En ihmettele että nuoret aikuiset lykkäävät lapsentekoa - Kirjoitetaanko mediassa mitään positiivista nuorista vanhemmista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmenten vihervassareiden aivopesu on tehnyt sen että naiset haluavat olla kuin miehet ja on pönkitetty kuinka nainen pärjää yksinkin ja perhe on pahasta yms...tähän päälle mah mu invaasio 2015 niin avot! Kuka nyt enää lapsia tämmöseen sekopäämaahan haluaa tehdä.

No naistenhan on pakko pärjätä omillaan kun miehiin ei voi luottaa ja itsensä ja lapsensa on elätettävä. Kyllä se on nimenomaan vastuuta pakoilevien, loisivien miesten vika että perhe-elämä ei naisia kiinnosta. Nainen nimenomaan on se joka pärjää yksinkin.

Naiset eivät ole koskaan halunneet lapsia ja jos niin max kaksi. Et sitten tiedä että esim vuonna 1960 lapsiluku per naimen oli Suomessa alle 3 lasta? Ja kun ottaa huomioon sen ajan huonon ehkäisyn ja kaiken.

Vielä 90-luvulla naiset haaveilivat enimmäkseen 3 lapsesta. Enemmistö naisista haluaa tälläkin hetkessä juurikin 2 lasta Suomessa eivätkä vähempää. Niin 3 lasta kuin 1 lasta toivia naisia on suurinpiirtein yhtä paljon.

Raskauden ehkäisy on helppoa silloin kun mies ei laske lasteja ovuloivan naisen emättimeen. Se on tiedetty jo 60-luvulla.

eri

Jos raskauden ehkäisy on noin helppoa, niin MIKSI naisille tyrkytetään vaarallisia pillereitä??!!!

Alunperin miehen yhdyntäorgasmin vuoksi

Jos samaan aikaan suositellaan että lasten välissä muutama vuosi väliä ja lasten hankinnan aloittaa myöhään niin ei välttämättä ehdi saamaan useampaa lasta, jos niin toivoo.

Koetaan että lapset pilaa kaiken. Talouden, uran, elämän, vartalon. Mut miten ne nyt menee siitä pilalle? Asiat muuttuu joo (vaikka nykyään osa sitten yrittää kovasti todistella että lapsi ei muuta mitään! Ihan kaikkea voi tehdä vaikka on lapsia!!), mutta onko muutos sitten pilalle? Miten vartalo menee pilalle jos siinä on vaikka niitä raskausarpia? Monelle niitä tulee jo teininä tissien ja lantion kasvaessa, onko niiden vartalot sitten lopullisesti pilalla jo yläasteelta lähtien? 

Ja toisaalta ei siedetä muutosta. Lapsi ei muuta muka mitään! Vaikka teknisesti ihan kaikkea voi tehdä vaikka on lapsia, niin on se kyllä aika erilaista kahdestaan aikuisten kesken kuin niin että siinä pyörii jotain palleroita mukana.

Kun muistelee omia seksuaalivalistustunteja koulussa, ni siellä puhuttiin vaan raskauden ehkäisemisestä ja miten välttää tää kohtalo ja miten ne jälkiehkäisypillerit ja abortin voi saada sitten jos vahinko kuitenkin käy. Musta tuntu ainakin tosi rikolliselta alkaa yrittää lasta sit 15 vuotta myöhemmin :D Eikä mulla ollut elämäkään valmis. Aiemmat sukupolvethan meidät on kasvattanu, ja mulle ne ainakin kertoi että ensin koulut loppuun, vakiduuni ja avioliitto ja sitten vasta lapset. Tuolla yhtälöllä en saisi koskaan lapsia...Nyt ne samat sitten itkee kun lisääntymisikäiset noudattaa näitä ohjeita eikä lisäänny riittävän pian.

Ja miksi syytetään nuoria siitä, ettei huoltosuhde kestä kun ei tuu vauvoja. Miksei syytetä tätä porukkaa joka pani ja lisääntyi kuin kanit aikanaan...

