Mieheni kertoi eilen kärsineensä kanssani vuosia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ero ei lapsiperheessä ole ensisijainen vaihtoehto. Pariterapiasta aloittaisin jos se molemmille sopii. Siellä on ihan hyvin mahdollista että mies tajuaa että on itse vastuussa onnestaan, valinnoistaan ja siitä millaisen suhteen lapsiin rakentaa. Jos mies pystyy osoittamaan nöyryyttä, onnistuu pahojen sanojen anteeksiantaminenkin.

Oikeasti elämä ei ole noin kivaa ja helppoa. Ja ihan oikeesti ap ei todellakaan ole ollut täydellinen puoliso ja voisi myös opetella ottamaan vastaan kritiikkiä ja mennä itseensä. Sitten kun mies pystyy järkevästi syytöksensä jäsentämään.

Voi olla että on toinen nainen, ja sellainenkaan ei hyvinvoivan suhteeseen pompsahda.

Koskaan, ei koskaan voi syyttää vain toista osapuolta siitä että suhde voi huonosti.

Ai ei vai? Entä kun toinen on terve ja toinen paatunut psykopaatti? Rikollinen? Narsisti? Sosiopaatti?

Joo pahoittelen kun en yksinkertaisten ihmisten takia jaksanut eritellä poikkeuksia milloin ero on ihan ainoa ratkaisu kun oletan vahvasti normaalien ihmisten tämän ymmärtävän ilmankin.

Ymmärrätkö sitten sen, että ap:n mies voi olla narsisti, jolloin nimenomaan otetaan poikkeukset käyttöön.

Narsistihullu vauhdissa.

😂

Vierailija kirjoitti:

Ammattiauttajan apu voisi olla miehelle hyvä. Tosin ei hän näe itsessään virheitä kuitenkaan.

No eipä tuossa minun mielestä mitään ole enää juteltavissa, mies laittaa nimensä erohakemukseen ensimmåisenä ja siitä se pyörähtää liikkeelle. Sinun kannattaa alkaa kadottamaan tärkeää omaisuutta vaikka jonnekin ystävän luokse, sillä sen verran kettumaiselta ja katkeralta mies kuulostaa, että hän varmaan on aika hankala omaisuuden jaossa. Eli vie tärkeät pois, huolehdi, että sinulla on omat raha-asiat kunnossa ja älä ala taistelemaan turhista. Mahdollisimman nätisti vain ero, anna miehen rähistä yksin. Ota videolle/nauhalle tarvittaessa pahimmat, niin muistat mitä tuli. Ole se fiksu rauhallinen aikuinen ja äiti.

Varastamista se on tuokin ja syyllistyt sitten rikokseenkin, mutta ilmeisesti se on vain oikein tämän palstan mukaan.

Eroa suosittelen, saa sitten isä hoitaa omat välinsä itse lapsiinsa, mutta kyllä äiti vaikuttaa paljon, esim. oma äitini on edesauttanut paljonkin siinä, ettei lapset (minä ja sisarukset) ole missään tekemisissä isänsä kanssa. Olisi parasta yrittää pysyä mahdollisimman neutraalina. Noi lapselliset kosto ja varastamisjutut kannattaa unohtaa, niillä satuttaa vain itseään.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi marttyyria.

Nythän olisi uusi alku.

Tai sitten lähdet lätkimään.

Tehkää jotain sille suhteellenne, nyt kun on avattu puhe!

Toimikaa sen suhteenne eteen. Yhdessä.

Muusta samaa mieltä, mutta marttyyri-leimasimen käyttöä voisi jo hiukka rajoittaa tällä palstalla.

Ihan kaikki pahan olon ilmaisu sanoilla ei tarkoita marttyyria ja uhriutumista. Tuolla leimasimella vain pyritään tukkimaan suut, jolloin ne tärkeät asiat jäävät puhumatta.

Tuskin narsu-leimasintakaan tarvitaan, koska aloittaja luultavasti oireilisi pahemmin jos olisi pitkään narsistin kanssa elänyt.

Monilla sinänsä kehityskelpoisilla miehillä on se tunnelaiskuus ja vastuun siirto, niinkuin todettu jo on. Jos älyävät ottaa itse vastuun itsestään ja viitsivät ( uskaltavat) nähdä vaivaa, voivat kyllä olla osa ratkaisua.

