Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko millainen mary sue oli Ayla siinä Luolakarhun Klaani-kirjasarjassa
26.07.2022 |
Mary Sue = a type of female character who is depicted as unrealistically lacking in flaws or weaknesses.
Tuli mieleen tuosta kivikauden hammashoito-otsikosta.
Sehän keksi ainakin jonkun keihäänheittovälineen ja rintsikat😄 mitä muuta siinä oli? No kaunishan se oli tietenkin ja hyvä panemaan.
Kommentit (537)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheen ollen Mary Suesta ja miesten versiosta siitä... Kyllä samanlaisille miehillekin nauretaan. Syynä kumpaankaan nimeen ei ole itse täydellisyys vaan se, että se saavutetaan ilman harjoittelua, yrittämistä ja vastoinkäymisiä.
Toisin sanoen Mary tai Gary ovat täydellisiä heti syntymästään ja parempia kuin muut. Jopa parempia kuin vuosikymmeniä asiaa tehneet ammattilaiset. Eli siis aivan eri asia kuin joku Bond tai vastaava joka on treenannut itseään ammattiinsa.
Mutta sittenhän Aylakaan ei ole Mary Sue, sillä hänen erinomaisuutensa selitetään sillä, että hän on elänyt latuskapäiden parissa: hän on naiseksi poikkeuksellisen vahva koska latuskapäänaisten työt on raskaita, hänellä on poikkeuksellisen hyvä muisti koska latuskapäillä on brilliant savant-tasoinen erehtymätön muisti ja Ayla ponnisteli oppiakseen kaiken heti, hän lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa koska latuskapäät kommunikoivat elekielellä, keksimiskyky, eläintenkesytys ja taitavuus kehittyvät kun Ayla joutui selviytymään vuosia yksin kun hänet karkotettiin klaanista jne.
Toki täydellistä ulkonäköä latuskapäiden kanssa eläminen ei suo, se lienee synnynnäistä. Olisikin ollut hauskaa jos esim Aylan hygieniakäsitykset olisivat olleet alkeellisia ja shokeeranneet Jondalaria ja mamutoita :D
Olikos noissa kirjoissa muuten sekin että Ayla huolehti poikkeuksellisen hyvin puhtaudestaan, kampasi hiuksensa ja puhdisti suunsa jollain tyyliin villimintulla aina aamuisin, peseytyi säännöllisesti yms? Ja se siis poikkesi niiden luiskaotsien tyylistä, mutta hän itsenäisesti alkoi toimimaan noin?
En ole varma muistanko oikein, mutta mielestäni Ayla keksi myös hampaiden pesun. Jotain päästä pureskeltua tikkua käytti.
Ja tosiaan, Ayla peseytyi huolellisesti. Varsinkin Emon Ilojen jälkeen :D Jondalarkin taisi aluksi olla oikein vaikuttunut tästä tavasta.
Sitä tikkua taisi käyttää Jondalar, mutta Ayla kopioi tämän tavan. Minttuteetä joivat joka aamu. Ayla harjasi hiuksensa ja hevosensa ohdakkeilla, kunnes mamutoilta oppi käyttämään kampaa.
Jotain saippuajuurtakin Ayla osasi käyttää, Jondalar pesi itsensä vedellä ja hiekalla.
Suopayrtistä Ayla hakkasi vaahtoa ja pesi sillä hiukset. Tosiaan, se taisikin olla Jondalar, joka opetti Aylalle hampaiden pesun, eikä toisin päin.
Ayla ja Jondalar keksivät myös mäenlaskun! Laskivat sillä kulhoveneellä alas jäätiköltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannessa osassa iloitsi big black cockillla kun joku neepertti oli kummasti vaeltanut pitkään. Afrikasta jalan nykyiseen Ukrainaan. Ja joi "bouza"-juomaa. Bouza vähän kuin booze eli viina amerikaksi.
Täh? Oliko Ayla muidenkin kuin Jondalarin kanssa vapaaehtoisesti? Muistan kyllä, että se liuskaotsamies rais kasi.
