Kuvitteleeko lapsia hankkineet oikeasti..
Että velat tai muuten lapsettomat pääsevät jotenkin helpommalla. Että he välittävät vain itsestään, eikä heillä ole elämässään ketään muuta kenen vuoksi uhraavat ja kenestä pitää huolta? Ettei elämässä voi mahdollisesti olla mitään vastoinkäymisiä tai vastuuta? Että syy on vain minäminäminä-asenne?
Täällä palstalla näkee niin paljon tuollaista ajattelua ja se on hurjan kapeakatseista. En väitä jokaisen vanhemman ajattelevan noin (edes suurimman osan), tai pidä lapsia hankkineita sen kummallisempana kuin lapsettomiakaan. Mutta mihin tämä käsitys perustuu ja miksi oman lapsiluvun tulisi edes olla muiden päätettävissä tai tuomittavissa?
Plus, eikö se ole parempi, että ihminen joka tietäisi olevansa surkea vanhempi ja jopa vihaavansa lasta, ei vanhemmaksi ryhdy?
Kommentit (78)
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Ja tämä siis karkeasti yleistäen. Tottakai jokaisella on erilainen elämä, joillain helpompi ja joillain hankalampi, eikä sillä tarvi olla tekemistä lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Kahdeksan vuotta yritettiin lasta ex-miehen kanssa, kunnes suhde ajautui asian takia eroon. Olipas ihan helvetin helppoa.
Luuleeko joku lapseton tai vela oikeasti, että perheelliset ovat syntymästään saakka olleet perheellisiä, eivätkä ole koskaan eläneet lapsetonta elämää?
Kyllä he tietävät, että elämää ja kiireitä on myös ilman lapsia.
Tällä palstalla nyt vaan tulee paljon kärjekkäitä ajatuksia, trollaamista ja äärimmäisyyksiin menemistä. Ei oikea elämä ole tämän palstan mukainen paikka. Täällä on tosi outoja juttuja, eikä mihinkään palstatrollien vihan lietsomisiin kannata lähteä mukaan.
Mietin pitäiskö tehdä lapsia ja aina lopputulema on: naah, ilmasto lämpenee ja kaikki paistuu 50 vuoden sisällä, sodat ja muut tuhot. Enpä taida tehdä lisää ihmisiä tänne kärsimään. Siinä mielessä mulla on siis helpompaa kun tiedän ettei jälkipolven tarvi kestää mitään kitumista.
Ainahan lapsettomat siitä itse kertovat kuinka haluavat päästä helpolla, eivätkä halua ottaa vastuuta mistään. J a kuinka vapaata heidän elämänsä on, voi matkustella ym, vailla huolta toisista.
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku lapseton tai vela oikeasti, että perheelliset ovat syntymästään saakka olleet perheellisiä, eivätkä ole koskaan eläneet lapsetonta elämää?
Kyllä he tietävät, että elämää ja kiireitä on myös ilman lapsia.
Tällä palstalla nyt vaan tulee paljon kärjekkäitä ajatuksia, trollaamista ja äärimmäisyyksiin menemistä. Ei oikea elämä ole tämän palstan mukainen paikka. Täällä on tosi outoja juttuja, eikä mihinkään palstatrollien vihan lietsomisiin kannata lähteä mukaan.
Kerrrankin jotain järkevää tälläkin palstalla! Kiitos tästä.
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Tätä tarkoitin. Eikö elämänlaatuun ja haasteisiin nyt vaikuta moni muukin asia kuin lapset. Työpaikka ja elintaso, läheiset ja sinusta riippuvat muut ihmiset, sekä heidän haasteensa, kuten vakavat kehitysvammat. Lemmikit ja niiden hoito (Jep, lemmikin hankkiminen oma valinta. Kuten myös lapsen.) Koulutusmahdollisuudet, mielenterveysongelmat, muut terveysongelmat. Ym. Ym.
