Kertokaa, onko teille koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista, joka on täysin selittämätöntä ihmismielelle?

Monenlaista yliluonnollista on elämän polulleni sattunut ja erikoisia asioita tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 2000 -luvun alussa heräsin aamuyöstä siihen kun puhelimeeni tuli tekstiviesti (äänet oli päällä puhelimessa). Paitsi ettei tekstaria ollut tullutkaan, puhelimessa ei näkynyt mitään. Ihmettelinkin kuka minulle yöllä tekstailee.

Meni minuutti-kaksi, en ollut vielä ehtinyt nukahtaa uudelleen, niin taas kuului tekstiviestin ääni. Tällä kertaa tekstiviesti todella oli puhelimeen tullut. Kyseessä oli ystäväni, jonka talo oli palanut poroksi hetki sitten, ja kaikki lemmikit olivat menehtyneet palossa.

En tiedä miksi kuulin tekstarin äänen ennenkuin se oikeasti tuli. En toisaalta usko kyseessä olevan mitään yliluonnollista, mutta mietityttää miksi noin kävi noin traagisen jutun yhteydessä.

Tuo on aika normaalia, etenkin jos yhteyksissä on jotain häikkää. Puhelin saa verkosta ilmoituksen että viesti on tullut mutta lataaminen ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti outoja, selittämättömiä asioita konkreettisesti tapahtuu. Esineitä liikkuu itsestään. Joku saa enneunen tai -näyn, joka toteutuu sellaisenaan. Joku kuulee korvanjuuressaan äänen ja tuntee kosketuksen. Mutta miksi? Saammeko koskaan tietää?

Jos niitä tapahtuu, niin miksei niistä jää koskaan minkäänlaista havaintoa tai todistetta jälkeensä? Maailmassa on jatkuvasti miljardeja videokameroita kuvaamassa, luulisi että että väkisin edes joskus jotain tarttuisi edes yhteen niistä, mutta ei. Ei koskaan. Ei ainuttakaan.[/quote/

No höh. Juuri siksihän ne onkin yliluonnollisia. Kaikkihan, minkä näemme ja pystymme tallentamaan, on luonnollista.

Yliluonnollista emme pysty. Siinäpä se.

Tavallinen kamera ei tallenna yliluonnollista.

Mutta mikä oli esim. se heijastuma, joka näytti ikonilta pari vuotta sitten jonkun miehen vajan seinässä? Siitä oli kuvaa lehdissä, eikä sille ollut selitystä. Se häipyi vähitellen. Kukaan ei kiinnostunut tutkimaan, vai tutkittiinko, en tiedä.

Jos se sitten oli huijaus, kun ei siitä ole mitään kuulunut

Spiritismi -ilmiö on kyllä mielenkiintoinen. Olen itsekin nuorena sitä pelannut, ja se meni jo vähän pelottavaksi. Sanotaan, että ihminen itse sitä lasia liikuttaa, mutta meillä se lopulta liikkui itsekseen ja teki aivan ihmeellisiä kiemuroita, kävi ikkunalaudallakin. Siihen taisi meiltä jäädä sen pelaaminen.

Yhtenä vuonna se kertoi meille etukäteen tulossa olevien Eurovision laulukilpailujen tulokset seitsemän ensimmäistä sijaa. Ne oli oikein. Emmepä tajunneet kysyä veikkausrivejä. Lottoa ei silloin vielä ollut. Enimmäkseen vastaukset oli sitä sun tätä, mutta jotain meni sitten ihan oikeinkin.

Tavallinen kamera tallentaa paljon laajemmalla spektrillä kuin mitä ihmissilmä havainnoi, joten väitteessäsi ei ole mitään järkeä.

Olen ehkä kirjoittanut tämän johonkin vastaavaan ketjuun.

Tapahtui 90-l. Asuin silloin yksin.

Oli kesäyö. Heräsin siihen, että joku ravisteli minua oikeasta hartiasta rivakalla otteella. Nousin istumaan sängyllä ja katselin ympärilleni. Sitten miehen ääni sanoi nimeni.

Monet ovat sanoneet, että kyseessä oli unihalvaus. Pystyin kuitenkin liikkumaan, en myöskään pelännyt, enkä nähnyt outoja olioita, jotka piirteet usein unihalvauksiin liitetään.

Olen miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos olisi kysynyt, kuka puhuu.

Minä ja äitini näemme enneunia. Veljeni oli hukannut yhden tavaransa, jota kovasti kaipaili eikä sitä löytynyt mistään. Äiti näki yöllä unessa missä tämä tavara on ja siellähän se oli.

