Miten te useamman lapsen äidit selviätte? Minun ainokainen vie kaikki mehut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Hohhoijaa.

Tuhat ja yksi "ei ikinä" -kasvatusperiaatetta joiden rikkominen rikkoo lapsen. Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Hohhoijaa.

Tuhat ja yksi "ei ikinä" -kasvatusperiaatetta joiden rikkominen rikkoo lapsen. Tai sitten ei.

Se että ruokaan liitetään pakko on suora väylä syömishäiriöihin.

Päiväkodeissa ja kouluissa on myös ehdoton kielto nykyään. Ruokaan ei saa liittyä pakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Hohhoijaa.

Tuhat ja yksi "ei ikinä" -kasvatusperiaatetta joiden rikkominen rikkoo lapsen. Tai sitten ei.

Se että ruokaan liitetään pakko on suora väylä syömishäiriöihin.

Sitten varmaan kaikilla aikuisilla täytyy olla syömishäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Sinne vaan yhtä aikaa plutimaan ja roiskuttelemaan. Putsaat pienimmän samalla, kun isommat viihdyttää toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Hohhoijaa.

Tuhat ja yksi "ei ikinä" -kasvatusperiaatetta joiden rikkominen rikkoo lapsen. Tai sitten ei.

Se että ruokaan liitetään pakko on suora väylä syömishäiriöihin.

Sitten varmaan kaikilla aikuisilla täytyy olla syömishäiriö.

Syömishäiriöt ovat hyvin hyvin hyvin yleisiä, ja ruoan kanssa on ongelmia, ruokaa käytetään tunnesäätelyyn ja siihen liitetään tunteet.

Ruoalla ei saa myöskään rakastaa, eikä sillä saa palkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Hohhoijaa.

Tuhat ja yksi "ei ikinä" -kasvatusperiaatetta joiden rikkominen rikkoo lapsen. Tai sitten ei.

Se että ruokaan liitetään pakko on suora väylä syömishäiriöihin.

Sitten varmaan kaikilla aikuisilla täytyy olla syömishäiriö.

Syömishäiriöt ovat hyvin hyvin hyvin yleisiä, ja ruoan kanssa on ongelmia, ruokaa käytetään tunnesäätelyyn ja siihen liitetään tunteet.

Ruoalla ei saa myöskään rakastaa, eikä sillä saa palkita.

Onko olemassa vielä jotain keinoja joiden avulla lapsia on sallittua kasvattaa? Siis muitakin kuin tunteiden sanoitus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Hohhoijaa.

Tuhat ja yksi "ei ikinä" -kasvatusperiaatetta joiden rikkominen rikkoo lapsen. Tai sitten ei.

Se että ruokaan liitetään pakko on suora väylä syömishäiriöihin.

Sitten varmaan kaikilla aikuisilla täytyy olla syömishäiriö.

Syömishäiriöt ovat hyvin hyvin hyvin yleisiä, ja ruoan kanssa on ongelmia, ruokaa käytetään tunnesäätelyyn ja siihen liitetään tunteet.

Ruoalla ei saa myöskään rakastaa, eikä sillä saa palkita.

Kyllä. Jokaiselle jolle on sanottu, että jälkkäriä saa kun ensin on syöty pääruoka, on tullut syömishäiriö.

4-vuotias lapsi on jo sen ikäinen, että itsenäisten leikkien/toiminnan pitäisi onnistua ainakin jossakin määrin tai ainakin sitä pitää kovasti jo harjoittaa. Kun koti on turvallinen, ei häntä tarvitse koko aikaa sisällä ollessa vahtia. Meillä 4-vuotias leikki hetkittäin jo kotipihallakin yksin (toki jatkuvan näköyhteyden lähellä). 4-vuotias osaa myös käydä itsenäisesti vessassa yöllä, jos herää sitä varten. Laitatte vaikka yövalot aina yöksi päälle matkan varrelle, niin ei pelota. Ja myös ulkoillessa 4-vuotias voi kyllä hyvin kävellä tai pyöräillä itsenäisesti kun menette leikkipuistoon, ohjaat sitten sanallisesti matkan aikana ja kun olet itse kuitenkin lähellä niin voit tarvittaessa ottaa kiinni jos jokin vaaratilanne syntyy. Ja välillä 4-vuotias voi hyvin katsoa hetken esimerkiksi piirrettyjä tai pelata lapsille sopivia pelejä tabletilla, niin voit vaikka itsekin juoda kahvit rauhassa tai keskittyä tekemään jotain mitä haluatkaan.

