Miten te useamman lapsen äidit selviätte? Minun ainokainen vie kaikki mehut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Taidat tehdä nyt ongelmia itsellesi jonkun käsittämättömän periaatteen vuoksi. Ota se hemmetin haarukka, tilkka fairya ja tiskiharja joka ruoan jälkeen ja pese. Laita laatikkoon. Aikaa menee noin kolme sekuntia sen sijaan, että edessä olisi monen tunnin tahtojen taistelu aivan mitäänsanomattomasta asiasta. Älä turhaan tee itsellesi ongelmia. Ei tämä haarukka-asia ole oikeasti sellainen mistä ehdoin tahdoin pitää alkaa vääntämään. Minäkin juon aamukahvin aina samasta mukista, koska se vain maistuu paremmalta. Joskus vanhemman pitää kasvatuskirjojen opeista poiketen osata tehdä arjen kannalta järkeviä ratkaisuja. Ja tämä on yksi niistä.

Tuo on vain yksi esimerkki. Koko vapaa-aikani tuntuu menevän siihen, että ennakoin ja välttelen lapsen raivareita. En tiedä osaanko enää kotona muuta kuin ajatella mitään muuta kuin että mitä pitää tehdä seuraavaksi ja unohdinko jotain, jotta turhaa huutokonserttia ei syntyisi. En vain haluaisi alkaa antaa periksi ja siten ruokkia huonoa käytöstä.

Idea onkin ennakoimalla hoitaa se että asiat sujuu hyvin. Ei vältellä katastrofeja.

Ja koko vanhemmuushan on kyllä yhtä ennakoimista. Koko ajan, ihan se 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Taidat tehdä nyt ongelmia itsellesi jonkun käsittämättömän periaatteen vuoksi. Ota se hemmetin haarukka, tilkka fairya ja tiskiharja joka ruoan jälkeen ja pese. Laita laatikkoon. Aikaa menee noin kolme sekuntia sen sijaan, että edessä olisi monen tunnin tahtojen taistelu aivan mitäänsanomattomasta asiasta. Älä turhaan tee itsellesi ongelmia. Ei tämä haarukka-asia ole oikeasti sellainen mistä ehdoin tahdoin pitää alkaa vääntämään. Minäkin juon aamukahvin aina samasta mukista, koska se vain maistuu paremmalta. Joskus vanhemman pitää kasvatuskirjojen opeista poiketen osata tehdä arjen kannalta järkeviä ratkaisuja. Ja tämä on yksi niistä.

Tuo on vain yksi esimerkki. Koko vapaa-aikani tuntuu menevän siihen, että ennakoin ja välttelen lapsen raivareita. En tiedä osaanko enää kotona muuta kuin ajatella mitään muuta kuin että mitä pitää tehdä seuraavaksi ja unohdinko jotain, jotta turhaa huutokonserttia ei syntyisi. En vain haluaisi alkaa antaa periksi ja siten ruokkia huonoa käytöstä.

No se lapsi aistii sun takakireyden ja on siksi tuollainen. Ignooraa huono käytös ja huomioi erityisen suurieleisesti kun on kauniisti. Esim jos tekee palapelejä, niin mene kehumaan kun hän niin hienosti ja hiljaa niitä tekee. Raivoamiseen älä reagoi, jos se on jostain haarukan tasoisesta asiasta mielenosoittamista.

Jos lapsi hakee huonolla käytöksellä huomiota, niin älä hyvä ihminen anna sitä.

Mä lähtisin siihen, että lapsi saa asioita (vaikka haarukan) kun pyytää kauniisti. Ja sanoisin että asiat hoituu kauniisti pyytämällä. Menee samaan viestiin ettei huutamisella saavuta mitään.

Kannattaa yrittää ottaa vähän rennommin näiden vaativien pikkuriiviöiden kanssa. Ja LUKEKAA lapsen kehityksestä! Nämä kiukunpuuskat ja raivarit ovat ihan normaaleja kun lapsi kehittyy (jos ei ole kehityshäiriöitä). Neuvolasta tukea.