Miksi se olisi edes negatiivinen asia, että elämä muuttuu lasten saamisen myötä?

Vierailija kirjoitti:

On erittäin järkevää hankkia lapsia vasta sitten, kun on oma talous vakaalla pohjalla. Nuorena lapsia hankkivat ovat myöhemminkin köyhiä, tämä on tilastollinen fakta. Eikä tämän hyvinvointivaltion tulevaisuudestakaan takeita ole.

Mihin tämä perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Koetaan että lapset pilaa kaiken. Talouden, uran, elämän, vartalon. Mut miten ne nyt menee siitä pilalle? Asiat muuttuu joo (vaikka nykyään osa sitten yrittää kovasti todistella että lapsi ei muuta mitään! Ihan kaikkea voi tehdä vaikka on lapsia!!), mutta onko muutos sitten pilalle? Miten vartalo menee pilalle jos siinä on vaikka niitä raskausarpia? Monelle niitä tulee jo teininä tissien ja lantion kasvaessa, onko niiden vartalot sitten lopullisesti pilalla jo yläasteelta lähtien? 

Ja toisaalta ei siedetä muutosta. Lapsi ei muuta muka mitään! Vaikka teknisesti ihan kaikkea voi tehdä vaikka on lapsia, niin on se kyllä aika erilaista kahdestaan aikuisten kesken kuin niin että siinä pyörii jotain palleroita mukana.

Aika harva väittää että lapsi ei muuta mitään. Lapsi ei ole automaattisesti este kaikelle, mikä on itselle lapsen lisäksi tärkeää. Lasten kanssa voi yleensä tehdä itselle tärkeitä ja mielekkäitä asioita. Myöskään lasten ottaminen mukaan ja heidän kanssaan tekeminen ei ole pelkkää vastenmielistä työtä ja tuskaa. Jos olisi niin useampikin ihminen haluaisi varmasti välttyä siltä ja hekin olisivat jättäneet lapset tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Kun muistelee omia seksuaalivalistustunteja koulussa, ni siellä puhuttiin vaan raskauden ehkäisemisestä ja miten välttää tää kohtalo ja miten ne jälkiehkäisypillerit ja abortin voi saada sitten jos vahinko kuitenkin käy. Musta tuntu ainakin tosi rikolliselta alkaa yrittää lasta sit 15 vuotta myöhemmin :D Eikä mulla ollut elämäkään valmis. Aiemmat sukupolvethan meidät on kasvattanu, ja mulle ne ainakin kertoi että ensin koulut loppuun, vakiduuni ja avioliitto ja sitten vasta lapset. Tuolla yhtälöllä en saisi koskaan lapsia...Nyt ne samat sitten itkee kun lisääntymisikäiset noudattaa näitä ohjeita eikä lisäänny riittävän pian.

Ja miksi syytetään nuoria siitä, ettei huoltosuhde kestä kun ei tuu vauvoja. Miksei syytetä tätä porukkaa joka pani ja lisääntyi kuin kanit aikanaan...

Ja ketkä niitä nuoria naisia ei vakinaista, kun ne jäis kuitenkin äitiyslomalle heti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden tuhlaamista perhe-elämään ei pidetä arvostettavana. Ajatellaan, että täytyy elää ja kokea mahdollisimman paljon, ennenkuin tylsä aikuisen arki alkaa valittamisineen. Nuoren naisen täytyy luoda uraa ja oppia tuntemaan itsensä lukuisten eri miesten avulla ja mies on taas epäonnistunut kokonaisuudessaan, jos ei ole ollut paljon eri naisten kanssa ennen sitoutumista yhteen ja perhe-elämään.

