Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko millainen mary sue oli Ayla siinä Luolakarhun Klaani-kirjasarjassa
26.07.2022 |
Mary Sue = a type of female character who is depicted as unrealistically lacking in flaws or weaknesses.
Tuli mieleen tuosta kivikauden hammashoito-otsikosta.
Sehän keksi ainakin jonkun keihäänheittovälineen ja rintsikat😄 mitä muuta siinä oli? No kaunishan se oli tietenkin ja hyvä panemaan.
Kommentit (537)
Ayla seurasi myös "kuuaikaansa" raaputtamalla alkeellisen tukkimiehen kirjanpito -kalenterin johonkin tikkuun. Toki nupurannuolija tiesi ymmärtäen kertoa, että useimmat naiset tekevät niin, ei syytä nolostella. Kivikautinen mansplaining 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Minä taas teininä luin alkupään kirjoja, kunnes supersankarivaihe meni ohitse. Jäi kyllä sellaisia piilomuistoja, että muutama vuosi myöhemmin ensimmäinen poikaystäväni oli ulkonäöltään Jonden kopio. Oltiin yleisurheiluympyröissä, joten oli keihäitä ja juoksemista ja vaikka mitä. Mutta valitettavasti tämä parimetrinen, vaaleaponinhäntäinen urheilijanuorukainen ei ollut lukenut nupurankäsittelystä samoista lähteistä kuin minä. Otti mallia niistä filmeistä, joita oli katsellut kesätöissä kodinkoneliikkeen takahuoneessa joiltain saksalaisilta VHS-kaseteilta. :(
No niin. Halusin tietää kirjojen julkaisuvuoden, ja netissä tuli vastaan tällainen ote. Apua. Olenko minä oikeasti lukenut monen kirjan verran tällaista tekstiä?!
https://books.google.fi/books?id=VtYvEAAAQBAJ&pg=PT5&hl=fi&source=gbs_t…
Itse luin kolmosen alkukielellä, enkä nyt kuollaksenikaan muista, mikä nupura oli englanniksi. Riittävän hyvin teini-ikäinen minä kuitenkin tekstin ymmärsi, eihän tämä mitään Nobelin arvoista tekstiä ole.
Omat nupurankäsittelytaitoni olivat (kumma kyllä, myöhemmin saadun suoran ja epäsuoran palautteen perusteella) kohdillaan, mutta työstettävästä materiaalista oli noihin aikoihin kroonistunut pula. En ollut Saksan elokuvateollisuuden suurkuluttaja.
Se oli "nodule". :D
Apua, en kestä! :D
"With both hands he spread her petals wide and licked her with his warm tongue, explored her clefts and crevices until he found the nodule that had hardened a little. She felt each movement as a delicious flash of fire as the desire inside her grew. She was no longer conscious of anything except Jondalar and the mounting surge of exquisite Pleasure he made her feel.
His manhood had swelled to its fullness and strove for release. Her breathing quickened, each breath coming with a groan, until suddenly she reached a peak, and felt herself well up and overflow. He felt her warm wetness, then pulled back and entered her welcoming depths and plunged in deeply. She was ready for him, and arched to take him in. As he felt his member slide into her warm and welcoming well, he groaned with the Pleasure. It had been so long, or so it seemed.
She took him all, and as he felt her encompassing warmth, he felt a sudden gratefulness that the Mother had led him to her, that he had found this woman. He had almost forgotten how perfectly they fit together. He revelled in her as he plunged in again, and then again. She gave herself up to him, rejoiced in the sensations he made her feel. Suddenly, almost too soon, they felt the Pleasure mounting. It surged up, until with volcanic release, it engulfed them. They held it then let go.
Thank you for joining us from Finland." (Äääk!)
Naurahdin, mutta voin kuvitella, miten teinitytöt lukee tuota naama punaisena ja sydän sykkivänä.
Pitääkö tässä nyt olla identiteetistään huolissaan kun sykettä syntyi teinipojassakin?
Mulla on useampi kaveripoika myöntänyt lukeneensa noita ja kokeneensa, että on saanut niistä hyvää oppia "emon ilojen" jakamiseen :D Kirjoissahan naisen nautinto on tärkeä osa seksiä, Jondalar on ihan kuuluisa esileikkitaidoistaan siinä missä jättimelastaankin :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampi kaveripoika myöntänyt lukeneensa noita ja kokeneensa, että on saanut niistä hyvää oppia "emon ilojen" jakamiseen :D Kirjoissahan naisen nautinto on tärkeä osa seksiä, Jondalar on ihan kuuluisa esileikkitaidoistaan siinä missä jättimelastaankin :D
Onhan oppi varmasti parempaa kuin saksalaisilta VHS-kaseteilta tai nykyään netin klippikioskeilta saatava. Omalla kohdalla runsas teoreettinen nupurankäsittely kai sitten meni jollain tavalla käytäntöönkin, ainakin myöhemmin kohdattujen nupuroiden omistajien mukaan.