Lapsen aivot eivät kehity vielä pitkään aikaan alle kouluikäisellä, se aiheuttaa valtavia turhaumia kun lapsi opettelee itsesäätelyä ja tunteiden kanssa elämistä. Ja se on yhtä pettymystä! Siinä on tärkeää että vanhemmat sietävät ja ymmärtävät näiden kasvavien ihmislasten kehityskaarta. Ja sanoittavat tunteita ja auttavat käsittelemään pettymyksiä. Netti on pullollaan hyviä neuvoja.

Ja lisäksi vielä, lasten kanssa ON haastavaa. Aina on joku uus juttu joka hämmentää vanhempia ja aiheuttaa jopa huolta. Koittakaa rentoutua olla rauhallisia vaikka "maailma kaatuisi niskaan". Lapsi rauhoittuu siitä aina ja jokainen "kohtaus" on kasvun askel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.

Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.

Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.

Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.

Sitten vain valitset taistelusi. Tappelette joka ikinen ruokailu, kun on haarukkaruokaa, tai sitten vaikkapa pyydät lapsen mukaan kattamaan pöytää: "Ville, tulepas katsomaan onko sun kissahaarukka puhtaana, kohta syödään." Sitten muksu laittaa sen lempihaarukkansa pöytään, tai jos on likaisena, käy tiskaamaan sitä. 4 v kyllä osaa tiskata haarukkansa tarpeeksi hyvin. Nuolee haarukan ruokailun päätteeksi niin hyvin, ettei siihen jää mitään kökkäreitä kuivumaan. Tai lapsi voi jokaisen ruokailun päätteeksi tiskata haarukkansa, että se on jo valmiiksi puhdas seuraavalle kerralle.

Keinoja kyllä on.

Lainaus:

"Saatan olla kamala äiti, mutta kerran tuollaisessa haarukkatilanteessa (ei tosin ollut haarukka vaan joku muu) sanoin lapselle, että jos ei tuo kiukuttelu asiasta lopu, niin heitän tämä roskiin ja roskis on paikka josta asiat ei tule enää ikinä takaisin. Lapsi jatkoi raivoamista ja heitin tavaran roskiin. Ja sinne jäi. Eipä ole vastaavaa kiukuttelua tapahtunut uudelleen. Eli minä yksinkertaisesti hankkiutuisin eroon tavaroista, joista joka kerta huudetaan ja kiukutellaan tuolla tavalla, vaikka monta kertaa on käyty läpi sitä miten... "

Auts. Se haarukka tms. on kyllä sille 3-vuotiaalle siinä tilanteessa ainoa oma konkreettinen kiintopiste osoittaa, että hänellä on tahto, tarkoitus ja merkitys. Kyseessä on kasvava ihminen eikä mikään ohjelmoitava ja päivitettävä robotti. Se hetki on sen lapsen kehitykselle tärkeä. Opetit roskiin heittämisellä vastuullisuuden ja demokratian sijaan, että diktaattori voi loppupeleissä tuhota kaiken, mikä on vastaan hänen omaa haluaan. Tuota toistamalla lapsestasi kasvaa aikuinen, joka on oppinut tuollaisen vallan voiman. Ja tietenkin toimii itse sitä soveltaen.

Kyse on kasvatuksesta.

Kasvattamisesta johonkin toimintatapaan ja käsitykseen itsestä ja muista. Kasvattajan toimilla on seuraukset, jotka näkyvät kasvatetun ihmisen elämässä tämän kuolemaan saakka. Moni hoitaa epäonnistuneen, ristiriitaisen tai yhteiskuntavastaisen kasvatuksen seurauksia aikuisena terapiassa, vankilassa, mielenterveyspalveluissa ja itsemurharatkaisuissa. Suurin osa kipuilee erilaisten toimintatapojen kanssa parisuhteissa (ja omien lasten kanssa!) . Erotaan, koska yhteistyö ei suju ja vanhasta, alitajuisesti vaikuttavasta taakasta ei kyetä luopumaan. Muutos aikuisena on todella vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Taidat tehdä nyt ongelmia itsellesi jonkun käsittämättömän periaatteen vuoksi. Ota se hemmetin haarukka, tilkka fairya ja tiskiharja joka ruoan jälkeen ja pese. Laita laatikkoon. Aikaa menee noin kolme sekuntia sen sijaan, että edessä olisi monen tunnin tahtojen taistelu aivan mitäänsanomattomasta asiasta. Älä turhaan tee itsellesi ongelmia. Ei tämä haarukka-asia ole oikeasti sellainen mistä ehdoin tahdoin pitää alkaa vääntämään. Minäkin juon aamukahvin aina samasta mukista, koska se vain maistuu paremmalta. Joskus vanhemman pitää kasvatuskirjojen opeista poiketen osata tehdä arjen kannalta järkeviä ratkaisuja. Ja tämä on yksi niistä.

