse tietää kaikkea, kun tietää deal breakerit.

PARIsuhde ei ole kahden kauppa, jossa tulisi aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihreä liike kirjoitti:

Kauhea mammojen hybridi operaatio päällä.Mitä jos mies on oikeassa ja ap voisi korjata käytöstään

Mies oikeassa?!? Ei kukaan voi syyttää toista omista väleistä lapsiin. Ei kukaan normaali ihminen mene naimisiin hammasta purren parantaakseen suhdetta.

Mies on nyt keksinyt kaikkea paskaa, jotta saa syyn lähteä toisen naisen matkaan.

Hän ei koskaan halunnut sinua, hän ei koskaan osallistunut kasvatukseesi, jne. Luuletko, että alle kouluikäinen lapsi osaa käsitellä näitä lauseita? Nämä oli lauseita joita kuulin koko isäni ja äitini avioliiton ajan. Minä sain isän vasta, kun he erosi.

Vieraannuttamista tapahtuu myös ydinperheissä, eikä vain eroperheissä. Vieraannuttamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta eri tavoin.

Mä uskon, että vieraannuttaminen on erittäin harvinainen ilmiö, joka saa aivan liikaa mediahuomiota. Tiedän useita sekä vielä parisuhteissa roikkuvia että eronneita tapauksia, joissa isä on todella itsekäs, jotkut riidanhaluisia, isyys on vain sellaista negatiivista komentelemista ja odottaa lasten olevan jotain sätkynukkeja, mitään mukavaa ei koskaan tee yhdessä lastensa kanssa. Nämä syyttää lasten äitiä kaikesta (erosta, omista väleistään lapsiin jne.) ja siis vinkuu, että äiti vieroitti heidät lapsista.

Samaan aikaan äiti järjestää lapsille mukavaa ja sivistävää tekemistä, hyvällä, positiivisella käytöksellään näyttää esimerkkiä, ja puhuu kauniisti jopa lasten isästä, vaikka tyyppi on todella negatiivinen, kontrolloiva vätys. Äiti vaan ymmärtää, että lapsi kokee olevansa puolet sitä toista vanhempaa, ja äiti ei halua korostaa isän huonoja puolia lapsille (ennemmin puhuu vaikka isän vuosien takaisesta urheilumenestyksestä tms.).

Vierailija kirjoitti:

"miehet eivät puhu tunteistaan"

No nyt puhui eikä näköjään kelvannut. Miehiä vihaavien naisien lynkkausjoukko on "neuvomassa" naista joka ei tekstistään päätellen kykene päättämään edes haluaako aamiaisella mehua, teetä, vai kupin kahvia.

Kertoi tunteistaan joo, ja minkä muun päätelmän tuosta voi tehdä, kuin että jos koko liitto on ollut miehelle kärsimystä, se pitäisi lopettaa?

Ja tuossa tilanteessa, jossa käy ilmi, että koko yhteinen elämä on ollut valhetta, ihmiset voivat lamaantua. Se menee kyllä ohi. 

Mikä se "miestä vihaavien naisten lynkkausjoukon" osuus tässä mielestäsi on? Yhteenkö pitäisi jäädä, vaikka miehellä ei ole koskaan ollut kivaa? Miksi?  Mitä hyvää siitä miehelle koituisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluyhteys on avattu ja nyt paetaan paikalta? Pitääkö vääntää rautalangasta miten keskustelun kuuluu edetä? Keskustelu on kahden ihmisen välistä ajatustenvaihtoa. Perheenjäsenten väliset tunnepitoisempia ja sekavampia. Mies on nyt puhunut omat sekavat tunteensa läpi ja nyt on sinun vuorosi.

Mies sanoi jo kaiken. Ei ap:lla ole syytä enää vastata. Korkeintaan voi kysyä milloin mies aikoo häipyä. Tuo ei ole keskustelun aloitus mieheltä. Se oli suhteen lopetus. Mies teki sen näin, koska ei halua reilusti sanoa haluavansa eron.

Täällä on tarina esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna ja nyt tiedämme kaiken tuon parisuhteen ongelmista?

