Miten te useamman lapsen äidit selviätte? Minun ainokainen vie kaikki mehut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan, leikkipuiston tm. perhekerhoon ym. menoihin, niin tulee vaihtelua

Kyllähän me leikkipuistoissa käydään ja sellaista, vaihdellaan jopa missä. Perhekerhoja täällä ei olekaan ollenkaan. Mutta siis ajatus siitä, että pitäisi vaihtelun vuoksi rampata vielä tuollaisissakin lisää vain kaaoksen tunnettani. Kun lähdöt on sitä, että yksi sukka on hukassa, toinen on kukassa, kengät märkinä kun unohdin muussa hässäkässä laittaa ne kuivumaan (vähintään omani) ja eväitä kun teen mukaan, niin joko lapsi säätää koko ajan jotain muuta mikä keskeyttää tekemiseni, että laitan vahingossa leivän väliin silliä ja mehupulloon tilliä tai sitten unohdan eväät kokonaan kotiin ja sitten itketään, lapsi nälkää ja minä mielessäni hiljaa sitä, että miksi en vaan saa asioita sujumaan.

Ap

Ennakointi on kaiken a ja o pienten lasten kanssa.

Eli vaatteet paikoillaan, ruokaa varattuna, ajoissa liikkeelle. Tietysti jos olet aivan poikki ei noita saa hoidettua. Laita se mies hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Menet itse suihkuun ja otat kaikki lapset sinne mukaan 2-3 kertaa viikossa. Mikä tässä on vaikeaa? Mutta joo, puoliso täytyy saada kyllä mukaan joko lastenhoitoon tai sitten kodinhoitoon.

Miten lapsen saa sinne suihkuun, jos lapsi ei halua tai edes joku lapsista ei halua? Osaavat yleensä itse avata vessan oven lukosta ja paeta. Sillä välin on ne kaksi muuta lasta suihkussa vahdittavana.

Kuulostaa siltä, että olet antanut lapsillesi niin paljon periksi, että he eivät kunnioita sinua ja tekevät, mitä haluavat. Minun on tosi vaikea ymmärtää, että miksi jotkut vanhemmat antavat lasten pyörittää arkea, kun sen pitäisi olla toisinpäin eli lapset tekevät pääsääntöisesti siten, kuten vanhemmat tekevät.

Eli neuvoni on, että otat yksinkertaisesti kovemmat keinot käyttöön. Näinhän toimitaan myös kaikissa niissä tosi-TV-ohjelmissa, joissa ammattilainen tulee laittamaan lepsusti kasvatetut lapset ruotuun. Lapsi ei mene rikki siitä, että joutuu pettymään tai joutuu toimimaan omaa tahtoaan vastaan. Päinvastoin, lapsen kehityksen kannalta ainoa järkevä vaihtoehto on asettaa selkeät rajat ja tehdä selväksi, että aikuinen määrää.

Ainakaan supernannyssa ei kyllä ikinä suositella mitään rankaisemista tai taaperoiden huudattamista, vaan ne on ihan muut keinot joilla lapset saadaan tottelemaan.

Miten supernannyä tarkoitat? Sitä suomalaista tunteidensanoittamisversioita vai amerikkalaista jäähyllelaittamisversiota?

Supernanny Jo Frost on britti, ei amerikkalainen.

Suomessa jäähyä ei suositella eikä se mitäön autakaan tilanteessa jossa vanhemman ja lapsen välinen kommunikointi ei toimi.

Osalle lapsista tuo sanoittaminen yksinään on aivan yhtä tyhjän kanssa. Esim meidän keskimmäiselle. Tämä on osasyy siihen, että vanhemmat uupuu. Kasvatussuositukset olettaa että jokainen lapsi on herkkis. Ei ole. Osa on sellaisia luupäitä, että melkein tukkapölly olisi tehokkain tapa kasvattaa. Meidän keskimmäiselle kyllä riitti ihan jäähy, vaikka sitä ei suositella.