Tuo on vain yksi esimerkki. Koko vapaa-aikani tuntuu menevän siihen, että ennakoin ja välttelen lapsen raivareita. En tiedä osaanko enää kotona muuta kuin ajatella mitään muuta kuin että mitä pitää tehdä seuraavaksi ja unohdinko jotain, jotta turhaa huutokonserttia ei syntyisi. En vain haluaisi alkaa antaa periksi ja siten ruokkia huonoa käytöstä.

mitä muita tilanteita teillä on? Olet saanut jo tosi monta hyvää ohjetta täällä. Tuntuu, että et halua omassa toiminnassa nyt muuttaa mitään, mutta joskus se lähtee siitä, että joku muu antaa vaihtoehtoisen tavan toimia. Jos etukäteen aamulla herätessä olet asennoitunut jo niin, että kohta taistellaan taas haarukasta tms. niin et vai halua omasta mielestäsi antaa periksi, vaikka kyseessä olisikin vain toinen järkevämpi tapa toimia ja ennakoida ja sitä kautta välttää koko tilanne. Eihän siihen ennakointiin kannata koko päivää käyttää. Jos joku tapa ei toimi, niin opettele arjen luovuutta. Jos olet lukenut kasvatuskirjoja, ei niiden oppeja tarvitse tai voi kirjaimellisesti noudattaa. Tämä on elämää. Ei se lapsi siitä rikki mene, jos peset sen haarukan ja sanot ole hyvä rakas, nyt maistuu ruoka paremmalta. Toki voit taistella tai vaikka tiskata sen haarukan ja heittää lapselle, että siitä on @€(: se s&€)&n haarukka, onko nyt hyvä häh?! Sun arki on valintoja ja sen sujumiseen vaikutat sinä suurelta osin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.

Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.

Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.

Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.

Sitten vain valitset taistelusi. Tappelette joka ikinen ruokailu, kun on haarukkaruokaa, tai sitten vaikkapa pyydät lapsen mukaan kattamaan pöytää: "Ville, tulepas katsomaan onko sun kissahaarukka puhtaana, kohta syödään." Sitten muksu laittaa sen lempihaarukkansa pöytään, tai jos on likaisena, käy tiskaamaan sitä. 4 v kyllä osaa tiskata haarukkansa tarpeeksi hyvin. Nuolee haarukan ruokailun päätteeksi niin hyvin, ettei siihen jää mitään kökkäreitä kuivumaan. Tai lapsi voi jokaisen ruokailun päätteeksi tiskata haarukkansa, että se on jo valmiiksi puhdas seuraavalle kerralle.

Keinoja kyllä on.

Ei tuo ole ihan niin helppoa kuin kirjoitat. Olen eri, mutta ainakin meillä tiskiallas on korkealla, eikä lapsi millään yllä siihen tiskaamaan eikä pesemään käsiäkään. Ja keittiössä on parketti, joka menee kyllä pilalle, jos lapsi alkaa suorittamaan vauhdikkaita tiskausharjoituksia, joissa vettä päätyy enemmän lattialle kuin lavuaariin. Vuokralla asutaan niin ei oikein kiinnosta aiheuttaa vesivahinkoa.

No ei kai kukaan aina jaksa. Mulla on kuopus semmonen kaikesta huutava 7v. Se on ihan se ja sama mitä tehdään niin päivän aikana ainakin yksi huutosirkus. Pahinta jos pitää siivota, sitä voi tehdä vaikka 3h samalla huutaen. Pikku hiljaa helpottanut, kun pitää rajoista kiinni. Eli turhasta huutamisesta ei palkita millään, eikä anneta periksi. Sanon vaan rauhallisesti, että no voivoi jatka siivoamista. Jos ei siivoa kerään lelut jätesäkkiin ja laitan pois. Vastamelukuulokkeet on hyvät. Joskus menee kyllä hermo, esim. uimassa ei suostu lähtemään pois joten olen sanonut ettei mennä enää. En käsitä miksi mieluummin karsii kivoja asioita kuin tottelee, mutta niin se sitten menee.

