Lue keskustelun säännöt.
En ihmettele että nuoret aikuiset lykkäävät lapsentekoa - Kirjoitetaanko mediassa mitään positiivista nuorista vanhemmista?
22.07.2022 |
Mediassa nuoren lapsen saaneista kirjoitetaan lähinnä lähinnä teiniäiteinä ja tuodaan esiin juttuja, joissa äiti lähtenyt baariin ja jättänyt lapset kotiin.
Mitään positiivisia juttuja nuorista vanhemmista ei kirjoiteta.
Samalla moni saa vakituisen työsuhteen vasta lähemmäs 30-vuotiaana.
Onko ihme että haluttuja lapsentekotalkoita ei tule?
Kommentit (106)
Ei niiden pidä lapsia tietenkään hommata jotka eivät halua.
Mutta he ketkä haluavat, niin yhteiskunnan olisi hyvä mahdollistaa se että he voisivat hankkia niin monta kuin ovat ajatelleet, niin luottavaisin mielin että tulevaisuuteen voi luottaa.
Faktahan se on, että yhteiskunta ei kestä näin matalaa syntyvyyttä. Eläkkeet jne.
Tuskin kukaan haluaa että te jotka ette halua lapsia, saisitte niitä. Emmehän elä 30-luvun Saksassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden tuhlaamista perhe-elämään ei pidetä arvostettavana. Ajatellaan, että täytyy elää ja kokea mahdollisimman paljon, ennenkuin tylsä aikuisen arki alkaa valittamisineen. Nuoren naisen täytyy luoda uraa ja oppia tuntemaan itsensä lukuisten eri miesten avulla ja mies on taas epäonnistunut kokonaisuudessaan, jos ei ole ollut paljon eri naisten kanssa ennen sitoutumista yhteen ja perhe-elämään.
Mä olen tuota ihmetellyt, tuota nuoruuden hukkaamista jos perheellistyy. Olen nuori äiti ja mulle on siis useinkin mylväisty, että eikö minua haittaa hukata nuoruuttani. Lapsemme ovat ihania ja musta on ihanaa tehdä asioita heidän kanssaan. Ainoa, mitä en oikeasti voi tehdä on villi biletys (tai toki voisin jos veisin lapset hoitoon ja moni minua tuntematon on olettanutkin, että tietenkin biletän koska tottakai se on nuorille äideille tärkeää). Kaikki muu on mahdollista lasten kanssakin. Monet ihmiset, valitettavasti etenkin muut äidit, tuntuvat usein lähtevän oletuksesta, että olen huono äiti ja joskus todisteita huonommuudesta oikein kytätään. Ajatus, että nuoret vanhemmat ovat huonoja vanhempia on aika suosittu. Siitä varmaan tule hyvä olo jollekin, jolla itsellään on asiat erinomaisesti...
Lasten kanssa voi tehdä paljon, mutta allekirjoitan täysin sen sanonnan, että kaikki mikä on hauskaa lasten kanssa, on hauskempaa ilman lasta.
Biletys ei myöskään ole ainoa asia, minkä lapset estää. Ei sitä mihin tahansa elokuviin voi lapsia viedä tai istua kesäiltaa terassilla (vaikka alkoholitonta juoden) rauhassa. Pitkät illalliset ravintolassa, moni luontokohde vaelluksineen ei onnistu. Kaikilla ei ole lapsenvahteja jatkuvasti käytettävissä, joten lasten kanssa on ihan jumissa.
Tämän sanon yhden lapsen eronneena äitinä. Tämä on ihan jees kombo; on se lapsi mutta vain yksi ja on myös paljon vapaata. Ei ikinä enempää lapsia.
Jos nainen tulee äidiksi esim. 20-vuotiaana ja saa yhteensä korkeintaan pari-kolme lasta parikymppisenä, kuinka koko naisen nuoruus voi mennä hukkaan? Oletettavasti nuori äiti haluaakin olla nuori äiti. Kun kolmekymppisen naisen lapset ovat kouluiässä on nainen yhä verrattain nuori. Tietenkin muut samanikäiset vauvanvaunuja pukkaavat äidit arvostelevat silloin, että nuoruutensa "menettäneen" äidin "menojalka vipattaa" kun tämä koululaisten äiti ei ole kiinni lapsissaan samalla tavalla kuin he kääröissään. Heillä menee keski-ikä hukkaan lasten kanssa?
Jos tulee äidiksi 20-vuotiaana, niin joko kyseessä on teinien suhde, jossa on suuri todennäköisyys erolle tai köyhyydelle. Vaihtoehtoisesti mies voi olla vanhempi, mutta onko se sitten naiselle kiva vähän myöhemmin. Tuskin.
Mitä tarkoitat köyhyydellä? Että asutaan kerrostalossa eikä omakotitalossa? Että lapsi ei harrasta välttämättä mitään super kallista ratsastusta vaan kenties jotain halvempaa, vaikka soittaa jotain soitinta tai käy seurakunnan järjestämässä sählyssä? Hui kamala, kauhealta elämältä kuulostaa.......
