Miksi toiset masentuu ja toiset ei?

Hirveesti on ihmisiä jotka ei tajua olevansa masentuneita ja voi olla etteivät koskaan tule tajuamaankaan kun kuolema korjaa ennenaikojaan. Tarpeeksi kun on kilometrejä mittarissa stressin ja mahdollisesti joidenkin ruokakaupasta saatavien huolienhelpottajien yhteisvaikutuksesta.

Miten sen kokee... Koen että yksi tuttuni on masentunut. Aina valittaa kiirettä ja väsymystä, mutta muuta ei ole kuin työ ja perherutiinit. Ei koe olevansa kuitenkaan masentunut ja terapeutitkin on huuhaata. En haluaisi tuollaista elämää itselleni ikinä. Jotain on aina tehtävissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Kannattaa muistaa, että osalla on ollut hyvät lähtökohdat elämään ja osalla ei.

Ihminen on luonnostaan selviytyjä, joten eiköhän kaikki ihmiset ole syntyjään sellaisia. Joillakin ei vain ole ymmärrystä/empatiaa sille, miten joidenkin elämä voi mennä eri tavalla kuin oma. Se on usein laajempi ja syvällisempi tapahtumaketju missä niin kasvatus, temperamentti, muistot, kokemukset, ympäristö jne. Vaikuttavat toinen toisiinsa.

Eiköhän jokainen ymmärrä, että kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat elämään. 

Osan ketjun viestien perusteella vaikuttaisi sille, että ei se kaikille niin itsestäänselvää ole.

Ei kannattaisi olettaa.

Minusta tuntuu, että sinä oletat nyt aika isosti asioita. Itse en ole huomannut yhtään viestiä, jossa joku sanoisi edes rivien välissä, ettei käsitä kaikilla olevan eri lähtökohdat. Eikä niiden lähtökohtien taaksekaan voi kaikessa mennä, koska samanlaisista lähtökohdistakin tulevilla voi olla hyvin erilainen kyky selvitä asioista. Esimerkiksi saman perheen lapsilla yhdellä voi olla masennusta melkein kokoajan ja toisella ei koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miten sen kokee... Koen että yksi tuttuni on masentunut. Aina valittaa kiirettä ja väsymystä, mutta muuta ei ole kuin työ ja perherutiinit. Ei koe olevansa kuitenkaan masentunut ja terapeutitkin on huuhaata. En haluaisi tuollaista elämää itselleni ikinä. Jotain on aina tehtävissä!

Mikä siitä on masennuksen tunnusmerkit täyttävää, jos elämässä on lähinnä työ ja perhe? Niinhän aika monilla on. 

Jos elämä on perseestä. Viedään perhe, kaikki menee huonosti, kuka siinä onnellisena porskuttaa.

Mielestäni se on geeneissä, kuka sairastuu. Itse koen syntyneeni viallisena, jotain mennyt siis vikaan aivojen kehityksessä jo sikiönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Kannattaa muistaa, että osalla on ollut hyvät lähtökohdat elämään ja osalla ei.

Ihminen on luonnostaan selviytyjä, joten eiköhän kaikki ihmiset ole syntyjään sellaisia. Joillakin ei vain ole ymmärrystä/empatiaa sille, miten joidenkin elämä voi mennä eri tavalla kuin oma. Se on usein laajempi ja syvällisempi tapahtumaketju missä niin kasvatus, temperamentti, muistot, kokemukset, ympäristö jne. Vaikuttavat toinen toisiinsa.

Eiköhän jokainen ymmärrä, että kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat elämään. 

Osan ketjun viestien perusteella vaikuttaisi sille, että ei se kaikille niin itsestäänselvää ole.

Ei kannattaisi olettaa.

Minusta tuntuu, että sinä oletat nyt aika isosti asioita. Itse en ole huomannut yhtään viestiä, jossa joku sanoisi edes rivien välissä, ettei käsitä kaikilla olevan eri lähtökohdat. Eikä niiden lähtökohtien taaksekaan voi kaikessa mennä, koska samanlaisista lähtökohdistakin tulevilla voi olla hyvin erilainen kyky selvitä asioista. Esimerkiksi saman perheen lapsilla yhdellä voi olla masennusta melkein kokoajan ja toisella ei koskaan. 