Vanhin on jo teini mutta tahallaan härnää huutosirkusta kun ei jaksa sen käytöstä. Teini valittaa kaikesta, myös siitä kun kaikki valittaa ja jos joku hermostuu hänen valittamisestaan.

Lapset oli jotenkin tosi helppoja pieninä kun huutosirkus oli 2v ja isommat pienempiä. Nyt on vaan uhmaa ja raivoa koko ajan ja ilmapiiri kotona aivan kamala.

Oon varannut matkan ihan vaan itelleni, silleen jaksan. Siinäpä huutavat kilpaa keskenään muut kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa yrittää ottaa vähän rennommin näiden vaativien pikkuriiviöiden kanssa. Ja LUKEKAA lapsen kehityksestä! Nämä kiukunpuuskat ja raivarit ovat ihan normaaleja kun lapsi kehittyy (jos ei ole kehityshäiriöitä). Neuvolasta tukea.

Lapsen aivot eivät kehity vielä pitkään aikaan alle kouluikäisellä, se aiheuttaa valtavia turhaumia kun lapsi opettelee itsesäätelyä ja tunteiden kanssa elämistä. Ja se on yhtä pettymystä! Siinä on tärkeää että vanhemmat sietävät ja ymmärtävät näiden kasvavien ihmislasten kehityskaarta. Ja sanoittavat tunteita ja auttavat käsittelemään pettymyksiä. Netti on pullollaan hyviä neuvoja.

Ja lisäksi vielä, lasten kanssa ON haastavaa. Aina on joku uus juttu joka hämmentää vanhempia ja aiheuttaa jopa huolta. Koittakaa rentoutua olla rauhallisia vaikka "maailma kaatuisi niskaan". Lapsi rauhoittuu siitä aina ja jokainen "kohtaus" on kasvun askel.

Nimenomaan. Ap:n lapsi tuntuu vain uhmaavan tavallista enemmän. Tuollaista se on. Se loppuu aikanaan.

Mieti ap. Ne 2-6 lapsen äidit on käyneet saman läpi 2-6krt. Välillä niin, että kiukkupusseja on ollut kotona samanaikaisesti 2 tai enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.

Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.

Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.

Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.

Sitten vain valitset taistelusi. Tappelette joka ikinen ruokailu, kun on haarukkaruokaa, tai sitten vaikkapa pyydät lapsen mukaan kattamaan pöytää: "Ville, tulepas katsomaan onko sun kissahaarukka puhtaana, kohta syödään." Sitten muksu laittaa sen lempihaarukkansa pöytään, tai jos on likaisena, käy tiskaamaan sitä. 4 v kyllä osaa tiskata haarukkansa tarpeeksi hyvin. Nuolee haarukan ruokailun päätteeksi niin hyvin, ettei siihen jää mitään kökkäreitä kuivumaan. Tai lapsi voi jokaisen ruokailun päätteeksi tiskata haarukkansa, että se on jo valmiiksi puhdas seuraavalle kerralle.

Keinoja kyllä on.

Ei tuo ole ihan niin helppoa kuin kirjoitat. Olen eri, mutta ainakin meillä tiskiallas on korkealla, eikä lapsi millään yllä siihen tiskaamaan eikä pesemään käsiäkään. Ja keittiössä on parketti, joka menee kyllä pilalle, jos lapsi alkaa suorittamaan vauhdikkaita tiskausharjoituksia, joissa vettä päätyy enemmän lattialle kuin lavuaariin. Vuokralla asutaan niin ei oikein kiinnosta aiheuttaa vesivahinkoa.