Haastaviin tilanteisiin voi ottaa aluksi vaikka jonkin palkkiojärjestelmän. Esim. jokaisesta hyvin menneestä (=ei huutoa) ruokailukerrasta saa tarran ja aluksi vaikka jo viidestä tarrasta saa valitsemansa palkkion (esim. lelu, jäätelö, ohjelma, yhteinen puuha vanhemman kanssa). Myöhemmin tarrojen määrää voi kasvattaa. Eikä tietysti kannata ottaa jokaiseen haastavaan tilanteeseen tätä yhtä aikaa, vaan keskittyä kerralla vain muutamaan. Ja ehdottomasti mieti, että mitkä asiat ovat sellaisia mistä kannattaa ja pitää taistella vaikka lapsi huutaisi sen seurauksena koko illan. Meilläkin on hyvin temperamenttinen kuopus, mutta tietyistä asioista ei ikinä jousteta; pesulla käydään, hampaat pestään kahdesti päivässä, ulos pukeudutaan säänmukaisesti, pyöräillessä on kypärä päässä, autossa istutaan sms jne jne. Sen sijaan lapsi voi hyvin valita sisävaatteet tietyistä vaihtoehdoista, valita millä haarukalla syö, mitä ottaa ruokajuomaksi ja jos pyytää kauniisti, niin varmasti voisin sen lempihaarukan vaikka pestä tai pyytää lasta itseään pesemään. Ja välillä sitten kuunnellaan raivoamista, jos mikään ei kelpaa. Sekin on normaalia.

Kotiin kannattaa laittaa esille myös jokin päivä- ja viikkokalenteri, jossa on kuvat apuna. Jääkaapin oveen esimerkiksi Papunetistä tulostat ja laminoit kuvat, mitä kotona sinä päivänä tapahtuu ja laitat seuraavan päivän ohjelman jo illalla valmiiksi. Aamulla sitten käytte päivän ohjelman läpi. Esim. Hammaspesu, aamupala, päiväkoti, päivällinen, leikkiaika/ulkoilu/harrastus/kyläily, lelujen siivoaminen, suihku, hammaspesu, iltasatu ja unille. Ja viikkokalenteriin kuvien avulla näkyville mitä tapahtuu minäkin päivänä, esim. ma-pe päiväkotipäivät, lauantaina uinti yms. Kannattaa ottaa viikkokalenteriin samat värit käyttöön, mitä päiväkodissa ja koulussa käyttävät (löytyy netistä).

Kuvat auttavat lasta ennakoimaan päivän ja viikon tapahtumia. Niitä voi hyödyntää myös muuhun, esim. iltapalalla lapsi voi valita iltapalakorteista (esim. yhdessä kortissa kuva hedelmästä, yhdessä kuva puurosta, yhdessä leivästä, munakkaasta, jogurtista yms.) vaikka kaksi, mitä haluaa syödä iltapalaksi. Kuvat usein auttavat lapsia, joilla siinä omassa toiminnassa on haasteita. Jos toiminnan (esim. syönti) on tapana venyä ja venyä, niin ota ajastin käyttöön (esim. tiimalasi, mouse timer tablettiin).