En ymmärrä, miksi ensimmäinen ohje tällä palstalla on aina eroaminen.

Mitä jos joskus voisi parisuhteessa, loukkaantuneenankin, kuunnella sen toisen osapuolen tarinan? Kuunteleminen ja tarinan ymmärtäminen ei tarkoita, että olisi sen toisen kanssa samaa mieltä tai että se pelastaisi parisuhteen. Se vain antaisi mahdollisuuden jopa korjata tilannetta - joko niin, että parisuhde pelastuu tai sitten niin, että molemmat lähtevät eteenpäin ilman selvittämättä jääneitä asioita.

AP:n mies on havahtunut siihen, että elämä on epätyydyttävää. Hän yrittää etsiä syyllistä omaan tilanteeseensa ja on sellaisessa sokeuden vaiheessa, että ulkoistaa oman pahan olonsa AP:lle. Tajuamme kyllä, että mies on epäkypsä eikä kanna vastuuta omista valinnostaan. Mutta... on ihan järjetöntä neuvoa AP:ta ottamaan miehen tämänhetkinen tarina "totuutena" ja lähteä tekemään sen pohjalta perheen tulevaisuutta koskevia lopullisia ratkaisuja. Eroaminen ei paranna ongelmaa - se ei luo miehelle suhdetta lapsiinsa tai opeta miestä kommunikoimaan paremmin omista tarpeistaan.

Jos olisin AP, lähtisin miehen kanssa jonnekin rauhalliseen paikkaan keskustelemaan asioista. Kysyisin paljon kysymyksiä, kuuntelisin hänen tarinaansa, yrittäisin ymmärtää. Kysyisin nykyhetkeä ja tulevaisuutta koskevia haastavia kysymyksiä lapsiin liittyen: Millä tavalla koet minun estävän suhdettasi lapsiin? Miten voisin jatkossa tukea sitä, että suhteesi lapsiin olisi parempi? Mistä perheen asioista haluaisit kantaa suurempaa vastuuta? Kysyisin myös parisuhteesta: Mikä meidän suhteessamme on ollut hyvää tähän asti? Miltä hyvä parisuhde sinun mielestäsi näyttää? Millainen rooli sinulla on hyvän parisuhteen rakentamisessa? Miten se on näkynyt meidän parisuhteessamme tähän asti? Millä tavalla koet että minä olen estänyt sinua saamasta hyvän parisuhteen? Mitä arvokasta ja hyvää näet minussa ja näissä vuosissa jotka olemme yhdessä olleet?

Samalla kun AP:n ymmärrys tilanteesta kasvaisi, myös miehen oma ymmärrys alkaisi jäsentyä. Tällainen "ei-hyökkäävä" tapa keskustella ja kuunnella auttaa kovasti, päätyvätpä he mihin tahansa ratkaisuun myöhemässä vaiheessa. Keskusteluyhteyden kadottaminen kun ei auta, lasten takia sitä tarvitaan "ikuisesti".

Parisuhteesta täytyy sanoa myös, että asioitten ratkaisemiseen tarvitaan molempien osapuolten muutosta. Jotta AP:n mies voi kasvaa vastuullisemmaksi, AP:n tulee itsensäkin muuttua. Ei ole helppoa antaa miehelle sitä vastuuta jota hän ei vielä osaa kantaa. Tulee tilanteita, joissa AP joutuu muistuttamaan miestä hänen roolistaan/vastuustaan - voi olla, että AP joutuu jopa vääntämään miehelle rautalangasta, mitä vastuu tietyissä tilanteissa tarkoittaa. Niissä tilanteissa olisi helppoa palata vanhoihin toimintamalleihin ja hoitaa asiat miehen puolesta.

Koska tällaisten keskusteluiden käyminen on haastavaa ja tunnetasolla todella kuluttavaa, voisi olla hyvä saada tukea terapiasta. Parasta olisi jos molemmat olisivat mukana - mutta jos mies ei lähde, AP voi ihan hyvin mennä yksin.

Toivotan AP:lle voimia. Ja ai niin - 9 vuotta sitten pelastimme avioliittomme  tällä tavalla. Myös minä jouduin muuttumaan. Nyt tulossa 20 v. hääpäivä.

Tutulta kuulostaa. Sama tapahtui minulle 2 vuotta sitten ja 20 vuotta avioliittoa. Ihan samat jutut mieheltä , kaikki hänen elämänsä paksuus minun syytä.