Toki käytännön kokemukset pistävät nämä kirjojen kuvaukset perspektiiviin, joka aiheuttaa enemmän huvittuneisuutta kuin sitkeitä mielikuvia taitavaa piikivenkäsittelijää odottavista sykkivistä nupuroista. :D
Mutta kukapa ei haluaisi olla Jontun veroinen näissä hommissa.
Noissa kirjoissa löydetään seksiä vähän kaikesta, niin piikivenkäsittelystä kuin kiimaisista mammuteista.
Ottiko Ayla ikinä suihin, vai oliko kielihommat miesten työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Aylakin hallitsi kielihommat. Tuolla linkatussa otteessa on kohtaus. "Ayla kumartui hänen lähelleen, ja hän tunsi kuinka lämmin suu otti hänet sisäänsä. Jondalar tunsi vetämisliikkeen Aylan liikkuessa--."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Minä taas teininä luin alkupään kirjoja, kunnes supersankarivaihe meni ohitse. Jäi kyllä sellaisia piilomuistoja, että muutama vuosi myöhemmin ensimmäinen poikaystäväni oli ulkonäöltään Jonden kopio. Oltiin yleisurheiluympyröissä, joten oli keihäitä ja juoksemista ja vaikka mitä. Mutta valitettavasti tämä parimetrinen, vaaleaponinhäntäinen urheilijanuorukainen ei ollut lukenut nupurankäsittelystä samoista lähteistä kuin minä. Otti mallia niistä filmeistä, joita oli katsellut kesätöissä kodinkoneliikkeen takahuoneessa joiltain saksalaisilta VHS-kaseteilta. :(
No niin. Halusin tietää kirjojen julkaisuvuoden, ja netissä tuli vastaan tällainen ote. Apua. Olenko minä oikeasti lukenut monen kirjan verran tällaista tekstiä?!
https://books.google.fi/books?id=VtYvEAAAQBAJ&pg=PT5&hl=fi&source=gbs_t…
Itse luin kolmosen alkukielellä, enkä nyt kuollaksenikaan muista, mikä nupura oli englanniksi. Riittävän hyvin teini-ikäinen minä kuitenkin tekstin ymmärsi, eihän tämä mitään Nobelin arvoista tekstiä ole.
Omat nupurankäsittelytaitoni olivat (kumma kyllä, myöhemmin saadun suoran ja epäsuoran palautteen perusteella) kohdillaan, mutta työstettävästä materiaalista oli noihin aikoihin kroonistunut pula. En ollut Saksan elokuvateollisuuden suurkuluttaja.
Se oli "nodule". :D
Apua, en kestä! :D
"With both hands he spread her petals wide and licked her with his warm tongue, explored her clefts and crevices until he found the nodule that had hardened a little. She felt each movement as a delicious flash of fire as the desire inside her grew. She was no longer conscious of anything except Jondalar and the mounting surge of exquisite Pleasure he made her feel.
His manhood had swelled to its fullness and strove for release. Her breathing quickened, each breath coming with a groan, until suddenly she reached a peak, and felt herself well up and overflow. He felt her warm wetness, then pulled back and entered her welcoming depths and plunged in deeply. She was ready for him, and arched to take him in. As he felt his member slide into her warm and welcoming well, he groaned with the Pleasure. It had been so long, or so it seemed.
She took him all, and as he felt her encompassing warmth, he felt a sudden gratefulness that the Mother had led him to her, that he had found this woman. He had almost forgotten how perfectly they fit together. He revelled in her as he plunged in again, and then again. She gave herself up to him, rejoiced in the sensations he made her feel. Suddenly, almost too soon, they felt the Pleasure mounting. It surged up, until with volcanic release, it engulfed them. They held it then let go.
Thank you for joining us from Finland." (Äääk!)
Naurahdin, mutta voin kuvitella, miten teinitytöt lukee tuota naama punaisena ja sydän sykkivänä.
Taitaa sykkiä jokin muu kuin sydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jondalarin nupuran lipitystä ei haitannut, ettei Aylan puska ollut koskaan nähnyt sen enempää höylää kuin saippuaa.