Ei tarvitse tietää kaikkea, kun tietää deal breakerit.

PARIsuhde ei ole kahden kauppa, jossa tulisi aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaa miettiä olisikohan kummassakin vikaa?

Hyvä parisuhde on kahden tasapuolinen kauppa.

Valitettavasti on paljon huonoja parisuhteita, joissa on vääränlaista vallankäyttöä, henkistä väkivaltaa, tunnekylmyyttä, rakkaudettomuutta, hyväksikäyttöä jne. Kohteen ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, että hän joutui kohteeksi vaan siitä, että hän pääsee ulos suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

"miehet eivät puhu tunteistaan"

No nyt puhui eikä näköjään kelvannut. Miehiä vihaavien naisien lynkkausjoukko on "neuvomassa" naista joka ei tekstistään päätellen kykene päättämään edes haluaako aamiaisella mehua, teetä, vai kupin kahvia.

Toisen haukkuminen ei ole omista tunteista puhumista.

Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä! 

Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihreä liike kirjoitti:

Kauhea mammojen hybridi operaatio päällä.Mitä jos mies on oikeassa ja ap voisi korjata käytöstään

Mies oikeassa?!? Ei kukaan voi syyttää toista omista väleistä lapsiin. Ei kukaan normaali ihminen mene naimisiin hammasta purren parantaakseen suhdetta.

Mies on nyt keksinyt kaikkea paskaa, jotta saa syyn lähteä toisen naisen matkaan.

Hän ei koskaan halunnut sinua, hän ei koskaan osallistunut kasvatukseesi, jne. Luuletko, että alle kouluikäinen lapsi osaa käsitellä näitä lauseita? Nämä oli lauseita joita kuulin koko isäni ja äitini avioliiton ajan. Minä sain isän vasta, kun he erosi.

Vieraannuttamista tapahtuu myös ydinperheissä, eikä vain eroperheissä. Vieraannuttamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta eri tavoin.

olen kyllä noussut puolustamaan lapsia, koska mie-les-tä-ni. Jos tätä tekee lasten nähden ei se oikein ole. Se on toisen vanhemman mitätöintiä.

Tässä toisen vanhemman pitää valita, että yrittääkö estää sen mitä toinen sanoo lapsille vai onko hiljaa, jolloin osoittaa, että toisen vanhemman toiminta lasta kohtaan on ihan OK. Jos toinen esim. huutaa lapselle ja toinen on vain hiljaa vieressä, niin lapselle vahvistuu käsitys, että on ihan OK, että hänelle huudetaan. Eli on ihan lapsen terveen itsearvostuksen vuoksi OK osoittaa, että jonkun, kenen tahansa, ikävä käytös lasta kohtaan ei ole OK. Se tietenkin mitätöi kuten totesit toisen vanhemman sanomiset, mutta se on vähemmän paha kuin se, mitä seurauksia jatkuvalla lapseen kohdistuvalla vallankäytöllä on lapsen itsearvostuksen kehitykselle. Eli hyviä vaihtoehtoja ei näissä tilanteissa valitettavasti ole, jos toinen vanhempi kohtelee lasta huonosti. Ei minusta ole oikein sekään, että annetaan kohdella lasta alistavasti ja katsotaan vain hiljaa vieressä. Voiko se altistaa kiusaamiseksi joutumisellekin, jos lapsi ei opi omia omia rajojaan ja miten häntä saa kohdella. Perinteinen käsitys on, että ei saisi puuttua lasten kuullen, mutta en sitten tiedä, miten loppuun asti se on ajateltu. Eri asia on sitten toisen vanhemman mustamaalaaminen. Se ei tietenkään ole sama asia ja voi opettaa lapsen myös kiusaajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihreä liike kirjoitti:

Kauhea mammojen hybridi operaatio päällä.Mitä jos mies on oikeassa ja ap voisi korjata käytöstään

Mies oikeassa?!? Ei kukaan voi syyttää toista omista väleistä lapsiin. Ei kukaan normaali ihminen mene naimisiin hammasta purren parantaakseen suhdetta.