Ja paljastui että miehellä ollut jo pitkään salasuhde. Ap, siellä on toinen nainen. Miehesi yrittää siirtää syyllisyyttään perheen rikkomisesta sinun harteille. Tee salapoliisi työ. Tutki miehen taskut, lompakko, sähköposti, kännykkä, face jne. Sieltä ne todisteet löytyy.

Et sinä lähde mihinkään. Potkaise ukko ulos.

Tällainen käytös on hyvin yleistä nimenomaan pettäville perheeniseille. Jostain syystä on niin v**** hankalaa sanoa suoraan sille vaimolle, että haluan erota, erotaan, meidän pitäisi varmasti erota, minulla on toinen... Joko räjähdetään sille kumppanille täysin yllättäen ja hakemalla haetaan syitä, jotta se kumppani tekisi sen eroaloitteen TAI toinen vaihtoehto on vaan lähteä menemään sanomatta mitään. Ehkä tuollainen kiukkupuuska johtuu siitä, että se salarakas on myös kyllästynyt miehen raukkamaisuuteen ja siihen, ettei saa sitä entistä suhdetta mitenkään poikki, vaikka on luvannut sitä ja tätä... Mies pelkää, että menettää lopulta molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotovdri kirjoitti:

Noh, täällä kohtalotoveri. Avopuolisoni on täsmälleen samanlainen myrkyllinen manipulaattori. Lapsia ei ole. Mutta kaikki vika on aina minussa. Kaikki hänen toimintansa, sanomisensa ja tekemisensä on aina seurausta minun käytöksestäni. Tein ja sanoin näin, koska sinä sitä ja tätä. Ikään kuin ansaitsen aina hänen huonon käytöksensä koska olen ihan itse sen aiheuttanut. Olen henkisesti lytistetty koska matto voidaan koska vaan vetää jalkojeni alta. Hän perustelee ja oikeuttaa usein itsekkyyttään samoilla tavoilla, minun kanssani kun ei voi olla onnellinen. Hän kääntää arkisetkin asiat päälaelleen, jos erehdyn muistuttamaan häntä yhteisistä kotitöistä niin se tarkoittaa etten hyväksy häntä omana itsenään. Lisäksi hän on uskomattoman pitkävihainen ja kaivaa kaikki vanhat asiat esiin. En koe olevani tasapainoisessa parisuhteessa. En voi kuitenkaan lähteä, sillä olen taloudellisesti heikossa asemassa. Ja hän osaa olla äärettömän rakastettava hyvinä kausina. Nämä kaudet vaan yleensä loppuvat vastaaviin tilanteisiin kuin ap:lla. Ja se vie uskon itseen. Mies on minua 20 vuotta vanhempi.

Tietenkin voit lähteä. Sen kun lähdet. Seinässä on reikä mistä voi kävellä ulos ja se on juuri niin yksinkertaista. Menet ovesta ulos etkä ikinä enää siitä sisään. Vältät sitä ovea lopun ikääsi ja kas kumma sieltä löytyy parempi elämä. Ihan näin kokemuksesta voin kertoa. 

Ja muuttaa asumaan johonkin ojanpientareelle?

Nyt ap selvitä tuo asia heti. Onko mies nyt töissä vai kotona? Kysy mieheltä miksi on vielä siinä ja koska aikoo häipyä. Muusta ei ole enää tuon avautumisen jälkeen syytä keskustellakaan.

Valitettavasti mies on jo päättänyt ettei aio olla lasten elämässä mukana. Syyttää välien menosta lapsiin sinua jo etukäteen. Luulen että taustalla on toinen nainen ja mies haluaa, että sinä teet eroaloitteen. Mies saa syyttää sinua sitten välien menetyksestä lapsiin ja erosta. Semmoisia ne vätysmiehet on. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on toinen nainen. Nyt se vierittelee eroa sun harteille. Tsemppiä.

Joo, tämähän se todennäköisin syy on. Itse kuuntelin ihan vastaavan valitusvirren muutama vuosi sitten, miten mies on ollut onneton kanssani 19 vuotta.. ainoa vaan, että siinä vaiheessa oltiin oltu naimisissa (hän kosi) 18v ja esikoinen oli 15v. Että miksi noihin juttuihin sitten lähdettiin, kun kerran oli niin hirveää? Mutta siis toinen nainenhan se sieltä sitten löytyi, syy suhteelle oli, kun minä "en enää palvonut häntä". En osaa neuvoa mitä tehdä, itse sitten lähdin pariterapiaan hänen kanssaan (josta ei ollut mitän hyötyä) ja päätettiin jatkaa yhdessä, unohtaa ei vaan voi. Että ei tää munkaan ratkaisumalli ehkä ole se paras?