Ei rais kan nut vaan käytti oikeuttaan purkaa miehentarpeensa röyhkeä naisen kanssa joka piti pilkkanaan klaanin hyviä tapoja joiden mukaan naisen on annettava miehelle seksiä aina kun mies haluaa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Niissä 30-luvun filmatisoinneissa oli kohtaus jossa vuoristopolulta putosi kuolemaansa tummaihoinen kantaja, siinä sitten ihmiset harmittelivat menetettyjä tarvikkeita.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Anteeksi jos tämä on jonkun mielestä off topic, mutta ainakin yhdessä tappelussa jonkun äkäinen urosapinan kanssa teini-ikäinen Tarzan keksii kokonelsonin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon parempaa seksioppia noista kirjoista saa kuin internetistä. Ei ollut joukkoraiskauksia, jatkuvaa anaaliaukon höyläystä, naisen alapään kivuliasta käsittelyä.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Nämähän ovat kyllä ideologisesti lähellä toisiaan. Kun Aylan erinomaisuus johtuu siitä, että hän on Homo sapiens sapiens ja siksi ylivoimainen alkeellisiin neanderthalilaisiin nähden, Tarzanin erinomaisuus kumpaa tietenkin siitä, että hän on syntyjään aito englantilainen gentlemanni ja siksi ylivoimainen sekä apinoihin että alkuasukkaisiin nähden :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauran täällä töissä vedet silmissä, vaikken ole edes näitä kirjoja koskaan lukenut. Onneksi olen yksin toimistossa. Muistan joskus teininä ihailleeni kansia kirjastossa :D Jollain tasolla tämä sai mielenkiinnon heräämään.
Vierailija kirjoitti:
Jondalarin nupuran lipitystä ei haitannut, ettei Aylan puska ollut koskaan nähnyt sen enempää höylää kuin saippuaa.
Nykymiehet on kyllä ihan neitejä.
Pah, pääasia että nupura löytyy. Tämä posliinipakkomielle on suunnilleen yhtä vanha kuin P0rnHub eli jonnetouhuja.
Sitä paitsi kuten mainittu, kyllähän Ayla puhdistautui joessa säännöllisesti ja sellainen sattui olemaan kätevästi nurkan takana useimmiten Emon Ilojen kutsuessa Aylaa ja Jondea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Nämähän ovat kyllä ideologisesti lähellä toisiaan. Kun Aylan erinomaisuus johtuu siitä, että hän on Homo sapiens sapiens ja siksi ylivoimainen alkeellisiin neanderthalilaisiin nähden, Tarzanin erinomaisuus kumpaa tietenkin siitä, että hän on syntyjään aito englantilainen gentlemanni ja siksi ylivoimainen sekä apinoihin että alkuasukkaisiin nähden :D
Nimenomaan! Tarzaneissa moneen otteeseen korostetaan esidarwinistiseen tyyliin, kuinka vuosisatojen hyvä englantilainen kasvatus näkyy apinapojan koko olemuksessa.
Tosin oli yksi asia, johon kirjailija ei uskonut Tarzaninkaan pystyvän: aito yläluokkainen brittiaksentti. Siksi hän kirjoitti tarinaan ranskalaisen miehen, joka opettaa Tarzanin puhumaan, ja näin hänelle jää pysyvästi mannermainen aksentti!
Tämä kirjasarja syntyi niin, että kirjailija kirjoitti tarinaa joka laajeni kuusi osaiseksi novelliksi, josta sitten kirjoitti kuusi kirjaa. Alunperinkin sarjassa oli siis tarkoitus olla kuusi osaa.
Kirjoitus on aika kökköä, mutta Untinen-Auel sai jonkin kunniatohtorin arvon perehtyneisyydestään jääkauden elämään ja luontoon. Aika ihailtava saavutus kirjasarja on, kun huomioi että kirjailijalla oli lapsia lauma (muistaakseni 5 tai 6) ja hän aloitti kirjoittamisen omaksi ilokseen ja kirjoittaminen tapahtui yöaikaan. Hän kävi jonkun kansalaisopisto -tyyppisen iltakurssin, kun huomasi, että haluaakin kirjoittaa kokonaisen kirjan tarinastaan.
Aylan nimen kirjailija keksi katsoessaan puolisonsa kanssa jotain dokkaria, jossa jotkin viidakon alkuperäisasukkaat melovat pitkillä kanooteilla ja huutavat rytmiä sanalla joka kuulostaa Ayla :lta. Itseasiassa taisin nähdä tuon dokumentin joskus telkkarista, koska tunnistin heti tuon kohdan dokumentissa kirjailijan kuvauksesta.
Itsekin luin kirjat teini-ikäisenä, ja viimeisen osan ilmestyessä olinkin sitten melkein kolmikymppinen. Aylan täydellisyys vähän ärsytti, mutta minusta hän oli oikein hyvä esikuva teini-ikäiselle tytölle. Rohkea ja vahva, piti puoliaan ja pystyi huolehtimaan itsestään. Tällaisia esikuvia ei oikein tytöille ollut tuohon aikaan (90-luvulla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Nämähän ovat kyllä ideologisesti lähellä toisiaan. Kun Aylan erinomaisuus johtuu siitä, että hän on Homo sapiens sapiens ja siksi ylivoimainen alkeellisiin neanderthalilaisiin nähden, Tarzanin erinomaisuus kumpaa tietenkin siitä, että hän on syntyjään aito englantilainen gentlemanni ja siksi ylivoimainen sekä apinoihin että alkuasukkaisiin nähden :D
Hei
Nimenomaan! Tarzaneissa moneen otteeseen korostetaan esidarwinistiseen tyyliin, kuinka vuosisatojen hyvä englantilainen kasvatus näkyy apinapojan koko olemuksessa.
