Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko millainen mary sue oli Ayla siinä Luolakarhun Klaani-kirjasarjassa
26.07.2022 |
Mary Sue = a type of female character who is depicted as unrealistically lacking in flaws or weaknesses.
Tuli mieleen tuosta kivikauden hammashoito-otsikosta.
Sehän keksi ainakin jonkun keihäänheittovälineen ja rintsikat😄 mitä muuta siinä oli? No kaunishan se oli tietenkin ja hyvä panemaan.
Kommentit (537)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[q8uote=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole tuolta kannalta ajatellut. Oli kyllä hyvännäköinen ja teki keksintöjä, mutta tekeekö se ihmisestä sitten jotenkin täydellisen.
No kyllä teki.
Kai hänestä jotain puuttui. Kirjoittiko runoja tai sävelsikö lauluja?
Ei muistaakseni ihan perinteisellä tavalla, mutta kyllä hän jollain eksoottisella tavalla mielestäni musisoi ihmisten parissa.
Muistat väärin. Aylalla nimittäin oli heikkous: Ei osannut laulaa!
Luolakarhun kansan kieli oli merkkejä ja urahduksia eikä Ayla oppinut enää myöhemminkään musikaaliseksi. Osasi toki nauraa itselleen tästä syystä.
Mutta hän sentään sävelsi myöhemmin flyygelillä 7 vuodenaikaa. Hän pystyi määrittämään enemmän vuodenaikoja kuin 4, kiima-aikojen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin 8-vuotiaana ensimmäisen osan ja ison vaikutuksen kirja teki, monet kerrat tuli leikittyä Aylaa lähimetsässä ja kuviteltua aikamatkaseikkailuja. Sitten tuli kirjastossa tutkittua tietokirjoja esihistoriallisista ajoista. Myös kolme seuraavaa osaa luin nuorena.
Tämän talven aikana olen kuunnellut kaikki osat äänikirjana, tai viimeinen on kesken vielä. Ihan viihdyttävää on ollut, mutta nimenomaan tuo toiston määrä tympii ja päähenkilöt on käyneet tylsiksi/ärsyttäviksi "paremmuudessaan". Tai Jondalarista en ole kyllä pitänyt missään vaiheessa.
Edelleen tykkään kovasti tarkoista kuvailuista esim. luonnon, eläinten, työtapojen, ravinnon hankinnan jne suhteen. Ja kyllä nuo nuorena luetut tarinat Aylan seikkailuista ja selviytymisestä vaikeissa olosuhteissa teki vaikutuksen, tyttö sankarina! Tuleeko muuten kellään mieleen lukusuosituksia (esi)historiallisista romaaneista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aulan poika oli ensimmäinen klaanilaisen ja nykyihmisen lapsi. Melkoinen messias joka pelasti klaanilaisen ja latuskapäitten heimon geenit siirtymään eteenpäin.
Näinhän mog-ur näki näyssä. Eli pieniä nuo aylan älynväläykset kun hänen varsinainen urotekonsa oli tuo klaanin lopullisesta sukupuutolta pelastava poikalapsi!
Ja kyllä, olen mies jolle Ayla on aina edustanut täydellisen naisen mallia.
Uudessa elokuvassa haluaisin Aylaa esittävän Ema Horvathin.
On aika vaalea oikeasti ja pituuskin sopiva tuon ajan naiselle!(Toki varmasti Aylaksi yritettäisiin ottaa muodikkaasti NS "ruskea tyttö", vaikka nimenomaisesti kirjassa usein kuvataan Aylan hämmästyttävää vaaleutta ja oljenkeltaisia hiuksiaan. Ehkä NS "ruskeat tytöt" voisivat näytellä latuskapäitä!)
Nykytutkimuksen mukaan Ayla ja kumppanit olisivat olleet tummaihoisia ja mahdollisesti sinisilmä
Mutta on iso ero onko ihon väri vain tummempi vai onko kyseessä esim somali :) Nykyään kun nämä hihhulit pitävät kaikkia tummaihoisia kongo/pygmi afrikkalaisina.