. Ja tietenkin jollain 30 vuotiaalla on paremmat taloudelliset puitteet kuin 20 vuotiaalla, mutta se ei tarkoita sitä, että se 20 vuotiaan päätös lisääntyä olisi huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden tuhlaamista perhe-elämään ei pidetä arvostettavana. Ajatellaan, että täytyy elää ja kokea mahdollisimman paljon, ennenkuin tylsä aikuisen arki alkaa valittamisineen. Nuoren naisen täytyy luoda uraa ja oppia tuntemaan itsensä lukuisten eri miesten avulla ja mies on taas epäonnistunut kokonaisuudessaan, jos ei ole ollut paljon eri naisten kanssa ennen sitoutumista yhteen ja perhe-elämään.
Mä olen tuota ihmetellyt, tuota nuoruuden hukkaamista jos perheellistyy. Olen nuori äiti ja mulle on siis useinkin mylväisty, että eikö minua haittaa hukata nuoruuttani. Lapsemme ovat ihania ja musta on ihanaa tehdä asioita heidän kanssaan. Ainoa, mitä en oikeasti voi tehdä on villi biletys (tai toki voisin jos veisin lapset hoitoon ja moni minua tuntematon on olettanutkin, että tietenkin biletän koska tottakai se on nuorille äideille tärkeää). Kaikki muu on mahdollista lasten kanssakin. Monet ihmiset, valitettavasti etenkin muut äidit, tuntuvat usein lähtevän oletuksesta, että olen huono äiti ja joskus todisteita huonommuudesta oikein kytätään. Ajatus, että nuoret vanhemmat ovat huonoja vanhempia on aika suosittu. Siitä varmaan tule hyvä olo jollekin, jolla itsellään on asiat erinomaisesti...
Lasten kanssa voi tehdä paljon, mutta allekirjoitan täysin sen sanonnan, että kaikki mikä on hauskaa lasten kanssa, on hauskempaa ilman lasta.
Biletys ei myöskään ole ainoa asia, minkä lapset estää. Ei sitä mihin tahansa elokuviin voi lapsia viedä tai istua kesäiltaa terassilla (vaikka alkoholitonta juoden) rauhassa. Pitkät illalliset ravintolassa, moni luontokohde vaelluksineen ei onnistu. Kaikilla ei ole lapsenvahteja jatkuvasti käytettävissä, joten lasten kanssa on ihan jumissa.
Tämän sanon yhden lapsen eronneena äitinä. Tämä on ihan jees kombo; on se lapsi mutta vain yksi ja on myös paljon vapaata. Ei ikinä enempää lapsia.
Jos nainen tulee äidiksi esim. 20-vuotiaana ja saa yhteensä korkeintaan pari-kolme lasta parikymppisenä, kuinka koko naisen nuoruus voi mennä hukkaan? Oletettavasti nuori äiti haluaakin olla nuori äiti. Kun kolmekymppisen naisen lapset ovat kouluiässä on nainen yhä verrattain nuori. Tietenkin muut samanikäiset vauvanvaunuja pukkaavat äidit arvostelevat silloin, että nuoruutensa "menettäneen" äidin "menojalka vipattaa" kun tämä koululaisten äiti ei ole kiinni lapsissaan samalla tavalla kuin he kääröissään. Heillä menee keski-ikä hukkaan lasten kanssa?
Jos tulee äidiksi 20-vuotiaana, niin joko kyseessä on teinien suhde, jossa on suuri todennäköisyys erolle tai köyhyydelle. Vaihtoehtoisesti mies voi olla vanhempi, mutta onko se sitten naiselle kiva vähän myöhemmin. Tuskin.
Mitä tarkoitat köyhyydellä? Että asutaan kerrostalossa eikä omakotitalossa? Että lapsi ei harrasta välttämättä mitään super kallista ratsastusta vaan kenties jotain halvempaa, vaikka soittaa jotain soitinta tai käy seurakunnan järjestämässä sählyssä? Hui kamala, kauhealta elämältä kuulostaa.......
. Ja tietenkin jollain 30 vuotiaalla on paremmat taloudelliset puitteet kuin 20 vuotiaalla, mutta se ei tarkoita sitä, että se 20 vuotiaan päätös lisääntyä olisi huono.
Köyhyydellä tarkoitan tässä sitä, että 2-kymppiset perhettä perustavat ovat yleensä matalasti koulutettuja, jopa työttömiä/syrjäytyneitä. Se ei ole hyvä lähtökohta lapselle. Köyhyys ja sosioekonominen asema periytyy.
Ei nuoret, hyvässä asemassa kaikin puolin olevat, perusta vielä perhettä. Aina ne on ne jotka eivät itsestäänkään osaa huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden tuhlaamista perhe-elämään ei pidetä arvostettavana. Ajatellaan, että täytyy elää ja kokea mahdollisimman paljon, ennenkuin tylsä aikuisen arki alkaa valittamisineen. Nuoren naisen täytyy luoda uraa ja oppia tuntemaan itsensä lukuisten eri miesten avulla ja mies on taas epäonnistunut kokonaisuudessaan, jos ei ole ollut paljon eri naisten kanssa ennen sitoutumista yhteen ja perhe-elämään.
