Kertokaa, onko teille koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista, joka on täysin selittämätöntä ihmismielelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marenki kirjoitti:

Äitini sai minut 51vuotiaana, hänellä oli kierukka ja ikääkin oli joten ei tajunnut olevansa raskaana ennenkuin minä esittäydyin unessa noin 4vuotiaana. Isäni (joka oli itsekin jo 53vuotias) piti äitiä hulluna kun äiti jankkasi odottavansa. 

Me valitsemme henkimaailmassa vanhempamme ja ne elämänkokemukset, jotka on koettava kasvun vuoksi. Muu menee kai vapaalla tahdolla.

Emme valitse vanhempia, kaikki käy karman mukaan.

Niin. Miksi jotkut saavat sitten huonot vanhemmat, jos pystyisimme itse valitsemaan?

Siksi, että sielu jalostuu haasteiden kautta. Se on myös niille pahoille tyypeille (esim. vanhemmille) mahdollisuus valita ja tehdä hyvää/pahaa. He sitten valitsivat pahan, ikävä kyllä.

Olet tarkoituksella päätynyt pahojen ihmisten pariin.

Hokia seuraan...

Tässä olen ajatellut joitakin vanhoja pelaajia ja valmentajia NHL piireistä.

Joku vanha nimi nousee mielessäni esiin, sitten luen mediasta että ko hemmo meneekin esim mikkelin jukureihin tms.

Tai nostetaan esiin uuden firman, muuton, talon tai muun mediatempauksen tai kohun kautta...

Tämä on toistunut muutaman kerran ja osa noista ollut ihan keskinkertaisuuksia, ei miteenkään julkkuja saatikka median vakio linssiluteita.

Osa jopa suomalaisille täysin nimettömiä nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on 2 eri ihmistä ennustanut, että hänellä keski-iässä kauheasti rahaa, mutta sitten Tuonen viikate tulee ja niittää.

Minulle taas on sanottu, että koen jonkun suuren menetyksen kuten eron tms.

Mies on kyllä hengissä, muttei voi hyvin. Ero on tapahtunut. Se johtui suureksi osaksi miehen rahaan liittyneestä työstä, jossa hän paloi herkkyytensä takia loppuun.

Kunnon tietäjä ei kohteelleen kerro tuollaisia ikävyyksiä, vaikka ne näkisikin. Joku vastuu ja roti on näkijälläkin. Tuollaisen tietäminen aiheuttaa ahdistusta ja pilaa elämänhalun.

Ns. tietäjät olivat hänen enneunta nähnyt äitinsä, ja eräs toinen tavisnainen joka ennusti kädestä.

Ei kai.

Sairaanhoitaja joka työskenteli teholla, kertoi uskovista potilaista, jotka juuri ennen viimeistä henkäystään, sanoivat kasvot kirkastuen: sieltä Jeesus tulee minua noutamaan ja ojensivat kättään kohti jotain jonka näkivät.  Minusta tämä on lohdullista. On olemassa toinen parempi todellisuus.

Olen saanut erittäin ahdistavassa tilanteessa kokea ja "tavallaan nähdä kaksi noin 2m hamoa, ja kokea miten nämä enkelit asettuivat kummallekkin puolelleni, ja ikäänkuin vahvistivat minua. Koko olotilani muuttui, siitä ahdistuksesta iloiseksi ja rohkeaksi.

(Olin juuri menossa erääseen kristilliseen tilanteeseen, jossa tarvitsin olla vahva).

Kukaan ei ole ikinä uskonut tätä juttua. Mutta kerron se nyt kuitenkin. 

Olin linja-autossa ulkomailla. Katsoin ulos ja näin kuinka täysin minun näköinen mies käveli kadulla. Se kasvojen ulkonäkö ei säikäyttänyt pelkästään, vaan myös se, että hän oli pukeutunut täysin samanlaiseen asukokonaisuuteen, johon itsekin olen joskus pukeutunut. Kaiken lisäksi tyylini on aika erikoinen, ei mitää massamuotia.

Tuli kylmät väreet. Joku todella erikoinen sattuma tai sitten jotain muuta. Koko loma menikin tuota tapausta ajatellessa.  Mietin mitä olisi sattunut, jos olisin kohdannut tuon henkilön kasvotusten kadulla, nyt näin hänet vaan ohimennen pikaisesti liikkuvasta linaja-autosta.

