Kertokaa, onko teille koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista, joka on täysin selittämätöntä ihmismielelle?

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain rekisteriä tms jossa olis tieto jos mun kotiini joskus joku kuollut?

Mitä väliä sillä on? Ei kuolleet siellä asunnossa kulje, he ovat menneet jo henkimaailmaan.

Joka paikkaan on kuollut joku tässä maailmassa. Maapallo on miljardeja vuosia vanha.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut paljonkin ns. yliluonnollisia asioita elämäni aikana. Merkittävin ja mieleen jäänein on 12-vuotiaana ollut kehostapoistumiskokemus sekä myöhemmin koettu enneuni.

Kehostapoistumiskokemus tapahtui, kun olin sairastunut ensimmäistä kertaa masennukseen. Olin nukkumassa ja näin unta, jossa oli todella kirkas valo. Näin hahmon kävelevän valoa kohti ja jotenkin tiesin, että se olen minä. Seurasin hahmoa valoon ja seuraavaksi olin huoneessani, leijuen katossa ja nähden nukkuvan kehoni sängyssä. Olin siinä hetken aikaa kunnes heräsin säpsähtäen. Käperryin kerälle ja tuntui, kuin käteni ja jalkani olisivat olleet tulessa. Tästä jäi todella omituinen olo pitkäksi aikaa.

Enneuni tapahtui viime syksynä. Näin unta, jossa kuulin isäni makaavan kuolleena naapurin kodissa. Sinne taloon ei kuitenkaan voinut mennä, mutta tiesin että isä on kuollut sinne. Heräsin keskellä yötä ihan äärettömän raskaaseen tunteeseen, voin todella pahoin, sillä se unessa koettu ahdistus ja raskas suru jatkui vielä herättyäkin. Tälläistä minulla ei normaalisti ole. Kuitenkin ajattelin, että isäni tuskin oikeasti kuolee, mutta jotain häneen liittyvää pahaa tapahtuu pian.

Näin tuon unen perjantaina, ja sunnuntaina isäni työkaveri kuoli sairauteen. Maanantaina hänen toinen työkaveri kuoli äkillisesti onnettomuudessa. Sattumaa tai ei, mutta koen itse unen olleen selkeä varoitus isäni pian kohtaamasta surusta.

Olet henkinen ihminen ja tuo kehostapoistumiskokemus 12-vuotiaana taisi olla kaunis muistutus sinulle siitä, että äläpä masennu äläkä taivu murheiden painosta, sillä elämä ei ole pelkästään tätä maallista, miltä näyttää. On olemassa toinenkin ulottuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on 2 eri ihmistä ennustanut, että hänellä keski-iässä kauheasti rahaa, mutta sitten Tuonen viikate tulee ja niittää.

Minulle taas on sanottu, että koen jonkun suuren menetyksen kuten eron tms.

Mies on kyllä hengissä, muttei voi hyvin. Ero on tapahtunut. Se johtui suureksi osaksi miehen rahaan liittyneestä työstä, jossa hän paloi herkkyytensä takia loppuun.

Kunnon tietäjä ei kohteelleen kerro tuollaisia ikävyyksiä, vaikka ne näkisikin. Joku vastuu ja roti on näkijälläkin. Tuollaisen tietäminen aiheuttaa ahdistusta ja pilaa elämänhalun.

Tulevaisuuden ennustaminen tuolla tapaa on täysin mahdotonta, joten aivan sama mitä sanoo.

Konstit on monet, sanoi mummo, kun kissalla pöytää pyyhki.

Vierailija kirjoitti:

Ham the Hemlock kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä yksinkertaisempi mieli, sitä vaikeampi sen on keksiä loogisia selityksiä asioille.

Juurikin niin. Itse uskon siihen, mitä haukutaan yliluonnolliseksi. Se on minulle yhtä selvää kuin aurinko ja kuu. Pidän fundamentalistisia tiedeuskovaisia yksinkertaisen mielen omaavina. 

Sillä nyt ei ole hevonvitunkaan väliä mitä sinä asioista kuvittelet.

Mistä sun aggressiot johtuvat? Pelkäätkö jotakin?