Tosin oli yksi asia, johon kirjailija ei uskonut Tarzaninkaan pystyvän: aito yläluokkainen brittiaksentti. Siksi hän kirjoitti tarinaan ranskalaisen miehen, joka opettaa Tarzanin puhumaan, ja näin hänelle jää pysyvästi mannermainen aksentti!
Hei, Aylallakin on aksentti latuskapääelämän jäljiltä.
Ayla taitaa tosiaankin olla naispuolinen Tarzan.
Vierailija kirjoitti:
Nauran täällä töissä vedet silmissä, vaikken ole edes näitä kirjoja koskaan lukenut. Onneksi olen yksin toimistossa. Muistan joskus teininä ihailleeni kansia kirjastossa :D Jollain tasolla tämä sai mielenkiinnon heräämään.
Kannattaa ehdottomasti lukea nämä kirjat! Kerran. Itse olen lukenut ties kuinka monesti, ja ne huononevat kerta kerralta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ayla seurasi myös "kuuaikaansa" raaputtamalla alkeellisen tukkimiehen kirjanpito -kalenterin johonkin tikkuun. Toki nupurannuolija tiesi ymmärtäen kertoa, että useimmat naiset tekevät niin, ei syytä nolostella. Kivikautinen mansplaining 🙄
Nupurannuolija 😂😂😂
Onkohan jo mainittu mutta Aylahan myös keksi susien kesyttämisen ja kouluttamisen koska löysi sen sudenpennun ja jossakin kirjassa taisi joku toinenkin hahmo sitten alkaa mietitmään että etsii itselleen sudenpennun
Vierailija kirjoitti:
Tämä kirjasarja syntyi niin, että kirjailija kirjoitti tarinaa joka laajeni kuusi osaiseksi novelliksi, josta sitten kirjoitti kuusi kirjaa. Alunperinkin sarjassa oli siis tarkoitus olla kuusi osaa.
Kirjoitus on aika kökköä, mutta Untinen-Auel sai jonkin kunniatohtorin arvon perehtyneisyydestään jääkauden elämään ja luontoon. Aika ihailtava saavutus kirjasarja on, kun huomioi että kirjailijalla oli lapsia lauma (muistaakseni 5 tai 6) ja hän aloitti kirjoittamisen omaksi ilokseen ja kirjoittaminen tapahtui yöaikaan. Hän kävi jonkun kansalaisopisto -tyyppisen iltakurssin, kun huomasi, että haluaakin kirjoittaa kokonaisen kirjan tarinastaan.
Aylan nimen kirjailija keksi katsoessaan puolisonsa kanssa jotain dokkaria, jossa jotkin viidakon alkuperäisasukkaat melovat pitkillä kanooteilla ja huutavat rytmiä sanalla joka kuulostaa Ayla :lta. Itseasiassa taisin nähdä tuon dokumentin joskus telkkarista, koska tunnistin heti tuon kohdan dokumentissa kirjailijan kuvauksesta.
Itsekin luin kirjat teini-ikäisenä, ja viimeisen osan ilmestyessä olinkin sitten melkein kolmikymppinen. Aylan täydellisyys vähän ärsytti, mutta minusta hän oli oikein hyvä esikuva teini-ikäiselle tytölle. Rohkea ja vahva, piti puoliaan ja pystyi huolehtimaan itsestään. Tällaisia esikuvia ei oikein tytöille ollut tuohon aikaan (90-luvulla).
Onhan näissä kirjoissa vahva feministinen ote, vaikka nykylukijalle se ei ehkä ihan tätä päivää enää ole (eka osahan on kirjoitettu jo 70-luvulla, eli onhan siitä jo aikaa). Auel on kertonut, että alunperin hän halusi kirjoittaa tarinan, jossa naispäähenkilö on syvästi erilainen mitä yhteisönsä muut jäsenet, erilainen aivan perustavanlaatuisella tavalla eikä pelkästään esim. ulkonäöltään. Kun Auelille selvisi, että maailmanhistoriassa on elänyt kaksi eri ihmislajia samaan aikaan, hän innostui kirjoittamaan mielessään kyteneen idean.
Auelhan on paitsi kunniatohtori, myös Mensan jäsen. Kenties se oma huippuälykkyys ja sen myötä elinikäinen outolintuus oli se perimmäinen inspiraatio Aylan hahmolle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kirjasarja syntyi niin, että kirjailija kirjoitti tarinaa joka laajeni kuusi osaiseksi novelliksi, josta sitten kirjoitti kuusi kirjaa. Alunperinkin sarjassa oli siis tarkoitus olla kuusi osaa.
