Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen
Toivoton?
22.07.2022 |
Heippa
Mulle ja miehelle syntyi vauva n. 2kk sitten ja tämän jälkeen mies on minua kohtaan ilkeä ja vähättelevä. Olen siis jäänyt kokonaan kotiin enkä ole hetkeen menossa takaisin työelämään, joten olen hoitanut kotia oman jaksamiseni mukaan, mielestäni kokoajan enemmän ja enemmän kun jaksaminen paranee tässä uudessa elämäntilanteessa.
Itse asiaan, mies valittaa ihan kaikesta mitä teen tai mitä en tee. Kotona olen hoitanut ruuan, pyykit, siivouksen ja vauvan, ja tämä ei vaikuta olevan riittävästi. Mies hoitaa kotitöistä roskien viennin ja viikolla isommassa ruokakaupassa käynnin. Minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän eli vaippojen vaihdon ja yöheräämiset. Mies vaihtaa hyvällä tuurilla 1 vaipan viikossa eikä halua herätä öisin vauvan kanssa, tai toisinsanoen esittää nukkuvaa joka kerta kun vauva herää. Ei siinä, ei mies voisikaan auttaa syöttämisessä tässä vaiheessa, kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, joten ei se itseäni haittaa.
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle. Itsellä alkaa olla tosi paha olla, kun yritän tehdä kotona mahdollisimman paljon mutta se ei ole riittävästi. Mies puhuu siitä, kuinka minulla ei ole kotona mitään muuta kuin aikaa ja kuinka vähän teen päivittäin. Jos en joku päivä jaksa lähteä vaunulenkille, saan kuulla miten laiska olen ja että jääneet raskauskilot eivät lähde pois jos en tee mitään.
Onko mitään neuvoja mitä tehdä? Suutun miehelle jatkuvasti, kun hän valittaa siitä etten tee mitään vaikka itsestä tuntuu, että tämä kotiäitinä olo on paljon raskaampaa työtä kun ennen, kun olin palkkatyössä!
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Taas on jätetty kaikki olennainen kertomatta. Oliko lapsi miehen haluama vai jätitkö perinteisesti pillerit pois kertomatta?
Ei se ole tässä vaiheessa olennaista.
Lapsi on olemassa ja sillä siisti. Tehtiin se millä tavalla tahansa.
Ja sen vanhemmat kaiketi ovat parisuhteessa, joten silloin toimitaan, niin kuin parisuhteessa olevien kuuluu, kun saavat lapsen.
Jos miehellä on kovin paha olla, lähteköön kävelemään. Ei hän pelkällä siinä olemassaolollaan millään tavalla tue naista ja lastaan. Joten ei häntä tarvitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Sillä erolla, että meillä oli kaksoset. Ei se tuosta parane, pahemmaksi käy. Lopussa on sitten jo tosi raskasta ja inhottavaa.
Nyt lapsi kainaloon ja menoksi.
Olemme miehen kanssa olleet yhdessä 9 vuotta, ja ennen lastamme mies oli juuri sellainen, kenen kanssa haluaa asettua aloilleen ja perustaa perheen. Nyt kuitenkin mies on kuin eri ihminen.
Mies halusi lapsen enemmän kuin minä, itse mietin pitkään, että olisiko abortti kuitenkin oikea vaihoehto. Nyt vaan mies ei osallistukkaan, paitsi jos lykkää vauvan hänelle syliin niin silloin pitää sylissä, mutta jos tuleekin likainen vaippa, niin silloin mies antaa lapsen takaisin minulle ja sanoo että vaippa pitäisi vaihtaa.
En itse oleta että mies vaihtaisi vaippoja viikolla, kun on töissä. Vapaapäivinä voisi kuitenkin osallistua lapsen hoitoon, ja tämän hän tietääkin, mutta ainakaan vielä ei ole tehnyt muutosta. Tilanteessa harmittaa eniten pienen lapsemme puolesta, kun mies ei oma aloitteisesti tee mitään hänen vuokseen. Toivottavasti tilanne muuttuisi kun pieni kasvaa.
Joku kysyi rahatilanteesta, niin tällä hetkellä laitamme menot puoliksi (vuokra, ruoka, vauvan tarpeet, vesi ja sähkö). Itselläni on varaa maksaa elämisestämme vielä, kun Kelalta saan äitiyspäivärahaa, joten tilanne ei ole se, että mies elättäisi meidät.