Vastasin henkilölle, jonka mielestä jotkut ihmiset ovat rivien välistä luettuna vahvempia kuin toiset: Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä.

Ei kukaan synny masentuneena tai valitse masentua. Eiköhän kaikki yritä selviytyä parhaansa mukaan. Joskus masennus voi olla esimerkiksi suojaava mekanismi.

Kuten sanoin, kyse on laajasta tapahtumien summasta. Ei asiat ole niin mustavalkoisia että jos toiselle tulee niin toiselle ei. Toisella voi olla erilainen temperamentti ja kyky säädellä tunteita, kokemuksia jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on perseestä. Viedään perhe, kaikki menee huonosti, kuka siinä onnellisena porskuttaa.

Masentuneen vastakohta ei ole onnellinen. Ihminen voi olla hyvinkin surullinen olematta silti masentunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on perseestä. Viedään perhe, kaikki menee huonosti, kuka siinä onnellisena porskuttaa.

Masentuneen vastakohta ei ole onnellinen. Ihminen voi olla hyvinkin surullinen olematta silti masentunut. 

Ihminen voi olla myös onnellinen masentuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Kannattaa muistaa, että osalla on ollut hyvät lähtökohdat elämään ja osalla ei.

Ihminen on luonnostaan selviytyjä, joten eiköhän kaikki ihmiset ole syntyjään sellaisia. Joillakin ei vain ole ymmärrystä/empatiaa sille, miten joidenkin elämä voi mennä eri tavalla kuin oma. Se on usein laajempi ja syvällisempi tapahtumaketju missä niin kasvatus, temperamentti, muistot, kokemukset, ympäristö jne. Vaikuttavat toinen toisiinsa.

Eiköhän jokainen ymmärrä, että kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat elämään. 

Osan ketjun viestien perusteella vaikuttaisi sille, että ei se kaikille niin itsestäänselvää ole.

Ei kannattaisi olettaa.

Minusta tuntuu, että sinä oletat nyt aika isosti asioita. Itse en ole huomannut yhtään viestiä, jossa joku sanoisi edes rivien välissä, ettei käsitä kaikilla olevan eri lähtökohdat. Eikä niiden lähtökohtien taaksekaan voi kaikessa mennä, koska samanlaisista lähtökohdistakin tulevilla voi olla hyvin erilainen kyky selvitä asioista. Esimerkiksi saman perheen lapsilla yhdellä voi olla masennusta melkein kokoajan ja toisella ei koskaan. 

Vastasin henkilölle, jonka mielestä jotkut ihmiset ovat rivien välistä luettuna vahvempia kuin toiset: Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä.

Ei kukaan synny masentuneena tai valitse masentua. Eiköhän kaikki yritä selviytyä parhaansa mukaan. Joskus masennus voi olla esimerkiksi suojaava mekanismi.

Kuten sanoin, kyse on laajasta tapahtumien summasta. Ei asiat ole niin mustavalkoisia että jos toiselle tulee niin toiselle ei. Toisella voi olla erilainen temperamentti ja kyky säädellä tunteita, kokemuksia jne.

Eikä kukaan tuollaistakaan ole väittänyt. Puhe on koko ajan ollut siitä, että toiset masentuvat herkemmin kuin toiset. Se on ihmisestä ja hänen ominaisuuksistaan kiinni, miten herkkä on masentumaan. Totta kai kaikki yrittävät selviytyä, mutta toisilla on siihen paremmat ominaisuudet kuin toisilla. Ei tässä ole masentuneita tarkoitus syyllistää niin kuin sinä taidat luulla. Puhe on vain siitä, että ihmiset ovat tässäkin asiassa hyvin erilaisia. Niin kuin itsekin lopussa totesit.  

Juju on siinä, että toiset vaan pääsevät elämästä helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Juju on siinä, että toiset vaan pääsevät elämästä helpommalla.

Ei mene ihan noinkaan. Osa selviää ihan järkyttävistäkin asioista masentumatta ja toisaalta on niitäkin, joilla on kaikki ihan hyvin, mutta silti masentuvat. Jälkimmäisillä taustalla voi olla esim. ylisuorittamista ja  perfektionismia, jotka voivat aiheuttaa sen, että tuntee, ettei mikään riitä ja masentuu, kun ei koskaan ole tarpeeksi hyvä omasta mielestään. 