Itse uskon, ettei tämä näkyvä maailmamme ole kaikki. On kiinnostavaa lukea näitä kokemuksia.

Omassa perheessä on aika paljon kummallisia tapahtumia, kuten askelia tyhjällä vintillä, haamuja jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on sitä ollut yliluonnollisia asioita, mutta jos sitä elää jonkinlaisessa yhteydessä henkimaailmaan, niin ei ne varsinaisesti ihmismielelle selittämättömiä ole. Yliluonnollisuus on luonnollista niille, jotka eivät ole lukkiutuneet ns. tiedeuskovaisuuteen.

Itseäni huvittaa tämä "tiedeuskovaisuudesta" puhuminen, etenkin kontekstissa, jossa sitä rinnastetaan uskonnollisuuteen. Tutkittu, empiirinen, vertaisarvioitu tieto painii ihan omassa sarjassaan verrattuna tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaistaruihin, jotka pohjasivat täysin erilaiseen maailmankuvaan.

En näe silti tarvetta tyrmätä tai kiistää kenenkään yliluonnollisia kokemuksia - varmasti isossa osassa tapauksista henkilö on todella uskonut näihin ja ollut varma niiden tapahtumisesta. Mutta kun mietitään, että yhä edelleenkään edes yksikään miljardeista "heti valmiista" älypuhelinten kameroista ei ole kyennyt taltioimaan todistetta yliluonnollisesta tapahtumasta, puhumattakaan että ilmiöitä pystyttäisiin tutkimusoloissa jotenkin todentamaan tai toistamaan, en näe tarvetta uskoa niihin.

Satunnaiset selittämättömät näyt, äänet tai tuntemukset menevät aistiharhojen tai kaoottisessa todellisuudessa tapahtuvien sattumien piikkiin.

Mutta entä, kun tuo näky tai tieto on tyyliin: Simo Simppuselta ei enää tule joulukorttia, sillä hän on kuollut.

Ja näet sattumalta kuukauden päästä lehti-ilmoituksen, jonka mukaan tuo tuttavasi on kuollut, kuolinpäivä neljä viikkoa sitten. Juuri silloin, kun tuo outo ajatus pälkähti päähäsi kesken perjantaisen imuroinnin. Tuttu lähti siis äkillisesti, ei mitään sairauksia tms. ennakoivaa.

Näitä tulee välillä, käskemättä. Minusta tuollainen on aika outo juttu. Mistä se tieto tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti outoja, selittämättömiä asioita konkreettisesti tapahtuu. Esineitä liikkuu itsestään. Joku saa enneunen tai -näyn, joka toteutuu sellaisenaan. Joku kuulee korvanjuuressaan äänen ja tuntee kosketuksen. Mutta miksi? Saammeko koskaan tietää?

Jos niitä tapahtuu, niin miksei niistä jää koskaan minkäänlaista havaintoa tai todistetta jälkeensä? Maailmassa on jatkuvasti miljardeja videokameroita kuvaamassa, luulisi että että väkisin edes joskus jotain tarttuisi edes yhteen niistä, mutta ei. Ei koskaan. Ei ainuttakaan.[/quote/

No höh. Juuri siksihän ne onkin yliluonnollisia. Kaikkihan, minkä näemme ja pystymme tallentamaan, on luonnollista.

Yliluonnollista emme pysty. Siinäpä se.

Tavallinen kamera ei tallenna yliluonnollista.

Mutta mikä oli esim. se heijastuma, joka näytti ikonilta pari vuotta sitten jonkun miehen vajan seinässä? Siitä oli kuvaa lehdissä, eikä sille ollut selitystä. Se häipyi vähitellen. Kukaan ei kiinnostunut tutkimaan, vai tutkittiinko, en tiedä.

Jos se sitten oli huijaus, kun ei siitä ole mitään kuulunut

Spiritismi -ilmiö on kyllä mielenkiintoinen. Olen itsekin nuorena sitä pelannut, ja se meni jo vähän pelottavaksi. Sanotaan, että ihminen itse sitä lasia liikuttaa, mutta meillä se lopulta liikkui itsekseen ja teki aivan ihmeellisiä kiemuroita, kävi ikkunalaudallakin. Siihen taisi meiltä jäädä sen pelaaminen.

Yhtenä vuonna se kertoi meille etukäteen tulossa olevien Eurovision laulukilpailujen tulokset seitsemän ensimmäistä sijaa. Ne oli oikein. Emmepä tajunneet kysyä veikkausrivejä. Lottoa ei silloin vielä ollut. Enimmäkseen vastaukset oli sitä sun tätä, mutta jotain meni sitten ihan oikeinkin.