Nykymiehet on kyllä ihan neitejä.
Vierailija kirjoitti:
Jondalarin nupuran lipitystä ei haitannut, ettei Aylan puska ollut koskaan nähnyt sen enempää höylää kuin saippuaa.
Nykymiehet on kyllä ihan neitejä.
Eikä Aylan kielihommia Jondalarin eläintennahoissa hautunut kiveshiki ja pesemätön esinahka 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan maggie nimimerkillä kirjoittaneen hörhön IS:n edesmenneeltä keskustelupalstalta joka oli vakuuttunut että nuo kirjat olivat totta.
Vierailija kirjoitti:
Muistan maggie nimimerkillä kirjoittaneen hörhön IS:n edesmenneeltä keskustelupalstalta joka oli vakuuttunut että nuo kirjat olivat totta.
Voiko joku todistaa että eivät olleet? 🤔
Mulla oli näiden myötä vaihe, että tein makrameeta ja käytin puuhelmikoruja ja halusin oppia ratsastamaan ym roolipelasin Aylaa. Blondikin olen, niin saatoin mielessäni kuvitella, kuinka muistutan tuota jumalaista eksoottista kaunotarta.
Pian tulikin sitten ihan muut vaiheet ja tukan värikin vaihtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheen ollen Mary Suesta ja miesten versiosta siitä... Kyllä samanlaisille miehillekin nauretaan. Syynä kumpaankaan nimeen ei ole itse täydellisyys vaan se, että se saavutetaan ilman harjoittelua, yrittämistä ja vastoinkäymisiä.
Toisin sanoen Mary tai Gary ovat täydellisiä heti syntymästään ja parempia kuin muut. Jopa parempia kuin vuosikymmeniä asiaa tehneet ammattilaiset. Eli siis aivan eri asia kuin joku Bond tai vastaava joka on treenannut itseään ammattiinsa.
Mutta sittenhän Aylakaan ei ole Mary Sue, sillä hänen erinomaisuutensa selitetään sillä, että hän on elänyt latuskapäiden parissa: hän on naiseksi poikkeuksellisen vahva koska latuskapäänaisten työt on raskaita, hänellä on poikkeuksellisen hyvä muisti koska latuskapäillä on brilliant savant-tasoinen erehtymätön muisti ja Ayla ponnisteli oppiakseen kaiken heti, hän lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa koska latuskapäät kommunikoivat elekielellä, keksimiskyky, eläintenkesytys ja taitavuus kehittyvät kun Ayla joutui selviytymään vuosia yksin kun hänet karkotettiin klaanista jne.
Toki täydellistä ulkonäköä latuskapäiden kanssa eläminen ei suo, se lienee synnynnäistä. Olisikin ollut hauskaa jos esim Aylan hygieniakäsitykset olisivat olleet alkeellisia ja shokeeranneet Jondalaria ja mamutoita :D
Olikos noissa kirjoissa muuten sekin että Ayla huolehti poikkeuksellisen hyvin puhtaudestaan, kampasi hiuksensa ja puhdisti suunsa jollain tyyliin villimintulla aina aamuisin, peseytyi säännöllisesti yms? Ja se siis poikkesi niiden luiskaotsien tyylistä, mutta hän itsenäisesti alkoi toimimaan noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksipositiivisia ovat todellakin 😂
Itse ajattelen kirjat trilogiaksi. Montako niitä oikeasti on, viisi tai kuusi? Myöhemmät kirjat ovat heikkoa kerrontaa, tylsää toistoa ja muutenkin fiilikseltään ihan erilaisia. Kolmessa ekassa on kuitenkin toimivat rakenteet ja kiinnostavat hahmot sekä selkeä tarinan kaari ja teema. Kolmeen osaan kirjailija panosti, ja loput ovat pelkkää rahastusta.
Niitä oli alun perin neljä, sitten oli 12 vuoden tauko ennen kuin tuli seuraava kirja ja sen jälkeen vielä toinen. Kaksi viimeistä kirjaa on tosiaan sellaista kivikauden saippuasarjaa ja luolamaalausten hehkutusta, plääh. Neljännestä kirjasta tykkäsin tosi paljon, kun siinä kuvailtiin erilaisia pitkällä matkalla eteen tulleita vaikeuksia kuten jäätikön ylitystä, mutta oli siinäkin paljon typeriä juttuja. Kuten se, kun Jondalar joutui sen häiriintyneen naisheimon vangiksi ja Ayla-supersankari tuli täyttä laukkaa hevosen ja suden kanssa ja pelasti hänet ja korjasi koko heimon ongelmat kertaheitolla :D
Ai tuo kirja, mistä kaverin kommentit oli, että 20 sivua liirum-laarum luontokuvausta jostain tasangosta, sivu seksiä ja jossain välissä vähän jotain muuta. Hän luki kirjan ennen minua, eikä kovin väärässä ollut.
