Avioliitossa olevien rahat?

Olen avoliitossa, meillä ei ole lapsia. Asumiskulut, ruoka ja yhteisen auton kulut maksetaan yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat kuukausittain saman summan. Kulut vaihtelevat kuukausittain paljonkin, joten tarvittaessa tilille siirretään lisää rahaa, mutta siis molemmat laittavat saman verran.

Kaikki muu on omaa rahaa. Meillä ei ole yhteistä omaisuutta eikä lainaa.

Olen avioliitossa ja lapsemme ovat aikuisia. 

Molemmat käymme töissä. Meillä on kaikki rahat yhteisiä. Asuntomme on 50-50 ja asuntolaina myös.

Emme ole juuri koskaan riidelleet rahasta, tämä malli toimii meillä mainiosti.

Avioliitossa kohta 26 vuotta, 2 lasta jo aikuisuuden kynnyksellä. Yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa sovitun summan, taisi alunperin olla 80% nettotuloista. Meillä siinä mielessä tuuria että olemme lähes aina olleet suht samalla tulotasolla. Palkat tulee omille tileille ja kunhan taloustilillä on riittävästi rahaa, lopuilla saa tehdä mitä tykkää eli siis harrastukset, lehdet, vaatteet yms.

Asunto ja mökki omistetaan 50-50, lainaa jäljellä vielä 50 000€. Miehen nimissä 2 autoa, mulla 1. Kummallakin omat säästöt ja sijoitukset, mulla perintöjen myötä vähän enemmän kuin miehellä. Mutta avioehtoa ei ole eli eron tai kuoleman päättäessä avioliiton, kaikki omaisuus menee puoliksi.

Meillä on sekä yhteiset että omat. Minä en halua vain yhteisiä rahoja, koska minusta tuntuisi silloin siltä että mun pitää hyväksyttää kaikki miehellä. Jos joskus haluan hemmotella itseäni jollain, haluan tehdä sen hyvällä omallatunnolla omilla rahoillani.

Yhteiselle tilille siirretään tulojen suhteessa. Molemmat siirtävät 70 prosenttia nettotulosta. Minä tienaan huomattavasti enemmän kuin mieheni, maksan siis myös enemmän yhteisistä menoista mutta silti mulle myös jää enemmän omaan käyttöön.

Yhteiseltä tililtä maksetaan luonnollisesti kaikki perheen yhteiset kulut.

Ai niin, se piti vielä sanoa että talo on 50-50 molempien nimissä. Eli kyllä mies pääsee hyötymään taloudellisesti tässä diilissä jos asian niin haluaa ajatella. #4

Yhteinen talous, omat rahat.

Meillä on yksi yhteinen tili, josta maksetaan kaikki yhteiset kulut. Sieltä menee asuntolaina, sähkölasku, kiinteistöverot, vakuutukset, luottokortti (jolla maksetaan ruokakaupassa) jne.

Tuolle tilille siirrämme molemmat rahaa tulojen suhteessa.

Loput rahat ovat henkilökohtaisessa käytössä.

Isot hankinnat, kuten lomamatkat maksamme yleensä 50-50.

Olen avioliitossa. Kaikki yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Loput omat rahat kumpikin voi käyttää niin kuin haluaa.

Hauska nähdä, että aika samalla tavalla näyttää menevän taloudenhoito kaikissa pitkissä suhteissa.

Yhteinen, nyt jo velaton, koti. Ruokabudjetti, asuminen, kakkosasunnon kulut sekä peräkärryn ja lapsen vakuutukset 50-50.

Mulle tulee lapsilisä ja parempituloisena hoidan suurimman osan lapsen hankinnoista, mies maksaa harrastuksen vuosimaksut.

Muut menot (ml. omat autot), säästöt ja sijoitukset on omia. Eikä niitä menoja niin tarkkaan lasketa, budjettitasolla. Muutama satanen toisen tai perheen hyväksi ei haittaa kumpaakaan. Talon rempasta pidän exceliä, kulut on vuosien saatossa tasaantuneet lähes itsestään, eroa taitaa olla pari tonnia. Minä hoidan käytännön raha-asiat molemmille.