Sama kokemus. Ja ex-miehen sanojen mukaan syy hänen sivusuhteeseen oli että en enää ihaillut ja kehunut häntä.

Mitä ihmeen itsetunto-ongelmaisia puolijumala miehet luulee olevansa? Siis että vaimon pitäisi palvoa?! Ja jos palvonta, ihailu ja kiehunta loppuu, pitää etsiä uusi palvoja.

Jostain kumman syystä viihdyn nyt sinkkuna.

En vaan pysty ymmärtämään tätä, että roikutaan epätoivoisesti sellaisessa suhteessa, joka on täysin pskaa ja huonoa ja toinen vielä pilaa kaiken :D ei jestas... Vai pilaakohan sittenkään oikeasti..?

En minä todellakaan ala piilottamaan tavaroita. Tai tappelemaan. Jos toinen haluaa mennä, ero hoidetaan mahdollisimman helposti. Ainoastaan sillä on minulle väliä, että lapset kärsisivät erosta mahdollisimman vähän.

En missään tapauksessa halua isän ja lasten välien katkeavan. Todella toivon niiden parantuvan. Ja tulen tekemään osaltani kaiken sen asian eteen.

En usko että tällä suhteella on enää tulevaisuutta. Itse olisin valmis tekemään kaikkeni, hakeutumaan terapiaan ja muuttamaan omaa käytöstäni. Mutta, en usko mieheltä enää löytyvän halua.

Koitetaan nyt hoitaa ero mahdollisimman nätisti alta pois. Että päästään kaikki toipumaan ja elämässä eteenpäin.

Kauhea mammojen hybridi operaatio päällä.Mitä jos mies on oikeassa ja ap voisi korjata käytöstään

Vihreä liike kirjoitti:

Kauhea mammojen hybridi operaatio päällä.Mitä jos mies on oikeassa ja ap voisi korjata käytöstään

Noinko ne asiat otetaan aikuismaisesti ja rakentavasti esille tarkoituksena pelastaa suhde? 😂 ei... Mies haluaa nimenomaan, että ap sanoo sen viimeisen sanan, että erotaan ja piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin järkytyksesi. Siis sen että kaikelta lähtee pohja. Mutta jos mietit tarkkaan mitä mies sanoi niin kuulostaa selkeästi siltä että miehellä on nyt isoja ongelmia ja hän syyllistää kaikesta sinua. Jos mies ei itse hakeudu lasten seuraan ym niin kyllä hän on itse ulkoistanut isyytensä. Selvästi mies on pettynyt siihen millainen isä hän on mutta on helpompi väittää että sinä olet siihen syyllinen kuin mennä peilin eteen ja myöntää olevansa paska isä.

Luulen että alkujärkytyksen jälkeen sinulla tulee helpotus. Tiedät että voit erota ja vapauttaa kärsivän miehen. Sen jälkeen sinulla ja lapsilla on helpompi olla.

Tämä on varmasti totta. Että miehellä on ehkä paha olla siksi miten asiat ovat menneet. Mutta, en usko että hän ikinä tulee katsomaan asiassa peiliin, ja tajuamaan omaa osaansa asioihin. Niin kun sanoit, on paljon helpompaa syyttää kaikesta minua.

Ehkä isän ja lasten välit paranee eron myötä? Koska ei tässä taida olla muuta vaihtoehtoa kun ero.

Ehkä sitten kun lasten kanssa ei tarvitse elää arkea jatkuvasti, hän kiinnostuukin lapsistaan. Ehkä hän haluaa olla heidän kanssaan kun minä poistun kuviosta.

Nyt se mikä häntä kiinnostaa on koulumenestys. Suorittaminen. Jatkuva nätisti oleminen, ja suorittaminen.

Ja ne ovat ainoat asiat, jotka häntä tulevat vastaisuudessakin kiinnostamaan, erositte tai ette.