Kuka noista kasvatussuosituksista oikein päättää? THL?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Henk. Koht tiskaisin sen haarukan valmiiksi. Tai ostaisin niitä samoja useamman (arvatenkin joku malli, mitä ei enää myydä) koska tuo on ihan turhaa vääntämistä.

Täällä ei kukaan voi sanoa millä juuri sun piltti rauhoittuu. Jokaiseen lapseen toimii eri kikat.

Mutta kun en jaksa sitä, että lapsi saa määrätä vanhempiaan jopa siinä millä haarukalla syö ruokansa. Ja kyllä, haarukkaa ei myydä enää tai en ainakaan ala etsimään toista samanlaista. Mielestäni lapsen kuuluisi tyytyä valitsemaan niistä vaihtoehdoista mitä on.

Ei hän vanhemmasta määrää vaan omasta ruokailustaan.

Ja sitten tuo "Äiti pese se tai huudan" käytös leviää muihinkin asioihin kuin vain ruokailuihin? Mitä jos lapsi kokee huutamalla saavansa tahtonsa läpi? Ja haarukan peseminen on palkinto siitä?

Lapsi ei paljon pysty asioista möäräämään ja se syöminen on se tärkein.

Se että annat hänen syödä haluamillaan lempiastioilla viestii häbelle että rakastat häntä.

Ja hoida ne valmiiksi, ENNAKOI, ole lapsen edellä. Se vähentää noita sun yhteenottojasi valtavasti.

Sama homma siinä pukemisessa. ENNAKOi. Ei siinä pukiessa enää etsitä sukkia tai pakata reppua. Tee ne edellisenä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

No mitä olet mieltä?

Itse ajattelin lasten kanssa että turha hakata päätä seinään joka päivä samasta asiasta. Jos joku homma selvästi ei suju niin annetaan olla ja yritetään myöhemmin jos sujuisi.

Eli kyllä, pese se haarukka. Sano lapselle että minä pesen tämän sulle kun tiedän että tykkäät tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Menet itse suihkuun ja otat kaikki lapset sinne mukaan 2-3 kertaa viikossa. Mikä tässä on vaikeaa? Mutta joo, puoliso täytyy saada kyllä mukaan joko lastenhoitoon tai sitten kodinhoitoon.

Miten lapsen saa sinne suihkuun, jos lapsi ei halua tai edes joku lapsista ei halua? Osaavat yleensä itse avata vessan oven lukosta ja paeta. Sillä välin on ne kaksi muuta lasta suihkussa vahdittavana.

Kuulostaa siltä, että olet antanut lapsillesi niin paljon periksi, että he eivät kunnioita sinua ja tekevät, mitä haluavat. Minun on tosi vaikea ymmärtää, että miksi jotkut vanhemmat antavat lasten pyörittää arkea, kun sen pitäisi olla toisinpäin eli lapset tekevät pääsääntöisesti siten, kuten vanhemmat tekevät.

Eli neuvoni on, että otat yksinkertaisesti kovemmat keinot käyttöön. Näinhän toimitaan myös kaikissa niissä tosi-TV-ohjelmissa, joissa ammattilainen tulee laittamaan lepsusti kasvatetut lapset ruotuun. Lapsi ei mene rikki siitä, että joutuu pettymään tai joutuu toimimaan omaa tahtoaan vastaan. Päinvastoin, lapsen kehityksen kannalta ainoa järkevä vaihtoehto on asettaa selkeät rajat ja tehdä selväksi, että aikuinen määrää.

Ainakaan supernannyssa ei kyllä ikinä suositella mitään rankaisemista tai taaperoiden huudattamista, vaan ne on ihan muut keinot joilla lapset saadaan tottelemaan.

Miten supernannyä tarkoitat? Sitä suomalaista tunteidensanoittamisversioita vai amerikkalaista jäähyllelaittamisversiota?

Supernanny Jo Frost on britti, ei amerikkalainen.

Suomessa jäähyä ei suositella eikä se mitäön autakaan tilanteessa jossa vanhemman ja lapsen välinen kommunikointi ei toimi.

