Avioliitossa olevien rahat?

Yhdessä 30 vuotta, ei yhteistä tiliä eikä yhteistä omaisuutta. Mies omistaa asumamme talon, minulla on pari sijoitusasuntoa, molemmilla on oma kesämökki (miehellä peritty, minä olen ostanut omani) ja oma auto. Mies ei tiedä tulojani enkä minä tiedä, mitä kaikkea mies omistaa. Aikuiset lapset joskus perivät kaiken,  miehen testamentissa minulle on määrätty hallinta- ja asumisoikeus pihapiirissä olevaan ns. mummonmökkiin ja tiettyyn osaan pihasta.

Emme ole vielä ymmärtäneet, miksi parisuhteessa pitäisi olla yhteinen tili tai keskusteluja yhteisistä hankinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

Mun on pakko matkustaa lapsen kanssa kahdestaan tai sitten kukaan ei matkusta minnekään. Miestå ei matkailu kiinnosta, ei omalla eikä mun rahalla. Muutamaksi päiväksi autolla saan sen ruotsiin/norjaan. Edellinen tyttökaveri sai kerran lentokoneella helsinkiin ja sieltä laivalla Tallinnaan. Saattaa se sitten ulkopuolisesta näyttää että pienituloisempi jätetään kotiin, mutta en mä voi aikuista ihmistä pakottaakaan.

Yhteinen tili ja molemmilla omat tilit, joista siirtävät yhteiselle tilille omantunnon mukaan.

U

Naimisissa, yhdessä 26v ja rahat samassa pussissa.

Näin silloin kun tienasin enemmän, yhyäpaljon ja nyt kun tienaan vährmmän kuin mieheni. Minä toin tullessani rahaa mukanani (käytettiin 1. talon rakentamiseen) mutta samassa potissa sekin.

4 lasta kasvatettu aikuisiksi, nyt vähän enemmän rahaa toteuttaa unelmia - heillekin toki

Olen aina hoitanut perheen raha-asiat ja 3x raksabudjetin (nyt vielä remppabudjetti ulkomailla). Miehellä ei maltti riitä ja minä taas tykkään pitää asiat hanskassa

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aiemmin yhteiset rahat ja yhteinen omaisuus silloisen naisen kanssa, minä tienasin paljon enemmän kuin hän ja tein paljon töitä yhteisen talomme eteen jne.. Hän osteli tavaraa ja vaatteita yms... Sitten sitten petti, otti eron, lähti toisen ukon matkaan ja puolet kaikesta, samalla mun elämä meni täysin palasiksi pitkäksi toviksi.

Sen jälkeen en ole koskaan edes ehdottanut nykyiselle naiselleni yhteistä omaisuutta. Kumpikin maksaa taloustilille saman summan, josta maksetaan nykyisen talon ja muut yhteiset kulut. Tämä on ollut puolisolleni aivan ok. Kumpikin maksaa omat laskunsa. Kaikesta isommasta toki keskustellaan ensin. Mutta autot on omat, minulla parempi, kiskatienaan enemmän. Toki puolisoaan sitä käyttää, mutta se on minun, jos ero tulisi.

Ei meillä oli mitään riitoja eikä alistamista tms. Olen vahvasti eri mieltä, että sen takia täytyisi olla yhteiset rahat, ettei alisteta toista... Höpö höpö. Suhteessa alistetaan paljon muuten, kuin sillä, että kumpikin maksaa omansa.

Naiset vaan tykkää helposti elellä miesten rahoilla.

Ihan itse valitsit täyspaskan eukon itsellesi ja väität kaikkia naisia samanlaisiksi. Miehet taas tykkää, että kulut jaetaan tasan, mutta heitä ei vaivaa loisia naisen ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 30 vuotta, ei yhteistä tiliä eikä yhteistä omaisuutta. Mies omistaa asumamme talon, minulla on pari sijoitusasuntoa, molemmilla on oma kesämökki (miehellä peritty, minä olen ostanut omani) ja oma auto. Mies ei tiedä tulojani enkä minä tiedä, mitä kaikkea mies omistaa. Aikuiset lapset joskus perivät kaiken,  miehen testamentissa minulle on määrätty hallinta- ja asumisoikeus pihapiirissä olevaan ns. mummonmökkiin ja tiettyyn osaan pihasta.