Mä olen tuota ihmetellyt, tuota nuoruuden hukkaamista jos perheellistyy. Olen nuori äiti ja mulle on siis useinkin mylväisty, että eikö minua haittaa hukata nuoruuttani. Lapsemme ovat ihania ja musta on ihanaa tehdä asioita heidän kanssaan. Ainoa, mitä en oikeasti voi tehdä on villi biletys (tai toki voisin jos veisin lapset hoitoon ja moni minua tuntematon on olettanutkin, että tietenkin biletän koska tottakai se on nuorille äideille tärkeää). Kaikki muu on mahdollista lasten kanssakin. Monet ihmiset, valitettavasti etenkin muut äidit, tuntuvat usein lähtevän oletuksesta, että olen huono äiti ja joskus todisteita huonommuudesta oikein kytätään. Ajatus, että nuoret vanhemmat ovat huonoja vanhempia on aika suosittu. Siitä varmaan tule hyvä olo jollekin, jolla itsellään on asiat erinomaisesti...

Lasten kanssa voi tehdä paljon, mutta allekirjoitan täysin sen sanonnan, että kaikki mikä on hauskaa lasten kanssa, on hauskempaa ilman lasta.

Biletys ei myöskään ole ainoa asia, minkä lapset estää. Ei sitä mihin tahansa elokuviin voi lapsia viedä tai istua kesäiltaa terassilla (vaikka alkoholitonta juoden) rauhassa. Pitkät illalliset ravintolassa, moni luontokohde vaelluksineen ei onnistu. Kaikilla ei ole lapsenvahteja jatkuvasti käytettävissä, joten lasten kanssa on ihan jumissa.

Tämän sanon yhden lapsen eronneena äitinä. Tämä on ihan jees kombo; on se lapsi mutta vain yksi ja on myös paljon vapaata. Ei ikinä enempää lapsia.

Nuoret aikuiset käy nykyään ennätysvähän baareissa muutenkaan ja kyllä se usein 25+ muutenkin vähenee.

Miksi niitä lapsia pitäisi tehdä jos ei halua? 

Eletään ikuista nuoruutta ja samalla ollaan hukassa ja mietitään mikä elämässä on tärkeää ja mitä elämällä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi edes negatiivinen asia, että elämä muuttuu lasten saamisen myötä?

Elämä muuttuu huonompaan suuntaan. Työura saattaa vaarantua tai vähintäänkin on vaikeaa yhteensovittaa työ- ja perhe-elämää. Lapsi on riski parisuhteelle ja vasta lapsen syntymän jälkeen voi nähdä, pitikö kumppanin lupaukset tasavertaisesta vanhemmuudesta paikkansa.

Lapsen myötä elämään astuu aivan uudenlainen huoli ja sen kanssa on elettävä. Ja nimenomaan elettävä, koska kun on lapsen saanut, täytyy itsestäänkin huolehtia entistä paremmin.

Lapsen myötä yhä useammalla on mielipide elämästäsi ja siihen puututaan. Ei ole enää vain sinun elämää.

Univelkaisena voit sitten yrittää elää sitä elämää kuin ennenkin. Rahattomampana, väsyneempänä ja lapsen rasittavia vaiheita mukaillen. Koskaan ei helpota, koska suurin huoli alkaa, kun lapsi muuttaa pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse luulin olevani vapaaehtoisesti lapseton. Ihmettelin vaan sitä kun aina on olo että jotakin puuttuu. Ei kiinnostanut tehdä enemmän töitä, nykyinen määräkin jo stressaa tällaista yksin viihtyvää. Ei ole toiveissa edetä uralla tai vaihtaa ammattia. Matkustelu on hauskaa muutaman kerran vuodessa, mutta 2 yötä kerrallaan riittää. Ei ole kavereita eikä isompia harrastuksia. Miehellä melko sama tilanne, tosin pari kaveria löytyy.