Joo, lössiarojen kasvillisuutta ja niiden syntyä kuvaillaan vielä hartaammin kuin seksiä :D Jos ei ole erityisen kiinnostunut luonnosta, niin käy kyllä hyvin äkkiä pitkäveteiseksi.
Ja niitä pirun auringonnousuja ja -laskuja väreineen kuvailtiin vähäväliä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jondalarin nupuran lipitystä ei haitannut, ettei Aylan puska ollut koskaan nähnyt sen enempää höylää kuin saippuaa.
Nykymiehet on kyllä ihan neitejä.
En epäile hetkeäkään etteikö Ayla olisi keksinyt myös sekä kiitoradan että piparin sokeroinnin.
Minua ärsytti siinä kirjasarjassa sen Aulan ja hänen miehen useat seksielämän kuvailut. Ei sillä, etteikö niitä olisi saanut yhtään olla, mutta pitikö niitä suunnilleen joka kirjassa olla ja että niitä oli jokaisessa kirjassa paitsi ensimmäisessä useita? Minua kun ei muutenkaan kiinnosta muiden ihmisten intiimiasiat, ei edes kuvitteellisten kirjahahmojen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheen ollen Mary Suesta ja miesten versiosta siitä... Kyllä samanlaisille miehillekin nauretaan. Syynä kumpaankaan nimeen ei ole itse täydellisyys vaan se, että se saavutetaan ilman harjoittelua, yrittämistä ja vastoinkäymisiä.
Toisin sanoen Mary tai Gary ovat täydellisiä heti syntymästään ja parempia kuin muut. Jopa parempia kuin vuosikymmeniä asiaa tehneet ammattilaiset. Eli siis aivan eri asia kuin joku Bond tai vastaava joka on treenannut itseään ammattiinsa.
Mutta sittenhän Aylakaan ei ole Mary Sue, sillä hänen erinomaisuutensa selitetään sillä, että hän on elänyt latuskapäiden parissa: hän on naiseksi poikkeuksellisen vahva koska latuskapäänaisten työt on raskaita, hänellä on poikkeuksellisen hyvä muisti koska latuskapäillä on brilliant savant-tasoinen erehtymätön muisti ja Ayla ponnisteli oppiakseen kaiken heti, hän lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa koska latuskapäät kommunikoivat elekielellä, keksimiskyky, eläintenkesytys ja taitavuus kehittyvät kun Ayla joutui selviytymään vuosia yksin kun hänet karkotettiin klaanista jne.
Toki täydellistä ulkonäköä latuskapäiden kanssa eläminen ei suo, se lienee synnynnäistä. Olisikin ollut hauskaa jos esim Aylan hygieniakäsitykset olisivat olleet alkeellisia ja shokeeranneet Jondalaria ja mamutoita :D
Olikos noissa kirjoissa muuten sekin että Ayla huolehti poikkeuksellisen hyvin puhtaudestaan, kampasi hiuksensa ja puhdisti suunsa jollain tyyliin villimintulla aina aamuisin, peseytyi säännöllisesti yms? Ja se siis poikkesi niiden luiskaotsien tyylistä, mutta hän itsenäisesti alkoi toimimaan noin?
En ole varma muistanko oikein, mutta mielestäni Ayla keksi myös hampaiden pesun. Jotain päästä pureskeltua tikkua käytti.
Ja tosiaan, Ayla peseytyi huolellisesti. Varsinkin Emon Ilojen jälkeen :D Jondalarkin taisi aluksi olla oikein vaikuttunut tästä tavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheen ollen Mary Suesta ja miesten versiosta siitä... Kyllä samanlaisille miehillekin nauretaan. Syynä kumpaankaan nimeen ei ole itse täydellisyys vaan se, että se saavutetaan ilman harjoittelua, yrittämistä ja vastoinkäymisiä.
Toisin sanoen Mary tai Gary ovat täydellisiä heti syntymästään ja parempia kuin muut. Jopa parempia kuin vuosikymmeniä asiaa tehneet ammattilaiset. Eli siis aivan eri asia kuin joku Bond tai vastaava joka on treenannut itseään ammattiinsa.