Emme ole vielä ymmärtäneet, miksi parisuhteessa pitäisi olla yhteinen tili tai keskusteluja yhteisistä hankinnoista.

Sori mutta kuulostaa oudolle, parisuhde on kuitenkin yhteisyritys tavalla tai toisella.

Vähän kuin jatkaisi tuohon:

nukumme kumpikin omissa makuuhuoneissa ja harrastamme seksiä omien ulkopuolisten kumppanien kanssa, en ymmärrä miksi pitäisi jakaa vuode tai paritella puolison kanssa??

Jääkaapissa on kummallakin oma hylly ja käytössä omat kattilat ja lautaset.

Meillä ei ole yhteisiä ystäviä koska kiinnostuksen kohteet on erilaiset emmekä viihdy toistemme ystävien seurassa. Miksi kärsiä jos ei halua?

Kuinkahan moni pysyisi tuollaisessa suhteessa vuosia??

Vierailija kirjoitti:

Olen avoliitossa, meillä ei ole lapsia. Asumiskulut, ruoka ja yhteisen auton kulut maksetaan yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat kuukausittain saman summan. Kulut vaihtelevat kuukausittain paljonkin, joten tarvittaessa tilille siirretään lisää rahaa, mutta siis molemmat laittavat saman verran.

Kaikki muu on omaa rahaa. Meillä ei ole yhteistä omaisuutta eikä lainaa.

Syöttekö yhtä paljon? Käytättekö autoa yhtä paljon?

Jos olette tyypillinen pari, niin miehesi sekä syö että ajaa (ja tienaa) enemmän, eli silloin maksat hänen kulujaan.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa kohta 26 vuotta, 2 lasta jo aikuisuuden kynnyksellä. Yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa sovitun summan, taisi alunperin olla 80% nettotuloista. Meillä siinä mielessä tuuria että olemme lähes aina olleet suht samalla tulotasolla. Palkat tulee omille tileille ja kunhan taloustilillä on riittävästi rahaa, lopuilla saa tehdä mitä tykkää eli siis harrastukset, lehdet, vaatteet yms.

Asunto ja mökki omistetaan 50-50, lainaa jäljellä vielä 50 000€. Miehen nimissä 2 autoa, mulla 1. Kummallakin omat säästöt ja sijoitukset, mulla perintöjen myötä vähän enemmän kuin miehellä. Mutta avioehtoa ei ole eli eron tai kuoleman päättäessä avioliiton, kaikki omaisuus menee puoliksi.

Paitsi ettei kuoleman sattuessa omaisuus mene puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen taloustilanne, jolle puoliso laittaa noin kymmenesosan siitä mitä minä. Tulot noin puolet minun tuloistani. Asunnot minun ja lainat minun nimissäni. Autot omat. Täysi avioehto. Suunnittelen eroa, lasten minimielaritkin olisi enemmän kuin puolison nykyinen panos. Rahasta riidelty jo vuosia, ei vaan mene jakeluun että pitäisi osallistua.

Puolison pitäisi siis kartuttaa sinun omaisuuttasi, kun kaikki sinun nimissäsi? Juoksevia kuluja asumisesta toki maksettava oma osansa (vastike jne) mutta miksi hän osallistuisi esim asuntolainan lyhentämiseen jos hänellä ei ole eikä tule omaan omistukseen yhtään mitään? Vai mitä mä en nyt tässä ymmärtänyt?