Nyt onkin menossa aikamoinen kriisi kun mies yllättäen otti lapset puheeksi. Ajatus innostaa mutta sitten iskee ne pelot. Ajatteleeko kaikki että olen tyhmä kun pilasin vartaloni ja elämäni? Katsooko joku vihaisesti kun lapseni itkee kaupassa? Kohottaako se jonkun itsetuntoa kun näkee minun pilalle menneen vartaloni? Kauheaa mutta en mahda ajatuksille mitään.

Jonkinlaista ulkokultaista suorittamista ja oudot ryhmäpaineet. Oletko itse muita mulkoileva ja arvioiva? Fiksut ihmiset eivät niin tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden tuhlaamista perhe-elämään ei pidetä arvostettavana. Ajatellaan, että täytyy elää ja kokea mahdollisimman paljon, ennenkuin tylsä aikuisen arki alkaa valittamisineen. Nuoren naisen täytyy luoda uraa ja oppia tuntemaan itsensä lukuisten eri miesten avulla ja mies on taas epäonnistunut kokonaisuudessaan, jos ei ole ollut paljon eri naisten kanssa ennen sitoutumista yhteen ja perhe-elämään.

Mä olen tuota ihmetellyt, tuota nuoruuden hukkaamista jos perheellistyy. Olen nuori äiti ja mulle on siis useinkin mylväisty, että eikö minua haittaa hukata nuoruuttani. Lapsemme ovat ihania ja musta on ihanaa tehdä asioita heidän kanssaan. Ainoa, mitä en oikeasti voi tehdä on villi biletys (tai toki voisin jos veisin lapset hoitoon ja moni minua tuntematon on olettanutkin, että tietenkin biletän koska tottakai se on nuorille äideille tärkeää). Kaikki muu on mahdollista lasten kanssakin. Monet ihmiset, valitettavasti etenkin muut äidit, tuntuvat usein lähtevän oletuksesta, että olen huono äiti ja joskus todisteita huonommuudesta oikein kytätään. Ajatus, että nuoret vanhemmat ovat huonoja vanhempia on aika suosittu. Siitä varmaan tule hyvä olo jollekin, jolla itsellään on asiat erinomaisesti...

Lasten kanssa voi tehdä paljon, mutta allekirjoitan täysin sen sanonnan, että kaikki mikä on hauskaa lasten kanssa, on hauskempaa ilman lasta.

Biletys ei myöskään ole ainoa asia, minkä lapset estää. Ei sitä mihin tahansa elokuviin voi lapsia viedä tai istua kesäiltaa terassilla (vaikka alkoholitonta juoden) rauhassa. Pitkät illalliset ravintolassa, moni luontokohde vaelluksineen ei onnistu. Kaikilla ei ole lapsenvahteja jatkuvasti käytettävissä, joten lasten kanssa on ihan jumissa.

Tämän sanon yhden lapsen eronneena äitinä. Tämä on ihan jees kombo; on se lapsi mutta vain yksi ja on myös paljon vapaata. Ei ikinä enempää lapsia.

Jos nainen tulee äidiksi esim. 20-vuotiaana ja saa yhteensä korkeintaan pari-kolme lasta parikymppisenä, kuinka koko naisen nuoruus voi mennä hukkaan? Oletettavasti nuori äiti haluaakin olla nuori äiti. Kun kolmekymppisen naisen lapset ovat kouluiässä on nainen yhä verrattain nuori. Tietenkin muut samanikäiset vauvanvaunuja pukkaavat äidit arvostelevat silloin, että nuoruutensa "menettäneen" äidin "menojalka vipattaa" kun tämä koululaisten äiti ei ole kiinni lapsissaan samalla tavalla kuin he kääröissään. Heillä menee keski-ikä hukkaan lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

No aika paska teoria. Sen lapsi- ja ydinperheonnen hehkutus ja pakkopullainen perinne nyt vaan on tulossa tiensä päähän. On sallivampi ilmapiiri omannäköisen elämän elämiseen, ja ympäristön paine vaikuttaa aina vain vähemmän.