Yhden haarukan pesemisestä ei saa vesivahinkoa. Haarukan voi pestä vaikka kylpyhuoneen lavuaarissa.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai kukaan aina jaksa. Mulla on kuopus semmonen kaikesta huutava 7v. Se on ihan se ja sama mitä tehdään niin päivän aikana ainakin yksi huutosirkus. Pahinta jos pitää siivota, sitä voi tehdä vaikka 3h samalla huutaen. Pikku hiljaa helpottanut, kun pitää rajoista kiinni. Eli turhasta huutamisesta ei palkita millään, eikä anneta periksi. Sanon vaan rauhallisesti, että no voivoi jatka siivoamista. Jos ei siivoa kerään lelut jätesäkkiin ja laitan pois. Vastamelukuulokkeet on hyvät. Joskus menee kyllä hermo, esim. uimassa ei suostu lähtemään pois joten olen sanonut ettei mennä enää. En käsitä miksi mieluummin karsii kivoja asioita kuin tottelee, mutta niin se sitten menee.

Vanhin on jo teini mutta tahallaan härnää huutosirkusta kun ei jaksa sen käytöstä. Teini valittaa kaikesta, myös siitä kun kaikki valittaa ja jos joku hermostuu hänen valittamisestaan.

Lapset oli jotenkin tosi helppoja pieninä kun huutosirkus oli 2v ja isommat pienempiä. Nyt on vaan uhmaa ja raivoa koko ajan ja ilmapiiri kotona aivan kamala.

Oon varannut matkan ihan vaan itelleni, silleen jaksan. Siinäpä huutavat kilpaa keskenään muut kotona.

"En käsitä miksi mieluummin karsii kivoja asioita kuin tottelee, mutta niin se sitten menee." Tämä nimenomaan. Kuulostaa niin jokapäiväiseltä elämältä ja jos tämä jatkuu tuonne 7 ikävuoteen asti niin taidan heti varata itselleni muutamankin matkan tässä pitääkseni mielenterveyteni jotenkin kassassa. T. se 4v huutosirkuksen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.

Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.

Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.

Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.

Sitten vain valitset taistelusi. Tappelette joka ikinen ruokailu, kun on haarukkaruokaa, tai sitten vaikkapa pyydät lapsen mukaan kattamaan pöytää: "Ville, tulepas katsomaan onko sun kissahaarukka puhtaana, kohta syödään." Sitten muksu laittaa sen lempihaarukkansa pöytään, tai jos on likaisena, käy tiskaamaan sitä. 4 v kyllä osaa tiskata haarukkansa tarpeeksi hyvin. Nuolee haarukan ruokailun päätteeksi niin hyvin, ettei siihen jää mitään kökkäreitä kuivumaan. Tai lapsi voi jokaisen ruokailun päätteeksi tiskata haarukkansa, että se on jo valmiiksi puhdas seuraavalle kerralle.

Keinoja kyllä on.

Ei tuo ole ihan niin helppoa kuin kirjoitat. Olen eri, mutta ainakin meillä tiskiallas on korkealla, eikä lapsi millään yllä siihen tiskaamaan eikä pesemään käsiäkään. Ja keittiössä on parketti, joka menee kyllä pilalle, jos lapsi alkaa suorittamaan vauhdikkaita tiskausharjoituksia, joissa vettä päätyy enemmän lattialle kuin lavuaariin. Vuokralla asutaan niin ei oikein kiinnosta aiheuttaa vesivahinkoa.

Yhden haarukan pesemisestä ei saa vesivahinkoa. Haarukan voi pestä vaikka kylpyhuoneen lavuaarissa.

Ja kaiken lisäksi kyseessä ei ole enää sen ikäinen joka ei osaisi jakkaralla yhden haarukan pesun ajan seisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.

Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.

Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.

Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.

Sitten vain valitset taistelusi. Tappelette joka ikinen ruokailu, kun on haarukkaruokaa, tai sitten vaikkapa pyydät lapsen mukaan kattamaan pöytää: "Ville, tulepas katsomaan onko sun kissahaarukka puhtaana, kohta syödään." Sitten muksu laittaa sen lempihaarukkansa pöytään, tai jos on likaisena, käy tiskaamaan sitä. 4 v kyllä osaa tiskata haarukkansa tarpeeksi hyvin. Nuolee haarukan ruokailun päätteeksi niin hyvin, ettei siihen jää mitään kökkäreitä kuivumaan. Tai lapsi voi jokaisen ruokailun päätteeksi tiskata haarukkansa, että se on jo valmiiksi puhdas seuraavalle kerralle.