Jos toinen omistaa ja maksaa asunnon, olisi kohtuullista, että toinen maksaisi asumisestaan jotain juoksevien kulujen lisäksi. Vai voisiko hän jossain muualla asua ilmaiseksi maksamatta vuokraa? Kummankin pitäisi hyötyä tässä tilanteessa: toinen maksaa vähemmän kuin vuokralla asuessa, toinen saa tuloa, kun sallii toisen asua asunnossaan, mutta vähemmän kuin jos vuokraisi asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

No ei se kyllä ole puolison vika, jos toisella on huonommat tulot. Siinähän tullaan juuri siihen asiaan, että toisen pitäisi elättää toista. Ei se niin mene, eikä kuulu mennä. Ainoa poikkeus tästä on vauva-aika ja muut tilapäiset ajat, silloin mies voi maksaa enemmän. Muutoin ei, ei se nainen ilman miestäkään yksin ollessaan voisi jättää maksamatta kulujaan.

Sinun perusteluja käyttää vain miehellään loisivat naiset.

Puoliksi kaikki yhteiset kulut ja sillä selvä. Se on tasapuolista.

Myös nainen voi tienata enemmän.

Lain mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Tämä sanottiin meille, kun olimme maistraatissa pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa. Ei pidä avioitua, jos ei ole tähän valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa kohta 26 vuotta, 2 lasta jo aikuisuuden kynnyksellä. Yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa sovitun summan, taisi alunperin olla 80% nettotuloista. Meillä siinä mielessä tuuria että olemme lähes aina olleet suht samalla tulotasolla. Palkat tulee omille tileille ja kunhan taloustilillä on riittävästi rahaa, lopuilla saa tehdä mitä tykkää eli siis harrastukset, lehdet, vaatteet yms.

Asunto ja mökki omistetaan 50-50, lainaa jäljellä vielä 50 000€. Miehen nimissä 2 autoa, mulla 1. Kummallakin omat säästöt ja sijoitukset, mulla perintöjen myötä vähän enemmän kuin miehellä. Mutta avioehtoa ei ole eli eron tai kuoleman päättäessä avioliiton, kaikki omaisuus menee puoliksi.

Paitsi ettei kuoleman sattuessa omaisuus mene puoliksi.

Totta, jos leski on varakkaampi kuin vainaja, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille. Mutta jos leski on köyhempi, omaisuus menee puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 30 vuotta, ei yhteistä tiliä eikä yhteistä omaisuutta. Mies omistaa asumamme talon, minulla on pari sijoitusasuntoa, molemmilla on oma kesämökki (miehellä peritty, minä olen ostanut omani) ja oma auto. Mies ei tiedä tulojani enkä minä tiedä, mitä kaikkea mies omistaa. Aikuiset lapset joskus perivät kaiken,  miehen testamentissa minulle on määrätty hallinta- ja asumisoikeus pihapiirissä olevaan ns. mummonmökkiin ja tiettyyn osaan pihasta.

Emme ole vielä ymmärtäneet, miksi parisuhteessa pitäisi olla yhteinen tili tai keskusteluja yhteisistä hankinnoista.

Sori mutta kuulostaa oudolle, parisuhde on kuitenkin yhteisyritys tavalla tai toisella.

Vähän kuin jatkaisi tuohon:

nukumme kumpikin omissa makuuhuoneissa ja harrastamme seksiä omien ulkopuolisten kumppanien kanssa, en ymmärrä miksi pitäisi jakaa vuode tai paritella puolison kanssa??

Jääkaapissa on kummallakin oma hylly ja käytössä omat kattilat ja lautaset.

Meillä ei ole yhteisiä ystäviä koska kiinnostuksen kohteet on erilaiset emmekä viihdy toistemme ystävien seurassa. Miksi kärsiä jos ei halua?

Kuinkahan moni pysyisi tuollaisessa suhteessa vuosia??

Mitä outoa on siinä, että nainen osaa hoitaa talousasiansa ilman miestä ja mies puolestaan katsoo, että voi parempituloisena tarjota perheelle ne puitteet, jotka hän on valmis maksamaan edellyttämättä toiselta euroakaan?

Me jaamme yhdessä arvostuksen, kunnioituksen ja rakkauden emmekä kuvittele, että toinen on elämässämme vastaamassa materiaalisesta hyvästä. Me nukumme samassa makuuhuoneessa eikä meillä ole ulkopuolisia kumppaneita, mutta kieltämättä meillä on jääkaapissa omat hyllymme ihan siksi, että me pidämme todella erilaisista ruuista - se ei ole este hyvälle parisuhteelle, se on rikkaus eikä mielessäni ole koskaan käynyt, että miehen olisi syytä opetella minun tapani siksi, että silloin kaikki ruoka jääkaapissa vastaisi minun makumieltymyksiäni.

