Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistatteko millainen mary sue oli Ayla siinä Luolakarhun Klaani-kirjasarjassa
26.07.2022 |
Mary Sue = a type of female character who is depicted as unrealistically lacking in flaws or weaknesses.
Tuli mieleen tuosta kivikauden hammashoito-otsikosta.
Sehän keksi ainakin jonkun keihäänheittovälineen ja rintsikat😄 mitä muuta siinä oli? No kaunishan se oli tietenkin ja hyvä panemaan.
Kommentit (537)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju selventääkin vähän omia tuntemuksiani sarjasta. Olin siis teininä saanut ensimmäisen ja kolmannen osan sarjasta. aihe itsessään kiinnosti kyllä mutta laiskana lukijana meni useampi vuosi ennen kuin pääsin aloittamaan sarjan lukemisen. Ja todella pidin tästä ensimmäisestä osasta vaikka jo silloin oli Ayla tuntui omaavan Mary Suen piirteitä, muttei häiritsevässä määrin. Ja sain Luettua kirjan parissa päivässä mitä ei ole tapahtunut Harry Pottereiden jälkeen, eli tosiaan pidin siitä. Joten otin kolmannen kirjan käteen, koska toista osaa en saanut heti käsiini, mutta huomasin hyvin nopeasti että tyyli oli vaihtunut. Tuntui kuin luin ihan eri kirjoittajan tekstiä. Ensimmäinen kirja kertoi mielenkiintoisella tavalla ihmisen esihistoriasta, maailmasta ja sen aikaisesta, mahdollisesta, kulttuurista. Kolmas kirja tuntui normaalilta ihmissuhde draamalta mikä vain sijoittui jääkauteen (tai sinne päin). Muistan siellä olleen myös seksikohtauksia, mitkä eivät itsessään haitanneet, mutta niitä oli jokunen ja usein seksikohtauksia ei osata kirjoittaa hyvin ja jollei se kehitä pääparin suhdetta suuntaan tai toiseen (kuten seuravalle tasolle pääsystä suhteessa) niin ei vain kiinnosta lukea jotain millä ei ole muuta merkitystä kuin p@%no. En osaa selittää tarkemmin koska tästä on yli 10 vuotta aikaa, mutta kirja jäi kesken. En vain pystynyt lukemaan sitä. Ja nyt kun luin muiden kommetteja niin tuntemuksellani taisi olla jotain perääkin.
Joo, Aylalla on jo ensimmäisessä osassa jonkinlaisia Mary Suen oireita, mutta ne peittyvät siihen kuinka uskomattoman raskasta ja hankalaa hänen elämänsä on. On orvoksi jäämistä, loukkaantumista, ulkopuolisuutta, kiusaamista, yksinäisyyttä, kuolemankirousta, misogyniaa, väkivaltaa, se*suaalista v*kivaltaa ynnä muuta hirveyttä ja vaikeutta, Ayla on koko ajan ihan konkreettisesti tuhoutumisen partaalla. Toisessa osassakin Ayla on jatkuvasti hengenvaarassa koska on yksin ja joutuu ratkomaan monenlaisia ongelmia selviytyäkseen. Kolmannesta osasta eteenpäin Ayla sen sijaan luistelee tilanteesta toiseen täysin pätevänä ja loukkaamattomana, hoitaen monimutkaisetkin ongelmat kuin tyhjää vain ollen samalla kauniimpi ja seksikkäämpi kuin kukaan muu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju selventääkin vähän omia tuntemuksiani sarjasta. Olin siis teininä saanut ensimmäisen ja kolmannen osan sarjasta. aihe itsessään kiinnosti kyllä mutta laiskana lukijana meni useampi vuosi ennen kuin pääsin aloittamaan sarjan lukemisen. Ja todella pidin tästä ensimmäisestä osasta vaikka jo silloin oli Ayla tuntui omaavan Mary Suen piirteitä, muttei häiritsevässä määrin. Ja sain Luettua kirjan parissa päivässä mitä ei ole tapahtunut Harry Pottereiden jälkeen, eli tosiaan pidin siitä. Joten otin kolmannen kirjan käteen, koska toista osaa en saanut heti käsiini, mutta huomasin hyvin nopeasti että tyyli oli vaihtunut. Tuntui kuin luin ihan eri kirjoittajan tekstiä. Ensimmäinen kirja kertoi mielenkiintoisella tavalla ihmisen esihistoriasta, maailmasta ja sen aikaisesta, mahdollisesta, kulttuurista. Kolmas kirja tuntui normaalilta ihmissuhde draamalta mikä vain sijoittui jääkauteen (tai sinne päin). Muistan siellä olleen myös seksikohtauksia, mitkä eivät itsessään haitanneet, mutta niitä oli jokunen ja usein seksikohtauksia ei osata kirjoittaa hyvin ja jollei se kehitä pääparin suhdetta suuntaan tai toiseen (kuten seuravalle tasolle pääsystä suhteessa) niin ei vain kiinnosta lukea jotain millä ei ole muuta merkitystä kuin p@%no. En osaa selittää tarkemmin koska tästä on yli 10 vuotta aikaa, mutta kirja jäi kesken. En vain pystynyt lukemaan sitä. Ja nyt kun luin muiden kommetteja niin tuntemuksellani taisi olla jotain perääkin.