Mä olen tuota ihmetellyt, tuota nuoruuden hukkaamista jos perheellistyy. Olen nuori äiti ja mulle on siis useinkin mylväisty, että eikö minua haittaa hukata nuoruuttani. Lapsemme ovat ihania ja musta on ihanaa tehdä asioita heidän kanssaan. Ainoa, mitä en oikeasti voi tehdä on villi biletys (tai toki voisin jos veisin lapset hoitoon ja moni minua tuntematon on olettanutkin, että tietenkin biletän koska tottakai se on nuorille äideille tärkeää). Kaikki muu on mahdollista lasten kanssakin. Monet ihmiset, valitettavasti etenkin muut äidit, tuntuvat usein lähtevän oletuksesta, että olen huono äiti ja joskus todisteita huonommuudesta oikein kytätään. Ajatus, että nuoret vanhemmat ovat huonoja vanhempia on aika suosittu. Siitä varmaan tule hyvä olo jollekin, jolla itsellään on asiat erinomaisesti...
Lasten kanssa voi tehdä paljon, mutta allekirjoitan täysin sen sanonnan, että kaikki mikä on hauskaa lasten kanssa, on hauskempaa ilman lasta.
Biletys ei myöskään ole ainoa asia, minkä lapset estää. Ei sitä mihin tahansa elokuviin voi lapsia viedä tai istua kesäiltaa terassilla (vaikka alkoholitonta juoden) rauhassa. Pitkät illalliset ravintolassa, moni luontokohde vaelluksineen ei onnistu. Kaikilla ei ole lapsenvahteja jatkuvasti käytettävissä, joten lasten kanssa on ihan jumissa.
Tämän sanon yhden lapsen eronneena äitinä. Tämä on ihan jees kombo; on se lapsi mutta vain yksi ja on myös paljon vapaata. Ei ikinä enempää lapsia.
Selevä.
En allekirjoita sanontaa, että kaikki mikä on hauskaa lasten kanssa, on hauskempaa ilman lasta. Ihan oikeasti nautin lasteni seurasta ja tykkään myös ottaa heitä mukaan paikkoihin. Minusta jotkin asiat ovat parempiakin lasten kanssa, esim. tykkään matkustella lasten kanssa, tykkään arjesta enemmän lasten kanssa. Mitä isommiksi kasvavat, sitä hauskempaa mulla on lasten kanssa. Selvästi eri asenteet.
Ja kun sanoin, että kaikki muu (kuin villi biletys, minkä senkin nostin esimerkiksi koska puhe oli nuoruuden odotuksista) on mahdollista lasten kanssa, tarkoitin että kaikki muu on tosiaan mahdollista lasten kanssa, jos todella haluaa. Päivässä ei tietenkään ole enempää kuin 24 tuntia, mutta lapset eivät vie 100 % vanhempiensa ajasta (ainakaan kovin pitkään). Jos itselle tärkeistä asioista luopuu lasten vuoksi niin se on oma valinta. En tiedä onko kannattavaa. Paitsi. Kun on lapsia niin ilman lasta olemisen lapset varsinkin ensimmäisinä vuosinaan estävät tehokkaasti kuten kuvasit, selvä homma, mutta jos sitä tahtoo niin mistä syystä lapsia silloin hankkisi?
- Jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että kovinkaan moni nuori aikuinen ei ymmärrä sitä, että elämä muuttuu aika erilaiseksi sitten kun he ovat vaikka 30, 40 tai 50. Nuorena sitä jaksaa ehkä bilettää yms mutta aika harvalle se riittää enää vanhemmalla iällä. Sitä kaipaa elämäänsä jotain muutakin, jotain merkityksellisempää. Jotkut löytävät sen merkityksensä sitten vaikka työstä, mutta en tiedä, riittääkö sekään loppujen lopuksi monellekaan. Ei kukaan saattohoitopotilas ajattele että, olisinpa tehnyt enemmän töitä, noin esimerkiksi.
Aika moni nuori ei myöskään ymmärrä, että heidän omat vanhempansa ja sukunsa ympäriltä tulevat kuolemaan. Vaikka Suomessa seniorit sullotaan laitoksiin, niin silti heidän asioistaan täytyy pitää huolta, vähintään taloudellisesti, usein monia vuosia. Kaikki muut ihmissuhteet voivat rikkoutua tässä elämässä, mutta biologinen suhde ei koskaan. Toki on ihmisiä, jotka eivät ole läheisiä edes biologisten sukulaisten kanssa. Mutta silti heihin on jonkinlainen velvoite yleensä pitää yhteyttä tai nähdä edes joskus vaikkapa sitten niissä hautajaisissa.
