Miten te useamman lapsen äidit selviätte? Minun ainokainen vie kaikki mehut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

En ole tuo haarukkatyyppi, mutta meillä on vähän vastaavia taisteluita toisista asioista. Ja ne on tilanteita, joissa tuo ehdottamasi johtaisi sekin vain raivohuutoon vaikka miten löisit vetoa että ei. Samoin kuin mikä tahansa muu yllättäväkin ratkaisu mitä lapselle tarjoaa. Samoin kuin sekin että jättäisi lapsen yksin miettimään mitä aikoo tehdä. Lapsi vain haluaa räjähtää ja hän järjestää tilanteen, jossa räjähtää teki aikuinen mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Miten vaikea on oestä se yksi haarukka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

Tämä. Ja nimenomaan niin, että sitä tahtotilannetta ei pääse syntymään. Jostain haarukasta vääntäminen on aivan itseaiheutettu ongelma. Lapsi menee sinne haarukkalaatikolle itse ja valitsee, tai sitten tiskaa sen lempparin käyttöön. Meillä on tuon ikäisillä pöydän kattaminen ollut ihan kotityönä jo. Toki niin, että lautaset ym on valmiina pöydällä.

Ei osaa itse tiskata likaista haarukkaansa kunnolla eli se jää vähintään puoliksi vanhemman tehtäväksi. Eli pitää antaa periksi?

Haarukan tiskaaminen ei ole rakettitiedettä. Kun lapsi on mielestään valmis, niin katsot miltä näyttää ja lapsi joko jatkaa pesemistä tai saa tulla syömään. Musta tuntuu että sulla on sen ainokaisen kanssa vaikeaa ihan syystä. Kun neuvot luetaan kuin piru raamattua ja kaikki on vaikeaa. Sellaista se sitten teillä on.

Entä jos lapsi ei itse halua pestä haarukkaansa vaan käskee vanhempaansa pesemään sen, kun mikään muu ei kelpaa ja vanhempi ei sitä suostu pesemään. Siitä alkaa se 1-2 tunnin huuto. Hyvää ruokahalua. Tämä on siis normaalia elämää meillä. Kuuluuko tässä tilanteessa vanhemman pitää päänsä vai antaa periksi ja pestä se pirun haarukka kaiken muun lisäksi?

No sitten lapsi on ilman sitä haarukkaa tietysti. Ja ne huudot on kärsittävä niin kauan kuin sitä kestää. Oletteko koskaan kunnolla suuttuneet lapselle? Siis antanut näkyä että homma meni nyt liian pitkälle ja äitiä vituttaa ihan huolella toi käytös.

Kyllä olen menettänyt hermoni ja huutanut lapselle takaisin monesti. Rajani minullakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Miten vaikea on oestä se yksi haarukka?

Eli lasta täytyy totella ja tehdä kuten lapsi vanhempaansa määrää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

TÄMÄ! Tiettyjä asioita on tehtävä huvitti lasta tai ei. Lapsi ei mene rikki siitä että se huutaa, raivoaa tai itkee. Ei meilläkään yksikään lapsi kulkisi esim vaatteissa, jos saisivat itse päättää.

Nykyvanhemmat pelkää lasten raivareita. Ne on aivan normaalia rajojen koittelua ja siksi aikuisen on väsytettävä ne lapsen raivarit ja pakotettava toimimaan niinkuin on pakko. Eli esim odottamaan turvallisessa paikassa suihkun ajan tai menemään sinne suihkuun. Ns kaapin paikan näyttäminen lapselle luo niitä turvallisia rajoja.

Jos kasvatusfilosofia on se, että lapsi ei saa suuttua tai pettyä niin kyllä. Aivan järjettömän rankkaa on ja tulee olemaan jatkossakin.

Meillä keskimmäinen ei olisi halunnut istua rattaissa. Kun isompi piti kuitenkin viedä kerhoon tms. ajallaan, niin sitten istui ja huusi. Huusi aina, myös pyörän kyydissä ja rempoi niin että meinasi kaatua koko pyörä. Eipä voinut mitään, pakko oli mennä. Kyllä se sitten aikanaan lopetti. Ei kiinnostanut kyllä ollenkaan mitä joku ulkopuolinen asiasta ajatteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Menet itse suihkuun ja otat kaikki lapset sinne mukaan 2-3 kertaa viikossa. Mikä tässä on vaikeaa? Mutta joo, puoliso täytyy saada kyllä mukaan joko lastenhoitoon tai sitten kodinhoitoon.

