Avioliitossa olevien rahat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

No ei se kyllä ole puolison vika, jos toisella on huonommat tulot. Siinähän tullaan juuri siihen asiaan, että toisen pitäisi elättää toista. Ei se niin mene, eikä kuulu mennä. Ainoa poikkeus tästä on vauva-aika ja muut tilapäiset ajat, silloin mies voi maksaa enemmän. Muutoin ei, ei se nainen ilman miestäkään yksin ollessaan voisi jättää maksamatta kulujaan.

Sinun perusteluja käyttää vain miehellään loisivat naiset.

Puoliksi kaikki yhteiset kulut ja sillä selvä. Se on tasapuolista.

Myös nainen voi tienata enemmän.

Lain mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Tämä sanottiin meille, kun olimme maistraatissa pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa. Ei pidä avioitua, jos ei ole tähän valmis.

Elatusvelvollisuus ei ole elintasovelvollisuus. Ruoka, lämpö ja katto pään päälle riittää, esimerkiki ukomaanmatkoja ei tarvitse maksaa, vaikka itse reissaisi miten paljon tahansa.

Siellä laissa muuten sanotaan, että "osallistuu perheen elatukseen" eli käytännössä jos ei ole rahaa maksaa ruokaansa, niin osallistuu elatukseen tekemällä kotityöt.

Laissa voi olla mitä laissa on, mutta avioeron ottaisin, jos mies lähtisi yksikseen reissuihin tai kävisi vain yksin ulkona syömässä. Yhdessä eletään, yhdessä kulutetaan.

Eli miehen rahat on sinun rahat, olette yhdessä siksi, että olet maksullinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

No ei se kyllä ole puolison vika, jos toisella on huonommat tulot. Siinähän tullaan juuri siihen asiaan, että toisen pitäisi elättää toista. Ei se niin mene, eikä kuulu mennä. Ainoa poikkeus tästä on vauva-aika ja muut tilapäiset ajat, silloin mies voi maksaa enemmän. Muutoin ei, ei se nainen ilman miestäkään yksin ollessaan voisi jättää maksamatta kulujaan.

Sinun perusteluja käyttää vain miehellään loisivat naiset.

Puoliksi kaikki yhteiset kulut ja sillä selvä. Se on tasapuolista.

Myös nainen voi tienata enemmän.

Lain mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Tämä sanottiin meille, kun olimme maistraatissa pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa. Ei pidä avioitua, jos ei ole tähän valmis.

Elatusvelvollisuus ei ole elintasovelvollisuus. Ruoka, lämpö ja katto pään päälle riittää, esimerkiki ukomaanmatkoja ei tarvitse maksaa, vaikka itse reissaisi miten paljon tahansa.

Siellä laissa muuten sanotaan, että "osallistuu perheen elatukseen" eli käytännössä jos ei ole rahaa maksaa ruokaansa, niin osallistuu elatukseen tekemällä kotityöt.

Laissa voi olla mitä laissa on, mutta avioeron ottaisin, jos mies lähtisi yksikseen reissuihin tai kävisi vain yksin ulkona syömässä. Yhdessä eletään, yhdessä kulutetaan.

Mutta vain miehellekö kuuluu  maksaminen?

Sama toisinpäin. Luonnollisesti en itsekään tekisi niin. En myöskään käy vieraissa enkä sallisi sitä miehellekään. Itsestäni toki en voi avioeroa ottaa.

Meillä miehen rahat ovat yhteisiä ja minun rahat omia. Mies tekee paljon töitä rahojensa eteen, mutta minä hyödyn niistä jopa enemmän. Työttömänä olen itse.

Olemme aviossa ilman avioehtoa, joten erossa saisin joka tapauksessa puolet.

Avioliitossa. Molemmilla on omat tilit. Asuntolaina on puoliksi molempien nimissä. Tällä hetkellä puoliso töissä ja minä opiskelija, satunnaisesti teen töitä siinä sivussa, joten puoliso maksaa enemmän tällä hetkellä yhteisistä peruskuluista. Ei oo tullut riitaa rahasta. Ruokakaupassa maksellaan aika 50/50 vuoronperään. Molemmille jää rahaa omiin juttuihin myös. Kummallakaan ei oo suuria omaisuuksia tai velkoja, eikä oo avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

No ei se kyllä ole puolison vika, jos toisella on huonommat tulot. Siinähän tullaan juuri siihen asiaan, että toisen pitäisi elättää toista. Ei se niin mene, eikä kuulu mennä. Ainoa poikkeus tästä on vauva-aika ja muut tilapäiset ajat, silloin mies voi maksaa enemmän. Muutoin ei, ei se nainen ilman miestäkään yksin ollessaan voisi jättää maksamatta kulujaan.