Tulevatko ne samat motiivit ja ajatukset pysymään nykynuorilla vielä 40- ja 50- vuotiaina? Aina on niitä, jotka eivät halua lapsia. Evolutiivisesti heitä on kuitenkin vähemmistö, eihän tässä olemisessa muuten olisi järkeä. Luulen, että aika moni jättää lisääntymättä ihan mukavuudenhalusta, ajattelematta asiaa sen kummemmin pitkässä juoksussa.
En pidä yhteyttä äidin puolen sukuun. Kerta toisensa jälkeen halutaan repiä auki lapsuudessa tapahtuneet traumat. Sovittiin etten osallistu hautajaisiin. Kirjoitan nimen alle testamenttia varten. Varat siirretään hyväntekeväisyyteen. Raha muistuttaisi lapsena koetusta helvetistä, siksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden tuhlaamista perhe-elämään ei pidetä arvostettavana. Ajatellaan, että täytyy elää ja kokea mahdollisimman paljon, ennenkuin tylsä aikuisen arki alkaa valittamisineen. Nuoren naisen täytyy luoda uraa ja oppia tuntemaan itsensä lukuisten eri miesten avulla ja mies on taas epäonnistunut kokonaisuudessaan, jos ei ole ollut paljon eri naisten kanssa ennen sitoutumista yhteen ja perhe-elämään.
Mä olen tuota ihmetellyt, tuota nuoruuden hukkaamista jos perheellistyy. Olen nuori äiti ja mulle on siis useinkin mylväisty, että eikö minua haittaa hukata nuoruuttani. Lapsemme ovat ihania ja musta on ihanaa tehdä asioita heidän kanssaan. Ainoa, mitä en oikeasti voi tehdä on villi biletys (tai toki voisin jos veisin lapset hoitoon ja moni minua tuntematon on olettanutkin, että tietenkin biletän koska tottakai se on nuorille äideille tärkeää). Kaikki muu on mahdollista lasten kanssakin. Monet ihmiset, valitettavasti etenkin muut äidit, tuntuvat usein lähtevän oletuksesta, että olen huono äiti ja joskus todisteita huonommuudesta oikein kytätään. Ajatus, että nuoret vanhemmat ovat huonoja vanhempia on aika suosittu. Siitä varmaan tule hyvä olo jollekin, jolla itsellään on asiat erinomaisesti...
Lasten kanssa voi tehdä paljon, mutta allekirjoitan täysin sen sanonnan, että kaikki mikä on hauskaa lasten kanssa, on hauskempaa ilman lasta.
Biletys ei myöskään ole ainoa asia, minkä lapset estää. Ei sitä mihin tahansa elokuviin voi lapsia viedä tai istua kesäiltaa terassilla (vaikka alkoholitonta juoden) rauhassa. Pitkät illalliset ravintolassa, moni luontokohde vaelluksineen ei onnistu. Kaikilla ei ole lapsenvahteja jatkuvasti käytettävissä, joten lasten kanssa on ihan jumissa.
Tämän sanon yhden lapsen eronneena äitinä. Tämä on ihan jees kombo; on se lapsi mutta vain yksi ja on myös paljon vapaata. Ei ikinä enempää lapsia.
Jos nainen tulee äidiksi esim. 20-vuotiaana ja saa yhteensä korkeintaan pari-kolme lasta parikymppisenä, kuinka koko naisen nuoruus voi mennä hukkaan? Oletettavasti nuori äiti haluaakin olla nuori äiti. Kun kolmekymppisen naisen lapset ovat kouluiässä on nainen yhä verrattain nuori. Tietenkin muut samanikäiset vauvanvaunuja pukkaavat äidit arvostelevat silloin, että nuoruutensa "menettäneen" äidin "menojalka vipattaa" kun tämä koululaisten äiti ei ole kiinni lapsissaan samalla tavalla kuin he kääröissään. Heillä menee keski-ikä hukkaan lasten kanssa?
Jos tulee äidiksi 20-vuotiaana, niin joko kyseessä on teinien suhde, jossa on suuri todennäköisyys erolle tai köyhyydelle. Vaihtoehtoisesti mies voi olla vanhempi, mutta onko se sitten naiselle kiva vähän myöhemmin. Tuskin.
Mitä tarkoitat köyhyydellä? Että asutaan kerrostalossa eikä omakotitalossa? Että lapsi ei harrasta välttämättä mitään super kallista ratsastusta vaan kenties jotain halvempaa, vaikka soittaa jotain soitinta tai käy seurakunnan järjestämässä sählyssä? Hui kamala, kauhealta elämältä kuulostaa.......
. Ja tietenkin jollain 30 vuotiaalla on paremmat taloudelliset puitteet kuin 20 vuotiaalla, mutta se ei tarkoita sitä, että se 20 vuotiaan päätös lisääntyä olisi huono.
Köyhyydellä tarkoitan tässä sitä, että 2-kymppiset perhettä perustavat ovat yleensä matalasti koulutettuja, jopa työttömiä/syrjäytyneitä. Se ei ole hyvä lähtökohta lapselle. Köyhyys ja sosioekonominen asema periytyy.