Ja vielä jatkoa edelliseen;

Jos lapsella on paljon haasteita oman toiminnanohjauksen kanssa eikä hän kykene toimimaan lainkaan itsenäisesti, niin ehdottomasti myös yhteys neuvolaan ja jos ei vielä ole, niin kokoaikaiseksi päiväkotiin, jossa näkee mallia ikätovereiltaan. Myös harrastusta kannattaa harkita. Ei ole normaalia, jos 4-vuotias on vielä täysin vahdittava. Myöskään nuo monen tunnin huutokohtaukset jatkuvasti eivät ole normaaleja, vaan kyllä tuossa iässä pitäisi jo pystyä lapsen myös rauhoittamaan itsensä - ellei ole tottunut siihen, että lopulta aina saa tahtonsa periksi.

Meillä esikoinen oli 3,5-vuotias, kun pikkusisarus syntyi. Helposti onnistuivat ja onnistuvat edelleen (nyt esikoinen 6v) arjen askareet myös niinä iltoina, kun puoliso on töissä tai muuten poissa kotoa. Meillä eivät lapset kylve, vaan on pienestä asti käyty suihkussa. Kun nuorempi oli vauva, niin hän kävi suihkussa sylissäni jonka jälkeen kiedoin pyyhkeeseen ja laitoin odottamaan sitteriin kun peseydyimme sisaruksen kanssa loppuun. Kun pienempi oppi seisomaan itse, niin hänkin kävi ihan normaalisti seisoen suihkussa ja leikki esim. ankoilla kun itse peseydyin tai pesin sisaruksen hiuksia. Nykyisin molemmat painelevat suihkun jälkeen olohuoneeseen kuivattelemaan ja odottamaan. Toki helpointa on silloin, kun puolisokin on kotona jolloin toinen käy lasten kanssa suihkussa ja toinen ottaa lapset vastaan ja aloittaa loput iltahommat. Ja jos ei suostu suihkuun millään, niin sitten käydään vaikka itkun kanssa. Näitäkin iltoja on joskus ollut.

Meillä on kolme, iät 2-5 v. En koe että näistä olisi hirveästi enempää vaivaa kuin yhdestä tai kahdesta. Samalla vaivalla kokkaan ruokaa kolmelle kuin yhdellekin, kylvyssä lapset käyvät yhdessä jne. Tappelut on joskus raskaita, mutta toisaalta lapsista on myös paljon seuraa toisilleen ja isoin saattaa jo auttaa pienissä jutuissa esim hakea puhtaan vaipan tai laittaa pienimmälle Teletappeja pyörimään että minä saan tiskattua.

Tosin minulla on vähintään 50% osallistuva puoliso, missään nimessä en suostuisi toisenlaiseen diiliin vaan ulkoruokintaan siirtyisi Ap:n puolison kaltainen turhake.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Menet itse suihkuun ja otat kaikki lapset sinne mukaan 2-3 kertaa viikossa. Mikä tässä on vaikeaa? Mutta joo, puoliso täytyy saada kyllä mukaan joko lastenhoitoon tai sitten kodinhoitoon.

Miten lapsen saa sinne suihkuun, jos lapsi ei halua tai edes joku lapsista ei halua? Osaavat yleensä itse avata vessan oven lukosta ja paeta. Sillä välin on ne kaksi muuta lasta suihkussa vahdittavana.

Kuulostaa siltä, että olet antanut lapsillesi niin paljon periksi, että he eivät kunnioita sinua ja tekevät, mitä haluavat. Minun on tosi vaikea ymmärtää, että miksi jotkut vanhemmat antavat lasten pyörittää arkea, kun sen pitäisi olla toisinpäin eli lapset tekevät pääsääntöisesti siten, kuten vanhemmat tekevät.

Eli neuvoni on, että otat yksinkertaisesti kovemmat keinot käyttöön. Näinhän toimitaan myös kaikissa niissä tosi-TV-ohjelmissa, joissa ammattilainen tulee laittamaan lepsusti kasvatetut lapset ruotuun. Lapsi ei mene rikki siitä, että joutuu pettymään tai joutuu toimimaan omaa tahtoaan vastaan. Päinvastoin, lapsen kehityksen kannalta ainoa järkevä vaihtoehto on asettaa selkeät rajat ja tehdä selväksi, että aikuinen määrää.