Joskus teininä  tein mainostauolla leipiä ja mehua tv:n ääressä syötäväksi, kävellessäni olohuoneeseen takaisin teki pikkuveli kepposen ja veti liukuoven kiinni karaten sitten räkättämään yläkertaan. Jatkoin kävelyä ovea kohti ajatuksena koettaa saada toista kättä sen verran vapaaksi että vetäisisin oven  auki, ei sitten tarvinnut sillä oli liukui auki nenäni edessä kenenkään koskematta. Menin paniikkiin ja tiputin leivät pitkin lattioita.

Vi""n kliseinen itsestään aukeava ,nariseva vaatekaapin ovi. Olin menossa nukkumaan, mutta päädyinkin hermosavuille ja sohvalle yöksi. Aamulla kun linnut lauloi,aurinko paistoi ja naapurin muksut möykkäsi rapussa uskalsin tutkia kaappia että olisiko vaatepino kallistunut ja työntänyt ovea tms.

En löytänyt selitystä.

Olen huono nukkuja, ollut aina. Niinpä kaikki tapahtumat, mitkä voisi ajatella myös yliluonnollisiksi, on tapahtuneet yöaikaan. 

Oudoin oli uni, jonka näin ollessani vielä yhdessä eksäni kanssa. Unessa olin vanhan kouluni pihalla, ja minua ammuttiin. Luoti lävisti sydämeni, ja unessa mietin että miksi tämä ei satu. Miksi minua ei satu ollenkaan. Kaaduin maahani ja kuolin. Uni jatkui niin, että katselin hetken päästä hautakiveäni. Siinä oli nimeni, syntymäaikani ja kuolinpäiväni. Heräsin ja kirjoitin unen ylös, mitä en useinkaan ollut tehnyt. Tämä uni oli niin outo, että kirjoitin sen pieneen vihkoon.

Aikaa kului noin puoli vuotta ja olin eronnut tästä miehestä jonka kanssa olin unen näkemisen aikaan ollut. Hän ei ollut maailman luotettavin ihminen, joten se että ero tuli, ei ollut mikään yllätys. Vasta kun asuin jo omassa asunnossani ja kävin tavaroita läpi, löysin vihkon jossa tuo uni oli. 

Unen kuolinpäivämäärä oli sama kuin se päivä, jolloin muutin pois yhteisestä kodistamme. 

Minun kokemuksia yhdistää sähkö :D 

Odotin meidän esikoistamme, ja yhtenä päivänä olin aivan tolkuttoman väsynyt. Raskaus oli melkein täysiaikainen. Olimme autossa matkalla miehen vanhempien luokse ja sovimme, että menen hetkeksi nukkumaan miehen vanhaan huoneeseen. Saavuimme perille ja olimme keittiössä, kun anoppini tulee kalpeana puhelin kädessä ja kertoo, että miehen mummi oli saanut sairaskohtauksen kotonaan. Mies, appi ja anoppi lähtivät paikan päälle, ja minä jostain syystä jäin pitämään taloa. 

En osannut ajatella asiasta vielä mitään, joten menin yläkertaan aikomuksena nukkua. Oli hämärää, joten painoin valokatkaisijaa. Yksi spottivaloista lensi räsähtäen lattialle. Säikähdin totta kai, mutta koska olen minä, painuin pehkuihin. Juttelin siinä samalla miehen mummolle, että olen pahoillani ettet ehdi nähdä vauvaa. Tiesin hänen kuolleen. 

Hän tuli meitä katsomaan vielä uudestaankin, sillä esikoisemme osasi kertoilla hänestä kaikenlaista. Kaikkea sellaista, joita ei kukaan ollut voinut hänelle kertoa. Mummi oli läsnä lapsen leikeissä pitkään, eikä mikään oikein selitä sitä. 

Toinen valojuttu tapahtui muutama vuosi sitten joulun aikaan. Nukuin alakerrassa sohvalla meidän omassa kotona, karussa miehen kuorsaamiselta. Unen läpi kuulin rytmikästä koputusta. Kop, kopkopkop, kop. Siinä hetkessä kun havahduin, joulukuusen valot räsähtivät päälle. Tyynen rauhallisesti keräsin peiton ja tyynyt ja hiivin yläkertaan, toki ensin sammuttaen ne valot :D Pelotti, mutta toimin automaatilla. Yliluonnollista tai ei, aamulla luonnollisesti kukaan ei uskonut minua. 