Kirjoitus on aika kökköä, mutta Untinen-Auel sai jonkin kunniatohtorin arvon perehtyneisyydestään jääkauden elämään ja luontoon. Aika ihailtava saavutus kirjasarja on, kun huomioi että kirjailijalla oli lapsia lauma (muistaakseni 5 tai 6) ja hän aloitti kirjoittamisen omaksi ilokseen ja kirjoittaminen tapahtui yöaikaan. Hän kävi jonkun kansalaisopisto -tyyppisen iltakurssin, kun huomasi, että haluaakin kirjoittaa kokonaisen kirjan tarinastaan.
Aylan nimen kirjailija keksi katsoessaan puolisonsa kanssa jotain dokkaria, jossa jotkin viidakon alkuperäisasukkaat melovat pitkillä kanooteilla ja huutavat rytmiä sanalla joka kuulostaa Ayla :lta. Itseasiassa taisin nähdä tuon dokumentin joskus telkkarista, koska tunnistin heti tuon kohdan dokumentissa kirjailijan kuvauksesta.
Itsekin luin kirjat teini-ikäisenä, ja viimeisen osan ilmestyessä olinkin sitten melkein kolmikymppinen. Aylan täydellisyys vähän ärsytti, mutta minusta hän oli oikein hyvä esikuva teini-ikäiselle tytölle. Rohkea ja vahva, piti puoliaan ja pystyi huolehtimaan itsestään. Tällaisia esikuvia ei oikein tytöille ollut tuohon aikaan (90-luvulla).
ohis mutta 90-luvullahan varsinkin oli voimakkaita esikuvia tytöille, oli soturiprinsessa Xenaa, Buffy vampyyrintappajaa jne
Vierailija kirjoitti:
Onkohan jo mainittu mutta Aylahan myös keksi susien kesyttämisen ja kouluttamisen koska löysi sen sudenpennun ja jossakin kirjassa taisi joku toinenkin hahmo sitten alkaa mietitmään että etsii itselleen sudenpennun
Joo ja se villinä syntynyt susi onkin sitten Aylan täydellisessä kontrollissa kuin jokin huippuluokan palveluskoira 🤦. Paitsi jos tarvitaan deus ex machinaa, silloin susi kyllä hyökkää vaikka tappaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kirjasarja syntyi niin, että kirjailija kirjoitti tarinaa joka laajeni kuusi osaiseksi novelliksi, josta sitten kirjoitti kuusi kirjaa. Alunperinkin sarjassa oli siis tarkoitus olla kuusi osaa.
Kirjoitus on aika kökköä, mutta Untinen-Auel sai jonkin kunniatohtorin arvon perehtyneisyydestään jääkauden elämään ja luontoon. Aika ihailtava saavutus kirjasarja on, kun huomioi että kirjailijalla oli lapsia lauma (muistaakseni 5 tai 6) ja hän aloitti kirjoittamisen omaksi ilokseen ja kirjoittaminen tapahtui yöaikaan. Hän kävi jonkun kansalaisopisto -tyyppisen iltakurssin, kun huomasi, että haluaakin kirjoittaa kokonaisen kirjan tarinastaan.
Aylan nimen kirjailija keksi katsoessaan puolisonsa kanssa jotain dokkaria, jossa jotkin viidakon alkuperäisasukkaat melovat pitkillä kanooteilla ja huutavat rytmiä sanalla joka kuulostaa Ayla :lta. Itseasiassa taisin nähdä tuon dokumentin joskus telkkarista, koska tunnistin heti tuon kohdan dokumentissa kirjailijan kuvauksesta.
Itsekin luin kirjat teini-ikäisenä, ja viimeisen osan ilmestyessä olinkin sitten melkein kolmikymppinen. Aylan täydellisyys vähän ärsytti, mutta minusta hän oli oikein hyvä esikuva teini-ikäiselle tytölle. Rohkea ja vahva, piti puoliaan ja pystyi huolehtimaan itsestään. Tällaisia esikuvia ei oikein tytöille ollut tuohon aikaan (90-luvulla).
Ayla nimi tulee kyllä haastattelun mukaan ihan suomenkielisestä nimestä Eila, joka oli suomalaissukujuuria omaavan kirjailijan mielestä kaunis nimi ja mahtoiko olla jopa jonkun sukulaisen nimi. Eli nimi kuuluu lausua eila.
Sitä tikkua taisi käyttää Jondalar, mutta Ayla kopioi tämän tavan. Minttuteetä joivat joka aamu. Ayla harjasi hiuksensa ja hevosensa ohdakkeilla, kunnes mamutoilta oppi käyttämään kampaa.
Jotain saippuajuurtakin Ayla osasi käyttää, Jondalar pesi itsensä vedellä ja hiekalla.