Ei nuoret, hyvässä asemassa kaikin puolin olevat, perusta vielä perhettä. Aina ne on ne jotka eivät itsestäänkään osaa huolehtia.
Kaveri aloitti lasten pykäämisen 18 vuotiaana. 4 lasta, pätkätöitä ja pätkäkoulutuksia, epävakaita parisuhteita. Äitinsä sponssaa
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että kovinkaan moni nuori aikuinen ei ymmärrä sitä, että elämä muuttuu aika erilaiseksi sitten kun he ovat vaikka 30, 40 tai 50. Nuorena sitä jaksaa ehkä bilettää yms mutta aika harvalle se riittää enää vanhemmalla iällä. Sitä kaipaa elämäänsä jotain muutakin, jotain merkityksellisempää. Jotkut löytävät sen merkityksensä sitten vaikka työstä, mutta en tiedä, riittääkö sekään loppujen lopuksi monellekaan. Ei kukaan saattohoitopotilas ajattele että, olisinpa tehnyt enemmän töitä, noin esimerkiksi.
Aika moni nuori ei myöskään ymmärrä, että heidän omat vanhempansa ja sukunsa ympäriltä tulevat kuolemaan. Vaikka Suomessa seniorit sullotaan laitoksiin, niin silti heidän asioistaan täytyy pitää huolta, vähintään taloudellisesti, usein monia vuosia. Kaikki muut ihmissuhteet voivat rikkoutua tässä elämässä, mutta biologinen suhde ei koskaan. Toki on ihmisiä, jotka eivät ole läheisiä edes biologisten sukulaisten kanssa. Mutta silti heihin on jonkinlainen velvoite yleensä pitää yhteyttä tai nähdä edes joskus vaikkapa sitten niissä hautajaisissa.
Tulevatko ne samat motiivit ja ajatukset pysymään nykynuorilla vielä 40- ja 50- vuotiaina? Aina on niitä, jotka eivät halua lapsia. Evolutiivisesti heitä on kuitenkin vähemmistö, eihän tässä olemisessa muuten olisi järkeä. Luulen, että aika moni jättää lisääntymättä ihan mukavuudenhalusta, ajattelematta asiaa sen kummemmin pitkässä juoksussa.
"Evolutiivisesti heitä on kuitenkin vähemmistö, eihän tässä olemisessa muuten olisi järkeä." Itseasiassa evolutiivisesti ei tarvitse haluta lapsia, vaan seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden tuhlaamista perhe-elämään ei pidetä arvostettavana. Ajatellaan, että täytyy elää ja kokea mahdollisimman paljon, ennenkuin tylsä aikuisen arki alkaa valittamisineen. Nuoren naisen täytyy luoda uraa ja oppia tuntemaan itsensä lukuisten eri miesten avulla ja mies on taas epäonnistunut kokonaisuudessaan, jos ei ole ollut paljon eri naisten kanssa ennen sitoutumista yhteen ja perhe-elämään.
Mä olen tuota ihmetellyt, tuota nuoruuden hukkaamista jos perheellistyy. Olen nuori äiti ja mulle on siis useinkin mylväisty, että eikö minua haittaa hukata nuoruuttani. Lapsemme ovat ihania ja musta on ihanaa tehdä asioita heidän kanssaan. Ainoa, mitä en oikeasti voi tehdä on villi biletys (tai toki voisin jos veisin lapset hoitoon ja moni minua tuntematon on olettanutkin, että tietenkin biletän koska tottakai se on nuorille äideille tärkeää). Kaikki muu on mahdollista lasten kanssakin. Monet ihmiset, valitettavasti etenkin muut äidit, tuntuvat usein lähtevän oletuksesta, että olen huono äiti ja joskus todisteita huonommuudesta oikein kytätään. Ajatus, että nuoret vanhemmat ovat huonoja vanhempia on aika suosittu. Siitä varmaan tule hyvä olo jollekin, jolla itsellään on asiat erinomaisesti...
Lasten kanssa voi tehdä paljon, mutta allekirjoitan täysin sen sanonnan, että kaikki mikä on hauskaa lasten kanssa, on hauskempaa ilman lasta.
Biletys ei myöskään ole ainoa asia, minkä lapset estää. Ei sitä mihin tahansa elokuviin voi lapsia viedä tai istua kesäiltaa terassilla (vaikka alkoholitonta juoden) rauhassa. Pitkät illalliset ravintolassa, moni luontokohde vaelluksineen ei onnistu. Kaikilla ei ole lapsenvahteja jatkuvasti käytettävissä, joten lasten kanssa on ihan jumissa.
Tämän sanon yhden lapsen eronneena äitinä. Tämä on ihan jees kombo; on se lapsi mutta vain yksi ja on myös paljon vapaata. Ei ikinä enempää lapsia.