Vierailija kirjoitti:

Kodissani on vuosia tapahtunut yliluonnollisia asiota. Todistajia on jo monta.

Harkitsen juuri parhaillani lopullista muuttoa jonnekin muualle. Nyt saa riittää.

Ei tarvitse muuttaa. Pyydä paikallinen pappi siunaamaan kodin. Kerro hänelle suoraan asia.

Olin kävellyt metsään erästä reittiä jo monta kertaa peräkkäisinä päivinä. Sitten eräänä päivänä aloin taas menemään metsän rajasta samasta paikkaa sinne, kun tuntui kuin joku vetäisi taaksepäin. Yritin edetä, mutta en päässyt. En vaan voinut edetä sinne metsään. Useita kertoja. Sitten pysähdyin ja aloin katsoa eteenpäin miksi en saa mennä sinne. Muutama metri edessäni oli iso kyy sellaisessa paikassa, että olisi yltänyt purra keskivartalooni tai käteen. Todella erikoinen tilanne, jollaista en muista olleet ennen. 

Siis löysin punkin joka oli 200x isompi kuin normi varmaan. Siis se oli varmaan isompi kuin pistorasia. Siis tämä tuntuu aika pelottavalta ajatella mikä siinä oli. Kenties haamu kironnut tai sitten joku sairaus?

Välähdyksiä päässä, siis ihan valon välähdyksiä kun esim. silmät kiinni makuulla nukkumaan menossa. Hyvin harvoin noita. Lämmin humpsahdus päässä, päälaella joka ihan selvä ja voimakas. Muistaakseni vain kerran.

Sähköiskun tapainen tunne polven kohdalla. Tuo useamman kerran. Jotain ihmeellistä paineen tuntua selkäytimen ympärillä, tuo muutaman tunnin ajan kerran.

Silmissä kirvelyä joskus, ihan kuin olisi altistunut jollekin aineelle, paitsi ei ole. No olihan myös näkyviä oireita silmissä.

Ai niin, tiedän kyllä jotenkuten selityksen noille, ja ne ei ole yliluonnollisia selityksiä vaikkakin inhottavia ja uskomattomiakin.

On, hyvin usein, melkein jatkuvasti, koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

On, hyvin usein, melkein jatkuvasti, koko ajan.

Esimerkiksi tänään kun kävelin ulkona suoraa tietä, kauempana olevat valotolpat näyttivät paljon penemmiltä kuin lähellä olevat, sama juttu kun katsoin taaksepäin. vaikka varmaan ne ovat kuitenkin saman kokoisia.

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemuksia yhdistää sähkö :D 

Odotin meidän esikoistamme, ja yhtenä päivänä olin aivan tolkuttoman väsynyt. Raskaus oli melkein täysiaikainen. Olimme autossa matkalla miehen vanhempien luokse ja sovimme, että menen hetkeksi nukkumaan miehen vanhaan huoneeseen. Saavuimme perille ja olimme keittiössä, kun anoppini tulee kalpeana puhelin kädessä ja kertoo, että miehen mummi oli saanut sairaskohtauksen kotonaan. Mies, appi ja anoppi lähtivät paikan päälle, ja minä jostain syystä jäin pitämään taloa. 

En osannut ajatella asiasta vielä mitään, joten menin yläkertaan aikomuksena nukkua. Oli hämärää, joten painoin valokatkaisijaa. Yksi spottivaloista lensi räsähtäen lattialle. Säikähdin totta kai, mutta koska olen minä, painuin pehkuihin. Juttelin siinä samalla miehen mummolle, että olen pahoillani ettet ehdi nähdä vauvaa. Tiesin hänen kuolleen. 

Hän tuli meitä katsomaan vielä uudestaankin, sillä esikoisemme osasi kertoilla hänestä kaikenlaista. Kaikkea sellaista, joita ei kukaan ollut voinut hänelle kertoa. Mummi oli läsnä lapsen leikeissä pitkään, eikä mikään oikein selitä sitä. 