Etiäset on tuttua jo lapsuudesta. Mummo niitä sai usein. Tiesi, milloin tulee vieraita ja ketä ne on, aikana jolloin oli ihan normaalia tulla ja mennä ilmoittamatta. Kahvit keitti valmiiksi, pullat kaivoi pakastimesta ajoissa sulamaan tai alkoi lettuja paistaa. Kohta tulloot, sanoi aina. Ja niin kävi. Naapurien raskaudet ja kuolemat tiesi ennakkoon. Alkoi paistaa piirakoita ja laittaa ruokaa, sanoen, että mihin taloon suru kohta tullee ja nuapurappuu tarvitaan.

Äidin tämä taipumus on skipannut, mutta itselleni nämä on tuttuja. Nykyään ei tulla ja mennä niinkuin ennen, kaikilla on kapulat käsissä ja elämä on hektistä koko ajan. Mutta kyllä mä tiedän ennakkoon, kuka soittaa tai joskus, että mitä asiaa. Suruviestit saan ennenkun ne kerrotaan. Se ei ole ennustamista enkä voisi tehdä mitään niiden estämiseksi. Saan vaan tiedon, ennenkuin kukaan kertoo.

Ruuhkavuodet ja arjen oravanpyörä hillitsivät tätä, mutta nyt taas kun elämä on rauhallisempaa, tämä voimistuu.

Aivojen luomia harha-aistimuksiahan nämä kaikki ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on sitä ollut yliluonnollisia asioita, mutta jos sitä elää jonkinlaisessa yhteydessä henkimaailmaan, niin ei ne varsinaisesti ihmismielelle selittämättömiä ole. Yliluonnollisuus on luonnollista niille, jotka eivät ole lukkiutuneet ns. tiedeuskovaisuuteen.

Itseäni huvittaa tämä "tiedeuskovaisuudesta" puhuminen, etenkin kontekstissa, jossa sitä rinnastetaan uskonnollisuuteen. Tutkittu, empiirinen, vertaisarvioitu tieto painii ihan omassa sarjassaan verrattuna tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaistaruihin, jotka pohjasivat täysin erilaiseen maailmankuvaan.

En näe silti tarvetta tyrmätä tai kiistää kenenkään yliluonnollisia kokemuksia - varmasti isossa osassa tapauksista henkilö on todella uskonut näihin ja ollut varma niiden tapahtumisesta. Mutta kun mietitään, että yhä edelleenkään edes yksikään miljardeista "heti valmiista" älypuhelinten kameroista ei ole kyennyt taltioimaan todistetta yliluonnollisesta tapahtumasta, puhumattakaan että ilmiöitä pystyttäisiin tutkimusoloissa jotenkin todentamaan tai toistamaan, en näe tarvetta uskoa niihin.

Satunnaiset selittämättömät näyt, äänet tai tuntemukset menevät aistiharhojen tai kaoottisessa todellisuudessa tapahtuvien sattumien piikkiin.

Mitä on nämä hetivalmiit kännykän kamerat? Eilen jänis istui lähellä katua, ja pysäytin auton, avasin ikkunan, tähtäilin kauan sitä pupua, se istui siinä kauan, mutta mun perhanan kännykän kamera ei vaan tarkentanut siihen saakelin pitkäkorvaan, ja ainoa kuva jonka sain oli blurru missä jänis kyllästyy ja loikkaa pois kun en saanut sitä kameraa vaan ottamaan sitä saakelin kuvaa... Ehkä se oli joku yliluonnollinen jänis...

Marenki kirjoitti:

Äitini sai minut 51vuotiaana, hänellä oli kierukka ja ikääkin oli joten ei tajunnut olevansa raskaana ennenkuin minä esittäydyin unessa noin 4vuotiaana. Isäni (joka oli itsekin jo 53vuotias) piti äitiä hulluna kun äiti jankkasi odottavansa. 

Me valitsemme henkimaailmassa vanhempamme ja ne elämänkokemukset, jotka on koettava kasvun vuoksi. Muu menee kai vapaalla tahdolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja äitini näemme enneunia. Veljeni oli hukannut yhden tavaransa, jota kovasti kaipaili eikä sitä löytynyt mistään. Äiti näki yöllä unessa missä tämä tavara on ja siellähän se oli.

Höpö höpö.

Huvittava tämä yksi joka jaksaa jokaiseen kommentoida jotain tällaista :D

Vierailija kirjoitti:

Marenki kirjoitti:

Äitini sai minut 51vuotiaana, hänellä oli kierukka ja ikääkin oli joten ei tajunnut olevansa raskaana ennenkuin minä esittäydyin unessa noin 4vuotiaana. Isäni (joka oli itsekin jo 53vuotias) piti äitiä hulluna kun äiti jankkasi odottavansa. 