Olisi kamala elää sinun ajatusmaailmasi tavalla, jossa parisuhde vaikuttaa olevan enemmän vankila kuin antoisaa elämää. Jos en jaa rahojani puolisoni kanssa, niin se ei tarkoita, että inhoaisin ystäviään tai harrastuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa kohta 26 vuotta, 2 lasta jo aikuisuuden kynnyksellä. Yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa sovitun summan, taisi alunperin olla 80% nettotuloista. Meillä siinä mielessä tuuria että olemme lähes aina olleet suht samalla tulotasolla. Palkat tulee omille tileille ja kunhan taloustilillä on riittävästi rahaa, lopuilla saa tehdä mitä tykkää eli siis harrastukset, lehdet, vaatteet yms.

Asunto ja mökki omistetaan 50-50, lainaa jäljellä vielä 50 000€. Miehen nimissä 2 autoa, mulla 1. Kummallakin omat säästöt ja sijoitukset, mulla perintöjen myötä vähän enemmän kuin miehellä. Mutta avioehtoa ei ole eli eron tai kuoleman päättäessä avioliiton, kaikki omaisuus menee puoliksi.

Paitsi ettei kuoleman sattuessa omaisuus mene puoliksi.

Totta, jos leski on varakkaampi kuin vainaja, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille. Mutta jos leski on köyhempi, omaisuus menee puoliksi.

Ei mene, vain omaisuuden arvo jaetaan.

24 vuotta aviossa, ei avioehtoa, eri tilit ja omat rahat. Mies maksaa lainat ja laskut, minä ostan ruuat ja muuta pientä. Ei rahariitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

No ei se kyllä ole puolison vika, jos toisella on huonommat tulot. Siinähän tullaan juuri siihen asiaan, että toisen pitäisi elättää toista. Ei se niin mene, eikä kuulu mennä. Ainoa poikkeus tästä on vauva-aika ja muut tilapäiset ajat, silloin mies voi maksaa enemmän. Muutoin ei, ei se nainen ilman miestäkään yksin ollessaan voisi jättää maksamatta kulujaan.

Sinun perusteluja käyttää vain miehellään loisivat naiset.

Puoliksi kaikki yhteiset kulut ja sillä selvä. Se on tasapuolista.

Myös nainen voi tienata enemmän.

Lain mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Tämä sanottiin meille, kun olimme maistraatissa pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa. Ei pidä avioitua, jos ei ole tähän valmis.

Elatusvelvollisuus ei ole elintasovelvollisuus. Ruoka, lämpö ja katto pään päälle riittää, esimerkiki ukomaanmatkoja ei tarvitse maksaa, vaikka itse reissaisi miten paljon tahansa.

Siellä laissa muuten sanotaan, että "osallistuu perheen elatukseen" eli käytännössä jos ei ole rahaa maksaa ruokaansa, niin osallistuu elatukseen tekemällä kotityöt.

Omat tilit, mutta yhteiset käyttöoikeudet. Yhteinen asunto ja asuntolaina. Kaikki raha menee käytännössä yhteiseen pooliin, josta maksellaan menot niin omat kuin lapsen, maksellaan lainoja ja sijoitellaan. Tulot ovat vaihdelleet, välillä toinen tienaa paremmin, välillä toinen. Sama elintaso joka tapauksessa. Kumpikin elättää toistaan tarvittaessa ja makselee yhteisiä reissuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa kohta 26 vuotta, 2 lasta jo aikuisuuden kynnyksellä. Yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa sovitun summan, taisi alunperin olla 80% nettotuloista. Meillä siinä mielessä tuuria että olemme lähes aina olleet suht samalla tulotasolla. Palkat tulee omille tileille ja kunhan taloustilillä on riittävästi rahaa, lopuilla saa tehdä mitä tykkää eli siis harrastukset, lehdet, vaatteet yms.