Mun isä oli juuri niin kuin miehesi. Ei piitannut lapsistaan vähääkään, mutta huonot välit oli silti äitini syytä. Ainoa vuorovaikutus meidän lasten kanssa oli huutaminen, haukkuminen ja joskus jopa fyysinen väkivalta. Koulumenestys oli ainoa, mikä meissä kiinnosti ja jos se oli hänelle riittämätöntä, haukkui ensin ja ignoorasi sitten kokonaan. Mitään tunteita ei saanut näyttää, piti vaan kyhjöttää hiljaa ja näkymättömissä niin kotona kuin muuallakin.

Toivoin lapsena, että vanhemmat eroaisivat ja pääsisin isästä eroon. En olisi häntä suostunut ikinä tapaamaan, jos äiti olisi saanut aikaiseksi ottaa eron, mutta ei.

Lastesi takia, eroa, ja yritä järjestää niin, että mies tapaa heitä mahdollisimman vähän. Mies ei tule ykskaks eron myötä muuttumaan ihanaksi, välittäväksi iskäksi, vaan sama kontrollointi, ignooraus ja dissaaminen jatkuvat. Sinä vain et ole paikalla suojelemassa lapsiasi. Itsellä pahin pelko oli lapsena, että äidille kävisi jotain ja jäisimme isän kanssa keskenään. Äitiparka oli ainoa turva ja syy, miksi olen kaikesta huolimatta edes suunnilleen järjissäni.

Juoskaa. Nrsistihirviö ei pääse karvoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Hän on todella tiukka ja ehdoton, ja silloin olen kyllä noussut puolustamaan lapsia, koska mielestäni rangaistukset suhteessa tekoihin on olleet kohtuuttomia. Tämäkö on se syy, mihin hän on menettänyt isyytensä?

Niin, sinähän olet mitätöinyt hänen auktoriteettia, hänen isyyttä. Tuossa yksi tärkeä syy, miksi isäpuoleksi uusperhekuvioihin ei kannata mennä: sinulle sysätään vastuu, mutta viedään auktoriteetti. Sinä näemmä teit tuot lasten omalle isälle.

Isäpuoli? Kohtuuton lasten rankaiseminen ei ole mitään auktoriteettia.

Kohtalotovdri kirjoitti:

Noh, täällä kohtalotoveri. Avopuolisoni on täsmälleen samanlainen myrkyllinen manipulaattori. Lapsia ei ole. Mutta kaikki vika on aina minussa. Kaikki hänen toimintansa, sanomisensa ja tekemisensä on aina seurausta minun käytöksestäni. Tein ja sanoin näin, koska sinä sitä ja tätä. Ikään kuin ansaitsen aina hänen huonon käytöksensä koska olen ihan itse sen aiheuttanut. Olen henkisesti lytistetty koska matto voidaan koska vaan vetää jalkojeni alta. Hän perustelee ja oikeuttaa usein itsekkyyttään samoilla tavoilla, minun kanssani kun ei voi olla onnellinen. Hän kääntää arkisetkin asiat päälaelleen, jos erehdyn muistuttamaan häntä yhteisistä kotitöistä niin se tarkoittaa etten hyväksy häntä omana itsenään. Lisäksi hän on uskomattoman pitkävihainen ja kaivaa kaikki vanhat asiat esiin. En koe olevani tasapainoisessa parisuhteessa. En voi kuitenkaan lähteä, sillä olen taloudellisesti heikossa asemassa. Ja hän osaa olla äärettömän rakastettava hyvinä kausina. Nämä kaudet vaan yleensä loppuvat vastaaviin tilanteisiin kuin ap:lla. Ja se vie uskon itseen. Mies on minua 20 vuotta vanhempi.

Narsisti.

Hienoa että mies on löytänyt toisen naisen.

Keskusteluyhteys on avattu ja nyt paetaan paikalta? Pitääkö vääntää rautalangasta miten keskustelun kuuluu edetä? Keskustelu on kahden ihmisen välistä ajatustenvaihtoa. Perheenjäsenten väliset tunnepitoisempia ja sekavampia. Mies on nyt puhunut omat sekavat tunteensa läpi ja nyt on sinun vuorosi.

Yrittää vain puolustella omaa huonoa käytöstään. Mutta oikeasti, sinulta menee itsetunto jos jatkat tuollaisen ihmisen kanssa. Voi hyvinkin olla narsisti. Suojele itseäsi ja lapsiasi ja lähde, niin kauan kuin voit.