Jos nainen tulee äidiksi esim. 20-vuotiaana ja saa yhteensä korkeintaan pari-kolme lasta parikymppisenä, kuinka koko naisen nuoruus voi mennä hukkaan? Oletettavasti nuori äiti haluaakin olla nuori äiti. Kun kolmekymppisen naisen lapset ovat kouluiässä on nainen yhä verrattain nuori. Tietenkin muut samanikäiset vauvanvaunuja pukkaavat äidit arvostelevat silloin, että nuoruutensa "menettäneen" äidin "menojalka vipattaa" kun tämä koululaisten äiti ei ole kiinni lapsissaan samalla tavalla kuin he kääröissään. Heillä menee keski-ikä hukkaan lasten kanssa?
Jos tulee äidiksi 20-vuotiaana, niin joko kyseessä on teinien suhde, jossa on suuri todennäköisyys erolle tai köyhyydelle. Vaihtoehtoisesti mies voi olla vanhempi, mutta onko se sitten naiselle kiva vähän myöhemmin. Tuskin.
Mitä tarkoitat köyhyydellä? Että asutaan kerrostalossa eikä omakotitalossa? Että lapsi ei harrasta välttämättä mitään super kallista ratsastusta vaan kenties jotain halvempaa, vaikka soittaa jotain soitinta tai käy seurakunnan järjestämässä sählyssä? Hui kamala, kauhealta elämältä kuulostaa.......
. Ja tietenkin jollain 30 vuotiaalla on paremmat taloudelliset puitteet kuin 20 vuotiaalla, mutta se ei tarkoita sitä, että se 20 vuotiaan päätös lisääntyä olisi huono.
Köyhyydellä tarkoitan tässä sitä, että 2-kymppiset perhettä perustavat ovat yleensä matalasti koulutettuja, jopa työttömiä/syrjäytyneitä. Se ei ole hyvä lähtökohta lapselle. Köyhyys ja sosioekonominen asema periytyy.
Ei nuoret, hyvässä asemassa kaikin puolin olevat, perusta vielä perhettä. Aina ne on ne jotka eivät itsestäänkään osaa huolehtia.
Jaaha, riskikommentti poistettiin... yllätys ettei faktoja saa sanoa, mutta mitä vanhempi on esikoisen saadessa sitä suuremi riski saada esim vammainen. Eikä ikä ole sama kuin raha. Moni 3-kymppinen vielä opiskelee tai on juuri ja juuri päässyt työelämään. Mikään raha maailmassa ei tarkoita hyvää lapsuutta, siihen kuuluu ihan muut asiat kuin materia jota sillä rahalla saa. Naisen kuuluu jo biologisestikin saada lapset nuorena. Opiskella ja uraa voi hankkia myöhemmin.
Voitasko lakata hiillostamasta ihmisiä? Toiset saa lapset luomuna nuorena/vanhana, osa hoidoilla, muutamat rahakkaat USA:sta saatavan vuokrakohdun avulla ja loput pysyy ilman lasta. Elämä on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden tuhlaamista perhe-elämään ei pidetä arvostettavana. Ajatellaan, että täytyy elää ja kokea mahdollisimman paljon, ennenkuin tylsä aikuisen arki alkaa valittamisineen. Nuoren naisen täytyy luoda uraa ja oppia tuntemaan itsensä lukuisten eri miesten avulla ja mies on taas epäonnistunut kokonaisuudessaan, jos ei ole ollut paljon eri naisten kanssa ennen sitoutumista yhteen ja perhe-elämään.
Mä olen tuota ihmetellyt, tuota nuoruuden hukkaamista jos perheellistyy. Olen nuori äiti ja mulle on siis useinkin mylväisty, että eikö minua haittaa hukata nuoruuttani. Lapsemme ovat ihania ja musta on ihanaa tehdä asioita heidän kanssaan. Ainoa, mitä en oikeasti voi tehdä on villi biletys (tai toki voisin jos veisin lapset hoitoon ja moni minua tuntematon on olettanutkin, että tietenkin biletän koska tottakai se on nuorille äideille tärkeää). Kaikki muu on mahdollista lasten kanssakin. Monet ihmiset, valitettavasti etenkin muut äidit, tuntuvat usein lähtevän oletuksesta, että olen huono äiti ja joskus todisteita huonommuudesta oikein kytätään. Ajatus, että nuoret vanhemmat ovat huonoja vanhempia on aika suosittu. Siitä varmaan tule hyvä olo jollekin, jolla itsellään on asiat erinomaisesti...
Lasten kanssa voi tehdä paljon, mutta allekirjoitan täysin sen sanonnan, että kaikki mikä on hauskaa lasten kanssa, on hauskempaa ilman lasta.
Biletys ei myöskään ole ainoa asia, minkä lapset estää. Ei sitä mihin tahansa elokuviin voi lapsia viedä tai istua kesäiltaa terassilla (vaikka alkoholitonta juoden) rauhassa. Pitkät illalliset ravintolassa, moni luontokohde vaelluksineen ei onnistu. Kaikilla ei ole lapsenvahteja jatkuvasti käytettävissä, joten lasten kanssa on ihan jumissa.