Tavallinen kamera tallentaa paljon laajemmalla spektrillä kuin mitä ihmissilmä havainnoi, joten väitteessäsi ei ole mitään järkeä.

Juuri näin. Jos ihmiset näkevät ja kokevat yliluonnollisia asioita, kyllä ne pitäisi pystyä sellaisenaan taltioimaan. Jos väitetään, etteivät haamut tartu kameraan, silloin niitä tuskin on olemassa, koska oli miten yliluonnollinen, mutta aistein havaittava entiteetti tahansa, sen täytyy noudattaa edes löyhästi fysikaalisen todellisuuden sääntöjä. Muutenhan emme niitä näkisi tai kuulisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja äitini näemme enneunia. Veljeni oli hukannut yhden tavaransa, jota kovasti kaipaili eikä sitä löytynyt mistään. Äiti näki yöllä unessa missä tämä tavara on ja siellähän se oli.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on sitä ollut yliluonnollisia asioita, mutta jos sitä elää jonkinlaisessa yhteydessä henkimaailmaan, niin ei ne varsinaisesti ihmismielelle selittämättömiä ole. Yliluonnollisuus on luonnollista niille, jotka eivät ole lukkiutuneet ns. tiedeuskovaisuuteen.

Itseäni huvittaa tämä "tiedeuskovaisuudesta" puhuminen, etenkin kontekstissa, jossa sitä rinnastetaan uskonnollisuuteen. Tutkittu, empiirinen, vertaisarvioitu tieto painii ihan omassa sarjassaan verrattuna tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaistaruihin, jotka pohjasivat täysin erilaiseen maailmankuvaan.

En näe silti tarvetta tyrmätä tai kiistää kenenkään yliluonnollisia kokemuksia - varmasti isossa osassa tapauksista henkilö on todella uskonut näihin ja ollut varma niiden tapahtumisesta. Mutta kun mietitään, että yhä edelleenkään edes yksikään miljardeista "heti valmiista" älypuhelinten kameroista ei ole kyennyt taltioimaan todistetta yliluonnollisesta tapahtumasta, puhumattakaan että ilmiöitä pystyttäisiin tutkimusoloissa jotenkin todentamaan tai toistamaan, en näe tarvetta uskoa niihin.

Satunnaiset selittämättömät näyt, äänet tai tuntemukset menevät aistiharhojen tai kaoottisessa todellisuudessa tapahtuvien sattumien piikkiin.

Mutta entä, kun tuo näky tai tieto on tyyliin: Simo Simppuselta ei enää tule joulukorttia, sillä hän on kuollut.

Ja näet sattumalta kuukauden päästä lehti-ilmoituksen, jonka mukaan tuo tuttavasi on kuollut, kuolinpäivä neljä viikkoa sitten. Juuri silloin, kun tuo outo ajatus pälkähti päähäsi kesken perjantaisen imuroinnin. Tuttu lähti siis äkillisesti, ei mitään sairauksia tms. ennakoivaa.

Näitä tulee välillä, käskemättä. Minusta tuollainen on aika outo juttu. Mistä se tieto tulee?

Ei mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on sitä ollut yliluonnollisia asioita, mutta jos sitä elää jonkinlaisessa yhteydessä henkimaailmaan, niin ei ne varsinaisesti ihmismielelle selittämättömiä ole. Yliluonnollisuus on luonnollista niille, jotka eivät ole lukkiutuneet ns. tiedeuskovaisuuteen.

Itseäni huvittaa tämä "tiedeuskovaisuudesta" puhuminen, etenkin kontekstissa, jossa sitä rinnastetaan uskonnollisuuteen. Tutkittu, empiirinen, vertaisarvioitu tieto painii ihan omassa sarjassaan verrattuna tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaistaruihin, jotka pohjasivat täysin erilaiseen maailmankuvaan.

En näe silti tarvetta tyrmätä tai kiistää kenenkään yliluonnollisia kokemuksia - varmasti isossa osassa tapauksista henkilö on todella uskonut näihin ja ollut varma niiden tapahtumisesta. Mutta kun mietitään, että yhä edelleenkään edes yksikään miljardeista "heti valmiista" älypuhelinten kameroista ei ole kyennyt taltioimaan todistetta yliluonnollisesta tapahtumasta, puhumattakaan että ilmiöitä pystyttäisiin tutkimusoloissa jotenkin todentamaan tai toistamaan, en näe tarvetta uskoa niihin.

Satunnaiset selittämättömät näyt, äänet tai tuntemukset menevät aistiharhojen tai kaoottisessa todellisuudessa tapahtuvien sattumien piikkiin.