Joo, Aylalla on jo ensimmäisessä osassa jonkinlaisia Mary Suen oireita, mutta ne peittyvät siihen kuinka uskomattoman raskasta ja hankalaa hänen elämänsä on. On orvoksi jäämistä, loukkaantumista, ulkopuolisuutta, kiusaamista, yksinäisyyttä, kuolemankirousta, misogyniaa, väkivaltaa, se*suaalista v*kivaltaa ynnä muuta hirveyttä ja vaikeutta, Ayla on koko ajan ihan konkreettisesti tuhoutumisen partaalla. Toisessa osassakin Ayla on jatkuvasti hengenvaarassa koska on yksin ja joutuu ratkomaan monenlaisia ongelmia selviytyäkseen. Kolmannesta osasta eteenpäin Ayla sen sijaan luistelee tilanteesta toiseen täysin pätevänä ja loukkaamattomana, hoitaen monimutkaisetkin ongelmat kuin tyhjää vain ollen samalla kauniimpi ja seksikkäämpi kuin kukaan muu koskaan.
Tämä muutoshan tapahtui kun Ayla rupesi saamaan Jonden megameisseliä. Kenties näennäisestä feminismistä huolimatta kirjasarjan perusviesti on suhteellisen patriarkaalinen: nainen tarvitsee vain (mahti)melaa (mammutinkarva)mekkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannessa osassa iloitsi big black cockillla kun joku neepertti oli kummasti vaeltanut pitkään. Afrikasta jalan nykyiseen Ukrainaan. Ja joi "bouza"-juomaa. Bouza vähän kuin booze eli viina amerikaksi.
Mutta teki Jondalarista cuckin ihan tahtomattaan, koska luuli että on velvollisuus viihdyttää vierasta.
Tuo sarja degeneroitui paleoliittiseksi p0rn0ksi parin ensimmäisen kirjan jälkeen. Teininä sattuneesta syystä jaksoi lukea, nykyään en tiedä riittäisikö kiinnostus.
Luin nämä kuudesluokkalaisena ja siitä se omakiva sitten jäi tavaksi :D
Rakastin niitä kirjoja teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannessa osassa iloitsi big black cockillla kun joku neepertti oli kummasti vaeltanut pitkään. Afrikasta jalan nykyiseen Ukrainaan. Ja joi "bouza"-juomaa. Bouza vähän kuin booze eli viina amerikaksi.
Mutta teki Jondalarista cuckin ihan tahtomattaan, koska luuli että on velvollisuus viihdyttää vierasta.
Tuo sarja degeneroitui paleoliittiseksi p0rn0ksi parin ensimmäisen kirjan jälkeen. Teininä sattuneesta syystä jaksoi lukea, nykyään en tiedä riittäisikö kiinnostus.
Luin nämä kuudesluokkalaisena ja siitä se omakiva sitten jäi tavaksi :D
Tämä tuntuu olevan antropologian ohella sarjan pääanti :D Saiko "nodule" kyytiä vai tervehditkö Nyrkki-Aylaa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannessa osassa iloitsi big black cockillla kun joku neepertti oli kummasti vaeltanut pitkään. Afrikasta jalan nykyiseen Ukrainaan. Ja joi "bouza"-juomaa. Bouza vähän kuin booze eli viina amerikaksi.
Mutta teki Jondalarista cuckin ihan tahtomattaan, koska luuli että on velvollisuus viihdyttää vierasta.
Tuo sarja degeneroitui paleoliittiseksi p0rn0ksi parin ensimmäisen kirjan jälkeen. Teininä sattuneesta syystä jaksoi lukea, nykyään en tiedä riittäisikö kiinnostus.
