Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistatteko millainen mary sue oli Ayla siinä Luolakarhun Klaani-kirjasarjassa
26.07.2022 |
Mary Sue = a type of female character who is depicted as unrealistically lacking in flaws or weaknesses.
Tuli mieleen tuosta kivikauden hammashoito-otsikosta.
Sehän keksi ainakin jonkun keihäänheittovälineen ja rintsikat😄 mitä muuta siinä oli? No kaunishan se oli tietenkin ja hyvä panemaan.
Kommentit (537)
Vierailija kirjoitti:
Minä luin nämä nuorena, en ihan lapsena kuitenkaan useamman kerran. Tai, lapsenakin taisin alottaa, mutta sillon ei napannut.
Pitäisiköhän alottaa lukemaan taas?
Ensimmäisestä osastahan on elokuvakin. En kyllä siitä tykännyt yhtään.
Onpa muuten ihme, ettei nykyinen seksipositiivisten feministien porukka ole löytänyt tuota sarjaa ja alkanut puskea elokuvaa toisensa jälkeen. Varmaan siinä on se vika, että päähenkilö on vaaleihoinen, mutta äkkiäkös sen muuttaa intersektionaaliseksi kuten muissakin jutuissa tehdään koko ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luin nämä nuorena, en ihan lapsena kuitenkaan useamman kerran. Tai, lapsenakin taisin alottaa, mutta sillon ei napannut.
Pitäisiköhän alottaa lukemaan taas?
Ensimmäisestä osastahan on elokuvakin. En kyllä siitä tykännyt yhtään.Onpa muuten ihme, ettei nykyinen seksipositiivisten feministien porukka ole löytänyt tuota sarjaa ja alkanut puskea elokuvaa toisensa jälkeen. Varmaan siinä on se vika, että päähenkilö on vaaleihoinen, mutta äkkiäkös sen muuttaa intersektionaaliseksi kuten muissakin jutuissa tehdään koko ajan?
Auel ei tykännyt tuosta elokuvasta ja kielsi uusien tekemisen kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luin nämä nuorena, en ihan lapsena kuitenkaan useamman kerran. Tai, lapsenakin taisin alottaa, mutta sillon ei napannut.
Pitäisiköhän alottaa lukemaan taas?
Ensimmäisestä osastahan on elokuvakin. En kyllä siitä tykännyt yhtään.Onpa muuten ihme, ettei nykyinen seksipositiivisten feministien porukka ole löytänyt tuota sarjaa ja alkanut puskea elokuvaa toisensa jälkeen. Varmaan siinä on se vika, että päähenkilö on vaaleihoinen, mutta äkkiäkös sen muuttaa intersektionaaliseksi kuten muissakin jutuissa tehdään koko ajan?
Luolakarhun klaani minisarja itse asiassa oli tuotannossa noin 10 vuotta sitten, mutta se peruttiin kuten tuotannoille usein käy. Aika varovainen sen kanssa saisi kyllä olla, blondi nykyihminen vs tummat luolaihmiset on kyllä aika r-tinen asetelma. Vaikka toisaalta kirjojen viesti on myös anti-R, Aylan agenda on saada muut ymmärtämään, että latuskapäätkin ovat ihmisiä eikä heitä saa vainota.
Voisihan sen päivittää niin, että neandertaalit ovat vaaleaihoisia punapäitä ja Ayla ja muut sapienssit tummaihoisia (mutta sinisilmäisiä) , kun se nykytietämyksen mukaan todennäköisesti oli näin päin.
Muutenkin sarja/leffa olisi aika hankala toteuttaa mammutteineen, viittomakielineen ja alaikäisiin sekaantumisineen.
Tämä on hauska aihe :D. Saanut monet naurut kun olen lukenut tätä läpi.
Sain lapsena (vissiin 11v jos en ihan väärin muista) joululahjaksi kirjasarjan toisen kirjan kun vanhemmat eivät hoksanneet että se on toinen osa jotain kirjasarjaa, ja olin aluksi tosi hämmentynyt kun taisi alkaa sanoilla "Ayla oli kuollut" tms.
Myöhemmin olen hankkinut ja lukenut muutkin osat ja lapsena sitä ei silloin oikein hoksannut mutta tosiaan, aikamoinen Mary sue Ayla oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kirjasarja syntyi niin, että kirjailija kirjoitti tarinaa joka laajeni kuusi osaiseksi novelliksi, josta sitten kirjoitti kuusi kirjaa. Alunperinkin sarjassa oli siis tarkoitus olla kuusi osaa.