Mutta sittenhän Aylakaan ei ole Mary Sue, sillä hänen erinomaisuutensa selitetään sillä, että hän on elänyt latuskapäiden parissa: hän on naiseksi poikkeuksellisen vahva koska latuskapäänaisten työt on raskaita, hänellä on poikkeuksellisen hyvä muisti koska latuskapäillä on brilliant savant-tasoinen erehtymätön muisti ja Ayla ponnisteli oppiakseen kaiken heti, hän lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa koska latuskapäät kommunikoivat elekielellä, keksimiskyky, eläintenkesytys ja taitavuus kehittyvät kun Ayla joutui selviytymään vuosia yksin kun hänet karkotettiin klaanista jne.
Toki täydellistä ulkonäköä latuskapäiden kanssa eläminen ei suo, se lienee synnynnäistä. Olisikin ollut hauskaa jos esim Aylan hygieniakäsitykset olisivat olleet alkeellisia ja shokeeranneet Jondalaria ja mamutoita :D
Olikos noissa kirjoissa muuten sekin että Ayla huolehti poikkeuksellisen hyvin puhtaudestaan, kampasi hiuksensa ja puhdisti suunsa jollain tyyliin villimintulla aina aamuisin, peseytyi säännöllisesti yms? Ja se siis poikkesi niiden luiskaotsien tyylistä, mutta hän itsenäisesti alkoi toimimaan noin?
Ei kun tämän Ayla oppi siltä kasvattiäidiltään, joka oli parantajanainen ja siksi ymmärsi hyvän hygienian tärkeyden. Aylan kylpemistä jäävesissä kuvataan usein.
Kirjoissa muuten kenelläkään ei ole luteita, kirppuja eikä suolistoloisia. Luulisi näiden olleen isoimpia ongelmia alkeellisissa olosuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksipositiivisia ovat todellakin 😂
Itse ajattelen kirjat trilogiaksi. Montako niitä oikeasti on, viisi tai kuusi? Myöhemmät kirjat ovat heikkoa kerrontaa, tylsää toistoa ja muutenkin fiilikseltään ihan erilaisia. Kolmessa ekassa on kuitenkin toimivat rakenteet ja kiinnostavat hahmot sekä selkeä tarinan kaari ja teema. Kolmeen osaan kirjailija panosti, ja loput ovat pelkkää rahastusta.
Niitä oli alun perin neljä, sitten oli 12 vuoden tauko ennen kuin tuli seuraava kirja ja sen jälkeen vielä toinen. Kaksi viimeistä kirjaa on tosiaan sellaista kivikauden saippuasarjaa ja luolamaalausten hehkutusta, plääh. Neljännestä kirjasta tykkäsin tosi paljon, kun siinä kuvailtiin erilaisia pitkällä matkalla eteen tulleita vaikeuksia kuten jäätikön ylitystä, mutta oli siinäkin paljon typeriä juttuja. Kuten se, kun Jondalar joutui sen häiriintyneen naisheimon vangiksi ja Ayla-supersankari tuli täyttä laukkaa hevosen ja suden kanssa ja pelasti hänet ja korjasi koko heimon ongelmat kertaheitolla :D
Ai tuo kirja, mistä kaverin kommentit oli, että 20 sivua liirum-laarum luontokuvausta jostain tasangosta, sivu seksiä ja jossain välissä vähän jotain muuta. Hän luki kirjan ennen minua, eikä kovin väärässä ollut.
Joo, lössiarojen kasvillisuutta ja niiden syntyä kuvaillaan vielä hartaammin kuin seksiä :D Jos ei ole erityisen kiinnostunut luonnosta, niin käy kyllä hyvin äkkiä pitkäveteiseksi.
Ja niitä pirun auringonnousuja ja -laskuja väreineen kuvailtiin vähäväliä
Ohis, mutta tämä auringonnousujen ja -laskujen jokapäiväinen kuvailu ärsytti minua myös Sormusten Herrassa!
Vierailija kirjoitti:
Muistan maggie nimimerkillä kirjoittaneen hörhön IS:n edesmenneeltä keskustelupalstalta joka oli vakuuttunut että nuo kirjat olivat totta.
Lukenut niitä nupura niin turpeana että fakta ja fiktio ovat sekoittuneet auttamattomasti. :D
Joo, lössiarojen kasvillisuutta ja niiden syntyä kuvaillaan vielä hartaammin kuin seksiä :D Jos ei ole erityisen kiinnostunut luonnosta, niin käy kyllä hyvin äkkiä pitkäveteiseksi.