Mies on nyt keksinyt kaikkea paskaa, jotta saa syyn lähteä toisen naisen matkaan.

Hän ei koskaan halunnut sinua, hän ei koskaan osallistunut kasvatukseesi, jne. Luuletko, että alle kouluikäinen lapsi osaa käsitellä näitä lauseita? Nämä oli lauseita joita kuulin koko isäni ja äitini avioliiton ajan. Minä sain isän vasta, kun he erosi.

Vieraannuttamista tapahtuu myös ydinperheissä, eikä vain eroperheissä. Vieraannuttamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta eri tavoin.

Mä uskon, että vieraannuttaminen on erittäin harvinainen ilmiö, joka saa aivan liikaa mediahuomiota. Tiedän useita sekä vielä parisuhteissa roikkuvia että eronneita tapauksia, joissa isä on todella itsekäs, jotkut riidanhaluisia, isyys on vain sellaista negatiivista komentelemista ja odottaa lasten olevan jotain sätkynukkeja, mitään mukavaa ei koskaan tee yhdessä lastensa kanssa. Nämä syyttää lasten äitiä kaikesta (erosta, omista väleistään lapsiin jne.) ja siis vinkuu, että äiti vieroitti heidät lapsista.

Samaan aikaan äiti järjestää lapsille mukavaa ja sivistävää tekemistä, hyvällä, positiivisella käytöksellään näyttää esimerkkiä, ja puhuu kauniisti jopa lasten isästä, vaikka tyyppi on todella negatiivinen, kontrolloiva vätys. Äiti vaan ymmärtää, että lapsi kokee olevansa puolet sitä toista vanhempaa, ja äiti ei halua korostaa isän huonoja puolia lapsille (ennemmin puhuu vaikka isän vuosien takaisesta urheilumenestyksestä tms.).

Juuri näin. Kun lapset ei ole paikalla, äiti antaa tulla täyslaidallisen lasten isän ignorantista, itsekkäästä ja negatiivisesta menosta, mutta lapsista kasvaa täyspäisiä, koska äiti peittelee ja pehmittelee tuota isän touhua lapsille, ettei lapset tuntisi itseään isänsä hylkäämiksi tai huomaisi isän rakkaudettomuutta.

Mun mies kärsi sen kolme vuotta, jotka oli piilevästi masentunut. Samaan aikaan kun hoidin kodin, tein korona-ajasta siedettävää ja hoidin aikuisen lapsen kotoa lähdön, olin kuulemma kiusannut ja haukkunut. Oikesti olimme melko eri aikoihin kotona, mutta järjestin kykyni mukaan jopa matkoja aina kun se oli mahdollista. Suunnittelin tulevaa, tein ehdotuksia ilman vastakaikua. Kunnes tuli romahdus.

Nyt on vuosi veuvattu. Asunto on menossa myyntiin. Ei auta ero eikä eri osoite kuin hetken kerrallaan. Kannoilla kulkeva ystävätär hössöttää ja hymistelee eikä mitenkään tiedä samaa, kuin yli 20 vuotta mukana kulkenut ex-vaimo.

Tämä ei ollut täysin yllätys, mutta ikävä shokki joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

En vaan pysty ymmärtämään tätä, että roikutaan epätoivoisesti sellaisessa suhteessa, joka on täysin pskaa ja huonoa ja toinen vielä pilaa kaiken :D ei jestas... Vai pilaakohan sittenkään oikeasti..?

Kun on lapsia, ei se ole niin yksinkertaista vain erota. Mä mietin eropäätöstäni useamman vuoden. En halunnut tehdä hätiköityä päätöstä. Päätöstä, jota olisin katunut myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan pysty ymmärtämään tätä, että roikutaan epätoivoisesti sellaisessa suhteessa, joka on täysin pskaa ja huonoa ja toinen vielä pilaa kaiken :D ei jestas... Vai pilaakohan sittenkään oikeasti..?