Osalle lapsista tuo sanoittaminen yksinään on aivan yhtä tyhjän kanssa. Esim meidän keskimmäiselle. Tämä on osasyy siihen, että vanhemmat uupuu. Kasvatussuositukset olettaa että jokainen lapsi on herkkis. Ei ole. Osa on sellaisia luupäitä, että melkein tukkapölly olisi tehokkain tapa kasvattaa. Meidän keskimmäiselle kyllä riitti ihan jäähy, vaikka sitä ei suositella.

Mun esikoinen taas menee rankaisusta ja jäähyttämisestä ihan lukkoon ja tilanne menee vaan pahempaan suuntaan. Hänelle pitää sanoittaa ja auttaa, ei "pakottaa tottelemaan". Lapsissa siis todellakin on eroja! Kuopukselle voi sanoa että nyt keräät lelut tai kerään ne kaikki kirppiskassiin, se alkaa kerätä niitä vauhdilla, esikoiselle ei, se heittäytyy maahan huutamaan eikä todellakaan tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.

Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.

Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Saatan olla kamala äiti, mutta kerran tuollaisessa haarukkatilanteessa (ei tosin ollut haarukka vaan joku muu) sanoin lapselle, että jos ei tuo kiukuttelu asiasta lopu, niin heitän tämä roskiin ja roskis on paikka josta asiat ei tule enää ikinä takaisin. Lapsi jatkoi raivoamista ja heitin tavaran roskiin. Ja sinne jäi. Eipä ole vastaavaa kiukuttelua tapahtunut uudelleen. Eli minä yksinkertaisesti hankkiutuisin eroon tavaroista, joista joka kerta huudetaan ja kiukutellaan tuolla tavalla, vaikka monta kertaa on käyty läpi sitä miten asiasta ei saa kiukutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Henk. Koht tiskaisin sen haarukan valmiiksi. Tai ostaisin niitä samoja useamman (arvatenkin joku malli, mitä ei enää myydä) koska tuo on ihan turhaa vääntämistä.

Täällä ei kukaan voi sanoa millä juuri sun piltti rauhoittuu. Jokaiseen lapseen toimii eri kikat.

Mutta kun en jaksa sitä, että lapsi saa määrätä vanhempiaan jopa siinä millä haarukalla syö ruokansa. Ja kyllä, haarukkaa ei myydä enää tai en ainakaan ala etsimään toista samanlaista. Mielestäni lapsen kuuluisi tyytyä valitsemaan niistä vaihtoehdoista mitä on.

Ei hän vanhemmasta määrää vaan omasta ruokailustaan.

Ja sitten tuo "Äiti pese se tai huudan" käytös leviää muihinkin asioihin kuin vain ruokailuihin? Mitä jos lapsi kokee huutamalla saavansa tahtonsa läpi? Ja haarukan peseminen on palkinto siitä?

Lapsi ei paljon pysty asioista möäräämään ja se syöminen on se tärkein.

Se että annat hänen syödä haluamillaan lempiastioilla viestii häbelle että rakastat häntä.

Ja hoida ne valmiiksi, ENNAKOI, ole lapsen edellä. Se vähentää noita sun yhteenottojasi valtavasti.

Sama homma siinä pukemisessa. ENNAKOi. Ei siinä pukiessa enää etsitä sukkia tai pakata reppua. Tee ne edellisenä päivänä.

Ja jos unohdat, niin et tiskaa jos lapsi huutaa vaan vasta kun lapsi kysyy nätisti voisiko äiti tiskata haarukan. Kyllä se oppii siihen että äiti tiskaa kun pyytää kauniisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Menet itse suihkuun ja otat kaikki lapset sinne mukaan 2-3 kertaa viikossa. Mikä tässä on vaikeaa? Mutta joo, puoliso täytyy saada kyllä mukaan joko lastenhoitoon tai sitten kodinhoitoon.

Miten lapsen saa sinne suihkuun, jos lapsi ei halua tai edes joku lapsista ei halua? Osaavat yleensä itse avata vessan oven lukosta ja paeta. Sillä välin on ne kaksi muuta lasta suihkussa vahdittavana.