Sinun perusteluja käyttää vain miehellään loisivat naiset.

Puoliksi kaikki yhteiset kulut ja sillä selvä. Se on tasapuolista.

Myös nainen voi tienata enemmän.

Lain mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Tämä sanottiin meille, kun olimme maistraatissa pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa. Ei pidä avioitua, jos ei ole tähän valmis.

Elatusvelvollisuus ei ole elintasovelvollisuus. Ruoka, lämpö ja katto pään päälle riittää, esimerkiki ukomaanmatkoja ei tarvitse maksaa, vaikka itse reissaisi miten paljon tahansa.

Siellä laissa muuten sanotaan, että "osallistuu perheen elatukseen" eli käytännössä jos ei ole rahaa maksaa ruokaansa, niin osallistuu elatukseen tekemällä kotityöt.

Suomessa on hyvin vähän täysin tulottomia kotirouvia. Jos perheessä on alaikäisiä lapsia, niin heistä huolehtiminenon perheen elatukseen osallistumista. Sitä enemmän, mitä pienempiä he ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa kohta 26 vuotta, 2 lasta jo aikuisuuden kynnyksellä. Yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa sovitun summan, taisi alunperin olla 80% nettotuloista. Meillä siinä mielessä tuuria että olemme lähes aina olleet suht samalla tulotasolla. Palkat tulee omille tileille ja kunhan taloustilillä on riittävästi rahaa, lopuilla saa tehdä mitä tykkää eli siis harrastukset, lehdet, vaatteet yms.

Asunto ja mökki omistetaan 50-50, lainaa jäljellä vielä 50 000€. Miehen nimissä 2 autoa, mulla 1. Kummallakin omat säästöt ja sijoitukset, mulla perintöjen myötä vähän enemmän kuin miehellä. Mutta avioehtoa ei ole eli eron tai kuoleman päättäessä avioliiton, kaikki omaisuus menee puoliksi.

Paitsi ettei kuoleman sattuessa omaisuus mene puoliksi.

Totta, jos leski on varakkaampi kuin vainaja, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille. Mutta jos leski on köyhempi, omaisuus menee puoliksi.

Ei mene, vain omaisuuden arvo jaetaan.

Niin, puoliksi.

Noh minä olen käytännössä miehen elätettävä. Olen nyt äitoyslomalla ja kotona vuoden. Sen jälkeen menen jatkamaan opintoja useammaksi vuodeksi ilman tuloja. Yhteinen tili jonne kaikki rahat tulevat ja laskut menevät.

Kaikki on yhteistä, ollut 27 vuotta

Meitä on kaksi aikuista:

- vuokra laitetaan puoliksi

- minä ostan ruoan ja kokkaan

- puoliso hoitaa laskut

(hänellä kolminkertaiset tulot minuun

verrattuna minuun)

Meillä on pitkä avioliitto,  lapsilla on jo omat perheet.   Aluksi mies   muutti  minun omistamaan  isoon perheasuntoon, joka juuri  oli maksettu..   Molemmat työssä   samassa työpaikassa silloin.   Kaikki on yhteistä rahaa  jo  avoliiton ajalta.    Omat palkkatilit on ja minulla  säästö-sijoitustili. Vuorovuosin  käytettiin alkuun  vain toisen tiliä. Toisen tiliin eikoskettu sillä yhden palkalla selvittiin koko vuosi.   Jos oli tarvetta tuhlata otettiin siltä  nukkuvalta tililtä matkustukseen. Aika nopeasti  hankittiin yhteinen  paritalon puolikas. Myös oma  kesäpaikka.  Kaikki on   molempien nimssä  puoliksi. Rahaa saa vapaasti käyttää kumman tilit vaan.  Molemmilla on käyttöoikeus kaikkiin tileihin.  Miehelläa on  3 kertaa parempi palkka ja minulla on palkan lisäksi vähän toista tonni tuloja / kk  sijoituksista ja sijoituasunnoista. Ei ole koskaan ollut riitaa rahoista. Ei tuhlata koskaan.  Lapsia on autettu  opiskellessa  ja ostettu  omaisuutta. Molemmilla omat autot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä 30 vuotta, ei yhteistä tiliä eikä yhteistä omaisuutta. Mies omistaa asumamme talon, minulla on pari sijoitusasuntoa, molemmilla on oma kesämökki (miehellä peritty, minä olen ostanut omani) ja oma auto. Mies ei tiedä tulojani enkä minä tiedä, mitä kaikkea mies omistaa. Aikuiset lapset joskus perivät kaiken,  miehen testamentissa minulle on määrätty hallinta- ja asumisoikeus pihapiirissä olevaan ns. mummonmökkiin ja tiettyyn osaan pihasta.