Tietysti näitä kaikkea voi olla niin lapsia hankkineella kuin lapsettomalla. Mutta esimerkkinä: onko hyvin toimeentulevalla, täysin terveellä ja lapsia hankkineella todella vaikeampaa kuin vaikka huonon lapsuuden takia mielenterveysonelmaisella, koulutuskyvyttömällä, fyysisesti sairaalla vela:lla?
Lapsettomat pääsee helpommalla tietenkin. Elämästä puuttuu lapsiin liittyvät huolet, murheet ja vaikeudet ja taloudellisesti kun on huolettomamoaa kun ei tarvitse lapsia varten miettiä rahan riittävyyttä. Jokainen perheellä en on ollut aikanaan lapseton. Myös ihmisillä, joilla on lapsia on myös muita murheita ja vastuita kuin lapsista johtuvia. Esim. Oma sairastaminen tai vanhempien/muiden läheisten sairastaminen on vaikeampi hoitaa kun on kaiken päälle vielä se huoli ja vastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan.
Tiedän yhden velan, joka on ihan avoimesti kateellinen lapsiperheellisten "eduista" työpaikalla. Vähän mietityttää mitä nämä kadehditut edut ovat, mutta yksi oli ainakin se, että hän koki vääryydeksi sen, ettei raskauden perusteella saa irtisanoa :D tai sitten se, että sairaan lapsen kanssa voi olla kotona, mutta ei sairaan lemmikin (minäkin olen ollut palkattomalla kotona kipeän koiran kanssa eikä edes käynyt mielessä, että siitä pitäisi saada palkkaa). Kaikkea tällaista erikoista. Ehkä hän ajattelee, että lapselliset pääsee helpommalla.
Kaikilla meillä on vanhemmat. Kannattaa jokaisen miettiä, onko/oliko heidän elämänsä vaikeaa minun vuokseni.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan lapsettomat siitä itse kertovat kuinka haluavat päästä helpolla, eivätkä halua ottaa vastuuta mistään. J a kuinka vapaata heidän elämänsä on, voi matkustella ym, vailla huolta toisista.
Osa kyllä, tietysti. Mutta nyt on kyse nimenomaan yleistämisestä. Voiko joku kuvitella todella että kaikilla on näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Kahdeksan vuotta yritettiin lasta ex-miehen kanssa, kunnes suhde ajautui asian takia eroon. Olipas ihan helvetin helppoa.
Varmasti on helpompaa erota lapsettomana kuin lapsia tehneenä!!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden velan, joka on ihan avoimesti kateellinen lapsiperheellisten "eduista" työpaikalla. Vähän mietityttää mitä nämä kadehditut edut ovat, mutta yksi oli ainakin se, että hän koki vääryydeksi sen, ettei raskauden perusteella saa irtisanoa :D tai sitten se, että sairaan lapsen kanssa voi olla kotona, mutta ei sairaan lemmikin (minäkin olen ollut palkattomalla kotona kipeän koiran kanssa eikä edes käynyt mielessä, että siitä pitäisi saada palkkaa). Kaikkea tällaista erikoista. Ehkä hän ajattelee, että lapselliset pääsee helpommalla.
Jonkunhan se täytyy työt tehdä sillä aikaa kun mammat jää kotiin sairaan lapsen kanssa. Kenen niskaan se kaatuisi jos ei lapsettomien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Kahdeksan vuotta yritettiin lasta ex-miehen kanssa, kunnes suhde ajautui asian takia eroon. Olipas ihan helvetin helppoa.
Varmasti on helpompaa erota lapsettomana kuin lapsia tehneenä!!
Mutta ymmärrätkö että jos eroa lapsettomuuden takia niin sitä eroa ei tapahtuisi mikäli niitä lapsia olisi?
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko joku lapseton tai vela oikeasti, että perheelliset ovat syntymästään saakka olleet perheellisiä, eivätkä ole koskaan eläneet lapsetonta elämää?