Miten lapsen saa sinne suihkuun, jos lapsi ei halua tai edes joku lapsista ei halua? Osaavat yleensä itse avata vessan oven lukosta ja paeta. Sillä välin on ne kaksi muuta lasta suihkussa vahdittavana.

Kuulostaa siltä, että olet antanut lapsillesi niin paljon periksi, että he eivät kunnioita sinua ja tekevät, mitä haluavat. Minun on tosi vaikea ymmärtää, että miksi jotkut vanhemmat antavat lasten pyörittää arkea, kun sen pitäisi olla toisinpäin eli lapset tekevät pääsääntöisesti siten, kuten vanhemmat tekevät.

Eli neuvoni on, että otat yksinkertaisesti kovemmat keinot käyttöön. Näinhän toimitaan myös kaikissa niissä tosi-TV-ohjelmissa, joissa ammattilainen tulee laittamaan lepsusti kasvatetut lapset ruotuun. Lapsi ei mene rikki siitä, että joutuu pettymään tai joutuu toimimaan omaa tahtoaan vastaan. Päinvastoin, lapsen kehityksen kannalta ainoa järkevä vaihtoehto on asettaa selkeät rajat ja tehdä selväksi, että aikuinen määrää.

Ainakaan supernannyssa ei kyllä ikinä suositella mitään rankaisemista tai taaperoiden huudattamista, vaan ne on ihan muut keinot joilla lapset saadaan tottelemaan.

Miten supernannyä tarkoitat? Sitä suomalaista tunteidensanoittamisversioita vai amerikkalaista jäähyllelaittamisversiota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Henk. Koht tiskaisin sen haarukan valmiiksi. Tai ostaisin niitä samoja useamman (arvatenkin joku malli, mitä ei enää myydä) koska tuo on ihan turhaa vääntämistä.

Täällä ei kukaan voi sanoa millä juuri sun piltti rauhoittuu. Jokaiseen lapseen toimii eri kikat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Menet itse suihkuun ja otat kaikki lapset sinne mukaan 2-3 kertaa viikossa. Mikä tässä on vaikeaa? Mutta joo, puoliso täytyy saada kyllä mukaan joko lastenhoitoon tai sitten kodinhoitoon.

Miten lapsen saa sinne suihkuun, jos lapsi ei halua tai edes joku lapsista ei halua? Osaavat yleensä itse avata vessan oven lukosta ja paeta. Sillä välin on ne kaksi muuta lasta suihkussa vahdittavana.

Kuulostaa siltä, että olet antanut lapsillesi niin paljon periksi, että he eivät kunnioita sinua ja tekevät, mitä haluavat. Minun on tosi vaikea ymmärtää, että miksi jotkut vanhemmat antavat lasten pyörittää arkea, kun sen pitäisi olla toisinpäin eli lapset tekevät pääsääntöisesti siten, kuten vanhemmat tekevät.

Eli neuvoni on, että otat yksinkertaisesti kovemmat keinot käyttöön. Näinhän toimitaan myös kaikissa niissä tosi-TV-ohjelmissa, joissa ammattilainen tulee laittamaan lepsusti kasvatetut lapset ruotuun. Lapsi ei mene rikki siitä, että joutuu pettymään tai joutuu toimimaan omaa tahtoaan vastaan. Päinvastoin, lapsen kehityksen kannalta ainoa järkevä vaihtoehto on asettaa selkeät rajat ja tehdä selväksi, että aikuinen määrää.

Ainakaan supernannyssa ei kyllä ikinä suositella mitään rankaisemista tai taaperoiden huudattamista, vaan ne on ihan muut keinot joilla lapset saadaan tottelemaan.

Miten supernannyä tarkoitat? Sitä suomalaista tunteidensanoittamisversioita vai amerikkalaista jäähyllelaittamisversiota?

Supernanny Jo Frost on britti, ei amerikkalainen.

Suomessa jäähyä ei suositella eikä se mitäön autakaan tilanteessa jossa vanhemman ja lapsen välinen kommunikointi ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Miten lapsella menee päiväkodissa? Oletko jutellut vasukeskusteluissa näistä ongelmista? Jos lapsella on jotain nepsyongelmaa ja huutaa joka päivä tunteja niin usein kyllä päiväkodissakin huomataan jotain, ei toki aina, jotkut lapset toki tsemppaa siellä ja antaa sitten kotona tulla koko päivän edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

TÄMÄ! Tiettyjä asioita on tehtävä huvitti lasta tai ei. Lapsi ei mene rikki siitä että se huutaa, raivoaa tai itkee. Ei meilläkään yksikään lapsi kulkisi esim vaatteissa, jos saisivat itse päättää.