Asunto ja mökki omistetaan 50-50, lainaa jäljellä vielä 50 000€. Miehen nimissä 2 autoa, mulla 1. Kummallakin omat säästöt ja sijoitukset, mulla perintöjen myötä vähän enemmän kuin miehellä. Mutta avioehtoa ei ole eli eron tai kuoleman päättäessä avioliiton, kaikki omaisuus menee puoliksi.

Paitsi ettei kuoleman sattuessa omaisuus mene puoliksi.

Totta, jos leski on varakkaampi kuin vainaja, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille. Mutta jos leski on köyhempi, omaisuus menee puoliksi.

Ei mene, vain omaisuuden arvo jaetaan.

Minusta "omaisuus menee puoliksi" tarkoittaa täsmälleen samaa asiaa. En tietenkään tarkoittanut sitä, että joka ikinen kippo ja kappo jaettaisiin puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

No ei se kyllä ole puolison vika, jos toisella on huonommat tulot. Siinähän tullaan juuri siihen asiaan, että toisen pitäisi elättää toista. Ei se niin mene, eikä kuulu mennä. Ainoa poikkeus tästä on vauva-aika ja muut tilapäiset ajat, silloin mies voi maksaa enemmän. Muutoin ei, ei se nainen ilman miestäkään yksin ollessaan voisi jättää maksamatta kulujaan.

Sinun perusteluja käyttää vain miehellään loisivat naiset.

Puoliksi kaikki yhteiset kulut ja sillä selvä. Se on tasapuolista.

Myös nainen voi tienata enemmän.

Lain mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Tämä sanottiin meille, kun olimme maistraatissa pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa. Ei pidä avioitua, jos ei ole tähän valmis.

Elatusvelvollisuus ei ole elintasovelvollisuus. Ruoka, lämpö ja katto pään päälle riittää, esimerkiki ukomaanmatkoja ei tarvitse maksaa, vaikka itse reissaisi miten paljon tahansa.

Siellä laissa muuten sanotaan, että "osallistuu perheen elatukseen" eli käytännössä jos ei ole rahaa maksaa ruokaansa, niin osallistuu elatukseen tekemällä kotityöt.

Laissa voi olla mitä laissa on, mutta avioeron ottaisin, jos mies lähtisi yksikseen reissuihin tai kävisi vain yksin ulkona syömässä. Yhdessä eletään, yhdessä kulutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

No ei se kyllä ole puolison vika, jos toisella on huonommat tulot. Siinähän tullaan juuri siihen asiaan, että toisen pitäisi elättää toista. Ei se niin mene, eikä kuulu mennä. Ainoa poikkeus tästä on vauva-aika ja muut tilapäiset ajat, silloin mies voi maksaa enemmän. Muutoin ei, ei se nainen ilman miestäkään yksin ollessaan voisi jättää maksamatta kulujaan.

Sinun perusteluja käyttää vain miehellään loisivat naiset.

Puoliksi kaikki yhteiset kulut ja sillä selvä. Se on tasapuolista.

Myös nainen voi tienata enemmän.

Lain mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Tämä sanottiin meille, kun olimme maistraatissa pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa. Ei pidä avioitua, jos ei ole tähän valmis.

Elatusvelvollisuus ei ole elintasovelvollisuus. Ruoka, lämpö ja katto pään päälle riittää, esimerkiki ukomaanmatkoja ei tarvitse maksaa, vaikka itse reissaisi miten paljon tahansa.

Siellä laissa muuten sanotaan, että "osallistuu perheen elatukseen" eli käytännössä jos ei ole rahaa maksaa ruokaansa, niin osallistuu elatukseen tekemällä kotityöt.

Laissa voi olla mitä laissa on, mutta avioeron ottaisin, jos mies lähtisi yksikseen reissuihin tai kävisi vain yksin ulkona syömässä. Yhdessä eletään, yhdessä kulutetaan.

Mutta vain miehellekö kuuluu  maksaminen?