Eipäs ole sallivampi ilmapiiri vaan pakotuksen suunta on muuttunut. Nykyään on paine tehdä lapset 30 vuotiaana ja muuta pidetään epäilyttävänä tai vähintäänkin kummallisena.

Itse sain esikoisen 22 vuotiaana ja et arvaakkaan montako kertaa minua kehotettiin tekemään abortti :D Moni tuttu ja sukulainen voivotteli raskaudesta kuultuaan, että ei noin nuorena, etkö halua elää ensin?! Neuvolassakin neuvolantäti suhtautui minuun jotenkin epäillen ja alentuvasti, varmaan johtui nuoresta iästäni. Eli se siitä sinun sallivammasta ilmapiiristä.

Ps. Tää mun kommentti oli ekalla sivulla ja oli saanu yläpeukkuakin, mut nyt tunnin päästä kun tulin kattoon tää mun kommentti oli poistunut? Laitoin nyt uudestaan suurin piirtein samanlaisen viestin. Ilmiantoiko joku ton jostain syystä? Omituista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi edes negatiivinen asia, että elämä muuttuu lasten saamisen myötä?

Elämä muuttuu huonompaan suuntaan. Työura saattaa vaarantua tai vähintäänkin on vaikeaa yhteensovittaa työ- ja perhe-elämää. Lapsi on riski parisuhteelle ja vasta lapsen syntymän jälkeen voi nähdä, pitikö kumppanin lupaukset tasavertaisesta vanhemmuudesta paikkansa.

Lapsen myötä elämään astuu aivan uudenlainen huoli ja sen kanssa on elettävä. Ja nimenomaan elettävä, koska kun on lapsen saanut, täytyy itsestäänkin huolehtia entistä paremmin.

Lapsen myötä yhä useammalla on mielipide elämästäsi ja siihen puututaan. Ei ole enää vain sinun elämää.

Univelkaisena voit sitten yrittää elää sitä elämää kuin ennenkin. Rahattomampana, väsyneempänä ja lapsen rasittavia vaiheita mukaillen. Koskaan ei helpota, koska suurin huoli alkaa, kun lapsi muuttaa pois kotoa.

Ei vela sinkunkaan elämä pysy muuttumattomana ikuisuuksia. Lapset kasvaa ja aikuistuu. Kenelle sinä aiheutat noin paljon huolta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se paras ikä tehdä esikoinen on siinä 20-25 vuotiaana. Kun tekee nuorena esikoisen niin voi halutessaan rauhassa odotella monta vuotta ennenkuin pyöräyttää toisen tai kolmannen, koska iän puolesta ei ole kiire tehdä toista heti perään. Mitä nuorempana suomalaiset aloittaisivat lasten teon, sitä enemmän suomalaisten toiveet halutusta lapsiluvusta kohtaisi toteutuneen lapsiluvun kanssa.

Lisäksi tutkitusti naisella säilyy hedelmällisyys paremmin, jos hän on lisääntynyt nuorena. Jos verrataan kahta 38 vuotiasta, joista toinen on lapseton ja toinen on tehnyt lapsen kakskymppisenä niin sillä lapsen saanella on suurempi todennäköisyys raskautua kuin sillä, jolla ei ole lapsia.

Valtion pitäisi lisätä rahallista tukea nuorena perheellistyneille ja myös mainostaa selkeästi, että näin ja näin paljon saat rahaa perheellisenä opiskelijana jne. Kyllähän nykyäänkin esim opiskelija saa asumistukeensa ja opintorahaansa rahalisää jos saa lapsen, mutta tuntuu, että ihmiset eivät ole tästä tietoisia. Lisäksi harkinnanvararaista toimeentulotukea myös saa suht helposti vauvan tarvikkeisiin. Lisäksi on monia avustusjärjestöjä lapsiperheille.