Jättikö kirjailija Durcin sinne klaaniin? Tiedetäänkö hänen myöhemmistä vaiheista mitään? Ja saiko Ayla enää kolmatta lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukemassa Jean M Auelin Maan lapset -sarjaa. Sain juuri luettua ekan osan Luolakarhun klaani ja nyt olen aloittanut toista osaa Hevosten laakso. Ekassa osassa hieman häiritsi, kun muutamassa kohdassa toisteltiin miten nenderthalilaiset häviävät ja Aylan heimo jatkaa elämää maan päällä (siis toisteisuus häiritsi). Mutta enemmän kirjassa on kuitenkin pluspuolia kuin miinuspuolia. Tykkäsin esimerkiksi kasvien ja eläinten kuvailusta ja siitä, kun klaanin miehet metsästävät biisoneita ja toisella kerralla mammutteja.
Hevosten laaksokin on alkanut mielestäni hyvin. Tykkään.
Isot pisteet siitä, että Jean M Auel on jaksanut perehtyä tarkkaan kirjojensa tapahtuma-aikaan/aikoihin, vaikka onkin sitten varmasti ottanut myös niin sanottuja kirjailijan vapauksia jonkin verran.
Kirjojen kieli on sujuvaa, mutta joskus huomasin joitain kirjoitusvirheitä (tullut suomennettajessa? vai painovaiheessa?). Tosin riippuu tietenkin mitä suomennettua painosta kirjasta on lukenut, että onko kirjoitusvirheitä. Mielenkiintoinen tarina kuitenkin ja kokonaisuutena loistavasti kirjoiettu (ainakin tuo Luolakarhun klaani, muista en vielä sano mitään, koska olen vasta lukenut yhden osan ja aloittanut toista).
Kirjat ovat fiktiota, joten niiden ei ole tarkoituskaan olla täydellisen tarkka kuvaus ajasta, johon ne sijoittuvat. Tietysti menneisyyteen sijoittuvaa tarinaa varten täytyy tehdä tutkimustyötä ja jotta kirjoittajalle tulisi jonkinlainen käsitys maailmasta, jossa henkilöt seikkailevat, tutkimuksen on hyvä olla mahdollisimman tarkka. Mutta se on sitten eri asia kuinka paljon tutkitusta tiedosta sisällyttää tarinaan.
Kaari Utrio on sanonut, että historiallinen romaani, vaikka sen tapahtuma-aika olisi kuinka tarkkaan tutkittu on aina kirjoittajansa mielikuvituksen tuotos.
Kaunokirjallista teosta ei ole syytä ottaa kirjaimellisesti eli siten, että onko kaikki siinä kuvattu täsmälleen oikein. Varsinkin,kun on kysymys historiallisesta romaanista lukijat tuntuvat aina kiistelevän siitä mikä on oikein ja mikä ei. Jos kirjassa kuvattu jokin asia ei ole oikeasti tapahtunut, mutta on ajalle mahdollinen, niin sitten sen voi laittaa mukaan. Minusta kirjoittajan mielikuvitusta ei saa rajoittaa liikaa.
Neanderthal-uros raiskasi nykyihmis-prinsessan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoija 527 vielä täällä. Minusta Luolakarhun klaanissa kuvatut henkilöt ovat eläviä, tuntevia ihmisiä. Varsinkin Ayla, Iza (Aylan kasvattiäiti, klaanin parantajanainen), Creb (klaanin tietäjä) ja Brun (klaanin päällikkö ) sekä Broud (Brunin poika, tuleva uusi päällikkö). Hevosten laaksossakin olen tähän mennessä pitänyt Jondalarista ja hänen veljestään (tosin en ole vielä lukenut heistä kovin paljo, niin aika näyttää muuttuuko mieleni heistä ja etenkin Jondalarista).
Ayla on vähän samanlainen henkilöhahmo kuin esimerkiksi Angelica-sarjan Angelica, Tuulen viemän Scarlett Ohara ja Sinisen polkupyörän Lea Delmas eli neuvokas ja sisukas tyttö/nuori nainen, joka joutuu kohtaamaan monenlaisia hankaluuksia ja vaaratilanteita ja keksii miten niistä selviytyisi. Tykkään tällaisista naispäähenkilöistä.
Vaikka Maan lapset -sarjassa on myös paljon tietoa, niin ne ovat kuitenkin laskettavissa historiallisiksi viihdekirjoiksi niin kuin nuo edellä mainitsemani muutkin historialliset romaanit ja romaanisarjat. Tosin mielestäni ainakin ensimmäistä osaa eli Luolakarhun klaani voi pitää jo klassikkona.
Kuinka iso Ranecin valtikka oli jos se on jäänyt mieleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aylalla oli myös vallan erityinen naisen elin, koska ainoastaan hän kykeni ottamaan sisäänsä Jondalarin lemmenvaltikan.