Jotkut jutut on niin traumaattisia kokea, että koko ihminen muuttuu. Jos katsot vaikkapa ihmisiä, jotka ovat kohdanneet sodan Ukrainassa ennen ja jälkeen. He näyttävät aivan eri ihmisiltä. Myös itse olen kohdannut niin paljon vastoinkäymisiä, että mun naama roikkuu ihan eri näköisenä. Suupielet alaspäin ja koko naama on eri näköinen, koska olen kohdannut traumaattisia asioita. Jotkut näistä asioista on niin vaikeita, että ihmisen on vaikea löytää asioita, mihin voisi luottaa. Koko elämä tuntuu kuin tervassa kävelisit, jos nää kokemukset pääsee murtamaan psyykkeen, itsekunnioituksen. Sitten niihin tarvitsee viinaa. Se ei ole hyvä asia se.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on geeneissä, kuka sairastuu. Itse koen syntyneeni viallisena, jotain mennyt siis vikaan aivojen kehityksessä jo sikiönä.

Mutta onko kuitenkaan kyse geeneistä vai onko tuo vain sinun oma kokemuksesi? Geneettisen vian aivojen kehityksessä näkee lähes aina neurologisissa tutkimuksissa. Oma kokemus taasen voi olla ihan muuta kuin todellisuus. Tästä esim. anorektikon kehonkuva hyvä esimerkki. Luut paistavat ihon läpi, mutta silti kokee itsensä liian lihavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Kannattaa muistaa, että osalla on ollut hyvät lähtökohdat elämään ja osalla ei.

Ihminen on luonnostaan selviytyjä, joten eiköhän kaikki ihmiset ole syntyjään sellaisia. Joillakin ei vain ole ymmärrystä/empatiaa sille, miten joidenkin elämä voi mennä eri tavalla kuin oma. Se on usein laajempi ja syvällisempi tapahtumaketju missä niin kasvatus, temperamentti, muistot, kokemukset, ympäristö jne. Vaikuttavat toinen toisiinsa.

Eiköhän jokainen ymmärrä, että kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat elämään. 

Osan ketjun viestien perusteella vaikuttaisi sille, että ei se kaikille niin itsestäänselvää ole.

Ei kannattaisi olettaa.

Minusta tuntuu, että sinä oletat nyt aika isosti asioita. Itse en ole huomannut yhtään viestiä, jossa joku sanoisi edes rivien välissä, ettei käsitä kaikilla olevan eri lähtökohdat. Eikä niiden lähtökohtien taaksekaan voi kaikessa mennä, koska samanlaisista lähtökohdistakin tulevilla voi olla hyvin erilainen kyky selvitä asioista. Esimerkiksi saman perheen lapsilla yhdellä voi olla masennusta melkein kokoajan ja toisella ei koskaan. 

Vastasin henkilölle, jonka mielestä jotkut ihmiset ovat rivien välistä luettuna vahvempia kuin toiset: Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä.

Ei kukaan synny masentuneena tai valitse masentua. Eiköhän kaikki yritä selviytyä parhaansa mukaan. Joskus masennus voi olla esimerkiksi suojaava mekanismi.

Kuten sanoin, kyse on laajasta tapahtumien summasta. Ei asiat ole niin mustavalkoisia että jos toiselle tulee niin toiselle ei. Toisella voi olla erilainen temperamentti ja kyky säädellä tunteita, kokemuksia jne.

Eikä kukaan tuollaistakaan ole väittänyt. Puhe on koko ajan ollut siitä, että toiset masentuvat herkemmin kuin toiset. Se on ihmisestä ja hänen ominaisuuksistaan kiinni, miten herkkä on masentumaan. Totta kai kaikki yrittävät selviytyä, mutta toisilla on siihen paremmat ominaisuudet kuin toisilla. Ei tässä ole masentuneita tarkoitus syyllistää niin kuin sinä taidat luulla. Puhe on vain siitä, että ihmiset ovat tässäkin asiassa hyvin erilaisia. Niin kuin itsekin lopussa totesit.  

Ei kukaan väittänytkään, mutta asioita voi päätellä rivien välistä, jonka sinäkin tekisit jos tavoitteenasi ei olisi vain hyökätä kommentteinesi juuri minua vastaan. Esitin oman näkemykseni, kuten kaikki muutkin tässä. Miksi minun kommenttini pitää nostaa juuri tikun nokkaan?