Kirjoitus on aika kökköä, mutta Untinen-Auel sai jonkin kunniatohtorin arvon perehtyneisyydestään jääkauden elämään ja luontoon. Aika ihailtava saavutus kirjasarja on, kun huomioi että kirjailijalla oli lapsia lauma (muistaakseni 5 tai 6) ja hän aloitti kirjoittamisen omaksi ilokseen ja kirjoittaminen tapahtui yöaikaan. Hän kävi jonkun kansalaisopisto -tyyppisen iltakurssin, kun huomasi, että haluaakin kirjoittaa kokonaisen kirjan tarinastaan.
Aylan nimen kirjailija keksi katsoessaan puolisonsa kanssa jotain dokkaria, jossa jotkin viidakon alkuperäisasukkaat melovat pitkillä kanooteilla ja huutavat rytmiä sanalla joka kuulostaa Ayla :lta. Itseasiassa taisin nähdä tuon dokumentin joskus telkkarista, koska tunnistin heti tuon kohdan dokumentissa kirjailijan kuvauksesta.
Itsekin luin kirjat teini-ikäisenä, ja viimeisen osan ilmestyessä olinkin sitten melkein kolmikymppinen. Aylan täydellisyys vähän ärsytti, mutta minusta hän oli oikein hyvä esikuva teini-ikäiselle tytölle. Rohkea ja vahva, piti puoliaan ja pystyi huolehtimaan itsestään. Tällaisia esikuvia ei oikein tytöille ollut tuohon aikaan (90-luvulla).
Onhan näissä kirjoissa vahva feministinen ote, vaikka nykylukijalle se ei ehkä ihan tätä päivää enää ole (eka osahan on kirjoitettu jo 70-luvulla, eli onhan siitä jo aikaa). Auel on kertonut, että alunperin hän halusi kirjoittaa tarinan, jossa naispäähenkilö on syvästi erilainen mitä yhteisönsä muut jäsenet, erilainen aivan perustavanlaatuisella tavalla eikä pelkästään esim. ulkonäöltään. Kun Auelille selvisi, että maailmanhistoriassa on elänyt kaksi eri ihmislajia samaan aikaan, hän innostui kirjoittamaan mielessään kyteneen idean.
Auelhan on paitsi kunniatohtori, myös Mensan jäsen. Kenties se oma huippuälykkyys ja sen myötä elinikäinen outolintuus oli se perimmäinen inspiraatio Aylan hahmolle.
Olen lukenut vain ensimmäisen kirjan ja se mielestäni onnistui juuri tässä erinomaisesti, eli kuvailmaan miten jonkin toisen homo-suvun lajin tapa käsittää maailmaa saattoi olla aivan erilainen kuin meillä. Toki nykynäkökulmasta kirjan käsitys neanertalinihmisestä on vanhentunut, mutta yritys on silti todella hyvä. Vaikka on olemassa vaikka kuinka paljon kirjoja joissa pyörii ties mitä fantasiarotuja, niin harva kirjailija onnistuu luomaan eri lajeista oikeasti erilaisia, ajattelutavaltaan siis.
Samaa mieltä, Auel on selvästi käyttänyt aikaa myös aivotoimintojen ja tietoisuuden ym. tutkimiseen ja miettimiseen. Parhaimmillaan siinä ekassa osassa henkilöiden näkökulmissa näkyi erilainen maailmankuva ja tiedon prosessointi. Ja kakkososassa oli ihan kiehtovaa seurata kuinka Ayla selviytyäkseen joutui oppimaan pois näistä kasvatuksen kautta tulleista tavoista.
Sääli ettei ole kirjailijana lahjakkaampi, asetelmassa on potentiaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaja on aina käyttänyt nimeä Jean M. Auel.
Untinen lisättiin kai suomalaislukijoiden iloksi samoin kuin mainoslause "Amerikansuomalaisen maailmanmenestys!"
Tässä Luolakarhun klaanin englanninkielinen ensipainos:
https://42.cdn.ekm.net/ekmps/shops/303285/images/jean-m-auel-the-clan-o…
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska aihe :D. Saanut monet naurut kun olen lukenut tätä läpi.
Sain lapsena (vissiin 11v jos en ihan väärin muista) joululahjaksi kirjasarjan toisen kirjan kun vanhemmat eivät hoksanneet että se on toinen osa jotain kirjasarjaa, ja olin aluksi tosi hämmentynyt kun taisi alkaa sanoilla "Ayla oli kuollut" tms.
Myöhemmin olen hankkinut ja lukenut muutkin osat ja lapsena sitä ei silloin oikein hoksannut mutta tosiaan, aikamoinen Mary sue Ayla oli.
Öö eikö sun vanhemmat hiukkaakaan vilkaisseet sen sisältöä? Siinähän "iloitaan" vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua että supersankarimainen naispäähenkilö on heti naurettava mary sue, mutta täydellinen miespäähenkilö ei tunnu häiritsevän ketään ja niitä on popkulttuuri täynnä
Onko sille edes samanlaista ilmaisua kuin Mary Sue naisten kohdalla?