Ainakaan supernannyssa ei kyllä ikinä suositella mitään rankaisemista tai taaperoiden huudattamista, vaan ne on ihan muut keinot joilla lapset saadaan tottelemaan.

Miten supernannyä tarkoitat? Sitä suomalaista tunteidensanoittamisversioita vai amerikkalaista jäähyllelaittamisversiota?

Supernanny Jo Frost on britti, ei amerikkalainen.

Suomessa jäähyä ei suositella eikä se mitäön autakaan tilanteessa jossa vanhemman ja lapsen välinen kommunikointi ei toimi.

Osalle lapsista tuo sanoittaminen yksinään on aivan yhtä tyhjän kanssa. Esim meidän keskimmäiselle. Tämä on osasyy siihen, että vanhemmat uupuu. Kasvatussuositukset olettaa että jokainen lapsi on herkkis. Ei ole. Osa on sellaisia luupäitä, että melkein tukkapölly olisi tehokkain tapa kasvattaa. Meidän keskimmäiselle kyllä riitti ihan jäähy, vaikka sitä ei suositella.

Mun esikoinen taas menee rankaisusta ja jäähyttämisestä ihan lukkoon ja tilanne menee vaan pahempaan suuntaan. Hänelle pitää sanoittaa ja auttaa, ei "pakottaa tottelemaan". Lapsissa siis todellakin on eroja! Kuopukselle voi sanoa että nyt keräät lelut tai kerään ne kaikki kirppiskassiin, se alkaa kerätä niitä vauhdilla, esikoiselle ei, se heittäytyy maahan huutamaan eikä todellakaan tee mitään.

Eri lapsiin tehoavat erilaiset rangaistukset. Joihinkin tuo tavaroiden ottaminen pois, joihinkin jokin aresti tai jäähy ja joihinkin ruumiillinen kuritus. Ongelma on siinä, että Suomessa noista voi käyttää vain ensiksi mainittua, minkä vuoksi suurta osaa lapsista ei pysty toimivasti rankaisemaan.

Ja hyvin monille lapsille pelkkä moittiminen on tehokas rangaistus, tai se että lapsi tajuaa tehneensä virheen. Riippuu niin lapsesta. Jos menee olemaan liian ankara herkälle lapselle, lapsen itsetunto kärsii, seuraa ahdistusta ja masennusta ym ongelmia. Ja toisaalta jos ei ole tarpeeksi ankara luupäälle niin saa kurittoman kakaran joka ei usko mitään. Suurin osa on siltä väliltä. Hankalaa on jos vanhemman ja lapsen temperamentit ovat sellaiset ettei aikuinen ymmärrä lapsen tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Hohhoijaa.

Tuhat ja yksi "ei ikinä" -kasvatusperiaatetta joiden rikkominen rikkoo lapsen. Tai sitten ei.

Se että ruokaan liitetään pakko on suora väylä syömishäiriöihin.

Sitten varmaan kaikilla aikuisilla täytyy olla syömishäiriö.

95 prosentilla vanhempien ikäluokkien suomalaisista on häiriintynyt suhde ruokaan.

He rakastavat ruoalla ja he palkitsevat ruoalla (itseään ja muita), he ostavat lastenlasten rakkautta ruoalla.

Heillä on valtavat määrät väärästä syömisestä johtuvia sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Sinne vaan yhtä aikaa plutimaan ja roiskuttelemaan. Putsaat pienimmän samalla, kun isommat viihdyttää toisiaan.

Tämä. Miksi vauva pitäisi jättää valvomatta kylpyyn? Kaikki kolme samaan ammeeseen, ja ensin pestään se pienin. Sitten vaippa päälle, pyyhe niskaan ja passitetaan iltapalapöytään. Seuraavaksi suihkutetaan keskimmäinen ja lopuksi vanhin, joka pärjää jo hetken itsekin jos täytyy esim. rasvata pikkusiskoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Hohhoijaa.

Tuhat ja yksi "ei ikinä" -kasvatusperiaatetta joiden rikkominen rikkoo lapsen. Tai sitten ei.