Luin nämä kuudesluokkalaisena ja siitä se omakiva sitten jäi tavaksi :D
Tämä tuntuu olevan antropologian ohella sarjan pääanti :D Saiko "nodule" kyytiä vai tervehditkö Nyrkki-Aylaa? :D
Nainen olen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannessa osassa iloitsi big black cockillla kun joku neepertti oli kummasti vaeltanut pitkään. Afrikasta jalan nykyiseen Ukrainaan. Ja joi "bouza"-juomaa. Bouza vähän kuin booze eli viina amerikaksi.
Mutta teki Jondalarista cuckin ihan tahtomattaan, koska luuli että on velvollisuus viihdyttää vierasta.
Tuo sarja degeneroitui paleoliittiseksi p0rn0ksi parin ensimmäisen kirjan jälkeen. Teininä sattuneesta syystä jaksoi lukea, nykyään en tiedä riittäisikö kiinnostus.
Luin nämä kuudesluokkalaisena ja siitä se omakiva sitten jäi tavaksi :D
Tämä tuntuu olevan antropologian ohella sarjan pääanti :D Saiko "nodule" kyytiä vai tervehditkö Nyrkki-Aylaa? :D
Nainen olen :D
Joskushan tämä tärkeä taito on opittava. :D
Tätä lukiessa en ihmettele enää miksen koskaan jaksanut lukea loppuun. Mitään muistikuvaa kirjoista ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras keskustelu täällä pitkään aikaan :D
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Myöhemmissä Tarzan-kirjoissa, joissa jokaisessa löytyy jokin kadonnut kaupunki tai kansa, esim. Athnen kultainen kaupunki, Tarttu oppii uuden kielen aina muutamassa päivässä.
Hän myös osallistuu molempiin maailmansotiin ja ratkaisee taistelut Keniassa brittien eduksi.
Sekä sotii Sumatran viidakossa jap seja vastaan vaikka on syntynyt 1888 eli lähestyi jo kuuttakymppiä.
Tarttu myös saavuttaa kuolemattomuuden,vaikkei siitä kerrota enempää, syödessään ikinuoren Kavurujen miesheimon naisten verestä valmistamia pillereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Myöhemmissä Tarzan-kirjoissa, joissa jokaisessa löytyy jokin kadonnut kaupunki tai kansa, esim. Athnen kultainen kaupunki, Tarttu oppii uuden kielen aina muutamassa päivässä.
Hän myös osallistuu molempiin maailmansotiin ja ratkaisee taistelut Keniassa brittien eduksi.
Sekä sotii Sumatran viidakossa jap seja vastaan vaikka on syntynyt 1888 eli lähestyi jo kuuttakymppiä.Tarttu myös saavuttaa kuolemattomuuden,vaikkei siitä kerrota enempää, syödessään ikinuoren Kavurujen miesheimon naisten verestä valmistamia pillereitä.
Lisää yhtäläisyyksiä :D Jos Ayla olisi osallistunut maailmansotiin, olisi hän epäilemättä ratkonut taistelut ja puhumalla saanut saksalaiset lopettamaan joukkotuhonnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju selventääkin vähän omia tuntemuksiani sarjasta. Olin siis teininä saanut ensimmäisen ja kolmannen osan sarjasta. aihe itsessään kiinnosti kyllä mutta laiskana lukijana meni useampi vuosi ennen kuin pääsin aloittamaan sarjan lukemisen. Ja todella pidin tästä ensimmäisestä osasta vaikka jo silloin oli Ayla tuntui omaavan Mary Suen piirteitä, muttei häiritsevässä määrin. Ja sain Luettua kirjan parissa päivässä mitä ei ole tapahtunut Harry Pottereiden jälkeen, eli tosiaan pidin siitä. Joten otin kolmannen kirjan käteen, koska toista osaa en saanut heti käsiini, mutta huomasin hyvin nopeasti että tyyli oli vaihtunut. Tuntui kuin luin ihan eri kirjoittajan tekstiä. Ensimmäinen kirja kertoi mielenkiintoisella tavalla ihmisen esihistoriasta, maailmasta ja sen aikaisesta, mahdollisesta, kulttuurista. Kolmas kirja tuntui normaalilta ihmissuhde draamalta mikä vain sijoittui jääkauteen (tai sinne päin). Muistan siellä olleen myös seksikohtauksia, mitkä eivät itsessään haitanneet, mutta niitä oli jokunen ja usein seksikohtauksia ei osata kirjoittaa hyvin ja jollei se kehitä pääparin suhdetta suuntaan tai toiseen (kuten seuravalle tasolle pääsystä suhteessa) niin ei vain kiinnosta lukea jotain millä ei ole muuta merkitystä kuin p@%no. En osaa selittää tarkemmin koska tästä on yli 10 vuotta aikaa, mutta kirja jäi kesken. En vain pystynyt lukemaan sitä. Ja nyt kun luin muiden kommetteja niin tuntemuksellani taisi olla jotain perääkin.