Emme ole vielä ymmärtäneet, miksi parisuhteessa pitäisi olla yhteinen tili tai keskusteluja yhteisistä hankinnoista.

Sori mutta kuulostaa oudolle, parisuhde on kuitenkin yhteisyritys tavalla tai toisella.

Vähän kuin jatkaisi tuohon:

nukumme kumpikin omissa makuuhuoneissa ja harrastamme seksiä omien ulkopuolisten kumppanien kanssa, en ymmärrä miksi pitäisi jakaa vuode tai paritella puolison kanssa??

Jääkaapissa on kummallakin oma hylly ja käytössä omat kattilat ja lautaset.

Meillä ei ole yhteisiä ystäviä koska kiinnostuksen kohteet on erilaiset emmekä viihdy toistemme ystävien seurassa. Miksi kärsiä jos ei halua?

Kuinkahan moni pysyisi tuollaisessa suhteessa vuosia??

Mitä outoa on siinä, että nainen osaa hoitaa talousasiansa ilman miestä ja mies puolestaan katsoo, että voi parempituloisena tarjota perheelle ne puitteet, jotka hän on valmis maksamaan edellyttämättä toiselta euroakaan?

Me jaamme yhdessä arvostuksen, kunnioituksen ja rakkauden emmekä kuvittele, että toinen on elämässämme vastaamassa materiaalisesta hyvästä. Me nukumme samassa makuuhuoneessa eikä meillä ole ulkopuolisia kumppaneita, mutta kieltämättä meillä on jääkaapissa omat hyllymme ihan siksi, että me pidämme todella erilaisista ruuista - se ei ole este hyvälle parisuhteelle, se on rikkaus eikä mielessäni ole koskaan käynyt, että miehen olisi syytä opetella minun tapani siksi, että silloin kaikki ruoka jääkaapissa vastaisi minun makumieltymyksiäni.

Olisi kamala elää sinun ajatusmaailmasi tavalla, jossa parisuhde vaikuttaa olevan enemmän vankila kuin antoisaa elämää. Jos en jaa rahojani puolisoni kanssa, niin se ei tarkoita, että inhoaisin ystäviään tai harrastuksiaan.

Päinvastoin. Meillä on niin paljon rakkautta ja arvostusta että haluamme kaiken olevan tasapuolista. Ja minä olen aina hoitanut meidän raha-asiat, mies ei edes välitä mitä tilille tulee. Näin olen hoitanut myös raksabudjetit yms.

Lähes 0 lähdettin aikoinaan, ensin minä tienasin enemmän nyt mies. Kummallekin jää tilille omaa rahaa ja yhteistäkin rahaa tietty käytetään haaveiden toteuttamiseen. Toistaiseksi haaveet on olleet samoja, helpottaa elämää:) Mutta kumpikin saa toteuttaa myös omiaan näillä yhteisillä rahoilla. Sehän on vain keskustelukysymys isompien hankintojen kohdalla. Viimeisin hankinta talo etelästä. Ikävä vankila;)

Toki tilanne olisi eri jos olisi ollut paljon erilaista omaisuutta ennen yhteenmenoa. Se mitä ei olisi realisoitu avioliiton aikana olisi varmaan pysynyt henkilökohtaisena omaisuutena. Se mitä olemme myyneet on sulautunut yhteiseksi.

Jos toinen joutuisi elämään eri elintasoa  ei koko avioliitossa ole mitään järkeä. Silloin toinen on vain ilmainen talouspiika. Mutta olihan tuossa tyytyväinen eukko jolle oli  luvattu leskenä   pihapiirin vanha mökki hallintaan ja osa pihapiiristä. Muistakaa että kaikilla on myös tuttuja   perheitä joissa mies on kotona syystä tai toisesta. Se voi sopia heille.

Kaikki on ollut yhteistä avioliiton alusta asti.

Meillä on uusperhe, jossa molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä.

Alussa meillä oli selkeä jako, mutta nykyään rahat on yhteisiä. Käytännössä mies laittaa tililleni palkkapäivänä puolet kuluista.