Nykyvanhemmat pelkää lasten raivareita. Ne on aivan normaalia rajojen koittelua ja siksi aikuisen on väsytettävä ne lapsen raivarit ja pakotettava toimimaan niinkuin on pakko. Eli esim odottamaan turvallisessa paikassa suihkun ajan tai menemään sinne suihkuun. Ns kaapin paikan näyttäminen lapselle luo niitä turvallisia rajoja.

Jos kasvatusfilosofia on se, että lapsi ei saa suuttua tai pettyä niin kyllä. Aivan järjettömän rankkaa on ja tulee olemaan jatkossakin.

Meillä keskimmäinen ei olisi halunnut istua rattaissa. Kun isompi piti kuitenkin viedä kerhoon tms. ajallaan, niin sitten istui ja huusi. Huusi aina, myös pyörän kyydissä ja rempoi niin että meinasi kaatua koko pyörä. Eipä voinut mitään, pakko oli mennä. Kyllä se sitten aikanaan lopetti. Ei kiinnostanut kyllä ollenkaan mitä joku ulkopuolinen asiasta ajatteli.

Meillä oli sama juttu. Siinähän huusi sitten meilläkin. Ja tuli siitä muutama ihminen kitisemään, mutta siinähän kitisivät.

Kolmas taas ärhenteli aina talvivaatteista huusi ja raivosi ja riuhtoi vielä rattaissakin, mutta minkäs sille voi. Lopetti sitten tuon jossain vaiheessa hänkin kun totesi ettei voita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Menet itse suihkuun ja otat kaikki lapset sinne mukaan 2-3 kertaa viikossa. Mikä tässä on vaikeaa? Mutta joo, puoliso täytyy saada kyllä mukaan joko lastenhoitoon tai sitten kodinhoitoon.

Miten lapsen saa sinne suihkuun, jos lapsi ei halua tai edes joku lapsista ei halua? Osaavat yleensä itse avata vessan oven lukosta ja paeta. Sillä välin on ne kaksi muuta lasta suihkussa vahdittavana.

Kuulostaa siltä, että olet antanut lapsillesi niin paljon periksi, että he eivät kunnioita sinua ja tekevät, mitä haluavat. Minun on tosi vaikea ymmärtää, että miksi jotkut vanhemmat antavat lasten pyörittää arkea, kun sen pitäisi olla toisinpäin eli lapset tekevät pääsääntöisesti siten, kuten vanhemmat tekevät.

Eli neuvoni on, että otat yksinkertaisesti kovemmat keinot käyttöön. Näinhän toimitaan myös kaikissa niissä tosi-TV-ohjelmissa, joissa ammattilainen tulee laittamaan lepsusti kasvatetut lapset ruotuun. Lapsi ei mene rikki siitä, että joutuu pettymään tai joutuu toimimaan omaa tahtoaan vastaan. Päinvastoin, lapsen kehityksen kannalta ainoa järkevä vaihtoehto on asettaa selkeät rajat ja tehdä selväksi, että aikuinen määrää.

Ainakaan supernannyssa ei kyllä ikinä suositella mitään rankaisemista tai taaperoiden huudattamista, vaan ne on ihan muut keinot joilla lapset saadaan tottelemaan.

Miten supernannyä tarkoitat? Sitä suomalaista tunteidensanoittamisversioita vai amerikkalaista jäähyllelaittamisversiota?

Supernanny Jo Frost on britti, ei amerikkalainen.

Suomessa jäähyä ei suositella eikä se mitäön autakaan tilanteessa jossa vanhemman ja lapsen välinen kommunikointi ei toimi.

Suomessa kaikki halutaan ratkaista kommunikoinnilla ja jos lapsi ei ole vastaanottavainen kommunikaatiolle, niin aletaan epäillä, että onko lapsi "nepsy".

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minulla on 1v 8kk taapero ja 4kk vauva. Suihkut onnistuu niin, että taaperon syödessä iltapalaa, minä vien vauvan suihkuun. Jos isi ehtii, niin pukee vauvan ja tuo taaperon suihkuun. Isi siivoaa iltapalan jäljet, kun olen taaperon kanssa suihkussa. Lasten jälkeen pesen itseni tai jos en ehdi, lasten jälkeen. Sitten isi ottaa taaperon siksi aikaa, että syötän vauvan, ja sitten palaan taaperon luo eri huoneeseen nukuttamaan.