Pariterapia voisi olla vaihtoehto, onkohan se maksullista ja jos on, niin minkäköhän hintaista? Hirveästi rahaa ei ole ylimääräiseen tällä hetkellä laittaa. Mieheltä kysyttäessä hän ei näe ongelmaa omassa käytöksessään, eikä vaikuta tajuavan sitä, että hänen käytöksensä tuo minulle pahan olon.
Tarinassa on kaksi eri puolta, ja tämä on minun puoleni ja minun mielipiteeni meidän tämänhetkisestä parisuhteesta. Joku laittoikin, että puran oloni tänne keskustelupalstalle, ja se on totta. Tuntuu, että en pysty miehen kanssa asiaa käymään läpi, kun hän ei huomaa satuttavansa minua. Erota en kuitenkaan halua, haluan vain mieheni takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on jätetty kaikki olennainen kertomatta. Oliko lapsi miehen haluama vai jätitkö perinteisesti pillerit pois kertomatta?
Ei se ole tässä vaiheessa olennaista.
Lapsi on olemassa ja sillä siisti. Tehtiin se millä tavalla tahansa.
Ja sen vanhemmat kaiketi ovat parisuhteessa, joten silloin toimitaan, niin kuin parisuhteessa olevien kuuluu, kun saavat lapsen.
Jos miehellä on kovin paha olla, lähteköön kävelemään. Ei hän pelkällä siinä olemassaolollaan millään tavalla tue naista ja lastaan. Joten ei häntä tarvitakaan.
Parisuhde on kahden kauppa, joissa tulisi aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on moni muukin mies liittonsa tuhonnut. Minunkin exäni (jo kauan sitten) teki just tuota. Minä kuulemma sain vain kotona laiskotella sen varjolla, että oli vauva.
Miestä ärsytti se, että olin niin kiinni vauvassa, ja se, että "sain" jäädä kotiin, kun hän lähti töihin. Sitä, että vauvan kanssa oleminen ei todellakaan ole laiskottelua, hän ei hyväksynyt ollenkaan.
Vauvan imettäminenkin oli hänestä vain laiskana makaamista.
Vähitellen (aika nopeastikin) se muuttui selkeäksi ilkeilyksi ja kiusanteoksi. En saanut missään vaiheessa yrittää levätä, vaikka olin joutunut valvomaan koliikkivauvan kanssa koko yön. Ja vaikka hänellä olisi olut vapaapäivä, ei hän suostunut tekemään mitään. Mitään apua en saanut.
Hän teki tahallaan sitä, että tavalla tai toisella herätti vauvan, jos se sattumalta nukkuikin oikein hyvin. Esim. yöllä lähti vessaan ja ohi mennessään tönäisi muka vahingossa vauvan sänkyä oikein kunnolla, niin että vauva varmasti heräsi. Sitten hän vain sanoi, että kakaras huutaa, nouse ylös. Kerran vauva oli ulkona vaunuissa nukkumassa, kun mies tuli töistä kotiin. Näin ikkunasta, kuinka hän tarttui vaunuihin ja keikutti niitä niin, että vauva heräsi. Televisiota katsoessaan hän piti sitä niin kovalla, että vauva varmasti häiriintyi. Minun piti sitä koko ajan rauhoitella.
Minun tehtäväni oli sitten hänen mielestään pitää vauva täysin hiljaisena, että HÄN sai nukkua rauhassa eikä vauva saanut häiritä hänen elämäänsä millään lailla.
Se oli raskasta, mutta raskainta oli juuri tuo hänen harjoittamansa ilkeily, loukkaaminen ja tahallinen kiusanteko. Minulla meni rakkaus ja luottamus häneen kokonaan. En olisi uskonut, ellen olisi itse joutunut kokemaan.
Ero siitä tuli, vaikka ei hän siihen uskonut. Luuli minun olevan vain täysin hänen vallassaan varsinkin sitten, kun oli saatu lapsi. Mutta eipä näin ollut. Lapsi ei minua häneen kiinni sitonut. Elämä helpottui toden teolla, kun sain olla lapsen kanssa kahden. Mies kiukutteli aikansa ja häiritsi monin tavoin. Kovasti oli olevinaan huolissaan, siitä, miten minä yksin ilman hänen apuaan pystyisin lasta hoitamaan ja kasvattamaan ja kuinka tein kauhean karhunpalveluksen sekä hänelle että lapselle. Just joo.