Mutta entä, kun tuo näky tai tieto on tyyliin: Simo Simppuselta ei enää tule joulukorttia, sillä hän on kuollut.

Ja näet sattumalta kuukauden päästä lehti-ilmoituksen, jonka mukaan tuo tuttavasi on kuollut, kuolinpäivä neljä viikkoa sitten. Juuri silloin, kun tuo outo ajatus pälkähti päähäsi kesken perjantaisen imuroinnin. Tuttu lähti siis äkillisesti, ei mitään sairauksia tms. ennakoivaa.

Näitä tulee välillä, käskemättä. Minusta tuollainen on aika outo juttu. Mistä se tieto tulee?

Mahdoton vastata, mistä "tieto" tulee, ja onko se ns. tietoa ensinkään. Päähämme pälkähtää jatkuvasti asioita, tunteita ja kenties olettamuksia, jotka eivät pidä paikkaansa. Kun joskus sitten sattuu joku arvaus menemäänkin oikein, se voi tuntua yliluonnolliselta. Toki outo tuo kuvailemasi tapahtuma, enkä ihmettele yhtään, että se pohdituttaa ja voi pelottaakin. Meitä ihmisiä on kuitenkin paljon, ja aivomme raksuttavat 24/7. Itse pitäisin jopa kummallisena, jos kellään koskaan jokin aavistus ei osuisi oikeaan.

On tapahtunut asioita, joihin muut ei välttämättä usko, mutta mulle ovat luonnollisia, ei yli-.

Jouko ja kosti

Ei ole tapahtunu ei. Nuorempana tuli kyllä polteltua paljon äkäistä kukkaa ja vedettyä psykedeelejä. Pöllyssä sattui ja tapahtui kaikkea. Pari psykoosiakin sairastaneena voin sanoa, että psykoosissa sattuu ja tapahtuu outoja asioita. Yliluonnollista ei ole, on pelkkää aivokemiaa.

Samana päivänä kun synnyin, oli asuntoomme tullut tuntematon musta kissa. Myöhemmin kun olen ollut vaunuissa nukkumassa on kahdesti käynyt niin että tuntematon kissa on löydetty vauvan vaunuistani makaamasta naaman päällä. No, jäin henkiin.

Syntymääni liittyy vielä sellainenkin ikävä tapaus että sukulaiset toiselta paikkakunnalta tulivat kotiin päästyäni minua katsomaan. Yksi sukulainen ei mahtunut kyytiin, ja hän jäi myöhemmin samana iltana siellä kotikaupungissaan auton alle ja kuoli.

Nyt aikuisena näin kerran mustan hahmon kävelevän pihan poikki. Samaan aikaan koirani alkoi murista ja se katsoi juuri sinne suuntaan minne hahmo oli kävellyt. Joko me havaitsimme saman hahmon, tai sitten se reagoi johonkin muuhun ja minä näin harhoja. Oli hieman karmiva tilanne kuitenkin.

No höh, vieläkö joku naurettava materialisti kuvittelee että tämä ympäröivä "todellisuus" on millään tavalla totta?!

Kaikki muut jo tietävät että elämme Matrixissa.

Täällä päin on vanha kartano, jossa kerrotaan kummittelevan tms. Olen siellä usein käynyt. Eräällä kerralla, huoneeseen astuessani "näin" naisen istumassa vanhalla sohvalla. Katsoi minuun ja hymyili. Päällään hänellä oli pitkä, nilkkoihin asti ulottuva mekko. Valkoinen pystykaulus. Sen tapaisia mekkoja käytettiin joskus 1800-luvulla. En tarkkaan tiedä.

Vaikea selittää, minkälaista tuo näkeminen oli. En siis nähnyt samanlaisena kuin vaikka naapuritaloa katsoessani. Näky oli jotenkin utuisempi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä kirjoittanut tämän johonkin vastaavaan ketjuun.

Tapahtui 90-l. Asuin silloin yksin.

Oli kesäyö. Heräsin siihen, että joku ravisteli minua oikeasta hartiasta rivakalla otteella. Nousin istumaan sängyllä ja katselin ympärilleni. Sitten miehen ääni sanoi nimeni.

Monet ovat sanoneet, että kyseessä oli unihalvaus. Pystyin kuitenkin liikkumaan, en myöskään pelännyt, enkä nähnyt outoja olioita, jotka piirteet usein unihalvauksiin liitetään.

Olen miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos olisi kysynyt, kuka puhuu.