Gary Stuta ja Marty Stuta käytetään, mutta onhan ne vähän väkisin väännettyjä eikä läheskään yhtä paljon käytössä. Mutta totta tuokin, jos mieshahmo on joku yleisnero joka voittaa kaikki pahikset ja kaataa kaikki naiset, niin sitä ei jostain syystä pidetä ärsyttävänä ja epäuskottavana.
Mutta... Onko Jondalar Chad?
Moni mieshän on kaikkia parempi ja hyvä joka asiassa, joten se ei tunnu niin vieraalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska aihe :D. Saanut monet naurut kun olen lukenut tätä läpi.
Sain lapsena (vissiin 11v jos en ihan väärin muista) joululahjaksi kirjasarjan toisen kirjan kun vanhemmat eivät hoksanneet että se on toinen osa jotain kirjasarjaa, ja olin aluksi tosi hämmentynyt kun taisi alkaa sanoilla "Ayla oli kuollut" tms.
Myöhemmin olen hankkinut ja lukenut muutkin osat ja lapsena sitä ei silloin oikein hoksannut mutta tosiaan, aikamoinen Mary sue Ayla oli.
Öö eikö sun vanhemmat hiukkaakaan vilkaisseet sen sisältöä? Siinähän "iloitaan" vähän väliä.
Siinähän iloitaan vasta lopussa. Jos vilkaisivat vain alkuosaa? Tuon mittaisesta kirjasta ei niitä iloja ihan pikavilkaisulla välttämättä huomaa, vaikka niitä olisi paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska aihe :D. Saanut monet naurut kun olen lukenut tätä läpi.
Sain lapsena (vissiin 11v jos en ihan väärin muista) joululahjaksi kirjasarjan toisen kirjan kun vanhemmat eivät hoksanneet että se on toinen osa jotain kirjasarjaa, ja olin aluksi tosi hämmentynyt kun taisi alkaa sanoilla "Ayla oli kuollut" tms.
Myöhemmin olen hankkinut ja lukenut muutkin osat ja lapsena sitä ei silloin oikein hoksannut mutta tosiaan, aikamoinen Mary sue Ayla oli.
Öö eikö sun vanhemmat hiukkaakaan vilkaisseet sen sisältöä? Siinähän "iloitaan" vähän väliä.
Ayla tapaa Jonden toisen kirjan lopussa. Siinä on ensimmäinen kohtaaminen Giant Schlongin kanssa. Vaikka seuraavat osat tekivätkin hyvää teini-ikäisen lukijan verenkierrolle, sarja olisi uskottavampi jos nupuranlipitystä ja jättimelapenetraatiota olisi yhdessä kohtauksessa per kirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska aihe :D. Saanut monet naurut kun olen lukenut tätä läpi.
Sain lapsena (vissiin 11v jos en ihan väärin muista) joululahjaksi kirjasarjan toisen kirjan kun vanhemmat eivät hoksanneet että se on toinen osa jotain kirjasarjaa, ja olin aluksi tosi hämmentynyt kun taisi alkaa sanoilla "Ayla oli kuollut" tms.
Myöhemmin olen hankkinut ja lukenut muutkin osat ja lapsena sitä ei silloin oikein hoksannut mutta tosiaan, aikamoinen Mary sue Ayla oli.
Öö eikö sun vanhemmat hiukkaakaan vilkaisseet sen sisältöä? Siinähän "iloitaan" vähän väliä.
Ayla tapaa Jonden toisen kirjan lopussa. Siinä on ensimmäinen kohtaaminen Giant Schlongin kanssa. Vaikka seuraavat osat tekivätkin hyvää teini-ikäisen lukijan verenkierrolle, sarja olisi uskottavampi jos nupuranlipitystä ja jättimelapenetraatiota olisi yhdessä kohtauksessa per kirja.
Kirjoitin itse samanlaisen viestin, ja sitten muistin, että pääsihän Jonde käyttelemään mahtimelaansa jo kirjan alkupuolella, tosin ei Aylan kanssa. Mutta ei siinä nyt sentään joka toisella sivulla seksiä ollut, joten selatessa se menee helposti ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on osat 2-4 jotka olen ostanut kirjaston poistomyynnistä.
Osa 2 Hevosten laakso meni kun skippas ne kohdat missä jondalar ja tönölän haahuilee pitkin Eurooppaa ja luki vaan Aylan laakso-osat. Loppu oli liian "iloista".
Nyt aloitin kolmasosan Mammutin metsästäjät mutten jaksa kaikkia näitä hahmoja. On Thulio, Thalia, Marona, Tarona, Rebec, Rezec... ääh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hauska aihe :D. Saanut monet naurut kun olen lukenut tätä läpi.