Joo, Aylalla on jo ensimmäisessä osassa jonkinlaisia Mary Suen oireita, mutta ne peittyvät siihen kuinka uskomattoman raskasta ja hankalaa hänen elämänsä on. On orvoksi jäämistä, loukkaantumista, ulkopuolisuutta, kiusaamista, yksinäisyyttä, kuolemankirousta, misogyniaa, väkivaltaa, se*suaalista v*kivaltaa ynnä muuta hirveyttä ja vaikeutta, Ayla on koko ajan ihan konkreettisesti tuhoutumisen partaalla. Toisessa osassakin Ayla on jatkuvasti hengenvaarassa koska on yksin ja joutuu ratkomaan monenlaisia ongelmia selviytyäkseen. Kolmannesta osasta eteenpäin Ayla sen sijaan luistelee tilanteesta toiseen täysin pätevänä ja loukkaamattomana, hoitaen monimutkaisetkin ongelmat kuin tyhjää vain ollen samalla kauniimpi ja seksikkäämpi kuin kukaan muu koskaan.
Tämä muutoshan tapahtui kun Ayla rupesi saamaan Jonden megameisseliä. Kenties näennäisestä feminismistä huolimatta kirjasarjan perusviesti on suhteellisen patriarkaalinen: nainen tarvitsee vain (mahti)melaa (mammutinkarva)mekkoon.
Älä nyt, kyllä tämä on ihan feministinen viesti: elämä helpottaa kun hankit itsellesi isomunaisen adoniksen lipittämään nupuraasi ja palvomaan maata jalkojesi alla. Tai miksei vaikka kahtakin (Ranec).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras keskustelu täällä pitkään aikaan :D
Samaa mieltä, pitkästä aikaa viihdyn av:llä 😂
Ovulaatiolaskuri
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju selventääkin vähän omia tuntemuksiani sarjasta. Olin siis teininä saanut ensimmäisen ja kolmannen osan sarjasta. aihe itsessään kiinnosti kyllä mutta laiskana lukijana meni useampi vuosi ennen kuin pääsin aloittamaan sarjan lukemisen. Ja todella pidin tästä ensimmäisestä osasta vaikka jo silloin oli Ayla tuntui omaavan Mary Suen piirteitä, muttei häiritsevässä määrin. Ja sain Luettua kirjan parissa päivässä mitä ei ole tapahtunut Harry Pottereiden jälkeen, eli tosiaan pidin siitä. Joten otin kolmannen kirjan käteen, koska toista osaa en saanut heti käsiini, mutta huomasin hyvin nopeasti että tyyli oli vaihtunut. Tuntui kuin luin ihan eri kirjoittajan tekstiä. Ensimmäinen kirja kertoi mielenkiintoisella tavalla ihmisen esihistoriasta, maailmasta ja sen aikaisesta, mahdollisesta, kulttuurista. Kolmas kirja tuntui normaalilta ihmissuhde draamalta mikä vain sijoittui jääkauteen (tai sinne päin). Muistan siellä olleen myös seksikohtauksia, mitkä eivät itsessään haitanneet, mutta niitä oli jokunen ja usein seksikohtauksia ei osata kirjoittaa hyvin ja jollei se kehitä pääparin suhdetta suuntaan tai toiseen (kuten seuravalle tasolle pääsystä suhteessa) niin ei vain kiinnosta lukea jotain millä ei ole muuta merkitystä kuin p@%no. En osaa selittää tarkemmin koska tästä on yli 10 vuotta aikaa, mutta kirja jäi kesken. En vain pystynyt lukemaan sitä. Ja nyt kun luin muiden kommetteja niin tuntemuksellani taisi olla jotain perääkin.
Jos tuon ajan kuvaus kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan Björn Kurténin pari kirjaa. https://hybrislehti.net/tiedemies-kaunokirjailijana-paleontologi-bjrn-k…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Myöhemmissä Tarzan-kirjoissa, joissa jokaisessa löytyy jokin kadonnut kaupunki tai kansa, esim. Athnen kultainen kaupunki, Tarttu oppii uuden kielen aina muutamassa päivässä.