Kuulostaa siltä, että olet antanut lapsillesi niin paljon periksi, että he eivät kunnioita sinua ja tekevät, mitä haluavat. Minun on tosi vaikea ymmärtää, että miksi jotkut vanhemmat antavat lasten pyörittää arkea, kun sen pitäisi olla toisinpäin eli lapset tekevät pääsääntöisesti siten, kuten vanhemmat tekevät.

Eli neuvoni on, että otat yksinkertaisesti kovemmat keinot käyttöön. Näinhän toimitaan myös kaikissa niissä tosi-TV-ohjelmissa, joissa ammattilainen tulee laittamaan lepsusti kasvatetut lapset ruotuun. Lapsi ei mene rikki siitä, että joutuu pettymään tai joutuu toimimaan omaa tahtoaan vastaan. Päinvastoin, lapsen kehityksen kannalta ainoa järkevä vaihtoehto on asettaa selkeät rajat ja tehdä selväksi, että aikuinen määrää.

Ainakaan supernannyssa ei kyllä ikinä suositella mitään rankaisemista tai taaperoiden huudattamista, vaan ne on ihan muut keinot joilla lapset saadaan tottelemaan.

Miten supernannyä tarkoitat? Sitä suomalaista tunteidensanoittamisversioita vai amerikkalaista jäähyllelaittamisversiota?

Supernanny Jo Frost on britti, ei amerikkalainen.

Suomessa jäähyä ei suositella eikä se mitäön autakaan tilanteessa jossa vanhemman ja lapsen välinen kommunikointi ei toimi.

Osalle lapsista tuo sanoittaminen yksinään on aivan yhtä tyhjän kanssa. Esim meidän keskimmäiselle. Tämä on osasyy siihen, että vanhemmat uupuu. Kasvatussuositukset olettaa että jokainen lapsi on herkkis. Ei ole. Osa on sellaisia luupäitä, että melkein tukkapölly olisi tehokkain tapa kasvattaa. Meidän keskimmäiselle kyllä riitti ihan jäähy, vaikka sitä ei suositella.

Mun esikoinen taas menee rankaisusta ja jäähyttämisestä ihan lukkoon ja tilanne menee vaan pahempaan suuntaan. Hänelle pitää sanoittaa ja auttaa, ei "pakottaa tottelemaan". Lapsissa siis todellakin on eroja! Kuopukselle voi sanoa että nyt keräät lelut tai kerään ne kaikki kirppiskassiin, se alkaa kerätä niitä vauhdilla, esikoiselle ei, se heittäytyy maahan huutamaan eikä todellakaan tee mitään.

Eri lapsiin tehoavat erilaiset rangaistukset. Joihinkin tuo tavaroiden ottaminen pois, joihinkin jokin aresti tai jäähy ja joihinkin ruumiillinen kuritus. Ongelma on siinä, että Suomessa noista voi käyttää vain ensiksi mainittua, minkä vuoksi suurta osaa lapsista ei pysty toimivasti rankaisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet uupunut? Silloin kaikki tuntuu tosi raskaalta. Tai lapsi on kovin pieni? Mun mielestä nyt tiukka keskustelu myös miehen kanssa, tulos tai ulos, jos hän asuu teillä niin myös hän osallistuu. Sitten sinulle omaa aikaa enemmän.

Uupunut olen, selvä se. Lapsi ei ole pieni vaan täyttää kohta neljä. Moni sanoo, että kunhan vauvavuodesta selviät, niin sitten helpottaa, mutta meillä se on ollut kyllä päinvastoin.

Ap

Voisiko olla, että lapsesi on erityislapsi? Itse koin myös lapsen kanssa olemisen paljon raskaammaksi, kuin olisin osannut aavistaa, tai mitä monet muut äidit kertoivat omasta tilanteestaan. Olin koko ajan jaksamisen rajoilla, vaikka lapsia oli vain yksi. 6-vuotiaana lapseni sai diagnoosin: adhd ja asperger-piirteet. Elto kertoi sitten, että hän on todella monelta nepsypiirteisen lapsen vanhemmalta kuullut tämän saman tarinan: elämä lapsen kanssa oli alusta alkaen jotenkin omituisen raskasta ja kaikki asiat enemmän ja vähemmän hankalia ja vaikeita.