Sain lapsena (vissiin 11v jos en ihan väärin muista) joululahjaksi kirjasarjan toisen kirjan kun vanhemmat eivät hoksanneet että se on toinen osa jotain kirjasarjaa, ja olin aluksi tosi hämmentynyt kun taisi alkaa sanoilla "Ayla oli kuollut" tms.
Myöhemmin olen hankkinut ja lukenut muutkin osat ja lapsena sitä ei silloin oikein hoksannut mutta tosiaan, aikamoinen Mary sue Ayla oli.
Öö eikö sun vanhemmat hiukkaakaan vilkaisseet sen sisältöä? Siinähän "iloitaan" vähän väliä.
Oli ihan pakko heittää äidille viestiä ja kysyä muistaako vielä. Kuulemma lukivat vaan takakannen ja pari ekaa sivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jondalarin nupuran lipitystä ei haitannut, ettei Aylan puska ollut koskaan nähnyt sen enempää höylää kuin saippuaa.
Nykymiehet on kyllä ihan neitejä.
Pah, pääasia että nupura löytyy. Tämä posliinipakkomielle on suunnilleen yhtä vanha kuin P0rnHub eli jonnetouhuja.
Sitä paitsi kuten mainittu, kyllähän Ayla puhdistautui joessa säännöllisesti ja sellainen sattui olemaan kätevästi nurkan takana useimmiten Emon Ilojen kutsuessa Aylaa ja Jondea.
Posliineja on harrastettu jo muinaisessa Egyptissä, ei ole ihan junnujen juttuja. Porno ja posliini liittyvät toisiinsa vain sen takia, että missä on paljon p*lluja niin on myös paljon posliineja. Siellä on karvamajavilla myös oma vankka kannattajakuntansa.
Joo, Jondalarin muhkea jäi kyllä mieleen. Mieleen jäi myös se, kuinka kirjoissa useaan otteeseen ylistettiin myös Aylan vastinkappaleen suurta kokoa. Virkistävää miten välillä naisellakin saa olla iso!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jondalarin nupuran lipitystä ei haitannut, ettei Aylan puska ollut koskaan nähnyt sen enempää höylää kuin saippuaa.
Nykymiehet on kyllä ihan neitejä.
Pah, pääasia että nupura löytyy. Tämä posliinipakkomielle on suunnilleen yhtä vanha kuin P0rnHub eli jonnetouhuja.
Sitä paitsi kuten mainittu, kyllähän Ayla puhdistautui joessa säännöllisesti ja sellainen sattui olemaan kätevästi nurkan takana useimmiten Emon Ilojen kutsuessa Aylaa ja Jondea.
Posliineja on harrastettu jo muinaisessa Egyptissä, ei ole ihan junnujen juttuja. Porno ja posliini liittyvät toisiinsa vain sen takia, että missä on paljon p*lluja niin on myös paljon posliineja. Siellä on karvamajavilla myös oma vankka kannattajakuntansa.
Pysy sinä muinainen Egypti-jankkaaja poissa tästä ketjusta, sun jutut on niin kuultu.
Vierailija kirjoitti:
Joo, Jondalarin muhkea jäi kyllä mieleen. Mieleen jäi myös se, kuinka kirjoissa useaan otteeseen ylistettiin myös Aylan vastinkappaleen suurta kokoa. Virkistävää miten välillä naisellakin saa olla iso!
Joo, Aylahan ei ole mikään petite, vaan pitkä, uhkea ja muhkean lihaksikas.
Nuorena tätä lukiessa koko kirjasarja tuntui olevan pelkää taljanheilutusta, mutta nyt nelikymppisenä huomio kiinnittyi enemmänkin ruoanlaittokuvauksiin. Nekin ovat varsin perusteellisia ja saavat mehut virtaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tätä lukiessa koko kirjasarja tuntui olevan pelkää taljanheilutusta, mutta nyt nelikymppisenä huomio kiinnittyi enemmänkin ruoanlaittokuvauksiin. Nekin ovat varsin perusteellisia ja saavat mehut virtaamaan.
Itse myös lueskelin näitä taannoin uudelleen ja (syötävän) lihan himo iskee kyllä aina. Olisipa kiva saada rasvaista mammuttipaistia!
Alue: Aihe vapaa
Olen lukenut vain ensimmäisen kirjan ja se mielestäni onnistui juuri tässä erinomaisesti, eli kuvailmaan miten jonkin toisen homo-suvun lajin tapa käsittää maailmaa saattoi olla aivan erilainen kuin meillä. Toki nykynäkökulmasta kirjan käsitys neanertalinihmisestä on vanhentunut, mutta yritys on silti todella hyvä. Vaikka on olemassa vaikka kuinka paljon kirjoja joissa pyörii ties mitä fantasiarotuja, niin harva kirjailija onnistuu luomaan eri lajeista oikeasti erilaisia, ajattelutavaltaan siis.