Kun on lapsia, ei se ole niin yksinkertaista vain erota. Mä mietin eropäätöstäni useamman vuoden. En halunnut tehdä hätiköityä päätöstä. Päätöstä, jota olisin katunut myöhemmin. 

Jos mies sanoo, ettei koskaan ole ollut onnellinen tuossa suhteessa, niin miten voisit edes kuvitella, että suhteella olisi jotain tulevaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kärsi sen kolme vuotta, jotka oli piilevästi masentunut. Samaan aikaan kun hoidin kodin, tein korona-ajasta siedettävää ja hoidin aikuisen lapsen kotoa lähdön, olin kuulemma kiusannut ja haukkunut. Oikesti olimme melko eri aikoihin kotona, mutta järjestin kykyni mukaan jopa matkoja aina kun se oli mahdollista. Suunnittelin tulevaa, tein ehdotuksia ilman vastakaikua. Kunnes tuli romahdus.

Nyt on vuosi veuvattu. Asunto on menossa myyntiin. Ei auta ero eikä eri osoite kuin hetken kerrallaan. Kannoilla kulkeva ystävätär hössöttää ja hymistelee eikä mitenkään tiedä samaa, kuin yli 20 vuotta mukana kulkenut ex-vaimo.

Tämä ei ollut täysin yllätys, mutta ikävä shokki joka tapauksessa.

Lisättäköön vielä, että miehellä on yhtä aikaa työperäinen burnout, ristiriitoja sukuun ja ystäviin, keski-iän kriisi ja omat piirteet jotka edesauttoivat kyseisen pommin kasaantumista. En ihmettele, olen vain surullinen lopputuloksesta,enkä suostu ottamaan turhaa syytä niskoilleni.

Hyvä mies, mutta.

Sellaista satua siellä Porvoossa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vaan pysty ymmärtämään tätä, että roikutaan epätoivoisesti sellaisessa suhteessa, joka on täysin pskaa ja huonoa ja toinen vielä pilaa kaiken :D ei jestas... Vai pilaakohan sittenkään oikeasti..?

Kun on lapsia, ei se ole niin yksinkertaista vain erota. Mä mietin eropäätöstäni useamman vuoden. En halunnut tehdä hätiköityä päätöstä. Päätöstä, jota olisin katunut myöhemmin. 

Jos mies sanoo, ettei koskaan ole ollut onnellinen tuossa suhteessa, niin miten voisit edes kuvitella, että suhteella olisi jotain tulevaisuutta?

Ei sillä olekaan tulevaisuutta. Mutta silti - kun on lapsia - ainakin minä jouduin tarkkaan ja pitkään harkitsemaan, jaksanko - ja kuinka kauan - lasteni vuoksi olla parisuhteessa.  Lapsille kun vanhempien ero ei yleensä ole mikään helppo juttu ja jos siinä samassa rytäkässä sitten vaihtuu koulut ja kaveripiirit, niin se tekee asiasta lapselle vieläki haastavamman.  Joskus on hyvä odottaa esim siihen asti, että lapsi muutenkin vaihtaisi koulua siirtyessään alakoulusta yläkouluun. Kun eropäätökseni alkoi varmistua, halusin myös hoitaa käytännön asiat niin, etten sitten jääyt sormi suussa ihmettelemään, mitäs mä nyt teen. 

Vierailija kirjoitti:

Juu, kimpsut kasaan ja häivy. Lappu pöydälle "Läksin ostamaan maitoa, tulen kun kerkeän".

Mene vaikka huoneistohotelliin tms ja ala järkkäämään vuokra-asuntoa. Isä pitäköön lapset.

Ehkä herää asioihin!

Ikäsi oli?

Jos ap hakee empatiaa, niin sitten aloitus on ok mutta jos hakee neuvoja, niin tämä pallinmurskaajien palsta on vihoviimeinen paikka sille. 

Kysy siltä ukoltasi nyt ihan suoraan, että mitä peliä tämä oikein on? Haluaako hän erota? Onko hänellä uusi ihmissuhde? Sano ettet kerta kaikkiaan kuuntele enää mitään paskaa, vaan haluat selvät vastaukset selviin kysymyksiin!