Vaikkei diagnoosia aivan pienille usein annetakaan, on esim. autismin kirjon ja adhd-piirteisten ihmisten avuksi ja tueksi kehitettyjen toimintatapojen, materiaalien ja käytäntöjen soveltamisesta kenen vain lapsiperheen nykyarjessa iloa ja apua. Maailma, ja suomalainen yhteiskunta varsinkin, ovat muuttuneet nopeasti ja nykyinen tietoyhteiskunta, tehokkuus, teknologia ja sovellukset perustuvat paljolti samaan logiikkaan kuin ohjeita pilkkovat, strukturoidut ja koodatut tukitavat.

Asia erikseen on, mitä tästä kaikesta seuraa. Millaista ihmisyyttä nykyaika tuottaa ja mitä evoluutioon perustuva valinta käytännössä tarkoittaa? Tätä moni nuori aikuinen miettii, mitä tarkoittaa tehdä lapsia Suomeen 2020-luvulla. Onko lapsenkasvatuksen idea "pärjätä mukana" järjestelmän vaatimuksessa vai tuottaa toisenlaista todellisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä lasta kiinnostavia leluja? Tuon ikäisen pitäisi jo leikkiä itse. Suoraan sanottuna kuulostaa siltä, että teillä on kurin kanssa ongelmia... pyydä päiväkodista apua ja vinkkejä.

Äläkä nyt tuhlaa aikaa eväiden tekemiseen, jos se nyt oikeasti on NOIN hankalaa. Osta valmiita, niitä on vaikka minkälaisia nykyään lapsille.

Lapsi on varsin nirso. Ei suostu syömään mitään valmisruokia. On mieluummin nälässä. Ja vaikka itkee mieluummin nälkää kuin syö muuta kuin jotain harvaa ja tiettyä asiaa.

Voi olla että on kurin kanssa ongelmia, vaikka omasta mielestäni meillä on jopa liian tiukka kuri.

Ap

Oletko varma, ettei lapsi ole nepsy? Tai mahdollisesti te molemmat. Ei kelpaa mikään vanukas, viili, jogurtti, hedelmäsose? Vai oletko yrittänyt olla täydellinen äiti ja olet aina tarjonnut kaikki itse tehtynä? Oli järkytys, kun ensimmäiselle ei reissussa kelvannutkaan valmis purkkisose ruoaksi. Ihan samaa oli syönyt itse tehtynä. Tai hedelmäsoseet sentään kelpasi. Seuraaville opin tarjoamaan kotitekoisen rinnalla myös joskus valmissoseita, että matkallakin oli helppo syöttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Taidat tehdä nyt ongelmia itsellesi jonkun käsittämättömän periaatteen vuoksi. Ota se hemmetin haarukka, tilkka fairya ja tiskiharja joka ruoan jälkeen ja pese. Laita laatikkoon. Aikaa menee noin kolme sekuntia sen sijaan, että edessä olisi monen tunnin tahtojen taistelu aivan mitäänsanomattomasta asiasta. Älä turhaan tee itsellesi ongelmia. Ei tämä haarukka-asia ole oikeasti sellainen mistä ehdoin tahdoin pitää alkaa vääntämään. Minäkin juon aamukahvin aina samasta mukista, koska se vain maistuu paremmalta. Joskus vanhemman pitää kasvatuskirjojen opeista poiketen osata tehdä arjen kannalta järkeviä ratkaisuja. Ja tämä on yksi niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.

Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.

Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.

Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.

Mun esikoisella on aistiyliherkkyys ja hän on hirveän tarkka vaatteista ja syömisten koostumuksesta.

On jo 20 ja edelleen ei tykkää tietyistä haarukoista ja vain pehmeiksi pestyt lakanat käy ja vaatteissa ei saa olla tietynlaisia saumoja.

Ja minusta ap kuulostaa itse nepsyltä. Juuri tuo omituinen kaoottisuus joka ei vain taltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Menet itse suihkuun ja otat kaikki lapset sinne mukaan 2-3 kertaa viikossa. Mikä tässä on vaikeaa? Mutta joo, puoliso täytyy saada kyllä mukaan joko lastenhoitoon tai sitten kodinhoitoon.