Oliko jossain kirjassa maininta miten Jondalar oli ennen Aylaa paneskellut pitkin Eurooppaa niillä vaelluksillaan veljensä kanssa? Joku riitti missä hän korkkaili neitsyitä, vai muistanko ihan väärin.
Jondalar oli toki kunnon pelimiehenä kellistänyt puoli Eurooppaa, mutta vasta Aylan kanssa hän koki Täyttymyksen. Fyysisesti sen itse asiassa koki Ayla, mutta ymmärrätte varmaan.
Juu, ja Ayla oli ainoa ikinä kenen toosaan mahtui Jondalarin vehje kokonaan🤦
Kieriskelen naurusta! Kiitos tästä ketjusta. Olin jo unoh
Ihan hillitöntä, tosiaan. 😂😂Lapsena, kun nää luin, en osannut ajatella, että on jotenkin outoa, että leuhottaa jättiemättimellään. Mut nyt kun mietin, niin eipä ole sittemmin tullut moista juttua vastaan.
Kommenttien 527 ja 529 kirjoittaja vielä jatkaa:
Välillä luin Luolakarhun klaania kuin jotain fantasiakirjaa. Kun on kysymys kymmeniä tuhansia vuosia vanhoista ajoista, niin välillä asiat vaikuttivatkin kuin fantasialta (toki olen yrittänyt ottaa itsekin selville tietoja neanderthalilaisista, kivikauden)jääkauden elämästä jne). Lukiessa mulle muodostui kyllä aina jonkinlainen kuva meneillään olevasta kohtauksesta, joskus se kuva toi mieleen J.R.R Tolkienin Hobitin ja Taru sormusten -herrasta trilogian maailman, esimerkiksi siinä kohtaa kun klaanilaisett vaeltavat heimokokoukseen toisen klaanin luokse. Näin mielessäni hobitteja, kääpiöitä ja Gandalfin vaeltamassa maita ja mantuja. Joskus mulle tuli Aylan kasvattiklaanin tietäjästä Crebistä mieleen Gandalf. En tiedä miksi, koska Gandalf ja Creb eivät muistuta ulkoisesti toisiaan. Ehkä se oli se, kun molemmat henkilöhahmot ovat tietäjiä ja vieläpä tietäjien parhaimmistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuudennessa kirjassa Ayla keksii toffeen, helikopterin ja hiukkaskiihdyttimen.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Sue Harrison, Linda Lay Shuler, Stephen Baxter- tämä taitaa mennä fantasian puolelle, mutta joskus ensimmäinen osa oli niin hyvä, että Ostin kaikki-mutta lopulta meni aika överiksi
Björn Kurten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sue Harrison, Linda Lay Shuler, Stephen Baxter- tämä taitaa mennä fantasian puolelle, mutta joskus ensimmäinen osa oli niin hyvä, että Ostin kaikki-mutta lopulta meni aika överiksi
Björn Kurten
Anteeksi, tämä oli tuohon, missä kyseltiin muita samantyylisiä
Up! Tuli tää ketju mieleen tuosta yhdestä otsikosta :D
Minäkin luin aikoinaan Luolakarhun klaanin, kun tiesin, että siinä ei ainakaan puhuta mistään nykyajan asioista ja keksinnöistä.
Ja sen ajan alkuihmisten elämää ja tapoja olikin kuvattu mielenkiintoisesti.
Mutta se Ayla rupesi ärsyttämään heti ja ne panokohtaukset.
Sitten yritin lukea sitä seuraavaa osaa ja siinä ei ollutkaan mitään muuta kun panemista.
Hoh hoijaa.
Olen yrittänyt lukea joitain samantyyppisiä toisia kirjoja, mutta ne liippaavat jotenkin liiaksi fantasiakirjojen puolelle, niin eivät sitten ole kiinnostaneet. Tai niissä esiintyy aina joku sankari/sankaritar, joka on aina turhan ylivoimainen.
Niinpä. On kolmella ekalla kirjalla ansionsa. Mutta en tänä päivänä enää jaksa yltiöpäistä kliseisyyttä. Twiligthissa oli samankaltaista paatosta. Muuten ihan viihdyttäviä kirjoja kevyeksi ajanvietteeksi.
Ps. On muuten ollut viihdyttävä ketju, ehkä jopa parempi kuin kirjat. Giant Schlong 😄