Keinoja kyllä on.

Ei tuo ole ihan niin helppoa kuin kirjoitat. Olen eri, mutta ainakin meillä tiskiallas on korkealla, eikä lapsi millään yllä siihen tiskaamaan eikä pesemään käsiäkään. Ja keittiössä on parketti, joka menee kyllä pilalle, jos lapsi alkaa suorittamaan vauhdikkaita tiskausharjoituksia, joissa vettä päätyy enemmän lattialle kuin lavuaariin. Vuokralla asutaan niin ei oikein kiinnosta aiheuttaa vesivahinkoa.

Yhden haarukan pesemisestä ei saa vesivahinkoa. Haarukan voi pestä vaikka kylpyhuoneen lavuaarissa.

Mutta jos lapsi ei itse sitä halua pestä, vaan käskee vanhempaansa pesemään sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.

Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.

Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.

Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.

Sitten vain valitset taistelusi. Tappelette joka ikinen ruokailu, kun on haarukkaruokaa, tai sitten vaikkapa pyydät lapsen mukaan kattamaan pöytää: "Ville, tulepas katsomaan onko sun kissahaarukka puhtaana, kohta syödään." Sitten muksu laittaa sen lempihaarukkansa pöytään, tai jos on likaisena, käy tiskaamaan sitä. 4 v kyllä osaa tiskata haarukkansa tarpeeksi hyvin. Nuolee haarukan ruokailun päätteeksi niin hyvin, ettei siihen jää mitään kökkäreitä kuivumaan. Tai lapsi voi jokaisen ruokailun päätteeksi tiskata haarukkansa, että se on jo valmiiksi puhdas seuraavalle kerralle.

Keinoja kyllä on.

Ei tuo ole ihan niin helppoa kuin kirjoitat. Olen eri, mutta ainakin meillä tiskiallas on korkealla, eikä lapsi millään yllä siihen tiskaamaan eikä pesemään käsiäkään. Ja keittiössä on parketti, joka menee kyllä pilalle, jos lapsi alkaa suorittamaan vauhdikkaita tiskausharjoituksia, joissa vettä päätyy enemmän lattialle kuin lavuaariin. Vuokralla asutaan niin ei oikein kiinnosta aiheuttaa vesivahinkoa.

Eiköhän se ole ihan standardikorkeudella? Tuoli tietenkin lapsen jalkojen alle. Pyyhe lattian suojaksi. Tiskiharjan ja haarukan kastelu juoksevan veden alla, pisara tiskiainetta harjaan, haarukan harjaus ja lopuksi huuhtelu. Siinä ei niin montaa pisaraa lattialle roisku että parketti olisi piloilla.

Nämä puolustelevat kommentit ovat teiltä vanhemmilta, jotka ette ole koskaan edes antaneet lapsen kokeilla esimerkiksi nyt vaikka tiskaamista. Tai yhtään mitään kotityötä siinä pelossa, että ei suju täydellisesti ja on muka sitä ja tätä estettä. Antakaa niiden lasten kokeilla! Eihän siinä ole mistään muusta kyse kuin siitä, että teidän vanhempien pitää oppia sietämään epätäydellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mä lähtisin siihen, että lapsi saa asioita (vaikka haarukan) kun pyytää kauniisti. Ja sanoisin että asiat hoituu kauniisti pyytämällä. Menee samaan viestiin ettei huutamisella saavuta mitään.

Yksi lapsista puhu aina itkemällä tai huutamalla 2-3 vuotiaana kun halusi jotain. Sanoin ihan tyynesti ja kepeästi että äiti ei kuule silloin kun puhuu märisemällä, vain jos puhuu tavallisesti ja pyytää kauniisti. Muutama kerta tätä ja johan oppi pyytämään asioita sievästi.

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Mä olen yksinhuoltaja, mutta lapset ei ole täystuhoja enkä ymmärrä miksi pitäis kylvetellä joka ilta tollaista komboa. Nopea suihku riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.

Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.

Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.

Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.