Miten lapsen saa sinne suihkuun, jos lapsi ei halua tai edes joku lapsista ei halua? Osaavat yleensä itse avata vessan oven lukosta ja paeta. Sillä välin on ne kaksi muuta lasta suihkussa vahdittavana.

Kuulostaa siltä, että olet antanut lapsillesi niin paljon periksi, että he eivät kunnioita sinua ja tekevät, mitä haluavat. Minun on tosi vaikea ymmärtää, että miksi jotkut vanhemmat antavat lasten pyörittää arkea, kun sen pitäisi olla toisinpäin eli lapset tekevät pääsääntöisesti siten, kuten vanhemmat tekevät.

Eli neuvoni on, että otat yksinkertaisesti kovemmat keinot käyttöön. Näinhän toimitaan myös kaikissa niissä tosi-TV-ohjelmissa, joissa ammattilainen tulee laittamaan lepsusti kasvatetut lapset ruotuun. Lapsi ei mene rikki siitä, että joutuu pettymään tai joutuu toimimaan omaa tahtoaan vastaan. Päinvastoin, lapsen kehityksen kannalta ainoa järkevä vaihtoehto on asettaa selkeät rajat ja tehdä selväksi, että aikuinen määrää.

Ainakaan supernannyssa ei kyllä ikinä suositella mitään rankaisemista tai taaperoiden huudattamista, vaan ne on ihan muut keinot joilla lapset saadaan tottelemaan.

Miten supernannyä tarkoitat? Sitä suomalaista tunteidensanoittamisversioita vai amerikkalaista jäähyllelaittamisversiota?

Supernanny Jo Frost on britti, ei amerikkalainen.

Suomessa jäähyä ei suositella eikä se mitäön autakaan tilanteessa jossa vanhemman ja lapsen välinen kommunikointi ei toimi.

Osalle lapsista tuo sanoittaminen yksinään on aivan yhtä tyhjän kanssa. Esim meidän keskimmäiselle. Tämä on osasyy siihen, että vanhemmat uupuu. Kasvatussuositukset olettaa että jokainen lapsi on herkkis. Ei ole. Osa on sellaisia luupäitä, että melkein tukkapölly olisi tehokkain tapa kasvattaa. Meidän keskimmäiselle kyllä riitti ihan jäähy, vaikka sitä ei suositella.

Mun esikoinen taas menee rankaisusta ja jäähyttämisestä ihan lukkoon ja tilanne menee vaan pahempaan suuntaan. Hänelle pitää sanoittaa ja auttaa, ei "pakottaa tottelemaan". Lapsissa siis todellakin on eroja! Kuopukselle voi sanoa että nyt keräät lelut tai kerään ne kaikki kirppiskassiin, se alkaa kerätä niitä vauhdilla, esikoiselle ei, se heittäytyy maahan huutamaan eikä todellakaan tee mitään.

Eri lapsiin tehoavat erilaiset rangaistukset. Joihinkin tuo tavaroiden ottaminen pois, joihinkin jokin aresti tai jäähy ja joihinkin ruumiillinen kuritus. Ongelma on siinä, että Suomessa noista voi käyttää vain ensiksi mainittua, minkä vuoksi suurta osaa lapsista ei pysty toimivasti rankaisemaan.

Nimenomaan. Ja kun kyse ei ole edes kasvatuksesta, koska saman perheen lapsiin toimii eri metodit. Meilläkin ensimmäinen ja nuorin ovat helppoja. Ja keskimmäinnen taas ei mihinkään puheeseen reagoi kuin kettuilemalla lisää. On ollut taaperosta asti sellainen, että kiellosta vain katsoo päin ja jatkaa tekemistä. Pakko ottaa tilanteesta pois ja pitää tilanteesta pois. Ja taas isompana on viettänyt aikaa jäähyllä hyvän tovin.