Pitäisi lisätä tietoisuutta näistä kaikista apujutuista, joita on tarjolla ja muokata asenneilmapiiriä siihen suuntaan, että ei ole häpeä ottaa apua vastaan ja vaikka Kelasta ylimääräistä tukea lapsiperhe elämään. On täysin ymmärrettävää ja luonnollista, että nykyaikana alle 25 vuotiaiden taloustilanne ei välttämättä ole kovin hyvä, tukien saaminen nuorena perheellistymiseen on täysin oikein ja ymmärrettävää eikä häpeällistä. Ketä varten tässä tätä Suomea ylläpidetään jos ei tulevia suomalaisia sukupolvia varten?

Mistä löytyy miehiä, jotka haluavat tehdä lapsen 20-25-vuotiaana? Siinähän seurustelu on pitänyt aloittaa 15-16-vuotiaana, lukiosta tai ammattikoulusta päästessä on 19-vuotias ja heti pitäisi pistää pulla uuniin. Saattaisi monen nuoren aikuisen vanhemmat itkeä ääneen, että noin menit sitten tekemään ja millä kuvittelet lapsesi elättävän. Opiskelukin on naiselle hankalampaa lapsen kanssa kuin ilman, miehet pääsee tuossakin helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Koetaan että lapset pilaa kaiken. Talouden, uran, elämän, vartalon. Mut miten ne nyt menee siitä pilalle? Asiat muuttuu joo (vaikka nykyään osa sitten yrittää kovasti todistella että lapsi ei muuta mitään! Ihan kaikkea voi tehdä vaikka on lapsia!!), mutta onko muutos sitten pilalle? Miten vartalo menee pilalle jos siinä on vaikka niitä raskausarpia? Monelle niitä tulee jo teininä tissien ja lantion kasvaessa, onko niiden vartalot sitten lopullisesti pilalla jo yläasteelta lähtien? 

Ja toisaalta ei siedetä muutosta. Lapsi ei muuta muka mitään! Vaikka teknisesti ihan kaikkea voi tehdä vaikka on lapsia, niin on se kyllä aika erilaista kahdestaan aikuisten kesken kuin niin että siinä pyörii jotain palleroita mukana.

Minulla toisen raskauden aikana jalkoihin tuli suonikohjut nivusista jalkateriin asti. Pystyisin elämään ilman noita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi edes negatiivinen asia, että elämä muuttuu lasten saamisen myötä?

Elämä muuttuu huonompaan suuntaan. Työura saattaa vaarantua tai vähintäänkin on vaikeaa yhteensovittaa työ- ja perhe-elämää. Lapsi on riski parisuhteelle ja vasta lapsen syntymän jälkeen voi nähdä, pitikö kumppanin lupaukset tasavertaisesta vanhemmuudesta paikkansa.

Lapsen myötä elämään astuu aivan uudenlainen huoli ja sen kanssa on elettävä. Ja nimenomaan elettävä, koska kun on lapsen saanut, täytyy itsestäänkin huolehtia entistä paremmin.

Lapsen myötä yhä useammalla on mielipide elämästäsi ja siihen puututaan. Ei ole enää vain sinun elämää.

Univelkaisena voit sitten yrittää elää sitä elämää kuin ennenkin. Rahattomampana, väsyneempänä ja lapsen rasittavia vaiheita mukaillen. Koskaan ei helpota, koska suurin huoli alkaa, kun lapsi muuttaa pois kotoa.

Ei vela sinkunkaan elämä pysy muuttumattomana ikuisuuksia. Lapset kasvaa ja aikuistuu. Kenelle sinä aiheutat noin paljon huolta?

Vela voi elää koko ajan kuten itse haluaa. Ihminen, jolla on lapsia, joutuu enemmän tai vähemmän elämään lasten ehdoilla vuosikymmeniä.

Huolta aiheutin esim. lähtemällä ulkomaille kaksikymppisenä. En pitänyt mitään yhteyttä, vaikka välit oli perheeseen hyvät. Oli vaan sellainen päähänpisto, että hurlumhei, nyt vaihdan maisemaa.