Hän myös osallistuu molempiin maailmansotiin ja ratkaisee taistelut Keniassa brittien eduksi.
Sekä sotii Sumatran viidakossa jap seja vastaan vaikka on syntynyt 1888 eli lähestyi jo kuuttakymppiä.Tarttu myös saavuttaa kuolemattomuuden,vaikkei siitä kerrota enempää, syödessään ikinuoren Kavurujen miesheimon naisten verestä valmistamia pillereitä.
Mutta oliko Tarzan panomies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Myöhemmissä Tarzan-kirjoissa, joissa jokaisessa löytyy jokin kadonnut kaupunki tai kansa, esim. Athnen kultainen kaupunki, Tarttu oppii uuden kielen aina muutamassa päivässä.
Hän myös osallistuu molempiin maailmansotiin ja ratkaisee taistelut Keniassa brittien eduksi.
Sekä sotii Sumatran viidakossa jap seja vastaan vaikka on syntynyt 1888 eli lähestyi jo kuuttakymppiä.Tarttu myös saavuttaa kuolemattomuuden,vaikkei siitä kerrota enempää, syödessään ikinuoren Kavurujen miesheimon naisten verestä valmistamia pillereitä.
Mutta oliko Tarzan panomies?
Hmm, brittilordit vaikuttaa liian sisäsiittoisilta ollakseen kunnon jyystäjiä...
Luin kerran yhden vanhahkon antropologisen teoksen ja siinä oli tutkittu jotain afrikkalaista metsästäjäkeräilijäheimoa. Antropologit totesivat, että kyseisten ihmisten lempipuheenaiheita ja vitsailun lähteitä oli mikäpä muukaan kuin seksi. Siveys vaikuttaa olevan toisenlaisten yhteiskuntamallien ja kulttuurien juttu. Niinpä tulin miettineeksi, että ehkä Auelin kirjojen seksikeskeisyys ja Jondalarin panoseikkailut läpi Euroopan onkin ihan realistista settiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Myöhemmissä Tarzan-kirjoissa, joissa jokaisessa löytyy jokin kadonnut kaupunki tai kansa, esim. Athnen kultainen kaupunki, Tarttu oppii uuden kielen aina muutamassa päivässä.
Hän myös osallistuu molempiin maailmansotiin ja ratkaisee taistelut Keniassa brittien eduksi.
Sekä sotii Sumatran viidakossa jap seja vastaan vaikka on syntynyt 1888 eli lähestyi jo kuuttakymppiä.Tarttu myös saavuttaa kuolemattomuuden,vaikkei siitä kerrota enempää, syödessään ikinuoren Kavurujen miesheimon naisten verestä valmistamia pillereitä.
Mutta oliko Tarzan panomies?
Ei ollut. Janelle pysyi uskollisena vaikka oli Oparin La'ta muurahaiskansan Janzaraa sun muuta kokottia tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta onkohan täällä jo mainittu Aylan miespuolinen reinkarnaatio eli John Clayton, Greystoken lordi, apinain kasvattama mies, joka opetteli yksinään aapisesta lukemaan ja kirjoittamaan virheetöntä englantia ja keksi hänkin lingot sun muut ihan itse.
Vaikka kirjoissa on aika ruma kolonialistinen sävy, sopivat nämäkin kesäiseksi mökkilukemiseksi, ja samalla voi ällistellä että keksiikö Tarzan seuraavaksi suhteellisuusteorian.
Myöhemmissä Tarzan-kirjoissa, joissa jokaisessa löytyy jokin kadonnut kaupunki tai kansa, esim. Athnen kultainen kaupunki, Tarttu oppii uuden kielen aina muutamassa päivässä.
Hän myös osallistuu molempiin maailmansotiin ja ratkaisee taistelut Keniassa brittien eduksi.
Sekä sotii Sumatran viidakossa jap seja vastaan vaikka on syntynyt 1888 eli lähestyi jo kuuttakymppiä.Tarttu myös saavuttaa kuolemattomuuden,vaikkei siitä kerrota enempää, syödessään ikinuoren Kavurujen miesheimon naisten verestä valmistamia pillereitä.
Mutta oliko Tarzan panomies?
Karzan oli.
Alue: Aihe vapaa
Vau, ehkä yhdistyit siihen neandertaalien jaettuun tietoisuuteen :D Taisivat kutsua sitä vain Muistiksi.