Se että ruokaan liitetään pakko on suora väylä syömishäiriöihin.

Sitten varmaan kaikilla aikuisilla täytyy olla syömishäiriö.

95 prosentilla vanhempien ikäluokkien suomalaisista on häiriintynyt suhde ruokaan.

He rakastavat ruoalla ja he palkitsevat ruoalla (itseään ja muita), he ostavat lastenlasten rakkautta ruoalla.

Heillä on valtavat määrät väärästä syömisestä johtuvia sairauksia.

Niin. He myös kommentoivat avoimesti muiden painoa ja ulkomuotoa. Ja varoittavat lihomisesta. Ovat rankaisseet sillä ruualla muutoin kun toteamalla, että ensin syödään pääruoka ja sitten jälkkäriä.

Miten siellä päiväkodissa sitten pärjätään, kun samassa ryhmässä on 21 lasta ja yleensä vain kaksi aikuista, toisinaan kolme, niiden kaikkien kanssa? Miten yksi aikuinen hoitaa 7-11 alle kouluikäistä lasta yksinään joka päivä? Päiväkodeissa on päivittäin 3 ruokailua, 2 ulkoilua, päiväunet, 4-6 vessailua ja pesulla käyntiä, retket, jumpat, askartelut, leikit, siivoukset, riitojen selvittelyt, kiipeilyt, karkailut, itkut, huudot, lyömiset, piiloilut, kiukuttelut sun muut ihan samalla tavalla kuin kotonakin. Lapsia vaan paljon enemmän. Samoja lapsia ne on sielläkin ja joukossa riehuminen yltyy. Kuvitellaanko, että päiväkodeissa henkilökunta on joitakin taikureita?

Parin tonnin kuukausipalkalla sitä "hirveää älämölöä" päivästä toiseen. Kun joku kasvaa viimein isoksi ja siirtyy seuraavaan laitokseen, aina mukaan tulee uusia pieniä, ja homma alkaa joka vuosi alusta. Joku salaisuus niillä varmaan on, miten tekevät sen työn. Vai siksikö siellä ei enää haluta olla töissä ja on krooninen, koko maan laajuinen henkilöstöpula?

Voisiko olla, että lapsesi on erityislapsi? Itse koin myös lapsen kanssa olemisen paljon raskaammaksi, kuin olisin osannut aavistaa, tai mitä monet muut äidit kertoivat omasta tilanteestaan. Olin koko ajan jaksamisen rajoilla, vaikka lapsia oli vain yksi. 6-vuotiaana lapseni sai diagnoosin: adhd ja asperger-piirteet. Elto kertoi sitten, että hän on todella monelta nepsypiirteisen lapsen vanhemmalta kuullut tämän saman tarinan: elämä lapsen kanssa oli alusta alkaen jotenkin omituisen raskasta ja kaikki asiat enemmän ja vähemmän hankalia ja vaikeita.[/quote]

Mulla esikoisen kanssa sama juttu, tosin lapsi oli "työläs" jo syntymästä lähtien. Syömisen, pukemisen ja nukkumisen kanssa riitti haasteita pitkälle kouluikään saakka. Itse olin todella uupunut etenkin unenpuutteen vuoksi, vaikka mieskin auttoi paljon arjessa.  Kaikki arjen rutiinit tuntuivat lapsen kanssa raskailta, eikä hän viihtynyt yhtään itsenäisesti leikkien kuten lapset normaalisti tekevät...

Lapsella todettiin 5-vuotiaana aistiyliherkkyyksiä ja asbergerpiirteitä, jotka selittivät käytöstä paljon. Koulun hän aloitti kuitenkin normaaliluokalla ja haasteita oli alkuun etenkin oman toiminnanohjauksessa. Kasvun myötä vaikeudet ovat helpottaneet ja hänestä on tullut fiksu yläkoululainen, joka pärjää koulussa kiitettävin arvosanoin.