Kunnes löysi uuden kiusattavan, ja huolet haihtuivat samantien.
Neuvon sinua, se mies ei tule muuttumaan. Joko kestät tai lähdet. Surullista, mutta niin se vain on, että on miehiä, joiden kanssa ei pitäisi kenenkään tehdä lasta.
Kuulostaa kyllä aivan hirveältä. Vaikea käsittää, että joku voi olla noin mulkku lastaan ja puolisoaan kohtaan.
Yksinkö miehet on parisuhteessa?
No lähinnä juu. Nämä mulkeromiehet nimittäin. Niillä on vain yksi ykkönen, eli oma itse. Toisen kyykyttäminen on ikäänkuin sallittua heille, eihän siinä olla todellakaan toisen kanssa reilusti yhdessä ja olla kumppaneita. Siinä on kuviteltua valtaa käyttävä mies ja kuvitellun valtansa alla oleva nainen lapsineen. Se on hyvä kuvio tällaisen miehen mielestä.
Vahinko heille vaan, että nykyään sitä kuviota on vaikeampi pitää koossa, kuin joskus ennen vanhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin voinut pari vuotta sitten kirjoittaa sanasta sanaan saman aloituksen. Lähtien siitä, että oltiin oltu pitkään yhdessä ennen lasta ja mies oikeasti muuttui täysin lapsen synnyttyä.
En osaa auttaa silti. Meillä tilanne lopulta parani kahden vuoden jälkeen hieman paremmaksi, mutta ei hyväksi. Toinen puoli minusta miettii eroa yhä. Toinen puoli tajuaa, että eron jälkeen mies katoaisi melkein kokonaan lapsen elämästä ja lapsen vuoksi en ole eronnut, koska lapsi kuitenkin tykkää isästään. Arvaan saavani alapeukkuja, mutta väitän, että ennen kuin ihminen on samassa tilanteessa hän ei tiedä mitä siinä oikeasti tekisi.
Onkohan hänen isänsä käyttäytynyt samalla tavalla vaimoaan kohtaan?
Ehkä olisi hyvä antaa varoitus että jos ei käytös muutu niin voidaan tehdä pysyvämpää ratkaisuja.
Puhu tästä jonkun asiantuntijan kanssa, vaikka neuvolassa, oisko niillä ajatuksia.
Tai yksi yli pyytänyt veljensä antamaan miehelleen selkäsaunan. Oli kuulemma muuttunut ääni kellossa.
Selvää on että ansaitset parempaa ja että et voi antaa tilanteen jatkua tällaisena.
Voisitko myös kertoa anopille mitä teillä on meneillään.
Ja sillä välin hoidat vaan vauvan ja sanot miehelle että kaikki kotityöt tehdään yhdessä tasan puoliksi kun hän tulee töistä kotiin. Miettii sitten mitä olet kotona tehnyt.
Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko sanaakaan tuosta aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on jätetty kaikki olennainen kertomatta. Oliko lapsi miehen haluama vai jätitkö perinteisesti pillerit pois kertomatta?
Ei se ole tässä vaiheessa olennaista.
Lapsi on olemassa ja sillä siisti. Tehtiin se millä tavalla tahansa.
Ja sen vanhemmat kaiketi ovat parisuhteessa, joten silloin toimitaan, niin kuin parisuhteessa olevien kuuluu, kun saavat lapsen.
Jos miehellä on kovin paha olla, lähteköön kävelemään. Ei hän pelkällä siinä olemassaolollaan millään tavalla tue naista ja lastaan. Joten ei häntä tarvitakaan.
Parisuhde on kahden kauppa, joissa tulisi aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa.
Kyllä parisuhteen kuten minkä tahansa ihmissuhteen saa sujuvasti pilattua ihan yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Olemme miehen kanssa olleet yhdessä 9 vuotta, ja ennen lastamme mies oli juuri sellainen, kenen kanssa haluaa asettua aloilleen ja perustaa perheen. Nyt kuitenkin mies on kuin eri ihminen.
Mies halusi lapsen enemmän kuin minä, itse mietin pitkään, että olisiko abortti kuitenkin oikea vaihoehto. Nyt vaan mies ei osallistukkaan, paitsi jos lykkää vauvan hänelle syliin niin silloin pitää sylissä, mutta jos tuleekin likainen vaippa, niin silloin mies antaa lapsen takaisin minulle ja sanoo että vaippa pitäisi vaihtaa.
