Lähestymiskiellon jälkeen tapaaminen
Uskaltaisitteko/haluaisitteko tavata uudelleen sellaista ihmistä, joka on saanut sinuun lähestymiskiellon esim. loukkaavan käytöksen ja viestien takia? Haluaisin kuulla ajatuksia varsinkin niiltä, joilla on asiasta kokemusta.
Kommentit (13)
En tietenkään tapaisi, miksi edes pitäisi? Se lähestymiskielto on ollut ison työn takana ja sen hakija on kärsinyt jonkin verran saadakseen sen kiellon. Nyt pitäisi vaan jatkaa elämässä eteenpäin, ei repiä vanhoja asioita auki.
Lähestymiskiellon ollessa voimassa ei kannata toivoa tapaamista puolin eikä toisin. Lähestymiskielto tarkoittaa sitä, että henkilöillä on ikään kuin käräjätuomari tuvassa läsnä koko ajan, mikäli he tapaisivat toisiaan. Henkilöt eivät enää itse päätä keskinäisistä tapaamisistaan ja siitä, miten menetellään, jos asiat menevät vikaan. Heihin sovelletaan erilaista lainkäyttöä, joka on ankarampaa ja yleisen syyttäjän säätelemää. Virkavalta saapuu viipymättä paikalle, jos joutuu puuttumaan seuranpitoon, ja lähestymiskieltoon tuomittu saa rangaistuksen jo lähestymiskiellon rikkomisesta ja kovemman rangaistuksen mahdollisesta pahoinpitelystä tms, joka tulee syyttäjältä eli on pakottavaa oikeutta. Saattaa tulla ehdonalainen tai jopa linnaa. Lähestymiskiellon hakeneelta osapuolelta ei siinä kysytä enää mitään. Hän ei voi enää päättää jättää rikosilmoituksen tekemättä ja päästää toisen pulasta. Siksi asian kanssa ei pitäisi leikkiä. Kyse on ihan oikeasti siitä, että pitää noudattaa lähestymiskieltoa puolin ja toisin.
Niin ajattelin, että jos sinulla olisi vielä tunteita häntä kohtaan, mutta lähestymiskielto on tuossa tilanteessa ollut ainoa ratkaisu. Kertokoon he, joilla on kokemusta ns. onnellisista lopuista, vaikkei esim. suhteesta enää mitään tulisikaan.
Voihan sitä noinkin tehdä pilkkaa oikeuslaitoksesta.
Jättäisin kaveripiiristä ihmisen, joka hankkii lähestymiskiellon ja sen jälkeen tapaa kiellon saanutta ihmistä koska "minulla on vielä tunteita".
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä noinkin tehdä pilkkaa oikeuslaitoksesta.
Jättäisin kaveripiiristä ihmisen, joka hankkii lähestymiskiellon ja sen jälkeen tapaa kiellon saanutta ihmistä koska "minulla on vielä tunteita".
Miksi olet katkera, kun tässä keskustellaan asiasta, johon sinä et välttämättä nyt liity?
Älä. Kun seuraavan kerran sitten tarvitset lähestymiskiellon, poliisit eivät ainakaan ota sinua tosissaan tuollaisen jälkeen.
anonymo kirjoitti:
Niin ajattelin, että jos sinulla olisi vielä tunteita häntä kohtaan, mutta lähestymiskielto on tuossa tilanteessa ollut ainoa ratkaisu. Kertokoon he, joilla on kokemusta ns. onnellisista lopuista, vaikkei esim. suhteesta enää mitään tulisikaan.
Jos pitää oikeudesta asti hakea lähestymiskieltoa, niin normaali ihmiseltä kyllä on tunteet kuolleet jo ajat sitten, ennen tuota vaihetta.
Oletko ajatellut hakeutua terapiaan?
No en. Jos joku olisi ollut minulle sellainen, että siitä tuomitaan lähestymiskieltoon, pysyisin kaukana oman turvallisuuteni vuoksi. Miten sellaiseen ihmiseen voi edes elätellä mitään tunteita ellei ole itsetuhoinen.
En todellakaan haluais tavata sellaista ihmistä enää koskaan. En minkään syyn vuoksi.
Ehkä sitten, jos lähestymiskielto on saatu ilman todellista uhkaa.
Mitä ihmettä? Kuka haluaisi tavata ihmisen, jolle on nimenomaisesti pyytänyt lähestymiskiellon? (No joo, ehkä joku skitsofrenikko.)