Uskaltauiduimme tekemään pikkusisaruksen 5 vuoden ikäerolla ja tämän toisen lapsen kasvatus on ollut kyllä eri tavalla leppoista ja palkitsevaa. Hänen kanssaan asiat ovat sujuneet kuin itsestään, vaikka omaa kasvatusta ja vaivaa ei tarvinnut nähdä nimeksikään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Sinne vaan yhtä aikaa plutimaan ja roiskuttelemaan. Putsaat pienimmän samalla, kun isommat viihdyttää toisiaan.

Tämä. Miksi vauva pitäisi jättää valvomatta kylpyyn? Kaikki kolme samaan ammeeseen, ja ensin pestään se pienin. Sitten vaippa päälle, pyyhe niskaan ja passitetaan iltapalapöytään. Seuraavaksi suihkutetaan keskimmäinen ja lopuksi vanhin, joka pärjää jo hetken itsekin jos täytyy esim. rasvata pikkusiskoja.

Vauvan voi passittaa iltapalapöytään noin vain, jos siellä on se toinen vanhempi ottamassa vastaan. Aplla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Meillä jatkuvaa riitaa aiheuttava haarukka todellakin häviäisi maan päältä. Ja lapsi söisi sitten vaikka sormin jos ei muu kelpaa. Toinen vaihtoehto olisi tiskata joka kerta se haarukka heti, kumpaan sitten haluaa lähteä. Joka tapauksessa en todellakaan jaksaisi tuommoista jatkuvaa vääntöä pikkuasiasta. Ja joo meillä on joitain astioita ja tavaroita todellakin otettu pois käytöstä jos niistä tulee riitaa ja tappelua (kaksi lasta ja se yksi hienoin muki, ymmärrätte varmaan...). Jossain kohtaa ne palautuu taas käyttöön ilman sen suurempaa numeroa.

Meillä sama. Jos alkaa tuollainen vääntö, niin se haarukka menee jäähylle ja pysyy jäähyllä. Ja lapselle kerrotaan että se on rangaistus tuosta käytöksestä ja sen saa takaisin kun alkaa olla nätisti. Ja kyllä, ensin tulee hirveää huutoa ja ruuasta kiukuttelua.

Sitten todetaan että jälkkäriä (hedelmä, makupala tms) ei tipu jos ruoka ei mene alas. Ja sitä todellakaan ei tipu, jos ruuan kanssa temppuillaan.

Kyllä se lapsi nälkäänsä alkaa ennen pitkää syödä. Jos ei, niin pitää mennä lääkäriin.

Ruokaan ei saa ikinä liittää pakottamista. Ikinä.

Hohhoijaa.

Tuhat ja yksi "ei ikinä" -kasvatusperiaatetta joiden rikkominen rikkoo lapsen. Tai sitten ei.

Se että ruokaan liitetään pakko on suora väylä syömishäiriöihin.

Sitten varmaan kaikilla aikuisilla täytyy olla syömishäiriö.

95 prosentilla vanhempien ikäluokkien suomalaisista on häiriintynyt suhde ruokaan.

He rakastavat ruoalla ja he palkitsevat ruoalla (itseään ja muita), he ostavat lastenlasten rakkautta ruoalla.

Heillä on valtavat määrät väärästä syömisestä johtuvia sairauksia.

Niin. He myös kommentoivat avoimesti muiden painoa ja ulkomuotoa. Ja varoittavat lihomisesta. Ovat rankaisseet sillä ruualla muutoin kun toteamalla, että ensin syödään pääruoka ja sitten jälkkäriä.

He liittävät ruokaan tunteensa. Positiiviset ja varsinkin negatiiviset.

Se että pakotat lapsen syömään ja lahjot siihen ruoalla on yksiselitteisesti väärin. Sinöhän muös viestit siinä että terveellinen ruoka on sinustakin pahaa ja vain lahjusherkku hyvää. Niin pieleen menee kuin ikinä pieleen voi mennä.

Pidä mehusi piilossa jossain lukitussa kaapissa ja osta lapsellesi jotain hyvin halpaa mehua tai opeta hänet juomaan vettä!