En itse oleta että mies vaihtaisi vaippoja viikolla, kun on töissä. Vapaapäivinä voisi kuitenkin osallistua lapsen hoitoon, ja tämän hän tietääkin, mutta ainakaan vielä ei ole tehnyt muutosta. Tilanteessa harmittaa eniten pienen lapsemme puolesta, kun mies ei oma aloitteisesti tee mitään hänen vuokseen. Toivottavasti tilanne muuttuisi kun pieni kasvaa.
Joku kysyi rahatilanteesta, niin tällä hetkellä laitamme menot puoliksi (vuokra, ruoka, vauvan tarpeet, vesi ja sähkö). Itselläni on varaa maksaa elämisestämme vielä, kun Kelalta saan äitiyspäivärahaa, joten tilanne ei ole se, että mies elättäisi meidät.Pariterapia voisi olla vaihtoehto, onkohan se maksullista ja jos on, niin minkäköhän hintaista? Hirveästi rahaa ei ole ylimääräiseen tällä hetkellä laittaa. Mieheltä kysyttäessä hän ei näe ongelmaa omassa käytöksessään, eikä vaikuta tajuavan sitä, että hänen käytöksensä tuo minulle pahan olon.
Tarinassa on kaksi eri puolta, ja tämä on minun puoleni ja minun mielipiteeni meidän tämänhetkisestä parisuhteesta. Joku laittoikin, että puran oloni tänne keskustelupalstalle, ja se on totta. Tuntuu, että en pysty miehen kanssa asiaa käymään läpi, kun hän ei huomaa satuttavansa minua. Erota en kuitenkaan halua, haluan vain mieheni takaisin.
Huhhuh, onpas ahdistava mies. Älä nyt ainakaan ala syyllistämään itseäsi, vaikka mies ei haluakaan nähdä virheitä omassa käytöksessään.
Ihmettelen myös tuota puoliksi maksamista, jos äiti on kotona ja tienaa vähemmän, mutta hoitaa lapsen (mikä on sillä hetkellä se äidin pääasiallisin työ), miksi ihmeessä, mies ei itse jo tarjoudu hoitamaan prosentuaalisesti enemmän niitä juoksevia kuluja, niin että kummallakin vanhemmalla on sama elintaso?!
Ei nyt tietenkään mitenkään lohduta, että mun mies ehdotti tätä ja osasi muutenkin arvostaa äitiyttä. Muista, että olet ansainnut kaiken kunnioituksen jo siitä, että olet synnyttänyt uuden elämän ja hoidat pientä kotona. Mies olkoon valmis kasvamaan aikuiseksi tai tyytyköön osaansa ero-isänä, sillä sehän tuollaisesta seuraa. Ihan käsittämätöntä käytöstä häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on jätetty kaikki olennainen kertomatta. Oliko lapsi miehen haluama vai jätitkö perinteisesti pillerit pois kertomatta?
Ei se ole tässä vaiheessa olennaista.
Lapsi on olemassa ja sillä siisti. Tehtiin se millä tavalla tahansa.
Ja sen vanhemmat kaiketi ovat parisuhteessa, joten silloin toimitaan, niin kuin parisuhteessa olevien kuuluu, kun saavat lapsen.
Jos miehellä on kovin paha olla, lähteköön kävelemään. Ei hän pelkällä siinä olemassaolollaan millään tavalla tue naista ja lastaan. Joten ei häntä tarvitakaan.
Parisuhde on kahden kauppa, joissa tulisi aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa.
Hieno ajatus. Ja sitä vikaahan PITÄÄ olla aina kummassakin, eikö niin? Jos ei muuten löydy, niin kaivellaan!
Sillä tavalla oikeutetaan sitten se toisen osapuolen huono käytös, kun etsitään vaikka väkisellä sitä vikaa myös toisesta puoliskosta. Näin ovat anopit tehneet kautta aikojen ja edelleen. Vaikka se oma lapsi olisi pirusta seuraava, niin vikaa täytyy löytyä myös siitä toisesta, muuten ei voi elää.
Uskoisin, että tämän allekirjoittavat aika monet tännekin tuntojaan purkaneet miniäparat. Tämän sain minäkin kokea kerran. Kun ei mitään oikein varsinaisesti minun tekemääni virhettä löytynyt, niin syy löytyi sitten minun vanhemmistani. Nehän ne oli sellaisia ja sellaisia vaikka olivat jo kuolleetkin ajat sitten, mutta kun edustivat väärää puoluekantaa. Eli löytyihän sitä vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee viikkoon mitään kotityötä. Hoida vain vauva ja häneen liittyvät asiat. Jos kerta miehen mukaan et mitään kotona tee niin lakkaa tekemästä. Kyllä hän tulee huomaamaan eron tehdyllä ja tekemättömällä.