Saunailtavariaatio: toinen pesee vauvan sillä aikaa kun taapero on syömässä iltapalaa, ja sitten kun taapero on syönyt, taapero käy saunassa jommankumman vanhemman kanssa. Jäljelle jäänyt pitää seuraa vauvalle ja siivoaa jäljet. Vaihdetaan vuoroja niin, että molemmat saa saunoa myös itsekseen, koska vaikka taapero viihtyykin saunassa, niin ei voi ihan niin kovia löylyjä heittää, että saisi itse riittävän kovat (paitsi miehelle kelpaa tuhnummatkin). Se, joka tuli ensin saunasta, sitten pitää lapsille seuraa siihen saakka, että toinenkin on valmis, tai ottaa molemmat lapset taaperon huoneeseen. Minä vien yleensä molemmat nukkumaan, imetän taaperon ja sitten vauvaa sillä aikaa, kun taapero rauhoittuu.

Päiväunille sama juttu, miehelle taapero ja minulle vauva. Kun mies on töissä, minä vien molemmat samaan aikaan päiväunille, jos vauva ei nuku enää aamupäiväunien jäljiltä. Ruokailu onnistuu niin, että jos vauva ei nuku, niin on sitterissä tai leikkimatolla.

Yksinhuoltajan vaihtoehto (= kun isi on viihteellä tai kusipää, joka kieltäytyy auttamasta) iltapesuille ja unille: Taaperolle iltapalaa. Sillä aikaa riisun itseni. Siivoan taaperon jäljet, riisun vauvan ja vien pyyhkeen päälle makuulle kylppäriin. Laitan taaperolle ammeen. Pesen itseni ensin pitäen silmällä molempia lapsia, sitten jommankumman lapsen sen mukaan, kumman voi jättää pariksi minuutiksi vahtimatta. Yleensä taapero ensin, koska vauvan pukemisessa kestää pidempään (taapero nukkuu vaippasiltaan, vauva pyjamassa). Sitten mennään taaperon kanssa hampaan pesulle ja kaikki samaan aikaan taaperon makkariin. Imetän taaperon ja sitten vauvan ja kun taapero on rauhallinen/unessa, häippästään vauvan kanssa eri huoneeseen.

Joo, helpompaa on kuin kahden pikkulapsen kanssa, kun tuo toinen ei vielä lähde livohkaan, mutta sitten kun liikkuu, ainakin saunaillat helpottuu. Toisen tuikkaa ammeeseen (tai vaikka molemmat) ja antaa leikkiä sen aikaa, kun pesee itsensä, ja sitten vuorotellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Henk. Koht tiskaisin sen haarukan valmiiksi. Tai ostaisin niitä samoja useamman (arvatenkin joku malli, mitä ei enää myydä) koska tuo on ihan turhaa vääntämistä.

Täällä ei kukaan voi sanoa millä juuri sun piltti rauhoittuu. Jokaiseen lapseen toimii eri kikat.

Olen just saanut omani parikymppisiksi ja sanon että ihminenhän voi tapella kaksikymmentä vuotta haarukoista ihan mistä vaan, mutta kaikkien kannalta on hedelmällisempäää, jos vain valitsee taistelunsa ja välttää ne mitkä voi.

Ja lapsi tajuaa jos äiti on väsynyt ja kireä ja se tunne tarttuu myös siyten siihen lapseen. Lapsi myös kokee helposti syyllisyyttä siitä että hommat ei toimi ja kotona on kaamea tunnelma.

Eli omasta itsestään huolehtiminen on kuin laittaisi lapsen säästöpossuun rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Henk. Koht tiskaisin sen haarukan valmiiksi. Tai ostaisin niitä samoja useamman (arvatenkin joku malli, mitä ei enää myydä) koska tuo on ihan turhaa vääntämistä.

Täällä ei kukaan voi sanoa millä juuri sun piltti rauhoittuu. Jokaiseen lapseen toimii eri kikat.

Mutta kun en jaksa sitä, että lapsi saa määrätä vanhempiaan jopa siinä millä haarukalla syö ruokansa. Ja kyllä, haarukkaa ei myydä enää tai en ainakaan ala etsimään toista samanlaista. Mielestäni lapsen kuuluisi tyytyä valitsemaan niistä vaihtoehdoista mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Henk. Koht tiskaisin sen haarukan valmiiksi. Tai ostaisin niitä samoja useamman (arvatenkin joku malli, mitä ei enää myydä) koska tuo on ihan turhaa vääntämistä.

Täällä ei kukaan voi sanoa millä juuri sun piltti rauhoittuu. Jokaiseen lapseen toimii eri kikat.