Sitten vain valitset taistelusi. Tappelette joka ikinen ruokailu, kun on haarukkaruokaa, tai sitten vaikkapa pyydät lapsen mukaan kattamaan pöytää: "Ville, tulepas katsomaan onko sun kissahaarukka puhtaana, kohta syödään." Sitten muksu laittaa sen lempihaarukkansa pöytään, tai jos on likaisena, käy tiskaamaan sitä. 4 v kyllä osaa tiskata haarukkansa tarpeeksi hyvin. Nuolee haarukan ruokailun päätteeksi niin hyvin, ettei siihen jää mitään kökkäreitä kuivumaan. Tai lapsi voi jokaisen ruokailun päätteeksi tiskata haarukkansa, että se on jo valmiiksi puhdas seuraavalle kerralle.

Keinoja kyllä on.

Ei tuo ole ihan niin helppoa kuin kirjoitat. Olen eri, mutta ainakin meillä tiskiallas on korkealla, eikä lapsi millään yllä siihen tiskaamaan eikä pesemään käsiäkään. Ja keittiössä on parketti, joka menee kyllä pilalle, jos lapsi alkaa suorittamaan vauhdikkaita tiskausharjoituksia, joissa vettä päätyy enemmän lattialle kuin lavuaariin. Vuokralla asutaan niin ei oikein kiinnosta aiheuttaa vesivahinkoa.

Yhden haarukan pesemisestä ei saa vesivahinkoa. Haarukan voi pestä vaikka kylpyhuoneen lavuaarissa.

Nimenomaan. Kyllä sen haarukan saa tiskattua tavalla tai toisella se lapsikin. Ellei asioista halua tehdä vaikeita.

Lapset osaa kaikennäköistä, kun antaa mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kai kukaan aina jaksa. Mulla on kuopus semmonen kaikesta huutava 7v. Se on ihan se ja sama mitä tehdään niin päivän aikana ainakin yksi huutosirkus. Pahinta jos pitää siivota, sitä voi tehdä vaikka 3h samalla huutaen. Pikku hiljaa helpottanut, kun pitää rajoista kiinni. Eli turhasta huutamisesta ei palkita millään, eikä anneta periksi. Sanon vaan rauhallisesti, että no voivoi jatka siivoamista. Jos ei siivoa kerään lelut jätesäkkiin ja laitan pois. Vastamelukuulokkeet on hyvät. Joskus menee kyllä hermo, esim. uimassa ei suostu lähtemään pois joten olen sanonut ettei mennä enää. En käsitä miksi mieluummin karsii kivoja asioita kuin tottelee, mutta niin se sitten menee.

Vanhin on jo teini mutta tahallaan härnää huutosirkusta kun ei jaksa sen käytöstä. Teini valittaa kaikesta, myös siitä kun kaikki valittaa ja jos joku hermostuu hänen valittamisestaan.

Lapset oli jotenkin tosi helppoja pieninä kun huutosirkus oli 2v ja isommat pienempiä. Nyt on vaan uhmaa ja raivoa koko ajan ja ilmapiiri kotona aivan kamala.

Oon varannut matkan ihan vaan itelleni, silleen jaksan. Siinäpä huutavat kilpaa keskenään muut kotona.

"En käsitä miksi mieluummin karsii kivoja asioita kuin tottelee, mutta niin se sitten menee." Tämä nimenomaan. Kuulostaa niin jokapäiväiseltä elämältä ja jos tämä jatkuu tuonne 7 ikävuoteen asti niin taidan heti varata itselleni muutamankin matkan tässä pitääkseni mielenterveyteni jotenkin kassassa. T. se 4v huutosirkuksen äiti

Miksi sinä teet sotaa ihan kaikesta? Anna lapsen päättää lapsenkokoisista asioista, ennakoi, ole rento ja positiivinen ja taistele vain ne taistelut jotka on pakko taistella. Niitä on esim se että autotielle ei saa juosta - ja tämänkib voi ennakoida kädestä pitämällä.

Jos lapselle on tärkeää että syö just kissahaarukalla, sitten se suö kissahaarukalla. Se vahvistaa lapsen itsetuntoa, antaa hönen ilmaista tahtoaan vaarattomasti eikä se vaadi kenelyäkään muulta mitään.

Siihen kissahaarukkaan voi vaikka keksiä oman sadun jota kerrataan kun pöytää katetaan ja syldään. Näin ruokahetki on miellyttävä.