Saat kuulla samaa virttä koko loppuelämäsi. Mikään ei riitä . Olet pilalla k-pään mielestä. Huono arpa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on jätetty kaikki olennainen kertomatta. Oliko lapsi miehen haluama vai jätitkö perinteisesti pillerit pois kertomatta?
Ei se ole tässä vaiheessa olennaista.
Lapsi on olemassa ja sillä siisti. Tehtiin se millä tavalla tahansa.
Ja sen vanhemmat kaiketi ovat parisuhteessa, joten silloin toimitaan, niin kuin parisuhteessa olevien kuuluu, kun saavat lapsen.
Jos miehellä on kovin paha olla, lähteköön kävelemään. Ei hän pelkällä siinä olemassaolollaan millään tavalla tue naista ja lastaan. Joten ei häntä tarvitakaan.
Parisuhde on kahden kauppa, joissa tulisi aina pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa.
Kyllä parisuhteen kuten minkä tahansa ihmissuhteen saa sujuvasti pilattua ihan yksinkin.
Bravo! Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee viikkoon mitään kotityötä. Hoida vain vauva ja häneen liittyvät asiat. Jos kerta miehen mukaan et mitään kotona tee niin lakkaa tekemästä. Kyllä hän tulee huomaamaan eron tehdyllä ja tekemättömällä.
Hyvä ajatus, mutta vain teoriassa.
Ei se huomaa. Ja jos jotain huomaakin, niin sitten se vaimo on vain entistä laiskempi, ei ole tehnyt sitäkään vähää mitä ennen.
Ja ihan takuulla ei ryhdy siivoilemaan ja pyykkäilemään.
Ap:lle kysymys,
Olitko työelämässä ennen vauvan syntymää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee viikkoon mitään kotityötä. Hoida vain vauva ja häneen liittyvät asiat. Jos kerta miehen mukaan et mitään kotona tee niin lakkaa tekemästä. Kyllä hän tulee huomaamaan eron tehdyllä ja tekemättömällä.
Hyvä ajatus, mutta vain teoriassa.
Ei se huomaa. Ja jos jotain huomaakin, niin sitten se vaimo on vain entistä laiskempi, ei ole tehnyt sitäkään vähää mitä ennen.
Ja ihan takuulla ei ryhdy siivoilemaan ja pyykkäilemään.
Mitä siitä, jos mies pitää entistäkin laiskempana? Ainakin ap on yrittänyt.
Kauhea tilanne ap:lla. Huolestuttavaa, jos pieni vauva ja vauvan äiti ei herätä miehessä suojelunhalua ja empatiaa. Itsekäs mies. Avaudu tilanteestasi ainakin neuvolakäynnillä, voisit sitä kautta saada apua ja jatko-ohjausta sinulle itsellesi tai teille pariskuntana, perheenä. Jos ei mies ala kasvaa aikuiseksi empaattiseksi vastuunkantajaksi, niin vauva kainaloon ja lähde vetämään pois tuosta suhteesta.
Ikävää kyllä, itselläni tuli mieleeni miehesi käytöksestä ja sanoistasi sinua kohtaan, että haluaa provosoida sinua, jotta saisitte riidan aikaan ja sitä myötä alkaisit miettiä eroa ja jotta hänen huono omatuntonsa helpottuisi. Ero nimittäin saattaa olla hänen toiveensa. On tajunnut, että hänestä ei ole oikeasti miestä isäksi.
Jos on yhtään kehityskelpoinen äijä, niin jostain isäksi kasvamisen kurssista voisi olla hyötyä. Neuvolatoimintaa olisi aiheellista kehittää niin, että miehet osallistettaisiin aktiivisesti kasvamaan isiksi. Isät jätetään äidin ja vauvan varjoon. Voi olla että miehesi ei ole saanut omasta isästään kunnollisen miehen mallia.
Ap otan osaa miehesi on keskenkasvuinen yksilö joka ei kestä sitä ettei huomiosi ole enää sataprosenttisesti hänessä.
Lisää lapsia ei tuon kanssa kannata tehdä.