Mutta kun en jaksa sitä, että lapsi saa määrätä vanhempiaan jopa siinä millä haarukalla syö ruokansa. Ja kyllä, haarukkaa ei myydä enää tai en ainakaan ala etsimään toista samanlaista. Mielestäni lapsen kuuluisi tyytyä valitsemaan niistä vaihtoehdoista mitä on.

Ei hän vanhemmasta määrää vaan omasta ruokailustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Menet itse suihkuun ja otat kaikki lapset sinne mukaan 2-3 kertaa viikossa. Mikä tässä on vaikeaa? Mutta joo, puoliso täytyy saada kyllä mukaan joko lastenhoitoon tai sitten kodinhoitoon.

Miten lapsen saa sinne suihkuun, jos lapsi ei halua tai edes joku lapsista ei halua? Osaavat yleensä itse avata vessan oven lukosta ja paeta. Sillä välin on ne kaksi muuta lasta suihkussa vahdittavana.

Kuulostaa siltä, että olet antanut lapsillesi niin paljon periksi, että he eivät kunnioita sinua ja tekevät, mitä haluavat. Minun on tosi vaikea ymmärtää, että miksi jotkut vanhemmat antavat lasten pyörittää arkea, kun sen pitäisi olla toisinpäin eli lapset tekevät pääsääntöisesti siten, kuten vanhemmat tekevät.

Eli neuvoni on, että otat yksinkertaisesti kovemmat keinot käyttöön. Näinhän toimitaan myös kaikissa niissä tosi-TV-ohjelmissa, joissa ammattilainen tulee laittamaan lepsusti kasvatetut lapset ruotuun. Lapsi ei mene rikki siitä, että joutuu pettymään tai joutuu toimimaan omaa tahtoaan vastaan. Päinvastoin, lapsen kehityksen kannalta ainoa järkevä vaihtoehto on asettaa selkeät rajat ja tehdä selväksi, että aikuinen määrää.

Ainakaan supernannyssa ei kyllä ikinä suositella mitään rankaisemista tai taaperoiden huudattamista, vaan ne on ihan muut keinot joilla lapset saadaan tottelemaan.

Miten supernannyä tarkoitat? Sitä suomalaista tunteidensanoittamisversioita vai amerikkalaista jäähyllelaittamisversiota?

Supernanny Jo Frost on britti, ei amerikkalainen.

Suomessa jäähyä ei suositella eikä se mitäön autakaan tilanteessa jossa vanhemman ja lapsen välinen kommunikointi ei toimi.

Osalle lapsista tuo sanoittaminen yksinään on aivan yhtä tyhjän kanssa. Esim meidän keskimmäiselle. Tämä on osasyy siihen, että vanhemmat uupuu. Kasvatussuositukset olettaa että jokainen lapsi on herkkis. Ei ole. Osa on sellaisia luupäitä, että melkein tukkapölly olisi tehokkain tapa kasvattaa. Meidän keskimmäiselle kyllä riitti ihan jäähy, vaikka sitä ei suositella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Miten lapsella menee päiväkodissa? Oletko jutellut vasukeskusteluissa näistä ongelmista? Jos lapsella on jotain nepsyongelmaa ja huutaa joka päivä tunteja niin usein kyllä päiväkodissakin huomataan jotain, ei toki aina, jotkut lapset toki tsemppaa siellä ja antaa sitten kotona tulla koko päivän edestä.

Lapsella menee päiväkodissa hyvin ja koskaan ei siellä sano vastaan saati huuda mistään kenellekään. Eli käytös purkautuu kotona, mikä on päiväkodin mukaan yleinen tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Henk. Koht tiskaisin sen haarukan valmiiksi. Tai ostaisin niitä samoja useamman (arvatenkin joku malli, mitä ei enää myydä) koska tuo on ihan turhaa vääntämistä.

Täällä ei kukaan voi sanoa millä juuri sun piltti rauhoittuu. Jokaiseen lapseen toimii eri kikat.

Mutta kun en jaksa sitä, että lapsi saa määrätä vanhempiaan jopa siinä millä haarukalla syö ruokansa. Ja kyllä, haarukkaa ei myydä enää tai en ainakaan ala etsimään toista samanlaista. Mielestäni lapsen kuuluisi tyytyä valitsemaan niistä vaihtoehdoista mitä on.

Ei hän vanhemmasta määrää vaan omasta ruokailustaan.

Ja sitten tuo "Äiti pese se tai huudan" käytös leviää muihinkin asioihin kuin vain ruokailuihin? Mitä jos lapsi kokee huutamalla saavansa tahtonsa läpi? Ja haarukan peseminen on palkinto siitä?