Ja kuten itsekin olin jo lähtökohtaisesti vastauksessani tarkoittanut ja yrittänyt tuoda ilmi, kyllä, jokaisella on eri lähtökohdat, temperamentti, kasvatus jne, lukemattomia asioita.

Ymmärrät kyllä kun haluat ymmärtää.

En ole puhunut itse missään vaiheessa masentuneiden syyllistämisestä tai luullut yhtään sellaista. Tarkoituksenani on tuoda sitä faktaa esille, että ihminen on luontaisesti selviytyjä eikä kukaan valitse masentua. Ei siis ole kyse siitä, että jotkut ovat herkempiä tai vahvempia tai niin edelleen. On vain erilaisuutta.

Jälleen kerran, älä oleta asioita tunteidesi perusteella minusta.

Enää en jaksa sinulle vastata. En halua alkaa puolustelemaan mielipiteitäni ventovieraalle, joka ei vain ego syistä tahdo ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut jutut on niin traumaattisia kokea, että koko ihminen muuttuu. Jos katsot vaikkapa ihmisiä, jotka ovat kohdanneet sodan Ukrainassa ennen ja jälkeen. He näyttävät aivan eri ihmisiltä. Myös itse olen kohdannut niin paljon vastoinkäymisiä, että mun naama roikkuu ihan eri näköisenä. Suupielet alaspäin ja koko naama on eri näköinen, koska olen kohdannut traumaattisia asioita. Jotkut näistä asioista on niin vaikeita, että ihmisen on vaikea löytää asioita, mihin voisi luottaa. Koko elämä tuntuu kuin tervassa kävelisit, jos nää kokemukset pääsee murtamaan psyykkeen, itsekunnioituksen. Sitten niihin tarvitsee viinaa. Se ei ole hyvä asia se.

Tuo ei liity masennukseen. Traumat ovat ihan eri tason asioita kuin masennus. Traumasta toki voi seurata masennusta, mutta traumatisoituminen on eri asia kuin masentuminen. Tuo mitä kuvaan ulospäin näkyvänä on traumatisoitumista. 

Elämä tuo ikäviä yllätyksiä.

Tai.

Toisilla on taipumus masentua.

Jossain kyläyhteisössä aikuiset ihmiset valitsevat yhdessä kohteen ja alkavat kiusaamaan henkilöä pahaa puhuen ja jne. Tästä syystä monesti persoonalliset ihmiset masentuvat. Tämä on se juju mistä ap ihmetteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika erilaisia elämänkokemuksia, toki osa selviytyy niistä toisia paremmin, mutta toisilla negatiivisia juttuja kasautuu ja jossain vaiheessa sitä ei vaan enää jaksa.

Tässäkin mielenkiintoista, että osa "romahtaa" pienimmästäkin ja osa ei taivu vaikka miten paljon tulisi paskaa niskaan. Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä. 

Kannattaa muistaa, että osalla on ollut hyvät lähtökohdat elämään ja osalla ei.

Ihminen on luonnostaan selviytyjä, joten eiköhän kaikki ihmiset ole syntyjään sellaisia. Joillakin ei vain ole ymmärrystä/empatiaa sille, miten joidenkin elämä voi mennä eri tavalla kuin oma. Se on usein laajempi ja syvällisempi tapahtumaketju missä niin kasvatus, temperamentti, muistot, kokemukset, ympäristö jne. Vaikuttavat toinen toisiinsa.

Eiköhän jokainen ymmärrä, että kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat elämään. 

Osan ketjun viestien perusteella vaikuttaisi sille, että ei se kaikille niin itsestäänselvää ole.

Ei kannattaisi olettaa.

Minusta tuntuu, että sinä oletat nyt aika isosti asioita. Itse en ole huomannut yhtään viestiä, jossa joku sanoisi edes rivien välissä, ettei käsitä kaikilla olevan eri lähtökohdat. Eikä niiden lähtökohtien taaksekaan voi kaikessa mennä, koska samanlaisista lähtökohdistakin tulevilla voi olla hyvin erilainen kyky selvitä asioista. Esimerkiksi saman perheen lapsilla yhdellä voi olla masennusta melkein kokoajan ja toisella ei koskaan. 