Tämän sanon yhden lapsen eronneena äitinä. Tämä on ihan jees kombo; on se lapsi mutta vain yksi ja on myös paljon vapaata. Ei ikinä enempää lapsia.
Jos nainen tulee äidiksi esim. 20-vuotiaana ja saa yhteensä korkeintaan pari-kolme lasta parikymppisenä, kuinka koko naisen nuoruus voi mennä hukkaan? Oletettavasti nuori äiti haluaakin olla nuori äiti. Kun kolmekymppisen naisen lapset ovat kouluiässä on nainen yhä verrattain nuori. Tietenkin muut samanikäiset vauvanvaunuja pukkaavat äidit arvostelevat silloin, että nuoruutensa "menettäneen" äidin "menojalka vipattaa" kun tämä koululaisten äiti ei ole kiinni lapsissaan samalla tavalla kuin he kääröissään. Heillä menee keski-ikä hukkaan lasten kanssa?
Jos tulee äidiksi 20-vuotiaana, niin joko kyseessä on teinien suhde, jossa on suuri todennäköisyys erolle tai köyhyydelle. Vaihtoehtoisesti mies voi olla vanhempi, mutta onko se sitten naiselle kiva vähän myöhemmin. Tuskin.
Mitä tarkoitat köyhyydellä? Että asutaan kerrostalossa eikä omakotitalossa? Että lapsi ei harrasta välttämättä mitään super kallista ratsastusta vaan kenties jotain halvempaa, vaikka soittaa jotain soitinta tai käy seurakunnan järjestämässä sählyssä? Hui kamala, kauhealta elämältä kuulostaa.......
. Ja tietenkin jollain 30 vuotiaalla on paremmat taloudelliset puitteet kuin 20 vuotiaalla, mutta se ei tarkoita sitä, että se 20 vuotiaan päätös lisääntyä olisi huono.
Köyhyydellä tarkoitan tässä sitä, että 2-kymppiset perhettä perustavat ovat yleensä matalasti koulutettuja, jopa työttömiä/syrjäytyneitä. Se ei ole hyvä lähtökohta lapselle. Köyhyys ja sosioekonominen asema periytyy.
Ei nuoret, hyvässä asemassa kaikin puolin olevat, perusta vielä perhettä. Aina ne on ne jotka eivät itsestäänkään osaa huolehtia.
Oletkohan itse ollut hyvässä asemassa nuorena?
Niiden, jotka eivät itsestäänkään osaa huolehtia, lapset huostaanotetaan riippumatta vanhempien iästä. Arviosi etteivät parikymppiset vanhemmat osaa huolehtia edes itsestään on sinun subjektiivinen luulosi.
Kaksikymppisistä iso osa on matalasti koulutettuja, heillä on siis korkeintaan toisen asteen tutkinto. Korkeakoulusta valmistutaan yleensä 20+(+++++). Vaikka parikymppiset vanhemmat ovat keskimäärin selvästi matalammin koulutettuja, ovat he myös nuorempia kuin iäkkäämpänä esikoisensa saavat. Ei pidä luulla, ettei kukaan niistä nuorista vanhemmista lapsen saatuaan opiskele, valmistu tai vaurastu lisää. Se ei ole edes harvinaista. Myöhemminkin saavutettu sosioekonominen asema periytyy.
/eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi esimerkiksi opiskeluaika tai juuri valmistumisen jälkeen olisi huono aika lastenhankintaan? Moni valmistuu toki jo 20-25-vuotiaana
Tottahan toki tämäkin on, mutta koska viimeksi on ollut positiivisia uutisia/otsikoita normikansalaiselle muutenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näissäkin kommenteissa näkyy miten tylysti nuorten aikuisten lasten saamiseen Suomessa suhtaudutaan. Joo - hankkikaa lapsia että huoltosuhde säilyy - mutta olette vastuuttomia jos liian nuorena, muistakaa tehdä ne kolme lasta vasta 35-vuotiaana kahden kolmen vuoden väleillä kun tilillä on tarpeeksi rahaa.
Miten se on edes mahdollista monilla?
Jos ajatus on että pitäisi olla riittävän varakas ja kouluttautunut ennen lasten saamista niin oletteko huomioineet että moni ei ole varakas tai korkeasti koulutettu missään kohtaa elämäänsä?
Saako lapsia hankkia vain hyväosainen, jotta lapsi saisi kaiken riittävän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapset kun olin varaton opiskelija. Ei siihen lähipiiri hyvällä suhtautunut, mutta itsepä lapseni hoidan ja pärjään kotihoidon tuella, kun menot on niin pienet. Tyydyn alhaisempaa elintasoon, mutta lapsille on aina vaatetta ja ruokaa. Arvostan ajatusta, että lasta varten pitäisi olla kaikki valmiina, koska se kertoo, että vanhemmat välittävät. Silti muistan lapsuudestani kuinka vanhemmat aina säästi sitä omakotitaloa varten, jota eivät sitten koskaan hankkineet koska kerettiin kaikki muuttaa pois kotoa ennen kuin rahat oli kasassa. Ei me lapset mitään omakotitaloa kaivattu, meille koti oli koti, vanhempia varten se enemmänkin oli. Ulkomailla ei koskaan raha syistä käyty ja nyt en kävisi ympäristö syistä, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Ymmärrän, että joku voi ajatella eri tavalla
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatus on että pitäisi olla riittävän varakas ja kouluttautunut ennen lasten saamista niin oletteko huomioineet että moni ei ole varakas tai korkeasti koulutettu missään kohtaa elämäänsä?