Puoliunessa tapahtuu tuollaisia harha-aistimuksia. Äänet saattavat vääristyä (meillä kissa raapi ovea, kuulin ovikellon soiton vaikkei sellaista ollut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on sitä ollut yliluonnollisia asioita, mutta jos sitä elää jonkinlaisessa yhteydessä henkimaailmaan, niin ei ne varsinaisesti ihmismielelle selittämättömiä ole. Yliluonnollisuus on luonnollista niille, jotka eivät ole lukkiutuneet ns. tiedeuskovaisuuteen.

Itseäni huvittaa tämä "tiedeuskovaisuudesta" puhuminen, etenkin kontekstissa, jossa sitä rinnastetaan uskonnollisuuteen. Tutkittu, empiirinen, vertaisarvioitu tieto painii ihan omassa sarjassaan verrattuna tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaistaruihin, jotka pohjasivat täysin erilaiseen maailmankuvaan.

En näe silti tarvetta tyrmätä tai kiistää kenenkään yliluonnollisia kokemuksia - varmasti isossa osassa tapauksista henkilö on todella uskonut näihin ja ollut varma niiden tapahtumisesta. Mutta kun mietitään, että yhä edelleenkään edes yksikään miljardeista "heti valmiista" älypuhelinten kameroista ei ole kyennyt taltioimaan todistetta yliluonnollisesta tapahtumasta, puhumattakaan että ilmiöitä pystyttäisiin tutkimusoloissa jotenkin todentamaan tai toistamaan, en näe tarvetta uskoa niihin.

Satunnaiset selittämättömät näyt, äänet tai tuntemukset menevät aistiharhojen tai kaoottisessa todellisuudessa tapahtuvien sattumien piikkiin.

Mutta entä, kun tuo näky tai tieto on tyyliin: Simo Simppuselta ei enää tule joulukorttia, sillä hän on kuollut.

Ja näet sattumalta kuukauden päästä lehti-ilmoituksen, jonka mukaan tuo tuttavasi on kuollut, kuolinpäivä neljä viikkoa sitten. Juuri silloin, kun tuo outo ajatus pälkähti päähäsi kesken perjantaisen imuroinnin. Tuttu lähti siis äkillisesti, ei mitään sairauksia tms. ennakoivaa.

Näitä tulee välillä, käskemättä. Minusta tuollainen on aika outo juttu. Mistä se tieto tulee?

Voin jatkaa vielä. Muistelin eräänä lauantai-aamuna puolisolleni ala-asteen opettajaani. Hänestä en ollut jutellut aiemmin, muistelin, miten hän oli kuin äiti ja miten meitä järkytti, kun hän eräänä aamuna tuli kouluun ja itki. Opettajan isä oli kuulemma kuollut.

Noh, menin sunnuntaina kotikuntaani katsomaan hoivakodissa olevaa isääni. Siellä lojui pöydällä paikallislehti, jota selailin siinä samalla kun juteltiin isän kanssa. Siinä lehdessä oli tuon ala-asteen opettajani kuolinilmoitus. Tuli ihan kylmät väreet ja tippa linssiin, kun sen näin. Mieleen tuli heti, että tuo opettaja oli eilen aamulla puheena. Ihme sattuma sekin!

Eikä kaikki nämä jutut ole näitä kuolinilmoituksia. Olen tiennyt sukulaiseni raskaudesta ja tulevan lapsen syntymäajasta, kun hän ja miehensä ovat itse vasta asian kotona testanneet ja varmistaneet. Tämä tieto tuli kuvana mieleeni, että he nostavat tyttövauvan turvakaukalossa autonsa takapenkille ja on talvisää. Kerroin ja tulevat vanhemmat pöyristyivät, että miten minä siitä edes tiedän, kun se oli täysi vahinko/sattuma koko raskaus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi olla hyvin epätodennäköinen sattumakin.

Tapailin nuorena säännöllisen epäsäännöllisesti erästä ihmistä, jonka kanssa olk ihan selittämätön yhteys ja kemia.

Yhtenä iltana noin keskiyöllä hän lähetti viestin puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen (kaukaa toisesta kaupungista) , että " Hei, mitä Helsinkiin kuuluu?"

Vastasin, että "Jos Helsinki on hetkisen kaunis, se unta on vaan, turhaa unelmaa".. (Leevi and the Leavings)

Sitten aukaisin television. Siellä luki vain, että ohjelmisto päättynyt. Taustakuvana joku kukkanen ja mietelause. Musiikkina soi juuri tuo sama kappale "Jos Helsinki on hetkisen kaunis" juuri täsmälleen samasta kertosäkeen kohdasta!!

Kyseessä ei siis ole koskaan ollut mikään radiohitti.

Joo, näitä on joskus, että kun ajattelee tai laulaa jotakin kappaletta (eikä mitään listahittiä), niin se soi just radiossa kun avaa sen!