Molemmilla on omat rahat, mutta koskaan ei ole laskettu, kumpi mitäkin maksaa. Ei avioehtoa, omaisuus ja velat 50-50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen avoliitossa, meillä ei ole lapsia. Asumiskulut, ruoka ja yhteisen auton kulut maksetaan yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat kuukausittain saman summan. Kulut vaihtelevat kuukausittain paljonkin, joten tarvittaessa tilille siirretään lisää rahaa, mutta siis molemmat laittavat saman verran.

Kaikki muu on omaa rahaa. Meillä ei ole yhteistä omaisuutta eikä lainaa.

Syöttekö yhtä paljon? Käytättekö autoa yhtä paljon?

Jos olette tyypillinen pari, niin miehesi sekä syö että ajaa (ja tienaa) enemmän, eli silloin maksat hänen kulujaan.

Ensinnäkään meillä ei ole tarpeen kymppien tarkkuudella erotella syömisiä. Mies syö lihaa ja muitakin omia tuotteitaan, minä syön vegaanisesti ja ostan luomua. Ei ole kummallekaan ongelma, että ostetaan yhteiseltä tililtä.

Yhteiseltä tililtä maksetaan yhteisen auton kulut. Omat asiat hoitaa kumpikin omalla autollaan, jonka kustannuksista myös vastaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo 50-50 maksaminen sujuu, jos tulotaso on lähes sama. Jos toinen ansaitsee paljon enemmän, menotkin tulee jakaa tulojen suhteessa. Muuten ei voi puhua yhteisestä taloudesta. Silloin puolisoiden elintaso on erilainen. Jos on yhteen menty, niin silloin oltava perheen yhteinen elintaso.

Valitettavasti tiedän perheitä, jossa se rikkaampi matkustelee esim lasten kanssa eikä ota puolisoa mukaan! En sietäisi sellaista hetkeäkään.

No ei se kyllä ole puolison vika, jos toisella on huonommat tulot. Siinähän tullaan juuri siihen asiaan, että toisen pitäisi elättää toista. Ei se niin mene, eikä kuulu mennä. Ainoa poikkeus tästä on vauva-aika ja muut tilapäiset ajat, silloin mies voi maksaa enemmän. Muutoin ei, ei se nainen ilman miestäkään yksin ollessaan voisi jättää maksamatta kulujaan.

Sinun perusteluja käyttää vain miehellään loisivat naiset.

Puoliksi kaikki yhteiset kulut ja sillä selvä. Se on tasapuolista.

Myös nainen voi tienata enemmän.

Lain mukaan puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden. Tämä sanottiin meille, kun olimme maistraatissa pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa. Ei pidä avioitua, jos ei ole tähän valmis.

Elatusvelvollisuus ei ole elintasovelvollisuus. Ruoka, lämpö ja katto pään päälle riittää, esimerkiki ukomaanmatkoja ei tarvitse maksaa, vaikka itse reissaisi miten paljon tahansa.

Siellä laissa muuten sanotaan, että "osallistuu perheen elatukseen" eli käytännössä jos ei ole rahaa maksaa ruokaansa, niin osallistuu elatukseen tekemällä kotityöt.

Laissa voi olla mitä laissa on, mutta avioeron ottaisin, jos mies lähtisi yksikseen reissuihin tai kävisi vain yksin ulkona syömässä. Yhdessä eletään, yhdessä kulutetaan.

Meillä reissaa molemmat myös yksin (tai kavereiden kanssa). Olisi ihan painajainen, jos puoliso odottaisi minun lähtevän mukaansa jalkapallo- tai moottoriurheilureissuille, ja vastaavasti hän varmasti tykkäisi kyttyrää, jos odottaisin hänen lähtevän mukaan kaikkiin niihin kohteisiin, jotka kiinnostavat minua (mutta ei häntä).

eri

Yli 30 v. naimisissa, molemmilla aina olleet omat tilit, ei lapsia.

Suuremmat hankinnat päätetään yhdessä ja laskut maksetaan puoliksi. Kertaakaan ei ole tarvinnut riidellä raha-asioista.

Kumpikin maksaa omat harrastuskulunsa, eikä niistä tarvitse tehdä tiliä toiselle. Minulla kuluu enemmän rahaa vaatteisiin, kenkiin ja kosmetiikkaan. Miehellä urheiluun ja peleihin tms.

Kukin tavallaan ja tämä tapa sopii meille.

Omat tilit ja omat rahat. Mikään muu ei toimisikaan kun puoliso on jatkuvassa velkakierteessä pikavippiensä kanssa. Saapa nähdä milloin menee ulosottoon. Talosta se omistaa puolet mutta sen kuluihin tai edes lasten kuluihin ei ole enää osallistunut pariin vuoteen.