Me valitsemme henkimaailmassa vanhempamme ja ne elämänkokemukset, jotka on koettava kasvun vuoksi. Muu menee kai vapaalla tahdolla.

Emme valitse vanhempia, kaikki käy karman mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marenki kirjoitti:

Äitini sai minut 51vuotiaana, hänellä oli kierukka ja ikääkin oli joten ei tajunnut olevansa raskaana ennenkuin minä esittäydyin unessa noin 4vuotiaana. Isäni (joka oli itsekin jo 53vuotias) piti äitiä hulluna kun äiti jankkasi odottavansa. 

Me valitsemme henkimaailmassa vanhempamme ja ne elämänkokemukset, jotka on koettava kasvun vuoksi. Muu menee kai vapaalla tahdolla.

Emme valitse vanhempia, kaikki käy karman mukaan.

Niin. Miksi jotkut saavat sitten huonot vanhemmat, jos pystyisimme itse valitsemaan?

Mä oon nähny edellisenä päivänä ennen parin läheisen kuolemaa hohtavan valkoista unissa.

Siis sellaisia asioita, jotka eivät ole arkielämässä valkoisia, muuttuu yllättäen unessa silmien edessä. Esim vanha kanto metsässä.

Ala-asteella koulussa minulla oli tosi ankara opettaja. Istuin takarivissä ja opettaja kiersi tarkastamassa kaikkien kirjoista, että läksyt oli tehty. Kauhukseni huomasin, että minulla oli koko aukeama laskuja laskematta. Odotin kauhuissani, lähestyvää opettajaa, mutta hän menikin pulpettini editse seuraavalle riville ja pääsin pälkähästi. Kierroksen loputtua opettaja sanoi luokan edessä: "Ihan kuin joku olisi ollut poissa".

Vierailija kirjoitti:

No höh, vieläkö joku naurettava materialisti kuvittelee että tämä ympäröivä "todellisuus" on millään tavalla totta?!

Kaikki muut jo tietävät että elämme Matrixissa.

Se, että elämme virtuaalitodellisuudessa, on ollut tiedossa jo "aikojen alusta" muinaisten tekstien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No höh, vieläkö joku naurettava materialisti kuvittelee että tämä ympäröivä "todellisuus" on millään tavalla totta?!

Kaikki muut jo tietävät että elämme Matrixissa.

Se, että elämme virtuaalitodellisuudessa, on ollut tiedossa jo "aikojen alusta" muinaisten tekstien mukaan.

Olisiko sinulla mitään "todisteita" tai perusteluja asiaan? Olen kuullut itsekin tuota samaa usein, mutta kukaan ei pysty sitä perustelemaan tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Etiäset on tuttua jo lapsuudesta. Mummo niitä sai usein. Tiesi, milloin tulee vieraita ja ketä ne on, aikana jolloin oli ihan normaalia tulla ja mennä ilmoittamatta. Kahvit keitti valmiiksi, pullat kaivoi pakastimesta ajoissa sulamaan tai alkoi lettuja paistaa. Kohta tulloot, sanoi aina. Ja niin kävi. Naapurien raskaudet ja kuolemat tiesi ennakkoon. Alkoi paistaa piirakoita ja laittaa ruokaa, sanoen, että mihin taloon suru kohta tullee ja nuapurappuu tarvitaan.

Äidin tämä taipumus on skipannut, mutta itselleni nämä on tuttuja. Nykyään ei tulla ja mennä niinkuin ennen, kaikilla on kapulat käsissä ja elämä on hektistä koko ajan. Mutta kyllä mä tiedän ennakkoon, kuka soittaa tai joskus, että mitä asiaa. Suruviestit saan ennenkun ne kerrotaan. Se ei ole ennustamista enkä voisi tehdä mitään niiden estämiseksi. Saan vaan tiedon, ennenkuin kukaan kertoo.

Ruuhkavuodet ja arjen oravanpyörä hillitsivät tätä, mutta nyt taas kun elämä on rauhallisempaa, tämä voimistuu.