Saako lapsia hankkia vain hyväosainen, jotta lapsi saisi kaiken riittävän?
Sellainen, jolla on oikeasti varaa elättää lapsensa itse ja tekee niitä lapsia vaan sen verran mitä pystyy elättämään. Ei tarvitse mikään miljonääri olla, mutta ihminen, jolla on talous balanssissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatus on että pitäisi olla riittävän varakas ja kouluttautunut ennen lasten saamista niin oletteko huomioineet että moni ei ole varakas tai korkeasti koulutettu missään kohtaa elämäänsä?
Saako lapsia hankkia vain hyväosainen, jotta lapsi saisi kaiken riittävän?
Sellainen, jolla on oikeasti varaa elättää lapsensa itse ja tekee niitä lapsia vaan sen verran mitä pystyy elättämään. Ei tarvitse mikään miljonääri olla, mutta ihminen, jolla on talous balanssissa.
Jos yhtään seurasta maailman tilannetta niin tiedät, että kohta sellaista ihmistä ei enää välttämättä ole, jolla olisi talous balanssissa. On hyväksyttävä ajatus, että elämässä mikään ei ole varmaa. Rahalla et välttämättä saa edes energiaa, jos siitä on pulaa. Lapset on uskallettava tehdä joko epävarmuuteen ja huonoon taloustilanteeseen tai jätettävä tekemättä kokonaan. Tällä hetkellä vain rohkeimmat ihmiset lisääntyvät, harkitsevimlat jää ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatus on että pitäisi olla riittävän varakas ja kouluttautunut ennen lasten saamista niin oletteko huomioineet että moni ei ole varakas tai korkeasti koulutettu missään kohtaa elämäänsä?
Saako lapsia hankkia vain hyväosainen, jotta lapsi saisi kaiken riittävän?
Sellainen, jolla on oikeasti varaa elättää lapsensa itse ja tekee niitä lapsia vaan sen verran mitä pystyy elättämään. Ei tarvitse mikään miljonääri olla, mutta ihminen, jolla on talous balanssissa.
Jos yhtään seurasta maailman tilannetta niin tiedät, että kohta sellaista ihmistä ei enää välttämättä ole, jolla olisi talous balanssissa. On hyväksyttävä ajatus, että elämässä mikään ei ole varmaa. Rahalla et välttämättä saa edes energiaa, jos siitä on pulaa. Lapset on uskallettava tehdä joko epävarmuuteen ja huonoon taloustilanteeseen tai jätettävä tekemättä kokonaan. Tällä hetkellä vain rohkeimmat ihmiset lisääntyvät, harkitsevimlat jää ilman lapsia.
Nimenomaan. Ei epävakaaseen ja huonoon tilanteeseen kannata lapsia tehdä. Se on vaan fakta. Kyllähän näitäkin on nähty, kun tietynlaiset ihmiset sikiää ja perheen elättää veronmaksajat ja tämä ollut perheen tilanne ihan alusta alkaen; ei koulutusta, ei töitä, päihteet maistuu. Sellainen myös yleensä periytyy... Ja kyllä vielä on ihmisiä, joilla on talous balanssissa ja sellaisis tulee myös aina olemaan. Maailman tilanne on nyt vaan kurja.
Mikä siinä on vikana, jos vaikka pariskunta 24-vuotiaat on ollut 4 vuotta yhdessä ja haluavat hankkia lapsen eikä vielä ole ehkä omakotitaloa hankittu mutta ei isompia ongelmiakaan elämässä?
Miksi silloin ei voisi hankkia lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on vikana, jos vaikka pariskunta 24-vuotiaat on ollut 4 vuotta yhdessä ja haluavat hankkia lapsen eikä vielä ole ehkä omakotitaloa hankittu mutta ei isompia ongelmiakaan elämässä?
Miksi silloin ei voisi hankkia lapsia?
Sitä sopii kysyä kyseiseltä pariskunnalta. Ehkä eivät vaan halua lapsia, ehkä haluavat keskittyä uraan tai joihinkin muihin asioihin. Ehkei heidän suhde olekaan niin vakaalla pohjalla tms.
Jos tulee äidiksi 20-vuotiaana, niin joko kyseessä on teinien suhde, jossa on suuri todennäköisyys erolle tai köyhyydelle. Vaihtoehtoisesti mies voi olla vanhempi, mutta onko se sitten naiselle kiva vähän myöhemmin. Tuskin.