Toinen valojuttu tapahtui muutama vuosi sitten joulun aikaan. Nukuin alakerrassa sohvalla meidän omassa kotona, karussa miehen kuorsaamiselta. Unen läpi kuulin rytmikästä koputusta. Kop, kopkopkop, kop. Siinä hetkessä kun havahduin, joulukuusen valot räsähtivät päälle. Tyynen rauhallisesti keräsin peiton ja tyynyt ja hiivin yläkertaan, toki ensin sammuttaen ne valot :D Pelotti, mutta toimin automaatilla. Yliluonnollista tai ei, aamulla luonnollisesti kukaan ei uskonut minua. 

Lapsilla toimii geenimuisti.

Asuin aikoinaan rähjäisessä,70luvulla valmistuneessa kerrostalossa jossa oli värikäs naapuristo. Minulla oli illan viimeinen saunavuoro ja otin aina koirani,iso rotikkamikseri mukaan pukuhuoneeseen.  Kerran olin  taas käynyt saunomassa ja viimeinen kun olin,sammutin valot. Menin pukemaan ja äkkiä koira alkoi murista tuijottaen pimeään suihkuhuoneeseen. Ja siellä säkkipimeässä meni suihku päälle! Nappasin kamat ja koiran ja poistuin kiireesti.

Muutimme mummilaani asumaan. Mummini oli kuollut joitain vuosia sitten ja vaari jo kun olin lapsi. Vaari oli äkäinen mies ja muistan pelänneeni häntä.

Aloimme mieheni kanssa tehdä talossa isoa remonttia. Ulkoseinistä alkoi joka puolelta löytyä vaarin nimikirjaimia, siis näkyviltä paikoilta. En koskaan ollut huomannut niitä aiemmin, mutta ei myöskään isäni eikä äitini, tai kukaan muukaan sukulainen. Kaikki ihmettelivät että ei nuo ole voineet tuossa olla aina! Mutta olivat vanhan maalin alla, eli olivat.

Kun tehtiin sisällä isoa remonttia, työkalut olivat vähän väliä hukassa. Niitä etsittiin usean ihmisen voimin, turhaan. Sitten seuraavana aamuna kun menimme taloon (ovi oli yön lukossa), esimerkiksi sorkkarauta oli ihan keskellä lattiaa. Ei ymmärrettävää koska siitä se olisi kyllä nähty.

Yhtenä aamuna menimme sisälle niin verhotanko oli pudonnut lattialle. Vanha verhotanko oli sellainen että sitä pitää nostaa paikaltaan 2cm ylöspäin, molemmista päistä, että sen saa irti. Siinä kohtaa mieskin myönsi että ei ole enää normaalia, vaikka ei yleensä yliluonnollisiin usko. Lisäksi vintiltä on kuulunut kolinoita, askeleita ym. Naapuri kertoi miten oli lapsi ja käveli talon ohi, niin vintin ikkunassa seisoi mies. Talo oli silloin tyhjillään.

Nämä kummittelut loppui, kun jonkun tapauksen jälkeen totesin ääneen vaarilleni että kuule Reino, meidän on pakko tehdä täällä remonttia, mutta lupaan että teemme sen hyvin ja rakastamme tätä taloa jonka sinä olet tehnyt, kiitos siitä!! Siihen loppui kaikki omituisuudet 2 vuoden ajaksi.

Kunnes viime viikolla. Kävin yhtenä iltana vintissä ja löysin sieltä mummin jäämistöä, pahvilaatikon jossa oli vaarin kuva kehyksissä. Toin kuvan tupaan, pyyhin sen puhtaaksi, laitoin kirjahyllyyn mummin kuvan viereen ja totesin että nyt olette molemmat täällä! Ja mentiin nukkumaan. Aamulla kun herättiin ja tultiin tupaan, kirjahyllyn vieressä olevan vanhan perintöseinäkellon ovi oli täysin auki. Kelloa ei käytetä, se on koristeena, se on ollut meillä noin 20 vuotta. Ovi lukitaan kahdella metallisella koukulla tiiviisti kiinni, eikä se ole KOSKAAN 20 vuoden aikana auennut itsestään. Tuijotettiin sitä ja toisiamme ja mies totesi että Reino taisi just kiittää meitä 😄