Alitajunta ja päättelykuky toimivat tiedostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut paljonkin ns. yliluonnollisia asioita elämäni aikana. Merkittävin ja mieleen jäänein on 12-vuotiaana ollut kehostapoistumiskokemus sekä myöhemmin koettu enneuni.

Kehostapoistumiskokemus tapahtui, kun olin sairastunut ensimmäistä kertaa masennukseen. Olin nukkumassa ja näin unta, jossa oli todella kirkas valo. Näin hahmon kävelevän valoa kohti ja jotenkin tiesin, että se olen minä. Seurasin hahmoa valoon ja seuraavaksi olin huoneessani, leijuen katossa ja nähden nukkuvan kehoni sängyssä. Olin siinä hetken aikaa kunnes heräsin säpsähtäen. Käperryin kerälle ja tuntui, kuin käteni ja jalkani olisivat olleet tulessa. Tästä jäi todella omituinen olo pitkäksi aikaa.

Enneuni tapahtui viime syksynä. Näin unta, jossa kuulin isäni makaavan kuolleena naapurin kodissa. Sinne taloon ei kuitenkaan voinut mennä, mutta tiesin että isä on kuollut sinne. Heräsin keskellä yötä ihan äärettömän raskaaseen tunteeseen, voin todella pahoin, sillä se unessa koettu ahdistus ja raskas suru jatkui vielä herättyäkin. Tälläistä minulla ei normaalisti ole. Kuitenkin ajattelin, että isäni tuskin oikeasti kuolee, mutta jotain häneen liittyvää pahaa tapahtuu pian.

Näin tuon unen perjantaina, ja sunnuntaina isäni työkaveri kuoli sairauteen. Maanantaina hänen toinen työkaveri kuoli äkillisesti onnettomuudessa. Sattumaa tai ei, mutta koen itse unen olleen selkeä varoitus isäni pian kohtaamasta surusta.

Olet henkinen ihminen ja tuo kehostapoistumiskokemus 12-vuotiaana taisi olla kaunis muistutus sinulle siitä, että äläpä masennu äläkä taivu murheiden painosta, sillä elämä ei ole pelkästään tätä maallista, miltä näyttää. On olemassa toinenkin ulottuvuus.

Se on dissosiaatiota, psyyke suojelee itseään.

Heräsin aamulla siihen, että joku koputti makuuhuoneen ikkunaan. Ainut vaan, että asun 7.kerroksessa. Todella säikähdin. 

Haluaisin kokea mutta en ole juurikaan kokenut, en silti pidä mahdottomana etteikö joillekin tapahtuisi yliluonnollisia tapahtumia.

Vierailija kirjoitti:

Olin 23vuotias, edesssä oli muutto ulkomaille ja ajattelin elää nuoruutta ja ainoaa elämääni täysillä. En aikoinut tulla raskaaksi lähitulevaisuudessa jos koskaan, söin pillereitä ja pakotin poikakaverin käyttämään vielä kondomiakin.  Sitten näin unta jossa työnsin punaisissa rattaissa  vaaleaa taaperoa, poikaa. Heräsin miettien että "olipa v""un outo uni ja onneksi ei ollut totta", tästä viikko eteenpäin menin virtsatietulehduksen vuoksi  päivystykseen ja siellä rutiinina tehty raskaustesti  oli positiivinen. Äitini osti kirppikseltä punaiset yhdistelmävaunut ja sain pojan.

Nää lapsijutut on outoja, monelle ystävälleni on sattunut myös unia. Itsellenikin.

Teininä näin unta, että nousin lapsen kanssa bussiin ja hetken päästä jäin yksin pysäkillä pois, jättäen lapsen bussin kyytiin. Myöhemmin tein positiivisen raskaustestin ja (vähän vastahakoisen, mutta ainoan oikean ratkaisun siinä tilanteessa) abortin. Esikoisestani tiesin heti tulleeni raskaaksi, sanoinkin miehelle. Oltiin yritetty puolitoista vuotta, mutta emme olleet missään hoidossa. Tiesin myös syntymäpäivän ennalta (yliajalle meni ja synnytys kesti 3 päivää). Seuraavaan raskauteen en koskaan kiintynyt, ja olo oli jatkuvasti kaihoisa ja epätodellinen. Raskaus meni kesken viikolla 14.

En tiedä onko nää yliluonnollisia, vai viestittääkö kroppa jotenkin. Mielenkiintoista yhtä kaikki :)