Vastasin henkilölle, jonka mielestä jotkut ihmiset ovat rivien välistä luettuna vahvempia kuin toiset: Sanoisin, että enemmän tämä on ihmisestä itsestä kuin tapahtumista kiinni. Osa on luonnostaan selviytyjiä ja osa ei pärjää autettunakaan edes pienen kynnyksen yli. Ja kaikkea siltä väliltä.

Ei kukaan synny masentuneena tai valitse masentua. Eiköhän kaikki yritä selviytyä parhaansa mukaan. Joskus masennus voi olla esimerkiksi suojaava mekanismi.

Kuten sanoin, kyse on laajasta tapahtumien summasta. Ei asiat ole niin mustavalkoisia että jos toiselle tulee niin toiselle ei. Toisella voi olla erilainen temperamentti ja kyky säädellä tunteita, kokemuksia jne.

Eikä kukaan tuollaistakaan ole väittänyt. Puhe on koko ajan ollut siitä, että toiset masentuvat herkemmin kuin toiset. Se on ihmisestä ja hänen ominaisuuksistaan kiinni, miten herkkä on masentumaan. Totta kai kaikki yrittävät selviytyä, mutta toisilla on siihen paremmat ominaisuudet kuin toisilla. Ei tässä ole masentuneita tarkoitus syyllistää niin kuin sinä taidat luulla. Puhe on vain siitä, että ihmiset ovat tässäkin asiassa hyvin erilaisia. Niin kuin itsekin lopussa totesit.  

Ei kukaan väittänytkään, mutta asioita voi päätellä rivien välistä, jonka sinäkin tekisit jos tavoitteenasi ei olisi vain hyökätä kommentteinesi juuri minua vastaan. Esitin oman näkemykseni, kuten kaikki muutkin tässä. Miksi minun kommenttini pitää nostaa juuri tikun nokkaan?

Ja kuten itsekin olin jo lähtökohtaisesti vastauksessani tarkoittanut ja yrittänyt tuoda ilmi, kyllä, jokaisella on eri lähtökohdat, temperamentti, kasvatus jne, lukemattomia asioita.

Ymmärrät kyllä kun haluat ymmärtää.

En ole puhunut itse missään vaiheessa masentuneiden syyllistämisestä tai luullut yhtään sellaista. Tarkoituksenani on tuoda sitä faktaa esille, että ihminen on luontaisesti selviytyjä eikä kukaan valitse masentua. Ei siis ole kyse siitä, että jotkut ovat herkempiä tai vahvempia tai niin edelleen. On vain erilaisuutta.

Jälleen kerran, älä oleta asioita tunteidesi perusteella minusta.

Enää en jaksa sinulle vastata. En halua alkaa puolustelemaan mielipiteitäni ventovieraalle, joka ei vain ego syistä tahdo ymmärtää.

Näköjään voi lukea sieltä rivien välistä myös täysin päin persettä (anteeksi kielenkäyttöni). Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut hyökätä ketään vastaan. Eikä edes keskustella henkilökohtaisella tasolla. Ainakin kovasti yritin pysyä yleisellä tasolla. Kovin ikävää, jos otit itseesi, mutta pakko sanoa, että se oli nyt ihan omasta päästäsi keksitty asia, mikä tässä sinua loukkasi. Mitään todellista hyökkäystä ei ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Juju on siinä, että osaa asettaa asiat mittasuhteisiin ja ymmärtää että joutuu itse tekemään valinnat elämässään.

Kaikki masentuu joskus, se on normaalia. Joidenkin aivokemia vie syvemmälle. Masennukselle pitää antaa aikaa eikä siitä nousta taistelemalla sitä vastaan.

Siitä noustaan, kun oppii olemaan itsensä kanssa.

Tässä kommentissa vähän ristiriitaisuuksia. Ensinnäkin on masennusta ja sitten on pahaa mieltä. Ne eivät ole ihan sama asia. Se on totta, että sitä masennusta vastaan ei oikein voi taistella vastaan. Mutta toipumisessa ei riitä pelkästään asenne. Kyllä siinä on paljon kyse myös väsymisestä, ja siitä toipuminen vaatii lepoa ja aikaa. Itse tiedän kokemuksesta vain siitä masennuksesta, mikä valtaa kun elämäntapahtumat ovat liian raskaita. Jos olen ymmärtänyt oikein, toisilla myös aivokemia altistaa sille. Tästä ehkä joku toinen tietää paremmin.