Kyllä he tietävät, että elämää ja kiireitä on myös ilman lapsia.
Tällä palstalla nyt vaan tulee paljon kärjekkäitä ajatuksia, trollaamista ja äärimmäisyyksiin menemistä. Ei oikea elämä ole tämän palstan mukainen paikka. Täällä on tosi outoja juttuja, eikä mihinkään palstatrollien vihan lietsomisiin kannata lähteä mukaan.
Ehkä joku. Minä en tarkoittanut tätä.
Kysymykseni liittyy siihen, voiko JOKU todella kuvitella, ettäpelkkä lapsettomuus tekisi elämästä helppoa ja vastuutonta.
Tietysti tiedostan trollit ja äärimmäisyyksiin vedetyt mielipiteet, sekä hetken mielijohteesta ärtymyspäissään kirjoitetut viestit, mutta siksi esitinkin kysymyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden velan, joka on ihan avoimesti kateellinen lapsiperheellisten "eduista" työpaikalla. Vähän mietityttää mitä nämä kadehditut edut ovat, mutta yksi oli ainakin se, että hän koki vääryydeksi sen, ettei raskauden perusteella saa irtisanoa :D tai sitten se, että sairaan lapsen kanssa voi olla kotona, mutta ei sairaan lemmikin (minäkin olen ollut palkattomalla kotona kipeän koiran kanssa eikä edes käynyt mielessä, että siitä pitäisi saada palkkaa). Kaikkea tällaista erikoista. Ehkä hän ajattelee, että lapselliset pääsee helpommalla.
Jonkunhan se täytyy työt tehdä sillä aikaa kun mammat jää kotiin sairaan lapsen kanssa. Kenen niskaan se kaatuisi jos ei lapsettomien.
Täytyy kyllä omasta työpaikasta sanoa, että eniten poissa on ne, joilla ei ole lapsia tai lapset on jo niin isoja, ettei niiden kanssa tarvitse jäädä kotiin. Täysi myytti tuo, että lapsettomat tekee työt :D
En tiedä, mitä kukin kuvittelee, mutta itse ainakin olen jättänyt lapset hankkimatta juuri siksi, että koen elämäni helpommaksi ja mukavammaksi näin. Muilla voi tietysti olla erilaiset ajatukset omalla kohdallaan. Pitkälti samoista syistä en halua myöskään esim. omakotitaloa, lemmikkieläimiä tai jatkuvaa huoltoa vaativia harrastusvälineitä, kuten purjevenettä tai ralliautoa.
Rehellisesti utelias kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Tätä tarkoitin. Eikö elämänlaatuun ja haasteisiin nyt vaikuta moni muukin asia kuin lapset. Työpaikka ja elintaso, läheiset ja sinusta riippuvat muut ihmiset, sekä heidän haasteensa, kuten vakavat kehitysvammat. Lemmikit ja niiden hoito (Jep, lemmikin hankkiminen oma valinta. Kuten myös lapsen.) Koulutusmahdollisuudet, mielenterveysongelmat, muut terveysongelmat. Ym. Ym.
Tietysti näitä kaikkea voi olla niin lapsia hankkineella kuin lapsettomalla. Mutta esimerkkinä: onko hyvin toimeentulevalla, täysin terveellä ja lapsia hankkineella todella vaikeampaa kuin vaikka huonon lapsuuden takia mielenterveysonelmaisella, koulutuskyvyttömällä, fyysisesti sairaalla vela:lla?
Jep niinkö toisella kommentilla tarkensin, kaikilla on erilainen elämä ja erilaiset haasteet siinä. Eli en oo mustavalkosesti luokittelemassa lapsettomien elämää helpoksi ja lapsellisten vaikeaksi. Mutta näkemykseni mukaan lapsen/lasten kasvattaminen vie niin suuren määrän energiaa ja resursseja, että hankala löytää siihen verrannollista elämän haastetta.
Till Lindemann: Praise Abort