Siihen reagoi jos huutaa niin että lasit helisee. Mutta ensimmäinen ahdistuu huutamisesta, niin se on ihan viimeinen keino ja käytössä vain, jos keskimmäinen on jossain todella vaarallisessa puuhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet uupunut? Silloin kaikki tuntuu tosi raskaalta. Tai lapsi on kovin pieni? Mun mielestä nyt tiukka keskustelu myös miehen kanssa, tulos tai ulos, jos hän asuu teillä niin myös hän osallistuu. Sitten sinulle omaa aikaa enemmän.

Uupunut olen, selvä se. Lapsi ei ole pieni vaan täyttää kohta neljä. Moni sanoo, että kunhan vauvavuodesta selviät, niin sitten helpottaa, mutta meillä se on ollut kyllä päinvastoin.

Ap

Voisiko olla, että lapsesi on erityislapsi? Itse koin myös lapsen kanssa olemisen paljon raskaammaksi, kuin olisin osannut aavistaa, tai mitä monet muut äidit kertoivat omasta tilanteestaan. Olin koko ajan jaksamisen rajoilla, vaikka lapsia oli vain yksi. 6-vuotiaana lapseni sai diagnoosin: adhd ja asperger-piirteet. Elto kertoi sitten, että hän on todella monelta nepsypiirteisen lapsen vanhemmalta kuullut tämän saman tarinan: elämä lapsen kanssa oli alusta alkaen jotenkin omituisen raskasta ja kaikki asiat enemmän ja vähemmän hankalia ja vaikeita.

Vaikkei diagnoosia aivan pienille usein annetakaan, on esim. autismin kirjon ja adhd-piirteisten ihmisten avuksi ja tueksi kehitettyjen toimintatapojen, materiaalien ja käytäntöjen soveltamisesta kenen vain lapsiperheen nykyarjessa iloa ja apua. Maailma, ja suomalainen yhteiskunta varsinkin, ovat muuttuneet nopeasti ja nykyinen tietoyhteiskunta, tehokkuus, teknologia ja sovellukset perustuvat paljolti samaan logiikkaan kuin ohjeita pilkkovat, strukturoidut ja koodatut tukitavat.

Asia erikseen on, mitä tästä kaikesta seuraa. Millaista ihmisyyttä nykyaika tuottaa ja mitä evoluutioon perustuva valinta käytännössä tarkoittaa? Tätä moni nuori aikuinen miettii, mitä tarkoittaa tehdä lapsia Suomeen 2020-luvulla. Onko lapsenkasvatuksen idea "pärjätä mukana" järjestelmän vaatimuksessa vai tuottaa toisenlaista todellisuutta?

Pikku hiljaa luultavasti mennään siihen, että diagnoosi on järkevä antaa kaikille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Taidat tehdä nyt ongelmia itsellesi jonkun käsittämättömän periaatteen vuoksi. Ota se hemmetin haarukka, tilkka fairya ja tiskiharja joka ruoan jälkeen ja pese. Laita laatikkoon. Aikaa menee noin kolme sekuntia sen sijaan, että edessä olisi monen tunnin tahtojen taistelu aivan mitäänsanomattomasta asiasta. Älä turhaan tee itsellesi ongelmia. Ei tämä haarukka-asia ole oikeasti sellainen mistä ehdoin tahdoin pitää alkaa vääntämään. Minäkin juon aamukahvin aina samasta mukista, koska se vain maistuu paremmalta. Joskus vanhemman pitää kasvatuskirjojen opeista poiketen osata tehdä arjen kannalta järkeviä ratkaisuja. Ja tämä on yksi niistä.

Tuo on vain yksi esimerkki. Koko vapaa-aikani tuntuu menevän siihen, että ennakoin ja välttelen lapsen raivareita. En tiedä osaanko enää kotona muuta kuin ajatella mitään muuta kuin että mitä pitää tehdä seuraavaksi ja unohdinko jotain, jotta turhaa huutokonserttia ei syntyisi. En vain haluaisi alkaa antaa periksi ja siten ruokkia huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Herkkuihin voi hyvin liittyä. Ei se lapsi siitä rikki mene, jos rangaistuksena ei saa herkkua jonain päivänä.