Avoliitossa 20+ vuotta.

Yhteinen taloustili jonne kumpikin siirtää tismalleen saman summan rahaa. Tältä tililtä maksetaan yhteistä lainaa ja yhteiset menot ja tehdään yhteiset sijoitukset. Myös yhteisten sijoitusten tuotot tulevat tälle tilille. Sitten molemmilla on omat tilit ja sijoitukset.

Yhteinen taloustilanne, jolle puoliso laittaa noin kymmenesosan siitä mitä minä. Tulot noin puolet minun tuloistani. Asunnot minun ja lainat minun nimissäni. Autot omat. Täysi avioehto. Suunnittelen eroa, lasten minimielaritkin olisi enemmän kuin puolison nykyinen panos. Rahasta riidelty jo vuosia, ei vaan mene jakeluun että pitäisi osallistua.

Puoliksi kaikki asumisen kulut, mies ostaa enemmän kaupasta ruokaa, niitä kaupassa käyntejä ei silleen erotella.. Molemmat töissä, mulla pienempi palkka. Kumpikin maksaa omat laskunsa ja vaatteet jne. Lapset on miehen edellisestä liitosta, hän maksaa lasten kuluja huomattavasti enemmän. Elatusmaksuja mies ei maksa, kun lapset on meilläkin tosi paljon. Asutaan melko lähellä lasten toista kotia ja lapset saa tulla vapaasti molemmissa kodeissa Mutta kyllä minäkin lapsille ostan jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Hauska nähdä, että aika samalla tavalla näyttää menevän taloudenhoito kaikissa pitkissä suhteissa.

Ja höpöhöpö tuollaista voi muutamasta vastauksesta päätellä. Kyllä niitä pitkiä suhteita on täysin erillisistä rahoista täysin yhteisiin ja kaikkeen siltä väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska nähdä, että aika samalla tavalla näyttää menevän taloudenhoito kaikissa pitkissä suhteissa.

Ja höpöhöpö tuollaista voi muutamasta vastauksesta päätellä. Kyllä niitä pitkiä suhteita on täysin erillisistä rahoista täysin yhteisiin ja kaikkeen siltä väliltä.

Just näin. Yli 30 vuotta naimisissa ja ei koskaan mitään yhteistä tiliä. Kulut maksetaan suunnilleen puoliksi.

Omat rahat molemmilla mutta myös yhteinen tili jolle voi halutessa/sovittaessa/tarvittaessa/mahdollisuuksien mukaan siirtää rahaa.

Isommista menoista puhutaan ja sovitaan, yleensä 50-50 ellei toinen intä että haluaa maksaa isomman osuuden.. Sitäkin tapahtuu.

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

Yhteinen tili mistä maksetaan vastike ja muut (auto, vakuutukset jne), mies laittaa sinne 4/5 ja nainen 1/5

Kaupassa maksaa mies jos se on mukana, yleensä on.

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

Tiedän pariskuntia joissa nainen downshiftasi about keskustelematta asiasta kun mies alkoi tienaamaan tarpeeksi, aiheuttaen ihan itse taloudellisen epätasa-arvon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

Tiedän pariskuntia joissa nainen downshiftasi about keskustelematta asiasta kun mies alkoi tienaamaan tarpeeksi, aiheuttaen ihan itse taloudellisen epätasa-arvon.

Mikäs siinä, jos kaikki on tyytyväisiä.

25 vuotta avoliitossa. Aikuiset lapset jotka muuttaneet pois kotoa.

Omat tilit, menot puoliksi. Mies vahtii rahan kulutustani. Päätoimeni lisäksi minulla on sivutyö ja ajattelin, että tuosta työstä saamani ja ansaitsemat rahat saisin käyttää itseeni ilman motkotusta mutta ei.

Mies huomauttelee kampaamokäynneistä, kosmetiikka ostoksista, alusvaatteiden hankinnoista tai ylipäätään mitä ostan kakkostyön rahoilla.